pelaaminen ja kirjasto pod NEW 2.wav
Äänitteen kesto: 29 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Haastattelija: Tervetuloa kuuntelemaan meidän Pinnalla/Flytande -podcastia. Tällä kertaa jatkamme vielä mediaohjaaja Heikki Marjomaan ja mediakasvatuskoordinaattori Pasi Kankaan kanssa aiheesta pelaaminen ja kirjasto. Mukavia kuunteluhetkiä.
Pasi Kangas: (-) [00:29] viittasit näihin FromSoftware -peleihin. Mullakin on yksi niistä tällä hetkellä keskenään tunnettuja siis semmosesta oisko ne niin kun oisko enemmän se toimintaseikkailu, toimintaroolipelejä, mitkä on tehty tosi vaikeiksi. Eli siinä edetään tavallaan häviämällä, ja sitten samalla se peli ei kerro sulle hirveesti mitä sun pitäs tehdä, vaan sun pitää oppia lukemaan sitä ympäristöä, sitä pelimaailmaa, et mistä tässä on niin kun kyse ja minne mun pitäs mennä, oonks mä jäljillä suurin piirtein?
Heikki Marjomaa: Joo. Ja nyt tällä tänä vuonnahan peliviikon teemana on erehtyminen ja ja mokaaminen, niin FromSoftware on kyllä [naurahdus] varmasti tosi hyvä sellaseen. Ja FromSoftwaren pelit on super pidettyjä just siksi, että ne on hyvin armottomia, ja tavallaan sun täytyy oppii pelaan sitä pelii paremmin, että sä pääset siinä eteenpäin. Ja mulle itselleni, mä oon yrittänyt monta kertaa alottaa niitä, koska ne on aika iso pelitapaus.
Ja mä oon johonkin asti aina päässytkin, mut huomaan, että mun henkilökohtanen pelin maku on sellanen, et mä haluan, et se tarina etenee. Ja et mä haluan jotenkin, että mun ei tarvii ikään kuin tehdä sellasta hyvin lore-tutkimusta, koska siinä on hyvin obscure lore. Se tavallaan siinä ei suoranaisesti ole minkäänlaista sellasta kädestä pitelevää narratiivia, vaan siinä on kuvauksia esineistä, kuvauksia asioista. Hyvin irrallisia melkein runollisia lauseita sivuhenkilöiltä ja jotakin muuta. Ja näistä jotenkin palapelimäisesti yhdistämällä saa ehkä aikaan jonkunlaisen koherentin tarinan samalla, kun sä yrität selviytyä maailmassa, joka aktiivisesti yrittää lopettaa sun pelikokemuksen. Tavallaan mulle henkilökohtasesti mä en niin paljon tollasta FromSoftware -tyylistä pelaamista pidä. Mutta siitä tulee tosi hyvät keskustelut. Mul on paljon ystäviä, ketkä on ihan suuria Fromin ja muidenkin tälläisten Soulsborne-tyylisten pelien eli puhutaan Bloodbornesta ja Dark Soulsista, jotka on niiden pelien ehkä niitä uranuurtajia. Niin sen tyylisten pelien ystäviä ja tykkäävät nimenomaan siitä, että helpolla et pääse. Ehkä se on, no täs tullaan hyvin siihen, että meitä pelaajiakin on tosi monenlaisia niin kun lukijoitakin on.
Pasi Kangas: Aivan. Joo nyt päästiin pudottelee jo vähän tätä alan termistöä. Täällä hyvä, että Heikki niitä avaa sit aina, se tavallaan oikasee sitä keskustelua kun peliharrastajat puhuu keskenään, niin ei tarvii jokaista asiaa selittää eikä kaikelle löydä sitten kotikielistä vastinettakaan. Mun mielestä tossa missä just sivusit sitä, että mistä sä ite tykkäät enemmän, että kerrotaan sitä tarinaa. Ja sitte nää pelit, mistä hetki puhuttiin, niin on semmosia, et joku on kirjottanu sen tarinan, laittanu sen kansiin. Sit kiivenny jonnekin torniin, repinyt sen kirjan palasiksi ja heittänyt niin kun pitkin maita ja mantuja. Sit pelaaja keräilee nöyränä niitä paloja ja yrittää miettiä mistähän tässä.
Heikki Marjomaa: Tässä pelimedian moninaisuuden nostaminen on hienosti kirjaston tehtävä mun mielestä. Että me voidaan olla se taho, joka nimenomaan, kun kyseessä on kulttuurimedia, joka monesti köntitetään tollee, niin me voidaan olla sitä porukkaa ketkä vähän yrittää niin kun avata sitä könttiä. Ja avata ja palastella ja pilkkoa. Ja tää on nyt sitä nimenomaan sitä kulttuurin tarjolle tuomista eli sitä, että me voidaan paketoida ja madaltaa kynnystä, tulla kokeilemaan jotakin tietynlaista pelaamista.
Ja mul tuli heti mieleen tossa tavallaan kolme tosi erilaista esimerkkiä. Et jos ajatellaan, et nää kaikki on pelaamista, et on ihminen, joka pelaa jotain mobiililaitteella jotain tehdaspeliä tyyliin niin kun Candy Crushia. Ja sitten on tyyppi, joka pelaa Lottoa tai pelaa kioskilla niin kun Veikkauksen pokeria. Ja sitten on ryhmä ketkä pelaa vaikka sellasta, no ehkä hyvä esimerkki on Black Box -roolipelissä on sellanen peli kun Perintö. Se löytyy Suomen roolipeliseuran sivuilta ilmaseksi. Siinä on se on tunnin keskustelu missä kolme sisarusta, jotka ei keskenään oo tulleet kovin hyvin toimeen, saapuvat perinnön jakoon. Ja tän pelin idea on pelata tän perinnönjaon tarina. Ja pelaajat pelaavat näiden sisarusten, ääniä näiden sisarusten päässä, eli he jokainen heistä edustaa, yks edustaa ahneutta ja toinen edustaa hyväntahtosuutta ja kolmas edustaa jotakin muuta. Ja näillä kolmella sisaruksella on kaikilla erilaiset luonteet. Eli periaatteessa tätä peliä voi pelata noin 10 ihmistä. Se on suunniteltu noin 10:lle ihmiselle pelinjohtajan avulla. Ja tässä ei hirveen paljon heitetä noppaa eikä mitään muuta vaan tää peli pelataan niin, että me halutaan nähdä mitä tässä tarinassa tapahtuu ja keskustellaan.
Niin se on aika kaukana siitä kiskalla pokeria pelaavasta ihmisestä. Et sillee tän takia tää köntittäminen on vähän haitallista ehkä tässä, et meijän pitäs aina teoksen ehdoilla kattoa, että millanen se teos on. Ja kyllähän me sisältöjä osataan suositella, että se on sitten samalla lailla sitä meidän ydinosaamista myös pelimedioiden suhteen, kun sitten muunkin median.
[musiikkia]
Haastattelija: Joo. Tossa tuli tosta moninaisuudesta jo aika paljonkin. Mutta onko teillä vielä jotain lisättävää tohon itse pelillisen kasvatuksen moninaisuuteen?
Heikki Marjomaa: No pelikasvatuksen moninaisuus on ehkä sellainen asia, että mä puhun ite siitä otsikolla tulokulma. Ja se, et miten ne pelit ikään kuin nähdään. Meillä kirjaston tulokulma on voimakkaan kulttuurinen. Ja meillä se on se, et me mennään sisältöjen ja teosten ehdoilla. Mutta sitten pelikasvatuksen moninaisuudessa, kun meillä on pelikasvatustoimijoita tosi kirjava määrä ja erilaisia. Ja niillä on ikään kuin tässä pelikasvatuksen kentässä erilaisia tehtäviä. Et sitten heti, jos katotaan vaikka pelihaittatyötä tekevät jotkut Ehyt ry:läiset ja muut, niin he taas sitte niin kun luotaavat. He ei millään lailla vähennä meidän työn arvoa tällä kulttuurisella puolella, vaan heillä on enemmän se, että he niin kun tekee töitä peleistä aiheutuneiden lieveilmiöiden kanssa ja sen pienen marginaalin kanssa ketkä suuntaavat komposiivista käytöstään pelaamiseen tai jotenkin näin edespäin.
Ja siellä taas meidän on hyvä olla tietosia siitä mitä he tekee, ja meijän on hyvä myös siksi, että me voidaan tarpeen mukaan ohjata ihmisiä, et nyt tää ei ole tätä meidän kulttuurista puolta, vaan nyt tästä asiasta kannattas itse asiassa keskustella Ehyt ry:n kanssa, koska tää liittyy pelihaittoihin. Ja itse sen ilmiön mittakaavan hahmottaminen voi olla hyödyllistä, et se sellanen peliriippuvuus, pelikoukku, pelien vertaaminen huumeisiin, kaikki muut tälläset asiat oli joku aika sitten enemmän mediassa esillä. Pelikasvattajat tuolla pelihaittapuolella on tehnyt ansiokkaasti töitä sen eteen, että siitä oltais jotenkin nyt vähän kitkeytymässä pois ja nähtäs se.
Mutta se sellanen ikään kuin vähän tämmönen jatkuva ajattelu siitä, et pelit on jotenkin koukuttava media ja jotakin muuta, niin meille riittää kirjastona, että me myönnetään, että toki peleistä niin kun mistä tahansa muustakin teoksesta yritetään tehdä sellasia mukaansa tempaavia. Ja niissä on erittäin hyviä työkaluja sellaseen, että kirjoissa meillä on Cliffhanger tai elokuvissa. Mut peleissä on tosi paljon muitakin, että siellä on esimerkiksi jonkun asian tekeminen pelissä oli se sitten lautapeli, roolipeli tai digitaalinen peli, niin saattaa olla, että tuottaa onnistumisen elämyksen. Onnistumisen elämyksen tuottaminen niin kun tosi monta kertaa peräkkäin on sellanen mikä pitää ihmisen motivaation yllä. Ja sehän on se mitä halutaan, kun tehdään tällänen teos. Kuka tahansa, joka kirjottaa kirjan haluais, et mä kirjotan sellasen, et se ihminen haluu lukea seuraavan luvun ja vielä seuraavan luvun. Ja sitä sanotaan jopa oikein puhutaan kehuna, että se kirja oli sellanen, jota en malttanut laskea alas.
Mut yhtäkkiä sit, kun puhutaankin peleistä, sanotaan, et se oli sellanen peli, jota en malttanut, jonka pelaamista en malttanut lopettaa, niin sit se onkin jostakin syystä huono juttu. Nuorisotyö usein näkee pelit ja pelaamisen arvokkaana, mutta he näkee sen usein myös aika välineellisenä sen arvon. Eli heillä se on kohtaamisen alusta työn. Ja heidän työtä tehdään kohtaamalla. Se on niille todella tärkee, et mitenkään sä voit tehdä nuorten kanssa duunia, sun täytyy kohdata ne nuoret. Ja pelit on erittäin hyvä kohtaamisen alusta. Mut sitten meijän pitäis tavallaan myös yrittää muistuttaa sillä nuorisopuolella, että ne on muutakin. Ja että ne on itsessään arvokkaita teoksia.
Ja sitte taas heille voi olla hyödyllistä, että me tuodaan kirjastona yhteistyönä jonkinlaisia tapahtumia missä nimenomaan niin kun keskitytään niihin pelien sisältöihin, siihen miten ne syntyy, miten syntyy grafiikat, miten syntyy tarinat, miten syntyy koodi ja muuta. Ja sitten he taas voi tuoda hyvinkin esimerkiks heidän osaamista siihen, että jos kirjastoissa on jotakin porukoita ketkä, joskus ollaan törmätty myös siihen, että meillä on ollu niin sanottu, no en tiedä onko positiivinen vai negatiivinen ongelma.
Mutta se, että kirjastojen peleihin liittyvät palvelut on niin hyvin ja innostavasti toteutettu, että asiakkaat ovat vallanneet kirjaston ja pelaavat joka päivä siellä kirjastossa. Niin jos nää asiakkaat on nuoria, sehän on tavallaan siis hyvä juttu, miks me siitä ajateltais, et se ois jotenkin huono asia, että nuoret haluaa joka ilta tulla kirjastoon. Sehän on sillee niin kun parasta. Mutta jos siellä on esimerkiksi sit sellasia asioita, että me tarvittas kohtaavaa nuorisotyötä tai nuorisotyöllistä osaamista. Niin se sellanen sen porukan kanssa jutteleminen, niin siitä saattaa olla me taas sit saadaan sitä pelikasvatuksellista hyötyä nimenomaan siltä nuorisotyön puolelta. Ja siitä heidän kohtaavan pelikasvatuksen osaamisesta. Että nää tulokulmat on tavallaan sitä pelikasvatuksen moninaisuutta mitä mä ehkä puhun.
Sitten toinen tapa ajatella ja nähdä toi moninaisuus on sit ehkä se nimenomaan tähän pelien moninaisuus, eli ne alustat. Se että mistä se löytyy se sen pelin juju. Miksi mikäkin peli on hyvä peli ja millä asteikolla sitä voidaan arvioida. Mistä tietää koska se peli on hyvä, tarviiko se peli pystyä läpäisemään tai pitääkö siinä, kuinka paljon sitä peliä pitää pelata, että sä voit sanoa siitä mielipiteesi ja kaikkea näitä tälläsiä, näitä asioita, niin niitä voidaan pyöritellä ja näin eespäin. Jatka vaan Pasi.
Pasi Kangas: Mä ite teen paljon töitä myös niin kun digituen parissa. Niin siellä on vähän samanlainen kuitenkin se ajattelumalli, et kirjaston pitää löytää se oma lokero, kattoo sitä kirjastolakia, kattoo sitä kirjaston roolia, kattoo niitä muita toimijoita siinä alueella, että mitä ne tekee, niin tosi hyvin sä nostit tuolta sitä kirjastojen roolia tässä pelikasvatuksessa. Meillä on aineistoo, se pitää asettaa saataville. Meillä tulee olla harrastamiseen sopivia tiloja, ja osaavaa henkilöstöä myöskin saatavilla, et eihän se tietenkään ota, että se osaava henkilö on aina siellä takatiloissa. Että kyllä kannattaa siihen sitä asiakastyöaikaakin laittaa ja laitetaankin, niin tosi hyvä esimerkki siitä.
Jos mietitään, että vaikka just tää huolipuhe, että se nyt nousee vanhemmilta ja, että kirjastossa on vaikka haaste just sen kanssa, että sinne tullaan pelaamaan pitkiks ajoiks vaikka lastenosaston tietokoneella. Ja ei oo oikein tietoo, että onko se niin kun millä lailla siihen pitäs suhtautua ja muuta, niin onneks on sitten ammattilaisia niihinkin tilanteisiin, että voi auttaa.
Ja hyvä, kun nostit tän niin kun pelikokoelman moninaisuuden ja pelaamisen moninaisuuden. Mä nostasin vielä tähän just sitten nää kohderyhmät. Ja tavallaan sen, kun mietitään sitä meijän just kirjastolain tavoitteita, sä viittasit toiseen pykälään meidän keskustelun alussa. Niin siihen, et jos me halutaan edistää niin kun kaikkien yhdenvertasia mahollisuuksia tähän sivistykseen ja kulttuuriin. Ja niin kun meidän arvoja on yhteisöllisyys ja kulttuurinen moninaisuus ja näin. Niin sitten mietitään, että siellä kirjaston pelitapahtumissa, niin ketkä siellä pelaa, niin se on aika sama kun missä tahansa kirjaston tapahtumissa, että ne ihmiset ketkä kokee olevansa lukijoita tai pelaajia tai tuota mihin tahansa viiteryhmään kuuluvia.
Niin miten me avattas sitä uusille kohderyhmille ketkä on sellasia ketkä hyötys siitä, että me tarjotaan se mahdollisuus, että hei säkin voit harrastaa tätä meillä, vaikka sulla ei ois siinä omassa elinpiirissä, koulussa, kodissa muualla, niin mahollisuutta tähän harrastamiseen. Niin jotenkin tästä oon nähny tosi kivoja esimerkkejä. Esimerkiks tuolla Lappeenrannan kaupungin kirjastossa on menossa semmonen Siekin osaat pelata -hanke, missä on laadittu tämmönen sosiaalisesti saavutettava pelitila kirjastoon. Mitä on nimenomaan sitten kutsuttu erilaisia kohderyhmiä sinne mukaan, ja viety sitä tietoa sekä henkilökunnalle, mutta myös sitten näitten kohderyhmien parissa toimiville ihmisille ja yhteisöille siellä kunnassa, niin jotenkin tosi innostunut oon tälläsestä. Ja me voidaan nimenomaan toimia tällänen mahollistaa tää peliharrastaminen ja nää kaikki asiat, mistä tässä on puhuttu, niin yhä useammalle ihmiselle. Ite näkisin siinä meijän roolin tosi kirkkaana.
Heikki Marjomaa: Jatkan tohon vielä ton toisella esimerkillä, joka on kans siis toi Siekin osaat pelata on kyllä tosi mainio toi hanke. Siitä voidaan kaikki ottaa kyllä oppia, että siinä on mun mielestä erittäin hyvin tavotettu se, että meidän asia, joka voi jäädä vähän jäsentymättömäksi, vähän ehkä hämäränpeittoon tai se, että jos pelkästään seuraa mediaa, niin ei ehkä ihan saa kiinni, että mitä se on. Ja niinhän se on. Kaikista parhaiten pelejä ymmärtää pelaamalla niitä pelejä. Se on näin. Mut sit se, että se pelien pelaaminen ei välttämättä ole hirveen myöskään, me puhuttiin tossa, et mistä vois alottaa, jos kirjasto järjestää pelitapahtumia. Mut myös asiakkaille se saattaa olla vähän, se voi olla sillee vähän kiinnostava aihe.
[musiikkia]
Pasi Kangas: Ja tosi hyvä esimerkki, Heikki, siitä kun kirjastolakia tossa tankattiin alussa, että miten ohjataan ja tuetaan monilukutaitoa. Kun pelit on niin erilainen media, kun kirja on siellä hyllyssä, siitä näkee jonkin verran, kun se on siinä hyllyssä, et miltä se vaikuttaa. Sit kun poimii sen kirjan sieltä ja avaa sen, niin sithän sä jo luet sitä kirjaa. Mut sitten pelit on monesti vaikka digitaalinen peli, sä katot, että onpa kiinnostavan näkönen ja avaat, niin sit siellä on joku levy tai kasetti. Tai jos se on joku lautapeli, niin siellä on tosi paljon kaikkia erilaisia palikoita, ja pelaajiakin pitäis olla ainakin kaksi. Tai sitten jos on roolipeleistä kyse niin kun Heikki puhuu, niin sitten siellä saattaa olla se ensin se iso sääntökirja. Ja sitten pitäs olla ne pelikavereitten hahmolomakkeet ja nopat. Ja sit se pelin pelaaminenkin näyttää ihan erilaiselta, että ois ihana nähdä tämmöstä toimintaa kyllä enemmän, että harvat kokoontuu lukemaan yhtä kirjaa keskenään ja hihkuu siinä samalla, keskustelee, hyppii, huutaa. Ja tulee semmosia niin kun vaikka kirjankin parissa kokee semmosta niin kun kaarta, että välillä on seesteistä ja välillä tulee semmosia, että ohoh juttuja.
Mutta peleissä ne on jotenkin semmosta tosi enemmän kouriintuntuvaa monesti. Ja semmosta yhteistä jaettua, et se ei välttämättä pelaaminenkin on tosi henkilökohtasta myös. Mutta jotenkin siinä se, että miltä se näyttää, niin on tosi erilaista. Niin täähän myös tavallaan haastaa sitten meitä, et jos meillä on peli hyllyssä, niin se ei oo samalla lailla saatavilla kuitenkaan kun se kirja. Eli tavallaan, jos sä tarviit siihen pelin pelaamiseen, jos se on vaikka digitaalinen peli, niin sen pelilaitteen. Niin siitäkin ois hyvä huolehtia, että siellä kirjastossa pääsee sitten myös sitä aineistoo käyttämään mistä nää kirjastojen pelihuoneet on niin kun tosi hyvä esimerkki. Tietenkin siinä on vielä se ovi mahollisesti joku järjestelmä tai tämmönen, et millä tavalla sitä sitten käytetään sitä ite huonetta. Niin siinä voi olla taas yks semmonen kynnys ylitettävänä, mutta näitä kannattaa niin kun tavallaan miettiä, että mikä se ois se matalan kynnyksen mitä niihin aineistoihin päästään käsiksi, ja miten tuetaan ja ohjataan niin kun Heikki antoi loistavan esimerkin tossa roolipelin suhteen, että madalletaan sitä kynnystä ottamalla pois niitä esteitä siitä välistä.
Heikki Marjomaa: Joo. Ja tosiaan se on, no toinen hyvä esimerkki siitä miten kirjasto voi roolipelien kanssa toimia. Niin kirjotin pari vuotta sitten Taidetutka-lehteenkin siitä artikkelin. Tehtiin Yhteiset tarinat -pelillä, joka on mun laatima ja ilmaseksi saatavissa verkosta. Niin Yhteiset tarinat -pelin avulla pelattiin siis, Eläkeliiton kanssa tehtiin yhteistyötä ja pelattiin monessa suomalaisessa kaupungissa Eläkeliiton ryhmien kanssa, ketkä ei ollu koskaan roolipelanneet ennen. Ja siitä miten se meni, niin voi lukea siitä Taidetutka-lehdestä.
Mut mun aasinsilta ehkä tähän on se, että nää tälläset pelitoiminnat missä nimenomaan pyöritään tarinan ympärillä, niin ne olis ehkä nähtävissä tai pitäiskin nähdä sanataidetoimintana kirjastossa. Ja tosta asiasta kirjotin toisen tekstin, joka on sitten sellasessa kirjassa, kun Sanataidetta on pelissä, mikä julkastiin nyt tänä vuonna. Itse asiassa tossa keväällä, niin se löytyy varmasti teiltä kyllä kokoelmasta ketkä kuuntelee. Niin siellä on, koetan vähän sitä pohtia, että millä tavalla pelitoiminta on sanataidetoimintaa roolipelien osalta. Mut sit siellä on muitakin tosi hyviä artikkeleita tästä asiasta, että voimakas lukusuositus kyllä sille Sanataidetta on pelissä -kirjalle. Koska se vähän avaa ja auttaa näkemään sitä, että millä tavalla meidän kirjastojen pelitoimintaa toteuttavat kirjastolaiset onkin itse asiassa sanataidetoimijoita ja näin edespäin.
Haastattelija: No niin me aletaan pikkuhiljaa pikkasen lopettelemaan. Mutta haluatteko jotain muuta vielä mainita tässä, et mikä liittyy pelaamiseen ja kirjastoihin?
Pasi Kangas: Mul on Heikki sulle pelikirjavinkki.
Heikki Marjomaa: Ai, että anna tulla.
Pasi Kangas: Mä en tiedä, et herääks tästä sit semmonen, et olitko sä valmistautunut vinkillä, tai tuleeko sulle mieleen joku vinkki. Mutta kokeillaan. Mä vinkkaisin, mä en tiedä, sä oot voinut tän jo lukea, mutta myös kaikille kuulijoille, niin tämmöstä tietokirjaa mikä julkastiin viime vuonna, kun Aleksandr Manzos Miten pelit tekivät minusta minut. Tiedäksä Heikki tän kirjan?
Heikki Marjomaa: Oon lukenu, ja voin suositella myös. On erittäin hyvä.
Pasi Kangas: Alexander oli meijän, anteeks joo sano vaan.
Heikki Marjomaa: Sanataidekirjan lisäksi, niin kyllä yhdyn tähän lukuun.
Pasi Kangas: Sä ehdit vinkata jo yhden kirjan. Joo toi Aleksandr oli meillä puhujavieraana viime vuonna mun ja Vaasan (–) [21:21] ja Kaitsun järjestämässä täydennyskoulutuspäivässä. Ja hän puhui jotenkin tosi hienosti ja puhui tossa kirjassa. Oli mulla itellä tosi voimakas lukukokemus, että miten niin kun ne pelatut pelit on auttanut siinä tavallaan varsinkin nuoruudessa, niin tutkimaan niin kun itteä niin kun pelihahmojen kautta. Miten ne on tuonu semmosia myös tavallaan rauhottumisen paikkoja, jos elämässä on muuten myllertänyt ja tavallaan, et miten ne on niin kun kulkenu koko elämän varren siinä rinnalla.
Ja niin kun minkälaista, just tässä monessa kohtaa tuli esille, että mitä hyötyä niistä peleistä voi olla. Niin sitten jos lähtee ihan tämmösellä kulmalla, kaikkihan ottaa meistä mukaan niin kun elämän varrella koetusta mediasta ja tilanteista, niin niistä aina peilaa niin kun itteensä. Täs oli hyvä esimerkki siitä, että miten peleissä pääsee vaikka identiteettiä tutkimaan asettumalla erilaisten pelihahmojen saappaisiin, niin suosittelen Aleksandr Manzosin Pelattu elämä -kirjaa kyllä kaikille.
Heikki Marjomaa: Joo. Tää Aleksandr Manzosin juttuja voi kuunnella myös Pelin paikka livessä. Pelin paikka livessä on siis jakso nimeltä Pelit taiteena. Ja siinä meillä on hyvät porinat silloin. Ja löytyy tosiaan kirjastokaistalta se myös se juttu. Sitä myös suosittelen. Ja vaikka pelin vaikka liven kattominen nyt ylipäänsä voi olla ihan, se on ihan silleen. Et se tulokulma silloin oli se, että otetaan peli, jossa on joku aihe, ja sit otetaan sen aiheen asiantuntija arvioimaan sitä peliä. Ja siellä esimerkiks historian tutkija arvioi pelejä, jossa on historiallinen konteksti. Ja sitten pelitaitojen asiantuntija, tässä tapauksessa Aleksandr sit arvioi taidepelejä ja toi myös muutaman taidepelin, mitä sitten pelattiin siinä ja jutellaan sitten pelien taiteellisesta puolesta ja näin edespäin.
Et kun puhutaan, sä sanoit, että peleistä voi olla hyötyä esimerkiks just Aleksandrin teoksessa. Kirjassa hän mainitsee, että voi kokeilla erilaisia identiteettejä ja muuta. Ja löytää niitä yhteisöjä ja jossa juuri minä olen hyvä. Ja se on myös erityisesti kasvaville nuorille tosi tärkeetä löytää joku asia missä sä oot tosi hyvä, ja mikä on sua innostava. Niin se on suuressa arvossa nimenomaan myös sit tollasen niin kun ihmiseksi kasvamisen ja syrjäytymisen ehkäsyn ja tälläsen suhteen.
Mutta ehkä tälleen pelikasvatuksen näkökulmasta, niin se semmonen, ja varsinkin kirjastomaisen pelikasvatuksen näkökulmasta on hiukan hassua etsiä pelisisällöistä hyötyjä. Koska se hyöty on usein sellainen mistä näkee, et uutisoidaan, että pelit auttavat kolmiulotteisessa hahmotuksessa, pelit auttavat järjestelmäoppimisessa, pelit auttavat englannin kielen opiskelussa. Ja tavallaan niin kun koetetaan löytää tälläsiä varsinaisesti siihen peliteokseen liittymättömiä hyötyjä siitä. Ja kun sen vähän tällee trivialisoi ja vertaa niitä muihin teoksiin, niin se on sillee tuntuu, et itse asiassa pikkusen hassulle, et se on tavallaan sille kirjat auttavat lukemisen opetteluun tai musiikin kuuntelu auttaa äänelliseen hahmotukseen tai mahdollisesti joittenkin niin kun instrumenttien soittamisessa.
Tavallaan se semmonen itseisarvoinen hyötyjen etsiminen kulttuurisisällöistä pitäis, siitä pitäis jotenkin vähentää, koska se ei ole mitenkään kovin keskiössä siinä teoksessa. Et se semmonen, voithan sä kuunnella jonkun levyn, kun sä ajat autolla ihan vaan siksi, et sä siitä mitään hyödy tai voit sä lukee kirjan, kun sä meet nukkumaan illalla. Tykkäät lukea vaikka dekkareita, et sä varsinaisesti hirveesti hyödy niistä dekkareista tai katsoa elokuvan, mennä leffaan, tai mitä tahansa muuta. Niin samoin se on se pelit, ei niissä se välttämättä kaikkien pelien ei tarvi olla sulle hyödyllisiä. Et se vois olla jopa kiinnostava sellanen tapahtumakonsepti missä nimenomaan yritettäs aktiivisesti pyrkiä tälläsestä hyötyajattelusta pois. Ja järjestettäs kirjastossa tapahtuma missä on näistä peleistä ei ole sinulle mitään hyötyä, tule pelitapahtumaan. Niin kun tollanen meininki ois jotenkin raikasta, mun mielestä.
Pasi Kangas: Ihana (-) [25:58] Heikki tähän loppuun. Mä haluan tähän sitte kuitenki itekin vielä nostaa tän. Mä olin poiminut Wikipediasta harrastamisen määritelmää, kun mä ite jotenki kiinnityin tässä jaksossa hirveesti täs meidän aiheessa tähän peliharrastamisen tukemiseen. Niin musta tässä hyvin tiivistyy niin kun se mistä mekin puhuttiin, kun on puhuttu niin kun hyödyistä ja sit toisaalta arvokkaasta tekemisestä itessään.
Niin Wikipedia on, joku kirjottanut näin, että harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, toisinaan jopa rahallinen palkkio. Harrastaminen voi johtaa jonkin hyödyllisen tiedon, taidon tai kokemuksen hankkimiseen tai karttumiseen. Mun mielestä ihanasti sanottu. Ja ehkä tiivistää, että ensisijaisen asian mistä siinä on kyse, on itessään hienoa, kivaa, ihanaa. Ja toissijaisen sit se voi johtaa myös johonkin vaikkapa ammattiin niin kun me molemmat ammatissamme hyödynnetään meidän peliharrastusta.
Heikki Marjomaa: Just näin. Mutta se, et me ei olla sillä motivaatiolla aikoinaan aloitettu pelaamaan, että haluamme myöhemmin hyödyntää pelejä ammatissani, vaan se on ollut tullut ihan sieltä myötäsyntyisesti ja luontevasti ihan sen harrastuksen vuoksi. Ja se on sen arvostaminen on kirjaston pelikasvatuksessa erityisen tärkeetä, että kaikki ketkä mitenkään kirjaston pelitapahtumissa, kirjaston pelifasiliteeteissa muutenkaan pelaa, niin heillä se peliharrastus on lähellä sydäntä. Ja sillä voi olla todella suuri merkitys tälle ihmiselle, niin meidän kirjast tulee tätä harrastuneisuutta ja tätä kiinnostusta näihin kulttuurisisältöihin mitä me annetaan, arvostaa suuresti.
Pasi Kangas: Hyvin sanottu.
[musiikkia]
Verksamhetsårets teman
Under 2025 betonar AKEpampas tre teman, som tas upp i till exempel utbildningar, podcaster och arbetsgruppernas arbete. Temana är följande:
1. Framtidens verktyg
2. Den nationella läskunnighetsstrategin
3. Kulturell välfärd och arbetshälsa
Framtidens verktyg handlar om framtidstänk, framförhållning och beredskap. På AKEpampas vill vi erbjuda bibliotekspersonalen i regionen arbetsmetoder, kunskaper och verktyg för framtidsarbetet på biblioteket. Vi ser det som vår uppgift att testa nya saker, ge bakgrundsfakta och söka information för att sedan kunna sammanställa innehållet i lämpliga paket som bibliotekspersonalen kan använda och utveckla sin kompetens med.
I och med den nationella läskunnighetsstrategin och regionförvaltningsverkets utvärdering av basservicen tar AKEpampas itu med temat för egen del. Vi fokuserar på bl.a. samlingsarbetet, läskunnighetsarbetet och polariseringen och försöker hitta lösningar och verktyg för dem.
Kulturell välfärd och arbetshälsa lyfter fram kundperspektivet på läsning och bibliotek som en källa till kulturell välfärd och å andra sidan frågor kring bibliotekspersonalens arbetshälsa, utan att gå för långt in på kommunernas område och ansvar för att stödja sin egen personals arbetshälsa.
Årets fjärde prioritering är att utveckla samarbetet, i synnerhet mellan biblioteksnätverken.
Verksamhetsformer
Personal
AKEpampas personalresurs bibehålls på 3,5 årsverken. Uppgifterna fördelar sig i huvudsak över tre serviceplanerare.
Materialbank
Materialbanken är färdig och vi fortsätter komplettera, marknadsföra och använda den. AKEpampas kuraterar, beskriver, taggar och tipsar regionens bibliotek om innehållet i materialbanken.
Material för utlåning
AKEpampas har utvecklat utbudet av material för utlåning, och materialet rör sig smidigt i regionen. Den kommande bokningskalendern på webben inväntar Vasa stads tekniska lösning och upphandling innan kalendern kan tas i bruk i materialbanken. Arbetsgrupperna erbjuds användarutbildning om det material och de apparater som utlånas.
Utbildningar
Utbildningarna stöder årets teman, och i samband med utbildningar som ordnas på egen hand eller i samarbete med andra utvärderas och uppmuntras framför allt deltagandet och intresset bland bibliotekspersonalen inom AKEpampas. En viktig uppgift för AKEpampas är också att ordna svenskspråkig utbildning, vilket vi gör både på egen hand och i samarbete med Borgå och ÅKE-gruppen. Utgående från förslagen i regionförvaltningsverkets utvärdering av basservicen kommer vi att satsa på den strategiska planeringen av läskunnighetsarbetet samt ge utvecklingen av metoder för främjande av läskunnighet en mer framträdande roll inom fortbildningen.
Podcasten ”Pinnalla – Flytande” (Spotify)
I podcasten fortsätter vi med nya avsnitt och teman varje månad. Podcasten har blivit väl emottagen och den ger möjlighet att presentera och behandla olika teman på ett annorlunda sätt. Under 2025 görs avsnitt om bl.a. AI, bokbussar, biblioteksarbetets framtid och det svenskspråkiga biblioteksarbetet/ÅKE-samarbetet.
Mentorskap: Det finns intresse för att fortsätta verksamheten; formatet beror på hur många AKE-områden som deltar och vilka önskemål de har.
Funktionärsutbytet har väckt intresse och fått god respons under 2024. Verksamheten fortsätter också under 2025 och det blir möjligt att åka på utbyte utanför vår egen region. Utbytet ger viktigt kamratstöd och inspiration för det egna arbetet.
Biblioteksbesök: Under våren 2025 besöker vi ännu några bibliotek i regionen, varefter alla bibliotek har fått besök under ett års tid. I fortsättningen görs besök till exempel när en ny biblioteksdirektör inleder sitt arbete, när en ny lokal tas i bruk eller på bibliotekets begäran.
Arbetsgrupper: AKEpampas arbetsgrupper är Lanukkaat, BarnPampas, Seniliinit, SeniorPampas, Digiryhmä, Musaryhmä, Nyfiken och Johtajaryhmä. Avsikten är att arbetsgrupperna ska satsa mera på utveckling och att musik- och digitaliseringsteamet ska ta del av erfarenheter och verktyg från andra regioner. Till Nyfiken-gruppen, som fokuserar på invandrararbetet, behövs fler deltagare. Grupperna för barnbiblioteksarbete Lanukkaat och BarnPampas samarbetar kring innehåll om läskunnighetsstrategin, differentierad bibliotekspedagogik och polarisering. Massboktipsen fortsätter, liksom boktipscirkeln, som ger viktigt kamratstöd.
Alla grupper sammanställer bland annat handlingsmodeller som kan kopieras till andra bibliotek; alla behöver inte medverka i alla arbetsgrupper, men alla kan dra nytta av dem.
Samarbete
Vi utvecklar samarbetet med läroanstalter och ger studerande möjlighet att göra examensarbeten och praktikperioder. Samarbetet med de andra AKE-regionerna (+ VAKE) är kontinuerligt och naturligt: hit hör bland annat handboken Stigar mot kunskap, mentorskap, webbinarier, koordinatorsdagar och utbildningar. Också regionförvaltningsverket är en viktig samarbetspartner för utbildningar och arbetsgrupper; där deltar AKEpampas gärna. Utöver dessa är främjandet av den svenskspråkiga bibliotekspersonalens kompetens via ÅKE-gruppen i form av utbildningar och evenemang en viktig del av AKE-verksamheten i Vasa. Tillsammans fortsätter vi främja och medverka i Bokkarusellen, träffen för svenskspråkiga bibliotekarier, Biblioteksdagen, Smakbitar, Liboppi-kurser och e-bibliotekets svenskspråkiga samling.
Andra enskilda samarbetspartner och samarbetsprojekt är bland annat Långfika med Västerbotten och ett samarbetswebbinarium med Luleå bibliotek.
Dessutom vill AKEpampas utveckla samarbetet med biblioteksnätverken under 2025. Vi kommer därför att återinföra AKEs styrgrupp, som består av representanter för tre nätverk, regionförvaltningsverket och AKEpampas. Styrgruppen samlas två gånger per år och dess uppgift är att styra verksamheten samt utgöra en länk till biblioteksnätverken och biblioteken i regionen. Utöver styrgruppen kommer varje biblioteksnätverk att erbjudas en egen nätverksdag, där AKEpampas utbildar nätverkens personal och informerar om verksamheten.
Evenemang
AKEpampas ordnar följande evenemang under året:
- Barnbiblioteksdagar, 2 dagar fi-sv, 8–9.5.2025 (Lanukkaat och BarnPampas-arbetsgrupperna)
- AKE-koordinatorsdagar 3–4.4.2025 (i samarbete med Borgå)
- Nätverksdagar, 3 olika datum (preciseras senare)
- Dessutom medverkar AKE-personal i arrangemangen när Rådet för de allmänna biblioteken sammanträder i Vasa i maj.
Projekt: Handboken Stigar mot kunskap, som sammanställts i samarbete med utvecklingsbiblioteken i Rovaniemi, Joensuu och Kuopio, blev färdig i slutet av 2024. Under 2025 är avsikten att sprida kännedom om handbokens innehåll och utnyttja materialet i det praktiska arbetet.
Övrig verksamhet
Utvärdering och uppföljning av verksamheten
AKEpampas vidareutvecklar sin statistikföring och beaktar eventuella nya rekommendationer från UKM i fråga om utvärderingen av verksamheten och verkningsfullheten. AKEpampas gör en kundnöjdhetsenkät till bibliotekspersonalen i regionen i januari. Följande år görs en enkät till personalen om utvecklingsönskemål; de här enkäterna görs växelvis vartannat år.
Kommunikation
I kommunikationen satsar vi på att lyfta fram verksamheten och AKEpampas och att öka personalens medvetenhet. Under året införs ett nyhetsbrev som underlättar och förtydligar kommunikationen. Vi överväger möjligheterna att förse materialbanken med färdigt kommunikationsmaterial för biblioteken, till exempel enligt bibliotekskalendern. Vid sidan av webbplatsen och direkt e-post kommunicerar vi fortsättningsvis via Biblioteken.fi, Instagram, Facebook och Linkedin. Det är viktigt att ta hänsyn till regionens tvåspråkighet och satsa på översättning och eventuell textning av material.
Liboppi
Liboppi är en digital lärplattform för fortbildning som riktar sig till personalen vid de allmänna biblioteken i Finland. Med hjälp av Liboppi skapas förutsättningar för att förstärka de allmänna bibliotekens verksamhet genom att stödja personalens kompetens, bibliotekens utveckling och bibliotekens inbördes samarbete. Liboppi ger bibliotekspersonalen möjlighet till högkvalitativ fortbildning för biblioteksbranschen oberoende av tid och plats. Den digitala lärplattformen minskar behovet av utbildningsresor och förbättrar därmed i synnerhet de små bibliotekens möjligheter till kompetensutveckling.
Liboppi produceras i samarbete mellan biblioteken med regionala utvecklingsuppdrag och är avsedd för alla allmänna bibliotek i Finland. Målet med Liboppi-samarbetet är att förbättra tillgången till fortbildning och minska mängden överlappande arbete, vilket frigör resurser för till exempel regionalt nätverkande och stöd för kompetensutveckling. AKE-biblioteken kan utnyttja det nationella utbudet också för regionala utbildningar genom att ordna till exempel studiecirklar och verkstäder kring nationella kurser. Utöver det nationella innehållet har varje AKE-bibliotek en egen regional Liboppi-sektion där det kan anskaffa eller producera material för bibliotekspersonalen endast i sin egen region, om till exempel regionens särdrag förutsätter det. Produktionen av tjänster regleras i 8 § i lagen om allmänna bibliotek.
Den nationella innehållsproduktionen, utvecklingen och informationen om Liboppi koordineras av en redaktion, som består av minst en representant för varje bibliotek med ett regionalt utvecklingsuppdrag och för biblioteket med nationellt utvecklingsuppdrag. Ansvaret för att koordinera redaktionen och innehållsproduktionen på Liboppi innehas av ett av AKE-biblioteken under en tvåårsperiod. Under 2025–2026 är det Vasa som ansvarar för redaktionen och innehållsproduktionen på Liboppi. Det tekniska underhållet sköts av Åbo.
Prioriteringarna för innehållsproduktionen och den tekniska utvecklingen av Liboppi under 2025 beskrivs i den bilagda verksamhetsplanen för lärplattformen. Alla bibliotek med regionala utvecklingsuppdrag deltar i produktionen av tjänsten via det samarbete som beskrivs i verksamhetsplanen för Liboppi, men endast Vasa och Åbo, som bär huvudansvaret för innehållsproduktionen respektive det tekniska underhållet, har bifogat verksamhetsplanen till sin bidragsansökan.
https://www.kirjastot.fi/ammattikalenteri/koulutus-ja-seminaarit/tyopaja-e-kirjastotyota-tekeville-1
https://www.biblioteken.fi/ammattikalenteri/fortbildning-och-seminarier/digit4l-fyra-digitala-rum
https://www.kirjastot.fi/ammattikalenteri/koulutus-ja-seminaarit/ohjaamisen-taidot-kirjastossa
https://www.biblioteken.fi/ammattikalenteri/fortbildning-och-seminarier/prata-bocker-akej-1
https://www.biblioteken.fi/ammattikalenteri/fortbildning-och-seminarier/prata-bocker-akej-1
https://www.kirjastot.fi/ammattikalenteri/koulutus-ja-seminaarit/arjen-kirjastojuridiikkaa
https://www.kirjastot.fi/ammattikalenteri/koulutus-ja-seminaarit/vanhempaininfo-webinaari
https://www.kirjastot.fi/ammattikalenteri/koulutus-ja-seminaarit/digitukijan-aamukahvit
https://www.kirjastot.fi/ammattikalenteri/koulutus-ja-seminaarit/visusti-kirjastossa-tyopaja
Varför använda Liboppi?
Liboppi är en Moodle-baserad lärplattform där personalen vid de allmänna biblioteken i Finland kan avlägga olika slags kurser på egen hand. Det låter ju fint, eller hur? Det handlar ändå om något vardagligt som helt enkelt ska göra det lättare att lära sig nya saker, i egen takt och enligt ens egna behov.
På Liboppi finns både allmänna och regionala helheter. För att delta behöver man en kurskod, som finns i AKEpampas infobrev (och fås av Anneli och Tanja). När du har fyllt i koden en gång är kursen så att säga alltid öppen för dig i fortsättningen. På Liboppi finns mycket intressant och nyttigt innehåll, allt från lättläst språk och engelska till ett innehållspaket för barnbiblioteksarbete och verktyget Lukulux för handledning av icke-läsande vuxna. Dom flesta av kurserna är på finska, men det kommer mera innehåll också på svenska.
Hur känns det att avlägga en kurs i Liboppi?
Sirpa Tuomisto, som är specialbibliotekarie på Karleby stadsbibliotek, testade Liboppis kurs om lättläst språk (Selkokielen perusteet) på vår begäran. Tack Sirpa! I Sirpas arbete ingår det att skriva olika slags texter, både officiella och mer fria texter. Hon beskriver sig själv som en mästare på krångelspråk, men kan ibland ha svårt att skriva enkelt. Lättläst språk är bekant för henne från tidigare fortbildningar, men liksom mycket annat lönar sig också det att repetera. Då blir det igen lättare att komma ihåg i det praktiska arbetet.
Allra först gav Liboppi Sirpa en del gråa hår, men småningom vande hon sig vid plattformen. Till och med utloggningsknappen hittade hon slutligen längst upp på mitten, där den dyker upp när man klickar på sitt namn. Alltså inte uppe till höger. Liboppi har alltså sina så kallade egenheter (liksom vi alla), men man blir nog van.
Sirpa tycker att Liboppi är en fin möjlighet att lära sig nya saker i egen takt och på det egna arbetets villkor. Av rent praktiska skäl är det helt enkelt inte möjligt att delta i alla utbildningar som man är intresserad av, och då ger Liboppi en utmärkt möjlighet att utveckla sin kompetens när det passar en själv. Det är också fint att Liboppi kan användas var som helst och på vilken dator som helst; då kan man till exempel använda sina distansarbetsdagar till kompetensutveckling. I framtidens arbetsliv kommer arbetstagarna i allt högre grad att vara tvungna att ständigt lära sig och studera nya saker. Liboppi ger en fantastisk möjlighet till det.
Vad krävs för att studera via Liboppi?
Enligt Sirpa kräver studier via Liboppi en aning företagsamhet, tidsplanering och motivation – i synnerhet om man vill avlägga en hel kurs. Det faktum att kurserna är indelade i avsnitt underlättar arbetet när man kan gå framåt i egen takt, avsnitt för avsnitt. Tack vare den tydliga indelningen är det också enkelt att plocka åt sig just det information som man behöver.
Varför använda Liboppi?
Liboppi är en Moodle-baserad lärplattform där personalen vid de allmänna biblioteken i Finland kan avlägga olika slags kurser på egen hand. Det låter ju fint, eller hur? Det handlar ändå om något vardagligt som helt enkelt ska göra det lättare att lära sig nya saker, i egen takt och enligt ens egna behov.
På Liboppi finns både allmänna och regionala helheter. För att delta behöver man en kurskod, som finns i AKEpampas infobrev (och fås av Anneli och Tanja). När du har fyllt i koden en gång är kursen så att säga alltid öppen för dig i fortsättningen. På Liboppi finns mycket intressant och nyttigt innehåll, allt från lättläst språk och engelska till ett innehållspaket för barnbiblioteksarbete och verktyget Lukulux för handledning av icke-läsande vuxna. Dom flesta av kurserna är på finska, men det kommer mera innehåll också på svenska.
Hur känns det att avlägga en kurs i Liboppi?
Sirpa Tuomisto, som är specialbibliotekarie på Karleby stadsbibliotek, testade Liboppis kurs om lättläst språk (Selkokielen perusteet) på vår begäran. Tack Sirpa! I Sirpas arbete ingår det att skriva olika slags texter, både officiella och mer fria texter. Hon beskriver sig själv som en mästare på krångelspråk, men kan ibland ha svårt att skriva enkelt. Lättläst språk är bekant för henne från tidigare fortbildningar, men liksom mycket annat lönar sig också det att repetera. Då blir det igen lättare att komma ihåg i det praktiska arbetet.
Allra först gav Liboppi Sirpa en del gråa hår, men småningom vande hon sig vid plattformen. Till och med utloggningsknappen hittade hon slutligen längst upp på mitten, där den dyker upp när man klickar på sitt namn. Alltså inte uppe till höger. Liboppi har alltså sina så kallade egenheter (liksom vi alla), men man blir nog van.
Sirpa tycker att Liboppi är en fin möjlighet att lära sig nya saker i egen takt och på det egna arbetets villkor. Av rent praktiska skäl är det helt enkelt inte möjligt att delta i alla utbildningar som man är intresserad av, och då ger Liboppi en utmärkt möjlighet att utveckla sin kompetens när det passar en själv. Det är också fint att Liboppi kan användas var som helst och på vilken dator som helst; då kan man till exempel använda sina distansarbetsdagar till kompetensutveckling. I framtidens arbetsliv kommer arbetstagarna i allt högre grad att vara tvungna att ständigt lära sig och studera nya saker. Liboppi ger en fantastisk möjlighet till det.
Vad krävs för att studera via Liboppi?
Enligt Sirpa kräver studier via Liboppi en aning företagsamhet, tidsplanering och motivation – i synnerhet om man vill avlägga en hel kurs. Det faktum att kurserna är indelade i avsnitt underlättar arbetet när man kan gå framåt i egen takt, avsnitt för avsnitt. Tack vare den tydliga indelningen är det också enkelt att plocka åt sig just det information som man behöver.
Sirpas tips för Liboppi-studerande är följande:
- Reservera tid för studierna!
- Tålamod bär långt!
- Se till att ha tillräckligt bra utrustning, så att du kan se till exempel videor utan problem.
- Nyfikenhet är alltid bra – det vill säga kunskapstörst. Den höjer också motivationen. Tur att vi på biblioteket älskar kunskap!
Liboppi-kursen om lättläst språk
Liksom vi redan konstaterade hade Sirpa tidigare erfarenhet av lättläst språk. Hon tipsar om att kursen är bra repetition för den som redan har deltagit i kurser om lättläst språk, men ett bra, heltäckande och inspirerande paket för vem som helst. Videorna var tydliga och Riikka Tuohimetsä uppträdde naturligt. Uppgifterna bjöd på utmaningar också för dem som redan visste en del om lättläst språk. Biblioteksfolk är ofta bra på krångelspråk, så utbildningen om lättläst språk kan vara till stor konkret nytta. Sirpa vill särskilt påminna om att beskriva begreppen när man gör uppgifter. Jo, och boktipsavsnittet är riktigt bra, så åtminstone det lönar det sig att ta en titt på!
Och hur gick det med studieivern efter kursen om lättläst språk? Bra – Sirpa hittade sig själv på en kurs om Microsoft 365. Vågar du prova på?