Tapahtumatuotanto kirjastoissa

Du kan lyssna podden här

Tapahtumatuotanto kirjastoissa podcast

Äänitteen kesto: 29 min

Litterointimerkinnät

[Musiikkia]

Annika Ilmola: Tervetuloa AKEpampaksen Pinnalla Flytande -podcastiin. Tänään meillä on täällä aiheena tapahtumatuotanto ja kirjasto lähtökulmasta pääosin. Ja puhujina olen Annika Ilmola, joka on yhdeltä ammatiltani tapahtumatuottaja ja

Max Bäckman: Max Bäckman, tapahtumakoordinaattori tääl Vaasan pääkirjastossa.

Annika Ilmola: Ja alotetaan ihan ensin siitä, että mimmosia asioita kirjaston tapahtumissa kannattaa huomioida. Ja se kaikkein tärkein asia on tietenkin turvallisuus. Elikkä tilassa katotaan, että siellä on selkeet poistumisreitit ja valot palaa kaikissa exiteissä. Ja johdot ja sähkölaitteet sekä tilarajotukset on otettu huomioon, johdot teipattu ja pois reiteiltä ja näin edespäin.

Ja pidetään kiinni niistä sallituista osallistujamääristä, mitkä siinä tilassa saa olla. Ja myöskin huomioidaan se, että on selkeät kulkureitit, että tiloista pääsee turvallisesti poistumaan. Ja riittävän monta uloskäyntiä, ettei ruuhkautumista tuu, niin monta, ku on mahdollista järjestää.

Sitten monella kirjastolla on jo valmiiks mietittynä pelastussuunnitelma, ni sitä kannattaa myös kattoo sillä silmällä, et miten se siihen tapahtumaan mukautuu. Et millasia asioita Max sä sanoisit, että tarttis huomioida?

Max Bäckman: No tuossa tuli aika lailla ne olennaisimmat ja sitten tosiaan ehkä vähän painottaa sitä, että sitte kun käy niin onnellisesti, että tulee tupa täyteen. Tai jopa niin, että kaikki ei mahtuis sisälle, niin että ei kovin helpolla rikkomaan sitä kävijämäärän, tai ylittämään sitä, että sit valitettavasti joutuu sitten sanoo vaan joillekin, että ei enempää mahdu.

Että se on vaan näin, että se on positiivinen ongelma, jos sen asian ajattelee näin. Mutta se, että siin on sekin sitten, että jos sitä porukkaa otetaan sitten liikaa sinne sisään. Enemmän ku mitä mahtuu, niin sitte taas tullaan tässä turvallisuusasioissa  toisenlaisten ongelmien pariin. Ja se on kumminki aina sitte järjestävä taho, joka on vastuussa niistä. Et pitää kiinni siitä, et poistumistiet on auki, hätäpoistumistiet on kondiksessa, ettei siellä oo mitään tavaraa edessä. Että henkilökunta, joka on töissä, niin tietää, että mitä pitää tehä, tarpeen vaatiessa.

Annika Ilmola: Ja sitten pitää muistaa se sisäinen viestintä. Elikkä ne muut, jotka on silloin töissä, niin tietää, mikä se tapahtuman runko on. Tietää missä tapahtuu, milloin tapahtuu ja mitä tapahtuu. Eli kannattaa tulostaa ihan semmoinen selkee ranskalaisilla viivoilla, että kun tullaan kysymään, niin osataan sanoo. Ja myöskin se on sitä tilan hallintaa, kun tiedetään, että missä ja milloin on mitäkin.

Toki jos pystyy selkeet opasteet laittaa, niin sekin on hyvä. Mutta kaikkein tärkein on se, että henkilökunta tietää, et mikä se päivä. Ei tietenkään tarvi kaikkia vuorosanoja tietää tai muuta. Mutta siis se, että asiakkaille ja osallistujille tulee sellainen tunne, että he saa opastusta ja ohjeistusta sen päivän aikana. Ettei he oo eksyksissä, eikä epätietosia.

Max Bäckman: Kyllä, joo se on tärkeetä, koska saattaa, tietysti riippuen tapahtuman luonteesta, onks se kirjailijavieras tai onko joku muu, niin saattaa tulla sellasia ihmisiä, jotka ei oo ollu pitkiin aikoihin kirjastossa käymässä tai siellä tilassa, missä tää nyt järjestetään. Jos toiset jopa ei ikinä. Ja silloin se on tärkeetä, että nää ihmiset, jotka sit tulee, että niillä ei tuu liian kynnys siitä, että mihinkähän mä oon menossa.

Kirjastoissa on esimerkiks info-tiski, että siellä varmasti tiedetään, että mitä tänään täällä tapahtuu. Että osataan ainakin vähän neuvoa, ei tosiaan tartte osata kaikkia kertoa siitä tapahtumasta. Mutta se, että missä se on ja koska se alkaa, maksaako sisään vai mitä tapahtuu.

Ja samaten myöskin tietysti tällasille työntekijöille, jotka ei itse tapahtumaa oo järjestämässä, että he tietävät myöskin sen, että jos tuodaan jotain tavaraa tapahtumaan. Että sitten alkaa, kun tulee illan vieraat niin sanotusti hyvissä ajoin, että ne tietää kans, että mihkä ollaan menossa. Ja jos tarvitaan tavaroita kuljettaa, että mitä kautta on helpointa ja paras reitti tuoda tavaroita sinne tilaan.

Annika Ilmola: Ja mä sanon, että liian yksityiskohtaisesti suunniteltua tapahtumaa ei oo olemassakaan. Elikkä se, että mietitään, että missä on roskikset, jos on tarjoilua tai muussakin tilanteessa. Että vessoissa riittää vessapaperia ja käsienpesusaippuaa. Että on henkilökuntaa, jotka huolehtii siitä, että jos on tarjoilua, että sitä on sen koko ajan, kun pitääkin olla. Ja se ei voi kaikki jäädä yhden ihmisen vastuulle. Et sit on pakko sit sitouttaa ne muutkin ihmiset, jotka on töissä.

Max Bäckman: Joo, kyllä näin juurikin. Että kun sairastumisia tapahtuu ja kaikkee tällasta, niin silloin, jos se on yhden ihmisen kontolla kaikki, ni sehän kaatuu kun korttitalo sitten, jos tämä päähenkilö sairastuu. Että sitä tietoa pitäis olla mahdollisimman monella.

Annika Ilmola: Ja mulle sanottiin aikanaan, ku opiskelin tapahtumatuottajaks, että tapahtumatuottajan työpäivä on ohi siinä vaiheessa, kun se päivä alkaa. Elikkä siis se huolehtii silloin vaan ja ainoastaan siitä, että pysytään aikataulussa ja että kaikki sujuu. Mutta se ei oo siellä tarjoilemassa kahvia, eikä se ole siellä opastamassa ihmisiä istumaan tai muuta. Vaan että se huolehtii siitä, että kaikki tietää sen, mikä heidän rooli on sinä päivänä ja että se sujuu ja onnistuu kaikilta.

Max Bäckman: Kyllä.

Annika Ilmola: Elikkä siinä tullaan tähän selkeään rungon suunnitteluun eli tapahtumassa tulee huomioida tarkkaan kellonajat, ovien avaamisen ajat ja sit tehdä se selkeä työnjako ja huomioida, et on riittävästi ihmisiä tekemässä. Vaikkakin haluamme, että tapahtumia aletaan järjestämään matalalla kynnyksellä, kevyellä otteella. Eihän itse tapahtuma itse sinässään, se voi olla erittäin onnistunut, vaikkei siihen oo panostanut yhtään rahaa, mutta jos se on suunniteltu loppuun asti ja siihen käytetty siihen suunnitteluun riittävästi aikaa, niin se riittää jo.

Max Bäckman: Kyllä joo. Eihän, vaikka tapahtumien raamit on suurin piirtein samat, riippumatta siitä, että onko se iso tai pieni tapahtuma. Niin siitä ei kannata ottaa liikaa paineita itsellensä, että pitää olla hirveästi kaikennäköistä. Koska pelkästään jonkun kirjailijan vierailu, ni sehän saattaa olla, jos on pieni tila, että siel ei tarvita edes mitään äänentoistoa, se on kuin olohuoneessa juttelis kaksi ihmistä ja sit siin on perhe kuuntelemassa. Pääasia, että ne näkyy. Ei oikeestaan mitään muuta tarvi siinä kohtaa. Elikkä vähän valaistusta tai sitä ympäristöö muutenkin ottaa huomioon siinä sitten, että se olis miellyttävän näköistä.

Annika Ilmola: Ja sitten jos halutaan lähtee tekemään pop up -tapahtumaa, niin voidaan ihan aloittaa siitä, että mikä on pop up -tapahtuma. Ja näitä määritelmiä tuli mieleen, elikkä se on kevyellä kokoonpanolla tehty. Se on lyhytkestonen, kertaluontoinen. Ei toimita omissa tiloissa, elikkä jalkaudutaan jonnekin toisen toimijan tiloihin tai ulkotiloihin. Tehdään se yhteistyössä jonkun muun toimijan tai toiminnan kanssa. Ja samalla mainostetaan sitä omaa toimintaa, näkyvällä sellaisessa paikassa, missä ei yleensä näytä. Ja se on suunniteltu, elämyksellinen tilaisuus.

Max Bäckman: Joo, kyllä toi oli aika tyhjentävästi, mä oon samaa mieltä tosta. Pop up -tapahtumassa on etuja. Se on yllättävä yleisölle, todennäköisesti ainakin, sanotaan näin. Ja sitten siellä saattaa ja todennäköisesti löytää sellaista kuulijakuntaa, joka ei välttämättä muuten esimerkiks kirjastoon niin helposti lähtis. Mutta siinä täytyy sitten myöskin ottaa huomioon se, että se on ikään kuin semmoinen elävä organismi, jossa voi tapahtua myös mitä vaan.

Elikkä siellä täytyy kuitenkin sitten pystyä pitämään tilanne hallinnassa. Jos esimerkiks jotain häiriköintiä tulee, koska jos ollaan jossain kauppakeskuskessa, ni sehän on vapaata aluetta. Siellä periaatteessa kuka tahansa voi tulla vastaan. Että on ottanut huomioon tällaset seikat. Mutta korostan nyt kumminkin sitä, että 98 prosenttia ihmisistä, jotka tulee tapahtumaan tai pop up -tapahtumassa on, niin ne on ihan kunnon ihmisiä.

[Naurua]

Annika Ilmola: Ja se, että niihin vaikka kirjasto vois mennä pitämään pop up -tapahtuman, niin alueelliset kyläjuhlat on hyviä paikkoja. Mä oon pitänyt Pakila-päivässä ja Ogelin kyläjuhlissa, että kirjasto on mennyt Ogelin kyläjuhliin pitämään open mike -tilaisuuden. Elikkä sinne on tämmöiset pöytälaatikkorunoilijat, kirjaimellisesti viety mikrofoni ja äänentoistolaitteet. Ja saatu sitten tila sieltä, mihin mennä ja ihmiset on tulleet Espoosta asti sinne lukemaan runojaan.

Ja se koko aika, mikä sille oli varattu, ni koko ajan oli esiintyjiä. Se oli tosi mukava ja se oli siitä kevyimmästä päästä. Meijän piti vaan mainostaa ja toki oltiin yhteistyössä sen Pakilan kyläyhteisön vai mikä nyt kaupunkiyhteisön kanssa, tai kaupunginosayhteisö. Mä en tiijä mikä se on. Pakilaseurako se on vai. Eiku okei, nyt mä puhun sekasin Pakilasta. Pakilaseura hoitaa Pakilapäivät, mutta Ogelissa niin se on joku Oulunkyläseura tai joku tämmönen. Niin heidän kanssaan sitte, mutta nääkin on usein sellasia, että jos kirjasto ei oo aikasemmin tehny yhteistyötä ja muuta, ni ne on toistuvia.

Niin siinäkin kannattaa niitä konsepteja vaihdella, että ei aina tee samanlaista. Että mä oon ollu sit Pakilapäivissäkin järjestämässä nukketeatteri, nukkepajaa. Sit on ollu kirjarinkejä ja kaikennäköisiä semmoisia, eri tyylisiä. Ei aina se sama konsepti, et ei aina mennä myymään niitä poistokirjoja. Vaikka osa varmasti odottaa myös sitäkin. Että jos se on se vuosittainen tapahtuma ja odottaa vaikka, että Aku Ankan vuosikerrat tulee nyt vihdoin myyntiin, niin totta kai se ei oo yhtään sen huonompi asia. Mutta kukin omannäköisellä tavallaan, sanotaan näin.

Ja siihen mä vielä korostaisin, että vaikka siinä olis se kirjojen myynti, ni sen ei silti tarvitse olla se ainoa asia. Että tapahtumissa mä suosittelen sitä semmoista elämyksellisyyden tunnetta, että siihen voi oheen sit laittaa vielä jotain muuta. Ja sit päästään vielä tähän näkyvyyteen ja mainostamiseen, koska tää on haaste ihan joka alalla, missä ei rahaa käytetä.

Max Bäckman: Se on sitä todellakin.

Annika Ilmola: Niin se, että alotetaa jo ihan siitä, että kirjastotilassahan sen täytyy olla näkyvästi jo hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Ja hyvissä ajoin, puhutaan jo paria kuukautta aikasemmin. Ja sitten ei unohdeta somenostoja, joita on hyvä olla, vaikka kahden viikon välein. Ja eri somekanavilla erilaisia, eri kuvilla, eri teksteillä, että ne on toisistaan erottuvia.

Ja suosittelen myöskin paperimainonnassa ja verkkomainonnassa ja somemainonnassa, ei käytetä joka tapahtumassa, joka kirjailijaillassa, joka lukupiirissä samaa pohjaa. Elikkä tehdään niistä mainoksista omanlaisia, että ne erottuu toisistaan. Koska muuten sitä ei erota, että ne tapahtumat muuttuu. Jos ne on aina samannäköisellä pohjalla, niin kukaan ei huomaa, että ai tää on joku uus juttu, vaan se näyttää vanhalta.

Max Bäckman: Joo, siinä on se riski, että jos siinä on tavallaan helppous se, että meil on tää vanha pohja, et laitetaan siihen vaan eri kuva. Niin sit siinä tulee se vaara sitten, että sitä ei huomatakaan, että siinä on uusi mainos. Eri päivämäärä, eri henkilö.

Annikka Ilmola: Ja mä tein kirjastonuran alussa sen virheen, että mä laitoin oliks se vihreelle taustalle punasta tekstiä. Mä tajusin, kun mä tulostin sen ja olin laittamassa sitä seinään, et joo, punavihersokeet ei saa tästä mitään selvää. Ja siinä sattu just olee, ku mä sanoin tän ääneen mun työkaverille ja olin laittamas sitä, nainen joka ilmoitti olevansa sellainen ja kertoi, saiko hän siitä selvää. Hän sanoi saavansa. Hän ei ollu niin pahasti. Mut että semmoisia asioita, mitä ei välttämättä tuu siinä mieleen. Että ai niin, tämmösiä rajoitteita. Ja joku fontti voi näyttää ihan hyvältä siinä näytön ruudussa, mut sit kun sen tulostaa, ni se voi olla ihan erinäköinen.

Max Bäckman: Joo, kyllä. Tietysti, jos on mahdollista, nii sit voi käyttää ihan ammattimaisia suunnittelijoita. Mutta tuskinpa kovinkaan monella paikalla on siihen mahdollisuutta. Elikkä se on aina tämmöstä käsityötä.

Annika Ilmola: Ja jos kirjastossa on vaikka tilapäisesti tai pysyvästi töissä ihmisiä, joilla on graafikon taustaa tai jotain muuta tällasta viestinnällistä, niin totta kai kannattaa hyödyntää niin paljon kuin pystyy. Ja sitten vielä se, että kuinka näkyä kirjaston ulkopuolella, ni kaikkiin mahdollisiin ilmaisiin kanaviin kannattaa lähettää.

Elikkä jos on alueellisia ilmaisjakelulehtiä tai kaupungin tai kunnan yhteisiä infoalustoja, joihin voi jakaa, et on pääsyoikeudet jakaa niin sinne. Alueelliset Facebook-ryhmät. Instagram. LinkedIn:kin on ihan hyvä paikka, jos kirjasto löytyy jo sieltä. Ja sitten nää sidosryhmät elikkä kohderyhmän mukaan, sidosryhmien tiloissa ja kanavilla.

Elikkä jos me järjestetään vaikka senioreille tapahtumaa, ni sitten palvelutalot ja kansalaisopistot, työväenopistot, missä he käy, missä he harrastaa. Ja siellä myöskin tavoitetaan ne harrastavat ja aktiiviset ihmiset muutenkin. Mut toki halutaan tavoittaa myös ne vähän passiivisemmat osallistujat. Sitten menopalstoille, lehtiin ja verkkosivuille. Ja paikallisradioihin on hyvä laittaa. Ja todellakin, et jokaisella alueella varmaan nyt on jo se oma someryhmä, joku vaikka Seinäjoella tapahtuu tai kaupunginosissa.

Max Bäckman: Kyllä. Puskaradiohan on paras markkinointipaikka, jos se siellä lähtee oikein liikkumaan ihmisten puheissa joku tapahtuma, syystä taikka toisesta, niin silloin se viesti kulkeutuu perille.

[Musiikkia]

Annika Ilmola: Se viestintä on aina haastavaa. Ja eri ihmiset reagoi erilaisiin (viestiähkyin), koska me eletään (viestiähkyn) maailmassa, niin yhä vähemmän niihin kiinnitetään huomioo. Ja enää ei taida kaupoissakaan olla niitä ilmoitustauluja.

Max Bäckman: Aika vähän on ja riippuen nyt tietysti kaupoista, niin niissäkin ne ilmoitustaulut on vähän ehkä niin kuin pyhitetty asiakkaiden asioiden esittämiseen. Että sinne jos sitte alkaa tulemaan mainoksia, niin ne saatetaan ottaa pois sieltä sitten. Kaikki mitä vaan keksii, niin kannattaa tehä.

Annika Ilmola: Onko sulla Max antaa jotain hyviä sudenkuoppia, joita kannattaa kiertää? Mitä on tullut törmättyä tapahtumatuotannossa?

Max Bäckman: No, toi mainostaminen ja markkinointi on aina sellainen outous, et se tavallaan, kun puhutaan nyt siitä, että ei ole kauheesti rahaa, jos lainkaan käyttää siihen, että mitenkä sen sais osumaan maaliin ja kohteeseensa, et se on vaikee. Sitä kannattaa miettiä oikein kunnolla. Ja mitä sanoit tossa noita kohderyhmiä, että niihin yrittää panostaa.

Mutta tapahtumissa sinällään saada se tapahtuma onnistumaan, niin se oikeestaan on mun mielestä vaan se, että siihen panostaa riittävästi. Antaa aikaa ja osaamista ja on muita ihmisiä mukana, se on tiimiduunia. Ja sitten lisäksi se on aina kumminkin vähän niin sanotusti arvontaa, että kuinka paljon tulee ihmisiä.

Sitä ei voi taata ikinä oikeestaan, että onnistuuko, tuleeko paljon vai eikö tuu paljon ihmisiä. Mutta se, että jos tapahtumassa on kymmenen ihmistä ja sinne mahtuis 100, niin jos nää kymmenen ihmistä on tyytyväisiä, jos se on onnistunut tapahtuma. Ja siel on kaikki puitteet kunnossa, niin seuraavalla kerralla näitten kymmenen lisäks tulee ehkä sitten toiset parikymmentä, jotka on kuullu näiltä kymmeneltä ihmiseltä, että se oli miellyttävä tapahtuma. Et se oli mielenkiintoinen keskustelu, tai mitä se nyt sitten on ollutkin.

Aikasemmalta uraltani olin Elävän musiikin yhdistyksen toiminnassa mukana. Ja aloitteleva bändi Zen Café tuli Vaasaan keikalle ja se ostettiin kolme keikkaa putkeen, vuosi välissä vai oliks se nyt puoli vuotta. Ja ensimmäisellä oli tosiaan se 20 ihmistä paikalla, koska orkesteri ei ollu tunnettu vielä.  Mutta viimeisin oli sitten loppuunmyyty. Se tietysti vaati sen, että he tulivat tunnetummaksi, mutta määrätynlaisia riskejä niissäkin täytyy aina ottaa. Mikä sitten on hyvä ja mikä kiinnostaa ihmisiä.

Annika Ilmola: Joo ja tähän mä sanon, että jos kirjastotila yhtään antaa myöden, niin muusikoitten hyödyntäminen. Alueellisten, aloittelevien tai ei niin tunnetuiden, vaikka ei ois niin aloittelevakaan niin hyödyntäminen. He tarvii sitä näkyvyyttä nimenomaan ja tilaa. Ja kirjastolla on antaa nämä.

Mä oon ite pitänyt Ogelin Liveä Oulunkylän kirjastossa ja se oli siis niin, että meillä tuli vaihtuvia artisteja siellä esiintymään. Ja heidän kanssa tehtiin sitten Ogelin Live Podcast, mikä on Soundcloudissa edelleen kuunneltavissa. Ni he sai sitten tätä kautta sitten sitä näkyvyyttä itselleen. Ja toki meillä ei valitettavasti varaa maksaa kenellekään siit esiintymisestä, mutta oli ilo huomata, että ihan Tampereelta asti esiintyjiä kumminkin tuli. Että se alkoi silleen, että ensiks pyydeltiin kavereita ja sitten kavereitten kavereita ja kavereitten kavereitten kavereita. Ja sitten musiikot alko huomata ja, että tääl on tällainen, että pääsee esiintymään. Ja alko ottaan yhteyttä.

Eli se lähtee hyvin pienestä ja edelleen Ogelin Live pyörii siellä, hyvin voimissaan. Ja se on ollu hauska huomata, kuinka alueelliset enemmän ja vähemmän harrastavat tai ammatilliset on ite halunneet tulla esiintyy. Ja kaikki on sanoneet sen, että kirjasto on tosi miellyttävä paikka esiintyä. Ei tarvi pelätä, et heitellään kaljapulloilla tai jotain muuta.

[Naurua]

Max Bäckman: Joo, ne on tietysti enemmän semmosia konserttiluontosia juttuja, jossa ihmiset, jotka tulee paikalle, ne tulee pelkästään sen musiikin takia. Siinä ei oo mitään muuta. Okei, tietysti jos siinä on sitten kahvila tai joku tällanen siinä vieressä, niin se saattaa olla yks etu siinä. Mutta se on se.

Ja me ollaan täällä Vaasassa järjestetty tämmösiä Fiesta-tapahtumia musiikin tiimoilta. Siin on ollu koulutuksellisia juttuja tai sitten ihan vaan paikallisten artistien keikkaa. Ja se on lähtenyt ihan silt samalta pohjalta, mitä sä kerroit. Ja lähtenyt sit kasvamaan niin, että sit loppujen lopuks viimesimmät paikalliset bändit, jotka on soittanu täällä pääkirjaston draamasalissa, niin niillä on saattanu olla se 100 ihmistä kuuntelemassa.

Ja mä melkein veikkaan, et jos ne olis ollu jossain paikallisessa kuppilassa, niin siel ois saattanu olla se 100, mutta niist ois ollu kuuntelemassa heitä ehkä 20. Loput ois ollu sitten ihan jostain muusta syystä. Oonkin sitä sanonu, ku toiset on pikkusen, jotkut nuoret soittajat sitten vähän niin kuin kyseenalaistanu, että onko täs nyt mitään tolkkua, ku ei oo paljoo ihmisiä. Niin koettanut sitä just sanoo sitä samaa, et nää tulee pelkästään teidän takia tänne. Siis ihan pelkästään teidän takia. Ei oo mitään muuta syytä tulla istumaan tonne draamasalin konserttiin, kun tulla kuuntelemaan. Ja kun on ilmainen sisäänpääsy, ni se on helpompi tulla, vaikka ei niin oiskaan tunnettu artisti. Ku ei se sitten sillä lailla maksa.

Annika Ilmola: Niin, ei siinä hävii muuta ku sen kävelyn, tai minkä lie matkan sinne kirjastoon. Ja sitten siinä voi kumminkin hoitaa ne muutkin kirjastoasiat samalla.

Max Bäckman: Kyllä. Sitten on tietysti tällasii, mitä ollaan kans tehty, että on tämmönen trubaduuriesiintyminen, et se on sitten vielä kevyempi ja niit on järjestetty ihan tossa kirjaston aulassa tai sitten draamasalissa. Vähän riippuen siitä, mikä on ollu tarve ja mikä on tuntunut järkevimmältä. Välttämättä se isoin paikka ei oo aina se paras paikka, et se voi olla, et se on intiimimpi tunnelma jossakin aulassa, jos siihen on mahdollisuus.

Annika Ilmola: Toivottavasti tässä tuli nyt hyviä vinkkejä ja ideoita ja vastauksia kysymyksiin. Mul on ainakin semmoinen olo, että mul ei nytte äkkiseltään enempää mieleen, mikä tulis huomioida.

Max Bäckman: No ei oikeestaan. Kyllähän ne täs on aika lailla käsitelty, mitä näissä on. Toki aina kaikkia uusia asioita tulee vastaan, esimerkiks tallennuksista, että voiko kuvata ja voiko videoida ja voiko niitä julkaista ja kaikkea tällasia jostakin tapahtumasta, ni nehän täytyy aina kysyä etukäteen, että saako niin tehä. Mutta muuten mä luulisin, että täs on nyt aika lailla.

Annika Ilmola: Sen mä vielä haluaisin sanoo, että mä uskon, että varmaan monella on se sama pelko, kun alkaa tapahtumaa järjestämään, tuleeko sinne ketään ja onnistuuko se. Mulla on itellä se ihan joka kerta. Ja sitte ku siihen panostaa paljon aikaa ja suunnittelee ja vielä, jos maksaa esiintyjiä ja sinne ei tuu oikein ketään, niin harmittaahan se aina paljon. Varsinkin, koska kylhän ne esitykset ja tapahtumat on hyvin toteutettuja pääosin. Niin sit se harmittaa, et siihen ei osallistunu niin paljoo.

Mut mä sanoisin, että siinä kohtaa ei pidä lannistua, että toistuvuus on nimenomaan se, niin ku Max otti Zen Caféen kohdalla esille. Sitkeesti vaan yrittää miettii sitte, että mikä tässä ei vetänyt. Oliko ajankohta, oliko, että meni kohdeyleisön ohi, keli, tautiaallot. Siihen voi osuu ihan mitä vaan. Se ei aina oo siitä kiinni, etteikö se ois ollu kiinnostava.

Itse voin sanoo, toukokuu on ehkä huonoin kuukausi järjestää kirjastossa mitään, sitten kesäkuukausien. Kesälläkin voi, ainakin isoissa kaupungeissa. Kaikki ei lähe sieltä kesällä pois lomalle. Ja varsinkin, jos on lomapaikkakuntia, jonne tulee mökkiläisiä, niin he varmaan tulee mielellään tulee johonkin tapahtumaan kirjastossa, jos on henkilökuntaa järjestää. Sekin on vaikee sit tietenkin, kun on lomakaudet ihan yhtälailla kirjastossa. Mutta jos kirjastossa on jotain pihatilaa, tai muuta, niin sinne voi järjestää jotain, mut se vaatii sit aina sen säävarauksen. Sitä ei voi kukaan ennakoida.

Max Bäckman: Joo, näin on. Tietysti semmoinen vielä ehkä, kun alkaa järjestää, suunniteleen tapahtumaa, niin kattoo, et ei samanhenkistä, samantapaista oo samoihin aikoihin tai ollut juuri aiemmin. Eli jos joku kirjailijavieras on ollu paikallisessa kirjakaupassa käymässä ja kirjoittanu, laittanu nimmareitansa kirjoihinsa ja niin edespäin, niin sille ei välttämättä löydy kuukauden päästä sitten kuulijoita kirjaston tapahtumaan. Mutta tuokaan ei oo ihan täysin 100 prosenttisesti. Se voi olla, että siltikin kiinnostais tulla. Se riippuu niin monesta, mutta näitä kannattaa vähän pohtia kans.

Annika Ilmola: Niin, että ei oo välttämättä päässy, ois halunnu mennä, mutta ei jostain syystä oo päässy silloin. Joo, kyllä. Ja tapahtumassa mä sitten vielä painottaisin sitä ainutlaatuisuutta kans, justiini tähän liittyen, että annetaan jotain sellaista, enkä mä nyt halua luoda tällä liian kovia paineita. Mutta kun sen ei tarvi olla kummonen asia. Ihan oikeesti sen ei tarvi. Mutta Max sä sanoit aikaisemmin hyvin, että järjestä sellainen tapahtuma, mihin itse haluat osallistua.

Max Bäckman: Joo, mä oon koettanut aina sitä ajatella vähän sitä kautta, että minkälainen tapahtuma pitäis olla. Että mihinkäs itte olis menossa. Niin ehkä siinä olis semmonen, siitä tulee sit jokaisen oman näköinen, järjestävän osalta. Joo.

Annika Ilmola: Mutta kiitos kuulijoille ja kiitos Max.

Max Bäckman: Kiitos sinulle.

[Musiikkia]