Har du någonsin funderat på hur man på bästa sätt kan ta användarnas behov i beaktande i biblioteksservicen? Har ni vid ditt bibliotek planer på att utveckla någon del av servicen, men vet inte var ni ska börja? Då kan service design vara något för dig.
Service design är en metod som lägger kunden i fokus och utgår från dennes behov och upplevelse. Med hjälp av metoden kan man utveckla servicen till att bli så användarvänlig och relevant för kunden som möjligt. Kom med på kursen och lär dig grunderna i service design samt få idéer om hur det skulle kunna användas i just ditt bibliotek!
Det tar ca 5 timmar att göra kursen och kursnyckeln får du från din egen AKE-koordinator.
Oletko koskaan miettinyt, miten parhaalla tavalla voisitte ottaa asiakkaiden tarpeet huomioon kirjastopalvelussa? Onko teidän kirjastossanne suunnitelmia kehittää tiettyä osaa palvelusta, mutta ette tiedä miten aloittaa? Silloin palvelumuotoilu voisi olla juuri sinulle.
Palvelumuotoilu on menetelmä, jossa asiakas on keskipisteessä, ja lähtökohtana on asiakkaiden tarpeet ja kokemukset. Menetelmän avulla voidaan kehittää palveluja ja saada ne mahdollisimman käyttäjäystävällisiksi ja oleellisiksi asiakkaille. Tule mukaan oppimaan palvelumuotoilun perusteet ja saamaan ideoita siitä, miten sitä voidaan hyödyntää kirjastossasi!
Kurssin kesto n. 5h ja kurssiavaimen saat AKE-koordinaattoriltasi.
AKEPiKe och AKEPampas, som har hand om det regionala utvecklingsuppdraget i Tammerfors och Vasa, inledde redan i våras en diskussion med Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland om gemensamma fortbildningsdagar under hösten. Resultatet var två fortbildningsdagar, en om strategisk kommunikation och en om mångfald på biblioteken. Det här blogginlägget tar upp tankar från fortbildningsdagen om biblioteken och kulturell mångfald som ordnades den 3 december 2021. Textade inspelningar av föredragen kan ses på Bibliotekskanalen, de finska här och det svenska här. Efteråt diskuterade vi våra tankar om dagens teman, föredrag och diskussioner via Zoom och funderade på hur vi kan gå vidare.
Resan mot ett bibliotek för alla börjar med att definiera vad vi talar om. Mångfaldsexperten Sara Salmani inledde dagen med att påminna om att begreppen inom mångfald, inkludering och jämlikhet förändras. Begreppen hjälper oss att känna igen och sätta namn på både gamla och nya fenomen i en dialog mellan olika verkligheter. Via diskussion eftersträvar vi slutligen en situation där termer, kategorier och förkortningar en dag inte längre behövs och vi kan fokusera på mötet mellan människor.
Olika strukturer och avslöjandet av dem har att göra med förändring. En del fördomar är oundvikligen omedvetna och när de kommer åt att påverka beslutsfattandet kan de förstärka strukturer som inte är jämlika. När vi talar om diskriminerande strukturer i en organisation betyder det inte att arbetsplatsen i grunden är diskriminerande. Om diskriminerande strukturer uppstår bör vi se över våra egna rutiner och inte komma med bortförklaringar om att förändringar i världen återspeglas i arbetslivet.
Att delta i diskussionen om ett mer inkluderande eller engagerande bibliotek är framför allt en början – inte på en sprinterdistans utan på ett maratonlopp. Frågan om hur vi kan fatta bättre och mer jämlika beslut förutsätter inte bara nyfikenhet och vilja att lära oss, utan också förmåga att observera och problematisera etablerade arbetsmetoder.
Vad den inhemska litteraturens kanon förmedlar
Forskaren och fackboksförfattaren Olli Löytty diskuterade bibliotekskundernas och den finländska läsekretsens mångfald via litteraturens kanon. I fråga om litteratur kan det snabbt tänkt vara naturligt att se kanon som en del av bibliotekets samling och som en metod att analysera den.
Vad är kanon egentligen? Samtidigt som vi anser att litteraturen ingår i en kanon, det vill säga ett antal verk som är betydelsefulla i ett visst sammanhang, utesluts också en del litteratur i den allmänna litteraturdiskussionen, såväl i medierna som till exempel på biblioteken.
Vi utvidgar funderingen: Vilka slags kanoner bildas inom bibliotekens personal eller kundkrets? Vad erbjuder de litterära innehållen när vi läser dem med nya ögon?
Om vi vill främja kulturell mångfald och dess närvaro på biblioteken måste vi också se mångfalden i den inhemska litteraturen. Berättelsen om ett kulturellt enhetligt och enspråkigt Finland behövdes i synnerhet under den tid då det kändes nödvändigt att skilja oss från andra nationer. Hur motsvarar ditt bibliotek dagens värld – när det gäller litteratur, personal eller varför inte kunder?
Mångfald och kulturell medvetenhet ingår i arbetshälsan
Expert Päivi Rauramo från Arbetarskyddscentralen behandlade dagens teman ur lagstiftningens och arbetarskyddets perspektiv. Inlägget sporrade oss också att reflektera över hur mångfalden hanteras på den egna arbetsplatsen. Betraktar vi hellre mångfalden med tanke på det som förenar människor eller det som skiljer oss åt?
När det gäller mångfald och jämlikhet är lagstiftningen förpliktande för arbetsgivaren. Utanpå det utformas en organisationskultur där temana framträder på olika sätt i varje organisation. Hur tar sig mångfalden uttryck på ditt bibliotek?
Vem hjälper biblioteket vidare?
Biblioteksdirektör emerita Tuula Haavisto väckte också smärtsamma tankar när hon lyfte fram framgångar och smärtpunkter kring dessa teman på biblioteken. När biblioteken arbetar för att hjälpa människor framåt, kan en del av de nya kundgrupperna också innebära nya möjligheter som biblioteket inte har utnyttjat tidigare. Hur förverkligas denna strävan i mötet med personer som kommer till de finländska biblioteken från främmande kultur- och språkmiljöer?
De nya kundgrupperna är inte enbart bibliotekens angelägenhet, men också biblioteken bör då och då stanna upp för att se över hur våra arbetsformer fungerar då mångfalden bland befolkningen ökar. För det som eventuellt behöver förbättras har biblioteken ändå en bekant och naturlig praxis, nämligen samarbete och nätverk – det finns alltså ingen orsak att försöka uppfinna hjulet på nytt!
God praxis – gör som Korsnäs eller Vasa!
På eftermiddagen fick vi ta del av lyckade erfarenheter. God praxis ger möjlighet till samarbete och påminner om bibliotekens betydelse i samhället.
Eeva Keski-Saari berättade hur Vasa stadsbibliotek bemöter den kulturella mångfalden genom att inrikta både biblioteksbesök, samlingstjänster och olika slags projekt i synnerhet till mångspråkiga kundgrupper. Hon ser det som en utmaning att föra vidare den goda praxis som har tagits fram inom olika projekt även efter projekttiden. Popup-verksamheten har varit särskilt framgångsrik. Carola Bäckström berättade att Korsnäs bibliotek deltar i många samarbeten och projekt, erbjuder praktikplatser och ordnar sagostunder och andra evenemang på främmande språk. Till bibliotekets traditionella verksamhet hör också att köpa in material på främmande språk, samarbeta med Flerspråkiga biblioteket och erbjuda tjänster som Celia och Press Reader.
Sammanfattning och lösningar
Efter dagens inlägg samlades vi ännu för eftersnack på Zoom för att diskutera de insikter som diskussionerna och föredragen väckte, bibliotekssektorns styrkor och utvecklingsobjekt samt metoder för lyckade möten på olika slags bibliotek.
Många biblioteksanställda var överens om att ökad mångfald på biblioteket inte bara handlar om att välkomna nya användargrupper, utan också om en större mångfald inom personalen och om att låta olika röster höras på arbetsplatsen. Helheten är stor och sammanhänger med bibliotekens nya uppgifter, såsom att främja dialog och multilitteracitet. Bibliotekssektorns styrkor är i synnerhet mångsidig kompetens och intresse för ett mer inkluderande bibliotek, medan vi bör bli bättre på att utnyttja olika samarbetspartner och våga genomföra försök utan en klar uppfattning om slutresultatet. Deltagarna ansåg att ett lyckat försök övergår i god praxis när man lyckas införa det i det dagliga arbetet när projektet avslutas. Metoderna för detta är samarbete och att gå vidare tillsammans. Låt oss fortsätta tillsammans!
Text och bilder: Juliaana Grahn, AKEPiKe, översättning: AKEpampas
Matka kohti kaikkien kirjastoa alkaa siitä, että määritellään mistä puhutaan. Moninaisuuden asiantuntija Sara Salmani muistutti päivän alkuun, että monimuotoisuuden, inklusiivisuuden ja yhdenvertaisuuden käsitteistö muuttuu. Käsitteet auttavat tunnistamaan ja nimeämään niin vanhoja kuin uusiakin ilmiöitä osana eri todellisuuksien välistä vuoropuhelua. Keskusteluilla taas tavoitellaan lopulta sellaista tilannetta, että eri termeistä, luokista ja lyhenteistä voidaan jonakin päivänä luopua ja edetä ihmisten väliseen kohtaamiseen.
Erilaiset rakenteet ja niiden paljastuminen liittyvät muutokseen. Osa ennakkoluuloista on väistämättä tiedostamattomia ja vaikuttaessaan päätöksentekoon ne voivat vahvistaa muita kuin yhdenvertaisia rakenteita. Puhuttaessa syrjivistä rakenteista organisaatioissa ei ole mielekästä ajatella, että työyhteisö olisi lähtökohtaisesti syrjivä. Syrjivän rakenteen muotoutumista ei tulisi käytäntöjä muuttamatta selitellä esimerkiksi työelämään heijastuvina muutoksina maailmassa.
Osallistuminen keskusteluun inklusiivisemmasta tai osallistuvammasta kirjastosta on ennen kaikkea alku – ja pikajuoksun sijaan maratonille. Kysymys siitä, kuinka tehdä yhdenvertaisuuden kannalta parempia päätöksiä tarvitsee uteliaisuuden ja oppimishalun ohella myös kykyä havainnoida ja problematisoida ääneen vakiintuneita tapoja toimia.
Kotimaisen kirjallisuuden kaanonin kertoma tarina
Tutkija ja tietokirjailija Olli Löytty tarkasteli puheenvuorossaan kirjastojen asiakkaiden ja suomalaisen lukijakunnan monimuotoisuutta kirjallisuuden kaanonin kautta. Kirjallisuuden yhteydessä kaanonia on pikaisesti ajateltuna luontevaa pitää osana kirjastojen kokoelmaa ja keinona jäsentää sitä.
Mikä oikeastaan on kaanon? Samalla kun kirjallisuutta luetaan osaksi jotakin kaanonia eli tietyssä yhteydessä merkittävinä pidetyiksi teoksiksi, tullaan myös sulkeneeksi kirjallisuutta ulos kirjallisuuspuheessa laajemmin niin mediassa kuin esimerkiksi kirjastoissakin.
Laajennetaan ajattelua: Millaisia kaanoneita kirjastojen työyhteisöissä tai asiakaskunnissa muodostuu? Mitä kirjalliset sisällöt tarjoavat uusin silmin luettuina?
Halu edistää kulttuurista monimuotoisuutta ja sen ilmenemistä kirjastoissa tarvitsee tuekseen myös kotimaisen kirjallisuuden moniäänisyyden näkemistä. Yksikulttuurisen ja -kielisen Suomen tarinaa tarvittiin erityisesti aikana, jolloin koettiin tarpeelliseksi erottautua muista kansoista. Kuinka kirjastosi vastaa sitä, miltä maailma näyttää nyt – kirjallisuuden, työyhteisön tai vaikkapa asiakkaiden osalta?
Monimuotoisuus ja kulttuurisensitiivisyys osana työhyvinvointia
Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo tarjosi lainsäädännöllisen ja työsuojelullisen näkökulman aiheisiin. Tämän ohessa puheenvuoro kannusti pohtimaan, kuinka monimuotoisuus ilmenee oman työyhteisön sisällä. Nähdäänkö monimuotoisuutta helpommin ihmisiä yhdistävien vai erottelevien tekijöiden kautta?
Monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden teemoissa lainsäädäntö on työnantajaa velvoittava. Tämän tason päälle muotoutuu organisaatiokulttuuri, joka ilmentää teemoja jokaiselle organisaatiolle yksilöllisellä tavalla. Millaisena monimuotoisuus näyttäytyy sinun kirjastossasi?
Kuka auttaa kirjastoa eteenpäin?
Teemoihin liittyvistä onnistumisista ja kipupisteistä kirjastoissa herätteli paikoin kipeämpiäkin ajatuksia kirjastopalvelujohtaja emerita Tuula Haavisto. Kun kirjastot toiminnallaan pyrkivät auttamaan ihmisiä eteenpäin, voi osasta uusia asiakasryhmiä löytyä myös vähemmän hyödynnettyjä mahdollisuuksia kirjastoille. Kuinka tämä pyrkimys toteutuu vieraista kulttuuri- ja kieliympäristöistä suomalaisten kirjastojen vaikutuspiiriin siirtyvien kohdalla?
Uudet asiakasryhmät eivät ole pelkästään kirjastojen asia, mutta myös kirjastoissa olisi hyvä pysähtyä ajoittain tarkastelemaan toimintatapojen mielekkyyttä väestön moninaistumisen kannalta. Mahdollisiin parannuskohteisiin on kuitenkin olemassa kirjastoille tutuksi ja luontevaksi käytännöksi muotoutunut toiminta, nimittäin yhteistyö ja verkostoituminen – mitään uudelleen keksittävää pyörää ei siis välttämättä edes ole!
Hyvät käytännöt – ole kuin Korsnäs tai Vaasa!
Iltapäivällä kuulimme myös onnistujien omia puheenvuoroja. Hyvät käytännöt tarjoavat mahdollisuuden yhteistyöhön ja palauttavat mieleen kirjastojen merkitystä yhteiskunnallisena palveluna.
Eeva Keski-Saari kuvasi, kuinka Vaasan kaupunginkirjastossa monikulttuurisuutta kohdataan suuntaamalla sekä kirjastokäyntejä ja kokoelmapalveluja että erilaisia projekteja erityisesti monikielisille asiakasryhmille. Hän nimeää haasteena hankkeissa tuotettujen hyvien käytäntöjen jatkamisen hankkeiden päätyttyä. Pop up -toiminnan on koettu olevan erityisen menestyksekästä.Carola Bäckström kertoi, kuinka Korsnäsin kirjastossa tehdään paljon yhteistyötä ja projekteja, tarjotaan harjoittelupaikkoja sekä järjestetään vieraskielisiä satutuokioita ja muita tapahtumia. Kirjaston perinteiseen toimintaan kuuluvat myös aineistonhankinta vierailla kielillä, yhteistyö Monikielisen kirjaston kanssa sekä palvelut kuten Celia ja Press Reader.
Lopuksi ratkaisuja jatkoilta
Päivän puheenvuorojen päätteeksi kokoonnuttiin vielä Zoom-jatkoille pohtimaan keskusteluista ja esityksistä nousseita oivalluksia, kirjastoalan vahvuuksia ja kehittämiskohteita sekä keinoja onnistuneisiin kohtaamisiin erilaisissa kirjastoissa.
Jatkoilla moni kirjastolainen jakoi ajatuksen siitä, että kirjastojen moninaistuminen on paitsi uusien käyttäjäryhmien huomioimista, myös henkilökunnan monimuotoisuutta ja erilaisten äänten kuulumista työyhteisössä. Kokonaisuus on suuri ja liittyy kirjastojen uusiin tehtäviin kuten vuoropuhelun ja monilukutaitojen edistämiseen. Kirjastoalan vahvuuksina nähdään erityisesti monipuolinen osaaminen ja kiinnostus osallistuvampaa kirjastoa kohtaan, kehittämiskohteina taas yhteistyötahojen hyödyntäminen ja uskallus toteuttaa kokeiluja ilman selkeää käsitystä niiden lopputuloksista. Onnistuminen muuttuu osallistujien ajatusten mukaan hyväksi käytännöksi, kun sitä on onnistuttu siirtämään osaksi arkityöskentelyä hanketyön päätyttyä. Keinona tähän nähdään yhteistyö ja asioiden jatkaminen yhdessä. Jatketaan siis yhdessä!
Teksti & kuvat: Juliaana Grahn, AKEPiKe, ruotsinkielinen käännös: AKEpampas
