Aloitetaan palvelumuotoilusta; mitä se oikein on? Palvelumuotoilu on menetelmä, jossa asiakas on keskipisteessä, ja lähtökohtana on asiakkaiden tarpeet ja kokemukset. Menetelmän avulla voidaan kehittää palveluja ja saada ne mahdollisimman käyttäjäystävällisiksi ja oleellisiksi asiakkaille. Tavallisesti palvelumuotoilun työprosessi alkaa ongelmanasettelulla. Sen jälkeen kerätään ja kartoitetaan tietoa asiakkailta, analysoidaan saatua tietoa, kehitetään ideoita ja ratkaisuja, kokeillaan niitä käytännössä, ja lopuksi toteutetaan ideat tai ratkaisut. Palvelumuotoilun avulla voidaan parantaa jo olemassa olevia palveluita tai luoda täysin uusia palveluita. Sen avulla voidaan myös räätälöidä palveluja tietyille asiakasryhmille, kuten esimerkiksi nuorille tai kirjaston ei-käyttäjille.
Palvelumuotoilun mahdollisuudet ovat siis monet. Mutta sopisiko tämä palvelumuotoilun pilottihanke juuri teidän kirjastollenne? Etsimme pilottihankkeeseen useampaa kirjastoa. Erityisesti kutsumme mukaan pieniä kirjastoja, mutta ihan kaikkien asiasta kiinnostuneiden kirjastojen kannattaa olla meihin yhteydessä asian tiimoilta. Tarkoituksena on kehittää ja parantaa rajattua osaa palveluita palvelumuotoilun avulla – koska kaikkea ei vain kerralla pysty tekemään. Pilottihankkeen aikana saatte kuitenkin käyttöönne työkaluja, joiden avulla osaatte myös jatkossa kehittää toimintaanne. Mitä ja miten lähdetään työstämään juuri teidän kirjastossanne, selviää yhteistyökumppanimme – alan ammattilaisen – avulla. Hän on Mikaelan ja Tanjan sekä muiden pilottihankkeeseen osallistuvien kirjastojen ohella tukena prosessissa.
Miten paljon resursseja hankkeessa mukana oleminen vaatii? Tässä vaiheessa on vaikea tietää, kuinka paljon aikaa ja työtä hankkeeseen osallistuminen vaatii, koska se riippuu siitä mihin osallistuvat kirjastot haluavat keskittyä. Hankkeen aikana edellytetään silti, että osallistuvat kirjastot kokeilevat yhtä tai muutamaa erilaista ratkaisua käytännössä. Tällä pyritään välttämään se, että suunnitelmat jäävät vain suunnitelmiksi. Jotta teille on hyötyä hankkeesta, tarvitaan myös asioiden viemistä käytäntöön. Koska hanke on kohdistettu nimenomaan pienemmille kirjastoille, ymmärrämme toki, että resurssit ovat rajalliset ja tämä otetaan huomioon hankkeen aikana.
Tarkoitus on myös, että hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää muissakin kirjastoissa. Siksi onkin tärkeää dokumentoida se, mitä tehdään. Aika moni kirjasto painii samojen asioiden kanssa, ja jonkun toisen tekemät ratkaisut voivat paitsi avata omia silmiä uudenlaisille ratkaisuille, myös antaa suoria vastauksia. Jokaisen ei kannata keksiä sitä pyörää uudelleen, joten autetaan toinen toistamme.
Hanke alkaa virallisesti syyskuussa kahdella koulutuspäivällä ja jatkaa ainakin vuoden 2022 loppuun. Suurin osa työstä tapahtuu vuoden 2022 aikana, mutta alkaa pienemmässä skaalassa jo syksyllä 2021. Hanke ponkaistaan käyntiin Johdatus palvelumuotoiluun –koulutuksella 27.9. klo 9-15 (ruotsiksi 30.9. klo 9-15). Tuon koulutuspäivän aikana saatte hyvän käsityksen siitä, mitä palvelumuotoilu on ja mitkä ovat sen mahdollisuudet kirjastomaailmassa – mitä se voisi tarjota teille. Saatte myös katsauksen palvelumuotoilussa käytettäviin työkaluihin jo tässä koulutuspäivässä. Sen jälkeen voitte rauhassa päättää, haluatteko mukaan pilottihankkeeseen. Tähän koulutuspäivään kannattaa osallistua, aiotte sitten osallistua pilottihankkeeseen tai ette. (Jos harkitsette asiaa, osallistukaa ehdottomasti – tämä koulutus tarjoaa teille tarvittavan tiedon päätöksen tekemiseen ja prosessin aloittamiseen) Lisää koulutuksesta täällä: https://www.akepampas.fi/event/johdatus-palvelumuotoiluun Ilmoittautua voit täällä: https://link.webropolsurveys.com/S/1EEE09D2C64C9CF1 viimeistään 21.9. Koulutus on vain AKEpampas-alueen kirjastoille.
Heräsikö sinulle tai teille kysymyksiä hankkeeseen tai koulutukseen liittyen? Ottakaa siinä tapauksessa rohkeasti yhteyttä joko Mikaelaan (mikaela.lovdahl@vaasa.fi) tai Tanjaan (tanja.markkula@vaasa.fi). Vastaamme mielellämme kysymyksiin!
Om vi skulle börja från service design; vad är det egentligen? Service design är en metod som lägger kunden i fokus och utgår från dennes behov och upplevelse. Med hjälp av metoden kan man utveckla servicen till att bli så användarvänlig och relevant för kunden som möjligt. En typisk arbetsprocess inom service design börjar med en problemformulering, därefter insamling och kartläggning av information från kunder, analys av informationen, brainstorming av idéer och lösningar, testning och utvärdering av en eller flera lösningar i praktiken, och slutligen förverkligande av lösningen eller idéen. Med service design kan man förbättra en befintlig tjänst eller skapa en helt ny. Man kan också skräddarsy tjänster för specifika målgrupper, t.ex. ungdomar eller bibliotekets icke-användare.
Möjligheterna för vad som kan göras med hjälp av service design är alltså många. Men passar detta pilotprojekt i service design just ert bibliotek? Vi söker flera bibliotek till pilotprojektet. Speciellt önskar vi få med mindre bibliotek, men alla bibliotek som är intresserade ska absolut ta kontakt med oss. Meningen är att med hjälp av service design utveckla eller förbättra en liten del av verksamheten – för allt kan man inte göra på en gång. Under pilotprojektet lär ni er använda sådana verktyg som ni även i framtiden kan använda för att utveckla er verksamhet. Vad ni gör och hur ni börjar projektet i just ert bibliotek får ni hjälp med av vår samarbetspartner – ett proffs inom service design. Hen, samt Mikaela och Tanja och alla andra bibliotek som är med i projektet, stöder er under processen.
Hur mycket resurser kräver projektet? Hur mycket tid och arbete deltagandet i projektet kräver är i det här skedet svårt att säga eftersom det är beroende av vad ni vill fokusera på. Under projektet förutsätts ändå att ni testar en eller flera olika lösningar i praktiken. På det sättet strävar vi efter att undvika situationer där gjorda planer inte blir mer än bara planer. För att ni ska ha nytta av projektet behöver planerna också omsättas i praktiken. Eftersom fokus är på mindre bibliotek är vi dock medvetna om att resurserna är begränsade och detta tas i beaktande.
Meningen med pilotprojektet är också att resultatet ska kunna utnyttjas även i andra bibliotek. Därför är det viktigt att dokumentera det som görs. Det är många bibliotek som kämpar med samma saker. En lösning som något annat bibliotek har kommit fram till kan öppna ögonen för nya möjligheter, men också ge raka svar på problem man har. Det är onödigt att alla uppfinner hjulet på nytt, så låt oss hjälpa varandra.
Projektet börjar officiellt med två innehållsmässigt likartade fortbildningsdagar (en på finska och en på svenska), och fortsätter åtminstone till slutet av året 2022. Största delen av arbetet görs under 2022, men vi börjar i mindre skala redan 2021. Vi startar med fortbildningsdagen Introduktion till service design den 30.9 kl. 9-15 (på finska 27.9 kl. 9-15). Under fortbildningsdagen får ni en klar uppfattning om vad service design är och vilka möjligheter det ger i biblioteksvärlden – vad skulle det kunna erbjuda åt er. Ni får också en överblick över verktyg som används inom service design redan under denna fortbildning. Efter det kan ni i lugn och ro bestämma ifall ni vill vara med i själva projektet. Det lönar sig att delta i fortbildningen, oberoende om ni redan har funderat på att delta i pilotprojektet eller inte (ifall ni funderar på saken, rekommenderar vi absolut att ni deltar – denna fortbildning ger er den information som behövs för att göra det slutgiltiga beslutet och påbörja processen). Mera om fortbildningen kan du läsa här: https://www.akepampas.fi/event/introduktion-till-service-design Och här kan du anmäla dig till fortbildningen: https://link.webropolsurveys.com/S/1EEE09D2C64C9CF1 senast 21.9. Denna fortbildning är endast för AKEpampas-områdets bibliotek.
Väckte detta frågor om pilotprojektet eller fortbildningen? Ta i så fall kontakt med Mikaela (mikaela.lovdahl@vaasa.fi) eller Tanja (tanja.markkula@vaasa.fi). Vi svarar gärna på era frågor!
Liboppi on Suomen yleisten kirjastojen henkilökunnalle luotu Moodle-pohjainen verkko-oppimisalusta, jossa on mahdollista suorittaa erilaisia kursseja itsenäisesti opiskellen. Kuulostaapa hienolta, vai mitä? Kyseessä on kuitenkin ihan arkinen asia, jonka tarkoitus on yksinkertaisesti helpottaa mahdollisuutta ottaa uusia asioita haltuun, omassa tahdissa ja omien tarpeiden mukaan.
Libopissa on kaikille yhteisiä kokonaisuuksia ja alueellisia kokonaisuuksia. Osallistumiseen tarvitaan kurssiavain, joka löytyy AKEpampaksen infokirjeestä (ja Annelilta ja Tanjalta). Kerran avaimen syötettyäsi on kurssi jatkossa sinulle aina ns. auki. Libopissa on paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä sisältöä, selkokielestä ja englannin kielestä lastenkirjastotyön sisältöpakkiin ja Lukuluxiin (eli lukemattomien aikuisten ohjaamiseen työkaluja tarjoavaan kokonaisuuteen).
Miltä kurssin suorittaminen Libopissa tuntuu?
Sirpa Tuomisto, erikoiskirjastonhoitaja Kokkolan kaupunginkirjastosta testasi pyynnöstämme Libopin selkokielen kurssia. Kiitos Sirpa sinulle! Sirpan työnkuvaan kuuluu erilaisia kirjoittamishommia, virallisemmista vapaamuotoisempiin teksteihin. Hän kuvaa itse olevansa kapulakielen mestari, jolle hyvin yksinkertainen kieli tuottaa ajoittain haasteita. Selkokieli on hänelle jo ennestään tuttua aiemmista koulutuksista, mutta kuten monessa muussakin asiassa, myös selkokielessä kertaaminen kannattaa. Asiat on taas helpompi muistaa siinä käytännön työssä.
Liboppi ympäristönä tuotti aluksi Sirpalle hieman harmaita hiuksia, mutta käytön myötä siellä liikkumiseen alkoi tottua. Uloskirjautumispainikekin löytyi viimein sieltä yläosan keskiosasta, jonne se omaa nimeä napsauttaessa tulee esiin. Ei siis oikeaan yläkulmaan. Libopissa on siis omat niin sanotut omituisuutensa (niin kuin meillä kaikilla), mutta niihin kyllä tottuu.
Opiskeleminen Libopissa antaa Sirpan mielestä hienon mahdollisuuden oppia uutta omaan tahtiin ja oman työn ehdoilla. Kaikkiin itseä kiinnostaviin koulutuksiin ei vain ihan käytännön syistä ole mahdollista osallistua, ja silloin Liboppi tarjoaa todella hyvän mahdollisuuden kehittää osaamistaan silloin, kun se itselle sopii. Hienoa on myös se, että Liboppia voi käyttää missä vain ja miltä koneelta vain; näin on mahdollista hyödyntää esimerkiksi etätyöpäiviä osaamisen kehittämiseen. Tulevaisuuden työelämä on menossa entistä enemmän siihen, että on jatkuvasti opittava ja opiskeltava uutta. Tähän Liboppi tarjoaa loistavan mahdollisuuden.
Mitä opiskelu Libopissa vaatii?
Libopissa opiskelu vaatii Sirpan mielestä jonkin verran viitseliäisyyttä, aikatauluttamista ja motivaatiota – etenkin, jos haluaa suorittaa kokonaisen kurssin. Se, että kurssit on jaettu osioihin helpottaa työskentelyä paljon, kun voi edetä rauhassa ja selkeästi osio kerrallaan. Myös sen jonkin tietyn asian poimiminen omaan käyttöön koko kurssista on helppoa, kun kokonaisuus on jaettu selkeisiin osiin.
Sirpan vinkit Liboppi-opiskelijalle ovat:
Varaa aikaa opiskeluun!
Kärsivällisyys on valttia!
Varustaudu riittävän hyvillä välineillä, jotta voit seurata esimerkiksi videoita sujuvasti.
Uteliaisuus on hyväksi – eli toisin sanoen tiedonjano. Se toimii myös motivoivana tekijänä. Onneksi meillä kirjastolaisilla tiedonjanoa riittää!
Selkokielen perusteet -liboppikurssi
Selkokielen perusteet -kurssin ensimmäinen osio
Kuten aiemmin todettua, Sirpalla oli jo aiempaa kokemusta selkokielestä. Hän vinkkaakin, että kurssi on hyvää kertausta selkokielen koulutuksille, mutta myös kaikille muille hyvä, kattava ja innostavakin paketti selkokielestä. Videot olivat selkeitä ja Riikka Tuohimetsän esiintyminen luontevaa. Tehtävissä riitti haastetta myös sille, joka on jo hieman tutustunut selkokieleen. Kirjastolaiset ovat usein hyviä kapulakielessä, jolloin selkokielen koulutuksesta on paljon ihan konkreettista apua. Täsmävinkkinä Sirpa muistuttaakin avaamaan käsitteitä tehtäviä tehdessä. Niin, ja kirjavinkkausosio on tosi hyvä, se ainakin kannattaa käydä kurkkaamassa kurssin sisällöstä!
Entä miten kävi oppimisinnon Selkokielen perusteet –kurssin jälkeen? Hyvin – Sirpa löysi seuraavaksi itsensä Microsoft 365 –kurssin parista. Uskallatko sinä kokeilla?
Liboppi är en Moodle-baserad lärplattform där personalen vid de allmänna biblioteken i Finland kan avlägga olika slags kurser på egen hand. Det låter ju fint, eller hur? Det handlar ändå om något vardagligt som helt enkelt ska göra det lättare att lära sig nya saker, i egen takt och enligt ens egna behov.
På Liboppi finns både allmänna och regionala helheter. För att delta behöver man en kurskod, som finns i AKEpampas infobrev (och fås av Anneli och Tanja). När du har fyllt i koden en gång är kursen så att säga alltid öppen för dig i fortsättningen. På Liboppi finns mycket intressant och nyttigt innehåll, allt från lättläst språk och engelska till ett innehållspaket för barnbiblioteksarbete och verktyget Lukulux för handledning av icke-läsande vuxna. Dom flesta av kurserna är på finska, men det kommer mera innehåll också på svenska.
Hur känns det att avlägga en kurs i Liboppi?
Sirpa Tuomisto, som är specialbibliotekarie på Karleby stadsbibliotek, testade Liboppis kurs om lättläst språk (Selkokielen perusteet) på vår begäran. Tack Sirpa! I Sirpas arbete ingår det att skriva olika slags texter, både officiella och mer fria texter. Hon beskriver sig själv som en mästare på krångelspråk, men kan ibland ha svårt att skriva enkelt. Lättläst språk är bekant för henne från tidigare fortbildningar, men liksom mycket annat lönar sig också det att repetera. Då blir det igen lättare att komma ihåg i det praktiska arbetet.
Allra först gav Liboppi Sirpa en del gråa hår, men småningom vande hon sig vid plattformen. Till och med utloggningsknappen hittade hon slutligen längst upp på mitten, där den dyker upp när man klickar på sitt namn. Alltså inte uppe till höger. Liboppi har alltså sina så kallade egenheter (liksom vi alla), men man blir nog van.
Sirpa tycker att Liboppi är en fin möjlighet att lära sig nya saker i egen takt och på det egna arbetets villkor. Av rent praktiska skäl är det helt enkelt inte möjligt att delta i alla utbildningar som man är intresserad av, och då ger Liboppi en utmärkt möjlighet att utveckla sin kompetens när det passar en själv. Det är också fint att Liboppi kan användas var som helst och på vilken dator som helst; då kan man till exempel använda sina distansarbetsdagar till kompetensutveckling. I framtidens arbetsliv kommer arbetstagarna i allt högre grad att vara tvungna att ständigt lära sig och studera nya saker. Liboppi ger en fantastisk möjlighet till det.
Vad krävs för att studera via Liboppi?
Enligt Sirpa kräver studier via Liboppi en aning företagsamhet, tidsplanering och motivation – i synnerhet om man vill avlägga en hel kurs. Det faktum att kurserna är indelade i avsnitt underlättar arbetet när man kan gå framåt i egen takt, avsnitt för avsnitt. Tack vare den tydliga indelningen är det också enkelt att plocka åt sig just det information som man behöver.
Sirpas tips för Liboppi-studerande är följande:
Reservera tid för studierna!
Tålamod bär långt!
Se till att ha tillräckligt bra utrustning, så att du kan se till exempel videor utan problem.
Nyfikenhet är alltid bra – det vill säga kunskapstörst. Den höjer också motivationen. Tur att vi på biblioteket älskar kunskap!
Liboppi-kursen om lättläst språk
Skärmdump från Liboppi.
Liksom vi redan konstaterade hade Sirpa tidigare erfarenhet av lättläst språk. Hon tipsar om att kursen är bra repetition för den som redan har deltagit i kurser om lättläst språk, men ett bra, heltäckande och inspirerande paket för vem som helst. Videorna var tydliga och Riikka Tuohimetsä uppträdde naturligt. Uppgifterna bjöd på utmaningar också för dem som redan visste en del om lättläst språk. Biblioteksfolk är ofta bra på krångelspråk, så utbildningen om lättläst språk kan vara till stor konkret nytta. Sirpa vill särskilt påminna om att beskriva begreppen när man gör uppgifter. Jo, och boktipsavsnittet är riktigt bra, så åtminstone det lönar det sig att ta en titt på!
Och hur gick det med studieivern efter kursen om lättläst språk? Bra – Sirpa hittade sig själv på en kurs om Microsoft 365. Vågar du prova på?
Meillä on alueellamme 3 kirjastokimppaa ja kimppoihin kuulumaton Vaasan kaupunginkirjasto. Miten viime vuosi meni eri puolilla aluettamme, ja mitä on menossa tänä vuonna missäkin? Tässä Kokkolan kirjastotoimenjohtajan Susann Forsbergin (Anders-kirjastot), Seinäjoen kirjastotoimenjohtajan Kirsti Länsikallion (Eepos-kirjastot), Vöyrin kirjastonjohtajan Marina Sandströmin (Fredrika-kirjastot) sekä Vaasan kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtajan Marita Aholan välittämät kuulumiset.
Viime vuosi ei ollut helppo kenellekään. Mutta miten se meni?
Viime vuosi oli koronan vuoksi haastava kaikille. Anders-kirjastoissa sekä kävijä- että lainausmäärät pienenivät. Valoa vuoteen toi omatoimikirjastopalvelujen kehittäminen koko alueella; uudet omatoimikirjastot avattiin Koivuhaassa Kokkolassa sekä Kaustisilla ja Toholammilla. Eepos-kirjastojen alueella jouduttiin kevään sulun lisäksi rajoittamaan toimintaa myös syksyllä muutamissa kirjastoissa, mikä heijastui lainaus- ja kävijämääriin. Silti valtakunnallisesti vertaillen Eepos-kirjastojen lainaukset ovat hyvällä tasolla. Eepos-kirjastot ottivat käyttöön myös hankintaportaalin, joka on jo tuonut säästöjä. Kimpalla on hankintasopimus kirjastokirjallisuudesta kahden toimittajan kanssa, ja hankintaportaali kilpailuttaa jokaisen yksittäisen hankinnan toimittajien välillä. Kätevää!
Fredrika-kirjastot pärjäsivät niin hyvin kuin vain mahdollista. Lainausluvut tietenkin laskivat, mutta monen loppuvuosi oli silti vahva. Fyysisten käyntien määrät laskivat koronatilanteen myötä, mutta lainausmäärät olivat olosuhteista huolimatta vakaat. Vaasassa koronan lisäksi kurittivat myös säästöpaineet ja sitä kautta lomautukset ja hankintakiellot (vain välttämättömimmät aineistot hankittiin). Lainausmäärät saavuttivat lähes niille asetetut tavoitteet.
Digiloikka
Koronan värittämä vuosi toi mukanaan suuren digiloikan jokaiseen kirjastoon. Koulutukset siirtyivät verkkoon, ja henkilökunta oppi hienosti ottamaan haltuun uusia työvälineitä ja tapoja tehdä asioita. Anders-kirjastot toteuttivat viime vuonna virtuaalisia kirjailijavierailuja ja kirjavinkkauksia. Myös alakoululaisille suunnattu digilukudiplomi https://digitaalinen-lukudiplomi.webnode.fi/ otettiin käyttöön syksyllä 2020. Se sopii kaikenlaisille lukijoille lukutasosta tai lukumausta riippumatta. Lukemisen edistäminen virtuaalisesti näyttääkin vahvasti olevan se keino, jolla kirjastot jatkossa paremmin puolustautuvat poikkeusolojen aiheuttamia ongelmia vastaan.
Myös Vaasassa henkilökunta siirtyi joustavasti, kekseliäästi ja periksiantamattomasti verkkoon ja digitaaliset tapahtumat saavuttivat jopa paremmin kuin lähitapahtumat, ja erilaista yleisöä. Tapahtumiin osallistujia oli viime vuonna jopa enemmän kuin edellisvuonna jolloin koronaa ei vielä ollut, n. 21 000. Jatkossa tullaan tekemään tapahtumia niin diginä, hybridinä kuin livenäkin. Kun digituen tarjoaminen oli mahdotonta paikan päällä, tarjosi Digitalkkari digitukea etänä.
Eepos-alueella Satusirkus-hankkeen sirkuskiertueen keskeytyessä tehtiin kirjastoklovni Jojon videot Kirjastokaistalle. Muutoinkin kirjastoissa otettiin nopeasti digitaalisia välineitä käyttöön ja järjestettiin etätapahtumia. Kurikassa syntyi oma live-kanava, ja Eepokselle oma YouTube-kanava. Somekanavat otettiin tehokäyttöön, verkkoaineistoja vinkattiin ja digitukeakin tarjottiin etänä. Syksyn huippukohta oli ilman muuta Rakkaudesta kirjaan –palkinto, jonka sai Eepoksen Lukuliekki-peli Helsingin kirjamessuilla.
E-materiaalit
E-kirjojen lainausten kasvu prosenteissa 2019-2020. Lähde: kirjastot.fi:n kirjastotilastot
E-materiaalien käyttö nousi viime vuonna, ja siihen myös vastattiin. Fredrikassa uudesta palvelusta Viddlasta tuli yhä suositumpi vuoden mittaan. Eepoksessa e-kirjahankintoihin satsattiin lisämääräraha. Kirjastokinokin saatiin sopivasti käyttöön 1.4.2020. Myös Andersissa sosiaalisen median käyttöönotto ja digitaalisten aineistojen markkinointi sai e-aineistojen käyttöasteen kiitettävään nousuun kaikissa kirjastoissa. Vaasassakin pystyttiin vastaamaan kasvaneeseen kysyntään ja tarjoamaan asiakkaille aikakauslehtiä digitaalisessa muodossa etäkäyttömahdollisuudella.
Miltä tämä vuosi näyttää yleensä? Onko jotain, mitä erityisesti halutaan nostaa esiin?
Jokaisen tunnelmat ovat toiveikkaat, ja jokaisessa kirjastossa henkilökunta odottaa jo sitä, että pääsee tekemään töitään täysillä. Vaasassa tämä vuosi näyttää sekä koronan että säästöjen mukaan paremmilta. Palveluiden asteittainen avaaminen on luonut uskoa tulevaisuuteen. Kaikesta selvittiin ja kaikesta selvitään! Maaliskuusta lähtien Vaasan verkkokirjasto on toiminut täysin Finnassa: https://vaasankirjasto.finna.fi/. Myös Eepoksessa nähdään valoa tunnelin päässä, ja toiveet suhteellisen normaalista syksystä ovat korkealla. Tapahtumia ja käyttäjäkoulutuksia on tarkoitus järjestää vähintään entiseen malliin. Toivo ja usko siihen, että asiakkaat palaavat kirjastoihin sitten, kun kaikki palvelut saadaan jälleen avata on suuri. Muutamissa kirjastoissa, kuten Laihialla ja Ähtärissä, remontoidaan tiloja ja Nurmon kirjasto on saamassa uudet tilat. Omatoimikirjastoja avataan koko ajan lisää. Ilmajoki ja Kurikka saivat avustusta kirjastoauton hankintaan ja suunnittelu on siellä varmasti jo täydessä käynnissä! Fredrika-kirjastot ottivat 1.3. käyttöön uudet verkkosivut https://fredrika.finna.fi/, ja niiden kehittäminen omia tarpeita vastaaviksi on vienyt eniten aikaa alkuvuodesta. Vielä on paljon opittavaa, mutta osaavan henkilöstön avulla suurin osa asioista on ratkennut. Myös Andersissa tunnelmat ovat positiiviset ja odottavat.
Mihin keskitytään erityisesti tänä vuonna?
Fredrika-kirjastoissa ei tänä vuonna ole muita suuria yhteistyössä toteutettavia projekteja kuin Finna-verkkokirjaston kehittäminen kirjastokimpan asiakkaille niin käyttäjäystävälliseksi kuin mahdollista. Kimpassa tehdään tiivistä yhteistyötä e-aineistojen tiimoilta ja jaetaan tietoa palveluista ja mahdollisuuksista, joista kaikki voisivat hyötyä.
Eepos-kirjastot keskittyvät viestinnän kehittämiseen. Viestintäsuunnitelma on valmistumassa ja markkinointikampanjoita on suunnitteilla. Tavoitteena on, että Eepos-alueella kaikki tietäisivät, mikä Eepos on. Uusille kuntapäättäjille halutaan kertoa kirjaston merkityksestä kuntalaisille ja Eepos-yhteistyön tuomista hyödyistä. Rakkaudesta kirjaan –palkintosummalla juurrutetaan Lukuliekki-peliä entistä paremmin alueen kouluille. Lukeva kunta –hanke kattaa suuren osan Eepos-alueesta ja lukutaitoa edistetään yhteistyössä koulujen kanssa. Kokoelmien kehittämistä varten kirjastojärjestelmään hankittiin analyysityökalu.
Vaasan kaupuginkirjastossa ”Koko Vaasa lukee” jalostetaan pysyväksi brändiksi tämän vuoden aikana. Ristinummen kaupunginosassa on käynnissä alueen kehittämishanke, jossa kirjasto on yhtenä toimijana tiiviisti mukana. Varhaiskasvatuksen kanssa kehitetään ja laajennetaan kirjastopolkua. Tapahtumiin panostetaan, kaikissa muodoissaan. Digitaalisten palveluiden kehittäminen saavutettavuus niiden kärkenä on myös asia, johon keskitytään.
Anders-kirjastoissa panostetaan tänä vuonna erityisesti verkon mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Virtuaalisia kirjailijavierailuja ja kirjavinkkauksia jatketaan. E-aineiston käytön kasvusta johtuen etäkäyttöisten aineistojen tarjontaa lisättiin vuodelle 2021. Digilukudiplomin hyödyntämistä jatketaan täysillä myös tänä vuonna.
AKEpampas alueen kunnat. Eri kirjastokimpat on merkitty eri värein; punainen on Eepos, keltainen Fredrika, vihreä Anders ja sininen Vaasan kaupunginkirjasto.
Millaisia hankkeita alueellanne on tai tulee olemaan käynnissä tänä vuonna?
Eepos-kirjastojen uusi yhteinen hanke on jatkoa Vieläkin parempi Eepos –hankkeelle. Nyt keskiössä ovat heikosti lukevien nuorten aikuisten lukutaidon tukeminen, asukkaiden osallisuuden ja yhteiskunnallisen keskustelun edistäminen sekä Eepos-kirjastojen strategisen kehittämisen jatkuvuus. Alueen kirjastot saivat avustusta myös omille hankkeilleen. Niillä edistetään lukemista ja avataan uusia omatoimikirjastoja.
Vaasassa on käynnissä ja käynnistymässä lukutaitoon liittyviä hankkeita: Nuoret kirjastoon jatkuu lokakuun loppuun. Myös Elämäni sanat/Orden i mitt liv –hanke jossa hyödynnetään draamaa ja sanataidetta, jatkuu yhä. Tänä vuonna alkaa myös Arki sujuu, lukeminen sujuu/Läsandet flyter, vardagen flyter, jossa keskitytään erityisesti syrjäytymisvaarassa oleviin ja nuoriin aikuisiin. Vaasan hallinnoima, yhteistyössä Seinäjoen ja Jyväskylän kanssa toteutettava yrittäjiin kohdistuva hanke on myös yksi tänä vuonna aloittavista hankkeista.
Anders-kirjastoissa lukemisen edistäminen on perinteisesti ollut kirjastokimpan vahvaa osaamista ja hankeavustuksilla jatketaan tätä työtä myös vuonna 2021. Lisäksi jatketaan työtä omatoimikirjastojen lisäämiseksi (Kälviän kirjasto) ja monikulttuurisuuden tukemiseksi.
Fredrika-kirjastoissa ei tänä vuonna ole yhteistä hanketta, vaan kirjastot ovat tehneet enemmän omia hankehakemuksia. Tänä vuonna kirjastoissa on hankkeita liittyen lukemisen edistämiseen ja sanataiteen hyödyntämiseen, yhteistyön tiivistämiseen yhdistysten kanssa ja omatoimikirjastoihin panostamisen lisäksi. Ensi vuodelle pyritään suunnittelemaan jälleen yhteinen projekti.
Vi har på vårt område 3 bibliotekssamarbeten, samt Vasa stadsbibliotek som inte hör till något av dessa. Hur gick förra året i olika delar av området, och vad är egentligen på gång i biblioteken i år? Här är vad Vörås bibliotekschef Marina Sandström (Fredrikabiblioteken), Karlebys biblioteksdirektör Susann Forsberg (Anders-biblioteken), Seinäjokis biblioteksdirektör Kirsti Länsikallio (Eepos-biblioteken) och Vasas kultur- och biblioteksdirektör Marita Ahola berättade om det senaste året och nuläget.
Fjolåret var inte lätt för någon. Men hur gick det egentligen?
Fjolåret var utmanande för alla på grund av coronan. I Anders-biblioteken minskade både besök och utlåning. Men det som gav en guldkant till året var utvecklandet av meröppna bibliotek i hela området; nya meröppna bibliotek öppnades i Björkhagen i Karleby, i Kaustby och i Toholampi.
Eepos-området måste begränsa verksamheten i några bibliotek inte bara på våren utan också på hösten, och det syntes i besökarantalet och utlåningen. Men ändå är utlåningen på bra nivå på området, då man jämför med hela Finland. Eepos-biblioteken tog också i bruk en anskaffningsportal, som redan medfört inbesparingar. Eepos har anskaffningsavtal med två leverantörer om biblioteksmaterialet (böcker), och anskaffningsportalen konkurrensutsätter varje anskaffning mellan de här två leverantörerna. Behändigt!
Lån/kund i olika bibliotekssamarbete år 2020. Källan: biblioteken.fi, biblioteksstatistik
Fredrikabiblioteken klarade fjolåret så gott de kunde. Utlåningen gick förstås ner men många avslutade ändå året starkt. Antalet fysiska besök sjönk, av naturliga skäl, men utlåningen var trots omständigheterna stabil. I Vasa var det inte bara coronan, utan också inbesparingstrycket med sina följder som anskaffningsförbud (endast det nödvändigaste materialet anskaffades) och permitteringar, som retade. Utlåning nådde ändå nästan målet.
Digisprånget
Ett år färgat av corona förde med sig ett stort digisprång till varje bibliotek. Fortbildningarna flyttades till nätet och personalen lärde sig på ett fint sätt att ta i bruk nya verktyg och sätt att göra saker. I Anders-biblioteken hade man ifjol virtuella författarbesök och bokprat. Också det digitala läsdiplomet https://digitaalinen-lukudiplomi.webnode.fi/ som är riktat åt årskurserna 1-6 togs i bruk 2020. Läsdiplomet passar alla oberoende av läskunnighetsnivå och boktycke. Att främja läsandet virtuellt verkar vara det sätt som biblioteken kan försvara sig mot undantagsförhållanden i fortsättningen.
Även i Vasa övergick personalen flexibelt, påhittigt och outtröttligt till nätet och de digitala evenemangen nådde även fler än fysiska evenemang, samt annorlunda publik. Deltagarna i olika evenemang var även mera som det corona-fria året före, ca. 21 000. I framtiden kommer evenemang vara både i digital format, hybrid och live. Så länge det inte var möjligt för huvudbibliotekets Digistöd att fungera fysiskt i biblioteket erbjöds det på distans.
Då Satusirkus-projektets cirkus-turné avbröts i Eepos, gjordes biblioteksclownen Jojos videor till Bibliotekskanalen. Biblioteken tog annars också snabbt i bruk olika verktyg och ordnade distansevenemang. I Kurikka föddes en egen live-kanal och Eepos fick en egen YouTube-kanal. Sociala medier togs effektivt i användning och man tipsade om materialet på nätet och erbjöd även digistöd på distans. Höjdpunkten på hösten var nog Rakkaudesta kirjaan-priset som Eepos-bibliotekens Lukuliekki-spel fick under Helsingfors bokmässa.
E-materialet
Ökning i utlåning av e-böcker 2019-2020 i procent. Källan: biblioteken.fi, biblioteksstatistik
Användningen av e-material ökade ifjol och biblioteken svarade också på efterfrågan. I Fredrika-biblioteken blev den nya streamingtjänsten Viddla mer och mer populär. I Eepos satsade man extra pengar på e-materialet, vilket syns i utlåningen. Kirjastokino togs i bruk just passligt 1.4.2020. Också i Anders-biblioteken resulterade en satsning på sociala medier och marknadsföring av det digitala materialet i en berömvärd ökning av användningen. Även i Vasa kunde man, trots besparingar, svara på den ökade efterfrågan och erbjuda digitala tidskrifter man kan läsa hemifrån åt kunder.
Hur ser det här året ut i allmänhet? Är det någonting speciellt man vill lyfta fram?
Stämningen för alla är hoppfull och i varje bibliotek väntar personalen redan på tiden då de kan jobba till fullo. I Vasa ser det här året bättre ut sett ut både corona- och inbesparingssynvinkel. Det gradvisa öppnandet av servicen har skapat förtroende för framtiden. Vi klarade allt, och allt klarar vi! Sedan mars har Vasas nätbibliotek fungerat helt i Finna: https://vaasankirjasto.finna.fi/. Också i Eepos ser man ljus i ändan av tunneln och förhoppningarna om en relativt normal höst är på hög nivå. Evenemang och användarutbildningar har man planerat att ordna åtminstone i samma takt som förr. Hoppet och tron på att kunderna återkommer till biblioteken då man har fått öppna alla tjänster igen är stor. Några av biblioteken, som Laihela och Etseri, håller på att renovera utrymmen, och Nurmo bibliotek ska få nya utrymmen. Det öppnas hela tiden fler meröppna bibliotek. Ilmola och Kurikka fick bidrag för anskaffning av en ny bokbuss, och planeringen är säkert redan i full fart där. Fredrikabiblioteken tog fr.o.m. 1.3 i bruk sina nya webbsidor fredrika.finna.fi och har lagt mest energi på att få dem att fungera enligt behoven. Det är ännu en del kvar att lära men med kunnig personal har det mesta löst sig. Också i Anders-biblioteken är stämningen positiv och förväntansfull.
Vad fokuserar man speciellt på i år?
Fredrikabiblioteken har inget stort samarbetsprojekt i år utan fokuserar på att få den nya Finna-sida att bli så användarvänlig som möjligt för kunderna. Biblioteken samarbetar kring e-material och delar information om tjänster och möjligheter som kan vara till fördel för alla inom samarbetet.
Eepos-biblioteken fokuserar på utveckling av kommunikationen. Kommunikationsplanen blir snart färdig och marknadsföringskampanjer planeras. Målet är att alla i Eepos-området skulle känna till vad Eepos är. Man vill berätta för kommunens nya beslutsfattare om bibliotekets betydelse för alla invånare i kommunen och fördelarna med Eepos-samarbetet. Med hjälp av Rakkaudesta kirjaan-prissumman vill man låta Lukuliekki-spelet få ännu bättre fäste i områdets skolor. En läsande kommun-projektet täcker största delen av Eepos-området och läskunnighet främjas i samarbete med skolorna. För utvecklingen av samlingarna skaffades ett analyseringsverktyg.
I Vasa stadsbibliotek har ”Hela Vasa läser” förfinats till ett bestående brand under detta år. I stadsdelen Korsnäståget har man startat ett utvecklingsprojekt för hela stadsdelen, där biblioteket aktivt är med. Biblioteksstigen utvecklas och vidgas i samarbete med småbarnspedagogiken. Man satsar på evenemang, i alla sina former. Också digitala tjänster utvecklas, och tillgänglighet är där den sak man fokuserar på.
I Anders-biblioteken satsar man i år speciellt på att utnyttja de möjligheter som nätet erbjuder. Virtuella författarbesök och bokprat fortsätter. På grund av den ökade efterfrågan för e-materialet i fjol har utbudet ökats för året 2021. Digi-läsdiplomet utnyttjas för fullt också i år.
En karta över hela AKEpampas-området med sina olika bibliotekssamarbeten Anders, Eepos, Fredrika och Vasa stadsbibliotek.
Hurdana projekt är på gång eller kommer att vara på gång på området i år?
Det nya projektet som Eepos har tillsammans är en fortsättning på Vieläkin parempi Eepos-projektet. Denna gång fokuserar man på unga vuxna som har dåliga läskunskaper genom att stödja deras läskunskaper, främjar invånarnas delaktighet och samhälleliga samtal, samt fortsätter att strategisk utveckla Eepos-biblioteken. Områdets bibliotek fick bidrag också för sina egna projekt. Med dessa främjar man läsandet och öppnar nya meröppna bibliotek.
I Vasa håller man på, och ska börja, med olika slags projekt kring läskunskap: Nuoret kirjastoon fortsätter ända till slutet av oktober. Också Elämäni sanat/Orden i mitt liv –projektet, där man utnyttjar ordkonst och drama, fortsätter ännu. I år börjar också Arki sujuu, lukeminen sujuu/Läsandet flyter, vardagen flyter, där man fokuserar speciellt på dem som riskerar att bli marginaliserade och unga vuxna. Samarbetsprojektet mellan Vasa (fungerar som administratör), Seinäjoki och Jyväskylä, vilket riktar sig till företagare börjar också i år.
I Anders-biblioteken har främjande av läsandet traditionellt hört till hela samarbetets starka kunnande och detta arbete fortsätter med hjälp av projektbidrag också i år 2021. Till det så fortsätter man arbetet för att öka antalet meröppna bibliotek (Kelviå bibliotek) och för att stödja mångkultur.
Fredrikabiblioteken gjorde ingen gemensam projektansökan inför i år utan alla bibliotek har enligt egna behov och visioner gjort ansökningar. De enskilda kommunerna har gjort ansökningarna för bl.a. läsfrämjande och ordkonst, fördjupat samarbete med föreningar och för att få fler meröppna bibliotek. Nästa år kommer man att ansöka om bidrag för ett nytt gemensamt projekt.
Anneli Ketonen Oslossa. / Anneli Ketonen i Oslo. Kuva/Bild: Anneli Ketonen
Anneli Ketosen pitkä ja arvostettu ura kirjastotoimen ylitarkastajana aluehallintovirastossa alkaa nyt olemaan takana päin, ja uudet hieman vapaamuotoisemmat eläkeläisen työhaasteet edessä – tai ihan käsillä. Tapasimme Annelin vielä alueemme yhteisillä johtajien kahveilla, ja pääsimme Vaasan kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtajan Marita Aholan johdolla kyselemään hieman hänen urastaan ja ajatuksistaan kirjastoalasta.
Annelilla on vahvat kirjastolaisen juuret, joita on kasvatettu ihan nuoresta tytöstä lähtien. Päätyminen kirjastoon töihin oli hänelle luonnollinen suunta. Eikä hän ole päätöstään katunut.
Mutta miten Anneli tuli lähteneeksi juuri näihin tehtäviin, ja millaista työelämä on ollut?
Vuonna 2001 lähdin korkeakoulukirjastosta valtion aluehallintoon, lääninhallitukseen. Olen koko elämäni ajan hakenut haasteita, ja tämä haaste osui juuri oikeaan aikaan. Ensimmäinen, sivistystoimentarkastajan titteli, kuulosti todella komealle! Organisaatiomuutoksia on tullut useampia, ja ne ovat olleet aina aika rankkoja. Vuonna 2010 kirjasto- ja nuorisoväki siirrettiin ELY-keskukseen. Sekin oli hienoa aikaa, vastaanotto oli todella hyvä, vaikka vieressä istuivatkin täysin eri alojen – viennin ja kalatalouden – ihmiset. Vuonna 2014 siirryimme takaisin virastotalolle, aluehallintovirastoon. Noin 20 vuotta on mennä hurahtanut aluehallintotöissä.
Mikä työssäsi on ollut parasta?
Kirjastoihmiset! On ollut mahtavaa työskennellä kirjastolaisten kanssa. Jossain välissä matkustaminen oli upeeta. Mutta kun niitä matkustuspäiviä alkoi olla tajuttoman paljon, yli 70 reissua vuodessa, niin hohto katosi. Pitkiä päiviä, pitkiä matkoja. Tämä etätyöaika oli hyvä eläkkeellesiirtymisvaihe. Työssä on ollut koko ajan uutta ja myös organisaatiomuutokset ovat pitäneet virkeänä. Ihan viimeisinä vuosina, kun on saatu taas rekrytoida, uudet nuoret työkaverit ovat voimaannuttaneet. Opettaminen ja neuvominen on ollut mukavaa, mutta erityisesti näiden henkilöiden tuomat raikkaat ajatukset ja näkemykset ovat antaneet paljon.
Entä työsi huonot puolet?
Liian vähäiset resurssit. Työ on muuttunut sellaiseksi, että tehdään kaikki itse. Se johtaa siihen, että työ on silppua, eikä voi keskittyä kunnolla, kun joka asia hoidetaan itse. Mutta nyt kun on saatu rekryttyä lisää porukkaa, niin se on auttanut. Kirjastoalan resurssit huolettavat yleensäkin.
Miten näet kirjastoalan kehityksen tulevaisuudessa?
Näkyvyyteen on kiinnitettävä huomiota. Mikään asia ei ole itsestään selvää, vaan siitä on kerrottava. Päättäjiin pitää olla yhteydessä. Näkyvyys ja vaikuttaminen työssä on etenkin osa esimiestyötä. Yhteydenpitoa on oltava koko ajan, on kerrottava suunnitelmat ja päivitettävä. Mutta kun tässä asiassa jaksetaan uurastaa, alkaa myös tulosta näkymään.
Kirjastot säilyvät kuten kirja säilyy, sillä lailla en pelkää. Korona-aika osoitti, että kirjastoja tarvitaan. Mutta töitä pitää tehdä, että saadaan ihmiset takaisin. Osa porukasta, erityisesti ne, jotka eivät lainaa vaan ovat käyttäneet kirjastoa muuten, ovat etääntyneet kauemmaksi. Se jengi pitäisi saada takaisin kirjastoon. Myös kirjastoautotoiminta on tärkeä lapsille ja nuorille; kirjastoja ja kirjastoautoja tarvitaan lukemisen edistämistyössä. Päättäjät voisi viedä koulun pihalle silloin, kun kirjastoauto on siellä käymässä, jotta he voisivat nähdä konkreettisesti, miten tärkeä palvelu se on.
Viimeisenä Annelia pyydettiin esittämään itselleen kysymys ja vastaamaan siihen.
Menneisyyden penkominen on turhaa, se on ollutta ja mennyttä. Tärkeämpää on se, mitä tehdään nyt. Eteenpäin, oli Annelin viesti. Ja juuri tässä hetkessä, juuri hänelle; eteenpäin, kohti kesää ja valoa!
Ett inblick i kärriären och biblioteksbranschens framtid
Anneli Ketonen enkelinä Viipurissa. Anneli Ketonen som en ängel i Viborg. Kuva/Bild: Anneli Ketonen
Anneli Ketonens långa och uppskattade karriär som överinspektör för biblioteksväsendet börjar nu vara bakom henne, och nya, lite friare utmaningar för pensionären väntar i framtiden – eller är till hands.
Vi träffade Anneli ännu på den gemensamma kaffestunden för regionens direktörer och kunde fråga om hennes tankar kring sin karriär och biblioteksbranschen i allmänhet, med hjälp av Marita Ahola, kultur- och biblioteksdirektör i Vasa som intervjuade.
Annelis rötter till biblioteksvärlden har vuxit starka redan då hon har varit en liten flicka. Att hon hamnade på jobbet i ett bibliotek var helt naturligt för henne. Och det har hon aldrig ångrat.
Men hur blev det så att Anneli sökte sig till just dessa arbetsuppgifter, och hurdant har arbetslivet varit för henne?
År 2001 fortsatte jag från högskolebibliotek till den regionala myndigheten, länsstyrelsen. För hela mitt liv har jag sökt efter utmaningar, och denna utmaning kom just passligt. Den första titeln, inspektör för bildningsväsendet, lät riktigt fint! Det har varit flera organisationsändringar, och de har alla varit ganska tunga. År 2010 flyttades biblioteks- och ungdomsfolk till NTM-centralen. Det var också en fin tid, vi fick bra mottagning även om bredvid oss satt människor från helt olika branscher – från export och fiskerihushållning. 2014 flyttade vi tillbaka till ämbetshuset, till regionförvaltningsverket. Cirka 20 år har gått hastigt och lustigt i regionförvaltningsarbete.
Vad har varit det bästa i ditt jobb?
Bibbamänniskor! Det har varit häftigt att kunna arbeta med er på biblioteksbranschen. I något skede var det helt underbart att resa. Men när det började bli tokigt för många resedagar, över 70 i året, så var det inte så glamoröst längre. Långa dagar, långa färder. Denna period med distansarbete var egentligen bra för att övergå i pension. På jobbet har det alltid varit någonting nytt, och också organisationsändringar har varit uppiggande. Riktigt under de här sista åren, då rekrytering har åter igen varit möjlig, har nya unga arbetskompisar gett extra styrka. Att jag har fått lära ut dom och ge råd har varit trevligt, men speciellt deras fräscha tankar och åsikter har gett mig mycket.
Och vilka har varit nackdelarna?
För små resurser. Arbetet har ändrat så, att man gör allting själv. Det leder till att helheten och arbetet är splittrat överallt, och man kan inte koncentrera ordentligt på något då man måste sköta allting själv. Men nu då det har rekryterats mera folk, så har det blivit bättre. Resurser på biblioteksbranschen är någonting jag är orolig över annars också.
Hur ser du biblioteksbranschens utveckling i framtiden?
Synlighet måste uppmärksammas. Ingenting är en självklarhet – man måste berätta om allt. Man ska ha kontakt till beslutsfattare. Synlighet och att påverka är en del av arbete speciellt för förmän. Man ska ha kontakt hela tiden, berätta vad man har planerat och uppdatera. Men, då man orkar jobba med detta, så syns det också.
Biblioteken kvarstår, likadant som böckerna kvarstår, på det sättet är jag inte orolig. Corona-tiden visade att bibliotek behövs. Men man måste jobba för att få människorna tillbaka. En del av schacket, speciellt dom som inte lånar men använder biblioteket på något annat sätt, har blivit drivna längre bort från biblioteket. Dom borde man behöva få tillbaka till biblioteket. Också bokbussverksamhet är viktigt för barn och unga; biblioteken och bokbussar behövs i läsfrämjande arbete. Man skulle kunna föra beslutsfattarna på plats till någon skola då bokbussen kommer dit för att konkret visa hur viktig service det är.
Till sist så blev Anneli uppmuntrad att ställa en fråga åt sig själv och svara på den.
Att rota i det förflutna är onödigt, det har viri och firi. Mycket viktigare är det, som görs nu. Framåt, det är Annelis budskap. Och just i denna stund, för henne; framåt, mot sommaren och ljus!
Anneli Ketonen SuomiAreenalla. Anneli Ketonen i SuomiAreena. Kuva/Bild: Anneli Ketonen
Kiitos Annelille kaikesta koko alueen puolesta. Nähärähän!
Huhtikuun puolessa välissä PIKEAKEn ja AKE Pampaksen tarjoamassa työpajassa koottiin musiikkikirjastotyön yhteistä tiekarttaa. Kolmituntisen tavoitteena oli rakentaa sisällysluetteloa kirjastojen tulevaisuuden musiikkiosaamisen käsikirjalle tai oppaalle. Mukana oli osallistuva ja osaava 50-60 ammattilaisen joukko, jonka työskentelyä olin tukemassa.
Aamupäivän aikana vastauksia etsittiin näihin kysymyksiin:
1. Minkälaisia musiikkipalveluita kirjastot tarjoavat tulevaisuudessa? MITÄ
2. Minkälaista musiikkiosaamista edellytetään tulevaisuudessa? KUKA
3. Minkälaisissa kanavissa musiikkipalveluita tarjotaan? MITEN
4. Ketkä ovat kirjastojen musiikkiasiakkaita tulevaisuudessa? KENELLE
5. Miten pienet, keskisuuret ja isot kirjastot tuottavat musiikkipalveluita? KENEN KANSSA JA KUINKA
6. Miten mediamaailman muutos haastaa kirjastojen musiikkiosaamista? TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Miten tähän päivään on tultu?
Päivä käynnistettiin palaamalla oman musiikkikirjastouran ensi hetkiin: pienissä ryhmissä muisteltiin, millaisia ja keitä olivat asiakkaat, kollegat. tilat, työkalut, aineistot ja sisällöt, palvelut, työn tavoitteet ja työssä tarvittava osaaminen. Joidenkin osallistujien työkokemus oli vuoden tai parin mittainen, toisten lähtöpiste oli jo 80-luvulla, mikä toi esille myös työssä tapahtuneita muutoksia.
Veteraanien muistoissa korostuivat aineistojen luettelointi, siellä välähtelivät nykynäkökulmasta eksoottisemmat työvälineet ja formaatit kuten mikrofilmit ja LP:n pesulaitteet. Formaateilla on myös ollut vaikutusta toimintaan: cd teki lainaamisesta olennaista. Lainauskameraa poljettiin ja tiedonhaun infra oli hyvin toisenlaista. Tietopalvelukysymykset olivat vaativampia. Osastolla kuunneltiin musiikkia. Moni kommentoi myös, että asiakaskunta oli aikaisemmin nuorempaa. Ovatko nykyiset asiakkaat niitä samoja, jotka ovat kulkeneet mukana teini-ikäisestä saakka? “Kuulosti kiehtovalta”, totesi yksi uudemmista ammattilaisista.
Nykyhetkeen verrattuna kokoelmatyöhön ja aineistojen käsittelyyn oli enemmän aikaa. “Mihinkään ei ole riittävästi aikaa”, aineistoa ei nykyisellään ehdi edes nähdä osastolla, kun se menee suoraan lainaan. Hyllyvarauksia tehdään paljon, aineistoa siis edelleen lainataan, vaikka kirjastojen välillä onkin eroja. Lainaaminen ei kuitenkaan enää ole ainoa, eikä aina edes pääasia. Uutta ovat muun muassa karaokehuoneet ja studiot. Keskusteluissa pohdittiinkin, onko nyt palattu juurille, sisältöjen äärelle.
Tuomas Pelttari varoitti “pysähtyneisyyden uudelleenkäynnistämisestä” ja muisteli lämmöllä, kuinka tuore uusi kirjastolainen sai hyödyntää omaa innostustaan ja sisältöjen tuntemustaan työssään ja tiimissään, mikä on hyvä muistaa, kun itse on se varttuneempi ammattilainen.
Mitä näkyy horisontissa?
Kun osallistujat tähysivät oman uransa pituisen matkan tulevaan, horisontissa näkyi
äänitelainauksen lasku ja fyysisen formaatin kuihtuminen
kirjojen ja painettujen nuottien lainauksen säilyminen
satunnaisten käyttäjien katoaminen
hevijuusereiden pysyvyys
tapahtuminen lisääntyminen ja tapahtumatuotannon vahvistuminen
erityisryhmien korostuminen
Erityisen tärkeänä, toivottavana ja todennäköisenäkin pidettiin tulevaisuuden musiikkikirjastoissa sisältöjen avaamista ja vinkkaamista. Toiminnan ytimessä on jatkossakin informaatio, sen vaaliminen ja välittäminen. Yksi kirjastojen tehtävistä voi olla pienjulkaisujen ja marginaalijulkaisujen tarjonta. Formaattien aaltoliike näkyy kirjastoissa: vinyylit ovat jo palanneet, nyt takaisin ovat tulossa c-kasetit. Muoto muuttuu, palvelu pysyy.
Toimintamuodoista erityisesti musiikin tekijöiden tapaamiset puhuttivat: artistihaastatteluiden yhdistäminen keikkoihin MetsoLIVEN tapaan. Yhteistyö musiikkitoimijoiden kanssa toivottavasti entisestään yleistyy: oppilaitoksia, orkestereita, paikallisia muusikoita ja harrastajia kannattaa lähestyä, ellei sitä vielä ole tehty. Myös kirjastohenkilökunnan osaamisprofiili muuttuu. Musiikkikirjastotyöhönkin palkataan eritaustaisia ammattilaisia.
PopuLappi-tuoteperheen (http://populappi.rovaniemi.fi/) kaltaiset kokonaisuudet ovat varmasti tulevaisuutta, Rovaniemellä jo tätä päivää. Siellä kokonaisuuteen kuuluu tietokanta, äänitekokoelma, klubi, podcast ja tube-kanava. Paikallinen näkökulma on tärkeä.
Oletuksena on, että kohtaamisten merkitys korostuu, kokemuksen jakaminen, yhdessä tekeminen säilyy ja pedagoginen näkökulma vahvistuu. Siitä osallistujat olivat yhtä mieltä, että samanhenkisten tarve ei katoa. Kirjaston tulee olla matalan kynnyksen palvelu, joka tukee yhteisöllisyyttä.
Sisällysluettelosta vauhtia jatkoon
Kun osallistujilla on intoa ja näkemystä, vartissakin syntyy runko sisällysluetteloon. Kuusi ryhmää sai kokoon rakennelman, josta työryhmän on hyvä jatkaa:
aineistot ja sisällöt
palvelutarjonta
tapahtumatuotanto
pedagoginen tarjonta
henkilöstön osaaminen ja sen ylläpito
yhteistyö
markkinointi
resurssit
Näkökulmia on tiedostossa tarkennettu ja niihin liittyy monenlaisia lisälonkeroita kuten yhteistyön eri tasot kirjastojen välillä, kunnan muiden toimijoiden ja ulkopuolisten tahojen kanssa. Asiakkaiden ja asukkaiden yhdenvertaisuus musiikkipalveluiden suhteen eri puolilla maata on osa samaa otsikkoa. Tapahtumien tuotantoon liittyy puolestaan kysymys striimaamisesta, missä siinäkin on osaksi kysymys yhteistyöstä. Mielenkiintoinen oli myös huomio kirjaston suhteesta musiikilliseen improvisaatioon.
Mitä, miten ja kenelle 2030?
Palveluiden tulevaisuus
Tulevaisuuden palveluista työpajailijat nostivat esille soitinlainauksen, tilaisuudet ja tapahtumat sekä näihin (ja muuhunkin toimintaan) liittyvän yhteistyön. Yhteistyökuvioissa nähtiinkin potentiaalia kaikista näkökulmista, niin palveluiden, kanavien kuin kohderyhmien tavoittamisen vinkkelistä. Myös kirjastojen välistä yhteistyötä pohdittiin (annetusta otsikosta riippumatta).
“Eri kirjastot voisivat erikoistua esim. levykokoelmansa puolesta tietylle alueelle, jolloin yhteistyön kautta syntyy pätevä kirjastoverkon välinen kokoelma. Enemmän “speksejä asiakkailta.” Kirjastosta pitää voida löytää “aina uutta ja ihmeellistä kokoelman syvyyden rinnalla”.
Kanavien tulevaisuus
Kaksi ryhmistä mietti tulevaa palvelukanavien näkökulmasta. Hallussa ovat “fyysinen kirjasto, verkkokirjasto, Facebook, Instagram, Twitter, Issuu, Soundcloud, YouTube, Musiikkikirjastot.fi ja muut verkkosivut, Kysy kirjastonhoitajalta, printtimedia ja paikallisradio”. Toinen ryhmä lisäsi listaan tarkennukset Insta live, FB live ja openstage.
Kehitettävää nähtiin mm. kirjaston ulkopuolelle jalkautumisessa ja yhteistyökuvioissa. Haaveissa on valtakunnallinen digitaalinen musiikkikirjasto, jonka rattaisiin tekijänoikeudet pistävät kapuloitaan. Nuorten saavuttamisessa on haasteita ja osittain hallussa, osittain kokeilussa on esimerkiksi Spotify-listojen hyödyntäminen.
Kohderyhmien tulevaisuus
Ketkä ovat musiikkirjastojen käyttäjiä jatkossa, keitä tavoitamme, kuka kaipaa lisähuomiota? Musiikinopiskelijat ja aktiiviset harrastajat ovat tottuneita vakiasiakkaita, joiden tarpeet pitkälle tunnetaan. Eri aineistoilla on myös omat käyttäjäryhmänsä: “CD:t: keski-ikäiset miehet, harrastehuoneiden käyttäjissä monipuolisempi jakauma”. Myös erityisryhmät, musiikinopettajat ja päiväkodit käyttävät musiikkikirjastojen palveluita.
Parempaa huolenpitoa kaipaavat keskustelujen perusteella paitsi nuoret, myös digiesteiset, maahanmuuttajat, erilaiset erityisryhmät kuten kuntoutujat ja aikuiset kehitysvammaiset. Aineiston lainaajatkin on muistettava: on “pidettävä huolta, että aineistoa riittää ja palvelut säilyvät; niin itsestään selvää, että unohtuu. Asiakkaat, joilla ei ole valmiuksia verkkokirjaston tai e-aineistojen käyttöön.” Hyvä huomio oli myös, kuinka “kotipalveluasiakas löytää musiikkiosaston aineistot?”
Useaan otteeseen mainitut nuoret eivät toki ole yksi yhtenäinen ryhmä, kuten aamupäivän aikana todettiin: “toisaalta on nuoria vinyyliharrastajia, jotka käyvät kirjastossa. Alle teini-ikäiset eivät näe fyysisiä äänitteitä. Mikä on suoratoistopalvelujen tulevaisuus? Millä tavalla tai palveluilla nuoria tavoitetaan?” Yksi osavastaus voisi olla esille tullut idea yhteistyöstä lanun kanssa. Kaiken kaikkiaan lähtökohtana voi kuitenkin pitää ryhmä vitosen lohdullista toteamusta siitä, että “asiakkaiden kiinnostus musiikkia kohtaan on loputon”. Tästä on – kuten tavataan sanoa – hyvä jatkaa!
Pietarsaaren kaupunginkirjaston vihreän nurkkauksen lähikuva. En närbild av gröna hörnet i Jakobstads stadsbibliotek. Kuva/Foto: Martin Lövstrand/Jakobstads stadsbibliotek
Aloittaessani hanketyöskentelijänä 1.9.2020 oli vihreä kirjastohanke jo käynnissä. Yksi niistä asioista, minkä halusimme tehdä, oli luoda pysyvä esittelytila kirjastoon. Halusimme myös tarkastella vaikutustamme ympäristöömme vihreän sertifioinnin avulla ja järjestää luentoja ja keskusteluita ympäristöteemalla.
Yksi ensimmäisistä toimista oli vaihtaa kaikki kirjaston lamput LED-lamppuihin, ja sen ansiosta säästämmekin nyt 20 % sähköstä. Puolen vuoden jälkeen voimme todeta, että myös suuri osa muista palasista ovat loksahdelleet paikoilleen.
5.2.2021 vihimme käyttöön pysyvän esittelytilan, meidän vihreän nurkkauksen. Vihreä nurkkaus tehtiin yhteistyössä ammattikorkeakoulu Novian ja sen opiskelijan Camilla Nabbin kanssa. Hänen ehdotuksensa oli puupalkeista muodostettu kuutio, joka sitten sisustettiin. Koska halusimme, että koko tila olisi kestävä ja ympäristöystävällinen, on kaikki kalusteet kierrätettyjä. Päädystä riippuu pellavakangas, jonka kuvion Camilla on itse suunnitellut.
Mikä sitten oikein on vihreä nurkkaus? Olemme ajatelleet, että se voisi jäädä avoimeksi. Se voi olla vähän mitä vain. Se voi olla mukava paikka vain istuskella. Paikka, jossa istua ja lukea lehteä. Tai kirjaa. Ehkä siinä voi istua ja kutoa villapaitaa, tai vain vetää hetken henkeä.
Koronarajoitusten vuoksi emme ole järjestäneet fyysisiä tapahtumia, mutta olemme kuitenkin järjestäneet keskustelutilaisuuden Facebookissa. Tilaisuus sai kiitosta. Keskustelussa oli mukana useita kaupungin poliitikkoja ja vastuuhenkilöitä, ja aiheena oli kestävyys. Keskustelua raamitti myös toinen, ”Oho – olen vaikuttaja” -niminen hanke.
Mielestäni on tärkeää pitää kiinni kirjaston perimmäisestä tehtävästä, tiedon säilyttämisestä ja jakamisesta sekä lukemisen edistämisestä. Tietoa ja tekstejä on tietenkin monessa eri muodossa. Huolimatta siitä valtavasta tiedon määrästä, jota internet tarjoaa; artikkeleista, elokuvista ja blogikirjoituksista kuten tämä, uskomme pidempään reflektoivaan tekstiin. Paljon voi saada alkunsa vain siitä, että joku lukee kirjan.
Otimme hankkeen sivupolkuna osaa ilmastolukupiiri-kampanjaan. Suomenkielinen ilmastolukupiiri on toiminut netissä, mutta ruotsinkieliseen ilmastolukupiiriin ilmoittautumisia oli ikävä kyllä tällä kertaa niin vähän, että jouduimme perumaan sen. Mutta otetaan sen kanssa uusi yritys syksyllä, kun korona toivottavasti on enää vain haalea muisto.
Kirjat, joita olemme päättäneet esitellä virheässä nurkkauksesssa ovat osaksi itsestään selviä ilmastokirjoja, kuten Jonathan Safran Foerin ”Me olemme ilmasto”. Mutta jos mukana ei olisi myös muunlaisia kirjoja, olisi kokonaisuus liian teoreettinen ja raskas. Sen vuoksi mukana on myös toisenlaisia kirjoja; käytännöllisiä käsikirjoja vaatteiden paikkaamisesta ja valmistamisesta, kasviskeittokirjoja ja kirjoja siitä kuinka korjata polkupyörä tai treenata ja pysyä kunnossa. Haluamme mieluummin välttää sormella osoittelua. Vihreä nurkkaus saa mielellään informoida mutta myös inspiroida.
Haluaisimme jonkinlaisia istutuksia kirjastoon. Ei mitään suurta – meidän päätehtävämme on yhä tieto ja lukeminen – mutta yhtenä polkuna viestiä ulospäin ja edistää kestävyyttä työssämme. Ehkä kesäksi ilmestyykin hydroponinen viljelmä tai muutama yrttiruukku?
Olemme talven aikana yhdessä kolmentoista muun kirjaston kanssa mitanneet hiilidioksidijalanjälkemme. Siinä selvisi, että suurimman hiilijalanjäljen aiheuttavat tilamme ja sähkömme. Sitä emme kuitenkaan jää suremaan. Onhan meidän lämpömme ja sähkömme yhteisiä resursseja, joista kaikkien pietarsaarelaisten on mahdollista hyötyä.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, työskentelemme Ekokompassin kanssa, jotta saamme oman vihreän sertifikaatin. Ekokompassi on ympäristöjärjestelmä, joka auttaa tunnistamaan, että minkä asioiden on muututtava, jotta toiminta voi olla mahdollisimman ympäristö- ja ilmastoystävällistä. Lue lisää ekokompassista: https://ekokompassi.fi/.
Martin Lövstrand, kirjastonhoitaja, Pietarsaaren kaupunginkirjasto
Vad är ett grönt bibliotek?
När jag började min projektanställning den 1.9.2020 var det gröna biblioteksprojektet redan igång. En av sakerna vi ville göra var att skapa en permanent utställningsyta i biblioteket. Vi ville också se över vår miljöpåverkan med hjälp av en grön certifiering och vi ville ordna föreläsningar och diskussioner med miljötema.
Som en av de första åtgärderna bytte vi ut alla våra lampor mot LED och sparar nu på så sätt 20% elektricitet. Efter ett halvår kan vi konstatera att vi också fått en hel del av de övriga sakerna på plats.
Den 5.2.2021 invigde vi vår permanenta utställningsyta, vårt gröna hörn. Det gröna hörnet utformade vi i samarbete med yrkeshögskolan Novia och en av eleverna där, Camilla Nabb. Hennes förslag var en kub av träbjälkar som vi sedan inredde. Eftersom vi ville att utformningen också skulle vara hållbar och miljövänlig så är alla möblerna enbart andrahandsmöbler. I fonden hänger ett linnetyg med en mönster som Camilla själv designat.
Det mysiga gröna hörnet. Viihtyisä vihreä nurkkaus. Foto/Kuva: Martin Lövstrand/Jakobstads stadsbibliotek
Vad är då ett grönt hörn? Vi har tänkt att det kan vara en öppen fråga. Det kan vara lite vad som helst. Det kan vara ett skönt ställe att sitta på. Ett ställe där man till exempel sitta och läsa tidningen. Eller en bok. Man kanske vill sitta och sticka en tröja eller bara pusta ut en stund.
Vi har på grund av coronarestriktionerna inte haft några fysiska evenemang men vi har i alla fall anordnat ett diskussionstillfälle via facebook. Det blev uppskattat. Diskussionen som involverade flera politiker och ansvariga i staden handlade om hållbarhet och skedde inom ramen för ett av våra andra projekt “Hoppsan – jag är en påverkare.”
Jag tror att det är viktigt att hålla fast vid bibliotekens primära uppgift, att lagra och återvinna information och att verka läsfrämjande. Information och texter finns förstås i många olika format. Trots den oöverskådliga mängd information på nätet, artiklar, filmer och blogginlägg som det här tror vi på den längre reflekterande texten. Mycket kan ta sin början med att en person läser en bok.
Vi deltog som ett led i projektet i kampanjen med klimatbokcirklar. Klimatbokcirkel på finska har pågott på nätet, men tyvärr var det för få anmälningar till den svenskspråkiga klimatbokcirkeln den här gången så vi fick ställa in. Vi får ta nya tag till hösten när coronan förhoppningsvis är ett minne blott.
De böcker som vi har valt att skylta med i det gröna hörnet är till en del de självklara klimatböckerna som “Det är vi som är klimatet” av Jonathan Safran Foer. Men det skulle lätt kunna bli för teoretiskt och tungt om inte sådana böcker samsades med andra sorters böcker, praktiska handböcker om stoppning och lagning av kläder, kokböcker för vegetarisk mat och böcker om hur man lagar cykeln eller hur man tränar och håller sig i form. Vi vill gärna undvika pekpinnar. Ett grönt hörn får gärna informera men måste också inspirera.
Vi vill gärna ha odlingar i någon form på biblioteket. Inget stort – vårt huvuduppdrag är fortfarande information och läsning – men som ett led i vår kommunikation utåt och vårt hållbarhetsfrämjande arbete. Kanske blir det till sommaren något hydroponiskt eller några krukor med kryddor?
Vi har under vintern tillsammans med tretton andra bibliotek runt om i landet gjort en mätning av vårt koldioxidavtryck. Det visade sig att vårt största koldioxidavtryck kommer från våra lokaler och vår elektricitet. Det är inget vi hänger läpp för. Trots allt är det ju så att vår värme och el är gemensamma resurser som kommer alla Jakobstadsbor till del.
Sist men inte minst jobbar för vårt gröna certifikat tillsammans med Ekokompassen, som är ett miljöhanteringssystem som hjälper till att identifiera vilka delar av verksamheten som behöver förändras för att den ska bli så miljövänlig och klimatsmart som möjligt. Läs mera om ekokompassen på: https://ekokompassi.fi/
Martin Lövstrand, bibliotekarie, Jakobstads stadsbibliotek
