Musiikin muuttuva rooli kirjastotyössä

Pääset kuuntelemaan podcastia tämän linkin kautta:

https://podcasters.spotify.com/pod/dashboard/episode/e2amdra

Litterointimerkinnät

Haastattelija:Haastattelija
Vastaajat:  Jukka Halttunen Lassi Kokkonen
  
sa-sana jää kesken
(sana)epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja
(-)sana, josta ei ole saatu selvää
(–)useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää
[tauko 10 s]vähintään 10 sekunnin tauko puheessa  
, . ? :kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa        

[musiikkia]

Haastattelija: Tervetuloa Vaasan AKEpampaksen Pinnalla-podcastiin. Tänään aiheena on musiikin muuttuva rooli kirjastotyössä, ja puhujina meillä on Jukka Halttunen ja Lassi Kokkonen Helsingin kaupunginkirjastosta. Tervetuloa!

Jukka Halttunen & Lassi Kokkonen: Kiitos.

Lassi Kokkonen: No niin, mistäs puhutaan? Aletaanko keskustelemaan fyysisistä materiaaleista, jotka on tietysti aika tommonen polttavakin kysymys ollu jo pidempään muussaki kirjastotoiminnassa?

Jukka Halttunen: Joo, eli siis tietysti sehän nyt on koko homman kivijalka ollu vuosikymmenet, ja varsinki se cd-levyjen tulon myötä nousi sellaseksi. Nyt sit cd-levyjen kysynnän laskiessa ollaan haasteen edessä.

Lassi Kokkonen: Niin (jos siis) [01:15] aatellaan, että jos puhutaan 90-luvusta, niin musiikkikirjastotoiminta oli cd-levyjen – ja osaks vinyylilevyjenkin vielä silloin – liikuttelua ja niiden etsimistä ja tiedonhakua, joka oli aika isokin osa sitä, ainakin Helsingissä. Et siis meil saatto olla jonossa kymmenii tiedonhakutehtäviä semmoses kansiossa, mistä me tutkittiin asioita, vastattiin asiakkaille, että mistä löytyy joku musiikkiesitys, mistä tallenteesta. Nii täähän on ollu ihan arkipäivää. Meil on valtavasti henkilökuntaa vielä 30 vuotta sitten tekemäs tällästä pyöritystä.

Ja nyt, kun cd-levyjen ja muidenkin tallenteiden, fyysisten tallenteiden käyttö on vähentynyt ja niiden jakelu on muuttunu, musiikin jakelu on muuttunu radikaalisti taas viimisen kymmenen vuoden aikana, niin toi on taas muuttunu täydellisesti toi toiminta, että tohon ei tarvita enää henkilökuntaa tollaseen tiedonhakuasiantuntijarooliin niin paljon kun ennen. [Päällekkäin puhumista]. Mitä siinä (-) [02:19], nii.

Jukka Halttunen: Joo, nyt sitä kysyntäähän ei enää sillä lail oo. Sehän tietysti näkyy kaikessa tietopalvelussa, että netin kauttahan sitä sitten melkeen hoidetaan –

Lassi Kokkonen: Niin myös tietopalvelua, kyllä, aivan.

Jukka Halttunen: Kyllä. Mut et aineistoohan siis nyt kuitenki edelleen hankitaan. Helsinkiin hankitaan ehkä… Niille, jotka… jos Helsingin kirjastoverkkoo yhtään tuntee, nii aikoinaan keskustassa oli Kirjasto 10, johon hankittiin paljon äänitteitä –

Lassi Kokkonen: Kyllä. Kirjasto 10:ssähän painopiste oli nimenomaan, et sehän oli alkujaan musiikkikirjasto ja tämmönen kokeileva tekniikkayksikkö, jonka painopiste muuttu pikku hiljaa musiikkikirjastoksi enemmänkin. Et siel kaikki tekniset palvelut tuki sitä musiikkikirjastotoimintaa jo silloin. Mut et silloinhan meillä oli… Kirjasto 10:ssä esimerkiks reagoitiin lainauksen putoamiseen panostamal hankintoihin, eli tehtiin-, et kokeiltiin, jos se on siitä, et me ei hankita tarpeeksi levyjä… No sehän ei tietysti pitäny paikkaansa sillon, et nähtiin, et se ei auttanu siihen.

Mutta hankintamäärät oli valtavia, että säkin ehkä, Jukka, taisit sen jostain mainita, et se Kirjasto 10:n vuosibudjetti oli varmaan suurempi aikoinaan kun koko Helsingin kaupunginkirjaston äänitevuosibudjetti tällä hetkellä. Silloin vielä kaikki muut kirjastotkin kyl hankki tietysti paljon levyjä.

Jukka Halttunen: Joo, kylhän se… Täähän on tietysti yleinen ilmiö sillee, että samoin ku musiikkia edelleen ju-… Tietysti sinällään kiinnostavaa, ku sitä julkastaan edelleen cd:nä, nii sehän on kirjastolle hyvä formaatti se cd, vaikka se kysyntä on pienempää kirjastossa, ja samoin ku sitä myydään vähemmän niitä –

Lassi Kokkonen: Me edelleen hankitaan levyjä, ja meil on itsas tämmönen vähän… (–) [04:09], kirjattu lupaus siitä, et me hankitaan niin kauan levyjä, ku niitä julkaistaan. Et me ei olla menossa semmoseen ratkasuun, että me ennakoitas sitä, että julkasutoiminta loppuisi fyysisille levyille, vaan on vielä ihmisiä, jotka kuuntelee niitä fyysisii äänitteitä, niin kauan me niitä hankitaan. Määrät ovat tietysti radikaalisti pudonneet. Mut pyritään vastaamaan siihen tarpeeseen, mikä tällä hetkel on. Ja esmes kaikkiin hankintatoiveisiin pyritään ainakin reagoimaan, hoitamaan ne.

Ja sit myös täytyy muistaa, meillä palas vinyyliformaatti takasin aika paljonkin verrattuna, mitä se oli ehkä kymmenen vuot sit, jollon se oli täysin kuriositeetin roolissa, ja ehkä imagosyistä vaan hyllyssä joitaki vinyylilevyjä. Nyt meillä panostetaan siihen paljon enemmän. Täytyy mainostaa sitä, et se onkin meidän ainoo fyysinen äänitemuoto, ottaen lukuun kaikki äänikirjat ja kaikki muukin, jonka lainaus on nousussa.

Jukka Halttunen: Aivan, joo. Ja siis sit täähän on tietysti ihan käytännönki asia sen takia, koska osa musiikista fyysisinä tallenteina julkastaan vaan vinyylinä. Et on levyjä, joita ei tule enää ollenkaan cd-levyinä, että ainoastaan digijulkasuina, striimattaviks ja sitten vaan levyinä. Et täähän on (siis) [05:28] tavallaan, joku joskus aikoinaan sano, et täähän niinku… Osittain näiden tallenteiden mukana tällaista historiallista kiertoa tulee tavallaan kirjastomusiikkitoimintaan, että musiikkitoiminta on alkanut tapahtumina kirjastoissa ja ehkä levyjen kuunteluna kirjastoissa, ja lainamäärät nousi sitte ehkä sen cd-ajan myötä suuriksi ja merkittävämmäks asiaks, mut nyt tää murros on siinä vaiheessa, että tavallaan tullaan ympyrässä uudestaan samaan kohtaan.

Lassi Kokkonen: Nii, ja siis täs on tietysti mielenkiintosta nähdä, että jos aatellaan, et 1950-luvulla alkanu musiikkikirjastotoiminta monissa paikois, niinku Tampereella ja Helsingissä esimerkiks, niin ensimmäiset musiikkikirjastotoiminnalliset asiat oli jonkinnäköset kuuntelupiiritapahtumat, jos tutkittiin nuotteja, ja joku pianisti soittaa esimerkkikappaleita. Sit siel oli sitä nuottimateriaalia asiakaskäytössä. En muista ihan tarkkaan, oliko 50-luvun alussa jo, tai sillon kun alko toiminta, niin oliko se jo lainattavaa, vai oliko se vaan tutkittavaa siellä, ja näin.

Mut et me ollaan käytännössä… Tossa on aika paljon semmosta, mitä me ollaan nyt tulossa sitä kohti, eli meil on, niinku sanottu, opetusmateriaalit. Eli se on nuottiaineistoo, verkkoaineistoo, digitaalista aineistoo. Niin ne tukee sitä toimintaa, eli tavallaan semmosta… Jos on musiikin harrastaja, niin me matalal kynnyksellä pyritään tuomaan se mahdollisuus, että vois esmes esiintyä kirjastossa. Me annetaan siihen materiaaleja taustalla ja tiloja ja sit myös studiotiloja, joissa voi toteuttaa, esimerkiks tallentaa itse niitä harjottelemiaan asioita. Eli siis se on semmonen asiointipolku jopa mahdollinen, eli sen aineiston käyttö, studion käyttö ja sen jälkeen esiinty-, ja vielä julkasu ja sit viel esiintyminen sen päälle, ja kaikki vois tapahtuu sen kirjastokonseptin sisällä.

Jukka Halttunen: Kyllä, joo. Tietysti aineisto, tietysti voi… Lisänä on myös niinku tos, niinku sä mainitsitki tossa, niinku digitaaliset aineistot, et meillähän tällä hetkellä Medici.tv, joka klassisen musiikin videopalvelu, ja Naxos, jolla on sitte eri musiikkityylien palveluja, että nääki sillee täydentää tota aineistotarjontaa. Et kaikki se, mitä tehdään tavallaan tän musiikin harrastamisen tukemiseks kirjastoissa, niin sen rinnal ei pitäs koskaan unohtaa sitä, et se musiikin kuuntelu on myös aktiivista harrastamista. Että se on semmonen asia, mist kannattaa pitää vähä korvat höröllä ja silmät auki, että ei kaikki ihmiset halua kirjastosta sitä, he haluais itse harrastaa soittamalla –

Lassi Kokkonen: Nii, ettei palveluu pidä suunnata…

[Päällekkäin puhumista]

Jukka Halttunen: (–) [08:16]. Nii –

Lassi Kokkonen: Palveluu ei pidä suunnata sillee pelkästään siihen, eli siihen pedagogiseen puoleen, et kyl siel pitää olla myös se optio siihen, että ihmiset saavat käyttää sitä musiikkia, mitä he haluavat, et me ei määritellä sitä itse.

Jukka Halttunen: Kyllä. Ja tälläsis tapauksis esimerkiks, niinku yks esimerkki sitten musiikista, niinku musiikin yhteys kulttuurin muihin muotoihin sillä taval, jos sanotaan nyt ihan joku yksinkertanen esimerkki, et ihminen haluu tutustuu vaikka jonku tietyn maan kulttuuriin todella laajasti, niin musiikki on siinä yks osa sitä ja merkittävä osa sen vaikka tietyn maan kulttuurihistoriaa, ja niin poispäin, että siihen ei ukulelen lainaaminen auta!

Lassi Kokkonen: Joo, ei. Toi on hyvä esimerkki siitä, et minkälaisia esimerkiks… Voidaan hypätä myöhemmin tähän musiikkitapahtumatoimintaan. Mut yks semmonen, mitä mä oon itsekki nyt kiinnostuneena tutkinu, on semmost jonku kulttuurin esittelytapahtumaa. Se on jaettu tällee kolmeen osaan, et siin on kirjallisuus, musiikki ja ruoka. Ja tää ois yhdistetty siin tapahtuman sisällä. Must se on aika hyvä semmonen jonkinnäkönen kulttuurillinen leikkaus siihen johonkin asiaan. Ei nyt täydellinen tietenkään, mut se voidaan toteuttaa semmosella jännäl taval, et siinä tulee joku kuva siit, minkälainen ton alueen kulttuuri on. Mutta et tietysti tätäkin voi laajentaa monenlaiseen muuhunki –

Jukka Halttunen: Kyllä, joo. Muistan joskus tapahtuman, tais olla Käpylän kirjastos, ja se oli justiin vastaava, ja siihen oli lisätty vielä ruoka ihan konkreettisesti, et siellä sai –

Lassi Kokkonen: Joo, tuommosta mä tarkotinki, et kyllä niissä (–) [09:55] syödä. Meillä oli hyvänä esimerkkinä se Irlanti-tapahtuma keväältä, niin siinähän oli just kirjallisuutta, livemusiikkia, jotain, jonkinnäköst ruokaa ja myös Guinnessia, mut se oli nollaprosentti-Guinnessia, et me ei sentään ruvettu juottamaan… Tai niin hauskaa tapahtumaa ei järjestetty siitä, että siel ois ollu ihan pubitunnelma, mutta sinnepäin kuitenki, ja sit sai sitä kuvaa. Tietysti toi on vähän kliseekin jopa tommonen asia, mutta me haluttiin siihen vähän semmosii, hauskalla tavalla vähän tommosii kliseemäisyyksiäkin.

Jukka Halttunen: Joo. Mut et tää pätee myös vähän niinku pienemmässäkin muodossa tavallaan aineistonäyttelyihin, eli et jos on joku aineisto, joku teema, sanotaan, vaik ois kauhuteema, jossa olis kauhukirjallisuutta, kauhuleffoja, mut myös esimerkiks sitte musiikki on (-) [10:43] todennäkösesti ennen kaikkea kauhuleffojen musiikkia, mut ehkä jotain muutaki, vaikka goottirokkia tai jotain tän tapasta, et jos se tällänen kulttu-… Et musiikkia helposti, tää nyt on ehkä näppituntumaa kanssa, mut et musiikkia on ehkä jossain määrin aateltu semmosena saarekkeena, et se on niinku sellanen… Tavallaan sen aineistomuodon kautta. Et tavallaan sitä kannattas lähes-… Se lähestymistapa ois kirjastoissa sil taval isos kuvassa mielekkäämpi sil taval, et se nähdään osana kulttuuria, ja se on kuitenki todella… Suomessa varsinki ja tietysti muuallaki, todella tärkee kulttuurin muoto. Et jos sitä ruvetaan himmaamaan kirjastoista, sit kirjaston täytyy miettii ihan omaa identiteettiäänki –

Lassi Kokkonen: Kyllä. No siis tavallaan tossa, kun aattelee sitä kirjastohistoriaa, niin onhan se tietysti nuori asia siellä, et se musiikki otettu siihen mukaan. Mut emmä nyt näkis, että sen jälkeen, ku se siihen otettu mukaan, nii siin ois mitään järkee, et se sieltä poistettais enää. Et se on todellakin just näin, et jos me esitellään vaikka suomalaista kulttuuria, nii jos siin ei oo musiikkia mukana, niin kyl me sillon esitellään se vähän torsona. Ja tietenkin me voidaan tässä sit, jos me halutaan, ottaa esimerkiks joku (-) [11:58] kirjasto suuressa suomalaisessa kaupungissa, jos esimerkiks päädyttiin siihen, että he ei haluu esitellä kotimaista, suomalaista säveltaidetta Suomen satavuotisjuhlavuonna heidän kokoelmissaan, niin se on tietysti yhen keskustelun aihe jälleen, mutta onneks tää nyt ei oo silleen mikään yleinen näkemys.

Jukka Halttunen: Nii, eipä kyllä, joo joo. Eikä tää kaikki… Niin, anteeks, sano vaan.

Lassi Kokkonen: Nii, et jos me… No, ei mul oikeestaan tohon lisättävää, jatka vaan.

[musiikkia]

Jukka Halttunen: Niin, mut et kaiken tän jälkeen, ku sanottu, nii siis tosiaan tää tavallaan tämmönen asiakkaiden osallistaminen ja aktivointi musiikin puolel, nii totta kai se on lisääntyvä trendi ja ihan mielekäs trendi, että –

Lassi Kokkonen: Ihan totta.

Jukka Halttunen: Joo, et lainattavat soittimethan kulkee hyvin lainassa.

Lassi Kokkonen: Kyllä, ja se on semmonen… Must täs aina pitäs muistaa, pitäs vähä tutkia asiaa, että kokeilla erilaisia ratkasuja siinä, ja sitte, mikä toimii, ja sit panostaa siihen, ja sit viel löytää mun mielestä sellasta vähä, että voitas miettii yhdessä vaikka Helsingissä tai jossain kaupungissa meiän musiikkipalveluja. Me voitas miettii, mitkä nää soittimet on, mitä me tarjotaan, ja se ois helposti sillee ratkastavis, meil ois yhteinen paketti, et vaikka meil on ukuleleja, kitaroita ja jotain muita asioita, niin me ratkastas se samalla tavalla joka kirjastos. Ois selkeetä meidän asiakaskunnalle, että tossa kaupungissa on noita, et sen ei tarvi miettii, mistä se löytää jonku, ja pähkäillä se, ettiä jostain meiän verkkopalvelujen uumenista sitä tietoa.

Et tää on yks ratkasu, missä me voitas löytää tämmönen lainattavien soittimien semmonen vähän selkeempi käyttö. Mut ehdottomasti kannatettavaa, ja lainattavii soittimii voi olla kotilainaks, niit voi olla harjottelutiloissa, kirjaston harjottelutilois käytettävinä tai studiokäytössä, et siin on monii eri vaihtoehtoi vielä. Ja meillähän tätä toteutetaan näillä kaikilla tavoilla.

Jukka Halttunen: Kyllä, joo, ja meillä Helsingissä sinällään lyhyesti sanottuna, ku musiikkiaineisto, äänitteet on keskitetty kaheksaan kirjastoon, niin tavallaan tälläsissä myös tavallaan, asiakkaille tulis selväks ja tutuks, mitkä ne kirjastot on, ja missä ne musiikkipalvelut on runsaimmat ja rikkaimmat, että siinäkin mielessä se tukis sitä.

Mut studioitahan täällä Helsingishän nyt on siis tietysti Oodissa, ja Pasilassa on studiohuone, Itäkeskuksessa on studiohuone. Töölöön on suunnitteilla. Mut sä tiedät Pasilasta, et ainaki se käyttö on noussu huimasti siellä sen pelkän yhden pienen… pienen, tai ihan tarpeeks ison, mutta yhden studiohuoneen käyttö.

Lassi Kokkonen: Se on tuplaantunu joka vuosi aina se määrä, että onks se nyt kolmatta vai neljättä vuotta jo meillä, niin koko ajan kasvaa. Ja siis sehän on sillee, että se määrähän tulee jossain vaihees ihan tappiinsa, koska jos se on täyteen varattu koko ajan, et siin on yleensä aika pitkiä ne varausajat kerral, et ne on neljä tuntii yksi varaus, nii se ei montaa asiakasta päivässä ees mahdollista, tai asiakaskäyntiä.

Mutta eihän se vaadi hirveen paljon. Me tehtiin yhdestä vanhasta tälläsestä musiikin kuunteluhuoneest, joka ollu pitkään jonkinnäköisenä kokoushuoneena, niin tehtiin siitä sitte studio. Ja siin nyt varmaan oleellisinta se, minkälaista tekniikkaa sinne hankitaan, eli minkälaista softaa ja mikrofoneja ja muuta laitteistoa, et se oli must sillee, et me tehtiin se… Silleen mietittiin, et se on identtinen se meiän tekniikka ton Oodin studioiden kans nii sit sitä voi käyttää välillä kumpaa vaan, et jos tarvii mennä editoimaan, niin voi mennä kumpaan vaan kirjastoon. Ja sit meil on kyl sen lisänä vielä vanhojen formaattien digitointimahollisuus, että vanhoi lp-levyjä ja c-kasetteja pystyy sitten digitoimaan vaikka muistitikuille mukaansa, et se on niinku se.

Mut se ei oo iso tila, siin ei varsinaisesti voi paljon laajentaa tost enempää, että siin ei bändit voi tulla soittamaan harjottelutilana. Niinku taas Oodis on sit vähä isompii tiloja tommoiseen mahollista.

Jukka Halttunen: Aivan, joo. Näissä tietysti on, koska tossa studiokäytössä on sit se opastuspuoli, että Helsingissähän nyt ei oo niin paljoo ollu. Jonkin verran toki on esimerkiks tämmösiä, musiikin alkeisopastus, vaik esimerkiks ukulelen soittoon, ja on ollu rap-sanatyöpajaa, ja on ollu biisintekokurssia, jotka on toteutettu tavallaan ulkopuolisen toteuttajan kautta. Mut että tietysti, studiokäytössäki on se, että (-) [16:56] resurssikysymys seki, että kuinka paljon niitä pystyttäs opettamaan, esimerkiksi studiosoftan käyttöä.

Lassi Kokkonen: Kyllä. Meil on esimerkiks toi ratkastu niin, että… Ja myös varmaan noi Oodissa, että… Itäkeskuksesta en nyt osaa sanoo, mutta se, että me ei voida, meil ei oo resursseja järjestää mitään studion opastustilaisuuksia tai kursseja. Mut meil on ohjeita siel sen käyttöön, ja sitten asiakkaat kysyy meiltä täsmäkysymyksinä, jos ne tarvii jotain apua jossain, ja sit meil on pari henkilöö, jotka on aika perehtyny niihin tekniikoihin, niin ne pystyy auttaa heitä sen ongelman kanssa. Ei välttämät sillä kertaa kun he ovat siel ees asioimas, mutta jossain vaiheessa voidaan palata siihen.

Että se vaatis aika paljon enemmän resurssei, jos meil ois ihan semmonen jatkuva kurssitus. Ja sitähän varmaan se tarvekki… Siis sithän ihmisii rupeis tulee iha silleen, niinkun, ihan vaan opettelemaan, minkälainen tää studiotoiminta on. Niin varmaan se räjähtäis vähän semmoseks. Me vähän niinku haluttiin välttää sitä, me käytetään sitä tilaa siihen, et vedetään siellä kursseja, vaan siel pitäis olla (-) [18:01] ihmiset voi itse vähän perehtyy (–), tai opetusta löytyy esimerkiks netin kautta aika hyvin, et minkälaisia toimintoja jossain meidänkin studio-ohjelmassa voi olla. Niin et vähän valmistautuisi ite, ja sit lähtee kokeilemaan vaan. Pyritään kannustaa siihen, et itse oppisi ja opettelisi. Mut toki autetaan sit, jos on joku, et kaiuttimista ei kuulu, nii kyl tällaiset.

Mut tää on mun mielestä siis tendenssi. Kyl mä toivosin, et toi huomioidaan, tuo on todellakin tarpeellinen. Harjottelutilat ja studiot molemmat, et se kysyntä on… Me ei ehkä vastata ihan siihen kysyntään täysin vielä. Meil ei oo ihan riittävästi niitä, mut tää on varmaan se musiikkikirjastopalvelun muoto, joka pitäs huomioida kyl ainakin, kun suunnitellaan uusia kirjastoja ja sinne musiikkikirjastopalveluja. Et se on kyl ehdottomast tätä päivää.

Jukka Halttunen: Samoin tähän tietysti nivoutuu siis instrumenttien lainaus joko siihen studiotilaan tai kotiharjotteluu varten. Sinällään tosta musiikki-, jos aattelee sitä opetusasiaa ja pedagogiaa sillä tavalla, niin Helsingissähän ei oo, niinku, talossa ei oo musiikkipedagogia. Et tosiaan näitä jotakin opetusluonteisia tapahtumia tai tapahtumasarjoja on toteutettu sillä taval, että opetus on ostettu ulkopuoliselta. Mutta Helsingissä on ainaki sinällään sellanen tilanne, että tääl on valtavasti siis musiikkiopetusta, niinku musiikkiopistoja, muskareita, ammatillista musiikkiopetusta ainaki kolmen toimijan tahosta, ja jokaisesta kaupunginosasta nyt melkeen rupee löytymään joku bändikoulu tai jotain tällästä.

Mä en itse nää kirjas-, ainakaan… Se tietysti riippuu nyt kirjaston tai kaupungin tai kunnan koosta, missä kirjasto toimii, ja mitä kysyntää silleen on. Mut että ehkä semmonen matalan kynnyksen musiikkiharrastuksen alottamisen kokeileminen on semmonen, mikä kirjastossa voi olla mielekäst, justiin vaikka jonku helpon instrumentin, kuten vaikka ukulele, kautta. Mutta semmonen pidemmälle viety musiikin opettaminen, niin kyl se on jo sitte sellanen asia, joka vaatii jo pedagogisia taitoja.

Lassi Kokkonen: Kyllä vaatii, ja mehän ei olla musiikkipedagogei, eikä me olla pedagogeja muutenkaan. Se ei munkaan mielestä oo ainakaan meillä – en puhu muiden puolesta – se muoto, johon me lähettäis täysillä. Jotain sävyjä siitä voidaan tosiaan käyttää, mutten lähtis, et meiän toiminta ois tulevaisuudessa musiikkipedagogiaa. Niinku aina ennenkin, niin musiikkikirjasto ja myös kirjasto yleisestikki tarjoo sen oppimisen tueksi materiaaleja: esimerkiks puhutaan just niist nuoteista, opetusmateriaaleista. Mut me ei olla niit opettajia.

Mut toki tää… Ei mitään siitä pois, siitä pedagogisesta ukulelehommasta, mitä esimerkiks Espoos on ansiokkaasti tehty musiikkipedagogien toimesta, et se on ihan hyvä lisä, mut se ei saa olla se ainoa palvelu, et meil on musiikkikirjastopalvelu, ja se on tämä.

Jukka Halttunen: Joo, pedagogia ei korvaa perinteisiä (musiikki)palveluita [21:32] sinällään. Pedagogian voi ajatella laajasti, että kylhän ne 50-luvun teorialuennot kirjastoissa, niin pedagogiaahan neki on ollu, mutta kuitenki.

Mut sinällään semmonen, tost pedagogiast ja niinku esimerkiks soittamisest studios tuli mieleen, nii on sitte totta kai myös tälläset tapahtumat, mutta myös semmoset tilat, joita voidaan tarjota yhteissoitolle. Helsingissähän ainaki Pasilassa ja Rikhardinkadulla on jami-, ja Espoossaki tiedän, et on jamitilaisuuksia paljon. Se on kans semmonen yks tapa, missä se ihmisten oma aktiivisuus voi tulla esille semmosille, jotka on ehkä pikkasen enemmänki jo soittanu, niin –

Lassi Kokkonen: Joo. Toi on hyvä esimerkki, toi tollanen tavallaan jonkun yhteisön harjottelutilaisuus, joka on meidän tiloissa, joka on avoin. Eli periaattees siinä voi kuka vaan osallistua siihen, mut se on samalla heidän treenivuoro. Ja ei nyt siis mikään ihan valtava määrä ihmisii oo niihin osallistunu, mut se mahollisuus kuitenki siel aina olemas. Ota oma soittimesi mukaan ja mee mukaan vaan soittamaan, et ne antaa sen mahollisuuden ne tahot. Ja me tarjotaan taas se tila ja aika.

Et tää on mun mielest ehkä sellast… Yks puoli siinä tulevaisuuden musiikkitoiminnas on tämmönen verkostojen muodostumisen mahdollistaja. Eli me ollaan se paikka, jossa ihmiset voi kohdata saman, yhteisen kiinnostuksensa kautta ja ehkä… ja löytää siinä jotain yhteistä toimintamallia. Ja tarjotaan tiloja siihen, et voi järjestää tapahtumia, ja heil on omia verkostoja, joita he sit tuo sinne.

Et se on yks mun mielest semmonen, et niinku nimenomaa tilojen ja semmosen… Ehkä me tarjotaan sit vähän teknistä tukee, mut semmosten tarjoaminen siihen, että ihmiset harrastaisivat musiikkia yhdessä.

Jukka Halttunen: Kyllä, joo. Sitte tietyst… Joo?

Lassi Kokkonen: Sano vaan.

Jukka Halttunen: Tästä sit vähän niinku eteenpäin on tietyst sitten yhteistyö muiden musiikkikentän toimijoiden kanssa, jota nyt Helsingissä on sitte… aina on ollut, mutta johon nyt myös osaltaan sitte on pyritty vähän satsaamaan, että tavallaan kirjasto sellasis tapauksissa tarjoaa esiintymismahollisuuksia ja myös jopa ihan ammattiopiskeluun liittyviä tapahtumia. Meillähän on yhteistyötä ollu Pop & Jazz -opiston kanssa ja konservatorion kanssa.

Lassi Kokkonen: Sibelius-Akatemian kanssa on ollu kanssa ja… aika paljon. Lähes kaikkien toimijoiden kans jossain vaihees ainakin jotain yhteistyötä.

Jukka Halttunen: Joo. Kaupunginorkesterit on tavallaan kaupungin omaa toimintaa sillee ja kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa, hyvin lähellehän kiertää sillee. Mutta heidän tilaisuuksistaan, koska ne on konsertteja, nii on sit se toinen puoli asiaa, jos pedagogiaa ajatellaan. Me ollaan varmaan tästä Lassin kans aika oltu samaa mieltä, että kirjastol ei oo ehkä mieltä… välttämättä mielekästä ainakaan isossa kuvassa yrittää kamppailla minään, niinku, tai kilpailla konserttisalien tai klubien tapahtumina. Vaan sillon ku meillä on musiikkitapahtumia… Voi toki olla ihan perinteisiä konsertteja, eikä niis oo mitään vikaa, ja varsinki jos se on se mahdollisuus vähän niinku uudemmille yrittäjille ja esiintyjille tai bändeille, jotka kaipaa esiintymistilaisuuksia, noin poispäin, nii kirjasto on myös semmonen matalan kynnyksen paikka tulla kokeilemaan esiintymistä. Samoin myös open stage -tapahtumat.

Mutta sitten toisaalta se, että sillon kun on musiikkitapahtumii, joihin liittyy musiikin esittäminen, että siihen liittys myös jotakin informatiivista ja vähän pedagogista. Eli esiintyjät avais sitä omaa musiikkiaan tai musiikkikulttuuria, jota he edustaa, ja niin poispäin. Koska se on mun käsityksen mukaan semmonen musiikin tapahtumien osa-alue, jota ei välttämät kovin paljon kyl muual tehdä.

Lassi Kokkonen: Ei juuri kukaan muu tee, et se on just semmonen kulma, jossa meiän kannattas… Meiän pitäs tarttuu siihen puoleen siinä, että yleensä… Hyvin harvoissa livekeikoissa jossain, jos menee johonki konserttisaliin tai klubiin, esitellään sitä esiintyjän tuotantoa tai ylipäätään häntä muutenkaan siellä. Nii jos me saatas yhdistettyä siihen joku tämmönen pieni informatiivinen puoli, mut myöski toi, et musiikista ylipäätään, sen taustoista, ja mitä se on, niin se vois olla se kulma.

Mut niinku sanottu, nii ei oo välttämättä mitään (-) [26:27]. Ei kannattas lähtee vaan siinäkään siihen yhteen ratkasuun, et meil on nyt tämmönen kirjastomainen ratkasu tai malli musiikkitapahtumiin, vaan se voi olla kyl ihan mitä vaan, jos rahkeet riittää ja tilat. Ja yleisöäkin kiinnostaa kaikenlaiset livekeikat, mitä hyvänsä ne onkaan, niin kyl niitäkin kannattaa toteuttaa.

Jukka Halttunen: Kyllä, joo, ja tietysti tilathan jossain määrin rajottaa ja toisaalta antaa mahollisuuksia eri toimipisteissä erityyppisille tapahtumille sillai.

Lassi Kokkonen: Et mun mielestä, jos on erillinen, joka voi sulkee pois siit muusta kirjastotoiminnasta, niinkun akustisesti, niin eihän siin oo mitään rajaa, mitä siellä voi toteuttaa. Mut sit täs tehdään tapahtumia avokirjastosalissa, nii se on vähän, se rajottaa sitä ja kannattaa miettii, minkälainen siin toimii. Et kyl ne tilat o aika ratkasevia näis.

Mut et kyl mun mielestä, näkisin, et jos mietitään, onks se kasvava ilmiö, niin ehdottomasti, koko ajan. Mut sekään ei oo se ainoo muoto, et me ruvetaan siirtymään tapahtumatuottajiksi. Et se on vaan yks osa, mut hyvä lisä siinä kokonaispaletissa.

Jukka Halttunen: Ja sit siinä mielessä, et se on tavallaan sen musiikkikulttuurin tuomista kirjastoon. Sitäki on aina tehty, mut jos sitä kasvavasti tehdään, niin tavallaan, että jos fyysisten äänitteiden lainaus tai striimattavan digiaineistoinkaan käyttö niin korkeeta, niin tää on sitä musiikkikulttuurin tuomista kirjastoon omalla tavallaan, jota tosiaan ei muut välttämät tee.

Sit täs on myös semmonen puoli, että on myös paljon musiikintekijöitä, joita kiinnostaa tälläset tilaisuudet. Et heil on mahdollisuus puhua omasta musiikistaan ja saada yleisöltä kysymyksiä ja palautetta ja keskustelua omasta työstään.

Lassi Kokkonen: Joo, must toi ois erittäin kiva ja mielenkiintonen kulma. Mehän ollaan sitä yritetty tossa ajaakki Jukan kanssa joku vuosi, et me saatais esimerkiks noihin vähän isompiinki konserttitapahtumiin, ku me tehdään yhteistyötä Helsingissä, niin meil on tämmönen toimialayhteistyö, et siihen kuuluu kulttuuripalvelut kokonaisuutena. Niin noissa meidän isoissa kulttuuritaloissa, kuten esimerkiks Vuotalo, Kanneltalo, Malmitalo, Stoa, järjestetään konsertteja, et jos me saadaan siihen, sen yhteyteen tämmönen esittely- tai haastatteluosio taustoittamaan vähän sitä konserttia, niin se ois aika mielenkiintoinen kirjaston palvelu. Mut toistaseks se ei oo viel ihan ainakaan lähteny, mutta miksei tulevaisuudessa. Tää ois must todella mielenkiintonen haaste, ihan niinku kaikille, et miten se saadaan toimimaan, et onks artisti ihan sinut sen kans, et hän (tulee tällaiseen) [29:26] esihaastatteluun, ja miten kirjasto pystyy sitä palveluu toteuttaa. Kaikki tässä ois semmost uutta ja mielenkiintost.

Jukka Halttunen: Kyllä, joo, ja osaltaan voi nähä myös sellasena, ku puhutaan asiakkaiden osallistamisesta, niin sellasten ihmisten, jotka eivät halua ruveta opettelemaan jotain soitinta tai käyttää studioita, nii heidän osallistamisensa musiikkikulttuurin kirjaston kautta voi tapahtuu myös näin. Koska ne tilaisuudet on sit tosiaan monesti sellasia keskusteluluontosia, ja niin poispäin.

Lassi Kokkonen: Just näin.

Jukka Halttunen: Joo, et siinä mielessä livemusiikki tai musiikkitapahtumat kyllä kirjastossa… Pitäisin mielekkäänä, ne on kasvavaan suuntaan, mutta sillä näkökulmalla, että niissä ainaki jossakin määrin olis myös sellanen toteuttamismalli, jota vielä muualla musiikkikentäs ei tehdä niin paljoo ainakaan.

Lassi Kokkonen: Mut et sit taas tossa voi aina miettiä resursseja, et onko se mahdollista, siis onko henkilöstöä, onko rahaa. Et ihan kaikki musiikkitapahtumat kirjastos ei voi aina olla ilmaisia. Toki semmostakin on, et jos –

Jukka Halttunen: Sisäänpääsy on kyl ilmasta aina.

Lassi Kokkonen: Jos esiintyjä haluu tulla esiintymään ja haluaa tulla nimenomaan johonki kirjastoon, niin oletuksena ainakin meil Helsingis on se, että sillon hän tulee esiintymään ilmaiseks. Mut jos me pyydetään jotain, ja meil on joku oma idea, minkälainen musiikkikirjasto-livetapahtuma me halutaan toteuttaa, nii sit meil on pakko olla jonkinnäkönen korvaus, et eihän ihmistä pyydetä ilmaseks työtään tekemään.

Mut et nää on aina tämmösii keskusteluja, jotka jossain vaihees vähän pompahtaa esiin. Me ollaan nyt ehkä Helsingis löydetty tähän onneks semmonen aika toimivakin ratkasu, resurssiratkasu, mut se ei koskaan ihan täysin vastaa siihen, että onko meillä henkilöstöä toteuttamaan musiikkikirjastotapahtumia, et se vaatii pikkasen sit taas osaamista ja aikaa. Et ei se tyhjästä synny, et joku voi aatella, että tohon tulee esiintymään joku, ja sitte se vaan pompahtaa ku taivaasta siihen suoraan esiintymään. Yleensä se vaatii aika paljon kaikkee, mitä siinä taustalla sit onkaan, niin kaikkee markkinointia, tekniikkaa, hostaamista, semmost tavallaan tuottajaroolia siinä tapahtumassa.

Jukka Halttunen: Tiedottamista ja kaikkee.

Lassi Kokkonen: Kyllä.

Jukka Halttunen: Tää on semmonen juttu kans, mikä on mun ymmärtääkseni semmonen ammattikuvallinen muutos kyllä, jos ajatellaan menneisiin vuosikymmeniin ehkä. Tätäki on tietysti aina tehty, mut että uskosin, et tää painotus tulee lisääntymään, siis että tällänen musiikkitapahtumien toteuttaminen osana iha työnkuvaa ja miksei ihan koulutustakin, niin sitä kaivattas ehkä –

Lassi Kokkonen: Sä sanoit hyvän pointin: koulutus. Nyt kun esimerkiks missä hyvänsä on kirjastolla koulutusta, niin tää onko joka paikassa huomattu, niis koulutuksissa huomioitu tän kirjastotoiminnan suuret muutokset. Eli täähän ei oo pelkästään musiikkikirjastopuolen asiaa, että nyt on esmes teknistyny niin paljon kirjastotoiminta, et se on lähes jotain insinööritoimintaa välillä paikotellen tää verstastoiminta ja muu. Nii se koulutus ei kyl vastaa siihen huutoon.

Mä en tiedä, minkälaisia musiikkikirjastokursseja järjestetään koulutuksen kokonaisuuden sisällä, mutta ainakin ne, mihin mä oon joskus, mä oon ollu luennoimassakin joskus Turun ammattikorkeekoulussa, niin sillon ei ollu kyl minkäännäköstä sisältöä laitettu siihen musiikkiteknologiasta. Mikä ois ehkä semmonen pieni osa siin, ihan hyvä ja tärkee huomioida, että tää toiminta on menos enemmän tähän suuntaan. Musiikkikirjastoammattilaiselta oletetaan kohta tälläsiä osaamisia.

Jukka Halttunen: Kyllä, siin on tosiaan niinku tossa sanottiin, toi tekniikkaki on sillee, ja sit tämmönen ihan niinku verkostoituminenki, joka on semmonen vähän niinku, mitä nyt sanois, ei se välttämät muut ole ku asennekysymys, että se työ ei enää ole pelkästään kokoelmien kanssa toimimista ja hankintaa tai kokoelman ylläpitoa, vaan että se musiikkikirjasto työ on paljon musiikkikentällä toimimista. (–) [33:54] esimerkiks tapahtumien toteuttamista.

Haastattelija: Tässä lopuksi vielä kysyisin, että mitkä ne on ne musiikkipalvelut, mitä te toivotte tulevaisuudessa viel jatkuvan tai tulevan uusina kirjastoihin?

Lassi Kokkonen: Varmaan tos aika paljon niitä jo listattiinkin. En osaa suoraan heittää hatusta mitään ihan uutta, mutta kyl nääki on monessa mielessä aika uusia nää kaikki, mitä me ollaan tässä avattu. Mut et mä toivosin, että me huomioidaan kuitenkin viel kokoelmat musiikkikirjastopalvelukokonaisuudessa, että ne ei oo semmonen asia, joka vaan heitetään romukoppaan, koska meillä on myös näitä pedagogisia palveluja tai studioita tai tiloja. Mut kyl mä näkisin, ne tilat kirjaston sisällä on semmonen, mitä kannattas aina, nyt ja tulevaisuudessa, huomioida.

Jukka Halttunen: Ehkä sit jotenki semmoses väljässä mielessä vois ajatella sitä, että jos kirjastoo ajatellaan, niin toisaalta ne tilat, mitä tarjotaan, mut myös sit toisaalta se tiloista ulos tuleminenki, että me ollaan Helsingis tehty yhteistyötä Roll FM -radioaseman kanssa, jollon kirjasto näyttäytyy palveluineen ja tuottaa tavallaan palveluja yhteistyössä myös siellä, missä kirjasto ei perinteisesti oo, eli omien seiniensä sisällä tai omien verkkosivujensa puitteissa.

Lassi Kokkonen: Toi on hyvä toi yhteistyö monien tollasten tahojen kanssa, se on must kyl ihan tulevaisuuden sellasta avaintoimintaa, et tullaan ulos seinien ulkopuolelle. Kyllä. Voitais olla ihan hyvin jossain, toimia osaks jossain muissa tilois. Meil vois olla, vaikka esimerkiks nyt aatellaan Helmet-kirjastoja, niin vaikka musiikkiklubi jossain tilassa, jota me käytetään kerran kuussa, siel meillä on tavallaan meidän palveluiden esittely, mutta myös jotain livemusaa ja muuta. Esimerkiks tämmönenki muoto.

Jukka Halttunen: Nyt ku sanot, niin nyt tuli mieleen, tohon kauppakeskus Rediin on aukeamassa uusi kirjasto, ja siinä kirjaston vieressä on semmonen, onko se semmonen kaupunkitila, niin millanen olis siellä [musiikki alkaa voimistua] Helmet-kirjastojen musiikkiklubi kerran kuussa? Ei siel kirjastotilassa, vaan siinä semmosessa avoimessa kauppakeskustilassa.

Lassi Kokkonen: Kyllä.

Haastattelija: Kiitos. Sano vaan, Jukka, jos oli –

Jukka Halttunen: Ei, ei oikeestaan enempää, kiitos!

Haastattelija: Kiitos, Lassi ja Jukka. Tää oli erittäin tyhjentävää ja virkistävää ja hyvin monialainen keskustelu.

Lassi Kokkonen: Kiitoksia.