Kirjastoautoelämää Pohjoisessa ja Etelässä

Lyssna avsnit här https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ

Äänitteen kesto: 30 min

Litterointimerkinnät

[musiikkia]

Haastattelija: Tervetuloa Pinnalla-podcastiin. Tämänkertaisessa podcastissa meil on aiheena kirjastoauto ja kirjastoautotyö. Ja meil on tänään mukana kirjastoautosta Muoniosta ja Vantaalta. Ja esittelettekö itsenne, ketä ootte ja mitä teette? Jos alottaa vaikka Muoniosta.

Iida Kalliohaka: Moi, mä oon Iida Kalliohaka ja mä työskentelen autokirjastonhoitajana tässä yhteispohjoismaisessa kirjastoautossa.

Heidi Sadinmaa: Ja mie oon Sadinmaan Heidi, työskentelen kuljettaja-virkailijana yhteispohjoismaisessa kirjastoautossa.

Maria Miettunen: Mä oon Maria Miettunen ja työskentelen Vantaan kirjastoautossa. Oon erikoiskirjastovirkailija.

Raimo Juvonen: Mä oon Raimo Juvonen Vantaalta, kirjastovirkailija ja kuljetan myös kirjastoautoo.

Haastattelija: Tervetuloa. Miten ootte päätynyt työskenteleen kirjastoautossa? Jos vaikka Muoniosta…

Iida Kalliohaka: No, mulla tää kävi vähän niin kuin sattuman kauppaa. Mä en oo aiemmin ollu kirjastossa edes töissä, että alotin tässä työssä vasta viime vuoden kesäkuussa, että tuore pesti on. Helsingistä tänne Muonioon muuttanu, ihan kiinnostavaa nähdä, työpaikkailmoituksen perässä. Tällänen tarina.

Heidi Sadinmaa: No, miekään en ole kirjastoalalta aikasemmin. Olen nyt reilu vuojen ajanu tuota autoa, ja ihan sattumalta paikka aukesi ja hain paikkaa ja sit pääsin ajamaan. Nyt olen noin puolitoista vuotta ajanu.

Maria Miettunen: Joo, mä olin aikoinaan, opiskeluaikoina siis tai itse asiassa jo ennen opiskeluaikaa, ekassa kirjastoharjoittelussa, missä olin, Keminmaan kirjastossa, niin siellä sain kokeilla vähän kirjastoautossa olemista. Ja sitte opiskeluaikoina tein myös siellä jotakin pätkää. Ja sitte mä olin töissä Nivalassa, ja siellä työvuoroihin kuulu kirjastoautovuoroja sillai, vaikka en varsinaisesti kirjastoautolle ollu töissä, mut kaikki teki sinne aina vuoroja silloin tällöin, niin tykkäsin ihan siitä ja se on varmaan jotenki kulkenu mun mukana se kirjastoauto, en mä tiiä miten. Mutta sitte kun valuin tänne pääkaupunkiseudulle, niin Vantaalla aukesi työpaikka ja ja hain sitä, ja sitten minut siihen valittiin. Siitä on nyt joku, mitä siitä tulee, kolme vuotta.

Raimo Juvonen: Joo ja mä oon tehnyt pitkän uran aivan toisella alalla, mutta hakeuduin Espoon kirjastoon töihin ja olin siellä sit ihan kirjastossa. Mut eräässä illanvietossa sitten ikään kuin rekryttiin Espoon kirjastoautoon, josta sitten taas Vantaalta vähän sen jälkeen rekryttiin mut tänne. Ja oon tääl nyt ollu sitte just ku viisi vuotta. Tämmönen lyhyt kaari.

Haastattelija: Jos vertaillaan tälleen, ku aatellaan, että Vantaa ja Muonio on vähän erilaiset ympäristöt, että Vantaa on tämmönen tiheästi asuttua seutua ja Muonio sitte vähän vähemmän tiheästi. Niin jos ajattelee Muoniota, et miten kirjastoauto palvelee Muoniossa, jossa etäisyydet on pitkät tai teil on kolmen valtakunnan auto oikeastaan.

Iida Kalliohaka: Joo, sinällään tää on varmaan aika erilaista, ku me tosiaan täällä Suomen puolellaki ollaan useamman kunnan alueella ja sitte käydään vielä Ruotsin puolella ja Norjan puolella ja reitit on pidempiä. Nytkin me täältä Kilpisjärveltä osallistuttiin tähän, me ollaan yön yli reissulla täällä, että tänään lähdetään ajeleen takas päin kohti Muonioo, niin voisin kuvitella, että päivät on aika erilaisia täällä ku vaikka Vantaalla, kun siirtymävälitki on pitkiä pysäkiltä toiselle.

Haastattelija: Kuinka pitkiä teillä siirtymävälit suurin piirtein on?

Heidi Sadinmaa: Pysäkkien väliset vai…?

Haastattelija: Pysäkkien väliset noin arviolta. Meneekö tunti pysäkkien välillä, vai?

Heidi Sadinmaa: No joo, varmaan tällä Kilpisjärven-reitillä on semmonen tunti varmaan pisin siirtymä.

Haastattelija: Mites Vantaalla, oot vähän tiheämpään, niin miten siellä nämä siirtymävälit ja paljon pysäkkejä päivässä?

Raimo Juvonen: Siirtymävälit tietysti täällä on aika lyhyitä, koska sitten me pyritään palvelemaan mahdollisimman kattavasti kaikkee, mutta vältellään sit kiinteit kirjastojen ihan pihoja, ettei mennä tietysti kilpailee niitten kanssa. Että kyl nää on niinku pysäkkejä ei kauhean monta päivässä, sanotaan yhdellä reitille ehkä seitsemän-kahdeksan rupee oleen niinku maksimi, eli aika vähän. Et suurin osa aikaa ollaan pysäkillä, koska ne välit on niin pieniä. Ja toki tääl on liikennettä, mut ei se aiheuta minkään näköstä ongelmaa, että se on aika samanlaista, eikä suinkaan niin vilkasta kuin ehkä kauempaa katsoen näyttää.

Maria Miettunen: Saanko kysyä muoniolaisilta, siis kiinnostaa toi, että ku te ootte nytkin siellä yön yli reissulla ja siis mua on aina kiehtonu se teijän kirjastoautotoiminta siellä ja olen jopa harkinnut myös sitä paikan hakemista, koska se vaan vaikuttaa niin jännittävältä. Niin miten paljon teillä on tommosia, että lähetään reitille ja sit siellä ollaan yön yli? Mikä on niinku, no, en mä tiedä, yritänköhän tässä kysyä nyt jotakin sellaista maksimipituutta tai vastaavaa.

Heidi Sadinmaa: Kolmen viikon sykleissä, ja meillä on yks yöreissu aina viikkoon ja sitten yhdellä viikolla on kaksi yöreissua. Mutta aina yksi yö ollaan kerrallaan yötä, jos sitä kysyit.

Maria Miettunen: Joo, ehkä se oli se mun kysymys. Kiitos.

Haastattelija: Käyttekö kouluilla ja päiväkodeilla, molemmissa, Muoniossa ja Vantaalla?

Heidi Sadinmaa: Kyllä varmasti.

Iida Kalliohaka: Joo, me ainaki käydään kaikilla reiteillä melkeinpä täällä kylien päiväkodeilla ja kouluilla.

Maria Miettunen: Joo, Vantaalla sama, että joka päivä on aamulla koulu-päiväkotireitti ja sit iltasin on ne asuinalueitten reitit, missä saattaa myös olla päiväkoteja esimerkiks siinä reitin alussa. Et kyl koulut ja päiväkodit on tosi tärkeitä ja semmonen suuri asiakasryhmä.

Haastattelija: Jos ajatellaan liikennettä, niin onko sillä millaset haasteet? Tietysti Muoniossa niin että säät, liikenneolosuhteet, aiheuttaako ne esimerkiks talvisin haasteita?

Heidi Sadinmaa: No, totta kai ne aiheuttaa. Kelithän on mitä on ja pieniä teitä ja ei aina niin hyväkuntoisia teitä. Ja onhan siinä haasteita, ja Norjassa on tietenkin taas sitte ihan oma luokkaansa ne tiet, ni joo.

Haastattelija: Onko sillai, et Norjassa on paremmassa kunnossa tiet ku Suomessa?

Heidi Sadinmaa: Ää no…

Haastattelija: Vai päinvastoin?

Heidi Sadinmaa: No, en tiiä, ehkä paikoin paremmassaki kunnossa, mutta sitten siellä on mäkisiä paikkoja ja semmosia vähän haastavia paikkoja välissä ja näin.

Haastattelija: Entäs Vantaalla on sitten tietysti liikennettä vähän enemmän?

Raimo Juvonen: No joo, kyl tääl tätä liikennettä on ja totta kai se lumi aiheuttaa tuskaa joskus. Mut ei suuremmin, että eniten täällä pitää varoo sitten jalankulkijoita ja kävelijöitä tai noita koululaisii siellä koulujen pihois ja sitten pyöräilijöitä, koska ne myös talvisin kaikki aiheuttavat oman vaikeutensa, ku sitä liikennettä on tosi paljon. Täällä joutuu ajaa aika hiljaa koko aika, et se on se, mitä eniten varotaan. Et ei se lumi niinkään niin. Yleensä joka paikkaan mahtuu, ja nyt en muista, että Vantaalla ois koskaan jääty kiinni ehkä mihkään ainakaan kovin pitkäksi aikaa [naurahtaa].

Maria Miettunen: Mä oon kuullu sen jonkun legendan, että jäätiin kiinni mäkeen tai mäkeä ei päästy ylös, koska meillä on siis kitkarenkaat eikä nastoja.

Raimo Juvonen: Joo, silloin jäätiin kuulemma odottelee hiekoitusautoo, mikä tuliki sit tunnin kuluttua jo yllättäen.

[musiikkia]

Haastattelija: Pidättekö te kirjavinkkauksia autossa vai onko se ihan tätä peruskirjastotyötä tai jotain muita tämmösiä tilaisuuksia, mitkä poikkeaa normaalista kirjastoautotyöstä?

Iida Kalliohaka: Me ollaan pidetty näillä kouluilla, ei varsinaisesti siellä kirjastoautossa, mutta reittien yhteydessä on saattanut virkailija mennä pysäkin koululle pitään kirjavinkkausta tai muuta, mitä on koulun puolesta toivottukaan. Täällä on etäisyydet tosiaan vähän eri, niin sillä on eri lailla tarvetta ku täältä Kilpisjärveltäkin lähin kirjasto on 180 kilsan päässä, niin ei ne saa kirjastopalveluja sitten muuten, ellei me niitä heille tuoda.

Haastattelija: Miten Vantaalla?

Maria Miettunen: Niin, Vantaalla on kans sillai, et kirjastoautolla ei oo varsinaista sellasta vinkkausvastuuta, et sen hoitaa sitten nuo lasten työstä vastaavat vinkkarit. Mutta tietysti me tehhään sellaista jatkuvaa sellasta pienimuotosta, että asiakkaalle kerrotaan tai opettajille vinkataan uusia sarjoja tai lapsille ehotellaan jotain lukemista, että sellasta tehhään, mutta semmosta varsinaista vinkkausta ehkä ei. Mutta sitten meillä on kans tollee, et meillä saattaa olla kyytissä vinkkari, joka menee koululle vinkkaamaan, ja sit vinkkareitten kanssa tehhään yhteistyötä sillee, että me voijaan vaikka roudata ne heidän kirjat paikalle tai sellasta, kun meillä kuitenkin on sitä kapasiteettia ehkä enemmän.

Haastattelija: Millaisen vastaanoton yleensä kirjastoauto saa, ku te tuutte pysäkille, tai että miten ihmiset suhtautuu?

Heidi Sadinmaa: No, kirjastoautohan on siitä kiva paikka, että yleensä ihmiset tullee hyvillä mielin kirjastoautoon, että harvoin kukkaan tullee vihasena. Että ehkä asiakaspalvelutöistä kiitollisimmat asiakkaat on varmaan kirjastoautossa.

Raimo Juvonen: Se on just näin.

Maria Miettunen: Joo, mä yhdyn tähän kuoroon, et kaikki on yleensä asiakkaat ovat iloisia ja lapset ovat iloisia ja vanhukset ovat iloisia ja iloisia koiria käy, ja sillai niinku joo, se on tosi kiitollista työtä.

Haastattelija: Millei asiakaskunnasta ni onko lastenmateriaalia tai lapset, nuoret se suurin kohderyhmä, mikä kirjastoautossa käy, jos ajatellaan esimerkiks lainamääriä tai jotain tämmösiä?

Heidi Sadinmaa: Meillä ne on ehkä tommoset iäkkäämmät ihmiset. Ja no sitten tietenkin lapset on toinen päiväkodeilta ja kouluilta.

Iida Kalliohaka: Joo, mut semmosia nuoria ei sitten ihan hirveesti käy, että ehkä alakouluikäiset ja eläkeläiset on se isoin kohderyhmä tääl.

Maria Miettunen: Joo, meillä varmaan samat linjat, että just ku käyvään noissa kouluissa, monestihan ne on alakouluja ja just päiväkoteja, et se on sellasta nuorempia lapsia ja koululaisia. Tietysti pyritään havittelemaan myös nuoria kirjastoautoon, että on meillä lukion pihassa käyvään myös tai käyväänkö jopa muutamankin lukion. Mutta tietysti myös se, että on niitä koulureittejä, niin se painottaa sitä, että lasten materiaalia on ja täytyy olla aina, mut pyritään kyllä tarjoamaan myös ihan kaikille asiakasryhmille jotain. Ja iltapysäkeillä sitten, no, niissäkin käy paljon lapsiperheitä ja sitten käy vanhempia ihmisiä ja sillai.

Raimo Juvonen: Meillä on vielä muutama tämmöinen yhteisöasiakaskunta myös sitten, missä käydään säännöllisesti kerran kuussa suunnilleen.

Haastattelija: Onko teillä autossa mukana esimerkiks, ku joskus oon kuullut, et on ja siis viedään lääkkeitä tai jotain muuta materiaalia, muutakin kuin kirjaston perustarpeita, ni onko käyttäny kirjastoautoa muihin tämmösiin vastaaviin, että onko teillä Vantaalla ja Muoniossa tämmöstä muuta palvelua?

Heidi Sadinmaa: No, ei ehkä semmosia vakituisia, mutta joskus tullee pyyntöjä, esimerkiksi nyt joulun aikaan kuljetettiin Hetasta Muonioon joulupukin partoja. Ne oli ollu huollossa kampaajalla, ni semmonen muutama laatikollinen partoja kulki kirjastoauton kyydissä. Tämmösiä.

Maria Miettunen: Meilläkää ei oo mittää semmosia, ellei sitten aatella jotakin lainattavia esineitä, et sellasta jotain voi löytyä, roskapihtejä tai tämmösiä. Ja no niitä roskapihtejä me ollaan kyllä kuletettu, ensin kirjastot on lähettäny ne kirjastoauto-osastolle ja sitten me ollaan kuletettu ne esimerkiksi jollekin koululle, millä oli tämmönen roskankeräystapahtuma. Et sellasta jotain pienimuotoista, mut ei varsinaisesti oo kyllä. Niin no, sit meil on nyt keväällä, kun on vaalit, niin tulossa ekaa kertaa vaalibussi, et sinne pääsee äänestää sit.

Raimo Juvonen: Silloin se auto tyhjennetään kaikesta muusta ja sinne tehdään kaksi vaalikoppia ja vaalivirkailijat tulee mukaan, että se on viikon kiertue.

Haastattelija: Eli te meette, on tietyt paikat Vantaalla, jossa pääsee ihmiset äänestään tälleen?

Raimo Juvonen: Joo, se on vähän niinku kohdennettu sellaisiin opinahjoihin, missä on täysi-ikäisiä, plus sitten alueelle, mis on vähän hiljasempi ollu äänestysprosentti, ni painotetaan niitä. Plus sit jossain muualla on koko päivän kiertue, kahdeksasta kahdeksaan ollaan joka päivä viikon ajan.

Haastattelija: Onko Muoniossa ollu tämmöstä äänestysmahdollisuutta esimerkiksi?

Iida Kalliohaka: No, se on otettu huomioon tän meijän uusimman auton suunnittelussa, että sitä vois käyttää myös äänestysautona, mutta ei tietääkseni oo. No joo, ei nyt ainakaan tän kevään vaaleihin.

Heidi Sadinmaa: Eikä ole ollu aika aikasemminkaan.

Iida Kalliohaka: Joo.

Haastattelija: Miten jos aatellaan tulevaisuutta ja kirjastoautoja, niin tää kirjaston toiminta, mitä mieltä ootte, että pitäiskö sitä jollain tavalla laajentaa, ottaa mukaan jotain uusia elementtejä tai jotain muuta mahdollisuutta? Ootteko koskaan tämmösiä miettinyt tai mitä mieltä ootte näistä?

Iida Kalliohaka: No, onhan niitä mietitty tietysti, kun ollaan täysin ulkopuolisesta rahoituksesta riippuvaisia, että jos se ois katkolla, niin voisko sitten ehdottaa jotain muuta. Niin täällä esimerkiks ku käydään vanhusten pihoilla ja heillä kotona, niin on mietitty, että jos tulis tarve keksiä jotain muutakin käyttöä kirjastoautolle, ni siihenhän vois jotain kotipalveluu, hoivatyötä yhdistää kans. Että meijän kirjastoautossa on kolmelle matkustajalle paikat, että mukaanhan mahtuis vaikka joku lähihoitaja tai sairaanhoitaja.

Maria Miettunen: Joo, mä kans aattelen, että kirjastoautossa on sillee potentiaalia muuhunki ku pelkkään kirjastoon. Tietysti haluan muistaa, että kirjasto on kirjaston tehtävä ja lukuharrastus on se meijän pääasia. Mutta sitte miks ei siinä vois olla muutaki. Ja meillä on kans nyt keväällä tullu uus auto, niin siinä on pyritty ottamaan huomioon sit sellasta, että just et sen auton saa kokonaan (-) [14:35.7] ja sinne vois vaikka jotain kulttuuritoimintaa tai sitä vois käyttää tapahtumissa autona tai sellasta. Et varmaan se on sitte tulevaisuutta, että täytyy olla jotenki monipuolinen ja tommonen. Ja mun mielestä toi vaalijuttu on semmone, toki on paljon paikkakuntia, joissa kirjastoauto on vaalibussina ollut jo pitkään, niinku esimerkiks siellä Nivalassa, terveisiä vaan, niin mun mielestä tää on hyvä tämmönen avaus myös Vantaalle, että otetaan se käyttöön.

Haastattelija: Jos aatellaan muuten tulevaisuutta ja sitä haasteita, niin mikä on ehkä tommoset suurimmat haasteet kirjastoautossa, miten ootte kokenu?

Raimo Juvonen: No, mä kyllä oon sitä mieltä, et joskus kirjastoautot jää vähän katveeseen näissä muitten kirjastojen asioissa, et ajatellen sitä kenttää, että se on ne kiinteet kirjastot ja niiden palvelut. Ja kirjastoauto jää siihen väliin tai sen alle tai jonnekin syrjään, niin että ei nähdä sitä, että se on kuitenkin sellainen, mikä palvelee kaikkia asiakkaita, myös niitä, jotka käy niis kiinteissä kirjastoissa. Et se on vähän semmonen, mitä pitää koko aika pitää pinnalla, yrittää nostaa niinku, että kaikki näkee sen ja huomioi sen myös muissa ratkaisuissa, mitä kirjastossa tehdään. Mä oon ainaki kokenut, että se on vähän vaikea havaita tuolta muualta katsoen, mikä on mun mielest kuitenkin hyvin outoa, että ku ollaan samassa talossa, samaa palvellaan, ihan kaikki on samaa, ni sitte se ei vaan muistu mieleen tehdessä uusia asioita.

Ja totta kai se rahoitus on kans semmonen sitte, että koetaan, että tää on ehkä kallis ratkaisu näkemättä sitte, että mitä tää tarjoo, mitä taas muut kirjastot ei ehkä tarjoa. Et se pitäis nähdä kokonaisuutena, että katsoo vähän lukuja, että kenellä niitä asiakkaita on ja minkälaisia asiakkaita on ja miten niitä palvelee ja niin päin pois.

Maria Miettunen: Joo ja kyl mun mielestä just toi, että täytyy rummuttaa sitä kirjastoautojen tärkeyttä, koska se ehkä Muoniossa se on itsestään selvää, ku on pitkät etäisyydet muutenki ja tollee, et kaikki ei saavuta niitä palveluja. Mutta vaikka meillä on täällä tiheä kirjastoverkko, ni ei se silti tarkota sitä, että kaikilla ois helppo tulla kirjastoon missään nimessä, vaan niinku että Vantaallakin on sellasia kuitenki alueita, joista on pitkä matka muihin paikkoihin, tai siis sillai et on vaikka uusia alueita rakennetaan, niin sit siellä ei välttämättä oo aluksi muita palveluja ku kirjastoauto käy siellä. Et se on niinku se tavallaan just ehkä siinä sit, et muistetaan myös ne sellaset yksittäiset ihmiset, kelle voi olla tosi tärkeätä päästä kirjastoautoon kerran viikossa.

Iida Kalliohaka: Joo, täällä tosiaan nää pitkät etäisyydet kyllä perustelee kirjastoauton tarpeellisuuden. Ja ku näillä pienemmillä kaukasilla kylillä tää on käytännössä ainut palvelu, mikä on jäljellä. Mutta sitten ehkä uhkana on myös nää vähentyvät asiakasmäärät, että suinkaan kaikki näistä paikoista, missä käydään, niin ei oo mitään muuttovoittopaikkakuntia, että miten sen sitten perustelee, että asiakasmäärä harvenee, vaikka ne asiakkaat, jotka käy, ni on kuitenki siitä entistä kiitollisempia.

[musiikkia]

Haastattelija: Tuosta vielä kun Muoniossa ku te käytte, siis on kolmen valtakunnan kirjastoauto, te käytte Norjassa ja Ruotsissa Suomen lisäksi, ni missä paikoissa Norjaa ja Ruotsia te käytte?

Heidi Sadonmaa: No, Ruottissa me käyvään ihan pieni lenkki, tästä Muonion kohalta mennään rajan yli ja käyvään Kitkiöjärvessä ja Muodoslompolossa. Se on ihan semmonen muutaman kymmenen kilometrin lenkki. Ja sitten Norjassa me käyvään Kautokeinossa ja siinä lähikylissä.

Haastattelija: Onko Vantaalla sitten, te pyöritte ainoastaan Vantaan alueella?

Raimo Juvonen: Joo, kyllä se Vantaalla ne reitit pysytellään. Toki mainostetaan aina välillä, että käydään Helsingin kautta tai jonku muun kunnan kautta, mutta pysähdytään Vantaalla.

Haastattelija: Tässä alkuun piti kysyäki, että onko teiän kirjastoautoilla nimet?

Iida Kalliohaka: Ei ainakaan meidän kirjastoautolla.

Heidi Sadinmaa: Ei.

Maria Miettunen: Jotenkin yllättävää, koska meillähän on [naurahtelee].

Heidi Sadinmaa: Aa [naurahtaen].

Maria Miettunen: Siis Vantaalla on Tarina ja uusi auto Mysse. Ja tästähän oli ihan sellanen, et ihmiset sai ehottaa sille nimen sille uuelle autolle, mä en tiedä, että onko noitten vanhojen autojen kanssa ollu sama. Sit meillä oli väistyvä, tai toi auto, mikä sit Myssen tilalta poistui, niin sen nimi oli Haave.

Iida Kalliohaka: Tossapa suunnitelmaa, kun meidän kirjastoauto on yhteispohjoismainen kirjastoauto, nii se jo ehkä [naurahtelua] kaikista, jos huomioitaisiin.

Haastattelija: Onko teillä kerrottavana jotain hyviä muistoja tai kokemuksia joltain ajosta, joltain reitiltä tai joltain, mitä tulis mieleen?

Iida Kalliohaka: No, tätä me mietittiin ajomatkalla tänne, että vaikea poimia ehkä jotain yksittäistä, kun tuntuu, että joka reitillä sattuu ja tapahtuu. Mutta ehkä mulla edelleen mielessä on ensimmäinen kirjastoautoreissu, kun kesäkuussa tulin Kilpisjärvelle ja en tosiaan vielä tiennyt millaista tää työ on, ja sillä reissulla käytiin yhdellä pysäkillä joessa uimassa ja sitten eläkeläispariskunnan luona kahvittelemassa, siellä oli kakut pöydässä, pannullinen kahvia. Ja sitten vielä silittelemässä koiranpentua viimeisellä pysäkillä, niin se oli kyllä aika mieleenpainuva reissu.

Heidi Sadinmaa: Joo. Minunkin oli jotenkin tosi vaikea kyllä keksiä yhtä, mut sitte yhellä pysäkillä on semmonen pieni poika, joka tykkää tosi paljon Spider-Manista ja kaikista supersankareista, ja olen sitten sille aina vähän omin lupineni tilaillu muista kirjastoista niitten Spider-Man-kirjoja. Ja se on jotenkin niin ihana, ku se on niin superonnellinen, ku se saa niitä kirjoja. Ja sitten se oli yhdellä reissulla ja sen äiti oli sitten, mie en ollu silloin ite paikalla, mutta oli sanonu, et se poika on niitten kirjojen ansiosta opetellu lukemaan ja oppinut lukemaan. Nii semmosethan on aina parhaita.

Haastattelija: Kyllä.

Raimo Juvonen: Nimenomaan nää tällaiset lapsiasiakkaat yllättävästi muistaa pitempäänkin taakse tai katsoo jonkun kohtaamisen ja rupeaa puhumaan asiasta, minkä itse ehkä on osin unohtanut, kestää hetken aikaa, et saa kiinni, mistä sitä viimeksi puhuttiin. Mutta ne on todella ilosii, et siinä ei voi muuta kuin olla onnellinen lapsista.

Ja mulle kävi ekalla kirjastoautoreitillä niin, että kun mä menin virkailijaksi sitten tutustumaan, niin ensimmäisellä pysäkillä oli sitten sukulainen, et en tiennyt, en ollut nähnyt häntä tosi pitkään aikaan ja näin sit siellä yllättäen. Hänelle oli myös yllätys, et mitä mä oon siellä sit tekemässä.

Maria Miettunen: Joo, mulla ei ehkä tuu mitään tommosta tiettyä juttua. Mutta yhdyn tähän kuoroon, että asiakkaat tässä työssä on parasta. Se on kyllä aina tai jotenki ku saa palveltua jotenkin hyvin, niin sitte se ilahduttaa. Ja varsinkin lasten kohdalla tai että joku lapsi tulee kertomaan, että luin sen, mitä viimeksi kerroit, ja onko teillä sitä lisää, ja sit on sillee, et ”jes, oon onnistunu tässä.”

Haastattelija: Onko teillä jotain kysymyksiä, mitä haluatte toisillenne esittää, mitä haluatte tietää? Mitä Vantaalta halutaan tietää Muoniosta ja Muoniosta halutaan tietää Vantaalta?

Raimo Juvonen: Miten Muonioon pääsee vaihtoon?

Maria Miettunen: Mulla ois ollu just sama kysymys, et eiks me voitas järjestää joku –

Raimo Juvonen: Vaihdetaan päittäin vähäks aikaa ja katotaan, mitä tapahtuu [naurua].

Iida Kalliohaka: Se vois olla kyllä kiinnostava kokemus.

Heidi Sadinmaa: Se vois olla ihan mielenkiintoinen.

Iida Kalliohaka: Puolin ja toisin vois oppia kyllä kaikenlaista. Vantaalta kiinnostaa, että onko teillä joka viikko sama aikataulu vai vaihteleeko seki viikoittain? Millasia teijän reitit on?

Raimo Juvonen: Meil on vakioreittejä kyllä, joillain kouluilla käydään joka viikko, joillain kaksi kertaa kuussa, joillain kerran kuussa, ja sama koskee myös päiväkoteja sitten. Että päiväkodeilla rytmi on vähän hitaampi sitte, että siel ei käydä suinkaan joka viikko. Mut iltareitit sit on sellasia, että ne on aina samanlaisia, että käydään kerran viikossa samoilla paikoilla. Elikkä meillä on, niinku puoleks vuodeks tehdään aina aikataulut kerralla ja sit katotaan, pieniä muutoksia tehdään koko aika sit, jos joku yllätys sattuu, et joku koulu esimerkiksi siirtyy jonnekin toisaalle, niin totta kai niitä sit katotaan matkan varrella. Muuten pyritään pitää vakiona, koska se asiakkaiden tavoittaminen on aika haasteellista sitte, että he löytää meidät sit uudestaan uudesta paikasta tai ajasta.

Iida Kalliohaka: Millä tavalla te tavotatte asiakkaat, mitkä teidän viestintäkanavat on?

Maria Miettunen: Tietysti nykyään somessa pitää mainostella kovasti. Meillä on kirjastoautollahan on nää omat jotkut Facebook-sivut ja -kanavat. Mutta sitten on myös, koska me kuulutaan Helmet-kirjastoihin, niin sit Helmet mainostaa keskitetysti jotain, ja sit tietysti Vantaan kirjastot myös mainostaa sillee omanaan. Ja jotain kaupungin mainontaakin on.

Raimo Juvonen: Meil on sit tommonen pysäkkisovellus vielä sitte, minkä tavoittaa sit sieltä Helmet-sivuilta, mutta myös Vantaan palveluiden sivuilta, mitkä kertoo reaaliaikaisesti, missä kirjastoautot nyt liikkuu. Ja sieltä näkee myös sen aikataulun sitten, et voi tarkkailla, et jos se auto ei tule sovittuna aikana sovittuun paikkaan, ni missä se on. Siinä on puolensa ja puolensa, että näkee, missä se auto kulloinki on. Et se on myös käytetty kanava.

Heidi Sadinmaa: Joo, no sehän kuulostaa hyödylliseltä.

Iida Kalliohaka: Joo, se olis kyllä kätevä täälläki.

Heidi Sadinmaa: On, on.

Iida Kalliohaka: Tosiaan täällä sama ongelma, että asiakkaiden tavoittaminen välillä on vähän haasteellista.

Maria Miettunen: Mä oisin halunnu kysyä Muoniosta sellasta, että miten teijän reitit, niinkö just toi, että kun meillä tarkastellaan niitä varmaan sillee puolivuosittain tai ainakin vuositasolla, ni miten te teette muutoksia ja sit et esittääkö asiakkaat paljon toiveita: ”Että silloin joskus kaksi vuotta sitten oli tämmönen pysähdyspaikka, ni voisitteko nyt tulla takas tähän?” Tai just niinkö meillähän tosi paljon koulut ja päiväkodit, kun tulee uusia tai näin, niin sit ne esittää toiveita, että meille ois parempi aika tämä tiistai kello kahdeksan ja me halutaan tänne uusi aika. Ja siis paljon tulee pyyntöjä, niin miten teillä, tulleeko teillä pyyntöjä ja vastaatteko te niihin tai pystyttekö vastaamaan?

Heidi Sadinmaa: No, me tehhään aina vuojeksi kerrallaan aikataulu. Ja sitte kyllä siinä aina kun suunnitellaan seuraavan vuojen aikataulua, niin kysellään somessa ja asiakkailta, että oisko toiveita, ja sitte jonku verran niitä tulleekin ja kyllä me nyt ainaki niinku… Nyt mitä toiveita tuli viimeksi, niin saatiin aika hyvin toteutettua kaikki, että pyritään kyllä toteuttaa, olemaan siellä missä asiakkaat haluu. Sitte meillä on paljon monesti semmosia hiljaisempia pysäkkejä, missä on ehkä joskus käyny asiakkaita, muttei ennää käy, niin sitten on aina helppo vaihtaa semmonen pysäkki sitten uuteen, jos tullee joku toivomus.

Haastattelija: Oisko tähän loppuun jotain, mitä haluaisitte kuuntelijoille sanoa vielä? Jos vaikka Muoniosta alotetaan.

Heidi Sadinmaa: No, ottakaa seurantaan meidän some. Instagramissa, me ollaan siellä aika aktiivisia. Sieltä näkkee aika hyvin, minkälaista meidän arki on täällä.

Iida Kalliohaka: Joo, Heidi siis tekee hienoa työtä siellä, kuvaa näiltä reiteiltä ja pysäkeiltä videoita ja muuta, ni se on kyllä, näyttää hyvin millasta täällä on ja missä käydään, niin jos kiinnostaa, niin se löytyy nimellä kirjastoauto ypka Instagramista.

Maria Miettunen: No nii, Vantaa voi tietysti kertoa samat terveiset: seuratkaa myös meiltä. Mut niinku ylipäätään suosittelen kaikille ihmisille kirjastoautoissa vierailua, jos teillä tullee kirjastoauto vastaan jossain kadulla, niin menkää ihmeessä kurkkaamaan sisälle, koska yleensä ne, ku se kirjastoauto on pysähtyneenä johonkin, niin sehän on kaikille avoin kirjasto, et voit kävellä sisään kuin kävelisit tollaseen kiinteään kirjastoon, et tervetuloa.

Raimo Juvonen: Tervetuloa kaikki asiakkaat. Sinne voi tulla muistelemaan niitä menneitä kirjastoautokäyntejä ja ehkä toteamaan, että jotkut asiat ovat muuttuneet. Ja myöskin toteamaan sen, et meillä on paljon aineistoo sellast, mikä on nopeemmin ehkä saatavilla kirjastoautosta kuin kiinteistä kirjastoista, että esimerkiks bestsellereitä, tälläsii mitkä on just tämän päivän hittejä, niin niitä voi löytyy meiltä paljon helpommin kuin kirjastosta. Tule katsomaan ja totea tilanne.

Maria Miettunen: [naurahtaa] Näe itse.

Raimo Juvonen: Mmm.

Maria Miettunen: Näe ja koe kirjastoauto.

Haastattelija: Kirjastoauto on kumminkin semmoinen auto, mikä erottuu liikenteen massasta helposti. Se on aina värikäs ja muutenkin jotenkin semmonen, että poikkeaa joukosta.

Raimo Juvonen: Kyllä. Aina kun vilkuttaa mihin tahansa suuntaan, ni ihmiset hymyilee ja vilkuttaa takasin. Sitä kannattaa harrastaa sieltä autosta käsin myös.

Haastattelija: Mutta kiitoksia Raimo, Maria, Heidi ja Iida tästä haastattelusta, keskustelusta, ja kiitos kuulijoille.

Kaikki vastaajat: Kiitos.

[musiikkia]