Vaikeiden tilanteiden purku

Pääset kuuntelemaan podcastin tästä:

vaikeiden tilanteiden purku podcast-WF 

Äänitteen kesto: 28 min 

Litterointimerkinnät 

[musiikkia] 

Haastattelija: Tervetuloa AKEpampas Pinnalla -podcastiin. Tänään on vieraana Vaasan kaupungin työsuojeluvaltuutettu Merja Lahti, ja aiheena on vaikeiden tilanteiden purku. Tervetuloa. 

Merja Lahti: Kiitos, kiitos, mukava olla tässä. 

Haastattelija: Voin ottaa alkuksi, että mikä on vaikea tilanne? 

Merja Lahti: Yleensä työpaikoilla voi olla hyvin erilaisia tilanteita. Se on hyvin yksilöllistä, minkä kokee vaikeaksi tilanteeksi. Ja yleensä tunteet johtaa siihen, että jonkun asian kokee vaikeaksi. Ja ehkä se on se, että se oma itsetuntemus on tosi tärkeetä. Ja vaikka vihantunne, elikkä se oikeudenmukaisuus, jotain on menny väärin, on kokenut sen vääräksi, niin se on tosi tärkeetä, että tunnistaa ne, että ei tuu sanottua sit sellasia asioita, mitä myöhemmin voi katua. 

Haastattelija: Kirjastossa, nii missä voi tulla näitä vaikeita tilanteita? 

Merja Lahti: Kirjastossa, ja mulla on nyt kuus toimialaa tässä, niin joka työpaikal tulee niitä vaikeita tilanteita, se on ihan ok. Ja aina tulee jotain törmäyksiä, missä voi sattua sitten, koska meillähän on se kokonaisvaltasuus. Ja se, että onko kotona kuormitusta, onko töissä kuormitusta, ja mitenkä me koetaan vaikka esihenkilön sanat tai työkaverin sanat, tai tiimissä on jotakin, koska me ollaan erilaisia; se on meiän vahvuus. Mutta joku sellanen asia voi siellä jäädä mietityttämään, ja siitä tulee vaikeita tilanteita. 

Ja myöskin tietenkin tänä päivänä on iso uhka esimerkiksi ulkopuolelta tulevat uhat ja sellaiset. Monessa työpaikassa sitten asiakkaat on sellanen, mikä voi aiheuttaa sitä pelkoo, tai mitenkä ihminen käyttäytyy. Niin se on jotenkin sellanen, se kohtaamisen taito, niin se on sellanen, mitenkä sitten jokainen kokee sen asian, niin se voi sitte triggeröidä. 

Haastattelija: Eli se on aina yksilöllistä, nää, että jotku kokee jonkun asiakastilanteen ihan luonnollisena, ja toinen taas kokee sen hirveen vaikeena, esmes palautteen saaminen asiakkaalta ja tämmöset? 

Merja Lahti: Joo, kyllä, justiin se palaute, ja osaako ottaa vastaan vaikka negatiivista palautetta. Ja se on niinku tosi tärkeetä, että mitenkä se palaute annetaan, koska tosi vaikeitaki asioita pystytään sanomaan nätisti. Niin se ystävällisyys ja se on tosi tärkeetä, että pystytään keskustelemaan mistä tilanteesta vaan. Niin se on tosi tärkeetä. Sitä mä korostan aina, että keskustelulla kaikki selviää. 

Haastattelija: Pitääkö jokainen tämmönen vaikea tilanne, kokemus, niin pitääkö se päästä aina purkamaan jollain tavalla? 

Merja Lahti: Kyllä mä suosittelen sitä. Ja sekin on hyvin yksilöllistä: toinen ajattelee niin, että ei tää oo mitään, ja toinen on tosi herkkä ja miettii sitä, että mitähän tuo ajattelee, koska ei me voida toisten ajatuksia lukee! Pitää kysyä, että hei, mitä sä tarkotit, että nyt tuntuu siltä, että mua ei arvosteta, tai jotakin. Et sä katoit mua sillä tavalla.  

Koska kun ne asiat puhutaan auki ja sanotetaan sitä omaa tunnetilaa, niin se on tosi tärkeetä. Se on vaikeeta meille suomalaisille, mutta sitä pystyy opetella. Ja miettimään niitä, että miks musta tuntuu näin, että nyt mulla nousee se viha ja nää ajatukset päässä, koska se on se, että saa jonku kans pallotella niitä asioita. Mutta sit, että se ei rupea kuormittamaan työkaveria tai jotakin muuta, että esihenkilö on siinä, se, kelle pystyy puhumaan ja kertomaan niistä, että mä tarttisin nyt tälläsen pikku palaverin, missä käydään tää tilanne läpi. 

Haastattelija: Pitääkö näissä, kun jos lähetään purkamaan jotain tilannetta, niin pitääkö se edetä aina hierarkkisesti, vai voiko (mennä) [05:25] tavallaan korkeempaan tahoon? 

Merja Lahti: Joo, toi on hyvä, koska monesti jää se, että ei tarvi auttaa. Mä en halua, että tästä kerrotaan eteenpäin. Ja jos ei esihenkilölle uskalla kertoo, mikä monesti voi olla pelkona siellä takana, niin sitte on työsuojeluvaltuutettu, joka voi auttaa. Me voidaan vähän pallotella yhessä ja miettiä, miten me jatketaan. Tai pääluottamusmies, jos on sellasia asioita. Ja monesti me toimitaan sitten yhessäkin, että on sellasiaki tilanteita. Koska ikinä ei saa jäädä yksin. Se on tosi tärkeetä. Työterveys on isossa osassa tässä myöskin: me tehään yhteistyötä, että sitten he auttaa sieltä, ja he voi ottaa sitte vaikka muhun yhteyttä, että tää on tällänen. Esimerkiks se kiusaaminen tai joku on takana, että sitten mä saan kontaktin asiakkaaseen, niin se on tosi, tosi tärkeetä, ja sitten saa sen avun, ja siitä he on aina tosi kiitollisia, että saadaan ne tilanteet auki ja saadaan keskusteltua sitten meiän kesken, ketä se koskee, pikkuporukalla. 

Haastattelija: Ja sit, jos tulee tämmösiä pitkäaikasia tilanteita, jotka on haastavia, kuten joku tapahtuman järjestäminen, jossa suunnitteluvaiheessa ennen itse tapahtumaa voi olla tilanteita, jotka aiheuttaa kuormitusta, niin onko hyvä niistä käydä erikseen sitten tämmösiä purkutilanteita pikku hiljaa, vai onko se semmonen iso koko kokonaisuuden purku? 

Merja Lahti: Joo, toi on hyvä kans, se on hyvin erilaista eri työpaikoilla. Ja se kannattaa keskustella, niinkun, tavallaan ennakointi on aina se ykkösasia, että puhutaan näistä yleisesti työpaikalla. Otetaan esimerkki, nyt vaikka kaupunginteatteri, niin prokkiksen jälkeen, että käydään se keskustelu, mikä meni oikein, mikä oli haastavaa, mikä oli… vaikka museolla näyttelyn jälkeen, että saadaan tavallaan kiinni niistä. Siinä on tosi tärkeessä roolissa esihenkilöt, että otetaan kiinni niistä viesteistä, mikä sieltä nousee. Ja mitenkä niihin puututaan, ja miten korjataan, ja miten kehitetään sitä toimintaa. Niin se on äärettömän tärkeetä. Jos tarvii, niin sitten siellä prokkiksen välissäkin, ja kirjastollakin, niin sehän on just, että mitä tiimissä, mitä koetaan, miten tarvitaan. Toinen voi tarvita, toinen ei. Mutta keskustelulla kaikki asiat (selkenee) [08:32], se on tosi tärkeetä. 

Haastattelija: Tää ennakointi, että jos tietää, et joku tapahtuman järjestäminen (esmes) tulee aiheuttamaan tämmöstä kuormitusta, niin voiko esimerkiks työsuojeluvaltuutettuun olla yhteydessä etukäteen jo, että vanhoista kokemuksista vois tietää, että millasia saattaa olla tämmöset sudenkuopat, jotka sit tulee kuormittaa henkisesti? 

Merja Lahti: Joo, tuo on tosi hyvä kysymys, ja ilman muuta sitä mä aina rummutankin, että olkaa yhteydessä matalalla kynnyksellä. Ja mä voin tulla palaveriin mukaan, koska se monesti sitte auttaa, että on ulkopuolinen asiantuntija siinä tilanteessa. Ja sitten mä näen sen asian aina sieltä vähä helikopterinäköalapaikalta ja huomaan sitten sen, että mikä siellä voi kuormittaa, ja mikä on se kehonkieli, mistä puhutaan tosi paljo. Mitenkä ihmiset käyttäytyy siinä tilanteessa tai ottaa viestiä vastaan. Ei pysty katsekontaktia tai jotakin tekemään. 

Niin se on tosi tärkeetä, et sitten mä oon siinä tukena. Tai joku meidän työsuojeluvaltuutetuista [naurahtaa], joka nyt milläki toimialalla on. Et meil on tosi mahtavat työkaverit, jotka auttaa mielellään, että ei oo sellasta pelkoo, että sitten vaikka esihenkilö voi soittaa suoraan: meillä nyt on tällänen tilanne, miten jatketaan. Et se on tosi tärkee, että meillä Vaasan kaupungilla on se yhteistyötoiminta, mitenkä nämä tilanteet hoidetaan. 

Haastattelija: Entä kannattaako pyytää vaikeen tilanteen purkamista, vaikka itsestä siltä ei tuntuisi, että tilannetta ei oo syytä purkaa, vaikka olis ollu tämmönen, vaikka isompikin konflikti? Niin onko silti, että ei kannata leikkiä mitään urheata selviytyjää yksin? Että jääkö tämmöset tilanteet kuitenki sitten taustakummittelemaan? 

Merja Lahti: Joo, menee kylmät väreet, koska se on se asia, että ne pulpahtaa pintaan jossain, ja vaikka seuraavalla työpaikalla, niin se on tosi, tosi tärkeetä. Mä suosittelen lämpimästi sitä, että käydään ne läpi. Monesti voi olla niin, että asiakas ei halua, se pelkää, mutta ku se saa sen tuen, niin me mennään yhessä. Ja se on se juttu, että muutenhan keho sen tekee, ja sitten sairastuu. Ja ne jää kaivamaan mieltä, ei saa nukuttua, ja voi tulla terveydellisiä haasteita. 

Ja se on tosi tärkeetä, aivan äärettömän tärkeetä. Meiän keho on kokonaisuus, ja itse oon hengitysvalmentaja, keho-mieli -valmentaja myöskin, niin se on tosi tärkeetä, että pystyy käsitellä ne asiat täällä päässä ja pallotella jonkun kans, että saa sen tuen, ja miettimään, miten me edetään. Koska sillon sä et jää yksin, ja sitten voidaan yhdistää työterveys, mitä ikinä sinne tarvii. Ja tavallaan aina työsuojeluvaltuutettu kysyy sen luvan, että edetään näin, että me saadaan se yhteys ja luottamus, mikä on äärettömän tärkeetä. Sitä ei koskaan voi tarpeeksi painottaa, että me mennään yhessä. 

Ja sitten tavallaan ne henkilöt, jotka ei halua, että menee eteenpäin, niin silti mä vien sen asian jotenkin, että tämä asia nousi – paljastamatta, kuka sen sanoi. Ja että nämä tälläset asiat, mitä on noussut, niin ne täytyy laittaa kuntoon, koska se on se terveysriski iso siellä takana. 

Haastattelija: Eli jos on, vuosienkin jälkeen kannattaa kuitenki käydä asiat vielä läpitte, koska joskus voi olla, että jos keho on reagoinu, niin se voi johtua juuri tämmösistä purkamattomista tilanteista? 

Merja Lahti: Kyllä, joo, nyt tunnen sen niskassani, koska se kuorma, mitä voi kantaa siellä takana, ja ne voi triggeröidä sitte seuraavassa työpaikassa. Tai sitten voidaan vaan, että työntekijä siirretään toiseen työpaikkaan. Ne pulpahtaa sieltä uudestaan pintaan, koska niitä asioita ei oo käsitelty. Niin se on äärettömän tärkeetä. 

[musiikkia] 

Haastattelija: Mites on tää suomalaisuudesta tuttu puhumattomuuden kulttuuri, että vaikeista asioista ei voida puhua paljoa, mutta silti nehän on kaikki luottamuksellista, että näit ei levitellä ympäriinsä? 

Merja Lahti: Juuri näin. Ja luottamus on se kaiken perusta. Ja niitä ei tosiaankaan siellä työpaikallakaan vatvota tai puhuta, koska pitää osata sanoo se raja, että hei, stop, lopeta, ja suoraan sille henkilölle, kuka voi sanoo rumasti tai epäasiallisesti. Ja sitten vaikka tiimissäkin, että ei kuormita sitä tiimiä tai esihenkilöä, tai esihenkilö alaspäin, koska aina se… Se johtamiskulttuuri on niin tärkeetä, että miten se esihenkilö siellä ylhäällä johtaa sitä asiaa. Ja sieltä se valuu se hyvä alaspäin. 

Koska sitten pystyy käsitellä ne pienellä porukalla, että siinä on työntekijä, esihenkilö, ja sitte, että saa sen tuen, että on työsuojeluvaltuutettu tai pääluottamusmies esimerkiksi siinä. Siihenhän voi ottaa jonkun oman puolison tai jonkun, mutta sitä mä en suosittele, koska se on sitten se ulkopuolinen asiantuntija paras siinä asiassa, että saadaan ne asiat sitten keskustelemalla auki. 

Haastattelija: Miten tämmösessä tilanteessa, jos sama asiakas aina triggeröi nää tilanteet, niin hänen kohtaamisensa, että onko parempi, että kohtaa joka tapauksessa tän vaikean henkilön, vai onko se parempi antaa kollegan hoitaa tämmönen tilanne, jos on siihen mahdollisuutta? 

Merja Lahti: Joo, siis ne on tosi haastavia tilanteita, ja miten itse kokee sen esimerkiksi… No siinä tulee se viha taas. Elikkä asiakas tulee (–) [16:10] tai uhkaavasti päälle, koska siinä tilanteessa se pelko tulee, että mitä se nyt mulle sanoo. Ja tavallaan se palautteen antaminen siinä tilanteessa voi olla hyvin tyrmäävää. 

Ja se on hyvä, jos tunnistaa itsessään, et mä en pysty, että voitko sä hoitaa tämän, että joku turvasana siinä, elikkä että mikä on sovittu siellä työpaikalla, että minkähän mä nyt yhtäkkiä keksin. Saitko sä sen meilin, tai jonkun tälläsen. Joku voi käyttää jotakin semmosta, että onko Tapio tullu töihin. Ehkä se on se, että nyt sä hyppäät mun tilalle tänne, että mä en pysty käsitellä tätä. Ja toinen jää vähän siihen lähelle, ja sitten joku sana voi olla sellanen, että se onki, että hälytä vartija paikalle. 

Mutta tosi tärkeetä on se, että vaikka se tulee kuinka… Sä oot ystävällisenä, pidät sen etäisyyden, etkä lähe toimimaan siinä tilanteessa, että ei tapahdu mitään. Ja myöskin nämä asiat, mitkä triggeröi sitten siinä, että se kohtaamisen taito on se, että sä vaikka hymyilet pikkasen sille, ja sä pidät itse sen rauhallisena. Ja että miten voin auttaa. Koska sitten se kokee sen, että tavallaan asiakas voi vetää sen puhejudon siinä. Vaikka sieltä tulee sitä tekstiä, mutta sä pidät sellasen suojakilven siinä, koska ne kimpoo ne sanat yleensä takasin siihen henkilöön, joka on vihanen. Jos ei sitä… että se ei saa ilmaistua sitä omaa asiaansa, niin sit se rauhottuu. Ja voishan mennä vähän tähän sivummalle, tai ettei oo muita, että otatko meiän esihenkilöön yhteyttä, ja käsitellään tämä asia, tai muuta, että tavallaan kiitos palautteesta ja muuta. 

Mutta tänä päivänä on juuri nämä ulkoiset uhkat, ja että koskaan ei tiedä, että tuleeko sieltä joku ihan sellanen ihminen sitten sisään, joka… Että niihin kannattaa varautua ja miettiä ne turvasanat, turvakoodit, mitenkä toimitaan tietyissä tilanteissa. Ja sitten oikeesti keskustella sen henkilön kanssa, jos niit on toistuvia, että mikä on täällä takana, että sekin on tärkeetä myöskin. Niinku vaikka päiväkodeissa vanhempien osalta voi olla tosi vaativia vanhempia, ja että mistä se tulee, koska sitten siellä voi olla oma kiusaaminen takana tai joku sellanen asia, mikä triggeröi sitten henkilöö. 

Haastattelija: Millonkaan ei saa provosoitua eikä vastata samalla mitalla takaisin? 

Merja Lahti: Ei, joo, siinä tulee se asetelma sitten, että jos sä sanot vaikka, että rauhotu, niin sehän on just triggeri. Tietää kotona tämän asian [naurahtaa], että sillon se kiukku nousee, että tää ei oo oikein. Ja se voi triggeröidä sitte siinä tilanteessa, mutta nää on tosi mielenkiintosia asioita nää, miten me… Ja se vuorovaikutus-, kommunikaatiotaito on siinä, että sä saat pidettyä ittes rauhallisena siinä tilanteessa. 

Haastattelija: Onko jotain metodeita, millä kannattaa itsensä rauhotella tämmöses tilantees, joku tietynlainen hengittäminen tai joku vastaava? 

Merja Lahti: Joo. Näin hengitysvalmentajana voin antaa sellasen vinkin, että koska mehän aletaan nopeasti hengittää ylähengitysteillä, ja se kiivastuu se hengitys, koska sillon pitäs miettiä sitä, että hengitän koko ajan nenän kautta, koska se hermosto rauhottuu. Ja sitten se, että hengittääkin ensin ulospäin, pitkään. Kun se tulee se tilanne, niin hengittää vaikka suun kautta ulospäin tosi pitkään. Demonstroin tässä, että hengitän tosi pitkään ulos. Sit mä pidän tauon. Ja hengitän sisään. Ja mulla on aikaa reagoida siihen, mitä mä sanon seuraavaksi. Koska jos (mä) [20:19] meen siihen samaan tilaan kun toinen, koska tunteet tarttuu, niin mä sanon nopeesti takasin. Ja se on hyvin tyypillistä niinkun miten kotona (-) [naurahtaa]. Sen voi jokainen kuvitella, että koska… Sama työpaikalla, mut sul on aikaa reagoida siihen tilanteeseen, että miten mä sanon. Ja se auttaa monesti. 

Haastattelija: Ku on tämmösiä tilanteita, mitä työpaikan vaikka osastolla kohdataan tai pienemmässä yksikössä, nii onko tärkeetä, että käydään yhdessä läpi ja sitten vielä erikseen, yksilöllisesti? 

Merja Lahti: Joo, niistäki kannattaa keskustella. Siellä voi olla joku, joka haluaa käydä tilanteita läpi, niin sillon ne kannattaa käydä. Se voi tuntua vähän turhauttavalta, mutta ihan sellaset pienet, mitä nyt on enemmänkin… Tavallaan esihenkilö voi pitää sellasia pieniä, vaan keskusteluja, mitä kuuluu, ja muut, että ne saadaan käytyä läpi ne asiat, mikä siellä kuormittaa, meniks kaikki hyvin. 

Ja tavallaan siitä tulee sellanen vähän niinkun avoimempi ja spontaanikin kehityskeskustelu. Ne on ollut tosi pitkiä ne kehityskeskustelut, mutta [naurahtaa] siinä arjessakin kannattaa ja työkaverilta samaten kysyä, että hei, meniks tää sun mielestä ok. Ja sitte toinen sanoo, että mun mielestä tässä meni ihan mönkään tää. 

Että tavallaan sitten me pystytään käymään sitä tilannetta läpi, ja miten me toimitaan, että pitäskö tää vielä meiän tiimissä käsitellä yhessä. Niin se on tosi tärkeetä, ja meille suomalaisille just tää puhumattomuuden kulttuuri, ku se on siellä pohjalla, että me opitaan, ja jokainen oppii sitä ilmaisua ja sellasta, että käydään niitä asioita läpi. 

Haastattelija: Elikkä tämä vois olla päivittäistä, vaikka aamukahvilla? 

Merja Lahti: Juuri näin. Joo, joo. Ja sitte se kehonkieli kertoo myöskin niissä tilanteissa, mitä me ei tarpeeksi tiedosteta ja huomata, että välttämättä se ihminen ei edes tiedä, koska se voi olla hyvin sellasessa kehonkieli-, tota, kädet (-) [24:02] tai jotenkin, että sitä ei tiedosta itse, nii sitte kannattaa sanoo sille, että hei, musta tuntuu nyt tälläseltä, että mä koen jotenki, että sä oot hirveen välttelevä taikka vähättelevä. 

Ja vaikka sitten, mitä nyt ikinä vaan onkaan, mutta että se ei tunnista itsessään niitä, miten mä puhun, taikka vaikka miten mä huudan, koska tämä asia on mulle tärkeä, niin mä sanon sen voimakkaammin. Mut se ei osaa sanoo sitä, tämä on mulle tärkeä asia, et mä haluan, koska sillon se ääni nousee. Ja sehän on just sellanen kans, että mikä voi olla niissä tilanteissa, joka triggeröi, ja jos siihen huutaa vastaan, niin sen tietää, mitä siinä [naurahtaa] tapahtuu, että se sitten jää kalvamaan. 

Ja jos ei sitte seuraavana päivänä esimerkiks sano: hei, mä haluan jutella tästä, mitä eilen tapahtu, niin sitten ei tapahdu sitä, että se meneekin sitten… Tavallaan jää sairaslomalle, mikä voi olla sitten monella, että ne ei halua käsitellä niitä, et tää on nyt epämiellyttävä tilanne mulle. Koska se ei oo sairasloman asia, vaan ne pitää jutella läpi, ja jos tarvii siihen tukea, niin call me [naurahtaa]! 

Haastattelija: Tähän lopuks, nii onko jotain vinkkejä aiheen tiimoilta työpaikoille antaa? Tai jotain asiaa mitä haluaa nostaa tai terottaa? 

Merja Lahti: Se johtaminen ja se, että psykososiaaliset kuormitusasiat on, kaavakkeet on täytetty, ja johtaja saa kiinni niistä, mikä siellä kuormittaa, mikä on… Eri riskit täytyy tehdä, mikä hienosti kirjastolla kaikki täällä tehty, että se on mahtava asia. Ja minkä mä haluan nostaa vielä, kun teillä on se työturvallisuus yhtenä kehittämiskohteena, et se on se kivijalka, mikä työpaikalla pitää olla. Niin se on aivan ihana, että sitten pystyy etenemään. Jos siellä jotaki tulee, niin sen pystyy sitte käsittelemään ja käydä läpi ja ottaa kiinni niistä, missä tarvitaan työterveyttä ja missä mitäkin, että ne on tosi tärkeitä asioita. Saa sen balanssin ja sen, että uskaltaa hakea apua, et koskaan sä et oo yksin. Ja pystyy kertomaan sitte esihenkilölle tai vaikka sitte esihenkilön esihenkilölle [musiikki voimistuu], jos on jotaki sellasta, mitä haluaa viedä eteenpäin. Mutta me ollaan siinä hyviä pallottelukavereita, niin koskaan ei oo yksin. 

Haastattelija: Merja Lahti, kiitos. 

Merja Lahti: Kiitoksia kovasti, oli kivaa! 

[musiikki jatkuu]