Kurikan Saima
Kurikassa otettiin käyttöön upouusi monipalveluauto Saima kesällä 2022. Auto saapui meille kesäkuussa ja kesälomien aikaan elokuussa, se pääsi ensimmäistä kertaa reitilleen. Saima korvasi kaksi vanhaa kirjastoautoa, Präntin ja Puukstaavin, ja liikennöi koko Kurikan alueella. Erityisesti Puukstaavi alkoi olla kirjaimellisesti tiensä päässä, joten uusi auto oli todella odotettu. Niin henkilökunta kuin asiakkaatkin ovat olleet erittäin tyytyväisiä siihen. Saimassa tehdäänkin keskimäärin noin 20 000 asiakaskäyntiä ja 50 000 lainaa vuosittain.
Auto on toteutettu Scanian linja-autopohjalle. Koska auto hankittiin monipalveluautoksi, laitettiin yleiseksi vaatimukseksi monikäyttöisyys ja muunneltavuus, mikä mahdollistettiin taittuvilla tai irrotettavilla hylly- ja kärryratkaisuilla. Monikäyttöisyyttä tukee avara pohjaratkaisu ja mm. auton varustaminen valkokankaalla ja videotykillä. Ohjaamo on äänieristetty ja sitä voidaan tarvittaessa käyttää asiakastapaamisiin pop-up -tyyppisessä yhteistyössä.
Auton ulkoasun on suunnitellut graafikko Kaisa Rekinen. Auton kuvitukseen toivottiin eläinaiheita, erityisesti metsäneläimiä. Autoa onkin kehuttu myös raikkaan ja iloisen ilmeensä vuoksi. Myös avara pohjaratkaisu, takaosan istuinpenkit ja valoisuus ovat keränneet kiitosta. Nimensä Saima sai Kurikan ensimmäiseltä kirjastonhoitajalta Saima Lohikoskelta.
Seinäjoella kuorma-autoalustaiseen kirjastoautoon päädyttiin sen vuoksi, että vuonna 2015 käyttöönotetusta kuorma-autoalustaisesta kirjastoautosta, Ilosta, oli jo saatu hyvät käyttökokemukset. Kirjastoauto valmistui Conlogin tehtaalla Rautalammilla. Kirjastoauton ulkoasun sekä sisätilan sisustuksen on suunnitellut seinäjokinen suunnittelutoimisto InHouse Design. Ulkoasun ideointiin ovat osallistuneet myös Alaviitalan, Aseman ja Kouran koulun 3. ja 4. luokan oppilaat. Kirjastoauton nimi, Valo, valikoitui nimikilpailun kautta.
-Jonna Timonharju
Seinäjoen Valo
Valo lähti liikenteeseen 15.4.2024. Valolla on muutama pysäkki Seinäjoen kantakaupunkialueella, mutta suurin osa sen pysäkeistä sijaitsee Ylistarossa, Nurmossa ja Peräseinäjoella. Valo palvelee myös kahta koulua Isossakyrössä. Seinäjoen ja Kurikan kirjastoilla on myös meneillään yhteinen, aluehallintoviraston rahoittama kirjastoautohanke Kirjastoautoilla kylille monipuolisesti. Hanke jatkuu vuoden 2025 loppuun saakka. Hankkeen tiimoilta osallistumme erilaisiin tapahtumiin ja toteutamme erilaisia palvelukokeiluja kirjastoautoissa.
Ensimmäinen vuosi uuden kirjastoauton kanssa ei ole ollut täysin ongelmaton, ja auto onkin ollut monta päivää pois ajosta erilaisten huoltojen vuoksi. Asiakkaat ovat kuitenkin ottaneet uuden kirjastoauton hyvin vastaan. Tästä kertoo muun muassa kävijä- ja lainamäärien nousu viime vuonna: kävijöitä oli yli 8000 enemmän kuin edellisenä vuonna, ja lainojenkin määrä kasvoi tuhannella lainalla.
-Tytti Koivumäki
Vaasan Hilda
Vaasaan oli toivottu uutta kirjastoautoa jo useampi vuosi ja 2023 rahoitus saatiin varmistettua. Uuden kirjastoauton suunnittelu aloitettiin alkuvuodesta 2024 ja tarjouspyyntöä valmisteltiin huolellisesti. Kirjaston sisäinen työryhmä mietti, millaisia toimintoja uuteen autoon halutaan ja myös asiakkailta kysyttiin ideoita. Vaasan kaupunki suosii sähkö- tai kaasuautoja mutta kirjastoautotallin koko ja se, että talli on kirjastorakennuksen sisällä, esti näiden vaihtoehtojen käyttämisen. Uusi auto valittiin toimimaan biodieselillä.
Kiitokori voitti kilpailutuksen auton valmistamisesta. Kesäkuussa kirjastolaisista perustettu työryhmä pääsi valitsemaan kirjastoauton sisäpuolen värimaailmaa. Hyllyjen, penkkien ja lattian värivalinnat saivat vaikutteita luonnosta ja merestä. Lokakuussa auto oli siinä vaiheessa, että uuden ulkoasun suunnitteluun avattiin portfoliohaku ammattitaiteilijoille. Tästä joukosta laajennettu työryhmä valitsi kolme alueen taiteilijaa jatkoon. Taiteilijat olivat Terese Bast, Päivi Arenius ja Lotta Strandman. Laajennettu työryhmä valitsi finalisteista voittajaksi Terese Bastin suunnitelman.
Kirjastoauton nimestä järjestettiin nimikilpailu marraskuussa. Laajennettu työryhmä valitsi uudeksi nimeksi Hildan. Hildan nimi juontuu Vaasan kirjastotoiminnan kehittäjänä tunnetusta Hilda Hellmanista (1838-1901). Rölliä edeltävät kirjastoautot ovat olleet nimeltään Walther ja Mathilda, ja nämä autot saivat nimensä entisiltä kirjastonjohtajilta.
-Anna Pakka
Ilmajoen Jaakkoo
Ilmajoella päädyttiin valitsemaan auton malliksi perinteinen runko, koska vaihtoehtona oli myös ns. kuorma-autoalustalla oleva mutta emme saaneet siitä meidän ehtojen mukaista tarjousta. Kysyimme Ilmajoelta kotoisin olevalta kuvittaja/graafikko Virpi Talvitieltä että olisiko hänellä kiinnostusta kuvitukseen. Hän innostui heti ja yhdessä mietimme, millaista aihetta haluaisimme. Eli jotain mikä kuvastaa meidän Ilmajokea ja tietenkin kirjastoa. Eli autoon tuli ns. Nikkolan-suora koivuineen eri vuodenaikoina ja kirjavaunut kuvastamaan kirjastoa ja kuljettajamme koira on päässyt myös auton kylkeen. Väritys maanläheinen.
Nimeämistä varten järjestimme kyselyn kuntalaisille ja vaihtoehdoista valitsimme Jaakkoon. Eli Jaakko Ilkastahan tuo Jaakkoo tulee.
Auto kulkee koko kunnan alueella sekä ilta- että aamuvuorossa yhteensä noin 80 pysäkillä.
Me henkilökunta olemme hyvin ylpeitä uudesta autosta ja onhan tuo upea näky värivaloinen kun tuolla tiellä kulkee. Asiakkaat pitävät myös ja kaikki taitavat tuntea jo auton soittoäänenkin, joka soi kun pysäkille Jaakkoo saapuu.
– Kati Välkkilä
Närpiön Lukuonni
Kirjastoatuo otettiin käyttöön tammikuussa 2019. Valitsimme kuorma-automallin, koska alusta on tasainen, mikä mahdollisti suuremman hyllytilan käytön. Automalli mahdollisti myös väljemmän tilan tunteen kirjastoautoon. Suunnittelua helpotti mahdollisuus sijoittaa asiakasovi useampaan eri kohtaan autossa. Kirjastoautomme kulkee monella päiväkodilla sekä koululla (joista kaksi on suurempia koulukeskuksia ) ja myös suurelle osalla aikuisasiakkaita, joten meille on tärkeää voida tarjota suuri sekä monipuolinen kokoelma kirjallisuutta.
Niin henkilökunta kuin asiakkaat ovat ottaneet auton hyvin vastaan, se on hieno liikkuva mainoskyltti kirjastotoiminnasta.
Kuvituksen teki paikallinen taiteilija Sanna Ek. Meillä on ollut jo aiemmin kirjastossa hänen tekemäänsä taidetta ja hänen taiteellinen tyylinsä sopi myös kirjastoautoomme.
Kirjastoauton nimeämiseen järjestimme kilpailun kouluissa, joissa kirjastoauto vierailee. Opiskelijat lähettivät nimiehdotuksia, voittajaksi valikoitui Läslycka -eli Lukuonni. Avajaisiin kutsuttiin voittajanimen keksineen oppilaan luokka ja nimi paljastettiin juhlallisessa tilaisuudessa.
– Magdalena Udd
Kevättä kohden jo kuljetaan, mutta kehittäminen ei silti vähene. Huhtikuussa on tarjolla vielä useampia koulutuksia. Marika Helovuo vinkkaa senioreille sopivaa kirjallisuutta Seniliinien tapaamisessa 30.4.vinkkaukseen voi osallistua myös muut AKEpampaksen alueen kirjastolaiset. Google sheetsin toimintatapoihin saadaan syventävää koulutusta 9.4.
Vamian harjoittelija Topias oli maaliskuussa apunamme kuvaamassa verkkosivuillemme uusia kuvia ja taltioimassa esittelyvideoita AKEpampaksen lainattavista laatikoista, niihin voi käydä tutustumassa verkkosivujemme materiaalipankista.
Tehostaaksemme palvelujen kohdentamista alueemme kirjastoille paremmin, olemme tehneet selkeämmän tehtävänjaon. Fredrika -kimpan yhteyshenkilönä toimii jatkossa Anneli Haapaharju (anneli.haapaharju (a)vaasa.fi), Anneli vastaa myös kaikesta ruotsinkielisestä koulutuksesta alueellamme ja palaa ÅKE-ryhmään kehittämään palveluita ruotsin kielellä valtakunnallisesti. Eepos -kimpan yhteyshenkilönä toimii Annika Ilmola (annika.ilmola(a)vaasa.fi), Annika vastaa alueemme suomenkielisestä koulutuksesta ja on valtakunnallisissa kehittämistiimeissä mukana kehittämässä suomenkielisiä kirjastopalveluita. Annelilla säilyy LaNu ja Nyfiken kehittämistiimien vetovastuu, Annikalla säilyy senioritiimien ja musatiimin vetovastuu. Kai Lehtinen toimii Anders -kimpan yhteyshenkilönä ja on mukana toiminnassa molemmilla kielillä, hänen vastuullaan on Digitiimi.
Käynnistämme keväällä AKEpampaksen ohjausryhmän, jonka tarkoituksena on lisätä ja vahvistaa vuorovaikutusta ja yhteyttä alueiden kimppoihin sekä ohjata ja kehittää toimintaamme. Ohjausryhmään kutsutaan kimppojen ja AVIn edustajat sekä AKEpampaksen henkilökunta. Ohjausryhmää vetää Vaasan kaupunginkirjaston kulttuuri- ja kirjastotoimen johtaja Sanna Bondas.
AKE-kirjastojen yhteinen vuosittainen linjakokous pidettiin 12.3. Kokouksessa käsiteltiin mm. OKMn, AVIn, Libopin, ÅKE-ryhmän ja valtakunnallisten erityistehtävää hoitavien kirjastojen (Monikielinen kirjasto, Seinäjoen ERTE ja Saamenkielinen kirjasto) ajankohtaisia asioita, AKE-kirjastojen selvitystyön tulokset sekä AKE- ja VAKE-kirjastojen vuoden 2025 toimintaa. Seuraava linjakokous pidetään syksyllä.
Lähde virkailijavaihtoon oppimaan uutta! Järjestämme tänä vuonna virkailijavaihtoja ympäri Suomea, eli mikäli sinua kiinnostaa lähteä tutustumaan toisen kirjaston toimintatapoihin, tai kielikylpyyn ruotsin-, suomen- tai saamenkieliselle alueelle on se mahdollista toteuttaa tänä vuonna. Virkailijavaihdossa et tarvitse vaihtoparia, maksamme matkan ja mahdollisen majoituksen parilta yöltä. Voit lukea aiemmista kokemuksista virkailijavaihtoraporteista verkkosivuiltamme Uutiset – AKEpampas (på svenska Nyheter – AKEpampas). Mikäli kiinnostuit, laita viestiä annika.ilmola(a)vaasa.fi
Kaikkien alueellisten kehittämistehtävien ja Erten yhteisiä Koordinaattoripäiviä vietetään tänä vuonna 3-4.4. Vaasassa. Koordinaattoripäivillä vaihdetaan osaamista, sekä opitaan uusia toimintatapoja.
Huhtikuun Podcast -jakson aiheena on: Kirjaston oikeudet striimaamiseen. Jaksossa Matti Pajarinen kertoo Teoston määritelmiä oikeuksia musiikin jakamiseen kirjaston eri mediakanavilla. Voit kuunnella jakson täältä
Äänitteen kesto: 24 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Sanna Bondas: Tervetuloa AKEpampaksen Pinnalla/Flytande-podcastiin ja jaksoon, jonka aiheena on Kirjaston päivä ja kuntavaalit. 19.3. vietetään Kirjaston päivää, jonka tarkoitus on muistuttaa ainutlaatuisesta suomalaisesta ilmiöstä eli kirjastosta. Sama päivä on myös tasa-arvon ja Minna Canthin päivä. Mun nimi on Sanna Bondas ja mä toimin Vaasan kaupunginkirjastossa kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtajana. Ja tässä jaksossa mun kanssa keskustelemassa on kulttuuri- ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja Ida Jousmäki, tervetuloa.
Ida Jousmäki: Kiitos kiitos ja hyvää huomenta.
Sanna Bondas: Mua ihan ens alkuun kiinnostaisi kuulla, että minkälainen lukija sä olet ja mikä on sun suhde lukemiseen.
Ida Jousmäki: Jaa-a, no mun suhde lukemiseen, jos mä lähen ihan sieltä muistoista, ni en mä voi sanoa, että mä oisin pienestä lähtien mikään lukutoukka ollu, mutta kyllä mulla on semmosia jotain tiettyä lukumuistoja, esimerkiksi Viisikoista, ihan pienestä lähtien. Ja sit mä muistan, et semmonen isompi lukuelämys ensimmäinen oli semmonen ku Sofian maailma. Mä olin varmaan jossain ala-asteen, en nyt ihan ensimmäisiä luokkia, mut jotenkin siitä avautu semmonen, et ei vitsi, miten makee kirja ja semmonen flow-tila ehkä ensimmäinen. Ja sitten myöhemmin mä muistan nuoruusvuosilta semmosia lukumuistoja ku esimerkiksi Supernaiivi ja ehkä semmosia Anna-Leena Härkönen ja enemmän tämmösiä kuitenkin aika kevyitä, mut jotenkin oivaltavaa semmosta ajattelua. Ja sitte nuorena aikuisena tai no nuoruudessa silloin ku asuin Englannissa, niin mä muistan jotenkin sieltä jäi siihen lukemiseen liittyen nää upeet kirjakaupat, et jotenkin, en mä nyt tiedä, ostinko mä nyt niin usein niitä kirjoja siellä, mut jotenki sinne pääsi hypistelee ja kahville ja kavereitten kaa, niin se oli jotenkin semmonen elämys itsessään. Mut et sieltä Englannista ei oo kyllä varsinaisesti jääny, et mä olisin ruvennut lukemaan englanniksi. Et ehkä silloin luin jonkin verran, mut kyl mä nykyään kyllä suomeks luen kaikki. Ja tavallaan tän päivän lukija niin kyl mä myönnän, et ne äänikirjat on aika lailla vieny sitä tilaa, että harvemmin, loma-aikoina ehkä enemmän sitte, on se hetki, että nyt mä oon vaan ja luen. Et ehkä sit semmosessa arjessa tuntuu enemmän, että se jotenkin tuntuu passiiviselta, et pitää olla tekemässä vähän kotitöitä samalla ja kuunnella tai kävelyllä, matkalla töihin tai sitten illalla ennen kö menee nukkumaan, niin siinä hetkessä. Mut kyl mä näen, että ne äänikirjat on ehkä vähä ottanu tilaa. En mä tiedä, onks se hyvä vai huono asia, et sitte jos ei niitä olis, ni tulisiko sitten ollenkaan oltua kirjojen maailmassa. Ja tietenkin tämmöset podcastitkin sitten ehkä vähän syrjäyttää sitä niinku isompia teoksia varsinkin, et sit on helpompi tarttua johonkin puolen tunnin tai tunnin podcastiin. Mut että, mut kyl mä luen. Mitäs mä luen tai kuuntelen… En ehkä niin dekkareiden ystävä oo, mutta kyl mä myönnän, et kaikennäköinen autofiktio ja vähän tietokirjallisuutta ja semmosta, et en mä välttämättä edes mitään klassikoita ekana, niihin oo tarttumassa, ainakaan tässä elämänvaiheessa. Että mä tossa vähän mietiskelin, et mitä mä oon viimeks kuunnellut tai lukenu, niin esimerkiks tuli semmonen ku Planetaarinen vaatekaappi, suosittelen, aivan yli mielenkiintonen, niinku sitä et kuinka vähän meiän pitäis oikeasti ostaa tai kuluttaa, että tää meijän planeetta edes jossain määrin, tota, en paljasta montako vaatekappaletta, mut se oli mielenkiintoinen ja aika kevyt kuitenkin. Ja kyl mä sit joululomalla Max Seeckiä dekkarin, yhden tai kaksi kuuntelin. Ja sit kolmas, mikä tuli mieleen, on tää Huokauksia luokasta, mikä on tosi mielenkiintonen tämmönen kahden opettajan kirjeenvaihtoprojekti, niin semmosia. Mut et luen, mutta tietenkin on semmonen olo, että aina voisi enemmänkin lukee.
Sanna Bondas: Joo. Mä ainaki samaistun tohon. Jo lapsena usein tuli kirjastossa käytyä ja tämmönen niinku haahuilu kirjastossa ja kirjakaupoissa on ihanaa.
Ida Jousmäki: Jep.
Sanna Bondas: Hei tota, sä oot toiminu nyt tän valtuustokauden aikana Vaasan kaupungin kulttuuri- ja liikuntalautakunnan puheenjohtajana ja oot siltä paikalta nyt lähes neljän vuoden ajan kulttuurin eri toimintayksiköitä ja seurannu siinä samalla myös sitte kirjaston toimintaa. Niin miltä sulle kirjaston toiminta näyttäytyy? Voi olla kuntapäättäjänä tai sitte kuntalaisena.
Ida Jousmäki: Hmm, kyllähän se on yksi niistä paikoista, mitä pitää vaalia, että kirjastot on kaikille. Se on maksutonta ja yleissivistävää, ja ihan kirjastolakikin meitä velvoittaa sitä ylläpitämään. Että kyl mä näen, että kirjastot on äärimmäisen merkittävä juttu ja paikka oppia ja kohdata ja semmosia virikkeitä. Ja nimenomaan se avoimuus ja julkinen tila, että sinne voi tulla. Mut sit jos ajattelee tätä kulunutta neljää vuotta, mitä on tapahtunu, nii itse asias tää e-kirja, äänikirjajuttuhan on aivan huikea homma. Et ite en oo tutustunu siihen, että on tämmönen maksullinen vastaava versio, et pitäis nähä, mut et mä oon ymmärtänyt, et nyt se on tosi laaja, et siel oikeasti on paljo matskua kuunneltavissa velotuksetta. Et sehän on aivan huikea homma. Sittenhän meillä on Vaasa, ku on tulos tää kirjastoauto, että se on, onks se nyt lähes neljä vuotta, kun me ollaan oltu tuol lautakunnas, ni sitä on käsitelty tai on ollu monta vuotta, ikään kuin pitkä prosessi. Ja sehän on huikea, että vaikka on ollu näitä leikkauksia, niin se on siellä säilyny. Että se on tärkeä juttu, et pääsee kirjastoautoon sitte joka puolelle tätä kuntaa. Et kyllä se näyttäytyy monipuolisena. Ja tänäänkin meillä on Draama-salissa kokous, että tää kirjastohan on paljon muutaki ku ne kirjat, mikä on tietenki se tärkein juttu, mut et meillähän täällä Vaasaski toi upee Black Box, missä voi järjestää tapahtumia ja kokoontumisia, niin tosi jees.
Sanna Bondas: Joo. Ja toi on varmaan just se, niinku sanoitki, että nää aika monet asiat on semmosia pitkän juoksun asioita, et voi todella kauan joutuu tekemään töitä sen eteen, et miten perustellaan jotain investointeja. Joku kirjastoauton hankintakin niin se on kuitenkin meilläkin puolen miljoonan hankinta ja siitä on aika monta vuotta puhuttu, ennenkö ne menee kaikki toimielimet läpi ja saadaan se. Niin moni asia on sit tämmöst vähän maratontyyppistä touhua. Tossa sulla oli paljon noita, mä ajattelin seuraavaks kysyy vähän näistä vahvuuksista, mut sä jo luettelitki aika hyvin, et miten sä koet, et mitkä on niitä kirjaston vahvuuksia. Ja nyt tosiaan uutenahan toi valtakunnallinen e-kirjasto on siis ihan samalla tavalla erittäin pitkä prosessi, mutta nyt hyvin laajasti Suomessa käytössä. Ei nyt ihan kaikki kunnat oo mukana, mutta on merkittävä uusi palvelu ja sisältää kaiken aikaa kasvava ja kehittyvä e-äänikirjojen ja lehtien maksuton palvelu suomalaisille.
Ida Jousmäki: Ja joo, tossa ku sä mainitsit noi vahvuudet, niin just se vielä jotenkin se tilan, ei voi ajatella, et ne seinät on aina se tärkein juttu, mut että just se, että opiskelijat, nytki ku mä tulin tänne, niin tuolla oli noit opiskelijoita, et ei kaikilla oo varaa mennä mihkään Espresso Houseen eikä oo tarkotuskaan. Että ihan perinteisesti tullaan kirjastoon tekemään koulujuttuja tai lukemaan tai muuta. Niin se, ettei ainakaan oo siitä kiinni, ettei ois rauhallista tilaa opiskella tai muuta. Ja sitte toinen, mitä mä tossa ku kävelin tänne ylös, niin tämä kiertotalous, niin mun mielestä sekin on se vahvuus myös kirjastoissa, että se mahdollinen, et voi lainata vaikka muutaki, et ollaan ruvettu vähän ajatteleen tätä, mikä kirjastoissa on se alun perinkin idea, että kaikkien ei tartte ostaa sitä samaa kirjaa, vaan sitä lainataan, niin täällä voi lainata pelejä ja harrastevälineitä ja muita. Että ehkä siinä sit just se haaste, että missä ne rajat menee, ku on nää resurssit ja tietyt kirjaston tehtävät, ettei käy niinku vaikka Postille, että sitte on kaikkea muuta ku sitä postinjakelua. En mä nyt usko, et tää on se haaste, mutta tavallaan et tärkeintä on se lukutaidon ja sivistyksen vahvistaminen, mikä nyt tällä hetkellä todellakin toteutuu.
Sanna Bondas: Niin, ettei mennä liian kauaks siitä ydintehtävästä, koska sitte kyllähän varhaiskasvatuksella, perusopetuksella, toisella asteella ja kodeilla ynnä muilla on tehtävä lukutaitoon liittyen, mutta sit on semmosta, mikä on, mistä vain kirjasto vastaa, nii sitä meidän pitää huolehtia ja ylläpitää, niin ettei meillä myöskään muutu liian häilyväksi ikään kuin, et mitä me tehdään, et me ollaan kohta leikkaas tosiaan sitä nurmikkoo jossain [nauravat].
Ida Jousmäki: Mut kyllähän se on oikeasti semmonen, pitää vähän houkutella, tää maailma, näitä kaiken maailman ärsykkeitä on niin paljon, et kyl mä myönnän, et meijänki poika niin sit ku mä sanon, et no, et mennään kirjastoon, et sit sielt pari pleikkapelii voidaan samalla lainata tai muuta. Niin et kyl siinä on semmost vähän niinku, et sit saadaan mukaan ehkä niitäkin, keille se ei olis ihan se eka ajatus, että mitä tänään tehdään.
[musiikkia]
Sanna Bondas: Joo, tää on juuri tää tasapainoilu. Ja ehkä liittyen tähän mun seuraavaan kysymykseen, ku kattoo meillä tilastoja, niin Vaasassa kirjastoo käyttää noin kolmannes asukkaista. Ja kuitenkin säännöllisesti törmätään siihen, että kirjasto nähdään jollakin tapaa vieraana tai vaikeana paikkana ja vähän sellasena hajuttomana ja mauttomana tilana, josta löytyy kirjoja. Et miten sun mielestä, ku kilpaillaan siit vapaa ajasta, et missä kirjastot pystyis sun mielestä parantaan tätä omaa tai nostamaan omaa häntäänsä vielä tai vastaamaan siihen vapaa-ajan ja ehkä erityisesti lasten ja nuorten lukuilon ja lukemisen edistämisen haasteeseen?
Ida Jousmäki: Joo, toi on hyvä kysymys. Et kyllähän se on nähty jo kaikissa, kaikenlaisissa tutkimuksissa, et se lukutaito on heikentyny, et niitä korvaavia tekemisiä on niin paljon, ettei malteta, ja itekki huomaa, et jos lukee hetken kirjaa, ni aa, no sit se juttu ja se juttuja ja se keskittyminen herpaantuu tosi helposti. Mut kyllähän sitten taas on toinen puoli sit tälle vaikka somelle tai muuta, et TikTokissa on ollu näit lukuhaasteita ja näitä, et kyl se sieltäki tavallaan, et ei kaikki, mikä siellä on somessa, ni on niin negatiivista tai ikään kuin vastakkainasettelua. Että kaikkea tarvitaan. Mä oon ehkä väärä henkilö sillä lailla vastaamaan tohon, et miten saadaan, et mä kuitenki elän tällaisessa omassa kuplassa tavallaan, että tän kaiken kulttuurin ja tämmösen parissa, että mä en näe sitä hajuttomana. Ja mulle aina jotenki kirjastot on vähän sama ku vaikka museot, että mul on just niinku sä sanoit, voi tulla haahuilemaan, et mä en ehkä esimerkiksi kirkossa käy, mut mulle tavallaan tämmöset on vähän semmosia pyhiä, tai en mä tiiä, onks pyhä oikein, mut semmonen vähän rauhoittumispaikka, et nyt mä oon vaan tässä, et mä voin löytää pari kirjaa tai sit mä voin olla löytämättä, vaikka Oodi Helsingissä voit mennä siellä pullakahvillekin vaan tai kattoo jotain näyttelyy. Ja teilläki on tuolla näyttely menossa tai lapset voi tulla päiväkodista kattoo jotain tapahtumaa tai niil on joku lukuhetki siellä. Että nytki mun toinen lapsi on eskarissa, ni sieltä kerrottiin, että ne on ollu aivan äärimmäisen hyviä, vai oliks se koulussa vai eskas vai sekä että, niin tämmösiä et joku tulee lukemaan. Et ylipäätään joku lukee sulle ääneen, niin sehän on aivan luksusta. Niin en mä tohon hajuttomuuteen…
Sanna Bondas: Sä et allekirjoita?
Ida Jousmäki: [nauraen] Mä en allekirjoita sitä.
Sanna Bondas: Se on hyvä.
Ida Jousmäki: Joo, mut mä en tiedä, oonks mä oikea henkilö tähän sanomaan. Mut että kyllähän se pitää myöntää, että kyllähän täs saa tehdä hommia, että tää lukutaito saadaan käyrää toiseen suuntaan ihan joka taholla. Että keksiä keinoja miten sitä lukemisen tai lukutaidon edistämistä saadaan aikaseks.
Sanna Bondas: Joo, kyllä. Ja täähän on aika, niinku sanoinkin, niin monen toimijan yhteispanos tarvitaan, että lukutaitoon ja lukuintoon pystytään vaikuttamaan. No, miten jos puhutaan kuntapäättäjistä, päätöksentekijöistä, niin minkälaiset kirjastoon liittyvät asiat on sun valtuustokaudella puhututtaneet päättäjien joukossa?
Ida Jousmäki: No, tässähän nyt oli, nythän on ollu tää kuluneet vuodet niin joka paikassa niin ei nyt mitään herkkua, että taloudellinen tilanne nyt on monissakin kunnissa huonontunu tai heikentyny. Että Vaasassakin me nähtiin viime vuonna näitä paljon erilaisia leikkauksia ja esimerkiks Palosaaren kirjasto oli lakkautusuhan alla ja onneks nyt sai jatkoaikaa, mut että kyllähän nää talousnäkymät on ollut heikot ja joka paikasta on jouduttu leikkaamaan myös meijän lautakunnan eli kulttuuri- ja liikuntapalveluihin liittyvistä toiminnoista. Mut että kyllä ainaki meijän lautakunnassa mä oon nähny, että se viesti, mitä tuodaan esille ja viedään eteenpäin, on se, että nää kirjastopalvelut on kuitenkin se tärkee osa meidän perusoikeuksia. Ja just että meillä on se perus kirjastolakikin, joka velvoittaa, että se tiedon saatavuus ja yhdenvertaisuus kaikilla siihen sivistykseen ja kulttuuriin on olemassa. Että tietenkin on ollu leikkauksia, mitkä on kohdistunu sitten myös näihin palveluihin, mutta en mä vielä olis huolissaan. Tietenkin sitten valtakunnallisella tasolla, ku kattoo tätä menoo ja näitä leikkauksia, niin sieltä lähtevä viesti ei ehkä puolla näitä kaikkien oikeuksia ja muita. Että sitä tietenki tässä katsoo kauhulla, että mitä sieltä vielä tulee.
Sanna Bondas: Nii ja nää on vähän myös semmosia, näihin liittyy myös näitä arvokeskusteluja sitte hyvin vahvasti. Itekki seurasin viime syksynä valtuuston budjettikäsittelyä, jossa tunnin verran Palosaaren kirjastosta puhuttiin puolesta ja vastaan. Ja sitte oli ihan mielenkiintosta kuunnella, että miten argumentoitiin sitte ja mikä siellä painoi sit vaakakupissa kelläkin. Ja toki tyytyväisiä ollaan nyt tähän tulokseen. Ja toivotaan, et tästä ei nyt mitään suuria taloushuolia tulis, mutta tosiaan ei tiedetä, miltä tulevaisuus lopulta näyttää.
Ida Jousmäki: Sehän on vähän sama nois kaikissa, mikä liittyy lähipalveluihin, että on se sitten lähikoulu tai lähikirjasto tai lähikauppa tai lähiterveysasema tai sun tie, mikä menee siitä läheltä. Et kaikki on tietenkin kiinnostuneita niistä oman asuinalueen palveluista. Ja se on hyväkin, että kaikki sitte pitää huolta ja ikään kuin puolustaa niitä omia, oman alueensa juttuja.
Sanna Bondas: Joo, ja tässähän nimenomaan Palosaaren kirjaston keississä oli kyllä erittäin vahvaa semmost kansalais- tai kaupunkilaisaktivismia siltä osin, että miten asiaa puolustettiin, mikä oli hieno asia.
[musiikkia]
Sanna Bondas: Miten sun mielestä sitten, tunteeko päättäjät tarpeeks tämmösii sivistyspuolen ja tietysti tässä kohtaa erityisesti kirjaston toimintaan liittyviä asioita, että onks jotain, mitä meidän virkamiesten pitäs sun mielestä tehdä enemmän tai paremmin?
Ida Jousmäki: Tosi hyvä kysymys. Kyllä mä näen, että sitä tekemistä tuodaan esille. Mut se on sitten eri asia tietysti, miten hyvin se on sisäistetty se tosiasia, et se lukutaito on heikentyny ja ei nyt voi sanoa katoamassa, mutta semmoisiakin tapauksia on. Et jotenki ainahan se on, mitä ikinä, on se sitten valtuusto tai mikä tahansa päätöksenteko, niin se, mitä on tässä oppinut myös tän ensimmäisen valtuustokauden aikana, et se on tosi paljon helpompi jotenkin semmosia numeerisia arvoja mitata ja ikään kuin perustella. Et jos meille tuodaan joku asia, et hei, tääl on nyt tää satama, minne pitää laittaa x miljoonaa euroa, jotta tätä elinkeinoa saadaan kehitettyä ja tänne työvoimaa ja se vaikuttaa siihen ja tähän, et ne on ikään ku semmosia numeerisia juttuja. Et sitte taas jos mennään sanomaan, että hei, tää on tosi tärkee, et meil pysyy tää, on se sitte peruskoulu tai päiväkoti tai tämmöset pehmeet arvot, että millä sitä voidaan mitata sitä, että joku enenevissä määrin on syrjäytymistä tai kuplaudutaan tai ikään ku kasvaa ne erot vaikka oppimisessa tai muuta, niin se on niin, pitää kattoo niin pitkälle, et sitä on ehkä vaikea mitata. Niin sit siks jotenkin tuntuu, et sen takia niinku, totta kai mä uskon, että kaikki, ketä tuol on vaikuttamassa, niin ne haluaa, että lapsilla on hyvät koulut ja näin. Mut että jotenkin ne pehmeät arvot sitten siellä useimmiten näissä juhlapuheissa kuuluu ja näkyy, mut et sit ku tullaan taas siihen arkeen, ni okei, rahat on loppu ja näin. Et se on haastavaa kyllä.
Sanna Bondas: Joo, tää on just sitä, mitä täs kulttuuripuolen ja kirjastojen vaikuttamistyössä keskusteluttaa säännöllisesti, esimerkiksi kirjastonjohtajien tapaamisissa ja webinaareissa, että mietitään sitä, että minkälaista vaikuttamistyötä pitäis tehdä, että miten tuodaan niitä lukuja, mitä lukuja tuodaan esiin ja sit et miten sitä laadullista vaikutusta tuodaan esiin. Et mä en tiedä, onko kukaan keksiny aukotonta keinoa siihen, että miten vaikuttavuutta vaikka kulttuurin tuomaa, kirjaston tuomaa hyvinvointia pystytään todentamaan sillä lailla avaavasti tai järkevästi niin, että se vertautuis johonkin numeeriseen.
Ida Jousmäki: Niin, kyllä.
Sanna Bondas: Ja se aiheuttaa nää haasteet siitä, et millä tavalla me perustellaan sitä, et mihin me tarvitaan määrärahoja tai miks meillä pitää olla niit toimipisteitä jossain paikassa ja kun kirjastonkin osalta on kyse tämmösest hyvin peruspalvelusta. Mutta onks jotain vinkkivitosta, et minkälaista vaikutustyötä kirjastojen pitäs tehdä? Mitä sä kaipaisit, kun sä otat kantaa tai teet päätöksiä, niin mihin sä sen perustat?
Ida Jousmäki: Tos on ehkä vähän just se sama, et mä oon ite täs kulttuurikuplassa, niin sieltä käsin. Mut se on, toi on just noin, et kyllähän niitä joitakin numeroita sinne vaik ois kuinka kyse, et miten se saatais näkymään se, että se sivistyski on ikään ku pääomaa, et se ei oo pääomaa siellä tilillä, mut sitte jotta sä saat vaikka hyvän koulutuksen tai tasa-arvoisen aseman vaikka miesten ja naisten joukossa, et naiset saa kouluttautua ja mitä ikinä tuolla nyt sit totta kai Suomessa ollaan jo pitkällä tässä. Mutta et miten sitä semmosta vaikkapa tasa-arvoo ja yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, mitä täälläkin nyt kirjastoissa on tää osallisuuden merkitys, niin miten sitä voidaan numeerisesti nyt arvottaa. Mut et ehkä just sitä tavallaan, et miten, mä en tiedä, miten nyt te virkamiehet voitte enempää tehdä mun mielestä, ainakin Vaasassa on tuotu hyvin esille tätä merkitystä, mut jotenki just se, että se kirjasto, että ku se on myös merkittävässä roolissa siinä vaikkapa siinä ihmisten osallistamisessa. Täähän on äänestyspaikkana usein vaikkapa, teillä on kaikkia kyselyitä tuolla ja teil on digitalkkari, ketä auttaa esimerkiksi iäkkäitä ja näin. Että kirjasto, et tulee semmonen olo kirjastossakin, että mä oon yhtä tärkeä ku kaikki muut ja mä voin vaikuttaa, mä voin kysellä, mä saan apua. Et must tuntuu, et se on tää koko yhteiskunnan tavallaan se breaking point tai se, että jos kuntalaisilla on semmonen olo, että mä voin vaikuttaa ja mun äänellä on väliä ja se, et mä lähetän jonneki sähköpostiin, että hei, tää homma ei toimi ja näin. Niin silloinhan me voidaan kehittyä. Ja se on nähty jo maailmasta Amerikasta ja muualta, että sitte ku se usko tavallaan menee siihen, et no, ei mua kuitenkaan kukaan kuuntele, ei tällä asialla, mun asialla oo väliä, niin sit ollaan jo aika syvällä suossa. Et jotenkin se kirjasto on mun mielestä siinäkin merkittävä, et se on semmonen osallistamisen tila kaikille. Ja esimerkiks nyt teil oli, ku sai nää pikkuset äänestää tästä kirjastoauton nimestä, ja just tämmöstä niinku tommosilla pienilläkin asioilla on se, että ne on aivan innoissaan, et hei, mä ehdotin tätä ja näin, niin saadaan ne mukaan tähän touhuun. Niin et ehkä semmonen jotenkin loppukaneetti, että sekä kirjastoissa että muualla, että ihmiset kannustetaan, että hei, mä pystyn ite olemaan mukana. Vaikka nyt ku täs oli tämmöinen sivujuonena tää, et miten voidaan kuntavaaleissa saada esille näitä kulttuuria tai ku ollaan menossa kohti kuntavaaleja, niin päättäjiä kiinnostumaan näistä asioista, niin just se, et nähdään se, et joka ikinen voi vaikuttaa sillä, on se sitten äänestäminen tai antamalla oman ehdotuksen kirjastoauton nimeksi tai muuta, niin sillähän tää homma saadaan pidettyä ikään ku kasassa.
[musiikkia]
Sanna Bondas: Hei, kiitos paljon, Ida, tästä keskustelusta. Ja hyvää kevään jatkoa ja jäädään seuraamaan jännittävien kuntavaalien etenemistä.
Ida Jousmäki: Kiitos.
[musiikkia]
Vietin joulukuussa 2024 kolme päivää tutustuen Espoon kirjastoihin. Espoossa on 5 isoa,
ns. aluekirjastoa sekä 11 lähikirjastoa. Pääsin tutustumaan Lippulaivan, Ison Omenan ja Entressen isoihin ostoskeskuskirjastoihin sekä Kauklahden lähikirjastoon. Vaikka Espoon kirjastot ovat todella suuri organisaatio verrattuna Seinäjoen kirjastoihin, teemme silti samaa työtä, toki osin eri toimintatavoilla, resursseilla ja erilaisten tilojen puitteissa. Ja yleensä juuri se, erilaisen toimintatavan näkeminen avartaa ja saa pohtimaan omia työskentelytapoja. En ollut aikaisemmin käynyt Espoon kirjastoissa, muuta kuin Sellon kirjastossa asiakkaana.
Ensimmäiseksi sain kuulla, että Espoon kirjastoissa on kehitetty liikkuvan asiakaspalvelun malli. Liikkuva asiakaspalvelu tarkoittaa sitä, että tiskit korvautuivat liikuteltavilla seisomapöydillä, joten tiskin takana ei enää istuta vaan ollaan siellä missä asiakkaatkin, hyllyjen välissä. Tämän lisäksi Espoon kaupunginkirjastoissa on nykyään prosessiorganisaatio, jonka myötä henkilökunta liikkuu enemmän eri toimipisteissä. Heidän mielestään näin ei synny alueellisia omia toimintatapoja, vaan asiakas saa tasalaatuista palvelua jokaisessa kirjastossa. Tavoitteena oli tehostaa myös henkilöstöresurssien käyttöä siten, että voimavarat voidaan laittaa asiakkaan kohtaamiseen ja lukutaidon edistämiseen. Kaikkien töiden palveluprosessit sekä mm. työvuorosuunnittelu on keskitetty. Näin joka kirjastossa kaikkien ei tarvitse hallita ja hoitaa kaikkea, vaan osaaminen ja vahvuudet jaetaan kirjastojen kesken. He kokivat myös, että nyt kehittämistyöhän on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia.
Lasten ja nuorten osallisuuden asiakaspalvelupäällikkö Leena Kaunisto Espoonlahden ja Omenan alueen kirjastoista kierrätti minua tutustumassa tarkemmin eri paikkoihin. Minulle oli suunniteltu todella monipuolinen ohjelma ja pääsin kuulemaan laajasti Espoon kirjastojen lasten- ja nuorten kirjastotyöstä, tapahtumista sekä niin kirjastojen välisestä kuin muiden toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Useat eri työntekijät kertoivat oman prosessiorganisaationsa työnkuvasta ja toiminnastaan. Vierailuni aikana saatiin hyvin käytyä läpi toimintatapoja ja vaihdettua kokemuksia puolin ja toisin.
Ensimmäisenä päivänä tutustuin Espoon uusimpaan kirjastoon upeaan Lippulaivaan, jossa sain kuulla tarkemmin Espoon lanuprosessista; kehittäjäryhmistä, yhteistyökuvioista eri toimijoiden kanssa ja mm. osaamisen jakamisesta eri kirjastojen kesken. Lisäksi puhuttiin kerhoista, lukulemmikeistä sekä varhaiskasvatuksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä.
Toisena päivänä vuorossa oli Ison Omenan kirjasto, joka on osa palvelutoria. Se on julkisten palvelujen palvelukonsepti, josta löytyy siis kirjasto, nuorisopalvelut, neuvola,
terveysasema, mielenterveys- ja päihdepalvelut, Kela, asiointipiste, Hello Espoo- info, Työllisyys Espoo sekä HUS:n laboratorio- ja kuvantamistoiminnot.
Ison Omenan kirjasto
Päivän aikana sain myös kuulla kouluyhteistyöstä Espoossa, tarkemmin heidän KULPS-kirjastopolustansa, jota tarjotaan kaikille luokka-asteille esiopetuksesta toiseen asteeseen. Espoon kirjastot ovat panostaneet lasten ja nuorten lukemisenedistämiseen, mm. kohdennetuilla työntekijäresursseilla sekä esimerkiksi ”Espoon kaupunginkirjaston KULPS-kirjastopolun palvelulupauksena on kohdata jokainen ryhmä kerran lukuvuoden aikana.” Tätä myös seurataan tilastoilla. Jos joitain ryhmiä ei tavoiteta, pyritään selvittämään syy. Pääsin osallistumaan päivän mittaan myös lanujen viikkopalaveriin, jossa mm. jaettiin viikon onnistumiset ja jossa sai vertaistukea sekä yhdessä suunniteltuja keinoja hankaliin tilanteisiin ja kohtaamisiin lanutyössä. Espoon kaupunginkirjasto on saanut valtakunnallisen nuorisotyön tunnustuspalkinnon, sillä se on edistänyt lasten ja nuorten osallisuutta erityisesti Espoon viidessä aluekirjastossa. Näissä kirjastoissa on nyt erikseen nuorille suunnitellut tilat, joissa nuoret voivat hengailla, pelata biljardia tai pingistä ja konsolipelejä. Espoon kirjastoissa työskentelee paljon myös muun alan ammattilaisia: nuorisotyöntekijöitä, sanataideohjaajia, musiikkipedagogeja, yhteisöpedagogeja ja osa heistä on lisäksi käynyt esim. oppisopimuksella kirjastoalan ammattitutkinnon.
Kolmantena päivänä lähdettiin Leenan kanssa aamusta ensin tutustumaan Kauklahden lähikirjastoon, joka oli tiloiltaan lähimpänä omaa työpaikkaani Peräseinäjoen monipalvelukirjastoa. Espoon kaikissa lähikirjastoissa on myös omatoimi. Loppupäivän vietin Entressen kirjastossa, jossa kävimme kirjaston tapahtumakoordinaattorin kanssa läpi kirjastojen tapahtumatoimintaa ja yhteistyötahoja. Espoossa käytännössä kaikki toiminnat on keskitetty ja tapahtumatoimintakin keskittyy isoihin kirjastoihin, niin tilojen vuoksi kuin siksi, että etäisyydet ovat lyhyitä ja alueella on toimiva julkinen liikenne. Kirjastoissa tapahtuvien tapahtumien järjestämisessä tavoite on, että 90 % tapahtumista olisi muiden järjestämiä ja kirjasto toimii mahdollistajana.
Vierailuni lopuksi sain vielä osallistua kirjastopedagogien palaveriin, jossa esiteltiin Espoon kaupunginkirjaston tilaama uusi opinnäytetyö. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Espoon kaupunginkirjaston ja ammattikoulujen välistä verkosto- ja työelämäyhteistyötä ja kartoittaa niiden edellytyksiä, josta tuotettiin ohjeistus kirjaston ja ammattikoulujen verkosto- ja työelämäyhteistyön tueksi. Lisäksi palaverissa käytiin läpi mm. lanujen kevään ja kesän toimintasuunnitelmien ajankohtia ja käytäntöjä.
Voisin kyllä todeta vierailustani, että vau, mitä vieraanvaraisuutta ja osaamisen jakamista koko väeltä. Meidän kirjastolaisten mahdollisuudet tutustua toisten kirjastojen työhön tukevat todellakin palvelujen kehittämistä, verkostomaista toimintaa ja vertaisoppimista. Vierailu virkistää, innostaa kehittämään sekä lisäksi se lisäsi oman työn arvostusta ja auttoi huomaamaan myös oman osaamisen.
Kaija Lepistö kirjastovirkailija
Peräseinäjoen monipalvelukirjasto
Seinäjoen kaupunginkirjasto
Mikäpä olisi parempi tapa viettää ystävänpäivää, kuin tavata oman alueen kollegoja kimppapäivän merkeissä! 14.2.2025 Fredrika -kirjastojen kimppapäivää vietetään Vaasan pääkirjastossa. Kimppapäivässä kuullaan Monika Ahlsvedin ajatuksia Positiivisesta työpäivästä, sekä hänen vetämänsä työpajan kautta voidaan oppia konkreettisia malleja, miten parantaa omaa työpäiväänsä. Päivä päätetään Topaasia-pelien merkeissä, joiden avulla ideoidaan uudenlaisia työskentelytapoja. Päivä toteutetaan ruotsinkielisenä. Jimmy Pullin virkavapaan aikana häntä sijaistaa 1.1.2025-30.8.2026 Anna Pakka. Anna toimii AKEpampaksessa palvelupäällikkönä ja hän voi olla osalle tuttu maakuntakirjastoajoista, kun hän järjesti mm. maakuntakirjastokokouksia alueen kirjastoille. Annan voi tavoittaa osoitteesta anna.pakka@vaasa.fi ja numerosta 040 182 4289.
Seniliineissä saatiin kuulla esittely Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen yhteisestä Sanataidetta ikäihmiselle -hankkeesta, kun taas Seniorpampaksen vuoden 2025 aloitti Åsa Persson, joka kertoi Ruotsin Soselen kirjaston senioripalveluista. Musatiimi kokoontui tammikuussa suunnittelemaan uudenlaista toimintamuotoa vuodelle 2025.
ÅKE:n järjestämä vuosittainen Bokkarusellen oli jälleen erittäin innostava ja monipuolinen tapahtuma, mikäli et päässyt paikalle, voit katsoa päivän tallenteen kirjastokaistalta. ÅKE:n kokoonpano on muuttunut vuoden vaihteessa ja uusina jäseninä ovat AVI:n Leena Sundström, Kemiön kirjaston Mona Söderblom, Vöyrin kirjaston Ulrika Staffans sekä Marina Sandström Pietarsaaren kirjastosta.
Digitiimi kokoontui 8.1. suunnittelemaan tulevan vuoden toimintaa ja päätettiin, että tapaamiset ovat lyhyitä tietoiskumaisia opastuksia ja perehdytyksiä arkisiin työvälineisiin ja sovelluksiin, sekä syventäviä koulutuksia laajempiin aihekokonaisuuksiin.
Nyfikenin seuraava tapaaminen on 25.3. Lanukkaiden ja Barnpampasten kevään ensimmäinen vinkkauspiiri on 30.1.2025 klo 9:00–11:00 ja aiheina on kirjasomen hitit. Ruotsinkieliset massakirjavinkkaukset ovat 6.2.2025 klo 9:15–10:00, jolloin vinkataan 3–4 luokkalaisille sekä 13.2.2025 klo 9:15–10:00, jolloin vinkataan 5–6 luokkalaisille. Suomenkielinen massakirjavinkkaus on 13.3.2025 klo 9:15–10:00, jolloin vinkataan 3–4 luokkalaisille. Varhaiskasvatuksen liittyviä teemakokoontuminen on 11.2.2025 klo 9:00–11:00.
Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämä selvitys yleisten kirjastojen alueellisen kehittämistehtävän toimivuudesta ja vaikuttavuudesta on meneillään MDI Publicin toteuttamana. Selvityksen on tarkoitus tarjota konkreettisia kehittämissuosituksia, joiden avulla vahvistetaan yleisten kirjastojen toimintaa ja kehittämistehtävän vaikuttavuutta. AKEpampas osallistui työpajaan, mikä järjestettiin Helsingissä 15.1.2025. Työpajassa validoitiin, testattiin ja kehitettiin selvityksessä laadittuja alustavia suosituksia. Työpajassa mukautettiin myös ennakoivaa arviointiviitekehystä, joka tukee kehittämistehtävän jatkuvuutta ja vaikuttavuuden seurantaa.
Valtakunnallinen e-kirjasto on julkaissut mainoksia palveluistaan. Alueellinen kehittämistehtävä teettää niistä julisteita sekä Roll-Uppeja, joita lähetetään alueemme kirjastoihin. Mainoksia on kolmella eri kielillä ja niitä voi laittaa esille kirjastotilaan.
Helmikuun podcast-jaksossamme porvoolainen kieltenopettaja Petri Ilmonen antaa lukuisia vinkkejä, kuinka voit hyödyntää tekoälyä kielenkääntämisessä. Voit kuunnella jaksomme täältä .
Voit kuunnella jakson täältä https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ
Äänitteen kesto: 19 min
Litterointimerkinnät
[alkumusiikki]
Max: Tervetuloa seuraamaan podcast-jaksoa. Aiheena LittFest. Minä olen Max Bäckman kulttuuripalveluiden tapahtumakoordinaattori, ja vieraana on Ilkka Nyqvist. Tervetuloa Ilkka.
Ilkka: Kiitos kiitos, Max.
Max: Ilkka toimii kulttuurituottajana kulttuuripalveluissa, ja tekee monenlaisia asioita. Mut se, minkä takia hän on nyt tässä, hän tuottaa myös LittFest-kirjallisuustapahtumaa. Kertoisitko vähän enemmän LittFestistä? Mitä se on?
Ilkka: Joo, LittFest on tosiaan kirjallisuusfestivaali. On järjestetty kohta 30 vuotta Vaasassa. Ihan siitä alkuajoista mul ei oo kauheesti itse asias tietookaan. Mutta konsepti on pysyny samana aika pitkälle. Kirjailijavieraita laidasta laitaan, ja suomi ja ruotsi. Ku Vaasas ollaan, ni on ollu keskiössä, että pidetään kakskielisyys vahvasti mukana. Sillä kulmalle vieläki elellään.
LittFestissä on kantavana teemana semmosia asioita, että yritetään ottaa osaa ajankohtaisiin asioihin ja diskurssiin, löytää mielenkiintoisia uusiakin kirjailijoita meidän ajasta, ja ehkä sillai tutkia eri aiheita meijän teemojen kautta. Tänä vuonna esimerkiks meijän teema on tila, mikä mahdollisti aika monia erilaisia näkökulmia. Pyritään niitten teemojen kautta sitte tutustua itte siihen kirjallisuuteen festivaalin aikana.
Max: Onko LittFest suunnattu nimenomaan ihmisille, jotka muutenkin lukee kirjoja paljon?
Ilkka: No oletettavaa on, että ne on eniten kiinnostunu. Mutta itte en kuvailisi itseäni esimerkiks mikskään himolukijaksi, mutta on erittäin mielenkiintosia ja älykkäitä keskusteluja. Niin niistähän ei tarvi olla kirjafani, että pystyy nauttimaan.
Muutenki semmonen filosofia ja ajatustenvaihto on aika sellasta, en mä nyt sanois pois jäänyttä mitenkään populaarikulttuuris, mut ei se ainakaan kauheen pinnalla oo. Tämmönen, mikä se nyt olis, semmonen korkeakulttuuri tavallaan kirjallisuuden, ja tämmönen akateeminen tutkimus ja keskustelu ja semmonen sivistynyt ajatustenvaihtoa. Niin sil on kyllä ilman muuta paikkansa, ja se on semmonen vastavoima tietyl tapaa tällaista kertakulutus- ja halpatuotantoviihdettä vastaan.
Max: Minkälaisella budjetilla LittFestiä noin yleensä tehdään?
Ilkka: Littfestiä tukee Vaasan kaupunki tietyllä summalla, mikä on vähän vaihdellu vuosien varrella, mutta sanotaan 10 000 euroon aika vakiintunut. Sitte toinen kymppitonni me haetaan sitte kentältä apurahojen muodossa.
Sitten ihan rahan arvosta tavaraa saadaan myös yhteistyöllä. Me tehdään aika paljon eri kaupungin instanssien kanssa ja kirjallisuuden toimijoiden kanssa, kustantamojen ja järjestöjen kanssa yhteistyötä. Niin sillai me saadaan pienellä budjetilla aika kiva kokonaisuus rakennettua.
Max: Minkälaisia kävijämääriä LittFestissä on? Sehän on kumminkin useamman päivän tapahtuma, eikö vaan?
Ilkka: Kyllä. Meillä on tapahtumapäivät torstaista lauantaihin. Siinäkin on kokeiltu perjantaista sunnuntaihin, mut se sunnuntai on aina ollu aika semmonen hiljainen päivä yleensä. Niin tää on varmasti se paras kolmen päivän sauma, mihin ollaan nytte tultu. Vähän vaihtelee kans kävijämäärät, mutta koko festivaalilla sellasta 2 000 kävijää, ja yksittäistilaisuuksissa voi olla 10–200.
Max: No sanoit, että teette yhteistyötä eri toimijoiden kanssa kaupungissa. Järjestetäänkö nää tilaisuudet aina pelkästään kirjaston tiloissa tai onko niitä muuallakin? Ja jos on, niin missä päin?
Ilkka: Joo, ollaan kyllä levittäydytty aikasempina vuosina vähän enemmänki ympäri kaupunkia. On ollu tilaisuuksia ravintoloissa, kuppiloissa, kahviloissa. Alman tai aikuisopiston tiloissa on järjestetty luentoja.
Mutta sitten näistä yhteistyökuvioista, niin ehkä sellaset vakiintuneimmat tässä kohtaa on orkesteriyhteistyö. Meillä nyt on ollu, onko nyt neljättä vuotta putkeen orkesterin kanssa kirjallisuusaiheinen tai läheltä liippaava ainakin konsertti.
Sitten teatterin kanssa, silloin kun heillä on hyvää sopivaa ohjelmistoa, niin ollaan järjestetty yhteistyötä. Esimerkiks yks vuosi oli Hanna Brotherus, joka piti ensin taiteilijatapaamisen LittFestin tiimoilta, ja sen jälkeen sai mennä katsomaan sitte teatteriin hänen koreografioimaansa ohjelmaa.
Max: Kerroit, että orkesterin kanssa on tehty myös yhteistyöstä. Kerro vähän tarkemmin, mitä se on. Mitä se piti sisällään?
Ilkka: Joo, no taustalla on semmonen tavoite tavallaan tavoittaa uusia yleisöjä kummalleki. Se on se kantava idea siinä. Ne kokonaisuudet on ollu aika oikeestaan monipuolisiakin. Yks vuosi meil oli viulistiduo, joka säesti sitte lausuntaa. Yks vuosi oli sähkökitara, ja sitten Janne Saarikivi tai Peter Lerche oli se kitaransoittaja.
Sitte tänä vuonna tulee sitten Jari Sinkkonen kertomaan taiteilijoista tauteineen. Tämmönen vähän erilainen erilainen konsertti sitte. Siinä yhdistyy ne luonto-osuudet sitte klassiseen musiikkiin, jossa viis tais olla soittajaa. Mutta instrumentteja en kyllä nyt ulkoa muista, mitä oli, mutta klassisia instrumentteja, ku viulu ja sello ja tällasta.
Max: Kuulostaa mielenkiintoselta. Onko nää tämmöset, esimerkiks just tää orkesterin kanssa tehty tapaus, niin onko se ollut ainutlaatuinen, ja tehty vaan pelkästään sitä tilaisuutta varten? Onko siinä sitten kustannukset päässy kans kasvamaan, vai kuinka se on hoidettu?
Ilkka: Joo, ne on kaikki ollu ainutlaatuisia, paitsi tää Jari Sinkkosen juttu, mikä on tänä vuonna, niin se on toteutettu myös muissa kaupungeissa. Se oli semmonen ostettu konsepti sillä lailla.
Yhteistyöhän on ollu meijän puolesta tosi antoisaa ja kiitollista, että orkesteri on maksanu näitten musiikkiosuuksien kulut. Että niille varmasti jäi se tavallaan lyhyempi korsi siinä, jos euroja miettii. Mutta myös on jäänyt sitten ne lipputulot, että vaikka niitä nyt ei välttämättä oo hirveästi tullut jokasesta konsertista, ainakaa plussan puolelle. Mutta se on musta semmosta hyvää toimintaa ja järkevää kaupunginki rahankäyttöö, että pistetään vähän samaan koriin niitä roposia.
Max: Jees. Kuinkas te ootte saanut tällasia ainutlaatuisia konsertteja esimerkiks, jotka on ainutkertaisia? Ootteko te täältä ollu, sinä yhteydessä näihin taiteilijoihin, vai kuinka se on edenny?
Ilkka: Se on edenny ihan orkesteri-intendentin kanssa keskustellen. Ensin ollaan kartoitettu vähän vaihtoehtoja, et ketä vois olla kiinnostavia esiintyjiä. Sitten mietitty se musiikki siihen kaveriks. Sillä tavalla se on menny, ne meijän itte järjestämät. Orkesterin intendentti on sen musiikkipuolen oikeestaan valinnut, ja sitten yhteistyössä ollaan mietitty näitä kirjailijanimiä siihen kylkeen.
[välimusiikki]
Max: Sä oot kumminkin muutamia kerinnytkin järjestää, vaikka ei alkutaipaleella ollutkaan mukana. Niin onko sulla jäänyt erityisesti mieleen jotain sellasia merkittäviä kirjailijavieraita tai keskustelutilaisuuksia?
Ilkka: No, ehkä sanoisin noi meijän ruotsalaiset vieraat on jääny tietyllä tavalla mieleen. Ku aina ku tulee ulkomailta joku, niin liittyy joistain syyst semmonen erityinen jännite. Siinä vähän edustaa koko maata tahtomattaan samalla. Että okei, nyt hän on tullut Suomeen vieraaksi, ja että yritetään pitää tietysti erityisen hyvää huolta kauempaa tulleista. Niin sellaset tapaamiset aiheen tiimoilta, ni ne jää sitten mieleen, kun ne on vähän latautuneita.
Mutta sisältöpuolesta, ni ne on kaikki niin hyviä, et mul on vaikee sillee nostaa ylitse muiden ehkä tästä suorilta jotaki. Mutta se, mistä mä oon ite tykännyt tossa ohjelmistossa on, että miten laaja kirjo erilaisia sisältöjä. On aivotutkijaa tai just muusikkoa tai jotai lavarunoilijaa ja muuta. Että miten paljon mahtuukaan kirjallisuuskontekstissa festivaaliin. Niin sit niit on kans myös vähän vaikee verrata sitten, jotain tietokirjailijaa ja runoilija. Ne oli molemmat hyviä.
Mutta justiin, on ne vaikuttavia, ne runoesitykset. Niist on jääny semmonen tunnejälki, vaikkei nyt sanoja muistakaa. Tulee semmonen fiilis siitä, että mitä on sanottu lavalla, niin tarttuu. Ehkä semmoset on mieleenpainuvia vaan sen elämyksen takia erityisesti. Sitten ne faktapohjaiset, että oppii uutta. Vieläkin välillä voi lainata, jossain keskustelussa sitte, että kuulin LittFest-lavalla, kirjailija kertoi näin. Tommosia juttuja ehkä.
Max: Onko näitä kirjailijoita tai vieraita tähän tapahtumaan vaikea saada paikalle vai meneekö se suhteellisen helposti?
Ilkka: No mä sanoisin kyllä, et suhteellisen helposti. Mä oon tosiaan nyt, tä on varmaan kuudes kerta, ku mä järjestän. Niin ehkä ihan vaan siis kourallinen on ollu, et ei oo halunnu tulla. Sitten yleensä se este on, et on buukattu johonki muualle.
Että semmonen tahtotila kirjailijoilla mun mielestä on erittäin kunnioitettava. Ne haluaa tietenkin kertoo töistänsä ja sillain puffata itteensä. Mutta myös, että ne haluaa osallistua niihin keskusteluihin, ja olla ajankohtaisia ja läsnä sitten siellä, missä ihmiset on. Niin siin on heille sitä motivaatiota.
Kumminki ne palkkiot on tosi vaatimattomia. Niittenhän peräs ne ei kyllä varmasti juokse. Ku joku saa siis satasia siitä, että se käyttää kaks päivää työaikaa, ni ei se korvaus varmasti oo se vetovoimatekijä kirjailijoille. Mut se on tosi hienoa, että näistä taiteellisista ja ehkä tollasista filosofisistakin ja aatteellisista arvoista kumpuaa tommonen halu osallistua.
Max: Joo, hieno juttu. Muistan itse, olin kuvaamassa videolle yhden pätkän, jossa Jake Newman oli kirjailijavieraana. Hän oli silloin tehnyt kirjan kielletyistä levyistä, ja soitti myöskin näitä. Silloin kirjaston draamasali oli täynnä. Itse asiassa kaikki edes mahtunut sisään.
Sä kerroit tuossa, että näitä järjestetään eri kokoisissa, eri lailla, eri paikoissa tässä Vaasassa. Minkä kokoisissa paikoissa niitä on järjestetty, jos ajatellaan kävijämääriä? Sä tähän muutamia jo heitit, mutta vähän tarkennusta, jos sais.
Ilkka: Joo. No meijän pääpaikka ilman muuta on meidän oman pääkirjaston draamasali, mikä on tommonen esiintymistila, mitä käytetään oman talon tapahtumissa. Se vetää semmonen 150 meidän tuoliasetteluilla. Se on, sanoisin, et useimpiin riittävä. Että just Jake oli yks, mikä meni täyteen, ja muutamia muitaki. Aina ku tulee joku oikein iso nimi, niin saattaa olla, et on sali täynnä. Mutta hyvin harvoin jää rannalle. Sit siellä on justiin kivasti, että ei tuu semmonen olo kellekään, että ei viitti mennä tukkimaan tai muuta. Se on sopiva tila ollu.
Sitten myös se Alman, missä ollaan oltu, ni sinne me saatiin ottaa 80, niin se oli aina riittävä. Että se on tota luokkaa. Alle satasen venuet, niin on toiminut oikein hyvin meidän tarkoituksiin. Sitte juhlasalissa kaupungintalolla, mikä vetää lähemmäs 400, niin se on sitten nois konserteis ollu sitte vähän sillain yliampuva. Mutta se tila on niin mahtava, ja se jo tekee vaikutuksen sekä yleisöön että esiintyjiin. Niin se ei haittaa tunnelmaa, vaikka siellä muutama takarivi on tyhjänä.
Max: Vaasassa järjestetään kirjailijavieraita pitkin vuotta, mutta sinä tuotat kirjallisuusfestivaalia. Miksi se?
Ilkka: Joo. Se mikä ero on tietenkin, että useet kirjastot Suomessa järjestää tällaisia kirjailijavierailuja. Se on tosi hyvä, ja ajaa sen kulman siitä meijän festivaalistakin, mutta se, mikä festivaalin etu on, että siinä saa niin paljon kerralla ja niin monipuolisesti. Että ehkä sitten, jos ympärivuotta on vaikka viis tai vaikka kymmenenkin kirjailijavierailua, niin niissä ei oo sellasta punaista lankaa. Eikä pysty tutkimaan jotain justiin teemaa tai läpikäymään jotain aihetta välttämättä niin syvällisesti.
Ja sitten se yleisön kosketus siihen tilaisuuteen on tosi semmoinen hetkellinen ja ohimenevä ehkä helpommin. Ku sitte festivaali antaa isomman sisällön tietenki, mutta myös sitten toivottavasti antoisamman kokonaisuuden kävijälle. Että saa ison kattauksen kaikenlaisia juttuja kuulla. Niin se yksinkertasesti kiinnostavampi, ku sitte yksi ihminen olis yksinään.
Tollaset asiat sitä puoltaa. Ja sitte myös se, että kun ottaa tollasia pistokeikkoja, niin sitten jokainen täytyy markkinoida erikseen, ja tuottaa matkat ja kaikki erikseen sitten. Mutta festivaalilla, ku tekee kootusti sen markkinointityön, niin siinäkin sitte tulee tietysti säästöjä. Sen sijaan, että markkinoidaan 20 vierailua, ni yhdellä julisteella saa sitte kaikki ympättyä siihen. Se on semmosta vähän keskittämistä ja tiivistämistä. Vähä sama ku kaupunki versus maaseutu ajatus, että siksi ku on enemmän ihmisiä yhdessä, niin sitä yhteen törmäilyä ja ajatuksenvaihtoa, se on myös intensiivisempää.
Max: Tuossa mainitsitkin tuosta kaupunki versus maaseutu. Kuinka laajalta alueelta tänne LittFestiin tulee yleensä vieraita, nimenomaan siis kuuntelijoita?
Ilkka: No mä sanoisin, et kuuntelijat on kyllä suurilta osin, varmaan 99 prossaa paikallisia. Ei olla tehty mitään kyselyitä, mutta se nyt näkyy ja tuntuu siinä tilassa, että voi nähdä tuttuja sen verran, että voi jo tehdä jotain arvioita. Ja niin, että tämmönen sisältö sitten voi olla, et se ei oo semmonen, minkä takia tekee jonku matkan kauempaa, että yöpyisi.
Mutta ihan tästä lähikunnista tulee kyllä, ja varsinkin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, niin aika paljon asiakkaita löytää meidät. Se on varmasti just siksi, että tarjotaan sitä ruotsinkielistä sisältöä tällä tavalla.
Ja meillähän on ilmaset sisällöt, mikä on semmonen, mistä haluisin pitää kiinni hamaan loppuun asti. Koska se on yks semmonen demokratiatekijä, saavutettavuustekijä, että ei se pääsylipun hinta ainakaan jätä ketään rannalle sitte, joka haluis nauttia kulttuurista.
Max: Tähän loppuun, jos vielä sanoisit muutamilla sanoilla, että kuinka helppoa tai vaikeaa, haastavaa on järjestääki tämmöstä kirjallisuusfestivaalia?
Ilkka: Joo. Eihän se mitään oikeesti kovin helppoa oo sinänsä. Koska siihenhän liittyy hyvin paljon asioita, ja koko tapahtumatuotanto on oma ammattikenttänsä. Niin siinä varmasti, jos tulee niin sanotusti vihreenä toimimaan, niin oppii paljon uutta. Että ei se oo ehkä ihan sellaselle. Tai sille pitää varata resurssit ja aikaa sille työlle. Et se ei oo vaikeaa, mutta siin on paljon hommaa.
Ja just sellasta, mitä ei välttämättä kylmiltään pysty edes kuvittelemaan, mitä kaikkea liittyy siihen, kun järjestetään tämmönen. Ihan luvista ja tekniikasta ja justiin matkoista, ja milloin, ja aikataulutus. Se on sellasta isoo palapeliä, mitä saa siinä sitten rakentaa. Tai tietenkin tapahtuman koosta riippuen, kuinka iso se palapeli on. Mut se on ehkä se haaste siinä.
Sitten kans kirjastoissa usein, tai voi olla semmonen hyvä tilanne, et on tapahtumatuottaja, oma kirjastolla, joka tietenkin sitten helpottaa sitä työskentelyy. Mutta että jos kirjastovirkailijajohtosesti tekee sitä, niin sit se on varmasti esimiesten tehtävä sitten varata sitä työaikaa myös tälle työskentelyyn, ettei se joudu oman työn ohella sitä ratkaisemaan, näitä asioita.
Kyllä mä silti kannustaisin kaikkia kokeilemaan ihan niitä hullujakin ideoita, että kaikkihan alkaa jostaki. Yleensä se on joku semmonen idea, mistä sitte paketoidaan jonkinlainen toimiva konsepti. Ihan rohkeasti vaan järjestämään erilaisia tapahtumia. Mä nään niissä suuren arvon. Sitä ihmiset haluaa, sellaista yhteenkuuluvuutta, sosiaalisia tilaisuuksia, ja tuntea sen, et on osa yhteisöä. Niin tollasiin asioihin pystyy kirjasto vastaamaan hyvin tapahtumien kautta.
Max: Okei. Kiitos paljon, Ilkka.
Ilkka: Kiitos, Max.
[loppumusiikki]
Oikein hyvää alkavaa vuotta!
AKEpampaksen joulukuu sujahti vielä luetteloinnin ja digilukutaitojen koulutusten parissa, olimme myös luennoimassa SEAMK:in tuleville kirjastonhoitajille tulevaisuuden musiikkikirjastotyön muutoksista ja kasvavista tarpeista.
AKEpampaksen vuoden 2025 toimintasuunnitelma on nyt valmis. AKEpampas painottaa toimintavuoden 2025 aikana kolmea teemaa, jotka huomioidaan esim. koulutuksissa, podcasteissa ja työryhmien työskentelyssä. Teemat ovat:
1. Tulevaisuuden työkalut
2. Kansallinen lukutaitostrategia
3. Kulttuuri- ja työhyvinvointi
Näiden lisäksi vuoden neljäs painopiste on yhteistyön ja erityisesti kimppayhteistyön kehittämisessä.
Libopin vetovastuu siirtyi AKEpampakselle alkuvuodesta ja vastaamme sen toiminnasta seuraavat kaksi vuotta.
Voit lukea toimintasuunnitelmamme kokonaisuudessaan verkkosivuiltamme www.akepampas.fi.
Vinkkauspiiri kokoontuu jälleen 30.1.2025 ja aiheena on Kirjasomen hitit.
Seniliinien tavoitteet vuodelle 2025 ovat sanataiteeseen tutustuminen, senioreille suuntautuvan kirjallisuuden avaaminen, toiminnallisten ideoiden jakaminen ja opastaminen matalan kynnyksen tapahtumien järjestämiseen. Vuoden ensimmäinen tapaaminen on 29.1. SeniorPampasten tavoitteet vuodelle 2025 ovat vapaaehtoistyön aktivoiminen, senioreiden tavoittaminen paremmin, kehittää kotipalvelua (Boken kommer), sekä kerätä kirjalistoja senioreille parhaiten sopivasta kirjallisuudesta. 22.1. SeniorPampasten vieraana on Åsa Persson Soselen kirjastosta Ruotsista, joka kertoo heidän kirjastonsa senioripalveluista. Musatiimi kokoontuu 15.1. vuoden 2025 tavoitteiden suunnittelun merkeissä.
Syyskauden viimeiset johtajakahvitkahviteltiin 4.12. yhdessä Lahden alueellisen kehittämistehtävän alueen monialajohtajien kanssa ja puhujana oli tutkija Eeva Nummi, joka piti luennon dialogisesta johtamisesta.
ÅKE järjestää jälleen Bokkarusellenin, tänä vuonna kokoonnutaan 22-23.1. Helsingin Luckanilla ja kirjastokaista striimaa tapahtuman. ÅKE:n uutena vetäjän aloittaa helmikuussa AVI:n Lena Sundström.
Libopin yhteisille kursseille on nyt käytössä yhteinen salasana, mutta mikäli olet jo ehtinyt aloittaa kurssin vanhalla salasanalla, on se toiminnassa kurssialustalla kurssin loppuun saakka. Vanhat avaimet toimivat vielä tammikuun ajan uusien rinnalla. Alueellisissa kursseissa on edelleen käytössä omat salanansa. Voit tiedustella kurssien salasanoja osoitteesta akepampas@vaasa.fi
Järjestämme alueemme kirjastokimpoille yhteiset kehittämispäivät vuoden 2025 aikana. Kimppapäivät järjestetään eri kuukausina, eli mikäli et pääse oman alueesi kimppapäivään, voit osallistua toisen alueen päivään. Kimppapäivien sisällöt vaihtelevat hieman alueiden toiveiden mukaan, mutta jokaisessa hyödynnämme Topaasia-kortteja, joilla pyritään kehittämään työskentelytapoja.
Tammikuun podcast jakso julkaistaan 15.1.2025, vuoden ensimmäinen aihe käsittelee kirjallisuusfestivaalin toteuttamista kirjastoissa, aiheeseen tutustuttaa Vaasan kaupungin kulttuurituottaja Ilkka Nyqvist, joka on useamman vuoden ajan toteuttanut Littfest -tapahtumaa Vaasassa. Löydät podcastimme Spotifystä nimellä Pinnalla/Flytande.
Åkes vårwebbinarium
Må bra på jobbet
Tisdag 30.5 kl. 12:30-16
Snart har vi alla jobbat och stått i igen en hel termin. Men innan vi går på grönbete, inbjuder Samarbetsgruppen Åke hela bibliotekspersonalen till sitt vårwebbinarium med välmående som tema.
Vi får höra Ronnie Grandell inleda om självmedkänsla som en grundsten för ork och välmående. Ronnie Grandell är arbetshälsopsykolog och ledarskapscoach och har skrivit flera fackböcker, bland annat om självmedkänsla.
Vi får också bekanta oss med hur man skriver sig lugnare och friskare. Med papper och penna i handen kan vi enligt forskningen skriva oss lugnare, friare, lyckligare och till och med få ett starkare immunförsvar och en förbättrad sårläkningsförmåga, men är det sant? Kom och prova själv. Johanna Björkell, universitetslärare i pedagogik, forskare och coach, ger praktiska tips och visar hur man gör.
Vi får också höra om en enkätundersökning om unga anställda på bibliotek och deras motivation och välmående. Och mitt i programmet får vi koppla av med meditation och andningsövningar.
Kom med på ett annorlunda webbinarium! Ta med penna och papper.
Anmäl dig senast 26.5.2023.
PROGRAM
12:30 Välkommen
12:35 Självmedkänsla – en grundsten för ork och välmående
Ronnie Grandell, arbetshälsopsykolog på Mehiläinen, ledarskapscoach och fackboksförfattare
13:15 Paus
13:20 Din handstil kan förändra ditt liv
Johanna Björkell, universitetslärare i pedagogik, forskare och coach
14:45 Avkopplande meditation med andningsövning med Nina Sjöström på Jooga Porvoo.
15:00 Paus
15:05 Johanna Björkell fortsätter
15:40 Arbetstillfredsställelse och välmående bland unga anställda på bibliotek (på finska, ppt på svenska)
Aija Laine, specialplanerare, nationella utvecklingsuppdraget vid Helsingfors stadsbibliotek
16:00 Avslutning
Arr. Den svenska samarbetsgruppen för bibliotekens utvecklingsuppdrag Åke
Olemme vihdoinkin saaneet yhteisen alueellisen sijaispankin avattua. Lista on vielä hyvinkin suppea, joten nyt kaipaamme sijaispankkiin henkilöitä, jotka haluavat ilmoittautua sijaisiksi Pohjanmaan, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueen kirjastoihin (lomakkeella on myös mahdollisuus ilmoittautua vain tietyn alueen kirjastoihin). Kaikki kiinnostuneet voivat ilmoittautua, mutta erityisesti toivomme harjoittelijoita, opiskelijoita, määräaikaisia sekä jo nyt sijaisuuksia tekijöiden hakemuksia. Lista ei ole julkinen, vaan listaa voi kysyä nähtäväksi vain meiltä AKEsta.
Täältä löydät linkin lomakkeeseen. Lomakkeen linkkiä saa jakaa kaikille kiinnostuneille sekä alla myös qr-koodi lomakkeeseen
Lomakkeen täyttämiseen menee jonkin aikaa, riippuen kuinka hyvin haluaa täyttää mm. työ ja koulutushistorian yms. Muutama kohta on palkollinen, kuten yhteistiedot, jotta kirjastojen on helpompi tavoittaa haluamansa henkilön, mutta muuten lomake on hyvin vapaasti täytettävissä.
Nu har vi äntligen öppnat en gemensam regional vikariepool. Listan är ännu ganska begränsad, så nu söker vi personer som vill anmäla sig som vikarier till biblioteken i Österbotten, Södra- och Mellersta Österbotten (på formuläret finns också möjligheten att anmäla sig endast till några bibliotek). Alla intresserade kan anmäla sig, men vi önskar särskilt ansökningar från praktikanter, studerande, visstidsanställda och från dem som redan nu vikarierar på området. Listan är inte offentlig och man kan fråga efter den endast från oss som arbetar på AKEpampas.
Här finns länken till formuläret Länken till formuläret får gärna delas med alla intresserade och nedan finns också en QR-kod till formuläret.
Det tar en stund att fylla i formuläret, beroende på hur väl man vill fylla i arbets- och utbildningshistoriken, osv. Några fält är obligatoriska, t.ex. kontaktuppgifter, så att biblioteken lättare kan nå den önskade personen, men annars är formuläret ganska fritt att fylla i.