Kategoria: Yleinen

Anders, Eepos, Fredrika ja Vaasa – mitä meille kaikille kuuluu?

Posted on 09/06/202109/06/2021 by Tanja Markkula in Yleinen

Meillä on alueellamme 3 kirjastokimppaa ja kimppoihin kuulumaton Vaasan kaupunginkirjasto. Miten viime vuosi meni eri puolilla aluettamme, ja mitä on menossa tänä vuonna missäkin? Tässä Kokkolan kirjastotoimenjohtajan Susann Forsbergin (Anders-kirjastot), Seinäjoen kirjastotoimenjohtajan Kirsti Länsikallion (Eepos-kirjastot), Vöyrin kirjastonjohtajan Marina Sandströmin (Fredrika-kirjastot) sekä Vaasan kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtajan Marita Aholan välittämät kuulumiset.

Viime vuosi ei ollut helppo kenellekään. Mutta miten se meni?

Viime vuosi oli koronan vuoksi haastava kaikille. Anders-kirjastoissa sekä kävijä- että lainausmäärät pienenivät. Valoa vuoteen toi omatoimikirjastopalvelujen kehittäminen koko alueella; uudet omatoimikirjastot avattiin Koivuhaassa Kokkolassa sekä Kaustisilla ja Toholammilla. Eepos-kirjastojen alueella jouduttiin kevään sulun lisäksi rajoittamaan toimintaa myös syksyllä muutamissa kirjastoissa, mikä heijastui lainaus- ja kävijämääriin. Silti valtakunnallisesti vertaillen Eepos-kirjastojen lainaukset ovat hyvällä tasolla. Eepos-kirjastot ottivat käyttöön myös hankintaportaalin, joka on jo tuonut säästöjä. Kimpalla on hankintasopimus kirjastokirjallisuudesta kahden toimittajan kanssa, ja hankintaportaali kilpailuttaa jokaisen yksittäisen hankinnan toimittajien välillä. Kätevää!

Pylväskaavio lainaukset per asiakas 2020: koko Suomi 12.82, Anders 12.5, Eepos 15.9, Fredrika 12.2 ja Vaasan kaupunginkirjasto 14.28. — Kimpan sisäiset keskimääräiset lainaukset/asiakas.

Fredrika-kirjastot pärjäsivät niin hyvin kuin vain mahdollista. Lainausluvut tietenkin laskivat, mutta monen loppuvuosi oli silti vahva. Fyysisten käyntien määrät laskivat koronatilanteen myötä, mutta lainausmäärät olivat olosuhteista huolimatta vakaat. Vaasassa koronan lisäksi kurittivat myös säästöpaineet ja sitä kautta lomautukset ja hankintakiellot (vain välttämättömimmät aineistot hankittiin). Lainausmäärät saavuttivat lähes niille asetetut tavoitteet.

Digiloikka

Koronan värittämä vuosi toi mukanaan suuren digiloikan jokaiseen kirjastoon. Koulutukset siirtyivät verkkoon, ja henkilökunta oppi hienosti ottamaan haltuun uusia työvälineitä ja tapoja tehdä asioita. Anders-kirjastot toteuttivat viime vuonna virtuaalisia kirjailijavierailuja ja kirjavinkkauksia. Myös alakoululaisille suunnattu digilukudiplomi https://digitaalinen-lukudiplomi.webnode.fi/ otettiin käyttöön syksyllä 2020. Se sopii kaikenlaisille lukijoille lukutasosta tai lukumausta riippumatta. Lukemisen edistäminen virtuaalisesti näyttääkin vahvasti olevan se keino, jolla kirjastot jatkossa paremmin puolustautuvat poikkeusolojen aiheuttamia ongelmia vastaan.

Myös Vaasassa henkilökunta siirtyi joustavasti, kekseliäästi ja periksiantamattomasti verkkoon ja digitaaliset tapahtumat saavuttivat jopa paremmin kuin lähitapahtumat, ja erilaista yleisöä. Tapahtumiin osallistujia oli viime vuonna jopa enemmän kuin edellisvuonna jolloin koronaa ei vielä ollut, n. 21 000. Jatkossa tullaan tekemään tapahtumia niin diginä, hybridinä kuin livenäkin. Kun digituen tarjoaminen oli mahdotonta paikan päällä, tarjosi Digitalkkari digitukea etänä.

Eepos-alueella Satusirkus-hankkeen sirkuskiertueen keskeytyessä tehtiin kirjastoklovni Jojon videot Kirjastokaistalle. Muutoinkin kirjastoissa otettiin nopeasti digitaalisia välineitä käyttöön ja järjestettiin etätapahtumia. Kurikassa syntyi oma live-kanava, ja Eepokselle oma YouTube-kanava. Somekanavat otettiin tehokäyttöön, verkkoaineistoja vinkattiin ja digitukeakin tarjottiin etänä. Syksyn huippukohta oli ilman muuta Rakkaudesta kirjaan –palkinto, jonka sai Eepoksen Lukuliekki-peli Helsingin kirjamessuilla.

E-materiaalit

Pylväskaavio e-kirjojen lainausmäärien kasvusta 2019-2020 välisenä aikana; koko Suomi 36.8 %, Anders 15,5 %, Eepos 22,3 %, Fredrika 62,6 % ja Vaasan kaupunginkirjasto 33,8%. — E-kirjojen lainausten kasvu prosenteissa 2019-2020. Lähde: kirjastot.fi:n kirjastotilastot

E-materiaalien käyttö nousi viime vuonna, ja siihen myös vastattiin. Fredrikassa uudesta palvelusta Viddlasta tuli yhä suositumpi vuoden mittaan. Eepoksessa e-kirjahankintoihin satsattiin lisämääräraha. Kirjastokinokin saatiin sopivasti käyttöön 1.4.2020. Myös Andersissa sosiaalisen median käyttöönotto ja digitaalisten aineistojen markkinointi sai e-aineistojen käyttöasteen kiitettävään nousuun kaikissa kirjastoissa. Vaasassakin pystyttiin vastaamaan kasvaneeseen kysyntään ja tarjoamaan asiakkaille aikakauslehtiä digitaalisessa muodossa etäkäyttömahdollisuudella.

Miltä tämä vuosi näyttää yleensä? Onko jotain, mitä erityisesti halutaan nostaa esiin?

Jokaisen tunnelmat ovat toiveikkaat, ja jokaisessa kirjastossa henkilökunta odottaa jo sitä, että pääsee tekemään töitään täysillä. Vaasassa tämä vuosi näyttää sekä koronan että säästöjen mukaan paremmilta. Palveluiden asteittainen avaaminen on luonut uskoa tulevaisuuteen. Kaikesta selvittiin ja kaikesta selvitään! Maaliskuusta lähtien Vaasan verkkokirjasto on toiminut täysin Finnassa: https://vaasankirjasto.finna.fi/. Myös Eepoksessa nähdään valoa tunnelin päässä, ja toiveet suhteellisen normaalista syksystä ovat korkealla. Tapahtumia ja käyttäjäkoulutuksia on tarkoitus järjestää vähintään entiseen malliin. Toivo ja usko siihen, että asiakkaat palaavat kirjastoihin sitten, kun kaikki palvelut saadaan jälleen avata on suuri. Muutamissa kirjastoissa, kuten Laihialla ja Ähtärissä, remontoidaan tiloja ja Nurmon kirjasto on saamassa uudet tilat. Omatoimikirjastoja avataan koko ajan lisää. Ilmajoki ja Kurikka saivat avustusta kirjastoauton hankintaan ja suunnittelu on siellä varmasti jo täydessä käynnissä! Fredrika-kirjastot ottivat 1.3. käyttöön uudet verkkosivut https://fredrika.finna.fi/, ja niiden kehittäminen omia tarpeita vastaaviksi on vienyt eniten aikaa alkuvuodesta. Vielä on paljon opittavaa, mutta osaavan henkilöstön avulla suurin osa asioista on ratkennut. Myös Andersissa tunnelmat ovat positiiviset ja odottavat.

Mihin keskitytään erityisesti tänä vuonna?

Fredrika-kirjastoissa ei tänä vuonna ole muita suuria yhteistyössä toteutettavia projekteja kuin Finna-verkkokirjaston kehittäminen kirjastokimpan asiakkaille niin käyttäjäystävälliseksi kuin mahdollista. Kimpassa tehdään tiivistä yhteistyötä e-aineistojen tiimoilta ja jaetaan tietoa palveluista ja mahdollisuuksista, joista kaikki voisivat hyötyä.

Eepos-kirjastot keskittyvät viestinnän kehittämiseen. Viestintäsuunnitelma on valmistumassa ja markkinointikampanjoita on suunnitteilla. Tavoitteena on, että Eepos-alueella kaikki tietäisivät, mikä Eepos on. Uusille kuntapäättäjille halutaan kertoa kirjaston merkityksestä kuntalaisille ja Eepos-yhteistyön tuomista hyödyistä. Rakkaudesta kirjaan –palkintosummalla juurrutetaan Lukuliekki-peliä entistä paremmin alueen kouluille. Lukeva kunta –hanke kattaa suuren osan Eepos-alueesta ja lukutaitoa edistetään yhteistyössä koulujen kanssa. Kokoelmien kehittämistä varten kirjastojärjestelmään hankittiin analyysityökalu.

Vaasan kaupuginkirjastossa ”Koko Vaasa lukee” jalostetaan pysyväksi brändiksi tämän vuoden aikana. Ristinummen kaupunginosassa on käynnissä alueen kehittämishanke, jossa kirjasto on yhtenä toimijana tiiviisti mukana. Varhaiskasvatuksen kanssa kehitetään ja laajennetaan kirjastopolkua. Tapahtumiin panostetaan, kaikissa muodoissaan. Digitaalisten palveluiden kehittäminen saavutettavuus niiden kärkenä on myös asia, johon keskitytään.

Anders-kirjastoissa panostetaan tänä vuonna erityisesti verkon mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Virtuaalisia kirjailijavierailuja ja kirjavinkkauksia jatketaan. E-aineiston käytön kasvusta johtuen etäkäyttöisten aineistojen tarjontaa lisättiin vuodelle 2021. Digilukudiplomin hyödyntämistä jatketaan täysillä myös tänä vuonna.

Piirretty karttakuva AKEpampas-alueen kunnista, jossa eri kirjastokimpat on merkitty eri värein. Punaisella on merkitty Eepos-alueen kunnat, keltaisella Fredrikat, vihreällä Andersit ja sinisellä Vaasan kaupunginkirjasto. En ritad karta över alla kommuner som hör till AKEpampas-området. Varje bibliotekssamarbete har märkts med en egen färg: röd är Eepos, gul Fredrika, grön Anders och blå är Vasa stadsbibliotek. — AKEpampas alueen kunnat. Eri kirjastokimpat on merkitty eri värein; punainen on Eepos, keltainen Fredrika, vihreä Anders ja sininen Vaasan kaupunginkirjasto.

Millaisia hankkeita alueellanne on tai tulee olemaan käynnissä tänä vuonna?

Eepos-kirjastojen uusi yhteinen hanke on jatkoa Vieläkin parempi Eepos –hankkeelle. Nyt keskiössä ovat heikosti lukevien nuorten aikuisten lukutaidon tukeminen, asukkaiden osallisuuden ja yhteiskunnallisen keskustelun edistäminen sekä Eepos-kirjastojen strategisen kehittämisen jatkuvuus. Alueen kirjastot saivat avustusta myös omille hankkeilleen. Niillä edistetään lukemista ja avataan uusia omatoimikirjastoja.

Vaasassa on käynnissä ja käynnistymässä lukutaitoon liittyviä hankkeita: Nuoret kirjastoon jatkuu lokakuun loppuun. Myös Elämäni sanat/Orden i mitt liv –hanke jossa hyödynnetään draamaa ja sanataidetta, jatkuu yhä. Tänä vuonna alkaa myös Arki sujuu, lukeminen sujuu/Läsandet flyter, vardagen flyter, jossa keskitytään erityisesti syrjäytymisvaarassa oleviin ja nuoriin aikuisiin. Vaasan hallinnoima, yhteistyössä Seinäjoen ja Jyväskylän kanssa toteutettava yrittäjiin kohdistuva hanke on myös yksi tänä vuonna aloittavista hankkeista.

Anders-kirjastoissa lukemisen edistäminen on perinteisesti ollut kirjastokimpan vahvaa osaamista ja hankeavustuksilla jatketaan tätä työtä myös vuonna 2021. Lisäksi jatketaan työtä omatoimikirjastojen lisäämiseksi (Kälviän kirjasto) ja monikulttuurisuuden tukemiseksi.

Fredrika-kirjastoissa ei tänä vuonna ole yhteistä hanketta, vaan kirjastot ovat tehneet enemmän omia hankehakemuksia. Tänä vuonna kirjastoissa on hankkeita liittyen lukemisen edistämiseen ja sanataiteen hyödyntämiseen, yhteistyön tiivistämiseen yhdistysten kanssa ja omatoimikirjastoihin panostamisen lisäksi. Ensi vuodelle pyritään suunnittelemaan jälleen yhteinen projekti.

Anders, Eepos, Fredrika och Vasa – hur går det nu för oss allihopa?

Posted on 09/06/202109/06/2021 by Tanja Markkula in Yleinen

Vi har på vårt område 3 bibliotekssamarbeten, samt Vasa stadsbibliotek som inte hör till något av dessa. Hur gick förra året i olika delar av området, och vad är egentligen på gång i biblioteken i år? Här är vad Vörås bibliotekschef Marina Sandström (Fredrikabiblioteken), Karlebys biblioteksdirektör Susann Forsberg (Anders-biblioteken), Seinäjokis biblioteksdirektör Kirsti Länsikallio (Eepos-biblioteken) och Vasas kultur- och biblioteksdirektör Marita Ahola berättade om det senaste året och nuläget.

Fjolåret var inte lätt för någon. Men hur gick det egentligen?

Fjolåret var utmanande för alla på grund av coronan. I Anders-biblioteken minskade både besök och utlåning. Men det som gav en guldkant till året var utvecklandet av meröppna bibliotek i hela området; nya meröppna bibliotek öppnades i Björkhagen i Karleby, i Kaustby och i Toholampi.

Eepos-området måste begränsa verksamheten i några bibliotek inte bara på våren utan också på hösten, och det syntes i besökarantalet och utlåningen. Men ändå är utlåningen på bra nivå på området, då man jämför med hela Finland. Eepos-biblioteken tog också i bruk en anskaffningsportal, som redan medfört inbesparingar. Eepos har anskaffningsavtal med två leverantörer om biblioteksmaterialet (böcker), och anskaffningsportalen konkurrensutsätter varje anskaffning mellan de här två leverantörerna. Behändigt!

Ett schemabild om lån/kund året 2020: Hela Finland 12.82, Anders 12.5, Eepos 15,9, Fredrika 12,2 och Vasa stadsbibliotek 14.28. — Lån/kund i olika bibliotekssamarbete år 2020. Källan: biblioteken.fi, biblioteksstatistik

Fredrikabiblioteken klarade fjolåret så gott de kunde. Utlåningen gick förstås ner men många avslutade ändå året starkt. Antalet fysiska besök sjönk, av naturliga skäl, men utlåningen var trots omständigheterna stabil. I Vasa var det inte bara coronan, utan också inbesparingstrycket med sina följder som anskaffningsförbud (endast det nödvändigaste materialet anskaffades) och permitteringar, som retade. Utlåning nådde ändå nästan målet.

Digisprånget

Ett år färgat av corona förde med sig ett stort digisprång till varje bibliotek. Fortbildningarna flyttades till nätet och personalen lärde sig på ett fint sätt att ta i bruk nya verktyg och sätt att göra saker. I Anders-biblioteken hade man ifjol virtuella författarbesök och bokprat. Också det digitala läsdiplomet https://digitaalinen-lukudiplomi.webnode.fi/ som är riktat åt årskurserna 1-6 togs i bruk 2020. Läsdiplomet passar alla oberoende av läskunnighetsnivå och boktycke. Att främja läsandet virtuellt verkar vara det sätt som biblioteken kan försvara sig mot undantagsförhållanden i fortsättningen.

Även i Vasa övergick personalen flexibelt, påhittigt och outtröttligt till nätet och de digitala evenemangen nådde även fler än fysiska evenemang, samt annorlunda publik. Deltagarna i olika evenemang var även mera som det corona-fria året före, ca. 21 000. I framtiden kommer evenemang vara både i digital format, hybrid och live. Så länge det inte var möjligt för huvudbibliotekets Digistöd att fungera fysiskt i biblioteket erbjöds det på distans.

Då Satusirkus-projektets cirkus-turné avbröts i Eepos, gjordes biblioteksclownen Jojos videor till Bibliotekskanalen. Biblioteken tog annars också snabbt i bruk olika verktyg och ordnade distansevenemang. I Kurikka föddes en egen live-kanal och Eepos fick en egen YouTube-kanal. Sociala medier togs effektivt i användning och man tipsade om materialet på nätet och erbjöd även digistöd på distans. Höjdpunkten på hösten var nog Rakkaudesta kirjaan-priset som Eepos-bibliotekens Lukuliekki-spel fick under Helsingfors bokmässa.

E-materialet

Schemabild om ökningen i utlåningen av e-böcker 2019-2020 i procent: Hela Finland 36,8 %, Anders 15.5 %, Eepos 22,3 %, Fredrika 62,6 % och Vasa stadsbibliotek 33.8 %. — Ökning i utlåning av e-böcker 2019-2020 i procent. Källan: biblioteken.fi, biblioteksstatistik

Användningen av e-material ökade ifjol och biblioteken svarade också på efterfrågan. I Fredrika-biblioteken blev den nya streamingtjänsten Viddla mer och mer populär. I Eepos satsade man extra pengar på e-materialet, vilket syns i utlåningen. Kirjastokino togs i bruk just passligt 1.4.2020. Också i Anders-biblioteken resulterade en satsning på sociala medier och marknadsföring av det digitala materialet i en berömvärd ökning av användningen. Även i Vasa kunde man, trots besparingar, svara på den ökade efterfrågan och erbjuda digitala tidskrifter man kan läsa hemifrån åt kunder.

Hur ser det här året ut i allmänhet? Är det någonting speciellt man vill lyfta fram?

Stämningen för alla är hoppfull och i varje bibliotek väntar personalen redan på tiden då de kan jobba till fullo. I Vasa ser det här året bättre ut sett ut både corona- och inbesparingssynvinkel. Det gradvisa öppnandet av servicen har skapat förtroende för framtiden. Vi klarade allt, och allt klarar vi! Sedan mars har Vasas nätbibliotek fungerat helt i Finna: https://vaasankirjasto.finna.fi/. Också i Eepos ser man ljus i ändan av tunneln och förhoppningarna om en relativt normal höst är på hög nivå. Evenemang och användarutbildningar har man planerat att ordna åtminstone i samma takt som förr. Hoppet och tron på att kunderna återkommer till biblioteken då man har fått öppna alla tjänster igen är stor. Några av biblioteken, som Laihela och Etseri, håller på att renovera utrymmen, och Nurmo bibliotek ska få nya utrymmen. Det öppnas hela tiden fler meröppna bibliotek. Ilmola och Kurikka fick bidrag för anskaffning av en ny bokbuss, och planeringen är säkert redan i full fart där. Fredrikabiblioteken tog fr.o.m. 1.3 i bruk sina nya webbsidor fredrika.finna.fi och har lagt mest energi på att få dem att fungera enligt behoven. Det är ännu en del kvar att lära men med kunnig personal har det mesta löst sig. Också i Anders-biblioteken är stämningen positiv och förväntansfull.

Vad fokuserar man speciellt på i år?

Fredrikabiblioteken har inget stort samarbetsprojekt i år utan fokuserar på att få den nya Finna-sida att bli så användarvänlig som möjligt för kunderna. Biblioteken samarbetar kring e-material och delar information om tjänster och möjligheter som kan vara till fördel för alla inom samarbetet.

Eepos-biblioteken fokuserar på utveckling av kommunikationen. Kommunikationsplanen blir snart färdig och marknadsföringskampanjer planeras. Målet är att alla i Eepos-området skulle känna till vad Eepos är. Man vill berätta för kommunens nya beslutsfattare om bibliotekets betydelse för alla invånare i kommunen och fördelarna med Eepos-samarbetet. Med hjälp av Rakkaudesta kirjaan-prissumman vill man låta Lukuliekki-spelet få ännu bättre fäste i områdets skolor. En läsande kommun-projektet täcker största delen av Eepos-området och läskunnighet främjas i samarbete med skolorna. För utvecklingen av samlingarna skaffades ett analyseringsverktyg.

I Vasa stadsbibliotek har ”Hela Vasa läser” förfinats till ett bestående brand under detta år. I stadsdelen Korsnäståget har man startat ett utvecklingsprojekt för hela stadsdelen, där biblioteket aktivt är med. Biblioteksstigen utvecklas och vidgas i samarbete med småbarnspedagogiken. Man satsar på evenemang, i alla sina former. Också digitala tjänster utvecklas, och tillgänglighet är där den sak man fokuserar på.

I Anders-biblioteken satsar man i år speciellt på att utnyttja de möjligheter som nätet erbjuder. Virtuella författarbesök och bokprat fortsätter. På grund av den ökade efterfrågan för e-materialet i fjol har utbudet ökats för året 2021. Digi-läsdiplomet utnyttjas för fullt också i år.

Hurdana projekt är på gång eller kommer att vara på gång på området i år?

Det nya projektet som Eepos har tillsammans är en fortsättning på Vieläkin parempi Eepos-projektet. Denna gång fokuserar man på unga vuxna som har dåliga läskunskaper genom att stödja deras läskunskaper, främjar invånarnas delaktighet och samhälleliga samtal, samt fortsätter att strategisk utveckla Eepos-biblioteken. Områdets bibliotek fick bidrag också för sina egna projekt. Med dessa främjar man läsandet och öppnar nya meröppna bibliotek.

I Vasa håller man på, och ska börja, med olika slags projekt kring läskunskap: Nuoret kirjastoon fortsätter ända till slutet av oktober. Också Elämäni sanat/Orden i mitt liv –projektet, där man utnyttjar ordkonst och drama, fortsätter ännu. I år börjar också Arki sujuu, lukeminen sujuu/Läsandet flyter, vardagen flyter, där man fokuserar speciellt på dem som riskerar att bli marginaliserade och unga vuxna. Samarbetsprojektet mellan Vasa (fungerar som administratör), Seinäjoki och Jyväskylä, vilket riktar sig till företagare börjar också i år.

I Anders-biblioteken har främjande av läsandet traditionellt hört till hela samarbetets starka kunnande och detta arbete fortsätter med hjälp av projektbidrag också i år 2021. Till det så fortsätter man arbetet för att öka antalet meröppna bibliotek (Kelviå bibliotek) och för att stödja mångkultur.

Fredrikabiblioteken gjorde ingen gemensam projektansökan inför i år utan alla bibliotek har enligt egna behov och visioner gjort ansökningar. De enskilda kommunerna har gjort ansökningarna för bl.a. läsfrämjande och ordkonst, fördjupat samarbete med föreningar och för att få fler meröppna bibliotek. Nästa år kommer man att ansöka om bidrag för ett nytt gemensamt projekt.

12.5. Vinkkauspiirin kirjalista

Posted on 12/05/2021 by Anneli Haapaharju in Koulutus, Yhteenveto koulutuksesta, Yleinen

Vinkkauspiirin aiheena oli tällä kertaa 7-9 -luokkalaisten kirjat:

Happonen, Kaisa ja Miettinen, Karri: Ilmastotekokirja

Heiskanen, Marjo: Yhteen hiileen : mistä ilmastonmuutoksessa on kyse ja mitä me voimme sille tehdä?

Annila, Silja: Tekoja nyt! Maailmanpelastajan käsikirja

Strandberg, Mats: Loppu

Frantz, Eva: Osasto 23

Yoon, Nicola: Kaikki kaikessa

Pitkäkangas, Elina: Kuura

Pitkäkangas, Elina: Hukan perimät

McManus, Karen M.: Yksi meistä valehtelee

Reynolds, Jason: Minuutin mittainen ikuisuus

Meresmaa, J. S.: Dodo

Kuronen, Kirsti: Paha puuska

Kuronen, Kirsti: Pönttö

Kuronen, Kirsti: Merikki

Acevedo, Elizabeth: Runoilija X

Russo, Meredith: Tyttösi sun

McGee, Katharine: Amerikan kuninkaalliset

Sumanen, Nadja: Rambo (löytyy myös selkokirjana, selkomukautus Riikka Tuohimetsä)

Stoltz, Lina: Sellainen kuin tahdon olla

Bagge, Tapani: Jäätävää kyytiä (selkokirja)

Nurmi, Suvi: Unissamatkaaja

Luttinen, Meri: Myrskynsilmä

Hendriks, Jenni ja Caplan, Ted: Tosi raskas reissu

Bardugo, Leigh: Varjo ja riipus

Mikama, Anniina: Trilogia – Taikuri ja taskuvaras, Huijarin oppipoika, Tinasotamiehet

Colfer, Eoin: W.A.R.P. 1. kirja, Salamurhaajan oppipoika

Rakkaudesta kirjastoalaan, halusta kehittyä ja kehittää – Anneli Ketonen eläkkeelle ~ Av kärlek till biblioteksbranschen, viljan att utvecklas och utveckla – Anneli Ketonen går i pension

Posted on 04/05/202104/05/2021 by Tanja Markkula in Yleinen

Kurkistus uraan ja kirjastoalan tulevaisuuteen

Anneli Ketonen istuu penkillä sanomalehteä lukevan miehen patsaan vieressä nojaten hymyillen patsaan olkapäähän. Anneli Ketonen sitter på bänken bredvid en staty av en man som sitter och läser en tidning. Anneli ler och luter mot statyns axel. — Anneli Ketonen Oslossa. / Anneli Ketonen i Oslo. Kuva/Bild: Anneli Ketonen

Anneli Ketosen pitkä ja arvostettu ura kirjastotoimen ylitarkastajana aluehallintovirastossa alkaa nyt olemaan takana päin, ja uudet hieman vapaamuotoisemmat eläkeläisen työhaasteet edessä – tai ihan käsillä. Tapasimme Annelin vielä alueemme yhteisillä johtajien kahveilla, ja pääsimme Vaasan kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtajan Marita Aholan johdolla kyselemään hieman hänen urastaan ja ajatuksistaan kirjastoalasta.

Annelilla on vahvat kirjastolaisen juuret, joita on kasvatettu ihan nuoresta tytöstä lähtien. Päätyminen kirjastoon töihin oli hänelle luonnollinen suunta. Eikä hän ole päätöstään katunut.

Mutta miten Anneli tuli lähteneeksi juuri näihin tehtäviin, ja millaista työelämä on ollut?

Vuonna 2001 lähdin korkeakoulukirjastosta valtion aluehallintoon, lääninhallitukseen. Olen koko elämäni ajan hakenut haasteita, ja tämä haaste osui juuri oikeaan aikaan. Ensimmäinen, sivistystoimentarkastajan titteli, kuulosti todella komealle! Organisaatiomuutoksia on tullut useampia, ja ne ovat olleet aina aika rankkoja. Vuonna 2010 kirjasto- ja nuorisoväki siirrettiin ELY-keskukseen. Sekin oli hienoa aikaa, vastaanotto oli todella hyvä, vaikka vieressä istuivatkin täysin eri alojen – viennin ja kalatalouden – ihmiset. Vuonna 2014 siirryimme takaisin virastotalolle, aluehallintovirastoon. Noin 20 vuotta on mennä hurahtanut aluehallintotöissä.

Mikä työssäsi on ollut parasta?

Kirjastoihmiset! On ollut mahtavaa työskennellä kirjastolaisten kanssa. Jossain välissä matkustaminen oli upeeta. Mutta kun niitä matkustuspäiviä alkoi olla tajuttoman paljon, yli 70 reissua vuodessa, niin hohto katosi. Pitkiä päiviä, pitkiä matkoja. Tämä etätyöaika oli hyvä eläkkeellesiirtymisvaihe. Työssä on ollut koko ajan uutta ja myös organisaatiomuutokset ovat pitäneet virkeänä. Ihan viimeisinä vuosina, kun on saatu taas rekrytoida, uudet nuoret työkaverit ovat voimaannuttaneet. Opettaminen ja neuvominen on ollut mukavaa, mutta erityisesti näiden henkilöiden tuomat raikkaat ajatukset ja näkemykset ovat antaneet paljon.

Entä työsi huonot puolet?

Liian vähäiset resurssit. Työ on muuttunut sellaiseksi, että tehdään kaikki itse. Se johtaa siihen, että työ on silppua, eikä voi keskittyä kunnolla, kun joka asia hoidetaan itse. Mutta nyt kun on saatu rekryttyä lisää porukkaa, niin se on auttanut. Kirjastoalan resurssit huolettavat yleensäkin.

Miten näet kirjastoalan kehityksen tulevaisuudessa?

Näkyvyyteen on kiinnitettävä huomiota. Mikään asia ei ole itsestään selvää, vaan siitä on kerrottava. Päättäjiin pitää olla yhteydessä. Näkyvyys ja vaikuttaminen työssä on etenkin osa esimiestyötä. Yhteydenpitoa on oltava koko ajan, on kerrottava suunnitelmat ja päivitettävä. Mutta kun tässä asiassa jaksetaan uurastaa, alkaa myös tulosta näkymään.

Kirjastot säilyvät kuten kirja säilyy, sillä lailla en pelkää. Korona-aika osoitti, että kirjastoja tarvitaan. Mutta töitä pitää tehdä, että saadaan ihmiset takaisin. Osa porukasta, erityisesti ne, jotka eivät lainaa vaan ovat käyttäneet kirjastoa muuten, ovat etääntyneet kauemmaksi. Se jengi pitäisi saada takaisin kirjastoon. Myös kirjastoautotoiminta on tärkeä lapsille ja nuorille; kirjastoja ja kirjastoautoja tarvitaan lukemisen edistämistyössä. Päättäjät voisi viedä koulun pihalle silloin, kun kirjastoauto on siellä käymässä, jotta he voisivat nähdä konkreettisesti, miten tärkeä palvelu se on.

Viimeisenä Annelia pyydettiin esittämään itselleen kysymys ja vastaamaan siihen.

Menneisyyden penkominen on turhaa, se on ollutta ja mennyttä. Tärkeämpää on se, mitä tehdään nyt. Eteenpäin, oli Annelin viesti. Ja juuri tässä hetkessä, juuri hänelle; eteenpäin, kohti kesää ja valoa!

Ett inblick i kärriären och biblioteksbranschens framtid

Anneli Ketonen seisoo suoraan kameraan päin vasten valkoista seinää jossa on metalliset enkelinsiivet. Hänen yläpuolellaan on teksti: I Believe I Can Fly. Anneli Ketonen står mot fotografen och hon har ängelvingar som är fast i väggen som är bakom henne. Ovanför står det I Believe I Can Fly. — Anneli Ketonen enkelinä Viipurissa. Anneli Ketonen som en ängel i Viborg. Kuva/Bild: Anneli Ketonen

Anneli Ketonens långa och uppskattade karriär som överinspektör för biblioteksväsendet börjar nu vara bakom henne, och nya, lite friare utmaningar för pensionären väntar i framtiden – eller är till hands.

Vi träffade Anneli ännu på den gemensamma kaffestunden för regionens direktörer och kunde fråga om hennes tankar kring sin karriär och biblioteksbranschen i allmänhet, med hjälp av Marita Ahola, kultur- och biblioteksdirektör i Vasa som intervjuade.

Annelis rötter till biblioteksvärlden har vuxit starka redan då hon har varit en liten flicka. Att hon hamnade på jobbet i ett bibliotek var helt naturligt för henne. Och det har hon aldrig ångrat.

Men hur blev det så att Anneli sökte sig till just dessa arbetsuppgifter, och hurdant har arbetslivet varit för henne?

År 2001 fortsatte jag från högskolebibliotek till den regionala myndigheten, länsstyrelsen. För hela mitt liv har jag sökt efter utmaningar, och denna utmaning kom just passligt. Den första titeln, inspektör för bildningsväsendet, lät riktigt fint! Det har varit flera organisationsändringar, och de har alla varit ganska tunga. År 2010 flyttades biblioteks- och ungdomsfolk till NTM-centralen. Det var också en fin tid, vi fick bra mottagning även om bredvid oss satt människor från helt olika branscher – från export och fiskerihushållning. 2014 flyttade vi tillbaka till ämbetshuset, till regionförvaltningsverket. Cirka 20 år har gått hastigt och lustigt i regionförvaltningsarbete.

Vad har varit det bästa i ditt jobb?

Bibbamänniskor! Det har varit häftigt att kunna arbeta med er på biblioteksbranschen. I något skede var det helt underbart att resa. Men när det började bli tokigt för många resedagar, över 70 i året, så var det inte så glamoröst längre. Långa dagar, långa färder. Denna period med distansarbete var egentligen bra för att övergå i pension. På jobbet har det alltid varit någonting nytt, och också organisationsändringar har varit uppiggande. Riktigt under de här sista åren, då rekrytering har åter igen varit möjlig, har nya unga arbetskompisar gett extra styrka. Att jag har fått lära ut dom och ge råd har varit trevligt, men speciellt deras fräscha tankar och åsikter har gett mig mycket.

Och vilka har varit nackdelarna?

För små resurser. Arbetet har ändrat så, att man gör allting själv. Det leder till att helheten och arbetet är splittrat överallt, och man kan inte koncentrera ordentligt på något då man måste sköta allting själv. Men nu då det har rekryterats mera folk, så har det blivit bättre. Resurser på biblioteksbranschen är någonting jag är orolig över annars också.

Hur ser du biblioteksbranschens utveckling i framtiden?

Synlighet måste uppmärksammas. Ingenting är en självklarhet – man måste berätta om allt. Man ska ha kontakt till beslutsfattare. Synlighet och att påverka är en del av arbete speciellt för förmän. Man ska ha kontakt hela tiden, berätta vad man har planerat och uppdatera. Men, då man orkar jobba med detta, så syns det också.

Biblioteken kvarstår, likadant som böckerna kvarstår, på det sättet är jag inte orolig. Corona-tiden visade att bibliotek behövs. Men man måste jobba för att få människorna tillbaka. En del av schacket, speciellt dom som inte lånar men använder biblioteket på något annat sätt, har blivit drivna längre bort från biblioteket. Dom borde man behöva få tillbaka till biblioteket. Också bokbussverksamhet är viktigt för barn och unga; biblioteken och bokbussar behövs i läsfrämjande arbete. Man skulle kunna föra beslutsfattarna på plats till någon skola då bokbussen kommer dit för att konkret visa hur viktig service det är.

Till sist så blev Anneli uppmuntrad att ställa en fråga åt sig själv och svara på den.

Att rota i det förflutna är onödigt, det har viri och firi. Mycket viktigare är det, som görs nu. Framåt, det är Annelis budskap. Och just i denna stund, för henne; framåt, mot sommaren och ljus!

Anneli Ketonen seisoo iloisena sininen t-paita päällään ja esitenippu kädessään SuomiAreenan tapahtumapaikalla. Anneli Ketonen står i SuomiAreenas händelseplats i en blå t-skjorta och en bunt broschyrer i sin hand och ser glad ut. — Anneli Ketonen SuomiAreenalla. Anneli Ketonen i SuomiAreena. Kuva/Bild: Anneli Ketonen

Kiitos Annelille kaikesta koko alueen puolesta. Nähärähän!

Hela området vill tacka dig, Anneli. Vi syns!

Tiskipalvelu toimii, lisää huomiota nuoriin : Tiekartta tulevaisuuden musiikkikirjastotyölle

Posted on 28/04/202110/05/2021 by Anneli Haapaharju in Yhteenveto koulutuksesta, Yleinen

Huhtikuun puolessa välissä PIKEAKEn ja AKE Pampaksen tarjoamassa työpajassa koottiin musiikkikirjastotyön yhteistä tiekarttaa. Kolmituntisen tavoitteena oli rakentaa sisällysluetteloa kirjastojen tulevaisuuden musiikkiosaamisen käsikirjalle tai oppaalle. Mukana oli osallistuva ja osaava 50-60 ammattilaisen joukko, jonka työskentelyä olin tukemassa.

Aamupäivän aikana vastauksia etsittiin näihin kysymyksiin:

1. Minkälaisia musiikkipalveluita kirjastot tarjoavat tulevaisuudessa? MITÄ

2. Minkälaista musiikkiosaamista edellytetään tulevaisuudessa? KUKA

3. Minkälaisissa kanavissa musiikkipalveluita tarjotaan? MITEN

4. Ketkä ovat kirjastojen musiikkiasiakkaita tulevaisuudessa? KENELLE

5. Miten pienet, keskisuuret ja isot kirjastot tuottavat musiikkipalveluita? KENEN KANSSA JA KUINKA

6. Miten mediamaailman muutos haastaa kirjastojen musiikkiosaamista? TOIMINTAYMPÄRISTÖ

Miten tähän päivään on tultu?

Päivä käynnistettiin palaamalla oman musiikkikirjastouran ensi hetkiin: pienissä ryhmissä muisteltiin, millaisia ja keitä olivat asiakkaat, kollegat. tilat, työkalut, aineistot ja sisällöt, palvelut, työn tavoitteet ja työssä tarvittava osaaminen. Joidenkin osallistujien työkokemus oli vuoden tai parin mittainen, toisten lähtöpiste oli jo 80-luvulla, mikä toi esille myös työssä tapahtuneita muutoksia.

Veteraanien muistoissa korostuivat aineistojen luettelointi, siellä välähtelivät nykynäkökulmasta eksoottisemmat työvälineet ja formaatit kuten mikrofilmit ja LP:n pesulaitteet. Formaateilla on myös ollut vaikutusta toimintaan: cd teki lainaamisesta olennaista. Lainauskameraa poljettiin ja tiedonhaun infra oli hyvin toisenlaista. Tietopalvelukysymykset olivat vaativampia. Osastolla kuunneltiin musiikkia. Moni kommentoi myös, että asiakaskunta oli aikaisemmin nuorempaa. Ovatko nykyiset asiakkaat niitä samoja, jotka ovat kulkeneet mukana teini-ikäisestä saakka? “Kuulosti kiehtovalta”, totesi yksi uudemmista ammattilaisista.

Nykyhetkeen verrattuna kokoelmatyöhön ja aineistojen käsittelyyn oli enemmän aikaa. “Mihinkään ei ole riittävästi aikaa”, aineistoa ei nykyisellään ehdi edes nähdä osastolla, kun se menee suoraan lainaan. Hyllyvarauksia tehdään paljon, aineistoa siis edelleen lainataan, vaikka kirjastojen välillä onkin eroja. Lainaaminen ei kuitenkaan enää ole ainoa, eikä aina edes pääasia. Uutta ovat muun muassa karaokehuoneet ja studiot. Keskusteluissa pohdittiinkin, onko nyt palattu juurille, sisältöjen äärelle.

Tuomas Pelttari varoitti “pysähtyneisyyden uudelleenkäynnistämisestä” ja muisteli lämmöllä, kuinka tuore uusi kirjastolainen sai hyödyntää omaa innostustaan ja sisältöjen tuntemustaan työssään ja tiimissään, mikä on hyvä muistaa, kun itse on se varttuneempi ammattilainen.

Mitä näkyy horisontissa?

Kun osallistujat tähysivät oman uransa pituisen matkan tulevaan, horisontissa näkyi

äänitelainauksen lasku ja fyysisen formaatin kuihtuminen
kirjojen ja painettujen nuottien lainauksen säilyminen
satunnaisten käyttäjien katoaminen
hevijuusereiden pysyvyys
tapahtuminen lisääntyminen ja tapahtumatuotannon vahvistuminen
erityisryhmien korostuminen

Erityisen tärkeänä, toivottavana ja todennäköisenäkin pidettiin tulevaisuuden musiikkikirjastoissa sisältöjen avaamista ja vinkkaamista. Toiminnan ytimessä on jatkossakin informaatio, sen vaaliminen ja välittäminen. Yksi kirjastojen tehtävistä voi olla pienjulkaisujen ja marginaalijulkaisujen tarjonta. Formaattien aaltoliike näkyy kirjastoissa: vinyylit ovat jo palanneet, nyt takaisin ovat tulossa c-kasetit. Muoto muuttuu, palvelu pysyy.

Toimintamuodoista erityisesti musiikin tekijöiden tapaamiset puhuttivat: artistihaastatteluiden yhdistäminen keikkoihin MetsoLIVEN tapaan. Yhteistyö musiikkitoimijoiden kanssa toivottavasti entisestään yleistyy: oppilaitoksia, orkestereita, paikallisia muusikoita ja harrastajia kannattaa lähestyä, ellei sitä vielä ole tehty. Myös kirjastohenkilökunnan osaamisprofiili muuttuu. Musiikkikirjastotyöhönkin palkataan eritaustaisia ammattilaisia.

PopuLappi-tuoteperheen (http://populappi.rovaniemi.fi/) kaltaiset kokonaisuudet ovat varmasti tulevaisuutta, Rovaniemellä jo tätä päivää. Siellä kokonaisuuteen kuuluu tietokanta, äänitekokoelma, klubi, podcast ja tube-kanava. Paikallinen näkökulma on tärkeä.

Oletuksena on, että kohtaamisten merkitys korostuu, kokemuksen jakaminen, yhdessä tekeminen säilyy ja pedagoginen näkökulma vahvistuu. Siitä osallistujat olivat yhtä mieltä, että samanhenkisten tarve ei katoa. Kirjaston tulee olla matalan kynnyksen palvelu, joka tukee yhteisöllisyyttä.

Sisällysluettelosta vauhtia jatkoon

Kun osallistujilla on intoa ja näkemystä, vartissakin syntyy runko sisällysluetteloon. Kuusi ryhmää sai kokoon rakennelman, josta työryhmän on hyvä jatkaa:

aineistot ja sisällöt
palvelutarjonta
tapahtumatuotanto
pedagoginen tarjonta
henkilöstön osaaminen ja sen ylläpito
yhteistyö
markkinointi
resurssit

Näkökulmia on tiedostossa tarkennettu ja niihin liittyy monenlaisia lisälonkeroita kuten yhteistyön eri tasot kirjastojen välillä, kunnan muiden toimijoiden ja ulkopuolisten tahojen kanssa. Asiakkaiden ja asukkaiden yhdenvertaisuus musiikkipalveluiden suhteen eri puolilla maata on osa samaa otsikkoa. Tapahtumien tuotantoon liittyy puolestaan kysymys striimaamisesta, missä siinäkin on osaksi kysymys yhteistyöstä. Mielenkiintoinen oli myös huomio kirjaston suhteesta musiikilliseen improvisaatioon.

Mitä, miten ja kenelle 2030?

Palveluiden tulevaisuus

Tulevaisuuden palveluista työpajailijat nostivat esille soitinlainauksen, tilaisuudet ja tapahtumat sekä näihin (ja muuhunkin toimintaan) liittyvän yhteistyön. Yhteistyökuvioissa nähtiinkin potentiaalia kaikista näkökulmista, niin palveluiden, kanavien kuin kohderyhmien tavoittamisen vinkkelistä. Myös kirjastojen välistä yhteistyötä pohdittiin (annetusta otsikosta riippumatta).

“Eri kirjastot voisivat erikoistua esim. levykokoelmansa puolesta tietylle alueelle, jolloin yhteistyön kautta syntyy pätevä kirjastoverkon välinen kokoelma. Enemmän “speksejä asiakkailta.” Kirjastosta pitää voida löytää “aina uutta ja ihmeellistä kokoelman syvyyden rinnalla”.

Kanavien tulevaisuus

Kaksi ryhmistä mietti tulevaa palvelukanavien näkökulmasta. Hallussa ovat “fyysinen kirjasto, verkkokirjasto, Facebook, Instagram, Twitter, Issuu, Soundcloud, YouTube, Musiikkikirjastot.fi ja muut verkkosivut, Kysy kirjastonhoitajalta, printtimedia ja paikallisradio”. Toinen ryhmä lisäsi listaan tarkennukset Insta live, FB live ja openstage.

Kehitettävää nähtiin mm. kirjaston ulkopuolelle jalkautumisessa ja yhteistyökuvioissa. Haaveissa on valtakunnallinen digitaalinen musiikkikirjasto, jonka rattaisiin tekijänoikeudet pistävät kapuloitaan. Nuorten saavuttamisessa on haasteita ja osittain hallussa, osittain kokeilussa on esimerkiksi Spotify-listojen hyödyntäminen.

Kohderyhmien tulevaisuus

Ketkä ovat musiikkirjastojen käyttäjiä jatkossa, keitä tavoitamme, kuka kaipaa lisähuomiota? Musiikinopiskelijat ja aktiiviset harrastajat ovat tottuneita vakiasiakkaita, joiden tarpeet pitkälle tunnetaan. Eri aineistoilla on myös omat käyttäjäryhmänsä: “CD:t: keski-ikäiset miehet, harrastehuoneiden käyttäjissä monipuolisempi jakauma”. Myös erityisryhmät, musiikinopettajat ja päiväkodit käyttävät musiikkikirjastojen palveluita.

Parempaa huolenpitoa kaipaavat keskustelujen perusteella paitsi nuoret, myös digiesteiset, maahanmuuttajat, erilaiset erityisryhmät kuten kuntoutujat ja aikuiset kehitysvammaiset. Aineiston lainaajatkin on muistettava: on “pidettävä huolta, että aineistoa riittää ja palvelut säilyvät; niin itsestään selvää, että unohtuu. Asiakkaat, joilla ei ole valmiuksia verkkokirjaston tai e-aineistojen käyttöön.” Hyvä huomio oli myös, kuinka “kotipalveluasiakas löytää musiikkiosaston aineistot?”

Useaan otteeseen mainitut nuoret eivät toki ole yksi yhtenäinen ryhmä, kuten aamupäivän aikana todettiin: “toisaalta on nuoria vinyyliharrastajia, jotka käyvät kirjastossa. Alle teini-ikäiset eivät näe fyysisiä äänitteitä. Mikä on suoratoistopalvelujen tulevaisuus? Millä tavalla tai palveluilla nuoria tavoitetaan?” Yksi osavastaus voisi olla esille tullut idea yhteistyöstä lanun kanssa.
Kaiken kaikkiaan lähtökohtana voi kuitenkin pitää ryhmä vitosen lohdullista toteamusta siitä, että “asiakkaiden kiinnostus musiikkia kohtaan on loputon”. Tästä on – kuten tavataan sanoa – hyvä jatkaa!

Artikkelin kirjoitti Päivi Jokitalo, Kirtekst

Pietarsaaren kirjasto – kestävyys alkaa täältä ~ Jakobstads bibliotek – hållbarheten börjar här

Posted on 08/04/202109/04/2021 by Tanja Markkula in Yleinen

Mitä on vihreä kirjasto?

Lähikuva virheästä nurkkauksesta; kellertävä nojatuoli, jonka vasemmalla puolella on pöytä ja oikealla puolella kirjahylly. Tilaa rajaa blogikirjoituksessakin mainittu pellavakangas.
Närbild av gröna hörnan; gulaktig fåtölj i mitten, och ett bord till vänster och en bokhylla till höger. På bordet finns en jordglob. Bakom finns linne som begränsar utrymmet. — Pietarsaaren kaupunginkirjaston vihreän nurkkauksen lähikuva. En närbild av gröna hörnet i Jakobstads stadsbibliotek. Kuva/Foto: Martin Lövstrand/Jakobstads stadsbibliotek

Aloittaessani hanketyöskentelijänä 1.9.2020 oli vihreä kirjastohanke jo käynnissä. Yksi niistä asioista, minkä halusimme tehdä, oli luoda pysyvä esittelytila kirjastoon. Halusimme myös tarkastella vaikutustamme ympäristöömme vihreän sertifioinnin avulla ja järjestää luentoja ja keskusteluita ympäristöteemalla.

Yksi ensimmäisistä toimista oli vaihtaa kaikki kirjaston lamput LED-lamppuihin, ja sen ansiosta säästämmekin nyt 20 % sähköstä. Puolen vuoden jälkeen voimme todeta, että myös suuri osa muista palasista ovat loksahdelleet paikoilleen.

5.2.2021 vihimme käyttöön pysyvän esittelytilan, meidän vihreän nurkkauksen. Vihreä nurkkaus tehtiin yhteistyössä ammattikorkeakoulu Novian ja sen opiskelijan Camilla Nabbin kanssa. Hänen ehdotuksensa oli puupalkeista muodostettu kuutio, joka sitten sisustettiin. Koska halusimme, että koko tila olisi kestävä ja ympäristöystävällinen, on kaikki kalusteet kierrätettyjä. Päädystä riippuu pellavakangas, jonka kuvion Camilla on itse suunnitellut.

Mikä sitten oikein on vihreä nurkkaus? Olemme ajatelleet, että se voisi jäädä avoimeksi. Se voi olla vähän mitä vain. Se voi olla mukava paikka vain istuskella. Paikka, jossa istua ja lukea lehteä. Tai kirjaa. Ehkä siinä voi istua ja kutoa villapaitaa, tai vain vetää hetken henkeä.

Koronarajoitusten vuoksi emme ole järjestäneet fyysisiä tapahtumia, mutta olemme kuitenkin järjestäneet keskustelutilaisuuden Facebookissa. Tilaisuus sai kiitosta. Keskustelussa oli mukana useita kaupungin poliitikkoja ja vastuuhenkilöitä, ja aiheena oli kestävyys. Keskustelua raamitti myös toinen, ”Oho – olen vaikuttaja” -niminen hanke.

Olemme valinneet motoksi hankkeelle: Jakobstads bibliotek – hållbarheten börjar här (Pietarsaaren kirjasto – kestävyys alkaa täältä). Yksi ajatuksista moton takana on se, että kirjasto voi olla pioneeri jakamistaloudessa. Samat ajatukset muotoiltiin eräässä toisessa blogikirjoituksessa kaksi vuotta sitten, 2019: https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Kirjasto_on_jakamistalouden_suunnannaytt(186091)?fbclid=IwAR1FReW-JbN6gYkeFMGve8__PkMTRfO_sy_MXUmAk7yVFLyZKPnYt6P_QNk

Mielestäni on tärkeää pitää kiinni kirjaston perimmäisestä tehtävästä, tiedon säilyttämisestä ja jakamisesta sekä lukemisen edistämisestä. Tietoa ja tekstejä on tietenkin monessa eri muodossa. Huolimatta siitä valtavasta tiedon määrästä, jota internet tarjoaa; artikkeleista, elokuvista ja blogikirjoituksista kuten tämä, uskomme pidempään reflektoivaan tekstiin. Paljon voi saada alkunsa vain siitä, että joku lukee kirjan.

Otimme hankkeen sivupolkuna osaa ilmastolukupiiri-kampanjaan. Suomenkielinen ilmastolukupiiri on toiminut netissä, mutta ruotsinkieliseen ilmastolukupiiriin ilmoittautumisia oli ikävä kyllä tällä kertaa niin vähän, että jouduimme perumaan sen. Mutta otetaan sen kanssa uusi yritys syksyllä, kun korona toivottavasti on enää vain haalea muisto.

Kirjat, joita olemme päättäneet esitellä virheässä nurkkauksesssa ovat osaksi itsestään selviä ilmastokirjoja, kuten Jonathan Safran Foerin ”Me olemme ilmasto”. Mutta jos mukana ei olisi myös muunlaisia kirjoja, olisi kokonaisuus liian teoreettinen ja raskas. Sen vuoksi mukana on myös toisenlaisia kirjoja; käytännöllisiä käsikirjoja vaatteiden paikkaamisesta ja valmistamisesta, kasviskeittokirjoja ja kirjoja siitä kuinka korjata polkupyörä tai treenata ja pysyä kunnossa. Haluamme mieluummin välttää sormella osoittelua. Vihreä nurkkaus saa mielellään informoida mutta myös inspiroida.

Haluaisimme jonkinlaisia istutuksia kirjastoon. Ei mitään suurta – meidän päätehtävämme on yhä tieto ja lukeminen – mutta yhtenä polkuna viestiä ulospäin ja edistää kestävyyttä työssämme. Ehkä kesäksi ilmestyykin hydroponinen viljelmä tai muutama yrttiruukku?

Olemme talven aikana yhdessä kolmentoista muun kirjaston kanssa mitanneet hiilidioksidijalanjälkemme. Siinä selvisi, että suurimman hiilijalanjäljen aiheuttavat tilamme ja sähkömme. Sitä emme kuitenkaan jää suremaan. Onhan meidän lämpömme ja sähkömme yhteisiä resursseja, joista kaikkien pietarsaarelaisten on mahdollista hyötyä.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, työskentelemme Ekokompassin kanssa, jotta saamme oman vihreän sertifikaatin. Ekokompassi on ympäristöjärjestelmä, joka auttaa tunnistamaan, että minkä asioiden on muututtava, jotta toiminta voi olla mahdollisimman ympäristö- ja ilmastoystävällistä. Lue lisää ekokompassista: https://ekokompassi.fi/.

Martin Lövstrand, kirjastonhoitaja, Pietarsaaren kaupunginkirjasto

Vad är ett grönt bibliotek?

När jag började min projektanställning den 1.9.2020 var det gröna biblioteksprojektet redan igång. En av sakerna vi ville göra var att skapa en permanent utställningsyta i biblioteket. Vi ville också se över vår miljöpåverkan med hjälp av en grön certifiering och vi ville ordna föreläsningar och diskussioner med miljötema.

Som en av de första åtgärderna bytte vi ut alla våra lampor mot LED och sparar nu på så sätt 20% elektricitet. Efter ett halvår kan vi konstatera att vi också fått en hel del av de övriga sakerna på plats.

Den 5.2.2021 invigde vi vår permanenta utställningsyta, vårt gröna hörn. Det gröna hörnet utformade vi i samarbete med yrkeshögskolan Novia och en av eleverna där, Camilla Nabb. Hennes förslag var en kub av träbjälkar som vi sedan inredde. Eftersom vi ville att utformningen också skulle vara hållbar och miljövänlig så är alla möblerna enbart andrahandsmöbler. I fonden hänger ett linnetyg med en mönster som Camilla själv designat.

Vihreässä nurkkauksessa on oranssi pyöreä matto, kaksi nojatuolia, lukuvalo ja pieni pöytä. Takana olevassa tummassa pellavakankaassa on vaaleita tyyliteltyjä puun leikkauskuvia. Tilassa on runsaasti viherkasveja. Det gröna hörnet består av en orange rund matta, två fåtöljer, läslampa och ett litet bord. Det mörka linne har ljusa möster som ser ut som en skärd träd med sina årsringar. Det finns mycket grönväxter i gröna hörnet. — Det mysiga gröna hörnet. Viihtyisä vihreä nurkkaus. Foto/Kuva: Martin Lövstrand/Jakobstads stadsbibliotek

Vad är då ett grönt hörn? Vi har tänkt att det kan vara en öppen fråga. Det kan vara lite vad som helst. Det kan vara ett skönt ställe att sitta på. Ett ställe där man till exempel sitta och läsa tidningen. Eller en bok. Man kanske vill sitta och sticka en tröja eller bara pusta ut en stund.

Vi har på grund av coronarestriktionerna inte haft några fysiska evenemang men vi har i alla fall anordnat ett diskussionstillfälle via facebook. Det blev uppskattat. Diskussionen som involverade flera politiker och ansvariga i staden handlade om hållbarhet och skedde inom ramen för ett av våra andra projekt “Hoppsan – jag är en påverkare.”

Vi har valt som motto för vårt projekt: Jakobstads bibliotek – hållbarheten börjar här. En av tankarna med mottot är att biblioteken kan vara en pionjär inom delningsekonomin. Samma tankar formulerades i annan blogg för två år sedan ,2019: https://www.sttinfo.fi/tiedote/biblioteket-ar-delningsekonomins-pionjar?publisherId=60579873&releaseId=69856231.

Jag tror att det är viktigt att hålla fast vid bibliotekens primära uppgift, att lagra och återvinna information och att verka läsfrämjande. Information och texter finns förstås i många olika format. Trots den oöverskådliga mängd information på nätet, artiklar, filmer och blogginlägg som det här tror vi på den längre reflekterande texten. Mycket kan ta sin början med att en person läser en bok.

Vi deltog som ett led i projektet i kampanjen med klimatbokcirklar. Klimatbokcirkel på finska har pågott på nätet, men tyvärr var det för få anmälningar till den svenskspråkiga klimatbokcirkeln den här gången så vi fick ställa in. Vi får ta nya tag till hösten när coronan förhoppningsvis är ett minne blott.

De böcker som vi har valt att skylta med i det gröna hörnet är till en del de självklara klimatböckerna som “Det är vi som är klimatet” av Jonathan Safran Foer. Men det skulle lätt kunna bli för teoretiskt och tungt om inte sådana böcker samsades med andra sorters böcker, praktiska handböcker om stoppning och lagning av kläder, kokböcker för vegetarisk mat och böcker om hur man lagar cykeln eller hur man tränar och håller sig i form. Vi vill gärna undvika pekpinnar. Ett grönt hörn får gärna informera men måste också inspirera.

Vi vill gärna ha odlingar i någon form på biblioteket. Inget stort – vårt huvuduppdrag är fortfarande information och läsning – men som ett led i vår kommunikation utåt och vårt hållbarhetsfrämjande arbete. Kanske blir det till sommaren något hydroponiskt eller några krukor med kryddor?

Vi har under vintern tillsammans med tretton andra bibliotek runt om i landet gjort en mätning av vårt koldioxidavtryck. Det visade sig att vårt största koldioxidavtryck kommer från våra lokaler och vår elektricitet. Det är inget vi hänger läpp för. Trots allt är det ju så att vår värme och el är gemensamma resurser som kommer alla Jakobstadsbor till del.

Sist men inte minst jobbar för vårt gröna certifikat tillsammans med Ekokompassen, som är ett miljöhanteringssystem som hjälper till att identifiera vilka delar av verksamheten som behöver förändras för att den ska bli så miljövänlig och klimatsmart som möjligt. Läs mera om ekokompassen på: https://ekokompassi.fi/

Martin Lövstrand, bibliotekarie, Jakobstads stadsbibliotek

25.3. Vinkkauspiirin kirjalista

Posted on 25/03/202130/03/2021 by Anneli Haapaharju in Yleinen

Lanukkaiden (=alueellinen lanu-työryhmä) ensimmäinen vinkkauspiiri oli torstaina 25.3. ja vinkkauspiirin aiheena olivat tällä kertaa 4-6 -luokkalaisten kirjat. Tässä lista kirjoista, joita vinkattiin:

	Meggitt-Phillips, Jack: Hirviö ja Helmikki
	Sewell, Anna: Uljas Musta
	Tolonen, Tuutikki: Agnes ja unien avain
	Florence, Debbi Michiko: Homma hallussa, Keiko Carter
	Larsson, Åsa & Korsell, Ingela: Loitsusauva (Pax-sarja)
	Hulkko, Johanna: Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka (Geoetsivät 8)
	Salmi, Ronja: Onks noloo? & Onks noloo? leirikoulussa
	Ohlsson, Kristina: Zombikuume

	Mattila, Ilkka: Neljän rikoksen syksy (Mysteerinmurtajat 1)
	Burne, Cristy: Takeshitan kintereillä
	Haig, Matt: Eevin eläinmaailma Holopainen, Anu: Filigraanityttö
	Horst, Jørn Lier: Clue -sarja
	Portin, Anja: Radio Popov
	Lish, Mikki: Taikuuden talo
	O`Connell, David: Karkkitehtaan kummitus
	Taylor, Thomas: Malamanteri
	Hai, Magdalena: Neiti Kymenen ihmeellinen talo Kalle Veirton Pelibunkkerin pojat

Työkaluja verkkohuijausten tunnistamiseen ja mediakritiikin opettamiseen ~ Verktyg för att avslöja bluffar på nätet och lära ut mediekritik

Posted on 11/03/202111/03/2021 by Tanja Markkula in Yhteenveto koulutuksesta, Yleinen

Linda Mannilan kuva /Bild av Linda Mannila — Kuva/Bild: Linda Mannila

Paljasta huijaus -koulutuksen jälkitunnelmia

Viikolla 6 pääsimme sukeltamaan huijausten maailmaan Digismartin Linda Mannilan johdolla Paljasta huijaus ja Avslöja bluff -koulutuksissa. Koulutuspäivät antoivat työkaluja paitsi huijausten tunnistamiseen ja välttämiseen, myös sen näyttämiseen asiakkaillemme, että miten helppo huijauksia onkaan tehdä.

Koulutuksissa pohdittiin aika paljonkin sitä, mikä kaikki on – tai voi olla – huijausta. Sen hahmottaminen ei aina ole helppoa, ja joskus ammattilaistakin onnistutaan huijaamaan. Linda kartoittaakin tätä haastetta seuraavasti: ”Nettihuijauksia löytyy laajalta skaalalta moneen eri menoon: söpöistä ja viattomista netissä jaettavista jutuista kalasteluviesteihin ja erilaisiin petoksiin. Samalla kun teknologian kehitys pystyy estämään joitakin huijaustapoja, huijarit keksivät koko ajan myös uusia tapoja ja kanavia. Vaikka kaikki voi tulla huijatuksi, kannattaa myös oppia suojautumaan. Tätä voi tehdä monella tavalla, esimerkiksi tarkistamalla lähteitä ja oppimalla tunnistamaan kalasteluyritysten piirteitä. Tietoisuudella, huolellisuudella ja terveellä järjellä pääsee pitkälle, kun halutaan välttää huijarin haaviin jäämistä.”

Tärkein työkalu huijausten paljastamiseksi on siis sinä itse, maltti ja terve järki. Pysähdy hetkiseksi, ja mieti onko tämä totta, kuka on sen takana ja miksi. Tarkista mahdolliset sähköpostiosoitteet viestissä, ja verkkosivun osoite. Täsmäävätkö ne? Millaista kieltä on käytetty – onko se huoliteltua ja sopiiko se tyylillisesti asiaan? Voit aina käyttää apunasi myös Googlea tai jotain muuta hakukonetta ja etsiä lisätietoa netistä. Kuvien kohdalla voit hyödyntää esimerkiksi Googlen käänteistä kuvahakua, joka kertoo, jos kuvaa on käytetty jossain muuallakin verkossa. Tekstin faktoja voit käydä tarkistamassa esimerkiksi Faktabaarin verkkosivuilla. Englanninkielinen Snopes on myös oikein hyvä työväline. Ja jos haluat nopeasti tarkistaa, mitä tietoturva-asioiden rintamalla juuri nyt tapahtuu, kannattaa käydä kurkkaamassa Kyberturvallisuuskeskuksen verkkosivut. Tietoa on saatavilla, voi vain vaatia hieman töitä löytää se – onneksi meillä kirjastolaisilla on siihen hyvät valmiudet.

Linda vinkkasi monia hyviä sovelluksia, joiden avulla voimme opastaa asiakkaitamme mediakriittisyydessä ja medialukutaidossa. Näitä voi käyttää niin lasten ja nuorten, kuin aikuistenkin kanssa. Miltä kuulostaisi esimerkiksi keksitty lööppi tai sanomalehtiartikkeli? Alempana kuvassa oleva lööppi on tehty Headlines –nimisellä ilmaisella sovelluksella. Tämä sovellus löytyy vain iOS-laitteille (eli Applen laitteille), mutta android-laitteille on vastaavia muita sovelluksia. Myös netissä (eli selaimella) toimivia sovelluksia on useita. Break Your Own News:ssa voit tehdä oman verkkouutisen. Oman sanomalehtiartikkelin voit taas luoda Fodey:ssa tai Newspaper Jaguarpaw:ssa. Tai ehkä haluatkin luoda WhatsApp- tai Facebook-valekeskustelun? Silloin voit käyttää työkaluina Prank me not:a tai FakeWhats:a. Useampikin koulutuksessa mukana ollut oli sitä mieltä, että näitä olisi helppo hyödyntää kouluyhteistyössä näyttämään konkreettisesti sitä, että kaikki kirjoitettu ei todellakaan ole totta. www.breakyourownnews.com

Mikä Lindan mielestä oli näissä koulutuspäivissä erityisen hienoa ja tärkeää? Omien kokemusten jakaminen:

”Minusta keskusteluissa tuli paljon hyviä juttuja, etenkin se, että moni kertoi avoimesti tapauksista, joissa on itse tullut huijatuksi. Tällaista juuri tarvitaan – avoimuutta siitä miten ja missä on tullut huijatuksi, koska sillä tavalla voidaan auttaa muita ihmisiä. Kuka tahansa voi tulla huijatuksi, eikä sitä tarvitse hävetä.”

Stämningar efter Avslöja bluff -fortbildningen

Headlines-sovelluksella tehty keksitty lööppi, jossa lukee: Bibliotekarie löste coronagåtan: Läsning botar smittan. En upphittad löpsedel gjort med hjälp av Headlines -appen där det står: Bibliotekarie löste coronagåtan: Läsning botar smittan — Lööpin tekijä/Löpsedelns skapare: Malin Wikström-Orre

Vecka 6 ledde Linda Mannila från Digismart oss till en värld av bluff på nätet under två fortbildningsdagar (Avslöja bluff och Paljasta huijaus). Fortbildningsdagarna gav oss verktyg för att både avslöja och undvika bluffar, men även för att visa våra kunder hur lätt det är att bluffa på nätet.

Under fortbildningarna funderades ganska mycket på vad allt som är – eller kan vara – en bluff. Det är inte alltid så lätt att uppfatta och ibland kan även ett proffs bli lurat. Linda kartlägger denna utmaning: ”Det finns en vid skala av olika slags bluffar på nätet: från de söta och ofarliga saker man delar på nätet till nätfiske och olika slags bedrägerier. I takt med att utvecklingen av tekniken lyckas förhindra en del bluffar, upptäcker bluffarna nya saker och kanaler. Även om alla kan bli lurade, lönar det sig att lära sig att skydda sig mot bluffar. Det kan man göra på flera olika sätt, till exempel genom att granska källan och lära sig att känna igen dragen i nätfiske . Med medvetenhet, noggrannhet och sunt förnuft klarar man sig långt då man vill undvika att bli lurad.”

Det viktigaste verktyget för att avslöja en bluff är alltså du själv, ditt lugn och ditt sunda förnuft. Stanna för en stund och tänk efter ifall detta kan vara sant, vem som står bakom och varför. Kolla e-postadressen i mejlet och adressen för webbsidan. Stämmer de exakt? Hur är det med språket – är det välformulerat och passar stilen för ärendet? Du kan även alltid använda Google eller någon annan sökmotor för att söka mera information på nätet. Då det gäller bilder kan du använda Googles omvända bildsökning, som berättar om bilden har använts någon annanstans på nätet. Då det gäller texten, kan du granska dess fakta till exempel med hjälp av Källkritikbyrån. På engelska är Snopes också ett riktigt bra verktyg. Och ifall du snabbt vill kolla vad som händer inom informationssäkerheten/datasäkerheten, kan du kolla Cybersäkerhetscentrets nätsidor på svenska eller på finska (nätsidorna på finska uppdateras oftare). Information finns, det kan bara kräva lite arbete att hitta den – men som tur är, har vi ju inom biblioteksbranschen goda färdigheter för det.

Linda tipsade också om flera bra appar med vilka vi kan hjälpa våra kunder att bli bättre på mediekritik och mediekunskap. Dem kan du använda lika bra med barn och unga som med vuxna. Hur låter till exempel en påhittad löpsedel eller tidningsartikel? Löpsedeln i bilden är gjort med en gratis app som heter Headlines. Den finns endast för iOS-apparater (alltså Apples apparater), men för android-apparater finns också motsvarande appar. Det finns också flera appar som funkar i webbläsaren. I Break Your Own News kan du göra en egen nyhetssida. En tidningsartikel kan du skapa i Fodey eller i Newspaper Jaguarpaw. Eller kanske du vill skapa en falsk WhatsApp- eller Facebook –konversation? Det kan du göra med Prank Me Not eller FakeWhats. Flera av deltagarna i fortbildningen ansåg att de här verktygen kunde vara bra att använda i skolsamarbeten för att konkret visa att allt som är skrivet inte nödvändigtvis är sant.

Vad var speciellt fint och viktigt för Linda under de här två fortbildningsdagarna? Att man delade sina egna erfarenheter:

”Jag tycker att det i diskussionerna kom fram mycket bra saker, speciellt det att många berättade öppet om de tillfällen de har blivit lurade. Det är det som behövs – öppenhet om hur och var man har blivit lurad, för genom det kan man hjälpa andra. Vem som helst kan bli lurad, det är ingenting att skämmas för.”

Ympäristötietoisuutta kirjastoissa, nyt ja tulevaisuudessa ~ Miljömedventenhet i biblioteken, nu och i framtiden

Posted on 23/02/202123/02/2021 by Tanja Markkula in Yleinen

Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle –hanke on ollut käynnissä viime vuodesta lähtien. Sen aikana on selvitelty niin kirjastojen hiilijalanjälkiä kuin luotu materiaalipankkiakin kirjastojen ympäristötyön uudistamiseksi ja inspiraatioksi. Vihreä kirjasto –sivuston löydät kirjastot.fi-palvelusta, Facebookista ja Instagramista. Käy tutustumassa ja tykkäämässä! Ja vaikka hanke loppuukin tänä vuonna, eivät Vihreä kirjasto –sivut katoa mihinkään. Voit jatkossakin nostaa esiin ympäristöteemaa näissä kanavissa, ja tavata keskustellen samanmielisiä kirjastolaisia ympäri Suomen. Ympäristötietoisuutta kun tarvitaan kirjastoilta myös tulevaisuudessa.

Hanke huipentuu tänä keväänä kolmeen ympäristöteemaiseen webinaariin; 3.3. on Ympärisötietoisuutta kirjastoihin –webinaari, 12.3. Bibliotekens miljömedvetenhet börjar här –webinaari ja 18.3. Yhteistyössä kestävämpi tulevaisuus –webinaari. Webinaarien ohjelmat on nyt julkistettu, ja ilmoittautuminen 12.3. ja 18.3. webinaareihin auki. Ympäristötietoisuutta kirjastoihin -webinaaria pääset seuraamaan ilmoittautumatta Kirjastokaista Livessä. Voit katsoa videot myös jälkikäteen Kirjastokaistalla. Alueemme on edustettuna 12.3. webinaarissa, jossa Pietarsaaren kaupunginkirjastosta kerrotaan heidän aktiivisesta panostamisestaan ympäristöasioihin, ja 18.3. webinaarissa, jossa kerrotaan muun muassa Vaasan kaupunginkirjaston ja Finlandia Kirjan kokeilusta sekä Vihreä lippu –toiminnasta Variskan koulussa. Olisiko nyt hyvä aika ottaa ympäristönäkökulmasta koppia myös teidän kirjastossanne? Miten te voisitte ottaa ympäristön entistä paremmin huomioon?

Vihreän kirjaston logo. Logon för Vihreä kirjasto.

I fjol började projektet Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle (De allmänna bibliotekens miljömedvetenhet till 2020-talet). Sedan projektets början har det bland annat undersökts bibliotekens koldioxidfotavtryck och skapats en materialbank för att underlätta och inspirera bibliotekens miljöarbete. Du hittar Vihreä kirjasto –sidorna i biblioteken.fi –tjänsten (innehållet på finska), samt på Facebook och Instagram. Ta gärna en titt och gilla sidorna! Även om projektet tar slut i år försvinner sidorna som tur är ingenstans. Du kan i dessa kanaler också i framtiden lyfta upp miljöteman och diskutera ämnet med andra likasinnade biblioteksintresserade runt om i Finland. För biblioteken behöver vara miljömedvetna också i framtiden.

Projektet når sin höjdpunkt nu på våren med tre webbinarier med miljö-teman; den 3.3. är det Ympärisötietoisuutta kirjastoihin –webbinarium, den 12.3. Bibliotekens miljömedvetenhet börjar här –webbinarium och den 18.3. Yhteistyössä kestävämpi tulevaisuus –webbinarium. Programmen för dessa tre webbinarier är nu publicerade och anmälan för den 12.3. och den 18.3. är öppen. Ympäristötietoisuutta kirjastoihin – webbinariet kan du följa utan anmälan via Bibliotekskanalens Live. Du kan också titta på inspelningarna i efterhand via Bibliotekskanalen. Vårt område är representerat på två av tre webbinarier; den 12.3. berättar personalen vid Jakobstads stadsbibliotek mera om sitt aktiva arbete kring miljöfrågorna, och i webbinariet den 18.3 får vi höra mera om Vasa stadsbiblioteks och Finlandia Kirjas samarbete, men också Grön flagg-programmet som finska Variska skolan deltar i. Skulle det vara dags för att nappa på miljötemat också i ert bibliotek? Vad skulle ni kunna göra för att bättre ta hänsyn till miljön?

Kurkistus suomenruotsalaisen kirjaston arkeen

Posted on 11/12/202004/01/2021 by sari in Yleinen

Mervi Heikkilä Seinäjoen pääkirjastosta otti rohkeasti vastaan haasteen kirjastolaisten henkilöstövaihdosta ja kävi kielikylvyssä Uudenkaarlepyyn kirjastossa. Mervi kertoo kokemuksistaan vierailustaan suomenruotsalaisesssa kirjastossa:

Seinäjoen kaupunginkirjasto on tämän vuoden alusta lähtien hoitanut Lasten ja nuorten lukemista edistävien
kirjastopalvelujen valtakunnallista erityistehtävää. Tehtävä koskee koko Suomea ja sitä hoidetaan kahdella kielellä. Taitavat kirjastopedogit Lena Sågfors ja Anna-Maija Koskimies vastaavat ruotsinkielisestä toiminnasta, mutta
mielestäni yksikön vetäjän täytyy myös olla perillä suomenruotsalaisesta kirjastomaailmasta ja tietysti myös ruotsin kielen täytyy olla tyydyttävällä tasolla. Siispä määräsin itseni kielikylpyyn! Onneksi Vaasan kaupunginkirjasto tuki pyrkimyksiäni, sillä AKEPampas kannustaa henkilöstövaihtoon.

Syyskuun 9. ja 30. päivä sain suunnata auton nokan kohti Uuttakaarlepyytä.
Olimme jo aiemmin tutustuneet kaupungin kirjastoon koko erten henkilöstön voimin. Pienen kaupungin pitkä historia, merellinen luonto ja kulttuurimyönteinen ilmapiiri olivat minulle ennestään tuttuja, mutta nyt sain tutustua myös uuteen kirjastoon ja ennen kaikkea sen innostuneeseen ja ammattitaitoiseen henkilöstöön.

Annoin kirjastolaisille vapaat kädet kielikylvyn sisällön suunnitteluun. Asiakaspalvelua en ole tehnyt työssäni pitkään aikaan, joten sitä en vaihdossakaan tehnyt. Tavoitteenani oli kuulla ja puhua mahdollisimman paljon ruotsia. Juuri sitä sainkin tehdä. Sain huomata,että kahvipöytä – ja lounaskeskustelut olivat kielen kannalta yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi opettaja-kirjasto -kokoukseen osallistuminenkin. Sain oppia uusia termejä, joten esimerkiksi pannstark (ehdottomasti vältettävä asia) sekä stenkoll (aiheuttaa pieniä väristyksiä jopa aikuisissa) tulivat minulle tutuiksi.

Lasten- ja nuortenkirjastotyö Uudenkaarlepyyn kirjastossa oli vilkasta. Yhteys opettajiin oli vahva ja luonteva. Kirjasto vaikutti olevan kouluille tasaveroinen ja arvostettu yhteystyökumppani. Oli hauskaa kuunnella, kun kirjastolaiset ja opettajat vinkkasivat toisilleen hyviä kirjoja ja luentoja. Kateelliseksi tulin myös – nimittäin Topeliuksen synnyin koti Kuddnäs sijaitsee Uudessakaarlepyyssä. Topeliuksen perintö elää kirjastossa vahvana. Joka vuosi valitaan yksi satu, joka modernisoidaan, painetaan pikku vihkoseksi ja esitetään lapsiryhmille esimerkiksi pöytäteatterin avulla. Tämän vuoden teemasatuna oli Musti. Sain kunnian kääntää sen vapaasti suorasanaiseksi suomeksi ja osallistua sen esittämiseen pienelle esikouluryhmälle. Esitys todisti, että puhaltamalla vähän pölyjä pois satumestarin yltä, saadaan hänen hienot tarinansa kyllä kiinnostamaan pientä nykykuulijaa. Puitteet tällaisille pienille esityksille ovat Uudessakaarlepyyssä myös kohdillaan, sillä lastenosaston yhteydessä sijaitsee viihtyisä satuhuone.

**Mervi Heikkilä ja Lotta Karlström esittävät Topeliuksen Musti –sadun eskariryhmälle**/ Kuva Linda Träisk

Päivien mittaan saimme vieraaksemme läheisen suomenkielisen Metsäkylän koulun oppilaita. Heille vinkkasin ja kerroin kirjailijantyöstäni suomeksi. Nämä tapaamiset olivat minulle henkilökohtaisesti todella antoisia, kuten lasten kohtaaminen aina.

Kaikkiaan päivät Uudessakaarlepyyssä olivat minulle suuri elämys ja olen niistä kiitollinen. Kieliraja Pohjanmaalla on perinteisesti melko jyrkkä, mutta sen ylittäminen kannattaa ehdottomasti. Kielikylpy antaa paitsi kielitaitoa ja rohkeutta kielen käyttämiseen, myös uusia näkökulmia kielikysymykseen. Kaiken lisäksi saa tutustua mitä mahtavimpiin kollegoihin!

Mervi Heikkilä

Kehityspäällikkö

Seinäjoki stadsbibliotek/ Riksomfattande specialuppgift gällande bibliotekstjänster som främjar barns och ungas läsande och läskunnighet