Äänitteen kesto: 24 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Sanna Bondas: Tervetuloa AKEpampaksen Pinnalla/Flytande-podcastiin ja jaksoon, jonka aiheena on Kirjaston päivä ja kuntavaalit. 19.3. vietetään Kirjaston päivää, jonka tarkoitus on muistuttaa ainutlaatuisesta suomalaisesta ilmiöstä eli kirjastosta. Sama päivä on myös tasa-arvon ja Minna Canthin päivä. Mun nimi on Sanna Bondas ja mä toimin Vaasan kaupunginkirjastossa kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtajana. Ja tässä jaksossa mun kanssa keskustelemassa on kulttuuri- ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja Ida Jousmäki, tervetuloa.
Ida Jousmäki: Kiitos kiitos ja hyvää huomenta.
Sanna Bondas: Mua ihan ens alkuun kiinnostaisi kuulla, että minkälainen lukija sä olet ja mikä on sun suhde lukemiseen.
Ida Jousmäki: Jaa-a, no mun suhde lukemiseen, jos mä lähen ihan sieltä muistoista, ni en mä voi sanoa, että mä oisin pienestä lähtien mikään lukutoukka ollu, mutta kyllä mulla on semmosia jotain tiettyä lukumuistoja, esimerkiksi Viisikoista, ihan pienestä lähtien. Ja sit mä muistan, et semmonen isompi lukuelämys ensimmäinen oli semmonen ku Sofian maailma. Mä olin varmaan jossain ala-asteen, en nyt ihan ensimmäisiä luokkia, mut jotenkin siitä avautu semmonen, et ei vitsi, miten makee kirja ja semmonen flow-tila ehkä ensimmäinen. Ja sitten myöhemmin mä muistan nuoruusvuosilta semmosia lukumuistoja ku esimerkiksi Supernaiivi ja ehkä semmosia Anna-Leena Härkönen ja enemmän tämmösiä kuitenkin aika kevyitä, mut jotenkin oivaltavaa semmosta ajattelua. Ja sitte nuorena aikuisena tai no nuoruudessa silloin ku asuin Englannissa, niin mä muistan jotenkin sieltä jäi siihen lukemiseen liittyen nää upeet kirjakaupat, et jotenkin, en mä nyt tiedä, ostinko mä nyt niin usein niitä kirjoja siellä, mut jotenki sinne pääsi hypistelee ja kahville ja kavereitten kaa, niin se oli jotenkin semmonen elämys itsessään. Mut et sieltä Englannista ei oo kyllä varsinaisesti jääny, et mä olisin ruvennut lukemaan englanniksi. Et ehkä silloin luin jonkin verran, mut kyl mä nykyään kyllä suomeks luen kaikki. Ja tavallaan tän päivän lukija niin kyl mä myönnän, et ne äänikirjat on aika lailla vieny sitä tilaa, että harvemmin, loma-aikoina ehkä enemmän sitte, on se hetki, että nyt mä oon vaan ja luen. Et ehkä sit semmosessa arjessa tuntuu enemmän, että se jotenkin tuntuu passiiviselta, et pitää olla tekemässä vähän kotitöitä samalla ja kuunnella tai kävelyllä, matkalla töihin tai sitten illalla ennen kö menee nukkumaan, niin siinä hetkessä. Mut kyl mä näen, että ne äänikirjat on ehkä vähä ottanu tilaa. En mä tiedä, onks se hyvä vai huono asia, et sitte jos ei niitä olis, ni tulisiko sitten ollenkaan oltua kirjojen maailmassa. Ja tietenkin tämmöset podcastitkin sitten ehkä vähän syrjäyttää sitä niinku isompia teoksia varsinkin, et sit on helpompi tarttua johonkin puolen tunnin tai tunnin podcastiin. Mut että, mut kyl mä luen. Mitäs mä luen tai kuuntelen… En ehkä niin dekkareiden ystävä oo, mutta kyl mä myönnän, et kaikennäköinen autofiktio ja vähän tietokirjallisuutta ja semmosta, et en mä välttämättä edes mitään klassikoita ekana, niihin oo tarttumassa, ainakaan tässä elämänvaiheessa. Että mä tossa vähän mietiskelin, et mitä mä oon viimeks kuunnellut tai lukenu, niin esimerkiks tuli semmonen ku Planetaarinen vaatekaappi, suosittelen, aivan yli mielenkiintonen, niinku sitä et kuinka vähän meiän pitäis oikeasti ostaa tai kuluttaa, että tää meijän planeetta edes jossain määrin, tota, en paljasta montako vaatekappaletta, mut se oli mielenkiintoinen ja aika kevyt kuitenkin. Ja kyl mä sit joululomalla Max Seeckiä dekkarin, yhden tai kaksi kuuntelin. Ja sit kolmas, mikä tuli mieleen, on tää Huokauksia luokasta, mikä on tosi mielenkiintonen tämmönen kahden opettajan kirjeenvaihtoprojekti, niin semmosia. Mut et luen, mutta tietenkin on semmonen olo, että aina voisi enemmänkin lukee.
Sanna Bondas: Joo. Mä ainaki samaistun tohon. Jo lapsena usein tuli kirjastossa käytyä ja tämmönen niinku haahuilu kirjastossa ja kirjakaupoissa on ihanaa.
Ida Jousmäki: Jep.
Sanna Bondas: Hei tota, sä oot toiminu nyt tän valtuustokauden aikana Vaasan kaupungin kulttuuri- ja liikuntalautakunnan puheenjohtajana ja oot siltä paikalta nyt lähes neljän vuoden ajan kulttuurin eri toimintayksiköitä ja seurannu siinä samalla myös sitte kirjaston toimintaa. Niin miltä sulle kirjaston toiminta näyttäytyy? Voi olla kuntapäättäjänä tai sitte kuntalaisena.
Ida Jousmäki: Hmm, kyllähän se on yksi niistä paikoista, mitä pitää vaalia, että kirjastot on kaikille. Se on maksutonta ja yleissivistävää, ja ihan kirjastolakikin meitä velvoittaa sitä ylläpitämään. Että kyl mä näen, että kirjastot on äärimmäisen merkittävä juttu ja paikka oppia ja kohdata ja semmosia virikkeitä. Ja nimenomaan se avoimuus ja julkinen tila, että sinne voi tulla. Mut sit jos ajattelee tätä kulunutta neljää vuotta, mitä on tapahtunu, nii itse asias tää e-kirja, äänikirjajuttuhan on aivan huikea homma. Et ite en oo tutustunu siihen, että on tämmönen maksullinen vastaava versio, et pitäis nähä, mut et mä oon ymmärtänyt, et nyt se on tosi laaja, et siel oikeasti on paljo matskua kuunneltavissa velotuksetta. Et sehän on aivan huikea homma. Sittenhän meillä on Vaasa, ku on tulos tää kirjastoauto, että se on, onks se nyt lähes neljä vuotta, kun me ollaan oltu tuol lautakunnas, ni sitä on käsitelty tai on ollu monta vuotta, ikään kuin pitkä prosessi. Ja sehän on huikea, että vaikka on ollu näitä leikkauksia, niin se on siellä säilyny. Että se on tärkeä juttu, et pääsee kirjastoautoon sitte joka puolelle tätä kuntaa. Et kyllä se näyttäytyy monipuolisena. Ja tänäänkin meillä on Draama-salissa kokous, että tää kirjastohan on paljon muutaki ku ne kirjat, mikä on tietenki se tärkein juttu, mut et meillähän täällä Vaasaski toi upee Black Box, missä voi järjestää tapahtumia ja kokoontumisia, niin tosi jees.
Sanna Bondas: Joo. Ja toi on varmaan just se, niinku sanoitki, että nää aika monet asiat on semmosia pitkän juoksun asioita, et voi todella kauan joutuu tekemään töitä sen eteen, et miten perustellaan jotain investointeja. Joku kirjastoauton hankintakin niin se on kuitenkin meilläkin puolen miljoonan hankinta ja siitä on aika monta vuotta puhuttu, ennenkö ne menee kaikki toimielimet läpi ja saadaan se. Niin moni asia on sit tämmöst vähän maratontyyppistä touhua. Tossa sulla oli paljon noita, mä ajattelin seuraavaks kysyy vähän näistä vahvuuksista, mut sä jo luettelitki aika hyvin, et miten sä koet, et mitkä on niitä kirjaston vahvuuksia. Ja nyt tosiaan uutenahan toi valtakunnallinen e-kirjasto on siis ihan samalla tavalla erittäin pitkä prosessi, mutta nyt hyvin laajasti Suomessa käytössä. Ei nyt ihan kaikki kunnat oo mukana, mutta on merkittävä uusi palvelu ja sisältää kaiken aikaa kasvava ja kehittyvä e-äänikirjojen ja lehtien maksuton palvelu suomalaisille.
Ida Jousmäki: Ja joo, tossa ku sä mainitsit noi vahvuudet, niin just se vielä jotenkin se tilan, ei voi ajatella, et ne seinät on aina se tärkein juttu, mut että just se, että opiskelijat, nytki ku mä tulin tänne, niin tuolla oli noit opiskelijoita, et ei kaikilla oo varaa mennä mihkään Espresso Houseen eikä oo tarkotuskaan. Että ihan perinteisesti tullaan kirjastoon tekemään koulujuttuja tai lukemaan tai muuta. Niin se, ettei ainakaan oo siitä kiinni, ettei ois rauhallista tilaa opiskella tai muuta. Ja sitte toinen, mitä mä tossa ku kävelin tänne ylös, niin tämä kiertotalous, niin mun mielestä sekin on se vahvuus myös kirjastoissa, että se mahdollinen, et voi lainata vaikka muutaki, et ollaan ruvettu vähän ajatteleen tätä, mikä kirjastoissa on se alun perinkin idea, että kaikkien ei tartte ostaa sitä samaa kirjaa, vaan sitä lainataan, niin täällä voi lainata pelejä ja harrastevälineitä ja muita. Että ehkä siinä sit just se haaste, että missä ne rajat menee, ku on nää resurssit ja tietyt kirjaston tehtävät, ettei käy niinku vaikka Postille, että sitte on kaikkea muuta ku sitä postinjakelua. En mä nyt usko, et tää on se haaste, mutta tavallaan et tärkeintä on se lukutaidon ja sivistyksen vahvistaminen, mikä nyt tällä hetkellä todellakin toteutuu.
Sanna Bondas: Niin, ettei mennä liian kauaks siitä ydintehtävästä, koska sitte kyllähän varhaiskasvatuksella, perusopetuksella, toisella asteella ja kodeilla ynnä muilla on tehtävä lukutaitoon liittyen, mutta sit on semmosta, mikä on, mistä vain kirjasto vastaa, nii sitä meidän pitää huolehtia ja ylläpitää, niin ettei meillä myöskään muutu liian häilyväksi ikään kuin, et mitä me tehdään, et me ollaan kohta leikkaas tosiaan sitä nurmikkoo jossain [nauravat].
Ida Jousmäki: Mut kyllähän se on oikeasti semmonen, pitää vähän houkutella, tää maailma, näitä kaiken maailman ärsykkeitä on niin paljon, et kyl mä myönnän, et meijänki poika niin sit ku mä sanon, et no, et mennään kirjastoon, et sit sielt pari pleikkapelii voidaan samalla lainata tai muuta. Niin et kyl siinä on semmost vähän niinku, et sit saadaan mukaan ehkä niitäkin, keille se ei olis ihan se eka ajatus, että mitä tänään tehdään.
[musiikkia]
Sanna Bondas: Joo, tää on juuri tää tasapainoilu. Ja ehkä liittyen tähän mun seuraavaan kysymykseen, ku kattoo meillä tilastoja, niin Vaasassa kirjastoo käyttää noin kolmannes asukkaista. Ja kuitenkin säännöllisesti törmätään siihen, että kirjasto nähdään jollakin tapaa vieraana tai vaikeana paikkana ja vähän sellasena hajuttomana ja mauttomana tilana, josta löytyy kirjoja. Et miten sun mielestä, ku kilpaillaan siit vapaa ajasta, et missä kirjastot pystyis sun mielestä parantaan tätä omaa tai nostamaan omaa häntäänsä vielä tai vastaamaan siihen vapaa-ajan ja ehkä erityisesti lasten ja nuorten lukuilon ja lukemisen edistämisen haasteeseen?
Ida Jousmäki: Joo, toi on hyvä kysymys. Et kyllähän se on nähty jo kaikissa, kaikenlaisissa tutkimuksissa, et se lukutaito on heikentyny, et niitä korvaavia tekemisiä on niin paljon, ettei malteta, ja itekki huomaa, et jos lukee hetken kirjaa, ni aa, no sit se juttu ja se juttuja ja se keskittyminen herpaantuu tosi helposti. Mut kyllähän sitten taas on toinen puoli sit tälle vaikka somelle tai muuta, et TikTokissa on ollu näit lukuhaasteita ja näitä, et kyl se sieltäki tavallaan, et ei kaikki, mikä siellä on somessa, ni on niin negatiivista tai ikään kuin vastakkainasettelua. Että kaikkea tarvitaan. Mä oon ehkä väärä henkilö sillä lailla vastaamaan tohon, et miten saadaan, et mä kuitenki elän tällaisessa omassa kuplassa tavallaan, että tän kaiken kulttuurin ja tämmösen parissa, että mä en näe sitä hajuttomana. Ja mulle aina jotenki kirjastot on vähän sama ku vaikka museot, että mul on just niinku sä sanoit, voi tulla haahuilemaan, et mä en ehkä esimerkiksi kirkossa käy, mut mulle tavallaan tämmöset on vähän semmosia pyhiä, tai en mä tiiä, onks pyhä oikein, mut semmonen vähän rauhoittumispaikka, et nyt mä oon vaan tässä, et mä voin löytää pari kirjaa tai sit mä voin olla löytämättä, vaikka Oodi Helsingissä voit mennä siellä pullakahvillekin vaan tai kattoo jotain näyttelyy. Ja teilläki on tuolla näyttely menossa tai lapset voi tulla päiväkodista kattoo jotain tapahtumaa tai niil on joku lukuhetki siellä. Että nytki mun toinen lapsi on eskarissa, ni sieltä kerrottiin, että ne on ollu aivan äärimmäisen hyviä, vai oliks se koulussa vai eskas vai sekä että, niin tämmösiä et joku tulee lukemaan. Et ylipäätään joku lukee sulle ääneen, niin sehän on aivan luksusta. Niin en mä tohon hajuttomuuteen…
Sanna Bondas: Sä et allekirjoita?
Ida Jousmäki: [nauraen] Mä en allekirjoita sitä.
Sanna Bondas: Se on hyvä.
Ida Jousmäki: Joo, mut mä en tiedä, oonks mä oikea henkilö tähän sanomaan. Mut että kyllähän se pitää myöntää, että kyllähän täs saa tehdä hommia, että tää lukutaito saadaan käyrää toiseen suuntaan ihan joka taholla. Että keksiä keinoja miten sitä lukemisen tai lukutaidon edistämistä saadaan aikaseks.
Sanna Bondas: Joo, kyllä. Ja täähän on aika, niinku sanoinkin, niin monen toimijan yhteispanos tarvitaan, että lukutaitoon ja lukuintoon pystytään vaikuttamaan. No, miten jos puhutaan kuntapäättäjistä, päätöksentekijöistä, niin minkälaiset kirjastoon liittyvät asiat on sun valtuustokaudella puhututtaneet päättäjien joukossa?
Ida Jousmäki: No, tässähän nyt oli, nythän on ollu tää kuluneet vuodet niin joka paikassa niin ei nyt mitään herkkua, että taloudellinen tilanne nyt on monissakin kunnissa huonontunu tai heikentyny. Että Vaasassakin me nähtiin viime vuonna näitä paljon erilaisia leikkauksia ja esimerkiks Palosaaren kirjasto oli lakkautusuhan alla ja onneks nyt sai jatkoaikaa, mut että kyllähän nää talousnäkymät on ollut heikot ja joka paikasta on jouduttu leikkaamaan myös meijän lautakunnan eli kulttuuri- ja liikuntapalveluihin liittyvistä toiminnoista. Mut että kyllä ainaki meijän lautakunnassa mä oon nähny, että se viesti, mitä tuodaan esille ja viedään eteenpäin, on se, että nää kirjastopalvelut on kuitenkin se tärkee osa meidän perusoikeuksia. Ja just että meillä on se perus kirjastolakikin, joka velvoittaa, että se tiedon saatavuus ja yhdenvertaisuus kaikilla siihen sivistykseen ja kulttuuriin on olemassa. Että tietenkin on ollu leikkauksia, mitkä on kohdistunu sitten myös näihin palveluihin, mutta en mä vielä olis huolissaan. Tietenkin sitten valtakunnallisella tasolla, ku kattoo tätä menoo ja näitä leikkauksia, niin sieltä lähtevä viesti ei ehkä puolla näitä kaikkien oikeuksia ja muita. Että sitä tietenki tässä katsoo kauhulla, että mitä sieltä vielä tulee.
Sanna Bondas: Nii ja nää on vähän myös semmosia, näihin liittyy myös näitä arvokeskusteluja sitte hyvin vahvasti. Itekki seurasin viime syksynä valtuuston budjettikäsittelyä, jossa tunnin verran Palosaaren kirjastosta puhuttiin puolesta ja vastaan. Ja sitte oli ihan mielenkiintosta kuunnella, että miten argumentoitiin sitte ja mikä siellä painoi sit vaakakupissa kelläkin. Ja toki tyytyväisiä ollaan nyt tähän tulokseen. Ja toivotaan, et tästä ei nyt mitään suuria taloushuolia tulis, mutta tosiaan ei tiedetä, miltä tulevaisuus lopulta näyttää.
Ida Jousmäki: Sehän on vähän sama nois kaikissa, mikä liittyy lähipalveluihin, että on se sitten lähikoulu tai lähikirjasto tai lähikauppa tai lähiterveysasema tai sun tie, mikä menee siitä läheltä. Et kaikki on tietenkin kiinnostuneita niistä oman asuinalueen palveluista. Ja se on hyväkin, että kaikki sitte pitää huolta ja ikään kuin puolustaa niitä omia, oman alueensa juttuja.
Sanna Bondas: Joo, ja tässähän nimenomaan Palosaaren kirjaston keississä oli kyllä erittäin vahvaa semmost kansalais- tai kaupunkilaisaktivismia siltä osin, että miten asiaa puolustettiin, mikä oli hieno asia.
[musiikkia]
Sanna Bondas: Miten sun mielestä sitten, tunteeko päättäjät tarpeeks tämmösii sivistyspuolen ja tietysti tässä kohtaa erityisesti kirjaston toimintaan liittyviä asioita, että onks jotain, mitä meidän virkamiesten pitäs sun mielestä tehdä enemmän tai paremmin?
Ida Jousmäki: Tosi hyvä kysymys. Kyllä mä näen, että sitä tekemistä tuodaan esille. Mut se on sitten eri asia tietysti, miten hyvin se on sisäistetty se tosiasia, et se lukutaito on heikentyny ja ei nyt voi sanoa katoamassa, mutta semmoisiakin tapauksia on. Et jotenki ainahan se on, mitä ikinä, on se sitten valtuusto tai mikä tahansa päätöksenteko, niin se, mitä on tässä oppinut myös tän ensimmäisen valtuustokauden aikana, et se on tosi paljon helpompi jotenkin semmosia numeerisia arvoja mitata ja ikään kuin perustella. Et jos meille tuodaan joku asia, et hei, tääl on nyt tää satama, minne pitää laittaa x miljoonaa euroa, jotta tätä elinkeinoa saadaan kehitettyä ja tänne työvoimaa ja se vaikuttaa siihen ja tähän, et ne on ikään ku semmosia numeerisia juttuja. Et sitte taas jos mennään sanomaan, että hei, tää on tosi tärkee, et meil pysyy tää, on se sitte peruskoulu tai päiväkoti tai tämmöset pehmeet arvot, että millä sitä voidaan mitata sitä, että joku enenevissä määrin on syrjäytymistä tai kuplaudutaan tai ikään ku kasvaa ne erot vaikka oppimisessa tai muuta, niin se on niin, pitää kattoo niin pitkälle, et sitä on ehkä vaikea mitata. Niin sit siks jotenkin tuntuu, et sen takia niinku, totta kai mä uskon, että kaikki, ketä tuol on vaikuttamassa, niin ne haluaa, että lapsilla on hyvät koulut ja näin. Mut että jotenkin ne pehmeät arvot sitten siellä useimmiten näissä juhlapuheissa kuuluu ja näkyy, mut et sit ku tullaan taas siihen arkeen, ni okei, rahat on loppu ja näin. Et se on haastavaa kyllä.
Sanna Bondas: Joo, tää on just sitä, mitä täs kulttuuripuolen ja kirjastojen vaikuttamistyössä keskusteluttaa säännöllisesti, esimerkiksi kirjastonjohtajien tapaamisissa ja webinaareissa, että mietitään sitä, että minkälaista vaikuttamistyötä pitäis tehdä, että miten tuodaan niitä lukuja, mitä lukuja tuodaan esiin ja sit et miten sitä laadullista vaikutusta tuodaan esiin. Et mä en tiedä, onko kukaan keksiny aukotonta keinoa siihen, että miten vaikuttavuutta vaikka kulttuurin tuomaa, kirjaston tuomaa hyvinvointia pystytään todentamaan sillä lailla avaavasti tai järkevästi niin, että se vertautuis johonkin numeeriseen.
Ida Jousmäki: Niin, kyllä.
Sanna Bondas: Ja se aiheuttaa nää haasteet siitä, et millä tavalla me perustellaan sitä, et mihin me tarvitaan määrärahoja tai miks meillä pitää olla niit toimipisteitä jossain paikassa ja kun kirjastonkin osalta on kyse tämmösest hyvin peruspalvelusta. Mutta onks jotain vinkkivitosta, et minkälaista vaikutustyötä kirjastojen pitäs tehdä? Mitä sä kaipaisit, kun sä otat kantaa tai teet päätöksiä, niin mihin sä sen perustat?
Ida Jousmäki: Tos on ehkä vähän just se sama, et mä oon ite täs kulttuurikuplassa, niin sieltä käsin. Mut se on, toi on just noin, et kyllähän niitä joitakin numeroita sinne vaik ois kuinka kyse, et miten se saatais näkymään se, että se sivistyski on ikään ku pääomaa, et se ei oo pääomaa siellä tilillä, mut sitte jotta sä saat vaikka hyvän koulutuksen tai tasa-arvoisen aseman vaikka miesten ja naisten joukossa, et naiset saa kouluttautua ja mitä ikinä tuolla nyt sit totta kai Suomessa ollaan jo pitkällä tässä. Mutta et miten sitä semmosta vaikkapa tasa-arvoo ja yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, mitä täälläkin nyt kirjastoissa on tää osallisuuden merkitys, niin miten sitä voidaan numeerisesti nyt arvottaa. Mut et ehkä just sitä tavallaan, et miten, mä en tiedä, miten nyt te virkamiehet voitte enempää tehdä mun mielestä, ainakin Vaasassa on tuotu hyvin esille tätä merkitystä, mut jotenki just se, että se kirjasto, että ku se on myös merkittävässä roolissa siinä vaikkapa siinä ihmisten osallistamisessa. Täähän on äänestyspaikkana usein vaikkapa, teillä on kaikkia kyselyitä tuolla ja teil on digitalkkari, ketä auttaa esimerkiksi iäkkäitä ja näin. Että kirjasto, et tulee semmonen olo kirjastossakin, että mä oon yhtä tärkeä ku kaikki muut ja mä voin vaikuttaa, mä voin kysellä, mä saan apua. Et must tuntuu, et se on tää koko yhteiskunnan tavallaan se breaking point tai se, että jos kuntalaisilla on semmonen olo, että mä voin vaikuttaa ja mun äänellä on väliä ja se, et mä lähetän jonneki sähköpostiin, että hei, tää homma ei toimi ja näin. Niin silloinhan me voidaan kehittyä. Ja se on nähty jo maailmasta Amerikasta ja muualta, että sitte ku se usko tavallaan menee siihen, et no, ei mua kuitenkaan kukaan kuuntele, ei tällä asialla, mun asialla oo väliä, niin sit ollaan jo aika syvällä suossa. Et jotenkin se kirjasto on mun mielestä siinäkin merkittävä, et se on semmonen osallistamisen tila kaikille. Ja esimerkiks nyt teil oli, ku sai nää pikkuset äänestää tästä kirjastoauton nimestä, ja just tämmöstä niinku tommosilla pienilläkin asioilla on se, että ne on aivan innoissaan, et hei, mä ehdotin tätä ja näin, niin saadaan ne mukaan tähän touhuun. Niin et ehkä semmonen jotenkin loppukaneetti, että sekä kirjastoissa että muualla, että ihmiset kannustetaan, että hei, mä pystyn ite olemaan mukana. Vaikka nyt ku täs oli tämmöinen sivujuonena tää, et miten voidaan kuntavaaleissa saada esille näitä kulttuuria tai ku ollaan menossa kohti kuntavaaleja, niin päättäjiä kiinnostumaan näistä asioista, niin just se, et nähdään se, et joka ikinen voi vaikuttaa sillä, on se sitten äänestäminen tai antamalla oman ehdotuksen kirjastoauton nimeksi tai muuta, niin sillähän tää homma saadaan pidettyä ikään ku kasassa.
[musiikkia]
Sanna Bondas: Hei, kiitos paljon, Ida, tästä keskustelusta. Ja hyvää kevään jatkoa ja jäädään seuraamaan jännittävien kuntavaalien etenemistä.
Ida Jousmäki: Kiitos.
[musiikkia]
Kevät on jälleen tapahtumia täynnä! ÅKE järjestää ruotsinkielisen tapaamisen ruotsinkielisille kirjastolaisille ”Åkes träff om läsfrämjande” Tampereen pääkirjastossa Metsossa 17.3.2025 klo 9-14:45, päivän aiheena on senioripalvelut kirjastotyössä. Smakbitar järjestetään jälleen perjantaina 28.3. klo 10:00.
Olemme lähettäneet kutsun AKEpampaksen yhteiseen Teams -kanavaan. Yhteisen Teams -kanavan kautta viestimme aluettamme koskevissa asioissa, sekä tarjoamme alustan kehittämistiimeillemme yhteiseen keskusteluun ja kehittämiseen. Yhteisen alustan kautta alueemme kirjastolaiset voivat nähdä kanavan omasta kalenterista AKEpampaksen koulutukset ja tapahtumat sekä tehdä itse varauksia lainattavalle materiaalillemme, myös viestiä helposti ja ketterästi toistensa kanssa yli kunta- ja kimpparajojen. Päivitämme edelleen koulutustietomme myös verkkosivuillemme, mutta yhteiseen kalenteriin on mahdollista täyttää oman kirjaston tapahtumat, jolloin näkyvyyttä saadaan oman kunta-alueen ulkopuolelle sekä ideoita jaettua kirjastojen kesken. Lainattavan varauskalenterin löydät tiimin tiedostojen kansiosta, jonne voit laittaa oman varauksesi ja kaikki kirjastolaiset näkevät milloin mikäkin laatikko on vapaana ja missä sijaitsee. Laatikoiden kuljetustilaukset hoidetaan yhä AKEpampaksen kautta.
Toivomme saavamme kaikki alueemme kirjastolaiset mukaan yhteiselle Teams-alustalle, mikäli et ole vielä ilmoittautunut voit tehdä sen laittamalla sähköpostia osoitteeseen kai.lehtinen(at)vaasa.fi.
Musatiimi aloittaa tänä vuonna yhteisen projektin tuottamisen, jossa pyritään löytämään toimiva tapahtuma –toimintamuoto, mikä mahdollistaa monipuolisten musiikkipalvelujen tuotannon kaiken kokoisissa kirjastoissa. Projektin toteutus jatkuu vielä vuonna 2026 ja projekti rahoitetaan AKEpampaksen rahoista.
Seniorpampaksessa on vieraana Marjut Hepokangas, joka kertoo projektistaan, mikä on suunnattu senioripalveluille.
AKEpampaksen vuosi 2024 tilastoina näytti tältä: Järjestimme kaksi lähikoulutusta ja 32 etäkoulutusta sekä tapahtumaa, joihin sisältyy itse järjestämiemme koulutusten lisäksi myös Libopissa ja ÅKE:ssa toteutetut koulutukset sekä webinaarit. Koulutuksista ja tapahtumista 24 toteutettiin suomeksi, kuusi ruotsiksi ja kolme oli hybridinä molemmilla kielillä. Koulutuksiin ja tapahtumiin osallistui yhteensä 969 kirjastolaista, massakirjavinkkauksiin osallistui 5 665 oppilasta. Kehittämisryhmiin osallistuttiin yhteensä 283 kirjastolaisen voimin ja podcast -jaksojamme kuunneltiin 109 kertaa.
Maaliskuussa 19.3. vietetään kirjaston päivää ja kuukaudesta onkin kehkeytynyt oikea kokoelmakuukausi. Järjestämme koulutuksen kokoelman hoidosta sekä varastoinnista 12.3.2025 klo 9-11:00 Linkki koulutukseen .VAKE ja AKE:t ovat yhdessä kehittäneet kokoelmapäivän, mikä on katsottavissa livenä kirjastokaistan sivulta 25.3.2025.
Maaliskuun podcast-jaksossa: Kirjasto kuntapäättäjän näkökulmasta Sanna Bondas keskustelee Ida Jousmäen kanssa mm. Kirjaston päivästä ja kunnallisvaalien roolista kirjastopäätöksissä, voit kuunnella jakson täältä
Du kan lyssna avsnitt här https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ
Äänitteen kesto: 30 min
Litterointimerkinnät
| Anneli: | Haastattelija |
| Petri Ilmonen: | Haastateltava |
| sa- | sana jää kesken |
| (sana) | epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja |
| (-) | sana, josta ei ole saatu selvää |
| (–) | useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää |
| [ääni] | litteroijan kommentti tai muu kuin puheen ääni |
| , . ? :- | kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa |
[musiikkia]
Anneli: Tervetuloa meidän pinnalla på flytande podcastiin, ja tänään mulla on vieraana Petri Ilmonen, joka tulee kertoo meille vähän näistä AI-sovelluksista ja muust vastaava.
Mutta Petri haluatko kertoo ensiksi itsestäsi? Kuka olet?
Petri Ilmonen: Kiitoksia kutsusta ja mukavaa olla osa teidän podcastianne tänään.
Joo, olen Ilmosen Petri Porvoosta ja taustaltani opettaja‚ kieltenopettajia, ja tällä hetkellä toimin TRYcamps kielikoulussa rehtorina ja aikuiskouluttajana.
Olen aika paljon ja aika monessa kirjastossa käynyt tietysti asiakkaana ensinnäkin, mutta myös kouluttajana ja tässä viime aikoina englantia vetänyt niin tuonne Lahteen kun Imatralle ja verkossa ja myös täällä Uudellamaalla sitte eri Ake-alueille ja siinä suhteessa tämä englanti on kovin lähellä sydäntä. Kaiken kaikkiaan muutenkin kieli ihminen olen ja selkokieli on toinen syy, minkä takia olen tietysti sitten monessa kirjastossa vieraillut.
Taustaltani tosissaan opettaja ja tehnyt sitä työtä peruskoulussa ja myös sitten aikuiskoulutuksen puolella. Ja tällä hetkellä tosissaan täällä TRYcampsillä vedän myös sitten kesäisin kursseja ja on meillä aikuistenkin kursseja.
Et jos oikein innostutte, niin tervetuloa meidän aikuiskurssille vaikkapa Lontooseen. Pääsee shoppailemaan ja oppimaan lisää englantia.
Mut tänään me keskitytään toki sitten tietysti näihin sovelluksiin ja erilaisiin verkkopalveluihin tämän kielen oppimisen ja AI:n ympäriltä.
Ihanaa, Anneli, kun kutsuit. Kiitos.
Anneli: Kiitos, Petri, et tulit.
Mutta lähdetään nyt heti sitten noihin sovelluksiin. Eli käydäänkö ekaksi läpi tämmösiä kielisovelluksia, jotka pohjautuu AI:hin? Eli minkälaisia sovelluksia löytyy?
Petri Ilmonen: Monenlaisia. Sen haluan tietysti tähän heti alkuun sanoa, että jos kieltä haluaa oppia, on se englantia, espanjaa, ranskaa, saksaa tai mitä tahansa, niin jos ei teknologiaa siihen löydy, mitään appsiä tai sovellusta, niin silloin on kyl ehkä hakijassa enemmän vikaa tai ainakin niissä hakusanoissa.
On niin paljon erilaisiin sovelluksia, että meillä ei tässä tää aika tuu riittämään, et jos mä yrittäisin edes murto-osaa niistä kertoa. Että sanotaanko näin, että meillä on niin paljon ilmaisiakin, toki myös paljon maksullisiakin, että niillä oppii vaikkapa ihan kotinurkassa sohvalla istuessa tai tehdessä hyllytystöitä siellä kirjastossa ja pistää vaikkapa kuulokkeen toiseen korvaan ja kuuntelee vaikkapa ääntämisohjeita tai tällaisia, niin löytyy monenlaista.
Ja tähän mä nyt on muutamia valinnut‚ mitä ajattelin ihan tällee heitellä teille ideaksi, et voitte vaikka itse tutustua niihin sitten henkilökohtaisen oman oppimisen kannalta tai sitten niihin työtehtäviin, koska teilläkin varmasti kuulijoissa on monenlaisia ihmisiä‚ ketkä tarttee sitä englantia siellä asiakaspalvelussa ja ehkä myös sitten sitä ääntämistä sieltä suomalaisesta rallienglannista vähän parempaan. Mutta myös sitte sellaisia henkilöt, ketkä joutuu tekemään erilaisia tiedotteita ja erilaisia julisteitakin sitten myös muilla kielillä kuin sillä omalla äidinkielellään suomeksi tai ruotsiksi.
Mä puhun useasti englannista, koska englanti on se mun rakas vieras kieli, mut se ei tarkota sitä‚ etteikö tietysti voisi tehdä niitä juttuja myös muillakin kielillä, et se sanottakoon tässä vaiheessa heti.
Mutta jos me lähetään katsomaan niitä sovelluksia‚ mitä ajattelin teille tässä nyt sitten vähän niinku luetella tai nimetä, niin mulla on täällä erilaisia appejä, joita pitäisi sitten ladata sille omalle älypuhelimelle tai tabletille ja sitten on myös sellaisia, jotka ovat verkkosivuilla olevia palveluita tai ehkä toimivat sekä verkossa että sitten siellä älylaitteellakin. Ja on mulla tossa muutama sosiaalisen mediankin liittyvä tili, jota suosittelen‚ että kannattaa lähteä vaikka seurailemaan ja sitä kautta hakemaan semmosta vähän niinku viihdykkeellista osaamista.
Ja lähdetään liikenteeseen tietysti tästä ihan perinteisestä AI-näkökulmasta, eli meidän ChatGPT peistä ja sitten Microsoftin GoPilotista. Nehän on aivan semmosia mielettömiä työkaluja, joittenka avulla pystyy tekemään oikeastaan mitä vaan. Eli sinne pystyy laittamaan pientä tekstipätkää ja sitä kautta tarkistuttamaan tai pyytämään sitten jopa käännöstä tehtäväksi ja myös sitte parantamaan sitä itse kieliasua siinä ja ehkä me tavallaan lisäämään semmosta natiivin kuuloista tai tuntuista tekstin sujuvuuttakin sinne.
Mutta on hyvä myös muistaa se, että ihan Word ja PowerPointtikin, jos nyt käytetään tämmösiä ehkä meidän perinteisiä työkaluja, joita toimistossa on lähes kaikissa koneissa‚ niin niilläkin pystyy tänä päivänä tarkistuttamaan hyvin ja pyytämään myös kääntämistä‚ että se kannattaa katsoa‚ et jos et oo koskaan napsauttanu sitä käännä -painiketta, joka vaikkapa PowerPointista löytyy‚ niin kannattaa tarkistaa, koska se on yllättävän helppo ihan Suomi–Ruotsi näkökulmassa, mutta vaikkapa sitten siellä englannin ja suomen tai englannin ja saksan välillä. Et jos saat saksalaiselta kollegalta jotakin tekstejä saksaksi, etkä taho ymmärtää, niin kopioi se ja laita Wordiin tai PowerPointtiin ja pyydä kääntämään, niin sekin on aika kiva juttu.
Eli löytyy monenlaista. Mä itse en oo enää niin hirveesti chatGPT:n ystävä. Mä oon siirtyny aika pitkälti GoPilottia käyttämään johtuen siitä, että Microsoftin työkalut on itsellä käytössä ja GoPilottihan tietysti tekee varmasti töitä siellä taustalla myös näissä Wordeissa ja PowerPointissakin, mut sehän on erillinen appi, jonka voi ladata omalle älylaitteelle tai sitten ihan käyttää sitä verkkosivua. Ja nythän GoPilottihan on siirtynyt myös What’sAppiin. Eli jos et ole vielä kuullut, niin sä voit What’sAppissa keskustelemaan illan päästetykseksi sitten vaikkapa GoPilotin kanssa niin, että tulee tavallaan kaveri sinne sun sohvan nurkkaan‚ jolta voi kysellä monenlaisia asioita.
Itse törmäsin siihen‚ että GoPilotti siellä What’sAppissa osaa myös piirtää tai tehdä kuvia. Hiukan vielä, ei ihan ehkä täydellisesti. Eli tulee virheitä sinne kuviin ja kirjoitusvirheitäkin ja se mua ehkä vähän tuossa nauratti ja ainakin näytti olevan vielä viikko sitten 30 minuutin tämmönen maksimi käyttöaika. Eli GoPilotti ei jaksa sun kanssa koko iltaa jutella, et 30 minuuttia oli se raja siellä.
Mutta näähän on niit isoja, mistä varmasti jokainen on enemmän tai vähemmän kuullu tässä viimeisen vuoden puolen vuoden aikana. Joka tuutista tulee chatGPT:tä tai sitten GoPilottia.
Mä itse koen ton GoPilotin siksi vähän paremmaksi, että ainakin Microsoft sanoo niin, että ne eivät tallenna niitä tekstejä, mitä minä sinne laittelen. Eli sillä tavalla mäen itse kouluta sitä oo AI:ta sen GoPilotin takana‚ kun taas sitä chatGPT:ssä tavallaan sinä käyttäjänä koulutat osaksi sitä AI:ta niillä sun teksteillä ja tämmösillä. Mutta tää ei tietysti tarkota sitä, et sinne sais mitä tahansa laittaa, koska kyllähän niitä tekijänoikeuksia pitää silti kunnioittaa.
Mutta monenlaisia muita sovelluksia luonnollisesti on ja lähenkin tästä nyt sitten niitä hiukan purkamaan. Tiedän, että teistä moni on varmasti tehnyt Canvalla erilaisia julisteita ja kortteja ja mainoksia. Canvan taustallehan on nyt tullut oiskohan semmonen vuosi sitten tossa tammikuussa ite törmäsen ekan Canvan Magic-toimintoon ja Canvan Magicillä pystyy tekemään itse asiassa sen jälkeen, kun oot aiheen kirjottanu, niin vaikkapa oman PowerPoint -esityksen siellä Canvassa.
Eli esimerkiksi, jos haluaa tietää Lontoosta jotain perustietoja, niin kirjoitetaan yhdelle Canva-dialle Lontoo ja sen jälkeen pyydetään Canva Magiciä hakemaan mulle perustiedot Lontoosta ja pumps, ihan muutamassa sekunnissa siellä sitten semmonen yksi diallinen tekstiä on. Sitä toki joutuu työstämään, koska me ehkä kaikki ollaan toivottavasti opittu siihen, että ei näihin esitysgrafiikkaohjelmiin kannata 20:tä riviä tekstiä laittaa, vaan se on semmosta nostoja tietyistä aiheista sinne. Vähän otsikkomaisesti tai ainakin luettelomaisesti.
Canva Magic saa tehdä myös videoita ja tehdä kuviakin, mutta siellä on ehkä vähän taas samaa, mistä varmaan teistä moni nyt viikko sitten Nordean osalta kuulikin, kun oli vauvan kuva ainakin Hesarin kannessa ja siellä vauvalla oli vähän liikaa varpaita ja vähän liian paljon sormia [naurahtaa]. Vai oliko toistepäin, että sormia puuttu, mutta varpait oli liikaa. Jotain tämmöset jännää siitä nähtiin, että A:lla oli pientä osuutta tähän.
Canva on tosissaan aika lailla kehittyny ja todella kovasti kilpailee Microsoftin ja sitä kautta tietysti myös sitten isojen tekijöitten kanssa. Ja Microsoftihan julkaisi myös vuosi sitten, ja se tuli huhtikuussa suomeksi tämmönen Microsoft Designer -sivusto, millä pystyy sitten tavallaan ehkä voisin sanoa näin kieliopillisesti tai kielenkin kannalta. Sä kirjotat sinne sen pienen tarinan, mitä sä haluat kuvassa olevan, esimerkiksi englanniksi tai ruotsiksi, ja sitten Microsoft designer ryhtyy piirtämään tätä kuvaa sulle.
Eli tääkin on mun mielestä semmosen kielen oppimisen kannalta aika hauska vaihtoehto, että se jos sä kirjoitat sinne väärän preposition, et jos sä laitat sinne nyt sitten ”in” kun pitäisi olla ”on”, niin tavallaan tietty tavara, mitä saat sitten laittamassa vaikkapa rannalle tai pöydälle, niin se onkin sitten väärässä paikassa. Et kun sen piti olla pöydällä, niin se kirjoitat siihen sitten sen ”in”, joka on ”-ssa” -pääte niin se onkin sitten ihan jossain muualla, siellä pöydän sisuksissa, se tavara, jota oli tais olla laittamassa siihen pöydälle. Et sekin opettaa kielen näkökulmasta aika hauskasti.
Ja sitten ehkä on hyvä muistuttaa teitä kaikkia näistä perinteisissä sanastotyökaluista. Eli meillä on siellä toi Memris. Mä käytän nyt tämmöstä suomalaista lausumista näistä sovelluksista. Eli Memrise ja sitten ehdottomasti Quizlet, joittenka avulla pystyy tavallaan sanastokortteja kääntämällä opettelemaan niin lausumista, kun sitten sen sanaston lisäämistäkin. Erilaisia paketteja sieltä löytyy ja aika moni suomalainen lukiokirjoja ja peruskoulunkin englannin ja ranskan oppikirja sieltä löytyy, et pystyy vaikkapa omille lapsillekin sitten vähän vinkkamaan‚ miten lähtee kehittämään sitä omaa sanastoa. Quizletistä eritoten, mut Memrise on toinen erittäin hyvä vaihtoehto siihen.
Duolingo on varmasti todella monelle teille tuttu. Sehän on tämmönen iso sanaston kehittämisen, kielen alkeiden kehittämisen työkalu, millä päästään toki lausetasollekin ja toki siellä sitten sitä hintalappuakin jonkun verran on, mutta siitä varmasti moni on päässyt sitten Kreikan lomamatkalla toteuttamaan Kreikaksi vaikkapa sitten yksi kahvikupponen ja sokeria mukaan -tyyppisiä lauseita. Et itsekin sillä kehittelin omaa espanjan osaamistani.
Elsa Speak on sitten sellanen sovellus, jota mä itse olen käyttänyt jonkun verran, mutta enemmänkin ehkä jakanu sitä eteenpäin. Eli sillä pystytään itsenäisesti testaamaan sitä, miten sun oma lausuminen toimii. Eli tämä sovellus kuuntelee, mitä sanot, sen jälkeen se antaa sulle palautetta siitä, et miten sun pitäs se lause tai sana sanoa, ja näin sä voit kehittää sitä. Esimerkiksi jos sä r-äänettä väännät vähän väärällä tavalla englanniksi tai ranskaksi, niin se ohjelma sitten auttaa sua siinä ääntämisessä. Elsa toki on maksullinen.
Ja voidaan heittää ehkä tähän väliin nyt ensimmäinen IG, Instagram -juttu. Mä olen kovin innoissani itse BBC learning English Instagram -tilistä, koska siellä saa ilmaista vinkkiä siitä brittienglannista, miten sitä käännetään, miten kielioppia voi kehittää. Eli jos sellaista haluat tavallaan ajatella itsesi kehittämään, niin kannattaa tuo Instagram-tili ottaa haltuun, koska se on ilmaista eikä tarvitse siitä maksaa mitään ja hyvin laadukasta hienosti BBC:n, englannin Ylen, tuottamaa.
Ja otetaan vielä toinen on tämmönen ku American Idioms Slangs ja täältä löytyy sit semmosia kuvallisia kuvia erilaisista idiomeista eli sanonnoista, jotka sitten on kuvalla avattu ja sitten selostettu, koska meillähän on vaikkapa sellainenkin kun it’s raining cats and dogs, jonka varmaan moni teistä on kuullu‚ mutta esimerkiksi fat mama sings, niin mitä se mahtaa tarkoittaa, jos tällaiseen törmää sitten vaikkapa siellä kaunokirjallisuuden puolella.
[musiikkia]
Petri Ilmonen: Apeistä heittäisin teille ehdottomasti tämmösen kun English Articles, Englsih Articles [ääntää kirjoitusasun suomen lausumisen mukaan]. Ja se on Nelly tuottama appi. Se on enemmän kyllä lapsilla suunnattu, mutta tällä apilla pystyy kehittämään sitä ihan omaa lausetasoa, mutta myös sitten kielioppia. Et jos kestää sen, et siel vähän nalle seikkailee, mutta samalla oppii vaikkapa sitä englannin kieltä‚ niin toi English Articles -äppi on tosi hyvä ilmainen. Sinne tulee mainoksia väliin ja sitä kautta sen käyttäminen on kohtuu mukavaa kuitenkin‚ ettei tarvitse siitä sitten lähteä maksamaan.
Jos ja kun lähdette lomamatkalle tai siellä työtehtävissä tulee joku lappunen, jossa on sitten vaikkapa sitä ruotsin kieltä, jos ei siinä ihan loistava ole, tai sitten jotain ihan ulkomaalaistakin kieltä, niin Google kääntäjä -äppi, sehän on aivan loistava, koska siihen pystyy puhumaan. Sillä pystyy myös toki kirjoittamaan, mut siin on myös kamera. Eli sä voit sun omalla kännykälläs osoittaa tavallaan tämän kamerasovelluksen kautta sitä tekstiä siinä paperilla tai vaikkapa purkin reunassa ja se lähtee siihen kuvan päälle kääntämään tätä tuotetta tai sitä tavaraa, mitä sulla siinä paperilla sitten on ja näin saat ainakin semmosen ehkä punaisen langan siitä käsiksi itsellesi.
English Basic Grammar. Eli tämmönen perusteet -äppi on kans erinomainen, jolla pääsee sitten sovelluksen kautta harjoittelemaan. Tämäkin on vähän semmonen ehkä pupuja ja nalleja pomppimassa‚ mut mä ite ainaki sen verran, vaikka 50-vuotias olenkin, että musta ihan hauska katella pupua, kun hän yrittää mulle kertoo, että [naurahtaa] koitas nyt muistaa laittaa ”in” -prepositio sinne eikä ihan jotain muuta. Ja sekin on myös ilmainen mainos tuotteinen sovellus, jonka pystyy sitten lataamaan.
Pakko on sanoa Microsoftilta myös‚ koska teistä moni varmasti käyttää Teams, teil on Teams sinne omille koneillenne asennettu, niin… vois on ehkä puolisen vuotta sitten, tammikuussa mä törmäsin ekan kerran‚ mut puolisen vuotta sitten se julkaistiin Suomessa tämmönen kun Microsoft Reading Coach, reading coach [suomen ääntämyksellä]. Se auttaa nimenomaan myös ääntämisessä. Eli sul on siel teksti, jonka sä luet ääneen, samanaikaisesti tietysti pitää olla kamera päällä, ku Teams käyttää, jollon siellä AI tutkii sitten sitä sun suun liikkeitä se värittää siinä tekstissä olevia sanoja punaiseksi, vihertäväksi, sen mukaan, miten sä niitä lausut ja näin sä saat siitä saman tien sitten palautetta itellesi, miten se oma lausuminen on toiminut. Toimii tosi hyvin, eritoten pienten lasten vaikkapa harjoittelu, mut miksei myös meidän aikuisten, koska meillä se kuitenkin tuolla Teamsin kautta on saatavilla.
Ja se toimii myös ihan sitäkin, et jos teistä osa on vaikkapa ruotsinkielisiä äidinkieleltään ja suomea pitäisi sitten kehittää, niin sieltä tosissaan löytyy nykyään myös pohjoismaiset kielet.
Chromessa, itse selaimessahan, on tietysti taustalla paljon AI:ta ja jos Chrome -selainta käyttää, niin sieltähän pystyy, minkä tahansa sivuston kirjasto vaikkapa ihan arabiemiraateista asti niin kääntämään sitten sen tekstin suomeksi tai ruotsiksi, mille tahansa kielelle, eli sekin kannattaa muistaa, että se helpottaa sitä omaa kirjastotyötä siellä tai omaa tiedonetsintää. Vaikka myös toki lomamatkankin suunnittelua. Semmoista toimenpidettähän ei ole esimerkiksi Safari-selaimessa, mistä sä vaan ihan nopeesti klikkaat ja sitä kautta se koko sivusto kääntyy‚ mutta Google on niin valtava ton Kääntäjä Translate -sivustonsa kautta, että pystyy siihen omassa selaimessaan. Että Google Translatehan on varmasti teille kaikille tuttu sellaisenaan, mutta tosissaan se Google kääntäjä -äppi, sekin kannattaa ladata, koska sinun se kuvamahdollisuus.
Sitten on ehkä voisi heittää tommosen AI-työkalun sinne virallisemmalle työskentelylle. Et jos sun pitää nyt lähtee tekemään sitten jotain vähän isompaa käännöstyötä, jotaki esitettä tai jotaki päätöstä englanniksi tai jollakin muullakin kielellä. Itse taisin käyttää sitä myös ranskaksi tossa muutama viikko sitten. Niin DeepL. Eli Deep L [toistaa ääntämyksen suomen ääntämisen mukaan] -niminen tämmönen äppi/verkkosivu. On äärettömän hyvä käännöstyöhön. Eli jos sä oot jo tavallaan tietyn tekstin luonut sitten ruotsiksi tai suomeksi, sä voit heittää sen tonne DeepL -sovellukseen tai verkkosivulle ja sitten pyytää sitä kääntämään sen tekstin toiselle kielelle.
Samalla tavalla toimii kahdessa laatikossa, kun Google Translatekin, mutta tämä on ehkä mun mielestä vielä toimivampi nimenomaan sen kääntämisen näkökulmasta katsottuna ja sitä muistini mukaan kolmisen kertaa saa kuukaudessa käyttää ilmatteeks. Sitten se on maksullinen seitsemästä eurosta ylöspäin. Mut ihan vaan tommoseksi ajatukseksi, et voi jotakin omia vielä virastokielen juttuja sinne vaikka laittaa tarkastettavaksi.
Ja hyppäänpä semmoseen kuin Babbel. Ja Babbel on sitten taas tämmönen kielen opetusohjelma, missä tavalla sä otat sieltä ihan kurssityyppisesti harjottelua. Et siel on 15 minuutin kielenopiskelu sessioita eli videoita ja harjoituksia. Ja ilmaiseksi pääsee toki sitä kokeilemaan ensiksi ja sen jälkeen sitten pääsee vähän ehkä lompakkoakin availemaan.
Sitten otan tähän vielä tämmösen kun TypeAI. Löytyis ihan sellasenaan verkkosivusto, mutta sitten on erikseen TypeAI keyboard eli toi näppäimistö. Eli TypeAI Keyboard [suomeksi ääntäen].
Ja tota tälläsen sovelluksen pystyy asentamaan omaan puhelimeen ja silloin sulle tulee vähän niinkun suomenkielinen näppäimistö, englanninkielinen, ruotsinkielinen näppäimistö -työkalu sinne omaan puhelimeesi ja mitä ikinä kirjoitat What’sAppissa, tekstiviestejä, sähköpostia, vaikkapa Word-dokumenttia sit sillä omalla puhelimellasi, niin sul on käytössä tämmöinen TypeAI -työkalu siellä.
Ja tämä type AI-työkalu auttaa siis kirjotusvirheissä, mutta sen lisäksi se auttaa sua myös… ei ehkä voi sanoo kääntämisessä, mutta se auttaa semmosen tunnelman muuttamisessa. Et jos sä tiedät vaikka sieltä peruskoulun tai lukion englannin jälkeen, että no kyl mä osaan semmosii peruslauseita kirjottaa, kyl mä osaan ilmaista itseäni ihan kohtuullisesti, mut se ei kuitenkaan ehkä ihan sitä kieltä englantii, ranskaa, ruotsia, mitä sä haluaisit sitten ehkä viedä eteenpäin, niin sä voit valita tästä TypeAI keyboard -sovelluksesta, esimerkiksi humoristinen, akateeminen… tämmönen rakkaudenosoituksellinen -viesti, ja se muuttaa sitä sanastoa, sitä lauserakennetta ja vähän heittelee sinne väliin myös sellasia sitten… ehkä täytesanoja, adjektiiveja, jotka muuttaa sitä tunnelmaa hyvinkin radikaalisti sitten siinä tekstissä.
Mä ite olen käyttänyt sitä ihan myös opettajille demonstroimaan, miten meidän nuorethan osaa hienosti kirjoittaa näillä sovelluksilla ja käyttää niitä oikeastaan paljon paremmin kuin me aikuiset ja sinne kun laittaa vaan ehkä pari hassua sanaa ja pyytää sitten muuttamaan sen tekstin akateemiseksi‚ niin kyl sieltä aika hienoja lauseita saa vaikka esseeseen. Et tässä [naurhataa] vinkkiä niille nuorille, jotka eivät ole sinne vielä eksyneet.
[musiikkia]
Petri Ilmonen: Sit tällanen sovellus Call Annie, Call Annie [toistaa suomen ääntämyksen mukaan] Learnin Languages. Niin tällä kun vähän tuossa sanoin, että What’sAppissa on GoPilot, jonka kanssa pystyy keskustelemaan, ku ei oo ketään kaveria, niin tämä Call Annie ääni keskustelee jopa kasvojen kanssa. Eli se on todellinen AI-kone siellä ja Annie siellä on sitten kuvana ja hän hymyilee sulle ja voit harjoitella vaikka ravintolakäyttäytymistä, kirjaston asiakaspalvelua.
(Lyrics) [0:22:18 äänitteen leikkaus katkaisee nimen] Training. Teistä jokainen on taatusti kuunnellu monenlaisia ulkomaankielellä laulettuja biisejä. Ranskaksi vaikka (- -) [0:22:30] tai sitten tuota vaikkapa Prinsessa Stefanita jossain vaiheessa saksalaista How Much is the Fish -tyyppisiä lauluja. Niin täällä pystyy valitsee minkä tahansa laulun ja sit valitsemaan neljä eri tommosta osaamistasoa, jotka poistaa sieltä laulusta sanoja ja sun pitää tavallaan kuulla se. Eli sä näet siinä näytöllä tämän muusikon kuvan ja sitten hän ryhtyy laulamaan YouTube-linkityksenä sinne. Ihan eli tekijänoikeudet toimii siellä taustalla. Ja sitten kone siihen ryhtyy kirjoittamaan niitä sanoja‚ mitä tämä muusikko laulaa ja sit sieltä puuttuu yksi sana tai viisi sanaa tai vähän sen vaikeustason mukaisesti ja kun sä kuulet hänen lausuvan sen, sun täytyy näppäimistöillä kirjoittaa se sana siihen. Ja jos sä oot aivan liian hidas, niin biisi pysähtyy ja antaa sulle aikaa kirjottaa sen siihen väliin ja sit se taas lähtee lähtee jatkamaan, jos sä osasit kirjoittaa sen kuullun sanan sitten tavallaan oikein. Lyrics training sekä äppi, että verkkosivu. Hauska tapa oppia kieltä.
Mutta tässä ehkä ne kaikkein isoimmat suosikit.
Mites Anneli sulla oli jotain hauskoja kokemuksia jostain? Mä nyt täs oon pöpöttäny, mutta onko sulla jotain semmosia hauskoja kokemuksia jostain tai joku tämmönen kommervenkki tullut esiin vaikka chatGPT kanssa, koska tiedän, et sä oot ainakin sitä käyttäny paljon tai joku muu apin kanssa?
Anneli: Kyllä, joo. Mä oon käyttäen kanssa jotain DeepL:ää, mutta jotenkin se on nyt jääny sen jälkeen, ku mä chatGPT:tä aloin enemmän ja enemmän käyttämään. Niin se, että se totta kai oppii sitä mukaa‚ kun mä käytän sitä, mutta myös se, että mä laitan siihen, että esimerkiksi käännä englannin kielellä ja lokalisoi teksti Englantiin ja puhekieleen, niin se jo tekee sen, että se tekee parempaa tekstiä.
Totta kai aina kannattaa tarkistaa joka ikinen teksti, minkä on tehny AI:lla, mutta mä oon huomannu, että sanajärjestys ja nää muuttuu siinä vaiheessa. Et se ei tee niinku sitä, että kääntää suoraan, vaan se tosiaan käyttää sitä puhekieltä, jolloin se myös vähän kääntää sanajärjestystä ja tekee siitä luettavamman. Niin sen mä oon huomannut.
Petri Ilmonen: Joo, joo. Toi on totta ja siis nimenomaan niillä sun käskyillähän on suuri merkitys, mitä sä sinne AI:lle laitat. Varsinkin näille chatGPT ja GoPilot-tyyppisille sovelluksille. Et jos et saa sieltä ulos ihan sitä, mitä sä haluat, niin se on ehkä sitten osasyynä se, että sä et oo osannu vaatia tai pyytää sitä ihan täysin sieltä. Et sit täytyy yrittää muokata sitä omaa pyyntöä vähän erilaiseksi sinne.
Mutta se mun täytyy tohon sanoa, että mä nimenomaan GoPilotin ja What’sapp version kanssa pyysin häntä piirtelemään mulle, niin kirjoitusvirheitä GoPilotti ei osannut poistaa sieltä kuvista. Et jos mä sanoin, että tuo äskeinen kuva on aivan täydellinen kiitos siitä, mutta siellä lukee vaikkapa TRYcamps nyt vähän väärällä tavalla‚ yksi ylimääräinen kirjain, et poista se, niin siihen se ei kyennyt. Se itse mulle lopulta sanoi tämä GoPilot, että en pysty editoimaan vanhoja kuvia, et joudun aina tekemään tyylin uuden.
Et on siellä vielä tämmösii pieniä kehittämisen paikkoja, mutta tekstillisesti nää on kyl hyviä ja kyl mäkin välillä jotakin oikein virallisia tekstejä, et saatan kirjoittaa sen ensiks sitten heitän sen sinne GoPilottiin ja pyydän, että miten sä sanoisit tyyliin tän, että sano tää vähän toisilla sanoilla ja mä saatan poimii sielt vaan yksittäisiin lauseita tai yksittäisiä sanoja, mitä se sitten synonyymiksi mulle antaa ja tätä kautta mä haluaisin ehkä sanoa sen tähän loppuun vielä ne teistä, ketkä jaksatte tänne asti kuunnella, että vaikka meillä on paljon näitä erilaisia AI:n tukemia kielenoppimisen työkaluja, niin mä en ainakaan vielä itse nää, et se poistaa oppimisen, koska ne antaa vaan uutta vaihtoehtoa. Ne tukee kenties sinua eteenpäin, koska kyl sinne, niinku Anneli äsken sanoit, niin kyl ne pitää ite tarkistaa, kyl niitä pitää vertailla ja katsoa. Et kyl siellä kielitaitoa itselläkin pitää olla. Mut sitte helpottaa, esim. niinku minä tossa sanoin, niin pystyn Espanjassa löytää sen [naurhataa] viilin sijaan oikean kermapurkin sieltä, eikä sitten tarvitse avata sitä siellä tuota kämpillä ja todeta‚ että ei hitto tämä on väärää maitotuotetta meikäläiselle.
Et kyl se auttaa meitä, mut kyl meitä ihmisiä edelleen tarvitaan silleen, että me tehdään se lopullinen ratkaisu siinä. Mutta ei must tuu ikinä vaikkapa korean tai meksikon espanjan puhujaa, mutta tällaisia vaihtoehtoja mulla esimerkki tästä TypeAI keyboardissa on. Että tää luettelo, mitä kieliä se hallitsee on valtava, et jos puhutaan eurooppalaisista kielistä, siel on Suomikin, joka kertoo siitä, että jos Suomi on matkas mukana pienenä kielenä, niin se on jo pitkälle tämä kielisovellus mennyt. Sieltä löytyy hindii, kreikkaa ja thaita. Eli kykenee hyvin erilaisiin kieliin, niin onhan ne aika kivoja. Sillee ainakin mua kutkuttaa niin kuin, et hei, et mä pystyn jotain sanomaan jollekin ihmiselle, vaikka hänen omalla äidinkielellä.
Ehdottomasti ja nyt teistä, joka nyt on kuunnellut tänne asti, niin älä missään nimessä ajattele, et sun täytyy kaikki nuo mainitsemat sovellukset tosta nyt ottaa haltuun ja lähtee niitä kaikki latailemaan ja kokeilemaan. Poimi sielt muutamia ja vähän ehkä sen oman työtehtävän tai oman vapaa-ajan kiinnostuksenki kautta, että tarvitsetko sä tämmöseen vaikkapa Italian reissua varten nyt sitten kauppaan apua siihen, että voit purkkia näyttää ja sitten Googlen ihana äppi tavallaan auttaa meitä sitten kertomaan, mitä se sisältö on. Vai onko sulla tarvetta siihen, että teet niitä julisteita ja tarvitset tukea sitten sen kääntämisessä. Että onhan se järkeä käyttää teknologiaa hyödyksi sen sijaan‚ et sä käytät neljä tuntia vaikkapa jonkun yhden kappaleen kirjoittamiseen sitten toisella kielellä kuin sinun äidinkielesi on. Et kylhän sen pitäs niinku nopeuttaa meidän työskentelyä.
Et totta kai on kiva edelleen kysyä kaveriltakin apua tai kollegalta, et hei kato tää mun teksti. Sekin on mun mies edelleen tärkeitä tiimityöskentelyä. Mut kyl näist monist apeistä tulee suurta apua meille.
Ei ihmisillä pysty olee kymmentä sovellusta, mistä maksat vitosta tai kymppiä. Et se on pakko lähteä hakemaan se oma sieltä ja monessa näissä sovelluksessa kuitenkin on se, et voit käyttää viikon tai seitsemän päivää ilmatteeks. Voi kokeilla, niinku Anneli sano, ja sitä kautta löytää ne omat suosikkisovellukset tai sitte katella niitä mainoksia.
Anneli: Joo, kiitos Petri.
Petri Ilmonen: Moi moi!
[musiikkia]
Vietin joulukuussa 2024 kolme päivää tutustuen Espoon kirjastoihin. Espoossa on 5 isoa,
ns. aluekirjastoa sekä 11 lähikirjastoa. Pääsin tutustumaan Lippulaivan, Ison Omenan ja Entressen isoihin ostoskeskuskirjastoihin sekä Kauklahden lähikirjastoon. Vaikka Espoon kirjastot ovat todella suuri organisaatio verrattuna Seinäjoen kirjastoihin, teemme silti samaa työtä, toki osin eri toimintatavoilla, resursseilla ja erilaisten tilojen puitteissa. Ja yleensä juuri se, erilaisen toimintatavan näkeminen avartaa ja saa pohtimaan omia työskentelytapoja. En ollut aikaisemmin käynyt Espoon kirjastoissa, muuta kuin Sellon kirjastossa asiakkaana.
Ensimmäiseksi sain kuulla, että Espoon kirjastoissa on kehitetty liikkuvan asiakaspalvelun malli. Liikkuva asiakaspalvelu tarkoittaa sitä, että tiskit korvautuivat liikuteltavilla seisomapöydillä, joten tiskin takana ei enää istuta vaan ollaan siellä missä asiakkaatkin, hyllyjen välissä. Tämän lisäksi Espoon kaupunginkirjastoissa on nykyään prosessiorganisaatio, jonka myötä henkilökunta liikkuu enemmän eri toimipisteissä. Heidän mielestään näin ei synny alueellisia omia toimintatapoja, vaan asiakas saa tasalaatuista palvelua jokaisessa kirjastossa. Tavoitteena oli tehostaa myös henkilöstöresurssien käyttöä siten, että voimavarat voidaan laittaa asiakkaan kohtaamiseen ja lukutaidon edistämiseen. Kaikkien töiden palveluprosessit sekä mm. työvuorosuunnittelu on keskitetty. Näin joka kirjastossa kaikkien ei tarvitse hallita ja hoitaa kaikkea, vaan osaaminen ja vahvuudet jaetaan kirjastojen kesken. He kokivat myös, että nyt kehittämistyöhän on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia.
Lasten ja nuorten osallisuuden asiakaspalvelupäällikkö Leena Kaunisto Espoonlahden ja Omenan alueen kirjastoista kierrätti minua tutustumassa tarkemmin eri paikkoihin. Minulle oli suunniteltu todella monipuolinen ohjelma ja pääsin kuulemaan laajasti Espoon kirjastojen lasten- ja nuorten kirjastotyöstä, tapahtumista sekä niin kirjastojen välisestä kuin muiden toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Useat eri työntekijät kertoivat oman prosessiorganisaationsa työnkuvasta ja toiminnastaan. Vierailuni aikana saatiin hyvin käytyä läpi toimintatapoja ja vaihdettua kokemuksia puolin ja toisin.
Ensimmäisenä päivänä tutustuin Espoon uusimpaan kirjastoon upeaan Lippulaivaan, jossa sain kuulla tarkemmin Espoon lanuprosessista; kehittäjäryhmistä, yhteistyökuvioista eri toimijoiden kanssa ja mm. osaamisen jakamisesta eri kirjastojen kesken. Lisäksi puhuttiin kerhoista, lukulemmikeistä sekä varhaiskasvatuksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä.
Toisena päivänä vuorossa oli Ison Omenan kirjasto, joka on osa palvelutoria. Se on julkisten palvelujen palvelukonsepti, josta löytyy siis kirjasto, nuorisopalvelut, neuvola,
terveysasema, mielenterveys- ja päihdepalvelut, Kela, asiointipiste, Hello Espoo- info, Työllisyys Espoo sekä HUS:n laboratorio- ja kuvantamistoiminnot.
Ison Omenan kirjasto
Päivän aikana sain myös kuulla kouluyhteistyöstä Espoossa, tarkemmin heidän KULPS-kirjastopolustansa, jota tarjotaan kaikille luokka-asteille esiopetuksesta toiseen asteeseen. Espoon kirjastot ovat panostaneet lasten ja nuorten lukemisenedistämiseen, mm. kohdennetuilla työntekijäresursseilla sekä esimerkiksi ”Espoon kaupunginkirjaston KULPS-kirjastopolun palvelulupauksena on kohdata jokainen ryhmä kerran lukuvuoden aikana.” Tätä myös seurataan tilastoilla. Jos joitain ryhmiä ei tavoiteta, pyritään selvittämään syy. Pääsin osallistumaan päivän mittaan myös lanujen viikkopalaveriin, jossa mm. jaettiin viikon onnistumiset ja jossa sai vertaistukea sekä yhdessä suunniteltuja keinoja hankaliin tilanteisiin ja kohtaamisiin lanutyössä. Espoon kaupunginkirjasto on saanut valtakunnallisen nuorisotyön tunnustuspalkinnon, sillä se on edistänyt lasten ja nuorten osallisuutta erityisesti Espoon viidessä aluekirjastossa. Näissä kirjastoissa on nyt erikseen nuorille suunnitellut tilat, joissa nuoret voivat hengailla, pelata biljardia tai pingistä ja konsolipelejä. Espoon kirjastoissa työskentelee paljon myös muun alan ammattilaisia: nuorisotyöntekijöitä, sanataideohjaajia, musiikkipedagogeja, yhteisöpedagogeja ja osa heistä on lisäksi käynyt esim. oppisopimuksella kirjastoalan ammattitutkinnon.
Kolmantena päivänä lähdettiin Leenan kanssa aamusta ensin tutustumaan Kauklahden lähikirjastoon, joka oli tiloiltaan lähimpänä omaa työpaikkaani Peräseinäjoen monipalvelukirjastoa. Espoon kaikissa lähikirjastoissa on myös omatoimi. Loppupäivän vietin Entressen kirjastossa, jossa kävimme kirjaston tapahtumakoordinaattorin kanssa läpi kirjastojen tapahtumatoimintaa ja yhteistyötahoja. Espoossa käytännössä kaikki toiminnat on keskitetty ja tapahtumatoimintakin keskittyy isoihin kirjastoihin, niin tilojen vuoksi kuin siksi, että etäisyydet ovat lyhyitä ja alueella on toimiva julkinen liikenne. Kirjastoissa tapahtuvien tapahtumien järjestämisessä tavoite on, että 90 % tapahtumista olisi muiden järjestämiä ja kirjasto toimii mahdollistajana.
Vierailuni lopuksi sain vielä osallistua kirjastopedagogien palaveriin, jossa esiteltiin Espoon kaupunginkirjaston tilaama uusi opinnäytetyö. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Espoon kaupunginkirjaston ja ammattikoulujen välistä verkosto- ja työelämäyhteistyötä ja kartoittaa niiden edellytyksiä, josta tuotettiin ohjeistus kirjaston ja ammattikoulujen verkosto- ja työelämäyhteistyön tueksi. Lisäksi palaverissa käytiin läpi mm. lanujen kevään ja kesän toimintasuunnitelmien ajankohtia ja käytäntöjä.
Voisin kyllä todeta vierailustani, että vau, mitä vieraanvaraisuutta ja osaamisen jakamista koko väeltä. Meidän kirjastolaisten mahdollisuudet tutustua toisten kirjastojen työhön tukevat todellakin palvelujen kehittämistä, verkostomaista toimintaa ja vertaisoppimista. Vierailu virkistää, innostaa kehittämään sekä lisäksi se lisäsi oman työn arvostusta ja auttoi huomaamaan myös oman osaamisen.
Kaija Lepistö kirjastovirkailija
Peräseinäjoen monipalvelukirjasto
Seinäjoen kaupunginkirjasto
Mikäpä olisi parempi tapa viettää ystävänpäivää, kuin tavata oman alueen kollegoja kimppapäivän merkeissä! 14.2.2025 Fredrika -kirjastojen kimppapäivää vietetään Vaasan pääkirjastossa. Kimppapäivässä kuullaan Monika Ahlsvedin ajatuksia Positiivisesta työpäivästä, sekä hänen vetämänsä työpajan kautta voidaan oppia konkreettisia malleja, miten parantaa omaa työpäiväänsä. Päivä päätetään Topaasia-pelien merkeissä, joiden avulla ideoidaan uudenlaisia työskentelytapoja. Päivä toteutetaan ruotsinkielisenä. Jimmy Pullin virkavapaan aikana häntä sijaistaa 1.1.2025-30.8.2026 Anna Pakka. Anna toimii AKEpampaksessa palvelupäällikkönä ja hän voi olla osalle tuttu maakuntakirjastoajoista, kun hän järjesti mm. maakuntakirjastokokouksia alueen kirjastoille. Annan voi tavoittaa osoitteesta anna.pakka@vaasa.fi ja numerosta 040 182 4289.
Seniliineissä saatiin kuulla esittely Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen yhteisestä Sanataidetta ikäihmiselle -hankkeesta, kun taas Seniorpampaksen vuoden 2025 aloitti Åsa Persson, joka kertoi Ruotsin Soselen kirjaston senioripalveluista. Musatiimi kokoontui tammikuussa suunnittelemaan uudenlaista toimintamuotoa vuodelle 2025.
ÅKE:n järjestämä vuosittainen Bokkarusellen oli jälleen erittäin innostava ja monipuolinen tapahtuma, mikäli et päässyt paikalle, voit katsoa päivän tallenteen kirjastokaistalta. ÅKE:n kokoonpano on muuttunut vuoden vaihteessa ja uusina jäseninä ovat AVI:n Leena Sundström, Kemiön kirjaston Mona Söderblom, Vöyrin kirjaston Ulrika Staffans sekä Marina Sandström Pietarsaaren kirjastosta.
Digitiimi kokoontui 8.1. suunnittelemaan tulevan vuoden toimintaa ja päätettiin, että tapaamiset ovat lyhyitä tietoiskumaisia opastuksia ja perehdytyksiä arkisiin työvälineisiin ja sovelluksiin, sekä syventäviä koulutuksia laajempiin aihekokonaisuuksiin.
Nyfikenin seuraava tapaaminen on 25.3. Lanukkaiden ja Barnpampasten kevään ensimmäinen vinkkauspiiri on 30.1.2025 klo 9:00–11:00 ja aiheina on kirjasomen hitit. Ruotsinkieliset massakirjavinkkaukset ovat 6.2.2025 klo 9:15–10:00, jolloin vinkataan 3–4 luokkalaisille sekä 13.2.2025 klo 9:15–10:00, jolloin vinkataan 5–6 luokkalaisille. Suomenkielinen massakirjavinkkaus on 13.3.2025 klo 9:15–10:00, jolloin vinkataan 3–4 luokkalaisille. Varhaiskasvatuksen liittyviä teemakokoontuminen on 11.2.2025 klo 9:00–11:00.
Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämä selvitys yleisten kirjastojen alueellisen kehittämistehtävän toimivuudesta ja vaikuttavuudesta on meneillään MDI Publicin toteuttamana. Selvityksen on tarkoitus tarjota konkreettisia kehittämissuosituksia, joiden avulla vahvistetaan yleisten kirjastojen toimintaa ja kehittämistehtävän vaikuttavuutta. AKEpampas osallistui työpajaan, mikä järjestettiin Helsingissä 15.1.2025. Työpajassa validoitiin, testattiin ja kehitettiin selvityksessä laadittuja alustavia suosituksia. Työpajassa mukautettiin myös ennakoivaa arviointiviitekehystä, joka tukee kehittämistehtävän jatkuvuutta ja vaikuttavuuden seurantaa.
Valtakunnallinen e-kirjasto on julkaissut mainoksia palveluistaan. Alueellinen kehittämistehtävä teettää niistä julisteita sekä Roll-Uppeja, joita lähetetään alueemme kirjastoihin. Mainoksia on kolmella eri kielillä ja niitä voi laittaa esille kirjastotilaan.
Helmikuun podcast-jaksossamme porvoolainen kieltenopettaja Petri Ilmonen antaa lukuisia vinkkejä, kuinka voit hyödyntää tekoälyä kielenkääntämisessä. Voit kuunnella jaksomme täältä .
Voit kuunnella jakson täältä https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ
Äänitteen kesto: 19 min
Litterointimerkinnät
[alkumusiikki]
Max: Tervetuloa seuraamaan podcast-jaksoa. Aiheena LittFest. Minä olen Max Bäckman kulttuuripalveluiden tapahtumakoordinaattori, ja vieraana on Ilkka Nyqvist. Tervetuloa Ilkka.
Ilkka: Kiitos kiitos, Max.
Max: Ilkka toimii kulttuurituottajana kulttuuripalveluissa, ja tekee monenlaisia asioita. Mut se, minkä takia hän on nyt tässä, hän tuottaa myös LittFest-kirjallisuustapahtumaa. Kertoisitko vähän enemmän LittFestistä? Mitä se on?
Ilkka: Joo, LittFest on tosiaan kirjallisuusfestivaali. On järjestetty kohta 30 vuotta Vaasassa. Ihan siitä alkuajoista mul ei oo kauheesti itse asias tietookaan. Mutta konsepti on pysyny samana aika pitkälle. Kirjailijavieraita laidasta laitaan, ja suomi ja ruotsi. Ku Vaasas ollaan, ni on ollu keskiössä, että pidetään kakskielisyys vahvasti mukana. Sillä kulmalle vieläki elellään.
LittFestissä on kantavana teemana semmosia asioita, että yritetään ottaa osaa ajankohtaisiin asioihin ja diskurssiin, löytää mielenkiintoisia uusiakin kirjailijoita meidän ajasta, ja ehkä sillai tutkia eri aiheita meijän teemojen kautta. Tänä vuonna esimerkiks meijän teema on tila, mikä mahdollisti aika monia erilaisia näkökulmia. Pyritään niitten teemojen kautta sitte tutustua itte siihen kirjallisuuteen festivaalin aikana.
Max: Onko LittFest suunnattu nimenomaan ihmisille, jotka muutenkin lukee kirjoja paljon?
Ilkka: No oletettavaa on, että ne on eniten kiinnostunu. Mutta itte en kuvailisi itseäni esimerkiks mikskään himolukijaksi, mutta on erittäin mielenkiintosia ja älykkäitä keskusteluja. Niin niistähän ei tarvi olla kirjafani, että pystyy nauttimaan.
Muutenki semmonen filosofia ja ajatustenvaihto on aika sellasta, en mä nyt sanois pois jäänyttä mitenkään populaarikulttuuris, mut ei se ainakaan kauheen pinnalla oo. Tämmönen, mikä se nyt olis, semmonen korkeakulttuuri tavallaan kirjallisuuden, ja tämmönen akateeminen tutkimus ja keskustelu ja semmonen sivistynyt ajatustenvaihtoa. Niin sil on kyllä ilman muuta paikkansa, ja se on semmonen vastavoima tietyl tapaa tällaista kertakulutus- ja halpatuotantoviihdettä vastaan.
Max: Minkälaisella budjetilla LittFestiä noin yleensä tehdään?
Ilkka: Littfestiä tukee Vaasan kaupunki tietyllä summalla, mikä on vähän vaihdellu vuosien varrella, mutta sanotaan 10 000 euroon aika vakiintunut. Sitte toinen kymppitonni me haetaan sitte kentältä apurahojen muodossa.
Sitten ihan rahan arvosta tavaraa saadaan myös yhteistyöllä. Me tehdään aika paljon eri kaupungin instanssien kanssa ja kirjallisuuden toimijoiden kanssa, kustantamojen ja järjestöjen kanssa yhteistyötä. Niin sillai me saadaan pienellä budjetilla aika kiva kokonaisuus rakennettua.
Max: Minkälaisia kävijämääriä LittFestissä on? Sehän on kumminkin useamman päivän tapahtuma, eikö vaan?
Ilkka: Kyllä. Meillä on tapahtumapäivät torstaista lauantaihin. Siinäkin on kokeiltu perjantaista sunnuntaihin, mut se sunnuntai on aina ollu aika semmonen hiljainen päivä yleensä. Niin tää on varmasti se paras kolmen päivän sauma, mihin ollaan nytte tultu. Vähän vaihtelee kans kävijämäärät, mutta koko festivaalilla sellasta 2 000 kävijää, ja yksittäistilaisuuksissa voi olla 10–200.
Max: No sanoit, että teette yhteistyötä eri toimijoiden kanssa kaupungissa. Järjestetäänkö nää tilaisuudet aina pelkästään kirjaston tiloissa tai onko niitä muuallakin? Ja jos on, niin missä päin?
Ilkka: Joo, ollaan kyllä levittäydytty aikasempina vuosina vähän enemmänki ympäri kaupunkia. On ollu tilaisuuksia ravintoloissa, kuppiloissa, kahviloissa. Alman tai aikuisopiston tiloissa on järjestetty luentoja.
Mutta sitten näistä yhteistyökuvioista, niin ehkä sellaset vakiintuneimmat tässä kohtaa on orkesteriyhteistyö. Meillä nyt on ollu, onko nyt neljättä vuotta putkeen orkesterin kanssa kirjallisuusaiheinen tai läheltä liippaava ainakin konsertti.
Sitten teatterin kanssa, silloin kun heillä on hyvää sopivaa ohjelmistoa, niin ollaan järjestetty yhteistyötä. Esimerkiks yks vuosi oli Hanna Brotherus, joka piti ensin taiteilijatapaamisen LittFestin tiimoilta, ja sen jälkeen sai mennä katsomaan sitte teatteriin hänen koreografioimaansa ohjelmaa.
Max: Kerroit, että orkesterin kanssa on tehty myös yhteistyöstä. Kerro vähän tarkemmin, mitä se on. Mitä se piti sisällään?
Ilkka: Joo, no taustalla on semmonen tavoite tavallaan tavoittaa uusia yleisöjä kummalleki. Se on se kantava idea siinä. Ne kokonaisuudet on ollu aika oikeestaan monipuolisiakin. Yks vuosi meil oli viulistiduo, joka säesti sitte lausuntaa. Yks vuosi oli sähkökitara, ja sitten Janne Saarikivi tai Peter Lerche oli se kitaransoittaja.
Sitte tänä vuonna tulee sitten Jari Sinkkonen kertomaan taiteilijoista tauteineen. Tämmönen vähän erilainen erilainen konsertti sitte. Siinä yhdistyy ne luonto-osuudet sitte klassiseen musiikkiin, jossa viis tais olla soittajaa. Mutta instrumentteja en kyllä nyt ulkoa muista, mitä oli, mutta klassisia instrumentteja, ku viulu ja sello ja tällasta.
Max: Kuulostaa mielenkiintoselta. Onko nää tämmöset, esimerkiks just tää orkesterin kanssa tehty tapaus, niin onko se ollut ainutlaatuinen, ja tehty vaan pelkästään sitä tilaisuutta varten? Onko siinä sitten kustannukset päässy kans kasvamaan, vai kuinka se on hoidettu?
Ilkka: Joo, ne on kaikki ollu ainutlaatuisia, paitsi tää Jari Sinkkosen juttu, mikä on tänä vuonna, niin se on toteutettu myös muissa kaupungeissa. Se oli semmonen ostettu konsepti sillä lailla.
Yhteistyöhän on ollu meijän puolesta tosi antoisaa ja kiitollista, että orkesteri on maksanu näitten musiikkiosuuksien kulut. Että niille varmasti jäi se tavallaan lyhyempi korsi siinä, jos euroja miettii. Mutta myös on jäänyt sitten ne lipputulot, että vaikka niitä nyt ei välttämättä oo hirveästi tullut jokasesta konsertista, ainakaa plussan puolelle. Mutta se on musta semmosta hyvää toimintaa ja järkevää kaupunginki rahankäyttöö, että pistetään vähän samaan koriin niitä roposia.
Max: Jees. Kuinkas te ootte saanut tällasia ainutlaatuisia konsertteja esimerkiks, jotka on ainutkertaisia? Ootteko te täältä ollu, sinä yhteydessä näihin taiteilijoihin, vai kuinka se on edenny?
Ilkka: Se on edenny ihan orkesteri-intendentin kanssa keskustellen. Ensin ollaan kartoitettu vähän vaihtoehtoja, et ketä vois olla kiinnostavia esiintyjiä. Sitten mietitty se musiikki siihen kaveriks. Sillä tavalla se on menny, ne meijän itte järjestämät. Orkesterin intendentti on sen musiikkipuolen oikeestaan valinnut, ja sitten yhteistyössä ollaan mietitty näitä kirjailijanimiä siihen kylkeen.
[välimusiikki]
Max: Sä oot kumminkin muutamia kerinnytkin järjestää, vaikka ei alkutaipaleella ollutkaan mukana. Niin onko sulla jäänyt erityisesti mieleen jotain sellasia merkittäviä kirjailijavieraita tai keskustelutilaisuuksia?
Ilkka: No, ehkä sanoisin noi meijän ruotsalaiset vieraat on jääny tietyllä tavalla mieleen. Ku aina ku tulee ulkomailta joku, niin liittyy joistain syyst semmonen erityinen jännite. Siinä vähän edustaa koko maata tahtomattaan samalla. Että okei, nyt hän on tullut Suomeen vieraaksi, ja että yritetään pitää tietysti erityisen hyvää huolta kauempaa tulleista. Niin sellaset tapaamiset aiheen tiimoilta, ni ne jää sitten mieleen, kun ne on vähän latautuneita.
Mutta sisältöpuolesta, ni ne on kaikki niin hyviä, et mul on vaikee sillee nostaa ylitse muiden ehkä tästä suorilta jotaki. Mutta se, mistä mä oon ite tykännyt tossa ohjelmistossa on, että miten laaja kirjo erilaisia sisältöjä. On aivotutkijaa tai just muusikkoa tai jotai lavarunoilijaa ja muuta. Että miten paljon mahtuukaan kirjallisuuskontekstissa festivaaliin. Niin sit niit on kans myös vähän vaikee verrata sitten, jotain tietokirjailijaa ja runoilija. Ne oli molemmat hyviä.
Mutta justiin, on ne vaikuttavia, ne runoesitykset. Niist on jääny semmonen tunnejälki, vaikkei nyt sanoja muistakaa. Tulee semmonen fiilis siitä, että mitä on sanottu lavalla, niin tarttuu. Ehkä semmoset on mieleenpainuvia vaan sen elämyksen takia erityisesti. Sitten ne faktapohjaiset, että oppii uutta. Vieläkin välillä voi lainata, jossain keskustelussa sitte, että kuulin LittFest-lavalla, kirjailija kertoi näin. Tommosia juttuja ehkä.
Max: Onko näitä kirjailijoita tai vieraita tähän tapahtumaan vaikea saada paikalle vai meneekö se suhteellisen helposti?
Ilkka: No mä sanoisin kyllä, et suhteellisen helposti. Mä oon tosiaan nyt, tä on varmaan kuudes kerta, ku mä järjestän. Niin ehkä ihan vaan siis kourallinen on ollu, et ei oo halunnu tulla. Sitten yleensä se este on, et on buukattu johonki muualle.
Että semmonen tahtotila kirjailijoilla mun mielestä on erittäin kunnioitettava. Ne haluaa tietenkin kertoo töistänsä ja sillain puffata itteensä. Mutta myös, että ne haluaa osallistua niihin keskusteluihin, ja olla ajankohtaisia ja läsnä sitten siellä, missä ihmiset on. Niin siin on heille sitä motivaatiota.
Kumminki ne palkkiot on tosi vaatimattomia. Niittenhän peräs ne ei kyllä varmasti juokse. Ku joku saa siis satasia siitä, että se käyttää kaks päivää työaikaa, ni ei se korvaus varmasti oo se vetovoimatekijä kirjailijoille. Mut se on tosi hienoa, että näistä taiteellisista ja ehkä tollasista filosofisistakin ja aatteellisista arvoista kumpuaa tommonen halu osallistua.
Max: Joo, hieno juttu. Muistan itse, olin kuvaamassa videolle yhden pätkän, jossa Jake Newman oli kirjailijavieraana. Hän oli silloin tehnyt kirjan kielletyistä levyistä, ja soitti myöskin näitä. Silloin kirjaston draamasali oli täynnä. Itse asiassa kaikki edes mahtunut sisään.
Sä kerroit tuossa, että näitä järjestetään eri kokoisissa, eri lailla, eri paikoissa tässä Vaasassa. Minkä kokoisissa paikoissa niitä on järjestetty, jos ajatellaan kävijämääriä? Sä tähän muutamia jo heitit, mutta vähän tarkennusta, jos sais.
Ilkka: Joo. No meijän pääpaikka ilman muuta on meidän oman pääkirjaston draamasali, mikä on tommonen esiintymistila, mitä käytetään oman talon tapahtumissa. Se vetää semmonen 150 meidän tuoliasetteluilla. Se on, sanoisin, et useimpiin riittävä. Että just Jake oli yks, mikä meni täyteen, ja muutamia muitaki. Aina ku tulee joku oikein iso nimi, niin saattaa olla, et on sali täynnä. Mutta hyvin harvoin jää rannalle. Sit siellä on justiin kivasti, että ei tuu semmonen olo kellekään, että ei viitti mennä tukkimaan tai muuta. Se on sopiva tila ollu.
Sitten myös se Alman, missä ollaan oltu, ni sinne me saatiin ottaa 80, niin se oli aina riittävä. Että se on tota luokkaa. Alle satasen venuet, niin on toiminut oikein hyvin meidän tarkoituksiin. Sitte juhlasalissa kaupungintalolla, mikä vetää lähemmäs 400, niin se on sitten nois konserteis ollu sitte vähän sillain yliampuva. Mutta se tila on niin mahtava, ja se jo tekee vaikutuksen sekä yleisöön että esiintyjiin. Niin se ei haittaa tunnelmaa, vaikka siellä muutama takarivi on tyhjänä.
Max: Vaasassa järjestetään kirjailijavieraita pitkin vuotta, mutta sinä tuotat kirjallisuusfestivaalia. Miksi se?
Ilkka: Joo. Se mikä ero on tietenkin, että useet kirjastot Suomessa järjestää tällaisia kirjailijavierailuja. Se on tosi hyvä, ja ajaa sen kulman siitä meijän festivaalistakin, mutta se, mikä festivaalin etu on, että siinä saa niin paljon kerralla ja niin monipuolisesti. Että ehkä sitten, jos ympärivuotta on vaikka viis tai vaikka kymmenenkin kirjailijavierailua, niin niissä ei oo sellasta punaista lankaa. Eikä pysty tutkimaan jotain justiin teemaa tai läpikäymään jotain aihetta välttämättä niin syvällisesti.
Ja sitten se yleisön kosketus siihen tilaisuuteen on tosi semmoinen hetkellinen ja ohimenevä ehkä helpommin. Ku sitte festivaali antaa isomman sisällön tietenki, mutta myös sitten toivottavasti antoisamman kokonaisuuden kävijälle. Että saa ison kattauksen kaikenlaisia juttuja kuulla. Niin se yksinkertasesti kiinnostavampi, ku sitte yksi ihminen olis yksinään.
Tollaset asiat sitä puoltaa. Ja sitte myös se, että kun ottaa tollasia pistokeikkoja, niin sitten jokainen täytyy markkinoida erikseen, ja tuottaa matkat ja kaikki erikseen sitten. Mutta festivaalilla, ku tekee kootusti sen markkinointityön, niin siinäkin sitte tulee tietysti säästöjä. Sen sijaan, että markkinoidaan 20 vierailua, ni yhdellä julisteella saa sitte kaikki ympättyä siihen. Se on semmosta vähän keskittämistä ja tiivistämistä. Vähä sama ku kaupunki versus maaseutu ajatus, että siksi ku on enemmän ihmisiä yhdessä, niin sitä yhteen törmäilyä ja ajatuksenvaihtoa, se on myös intensiivisempää.
Max: Tuossa mainitsitkin tuosta kaupunki versus maaseutu. Kuinka laajalta alueelta tänne LittFestiin tulee yleensä vieraita, nimenomaan siis kuuntelijoita?
Ilkka: No mä sanoisin, et kuuntelijat on kyllä suurilta osin, varmaan 99 prossaa paikallisia. Ei olla tehty mitään kyselyitä, mutta se nyt näkyy ja tuntuu siinä tilassa, että voi nähdä tuttuja sen verran, että voi jo tehdä jotain arvioita. Ja niin, että tämmönen sisältö sitten voi olla, et se ei oo semmonen, minkä takia tekee jonku matkan kauempaa, että yöpyisi.
Mutta ihan tästä lähikunnista tulee kyllä, ja varsinkin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, niin aika paljon asiakkaita löytää meidät. Se on varmasti just siksi, että tarjotaan sitä ruotsinkielistä sisältöä tällä tavalla.
Ja meillähän on ilmaset sisällöt, mikä on semmonen, mistä haluisin pitää kiinni hamaan loppuun asti. Koska se on yks semmonen demokratiatekijä, saavutettavuustekijä, että ei se pääsylipun hinta ainakaan jätä ketään rannalle sitte, joka haluis nauttia kulttuurista.
Max: Tähän loppuun, jos vielä sanoisit muutamilla sanoilla, että kuinka helppoa tai vaikeaa, haastavaa on järjestääki tämmöstä kirjallisuusfestivaalia?
Ilkka: Joo. Eihän se mitään oikeesti kovin helppoa oo sinänsä. Koska siihenhän liittyy hyvin paljon asioita, ja koko tapahtumatuotanto on oma ammattikenttänsä. Niin siinä varmasti, jos tulee niin sanotusti vihreenä toimimaan, niin oppii paljon uutta. Että ei se oo ehkä ihan sellaselle. Tai sille pitää varata resurssit ja aikaa sille työlle. Et se ei oo vaikeaa, mutta siin on paljon hommaa.
Ja just sellasta, mitä ei välttämättä kylmiltään pysty edes kuvittelemaan, mitä kaikkea liittyy siihen, kun järjestetään tämmönen. Ihan luvista ja tekniikasta ja justiin matkoista, ja milloin, ja aikataulutus. Se on sellasta isoo palapeliä, mitä saa siinä sitten rakentaa. Tai tietenkin tapahtuman koosta riippuen, kuinka iso se palapeli on. Mut se on ehkä se haaste siinä.
Sitten kans kirjastoissa usein, tai voi olla semmonen hyvä tilanne, et on tapahtumatuottaja, oma kirjastolla, joka tietenkin sitten helpottaa sitä työskentelyy. Mutta että jos kirjastovirkailijajohtosesti tekee sitä, niin sit se on varmasti esimiesten tehtävä sitten varata sitä työaikaa myös tälle työskentelyyn, ettei se joudu oman työn ohella sitä ratkaisemaan, näitä asioita.
Kyllä mä silti kannustaisin kaikkia kokeilemaan ihan niitä hullujakin ideoita, että kaikkihan alkaa jostaki. Yleensä se on joku semmonen idea, mistä sitte paketoidaan jonkinlainen toimiva konsepti. Ihan rohkeasti vaan järjestämään erilaisia tapahtumia. Mä nään niissä suuren arvon. Sitä ihmiset haluaa, sellaista yhteenkuuluvuutta, sosiaalisia tilaisuuksia, ja tuntea sen, et on osa yhteisöä. Niin tollasiin asioihin pystyy kirjasto vastaamaan hyvin tapahtumien kautta.
Max: Okei. Kiitos paljon, Ilkka.
Ilkka: Kiitos, Max.
[loppumusiikki]
Kun sähköpostiin tuli syyskuussa Aken Tiistaikirje, jossa kerrottiin mahdollisuudesta lähteä virkailijavaihtoon, olin heti innoissani. Pienen mietinnän jälkeen päätin, että Kuopio olisi hyvä kohde muutamastakin syystä. Kuopiossa on kokeiltu osallistavaa hankintaa lapsille ja nuorille, Kuopio on Seinäjokea selvästi isompi kaupunki ja olen viimeksi käynyt siellä noin 30 vuotta sitten.
Kuopion Akelaiset ottivat minut iloisesti vastaan ja suunnittelivat monipuolisen ohjelman. Ensimmäisenä päivänä kiersimme pääkirjastoa ja tutustuin kirjaston tiloihin. Pääsin osallistumaan Konsolipelikeskiviikkoon. Joka keskiviikko pääkirjastolla järjestetään pelihetki, jossa pelataan ennalta päätettyä konsolipeliä. Jokainen pelaaja voi varata 15 minuutin vuoron korkeintaan neljä kertaa. Omaa vuoroa odottaessa voi miettiä esimerkiksi omaa ajankäyttöä ja sitä, millainen on kiva pelaaja. Konsolipelikeskiviikkoa vetävä Reetta järjestää myös touhulauantai-tapahtumaa kerran kuukaudessa, jossa aamupäivällä katsotaan elokuva ja iltapäivällä on työpajatoimintaa. Pidättelin Reettaa kysymyksilläni niin kauan, että luultavasti hänen kaikki oikeat työnsä jäivät tekemättä.
Maikin kanssa pääsin juttelemaan Kuopiossa järjestetystä osallistavasta hankinnasta. Etukäteen olin miettinyt osaavatko asiakkaat toivoa hankittavaksi mitään, mitä Kuopion kokoiseen kirjastoon ei hankittaisi. En ollut kovin yllättynyt kun kuulin, että eivät juuri. Toiveiden perusteella hankittiin siis lähinnä lisäkappaleita.
Toinen päivä alkoi satumuskarilla. Kuopion konservatorion opiskelija pitää pääkirjastolla satumuskaria ja tällä kertaa satuiltiin ja musisoitiin jouluisissa tunnelmissa. Lastenosastolla on myös Nepsy-nurkka, josta puhuin pitkään Raijan kanssa. Raija on koonnut Hyvinvointialueen kanssa ja avulla monipuolisen nepsy-tietonurkan, josta löytyi monenlaista selattavaa tai kotiin otettavaa materiaalia. Kaikkien on turha erikseen etsiä tietoa asiasta, kun kirjastosta löytyy siihen ammattilaisia. Iltapäivällä kävin vielä Jynkän ja Puijonlaakson lähikirjastoissa tutustumassa.
Kolmas ja viimeinen päivä alkoi pakopelillä. Mediakriittisyyteen ja median luotettavuuteen liittyvä pakopeli on tehty hankkeena joitain vuosia sitten ja sitä vedetään yleensä toisen asteen oppilaille. Itse en uskaltanut kokeilla, mutta paikalla ollut pieni ryhmä selvisi tehtävästä hienosti. Iltapäivällä pääsin vielä mukaan kokoamaan Kirsi Kunnas 100 -runo-olohuonetta ja änkesin itseni myös katsomaan vahtimestareiden tiloihin palautusautomaattia.
Vaihto oli todella antoisa ja silmiä avaava. Mieleen tuli paljon uusia ideoita, ihan pienistä jutuista vähän isompiin. Esimerkiksi Touhulauantai ja Konsolipelikeskiviikko olivat hyviä ideoita. Erilaiset satutuokiokassit, lastenosastolta löytyvät ”tonttuovet” joulukalenterityyliin ja helppolukuisten hyllyssä olevat tietokirjat antoivat myös inspiraatiota. Kateellisena katsoin opastauluja, joita painamalla pystyi tarkistamaan mistä tietty luokka löytyy. Toisaalta Seinäjoella olen tottunut (lähes) koko kirjaston yhtäaikaisiin kahvitaukoihin, sivareiden työpanokseen, digineuvojaan ja eri osastojen saumattomampaan yhteistyöhön.
Loppujen lopuksi samojen asioiden kanssa painitaan varmaan jokaisella lanu-osastolla: kuinka paljon juoksemista ja meteliä on ok, miten saada tiedotettua kouluja ja päiväkoteja tehokkaasti ja miten saada nuoret osallistumaan kirjaston tapahtumiin.
Kiitos AKE:t Vaasassa ja Kuopiossa, että pääsin vaihtoon!
Oikein hyvää alkavaa vuotta!
AKEpampaksen joulukuu sujahti vielä luetteloinnin ja digilukutaitojen koulutusten parissa, olimme myös luennoimassa SEAMK:in tuleville kirjastonhoitajille tulevaisuuden musiikkikirjastotyön muutoksista ja kasvavista tarpeista.
AKEpampaksen vuoden 2025 toimintasuunnitelma on nyt valmis. AKEpampas painottaa toimintavuoden 2025 aikana kolmea teemaa, jotka huomioidaan esim. koulutuksissa, podcasteissa ja työryhmien työskentelyssä. Teemat ovat:
1. Tulevaisuuden työkalut
2. Kansallinen lukutaitostrategia
3. Kulttuuri- ja työhyvinvointi
Näiden lisäksi vuoden neljäs painopiste on yhteistyön ja erityisesti kimppayhteistyön kehittämisessä.
Libopin vetovastuu siirtyi AKEpampakselle alkuvuodesta ja vastaamme sen toiminnasta seuraavat kaksi vuotta.
Voit lukea toimintasuunnitelmamme kokonaisuudessaan verkkosivuiltamme www.akepampas.fi.
Vinkkauspiiri kokoontuu jälleen 30.1.2025 ja aiheena on Kirjasomen hitit.
Seniliinien tavoitteet vuodelle 2025 ovat sanataiteeseen tutustuminen, senioreille suuntautuvan kirjallisuuden avaaminen, toiminnallisten ideoiden jakaminen ja opastaminen matalan kynnyksen tapahtumien järjestämiseen. Vuoden ensimmäinen tapaaminen on 29.1. SeniorPampasten tavoitteet vuodelle 2025 ovat vapaaehtoistyön aktivoiminen, senioreiden tavoittaminen paremmin, kehittää kotipalvelua (Boken kommer), sekä kerätä kirjalistoja senioreille parhaiten sopivasta kirjallisuudesta. 22.1. SeniorPampasten vieraana on Åsa Persson Soselen kirjastosta Ruotsista, joka kertoo heidän kirjastonsa senioripalveluista. Musatiimi kokoontuu 15.1. vuoden 2025 tavoitteiden suunnittelun merkeissä.
Syyskauden viimeiset johtajakahvitkahviteltiin 4.12. yhdessä Lahden alueellisen kehittämistehtävän alueen monialajohtajien kanssa ja puhujana oli tutkija Eeva Nummi, joka piti luennon dialogisesta johtamisesta.
ÅKE järjestää jälleen Bokkarusellenin, tänä vuonna kokoonnutaan 22-23.1. Helsingin Luckanilla ja kirjastokaista striimaa tapahtuman. ÅKE:n uutena vetäjän aloittaa helmikuussa AVI:n Lena Sundström.
Libopin yhteisille kursseille on nyt käytössä yhteinen salasana, mutta mikäli olet jo ehtinyt aloittaa kurssin vanhalla salasanalla, on se toiminnassa kurssialustalla kurssin loppuun saakka. Vanhat avaimet toimivat vielä tammikuun ajan uusien rinnalla. Alueellisissa kursseissa on edelleen käytössä omat salanansa. Voit tiedustella kurssien salasanoja osoitteesta akepampas@vaasa.fi
Järjestämme alueemme kirjastokimpoille yhteiset kehittämispäivät vuoden 2025 aikana. Kimppapäivät järjestetään eri kuukausina, eli mikäli et pääse oman alueesi kimppapäivään, voit osallistua toisen alueen päivään. Kimppapäivien sisällöt vaihtelevat hieman alueiden toiveiden mukaan, mutta jokaisessa hyödynnämme Topaasia-kortteja, joilla pyritään kehittämään työskentelytapoja.
Tammikuun podcast jakso julkaistaan 15.1.2025, vuoden ensimmäinen aihe käsittelee kirjallisuusfestivaalin toteuttamista kirjastoissa, aiheeseen tutustuttaa Vaasan kaupungin kulttuurituottaja Ilkka Nyqvist, joka on useamman vuoden ajan toteuttanut Littfest -tapahtumaa Vaasassa. Löydät podcastimme Spotifystä nimellä Pinnalla/Flytande.
pelaaminen ja kirjasto pod NEW 2.wav
Äänitteen kesto: 29 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Haastattelija: Tervetuloa kuuntelemaan meidän Pinnalla/Flytande -podcastia. Tällä kertaa jatkamme vielä mediaohjaaja Heikki Marjomaan ja mediakasvatuskoordinaattori Pasi Kankaan kanssa aiheesta pelaaminen ja kirjasto. Mukavia kuunteluhetkiä.
Pasi Kangas: (-) [00:29] viittasit näihin FromSoftware -peleihin. Mullakin on yksi niistä tällä hetkellä keskenään tunnettuja siis semmosesta oisko ne niin kun oisko enemmän se toimintaseikkailu, toimintaroolipelejä, mitkä on tehty tosi vaikeiksi. Eli siinä edetään tavallaan häviämällä, ja sitten samalla se peli ei kerro sulle hirveesti mitä sun pitäs tehdä, vaan sun pitää oppia lukemaan sitä ympäristöä, sitä pelimaailmaa, et mistä tässä on niin kun kyse ja minne mun pitäs mennä, oonks mä jäljillä suurin piirtein?
Heikki Marjomaa: Joo. Ja nyt tällä tänä vuonnahan peliviikon teemana on erehtyminen ja ja mokaaminen, niin FromSoftware on kyllä [naurahdus] varmasti tosi hyvä sellaseen. Ja FromSoftwaren pelit on super pidettyjä just siksi, että ne on hyvin armottomia, ja tavallaan sun täytyy oppii pelaan sitä pelii paremmin, että sä pääset siinä eteenpäin. Ja mulle itselleni, mä oon yrittänyt monta kertaa alottaa niitä, koska ne on aika iso pelitapaus.
Ja mä oon johonkin asti aina päässytkin, mut huomaan, että mun henkilökohtanen pelin maku on sellanen, et mä haluan, et se tarina etenee. Ja et mä haluan jotenkin, että mun ei tarvii ikään kuin tehdä sellasta hyvin lore-tutkimusta, koska siinä on hyvin obscure lore. Se tavallaan siinä ei suoranaisesti ole minkäänlaista sellasta kädestä pitelevää narratiivia, vaan siinä on kuvauksia esineistä, kuvauksia asioista. Hyvin irrallisia melkein runollisia lauseita sivuhenkilöiltä ja jotakin muuta. Ja näistä jotenkin palapelimäisesti yhdistämällä saa ehkä aikaan jonkunlaisen koherentin tarinan samalla, kun sä yrität selviytyä maailmassa, joka aktiivisesti yrittää lopettaa sun pelikokemuksen. Tavallaan mulle henkilökohtasesti mä en niin paljon tollasta FromSoftware -tyylistä pelaamista pidä. Mutta siitä tulee tosi hyvät keskustelut. Mul on paljon ystäviä, ketkä on ihan suuria Fromin ja muidenkin tälläisten Soulsborne-tyylisten pelien eli puhutaan Bloodbornesta ja Dark Soulsista, jotka on niiden pelien ehkä niitä uranuurtajia. Niin sen tyylisten pelien ystäviä ja tykkäävät nimenomaan siitä, että helpolla et pääse. Ehkä se on, no täs tullaan hyvin siihen, että meitä pelaajiakin on tosi monenlaisia niin kun lukijoitakin on.
Pasi Kangas: Aivan. Joo nyt päästiin pudottelee jo vähän tätä alan termistöä. Täällä hyvä, että Heikki niitä avaa sit aina, se tavallaan oikasee sitä keskustelua kun peliharrastajat puhuu keskenään, niin ei tarvii jokaista asiaa selittää eikä kaikelle löydä sitten kotikielistä vastinettakaan. Mun mielestä tossa missä just sivusit sitä, että mistä sä ite tykkäät enemmän, että kerrotaan sitä tarinaa. Ja sitte nää pelit, mistä hetki puhuttiin, niin on semmosia, et joku on kirjottanu sen tarinan, laittanu sen kansiin. Sit kiivenny jonnekin torniin, repinyt sen kirjan palasiksi ja heittänyt niin kun pitkin maita ja mantuja. Sit pelaaja keräilee nöyränä niitä paloja ja yrittää miettiä mistähän tässä.
Heikki Marjomaa: Tässä pelimedian moninaisuuden nostaminen on hienosti kirjaston tehtävä mun mielestä. Että me voidaan olla se taho, joka nimenomaan, kun kyseessä on kulttuurimedia, joka monesti köntitetään tollee, niin me voidaan olla sitä porukkaa ketkä vähän yrittää niin kun avata sitä könttiä. Ja avata ja palastella ja pilkkoa. Ja tää on nyt sitä nimenomaan sitä kulttuurin tarjolle tuomista eli sitä, että me voidaan paketoida ja madaltaa kynnystä, tulla kokeilemaan jotakin tietynlaista pelaamista.
Ja mul tuli heti mieleen tossa tavallaan kolme tosi erilaista esimerkkiä. Et jos ajatellaan, et nää kaikki on pelaamista, et on ihminen, joka pelaa jotain mobiililaitteella jotain tehdaspeliä tyyliin niin kun Candy Crushia. Ja sitten on tyyppi, joka pelaa Lottoa tai pelaa kioskilla niin kun Veikkauksen pokeria. Ja sitten on ryhmä ketkä pelaa vaikka sellasta, no ehkä hyvä esimerkki on Black Box -roolipelissä on sellanen peli kun Perintö. Se löytyy Suomen roolipeliseuran sivuilta ilmaseksi. Siinä on se on tunnin keskustelu missä kolme sisarusta, jotka ei keskenään oo tulleet kovin hyvin toimeen, saapuvat perinnön jakoon. Ja tän pelin idea on pelata tän perinnönjaon tarina. Ja pelaajat pelaavat näiden sisarusten, ääniä näiden sisarusten päässä, eli he jokainen heistä edustaa, yks edustaa ahneutta ja toinen edustaa hyväntahtosuutta ja kolmas edustaa jotakin muuta. Ja näillä kolmella sisaruksella on kaikilla erilaiset luonteet. Eli periaatteessa tätä peliä voi pelata noin 10 ihmistä. Se on suunniteltu noin 10:lle ihmiselle pelinjohtajan avulla. Ja tässä ei hirveen paljon heitetä noppaa eikä mitään muuta vaan tää peli pelataan niin, että me halutaan nähdä mitä tässä tarinassa tapahtuu ja keskustellaan.
Niin se on aika kaukana siitä kiskalla pokeria pelaavasta ihmisestä. Et sillee tän takia tää köntittäminen on vähän haitallista ehkä tässä, et meijän pitäs aina teoksen ehdoilla kattoa, että millanen se teos on. Ja kyllähän me sisältöjä osataan suositella, että se on sitten samalla lailla sitä meidän ydinosaamista myös pelimedioiden suhteen, kun sitten muunkin median.
[musiikkia]
Haastattelija: Joo. Tossa tuli tosta moninaisuudesta jo aika paljonkin. Mutta onko teillä vielä jotain lisättävää tohon itse pelillisen kasvatuksen moninaisuuteen?
Heikki Marjomaa: No pelikasvatuksen moninaisuus on ehkä sellainen asia, että mä puhun ite siitä otsikolla tulokulma. Ja se, et miten ne pelit ikään kuin nähdään. Meillä kirjaston tulokulma on voimakkaan kulttuurinen. Ja meillä se on se, et me mennään sisältöjen ja teosten ehdoilla. Mutta sitten pelikasvatuksen moninaisuudessa, kun meillä on pelikasvatustoimijoita tosi kirjava määrä ja erilaisia. Ja niillä on ikään kuin tässä pelikasvatuksen kentässä erilaisia tehtäviä. Et sitten heti, jos katotaan vaikka pelihaittatyötä tekevät jotkut Ehyt ry:läiset ja muut, niin he taas sitte niin kun luotaavat. He ei millään lailla vähennä meidän työn arvoa tällä kulttuurisella puolella, vaan heillä on enemmän se, että he niin kun tekee töitä peleistä aiheutuneiden lieveilmiöiden kanssa ja sen pienen marginaalin kanssa ketkä suuntaavat komposiivista käytöstään pelaamiseen tai jotenkin näin edespäin.
Ja siellä taas meidän on hyvä olla tietosia siitä mitä he tekee, ja meijän on hyvä myös siksi, että me voidaan tarpeen mukaan ohjata ihmisiä, et nyt tää ei ole tätä meidän kulttuurista puolta, vaan nyt tästä asiasta kannattas itse asiassa keskustella Ehyt ry:n kanssa, koska tää liittyy pelihaittoihin. Ja itse sen ilmiön mittakaavan hahmottaminen voi olla hyödyllistä, et se sellanen peliriippuvuus, pelikoukku, pelien vertaaminen huumeisiin, kaikki muut tälläset asiat oli joku aika sitten enemmän mediassa esillä. Pelikasvattajat tuolla pelihaittapuolella on tehnyt ansiokkaasti töitä sen eteen, että siitä oltais jotenkin nyt vähän kitkeytymässä pois ja nähtäs se.
Mutta se sellanen ikään kuin vähän tämmönen jatkuva ajattelu siitä, et pelit on jotenkin koukuttava media ja jotakin muuta, niin meille riittää kirjastona, että me myönnetään, että toki peleistä niin kun mistä tahansa muustakin teoksesta yritetään tehdä sellasia mukaansa tempaavia. Ja niissä on erittäin hyviä työkaluja sellaseen, että kirjoissa meillä on Cliffhanger tai elokuvissa. Mut peleissä on tosi paljon muitakin, että siellä on esimerkiksi jonkun asian tekeminen pelissä oli se sitten lautapeli, roolipeli tai digitaalinen peli, niin saattaa olla, että tuottaa onnistumisen elämyksen. Onnistumisen elämyksen tuottaminen niin kun tosi monta kertaa peräkkäin on sellanen mikä pitää ihmisen motivaation yllä. Ja sehän on se mitä halutaan, kun tehdään tällänen teos. Kuka tahansa, joka kirjottaa kirjan haluais, et mä kirjotan sellasen, et se ihminen haluu lukea seuraavan luvun ja vielä seuraavan luvun. Ja sitä sanotaan jopa oikein puhutaan kehuna, että se kirja oli sellanen, jota en malttanut laskea alas.
Mut yhtäkkiä sit, kun puhutaankin peleistä, sanotaan, et se oli sellanen peli, jota en malttanut, jonka pelaamista en malttanut lopettaa, niin sit se onkin jostakin syystä huono juttu. Nuorisotyö usein näkee pelit ja pelaamisen arvokkaana, mutta he näkee sen usein myös aika välineellisenä sen arvon. Eli heillä se on kohtaamisen alusta työn. Ja heidän työtä tehdään kohtaamalla. Se on niille todella tärkee, et mitenkään sä voit tehdä nuorten kanssa duunia, sun täytyy kohdata ne nuoret. Ja pelit on erittäin hyvä kohtaamisen alusta. Mut sitten meijän pitäis tavallaan myös yrittää muistuttaa sillä nuorisopuolella, että ne on muutakin. Ja että ne on itsessään arvokkaita teoksia.
Ja sitte taas heille voi olla hyödyllistä, että me tuodaan kirjastona yhteistyönä jonkinlaisia tapahtumia missä nimenomaan niin kun keskitytään niihin pelien sisältöihin, siihen miten ne syntyy, miten syntyy grafiikat, miten syntyy tarinat, miten syntyy koodi ja muuta. Ja sitten he taas voi tuoda hyvinkin esimerkiks heidän osaamista siihen, että jos kirjastoissa on jotakin porukoita ketkä, joskus ollaan törmätty myös siihen, että meillä on ollu niin sanottu, no en tiedä onko positiivinen vai negatiivinen ongelma.
Mutta se, että kirjastojen peleihin liittyvät palvelut on niin hyvin ja innostavasti toteutettu, että asiakkaat ovat vallanneet kirjaston ja pelaavat joka päivä siellä kirjastossa. Niin jos nää asiakkaat on nuoria, sehän on tavallaan siis hyvä juttu, miks me siitä ajateltais, et se ois jotenkin huono asia, että nuoret haluaa joka ilta tulla kirjastoon. Sehän on sillee niin kun parasta. Mutta jos siellä on esimerkiksi sit sellasia asioita, että me tarvittas kohtaavaa nuorisotyötä tai nuorisotyöllistä osaamista. Niin se sellanen sen porukan kanssa jutteleminen, niin siitä saattaa olla me taas sit saadaan sitä pelikasvatuksellista hyötyä nimenomaan siltä nuorisotyön puolelta. Ja siitä heidän kohtaavan pelikasvatuksen osaamisesta. Että nää tulokulmat on tavallaan sitä pelikasvatuksen moninaisuutta mitä mä ehkä puhun.
Sitten toinen tapa ajatella ja nähdä toi moninaisuus on sit ehkä se nimenomaan tähän pelien moninaisuus, eli ne alustat. Se että mistä se löytyy se sen pelin juju. Miksi mikäkin peli on hyvä peli ja millä asteikolla sitä voidaan arvioida. Mistä tietää koska se peli on hyvä, tarviiko se peli pystyä läpäisemään tai pitääkö siinä, kuinka paljon sitä peliä pitää pelata, että sä voit sanoa siitä mielipiteesi ja kaikkea näitä tälläsiä, näitä asioita, niin niitä voidaan pyöritellä ja näin eespäin. Jatka vaan Pasi.
Pasi Kangas: Mä ite teen paljon töitä myös niin kun digituen parissa. Niin siellä on vähän samanlainen kuitenkin se ajattelumalli, et kirjaston pitää löytää se oma lokero, kattoo sitä kirjastolakia, kattoo sitä kirjaston roolia, kattoo niitä muita toimijoita siinä alueella, että mitä ne tekee, niin tosi hyvin sä nostit tuolta sitä kirjastojen roolia tässä pelikasvatuksessa. Meillä on aineistoo, se pitää asettaa saataville. Meillä tulee olla harrastamiseen sopivia tiloja, ja osaavaa henkilöstöä myöskin saatavilla, et eihän se tietenkään ota, että se osaava henkilö on aina siellä takatiloissa. Että kyllä kannattaa siihen sitä asiakastyöaikaakin laittaa ja laitetaankin, niin tosi hyvä esimerkki siitä.
Jos mietitään, että vaikka just tää huolipuhe, että se nyt nousee vanhemmilta ja, että kirjastossa on vaikka haaste just sen kanssa, että sinne tullaan pelaamaan pitkiks ajoiks vaikka lastenosaston tietokoneella. Ja ei oo oikein tietoo, että onko se niin kun millä lailla siihen pitäs suhtautua ja muuta, niin onneks on sitten ammattilaisia niihinkin tilanteisiin, että voi auttaa.
Ja hyvä, kun nostit tän niin kun pelikokoelman moninaisuuden ja pelaamisen moninaisuuden. Mä nostasin vielä tähän just sitten nää kohderyhmät. Ja tavallaan sen, kun mietitään sitä meijän just kirjastolain tavoitteita, sä viittasit toiseen pykälään meidän keskustelun alussa. Niin siihen, et jos me halutaan edistää niin kun kaikkien yhdenvertasia mahollisuuksia tähän sivistykseen ja kulttuuriin. Ja niin kun meidän arvoja on yhteisöllisyys ja kulttuurinen moninaisuus ja näin. Niin sitten mietitään, että siellä kirjaston pelitapahtumissa, niin ketkä siellä pelaa, niin se on aika sama kun missä tahansa kirjaston tapahtumissa, että ne ihmiset ketkä kokee olevansa lukijoita tai pelaajia tai tuota mihin tahansa viiteryhmään kuuluvia.
Niin miten me avattas sitä uusille kohderyhmille ketkä on sellasia ketkä hyötys siitä, että me tarjotaan se mahdollisuus, että hei säkin voit harrastaa tätä meillä, vaikka sulla ei ois siinä omassa elinpiirissä, koulussa, kodissa muualla, niin mahollisuutta tähän harrastamiseen. Niin jotenkin tästä oon nähny tosi kivoja esimerkkejä. Esimerkiks tuolla Lappeenrannan kaupungin kirjastossa on menossa semmonen Siekin osaat pelata -hanke, missä on laadittu tämmönen sosiaalisesti saavutettava pelitila kirjastoon. Mitä on nimenomaan sitten kutsuttu erilaisia kohderyhmiä sinne mukaan, ja viety sitä tietoa sekä henkilökunnalle, mutta myös sitten näitten kohderyhmien parissa toimiville ihmisille ja yhteisöille siellä kunnassa, niin jotenkin tosi innostunut oon tälläsestä. Ja me voidaan nimenomaan toimia tällänen mahollistaa tää peliharrastaminen ja nää kaikki asiat, mistä tässä on puhuttu, niin yhä useammalle ihmiselle. Ite näkisin siinä meijän roolin tosi kirkkaana.
Heikki Marjomaa: Jatkan tohon vielä ton toisella esimerkillä, joka on kans siis toi Siekin osaat pelata on kyllä tosi mainio toi hanke. Siitä voidaan kaikki ottaa kyllä oppia, että siinä on mun mielestä erittäin hyvin tavotettu se, että meidän asia, joka voi jäädä vähän jäsentymättömäksi, vähän ehkä hämäränpeittoon tai se, että jos pelkästään seuraa mediaa, niin ei ehkä ihan saa kiinni, että mitä se on. Ja niinhän se on. Kaikista parhaiten pelejä ymmärtää pelaamalla niitä pelejä. Se on näin. Mut sit se, että se pelien pelaaminen ei välttämättä ole hirveen myöskään, me puhuttiin tossa, et mistä vois alottaa, jos kirjasto järjestää pelitapahtumia. Mut myös asiakkaille se saattaa olla vähän, se voi olla sillee vähän kiinnostava aihe.
[musiikkia]
Pasi Kangas: Ja tosi hyvä esimerkki, Heikki, siitä kun kirjastolakia tossa tankattiin alussa, että miten ohjataan ja tuetaan monilukutaitoa. Kun pelit on niin erilainen media, kun kirja on siellä hyllyssä, siitä näkee jonkin verran, kun se on siinä hyllyssä, et miltä se vaikuttaa. Sit kun poimii sen kirjan sieltä ja avaa sen, niin sithän sä jo luet sitä kirjaa. Mut sitten pelit on monesti vaikka digitaalinen peli, sä katot, että onpa kiinnostavan näkönen ja avaat, niin sit siellä on joku levy tai kasetti. Tai jos se on joku lautapeli, niin siellä on tosi paljon kaikkia erilaisia palikoita, ja pelaajiakin pitäis olla ainakin kaksi. Tai sitten jos on roolipeleistä kyse niin kun Heikki puhuu, niin sitten siellä saattaa olla se ensin se iso sääntökirja. Ja sitten pitäs olla ne pelikavereitten hahmolomakkeet ja nopat. Ja sit se pelin pelaaminenkin näyttää ihan erilaiselta, että ois ihana nähdä tämmöstä toimintaa kyllä enemmän, että harvat kokoontuu lukemaan yhtä kirjaa keskenään ja hihkuu siinä samalla, keskustelee, hyppii, huutaa. Ja tulee semmosia niin kun vaikka kirjankin parissa kokee semmosta niin kun kaarta, että välillä on seesteistä ja välillä tulee semmosia, että ohoh juttuja.
Mutta peleissä ne on jotenkin semmosta tosi enemmän kouriintuntuvaa monesti. Ja semmosta yhteistä jaettua, et se ei välttämättä pelaaminenkin on tosi henkilökohtasta myös. Mutta jotenkin siinä se, että miltä se näyttää, niin on tosi erilaista. Niin täähän myös tavallaan haastaa sitten meitä, et jos meillä on peli hyllyssä, niin se ei oo samalla lailla saatavilla kuitenkaan kun se kirja. Eli tavallaan, jos sä tarviit siihen pelin pelaamiseen, jos se on vaikka digitaalinen peli, niin sen pelilaitteen. Niin siitäkin ois hyvä huolehtia, että siellä kirjastossa pääsee sitten myös sitä aineistoo käyttämään mistä nää kirjastojen pelihuoneet on niin kun tosi hyvä esimerkki. Tietenkin siinä on vielä se ovi mahollisesti joku järjestelmä tai tämmönen, et millä tavalla sitä sitten käytetään sitä ite huonetta. Niin siinä voi olla taas yks semmonen kynnys ylitettävänä, mutta näitä kannattaa niin kun tavallaan miettiä, että mikä se ois se matalan kynnyksen mitä niihin aineistoihin päästään käsiksi, ja miten tuetaan ja ohjataan niin kun Heikki antoi loistavan esimerkin tossa roolipelin suhteen, että madalletaan sitä kynnystä ottamalla pois niitä esteitä siitä välistä.
Heikki Marjomaa: Joo. Ja tosiaan se on, no toinen hyvä esimerkki siitä miten kirjasto voi roolipelien kanssa toimia. Niin kirjotin pari vuotta sitten Taidetutka-lehteenkin siitä artikkelin. Tehtiin Yhteiset tarinat -pelillä, joka on mun laatima ja ilmaseksi saatavissa verkosta. Niin Yhteiset tarinat -pelin avulla pelattiin siis, Eläkeliiton kanssa tehtiin yhteistyötä ja pelattiin monessa suomalaisessa kaupungissa Eläkeliiton ryhmien kanssa, ketkä ei ollu koskaan roolipelanneet ennen. Ja siitä miten se meni, niin voi lukea siitä Taidetutka-lehdestä.
Mut mun aasinsilta ehkä tähän on se, että nää tälläset pelitoiminnat missä nimenomaan pyöritään tarinan ympärillä, niin ne olis ehkä nähtävissä tai pitäiskin nähdä sanataidetoimintana kirjastossa. Ja tosta asiasta kirjotin toisen tekstin, joka on sitten sellasessa kirjassa, kun Sanataidetta on pelissä, mikä julkastiin nyt tänä vuonna. Itse asiassa tossa keväällä, niin se löytyy varmasti teiltä kyllä kokoelmasta ketkä kuuntelee. Niin siellä on, koetan vähän sitä pohtia, että millä tavalla pelitoiminta on sanataidetoimintaa roolipelien osalta. Mut sit siellä on muitakin tosi hyviä artikkeleita tästä asiasta, että voimakas lukusuositus kyllä sille Sanataidetta on pelissä -kirjalle. Koska se vähän avaa ja auttaa näkemään sitä, että millä tavalla meidän kirjastojen pelitoimintaa toteuttavat kirjastolaiset onkin itse asiassa sanataidetoimijoita ja näin edespäin.
Haastattelija: No niin me aletaan pikkuhiljaa pikkasen lopettelemaan. Mutta haluatteko jotain muuta vielä mainita tässä, et mikä liittyy pelaamiseen ja kirjastoihin?
Pasi Kangas: Mul on Heikki sulle pelikirjavinkki.
Heikki Marjomaa: Ai, että anna tulla.
Pasi Kangas: Mä en tiedä, et herääks tästä sit semmonen, et olitko sä valmistautunut vinkillä, tai tuleeko sulle mieleen joku vinkki. Mutta kokeillaan. Mä vinkkaisin, mä en tiedä, sä oot voinut tän jo lukea, mutta myös kaikille kuulijoille, niin tämmöstä tietokirjaa mikä julkastiin viime vuonna, kun Aleksandr Manzos Miten pelit tekivät minusta minut. Tiedäksä Heikki tän kirjan?
Heikki Marjomaa: Oon lukenu, ja voin suositella myös. On erittäin hyvä.
Pasi Kangas: Alexander oli meijän, anteeks joo sano vaan.
Heikki Marjomaa: Sanataidekirjan lisäksi, niin kyllä yhdyn tähän lukuun.
Pasi Kangas: Sä ehdit vinkata jo yhden kirjan. Joo toi Aleksandr oli meillä puhujavieraana viime vuonna mun ja Vaasan (–) [21:21] ja Kaitsun järjestämässä täydennyskoulutuspäivässä. Ja hän puhui jotenkin tosi hienosti ja puhui tossa kirjassa. Oli mulla itellä tosi voimakas lukukokemus, että miten niin kun ne pelatut pelit on auttanut siinä tavallaan varsinkin nuoruudessa, niin tutkimaan niin kun itteä niin kun pelihahmojen kautta. Miten ne on tuonu semmosia myös tavallaan rauhottumisen paikkoja, jos elämässä on muuten myllertänyt ja tavallaan, et miten ne on niin kun kulkenu koko elämän varren siinä rinnalla.
Ja niin kun minkälaista, just tässä monessa kohtaa tuli esille, että mitä hyötyä niistä peleistä voi olla. Niin sitten jos lähtee ihan tämmösellä kulmalla, kaikkihan ottaa meistä mukaan niin kun elämän varrella koetusta mediasta ja tilanteista, niin niistä aina peilaa niin kun itteensä. Täs oli hyvä esimerkki siitä, että miten peleissä pääsee vaikka identiteettiä tutkimaan asettumalla erilaisten pelihahmojen saappaisiin, niin suosittelen Aleksandr Manzosin Pelattu elämä -kirjaa kyllä kaikille.
Heikki Marjomaa: Joo. Tää Aleksandr Manzosin juttuja voi kuunnella myös Pelin paikka livessä. Pelin paikka livessä on siis jakso nimeltä Pelit taiteena. Ja siinä meillä on hyvät porinat silloin. Ja löytyy tosiaan kirjastokaistalta se myös se juttu. Sitä myös suosittelen. Ja vaikka pelin vaikka liven kattominen nyt ylipäänsä voi olla ihan, se on ihan silleen. Et se tulokulma silloin oli se, että otetaan peli, jossa on joku aihe, ja sit otetaan sen aiheen asiantuntija arvioimaan sitä peliä. Ja siellä esimerkiks historian tutkija arvioi pelejä, jossa on historiallinen konteksti. Ja sitten pelitaitojen asiantuntija, tässä tapauksessa Aleksandr sit arvioi taidepelejä ja toi myös muutaman taidepelin, mitä sitten pelattiin siinä ja jutellaan sitten pelien taiteellisesta puolesta ja näin edespäin.
Et kun puhutaan, sä sanoit, että peleistä voi olla hyötyä esimerkiks just Aleksandrin teoksessa. Kirjassa hän mainitsee, että voi kokeilla erilaisia identiteettejä ja muuta. Ja löytää niitä yhteisöjä ja jossa juuri minä olen hyvä. Ja se on myös erityisesti kasvaville nuorille tosi tärkeetä löytää joku asia missä sä oot tosi hyvä, ja mikä on sua innostava. Niin se on suuressa arvossa nimenomaan myös sit tollasen niin kun ihmiseksi kasvamisen ja syrjäytymisen ehkäsyn ja tälläsen suhteen.
Mutta ehkä tälleen pelikasvatuksen näkökulmasta, niin se semmonen, ja varsinkin kirjastomaisen pelikasvatuksen näkökulmasta on hiukan hassua etsiä pelisisällöistä hyötyjä. Koska se hyöty on usein sellainen mistä näkee, et uutisoidaan, että pelit auttavat kolmiulotteisessa hahmotuksessa, pelit auttavat järjestelmäoppimisessa, pelit auttavat englannin kielen opiskelussa. Ja tavallaan niin kun koetetaan löytää tälläsiä varsinaisesti siihen peliteokseen liittymättömiä hyötyjä siitä. Ja kun sen vähän tällee trivialisoi ja vertaa niitä muihin teoksiin, niin se on sillee tuntuu, et itse asiassa pikkusen hassulle, et se on tavallaan sille kirjat auttavat lukemisen opetteluun tai musiikin kuuntelu auttaa äänelliseen hahmotukseen tai mahdollisesti joittenkin niin kun instrumenttien soittamisessa.
Tavallaan se semmonen itseisarvoinen hyötyjen etsiminen kulttuurisisällöistä pitäis, siitä pitäis jotenkin vähentää, koska se ei ole mitenkään kovin keskiössä siinä teoksessa. Et se semmonen, voithan sä kuunnella jonkun levyn, kun sä ajat autolla ihan vaan siksi, et sä siitä mitään hyödy tai voit sä lukee kirjan, kun sä meet nukkumaan illalla. Tykkäät lukea vaikka dekkareita, et sä varsinaisesti hirveesti hyödy niistä dekkareista tai katsoa elokuvan, mennä leffaan, tai mitä tahansa muuta. Niin samoin se on se pelit, ei niissä se välttämättä kaikkien pelien ei tarvi olla sulle hyödyllisiä. Et se vois olla jopa kiinnostava sellanen tapahtumakonsepti missä nimenomaan yritettäs aktiivisesti pyrkiä tälläsestä hyötyajattelusta pois. Ja järjestettäs kirjastossa tapahtuma missä on näistä peleistä ei ole sinulle mitään hyötyä, tule pelitapahtumaan. Niin kun tollanen meininki ois jotenkin raikasta, mun mielestä.
Pasi Kangas: Ihana (-) [25:58] Heikki tähän loppuun. Mä haluan tähän sitte kuitenki itekin vielä nostaa tän. Mä olin poiminut Wikipediasta harrastamisen määritelmää, kun mä ite jotenki kiinnityin tässä jaksossa hirveesti täs meidän aiheessa tähän peliharrastamisen tukemiseen. Niin musta tässä hyvin tiivistyy niin kun se mistä mekin puhuttiin, kun on puhuttu niin kun hyödyistä ja sit toisaalta arvokkaasta tekemisestä itessään.
Niin Wikipedia on, joku kirjottanut näin, että harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, toisinaan jopa rahallinen palkkio. Harrastaminen voi johtaa jonkin hyödyllisen tiedon, taidon tai kokemuksen hankkimiseen tai karttumiseen. Mun mielestä ihanasti sanottu. Ja ehkä tiivistää, että ensisijaisen asian mistä siinä on kyse, on itessään hienoa, kivaa, ihanaa. Ja toissijaisen sit se voi johtaa myös johonkin vaikkapa ammattiin niin kun me molemmat ammatissamme hyödynnetään meidän peliharrastusta.
Heikki Marjomaa: Just näin. Mutta se, et me ei olla sillä motivaatiolla aikoinaan aloitettu pelaamaan, että haluamme myöhemmin hyödyntää pelejä ammatissani, vaan se on ollut tullut ihan sieltä myötäsyntyisesti ja luontevasti ihan sen harrastuksen vuoksi. Ja se on sen arvostaminen on kirjaston pelikasvatuksessa erityisen tärkeetä, että kaikki ketkä mitenkään kirjaston pelitapahtumissa, kirjaston pelifasiliteeteissa muutenkaan pelaa, niin heillä se peliharrastus on lähellä sydäntä. Ja sillä voi olla todella suuri merkitys tälle ihmiselle, niin meidän kirjast tulee tätä harrastuneisuutta ja tätä kiinnostusta näihin kulttuurisisältöihin mitä me annetaan, arvostaa suuresti.
Pasi Kangas: Hyvin sanottu.
[musiikkia]
Du kan lyssna avsnitt här https://open.spotify.com/episode/6b6cTY3JACxavPXuoCp0Kt
Äänitteen kesto: 34 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Haastattelija: Tervetuloa meidän podcastiin. Tämän osion aiheena on pelaaminen ja kirjasto ja mulla on täällä kaksi asiantuntijaa keskustelemasta pelaamisesta. Eli mediaohjaaja Heikki Marjomaa Asikkalan kunnankirjastosta ja mediakasvatuskoordinaattori Pasi Kangas Lahden AKEsta. Haluatteko itse kertoa lyhyesti, ketä te olette.
Heikki Marjomaa: No heipä hei, minä voin vaikka alottaa. Minä oon tosiaan Marjomaan Heikki, työskentelen täällä Asikkalan kirjastossa mediaohjaajana ja oon tehny kirjaston ja pelaamisen kanssa töitä pitkään. Aikasemmin olin tuolla Helsingin kaupunginkirjastossa ja sitä kautta toin pelaamista monissa muodoissaan kirjastoon ja suomalaisiin kirjastoihin. Kovin olen tyytyväinen siitä, että nykyään se on tärkeä osa kirjastojen arkea.
Pasi Kangas: Huomenta vaan, hei vaan kaikille. Mä oon Pasi Kangas, työskentelen mediakasvatuskoordinaattorina täällä Lahden kaupunginkirjaston alueellisessa kehittämistehtävässä, eli tuttavallisemmin tosiaan Lahden AKEssa. Mulla käynnisty nyt viides vuosi tässä koordinaattoritehtävässä ja sitä ennen mä järjestin pelitapahtumia Nokian kaupunginkirjastolla parisen vuotta. Tosi mukava olla täällä, kiitos kutsusta teijän podcastiin.
Haastattelija: Tervetuloa molemmille ja lähetään tästä heti ensimmäiseen kysymykseen pariin. Jos kirjastolainen haluaa alottaa pelillistä kasvatusta, niin miten hän vois lähteä tekemään esimerkiksi pelitapahtumaa tai sitten jotain peliryhmää tai pelaamiseen liittyvää tapaamisia?
Heikki Marjomaa: Täähän on jännä, mä voin tästä nyt napata heti. Tää pelillinen kasvatus, yleensä käytetään termiä pelikasvatus tai pelikasvatuksellinen asia, mutta tämä pelillinen kasvatus, niin mun mielestä se konnotaatio on ehkä tässä sellainen, että ikäänku pelillä olis välineellinen arvo tässä kasvatuksessa. Mä ehkä lähtisin ensimmäisenä siitä, että lähdetään siitä että sillä pelillä on itseisarvo, et se peli on itse tärkeä. Et se on kulttuurikasvatusta, se on teoskasvatusta, se on sitä samankaltaista kun vaikka kirjallisuuskasvatus on, tai elokuvakasvatus tai musiikkikasvatus. Että täs on kyse kirjaston näkökulmasta, peleissä, ihan kaikissa muodoissaan peleissä on kyse teoksista ja niiden teosten ympärillä tehtävästä kirjastotyöstä. Et ehkä se on se yksi aika olennainen pilari tässä asiassa. Et lähdetään siitä, että niille peleille annetaan niille kuuluva arvostus ja sitte sen ympärille lähdetään tekemään sitä toimintaa. Eli tavallaan ei niinkään lähetä tekemään kasvatusiltaa ja käytetä pelejä hyödyksi siinä, vaan lähetään tekemään peli-ilta ja tän pelitoiminnan kautta saavutetaan pelikasvatuksellisia tavoitteita, jos saatte kiinni mitä tarkotan tässä.
Pasi Kangas: Joo todellaki, Heikki, olisin lähteny ehkä vähän samoista näkökulmista liikkeelle. Mä mietin, katoin tätä kysymyksen alkupuolta et mistä kannattaa alottaa, niin mä alottasin sieltä kirjastolaista. Kirjastolaki ihan mahtava, siellä on kuusi tehtävää määritetty kirjastolle. Ja jos niitä lukasee läpi ja miettii, että minne kohtaan sinne pelit ja pelaaminen menis, niin aika moneen kohtaanhan ne menee. Eli heti ykkösenä tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin. Pitää olla pelejä kirjastossa ja niistä pitää löytyä tietoa. Toinen tehtävä on ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa, niin huolehditaan myös siitä pelikokoelman monipuolisuudesta ja uudistuvuudesta siellä kirjastossa. Mitä oon kirjastoissa vieraillu, ni aika hyvällä tolalla nää kaks asiaa musta tuntuu olevan. Kokoelmapuoli on tosi monessa kirjastossa nykyään kunnossa, mikä on tosi ilahduttava asia. Sitten nelostehtävässä puhutaan monipuolisten lukutaitojen tukemisesta. Pelilukutaito yhtenä lukutaitona siellä, medialukutaito laajemmin, median parissa liikutaan. Ja sit vielä mä nostasin ton vitostehtävän, eli tarjotaan tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan, ni pitäs löytyä se peliharrastustila, mahollisuus oppii niist peleist, mahollisesti jopa työskennellä pelien parissa. Mitä ajatuksia, Heikki, nää sussa herättää?
Heikki Marjomaa: Varmasti, joo kyllä itsekin olen suuri vuoden 2016 kirjastolain ystävä ja fani. Joo, ehottomasti. Itekki oon joskus kouluttaessa käyttäny samoja slaideja. Että sieltä pykälät 2 ja 6 haltuun tosi hyvin, niin sieltä löytyy varmasti tarttumapintaa myös pelitoimintaan. Tosiaan tää tilahomma on silleen kiinnostava, että kirjaston tiloissa järjestettävällä pelitoiminnalta voi olla sellasiakin hyötyjä, että sitten ihmiset oppii ehkä käyttämään niitä tiloja myös itsenäisesti erilaisiin peliharrastuksiin. Tää on nähtävissä esimerkiks kirjastoissa, joissa on vaikka sanotaanko varattavia neuvottelutiloja, niin lautapelaajat ja roolipelaajat erittäin hyvin niitä varmasti kyllä mielellään hyödyntävät. Mutta kirjaston tehtävä on tässä tilanteessa sitten tehdä ne puitteet sellaseksi, että esimerkiksi jos halutaan sallia lautapelaajien tollaisen huoneen käyttö, niin silloin me ei voida laittaa et maksimivaraus on tunti. Koska se on sit niin, että se rajaa niin paljon pois sieltä lautapelejä ja oikeestaan kaikki roolipelit suoraan, jos se maksimivaraus on tunti. Että tällästen etsiminen on ehkä järkevää. Tokihan sitten ku ylipäänsä mietitään kirjaston tällaista toimintaa, joka liittyy oikeestaan mihin tahansa, niin tavoitteiden määrittelystä kannattaa lähteä ehkä liikkeelle. Et mitä tällä toiminnalla halutaan, halutaanko tällä lisätä pelisivistystä, halutaanko tällä tavottaa ei-käyttäjäryhmiä. Mikä se kärki, mikä opettaa meidän uusista tiloista ihmisille, että he oppis käyttää niitä itsenäisesti. Tai jotakin muuta. Niin vaikka niitä ei kirjais mihinkään sen kummemmin, mut niiden miettiminen on aika tärkeetä, koska sitten se on jotenkin itselle helpompaa ja sit myös on helpompaa perustella ulospäin sitä toimintaa kun sä tiedät, minkä takia sitä tehdään. Ja kun itse on löytäny sen merkityksen ja sen tärkeyden siitä pelikasvatuksellisestakin toiminnasta, niin sitten sitä on myös paljon motivoivampaa tehdä itse.
[musiikkia]
Pasi Kangas: Mulla jäi kaikki siihen, mistä sä alussa lähit liikkeelle että pelien itseisarvon tunnistaminen ja tunnustaminen. Toki sitä palataan varmaan tossa myöhemmissä kysymyksessä vielä näihin pelien hyödyntämiseen kirjastossa. Se, että peliä käyttää välineenä johonkin toiseen tavoitteeseen ni on toki mahollista, mutta kannattaa aina muistaa tätä, eli ne pelit itessään on siinä keskiössä.
Heikki Marjomaa: Just näin. Sit jos mietitään melkein mitä vaan pelejä, niin kirjastonäkökulmasta niiden tutkiminen, kun me nähdään ne kulttuurisisältöinä ja tarinoiden alustajana ja muuta, niin niiden erityispiirteiden tarkastelu voi olla kans kiinnostavaa. Se, että kun heittäydytään ja hypätään pelien maailmaan ja ihan oikeasti mietitään sitä, että mitä tapahtuu kun tarina ei yhtäkkiä olekaan lineaarinen. Meillä on kirjastossa ollu paljon tarinoita, niitä valitse mitä luet -kirjoja ja sen sellasia. Mutta pelien suhteen se on melkeinpä sääntö entä poikkeus, että ne on aika lailla mahdollisuuksia mennä tosi monella tavalla nää tarinat. Kirjastolaiset on tarinoiden ja tiedon talo, me tykätään tarinoista, niin tavallaan se saattaa olla myös kirjastolaiselle hyödyllistä hetkeks pysähtyä miettimään, että mitä jos vaikka mun lempparikirjassa, mun lempparileffassa oliskin jossakin vaiheessa päähenkilö tehnyt toisen valinnan ja se oiski menny toisel tavalla. Niin peleissä se on mahdollista ja sit sitä kautta voi myös löytää aika hyvin vaikkapa pelilukupiiriin tai johonkin muuhun sellasia kohtia, missä pysähdytään siinä tapahtumassa ja mietitään, että kuinka me halutaan että tämä tarina jatkuu. Ja tätä kautta päästään sellaseen tarinatyöskentelyyn ja tarinoiden työstämiseen ja tarinalliseen ajatteluun pelien avulla.
Pasi Kangas: Joo, toihan on peleissä just ihaninta, et siinä on semmosta vuorovaikutusta ja mahdollisuus tehdä valintoja. Että on se sitten pöytäroolipeli, missä on tosi paljonkin vapauksia, mut sitten monissa digitaalisissa peleissä myös pääsee suoraan vaikuttaa jos nyt ei siihen lopputulokseen, niin ainakin siihen, että miten sinne päästään. Musta oli Heikki tosi kiva, ku sä nostit esiin nuo kirjastojen erilaiset tilat ja tilavarauksiin liittyvät byrokraattiset asiat, esimerkiks että kuinka pitkäks aikaa sen tilan saa varata. Koska monessa kirjastossa saattaa olla vaikka semmonen tilanne, että on tosi vähän niitä tiloja, niille ois paljon kysyntää. Ei oikein henno antaa vaikka kolmeks tai neljäks tunniks johonki asiaan sitä tilaa käyttöön. Toinen voi olla että se tila on nimetty, esimerkiks et siel on vaikka piano, jolloin se on soittohuone, mut se oiski ainoa tila, mihin vois kokoontuu oven taakse rauhassa olemaan. Niin siinäkin on ehkä semmosta hankausta.
Heikki Marjomaa: Täytyy kyl kompata tossa, että tilat on yksi resurssi ja tilojen kartoitus on varmaan hyvä kans lähtökohta, missä tää meidän pelitoiminta voisi luontevimmin täällä tapahtua, missä se on. Ja siihenhän liittyy monta muuttujaa. Mikä on asiakkaille helpoin, mikä on sen kirjaston muun arjen pyörimisen kannalta helpoin asia, mikä on helpommin muunneltavissa sellaseks, että se toimii tehokkaasti tässä ja näin edespäin. Että sitä voi varmaan, kirjastoissa on niin paljon vaihtelua, niin jokaisessa kirjastossa voi ite miettiä että mikä olisi just teilläe se hyvä paikka. Ja voihan sitä aina näissä, voi osallistaa et voi kysyä myös. Ja jos järjestää jonkun, ei kannata ehkä pelätä sitä, että nyt teen valinnan ja sit se valinta ei toimikaan, niin se on ihan hyvä. Että tässä virheet on lahja ja niinku sanotaan niin voi todeta, että okei, no tossa tilassa tulikin yllättävä ongelma, kokeillaanpa tuota samaa juttua jossain toisessa tilassa. Että jos ei toimi neukkarissa, niin kokeilkaa vaikka tuulikaapissa ja niin edespäin. Mutta tilat ei oo ainoa resurssi, mitä pitää kartottaa, et sit pitää kartoittaa myös ehkä tekniset tilat. Sitten henkilökunnan osaaminen aika tärkeä resurssi näissä peli-. Ihmiset pelaa todella paljon, paljon enemmän kuin monesti ylipäänsä kerrotaan, niin teilläkin saattaa siellä kirjastossa olla peliharrastajia, jotka vaan ei oo tullu koskaan puheeks. Ja sit heidän määrä sitä metatason tietoa jostakin pelistä tai jostakin tietynlaisesta peliharrastamista voi olla ihan todella korkeeta. Se asia pitää jotenki valjastaa. Ja ihmiset yleensä tykkää tehä sellaisia asioita, mitä ne harrastaa, mistä ne tietää paljon. Niin jos teillä on peliharrastajia, niin käyttäkää hyödyksi. Sitte ehkä resurssiräntissä ku täs nyt ollaan, niin sitten myös ne sellaset et onko tähän työaikaa, onko tähän jonkunlaista budjettia, miten se toimii. Koska siitäkään ei tuu sit mitään, että pitäis tehä ns. oman työn päälle vielä sitten nää pelitoiminta-asiat. Se ei ole reilua eikä ole myöskään sit sellanen reilua, että siihen varataan aikaa vaik esihenkilön kanssa ja sitten muut ei arvosta sitä. Että se on ihan samanlaista työtä tämä pelitoimintojen järjestäminen kun vaikka vinkkausten tai jonku muiden tapahtumien tekeminen. Että se pitää varmaan siinä työyhteisössä todeta yhdessä, että tämä ihminen tekee tällasii sisätöiksi ja kaikkien on oltava tän asian kanssa ok. Koska oon joskus törmänny sellaseen, että kirjastoissa pelitoimintaa tekevät, ei ehkä nykyään enää niin paljon, mut sanotaanko tossa 5–10 vuotta sitten, niin sellaiset ihmiset ketkä teki paljon pelijuttuja ja anto siitä omasta osaamisestaan paljon tähän, niin helposti kohtasivat ylenkatsontaa ehkä konservatiivisemmilta kirjastolaisilta. Että sitä pitäs varoa.
Pasi Kangas: Mä aattelinki et jossain kohtaa nostetaan esiin Heikki tää sun pitkä historia pelien ja kirjastojen kanssa työskentelyssä. Mä jotenki ite nään tässä paljon yhteneväisyyksiä nykyään, sä puhuit tästä vähän niinku pelien altavastaaja-asemasta kirjastossa, mikä on havaittavissa kuitenki yhä, niin näeksä siinä yhtäläisyyksiä vaikka ihmisten kaa, jotka kirjastossa tekee somea? Vaikkapa nyt Tiktokkia tai Instagramia tai muuta, joka on kans semmonen osa kirjastotyötä, mikä ei tavallaan ehkä näy monelle tai se on erilaista työtä, mut siinäki on selkee oma kohderyhmä, joka sitä kautta saadaan kutsuttuu mukaan sinne kirjastoon.
Heikki Marjomaa: No ehkä joo ja ei. Että joo siksi, että se vaatii myös syvällistä osaamista. Se vaatii harrastuneisuutta, vaatii ehkä sitä ja paljon uuden oppimista ja kykyä omaksua asioita ja tehdä asioita erilain kuin perinteisesti kirjastoissa on tehty. Mutta sitten ei sen takia, et some-asiat on usein aika markkinoinnillisia ja viestinnällisiä. Ja pelien kanssa toimitaan sisältöjen kanssa. Ne on sitä sisältöjen avaamista ja ne on mun mielestä vielä enemmän sitä tavallaan kirjastojen ydintehtävää. Sitä, että me tuodaan se kulttuuri tarjolle ja paketoidaan se niin, että ihmiset pääsee siihen käsiksi. Samaa, mitä me tehdään kirjojen kanssa. Sama, mitä me tehdään musan kanssa. Sitten jonkun verran myös elokuvien ja leffatapahtumien suhteen, mutta nyt sitten myös pelien kanssa. Ja nää on tavallaan se, et joskus aikoinaan pelit nähtiin et ne olis ollu markkinoinnillinen asia, eli se nähtiin sellaisena sisäänheittotuotteena ja temppuna, millä houkutellaan ihmisiä kirjaston sitten näiden oikeiden palveluiden pariin. Sellainen ajattelu pitäis kitkeä tosi paljon. Että meidän täytyis saada ihmiset ymmärtämään, että pelit on samanlainen sisältö. Tältä osin ehkä sitten taas ei, että somen puolella mennään sinne viestintään ja markkinointiin enemmän.
Pasi Kangas: Joo, tosi hyvin sanottu. Mä mietin, tossa sivuttiin vähän jo näitä aiheita mutta tässä kysyttiin just tästä vielä, että mistä kannattaa alottaa. Niin oisko se sillai, että kannattaa ite alkaa pelaamaan jotaki, yleensä jo pelaat jotaki. Sitte kannattaa ottaa sitä asiasta selvää, eli perehtyy tietolähteisiin. Mutta myös sitten kannattaa, ja puhuit Heikki tästä, et kannattaa keskustella siellä työpaikalla, keskustella läheisten kanssa, ystävien kanssa siitä pelaamisesta ni siihen pääsee tavallaan sisälle siihen taikapiiriin niinku sanotaan. Että ymmärtää, että miks me halutaan olla niissä pelimaailmoissa ja viihdytään siellä ja mitä sieltä opitaan esimerkiks.
Haastattelija: Toi on kyllä totta. Teillä tuli jo useampikin tommonen, että miten kirjasto voisi hyödyntää pelejä ja pelaamista, mutta haluatteko siihen vielä lisätä jotaki?
Heikki Marjomaa: Ehkä sillee, että pelit ja pelilliset toiminnot on aika innostavia. Ja jos meillä on jotakin asioita, mitä me halutaan innostavammin tuoda, esimerkiks vaikka olen joskus nähny esimerkiks Seppo IO –pelejä, missä opetellaan kirjaston pohjapiirrosta, mistä kirjastosta löytyy mitäkin. Niin sen asian pelillistäminen voi olla ihan kiinnostavaa. Sitä ei silti kannata ehkä sillon varsinaisesti lähtee kutsumaan kirjastopeliksi, koska sil on välineellinen arvo sillä pelillä tässä.
Pasi Kangas: Mäki olin kirjottanu tänne oman paperiin, ku mietin näitä kysymyksiä et mitä teemoja meillä nousee esiin, ni varmaan tää ylisukupolvisuus. Puhutaan nykyään jonkin verran tämmösestä ylisukupolvisesta mediakasvatuksesta, niin pelitoiminnot ja pelaaminen on just semmosta, mihin on. Jos alkaa ensimmäistä pelitapahtumaa vaikka järjestää, niin lapsiperheille suunnattu pelitapahtuma on yleensä aika vetävä. Ja kannattee ottaa sitten mukaan myös monien eri sukupolvien pelejä sinne, koska siinä niitten ympärillä syntyy kivaa keskustelua ja toimintaa kun voi ollakki, että se ei välttämättä oo se perheen nuorimmainen, kelle se on tuttu peli tai joka sitä osaa pelata. Nähtiin muun muassa Lahen pääkirjastossa viime syksyn Game Övereissä ku pelattiin Super Nintendolla Mario Kartia, niin se olikin hauska että mistä ikäryhmästä löyty ne, ketkä pärjäs siinä pelissä aika-ajossa.
Heikki Marjomaa: Retropelit on maineeltaan ja on tunnustetusti aika vaikeita. Ja sit se, että on ihmiset, ketkä on kasvanu 80–90-luvulla pelien parissa, niin nykyään ajatellaan, että ne pelit mitä on silloin pelattu, on retroa. Tää on itse asiassa aika kiinnostava keskustelu ylisukupolvisuuden kontekstissa käydä. Että voi olla, et on nuorisoa, ketkä on tosi hyviä pelaamaan Fortnitea. Mutta sitte heitä niille vaikka joku, sanotaanko Kontra tai Mega Man 2 ja sanoo, että pelaa läpi tästä. Ni on kiinnostavaa nähdä, että loppujen lopuksi ne taidot on kumminki sit taitoja ja se taito on tavallaan jollakin lailla irrallaan siitä teoksesta. Että pelitaidot riippuu kiinnostuksesta ja jos tämmönen retropelien kanssa aikoinaan nuoruuttaan kasvanut ihminen, ni se taito ei tavallaan sillä lailla häviä. Ja se voi olla sit myös nuorilla aika elähdyttävää, että hei, toi on itse asiassa aika kova pelaa. Mutta just ei vaan niitä pelejä mitä mä pelaan, vaan noit toisii pelei. Et niis mä en pärjääkään ja näin eespäin.
Ja että tämmönen monilukutaito ja monipuolinen lukutaito, mistä kirjastolaissa puhutaan, monipuolisesta lukutaidosta, niin pelien pelaaminen on omalla tavallaan ja esimerkiks sen pelin ohjaaminen on se lukutaito sille medialle. Toki se on jo lukemisen edistämistä. Mutta ehkä mä oon jotenki pyöritelly monialustaisuutta. Sitä, että löytyy, no sanotaanko vaikka Witcheriä, niin sitä löytyy tosi monelle eri alustalle. Löytyy kirjoja ja leffoja ja pelejä ja lautapelejä ja roolipelejä ja kaikkea muuta, että se on hyödyllistä. Ja sitten niihin sisältöihin keskittyminen ylipäänsä on ja peliharrastuneisuuden edistäminen on varmasti lukemisen edistämistä sinänsä. Et jos sä onnistut innostamaan jonkun ihmisen jonkinlaiseen pelilliseen tarinaan, niin sitten sitä kauttahan tosi usein tulee aika luontevana tapana etsiä kaikki muutkin mediat, mitä siitä löytyy. Tosi hauskaa, en ihan tarkkaan muista, mitä oon kirjottanu siihen, mutta en epäile hetkeäkään, ettenkö allekirjoittas kaikkee, mitä oon kyllä sinne laittanu. Että jännää tulla tällee, otahan joku hyvä lainaus sieltä.
Pasi Kangas: Pelaamista voidaan hyödyntää lukemisen edistämisessä.
Heikki Marjomaa: Erittäin hyvä, joo. Ja se on monesti sitte, jos nyt ajatellaan ihan tekstien lukemista, niin sitäkin sisältyy peleihin ja peliharrastukseen hyvin paljon enemmän kuin moneen muuhun harrastukseen. Jos miettii jo pelien käsikirjoitusten kokoa, niin ne on monesti kirjasarjan verran sitä tekstiä ihan tollasessa, meillä on nyt ollu esimerkkinä vaik Witcher, mut otetaan toinen CD Project REDin toi Cyberpunk2077, niin se oli mun mielestä joku 3 500 sivua suurin piirtein sitä matskua siihen yhden pelin, ei edes mitään lisäosia, vaan siis ihan se pääpeli vaan, ni siihen tehtyä kirjallista sisältöä. Ja osa niistä tulee sen pelin mukana sitte äänenä, eli puhuttuna muiden hahmojen kerrontana. Osa tulee sille hahmolle tapahtuvana ikään ku ei-narratiivisena asiana, missä se ympäristö kertoo niitä tarinoita. Ja osa tulee sitten pelimaailmasta löytyvinä teksteinä, jotka pitää lukea, jotta siinä pelissä ymmärtää tehtävien kontekstin ja jotakin muuta. Että ehkä se on se, miten motivoituu sen pelin pelaamiseen, löytääkö siitä pelin haastavuudesta ja siitä, kuinka kehityn paremmaksi jotta pääsen eteenpäin, tyyliin From Softwaren pelien tyylisesti, vai onko se niin, että sä pelaat pelejä nauttiaksesi pelien tarinoista, niin ne on ihan erilaisia pelaajatyyppejä ja me ei voida suoraan sanoa, että miten me näiden molempien lukemista edistetään. Koska toinen on tosi lukemisorientoitunut ja kiinnostunut tarinoista ja toinen on taas kiinnostunu suorituksensa parantamisesta tän pelin pelaamisessa. Ne ei oo niin yksiselitteisiä nää asiat ehkä. Pitää tutustua ja lukee toi blogiteksti tarkemmin, mistä Pasi puhuit. Mä katoin että se on tullu kolme päivää sitten. Joo, täähän vaikuttaakin todella kiinnostavalta.