Palvelupäällikkömme Jimmy Pulli siirtyi kahdeksi vuodeksi virkavapaalle ja hänen sijaisenaan toimii 30.9.2024 alkaen Marika Sykkö hänet tavoittaa osoitteesta marika.sykko@vaasa.fi ja puhelinnumerosta 040 198 5667.
Syyskuun kirjastokierroksilla pääsimme tutustumaan viehättäviin kirjastoihin alueellamme, joista yksi oli Karijoen kirjasto, mikä on tehty vanhan elintarvikekaupan tiloihin ja Kaskisten kirjaston väistötiloihin, mikä sijaitsee entisessä kirkossa. Tutustuimme myös Seinäjoen uuteen kirjastoautoon Valoon, Peräseinäjoen ja Ylistaron lähikirjastoihin sekä Mustasaaren pääkirjastoon.
Lähdimme Jyväskylän opintoretkelle reippain mielin jo aamuvarhain, vaikka matka oli pitkä, meni se rattoisasti kollegoiden kanssa tutustuen. Meille osui loistava matkasää, Jyväskylässä oli 26 astetta lämmintä sekä aurinkoista. Osa porukasta ruokaili Toivolan pihalla, jossa pääsimme hypistelemään artesaanituotteita sekä ihania lankoja Titityy -lankakaupassa. Hip hop -kirjastossa pääsimme tutustumaan monipuolisesti uudenlaiseen musiikkikirjastotyöhön, mikä on kohdistettu nimenomaan nuorille ja toteutettu yhteistyössä Kulttuuriyhdistys TUFF:in kanssa vuonna 2013. Kirjaston toimintaan kuuluu työpajatoiminta, mikä on suunnattu nuorille.
Åke järjestää 11.10.2024 klo 9:30-11:00 Valmiustyöpajan ruotsinkielisille alueille. 22.11.2024 on syksyinen tapaaminen kustantajien kanssa klo 10-12:00, jossa esitellään kirjauutuuksia, sekä järjestetään paneelikeskustelu, missä käsitellään tyypillistä suomenruotsalaista lukijaa- millainen käsitys on kirjastonhoitajilla sekä kustantajilla kohderyhmän kiinnostuksen kohteista. Maaliskuussa järjestetään taas Smakbitar.
Libopin vetovastuu siirtyy meille AKEpampakseen seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Tämä vastuu pitää sisällään: Toimikunnan työskentelyn mm. kokouskutsut, toimintasuunnitelman laatimisen, vastuun markkinoinnista sekä AKE:jen ja VAKE:n yhteisestä Liboppi -budjetista. Toimikunta tekee yhdessä kaikki päätökset sekä vastaa kurssien pedagogisista sisällöistä ja kehittää alustaa paremmaksi Turun AKE:n kanssa, joka huolehtii alustan teknisestä ylläpidosta.
Lokakuun Podcast -jaksossa on kuunneltavissa Päivi Litmanen-Peitsalan puheenvuoro tekijänoikeuslain sanoittamisesta ja selventämisestä kirjastotyön näkökulmasta. Voit kuunnella jakson täältä
Digiryhmässä vierailee Esa Riutta 16.10. hän opastaa tekoälyn maailmaan ja antaa vinkkejä tekoälyn hyödyntämiseen kirjastopalveluissa.
10.10. järjestetään LAKEpampaksen yhteistyönä pelipäivä, jonka teemana on Kirjasto pelin ja leikin näyttämönä.
Lanukkaat ja Barnpampasit kokoontuvat jälleen 1.10. päivän ohjelmassa on ERTE:n puheenvuoro, jossa he avaavat toimintaansa.
Seniliinit tutustuivat Seniorsurfin toimintaan Emmaleena Niemen opastamana, tapaamisen pohjalta saatiin käytännön kirjastotyöhön sovellettavaksi seniorien digiopastuksien moninaisuutta. Seniorpampasten vieraina olivat Anna Forsman ja Johanna Nordmyr, jotka kertoivat, miten @geingonlinen madaltaa senioreiden kynnystä asioida verkossa, sekä kuinka verkostoitua verkon kautta.
Musatiimin tapaaminen muuttui Teamsissa järjestettäväksi ja päivän aikana perehdyttiin musiikkipalveluiden monimuotoiseen toteutukseen osana kirjastopalveluja, hyödyntäen studiotoimintaa, sekä mediapalveluita. Päivän kouluttajina toimi Max Bäckman, Geir Byrkjeland ja Timo Nevala.
Lokakuussa on kuultavissa Celian muutoksista 15.10 ruotsiksi ja 29.10 suomeksi. 22.10 voit liittyä linjoille kuuntelemaan AKEPIKE:n ja AVI:n kanssa yhteistyössä toteutettu avustusinfo. 24.10 Kokoonnumme jälleen kuulemaan osaamisen vaihtoa Långfikan -muodossa Ruotsin kirjastojen kanssa. AKEpampas osallistuu lokakuussa myös Puolan Varsovassa järjestettävään Baltian maiden kirjastojen Symposiumiin.
Suomenruotsalaiset kirjastopäivät järjestettiin Maarianhaminassa 15.–17.5. ja niiden teemana oli Demokratia ja yhteisöllisyys. Mustasaaren kirjastosta meitä oli neljä osallistujaa. Päivien aikana saimme kuunnella luentoja mm. ihmiskohtaamisista ja rinnakkaiselosta kirjastoissa, valmiudesta sekä kulttuurin roolista (korkea)koulutuksessa. Osallistuimme myös shared reading -mallia ja kirjastojen valmiutta koskeviin työpajoihin, ja kirjailijat Jolin Slotte ja Karin Erlandsson keskustelivat selkokielellä kirjoittamisesta. Päivien aikana oli myös mahdollista tutustua useampaan kirjastoon: Maarianhaminan kaupunginkirjastoon, Jomalan kirjastoon ja Ytternäsin koulukirjastoon. Matkan kulinaarinen kohokohta oli päivällinen Smakbyn ravintolassa, jossa Michael Björklund kertoi omista kokemuksistaan työelämänsä aikana.
Kirjastopäivien ohjelmassa oli useampi mainitsemisen arvoinen osio. Muutama meistä kokeili shared reading -mallia koulutetun ohjaajan johdolla. Tekstin sisällön yhdessä pohtiminen oli mielenkiintoinen uusi tapa keskustella lukukokemuksista. Tommi Laition rinnakkaiseloa käsittelevä esitys loi parempaa ymmärrystä siitä, miten eri käyttäjäryhmiä ja heidän erilaisia, ja välillä ristiriitaisiakin, odotuksiaan ja tarpeitaan voi käsitellä. Selkokielellä kirjoittamista koskeva keskustelu muistutti meitä saavutettavien medioiden tärkeydestä, jotta tieto ja kirjallisuus olisi kaikkien saatavilla, rajoitteista huolimatta. Kirjastokäyntien aikana saimme tietoa erilaisista lukemisen edistämistavoista ja uusia ideoita kirjastotilojen käytöstä.
Monipuolisen ohjelman ansioista saimme paljon uusia ideoita kotiin tuotaviksi omiin kirjastoihimme. Oli myös mukavaa ja antoisaa tutustua kollegoihin muista kirjastoista ympäri Suomen, ja lähdemme mielellämme jatkossakin sekä Maarianhaminaan että suomenruotsalaisille kirjastopäiville!
Tina Back, Emilia Lall, Mikaela Lövdahl, Tove Miekk-oja
Vuosi on mennyt hurjaa vauhtia ja sen aikana on tuotettu uutta lainattavaa aineistoa, on koettu uusia kohtaamisia kirjastolaisten kanssa, sekä tehty paljon muutoksia myös AKEpampas -tiimimme toiminnassa. Uusin lainattava laatikkomme on Pelilaatikko, Pelilaatikosta voit löytää lapsille ja nuorille suunnattuja erilaisia ryhmä- ja lautapelejä, ipadin, kuulokkeet sekä VR –lasit. Pelilaatikon laina-aika on kuukausi. Paljon käytetty ja rakastettu Taikalattia jää viimein eläkkeelle vuoden lopussa, vielä on mahdollista varata sitä syyskuusta vuoden loppuun. Kevät jatkuu kirjastokierroksilla, toukokuun kirjastokierroskohteinamme ovat: Alajärvi, Alavus, Kuortane, Lapua ja Teuva.
Ennakoiva henkilöturvallisuus ja uhkaavien tilanteiden hallinta –koulutus järjestetään torstaina 30.5.2024 klo 8.30-16.00 Lapualla Kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa. Kouluttajana on Tero Ålander Mielenrauha Oy:sta. Koulutus on Trafin hyväksymä ja siitä saa ammattipätevyystodistuksen, joka on voimassa viisi vuotta. Todistuksen maksaa jokainen kirjasto erikseen. Ilmoittautuminen 22.5.2024 mennessä täältä.
Digiryhmän kevään viimeinen kokoontuminen on 31.5. Henri Vuorenmaa ja Virpi Kortesniemi esittelevät Seinäjoen kirjastojen digitukitoimintaa.
Osallistuimme VAKE:n ja AKE -koordinaattorien yhteisille kehittämispäiville Rovaniemellä 18-19.4. Päivien aikana tutustuimme toisiimme ja toimintatapoihimme syvällisemmin. Kuulimme myös tulevaisuuden ennakoinnista Oona Tikanojan kertomana. Mikäli osallistut Kuopion kirjastopäiville, tule moikkaamaan meitä 4-5.6 AKE:jen yhteiselle esittelypisteelle! Vuoden 2024 opintoretki tehdään nuoriso -teeman mukaisesti Jyväskylän Hip Hop -kirjastoon 5.9. Teemme matkan yhden päivän aikana, bussi lähtee Kokkolasta, poimii matkaan kulkijoita Vaasan ja Seinäjoen kautta. Ilmoittautuminen on nyt avoinna täällä ja otamme ilmoittautumisia vastaan kesäkuun loppuun saakka. Käy kuuntelemassa viimeisimmät Podcast -jaksomme täältä
AKEpampas toivottaa kaikille oikein hyvää kesää ja mikäli kesällä on rauhallista aikaa kirjastoissa, voit käydä läpi Libopin kursseja tai kuunnella Podcastiamme!
Tämän vuoden toinen nuorten kohtaamiseen valmentava koulutus lähtee käyntiin maaliskuussa. ART-menetelmään perustuvat koulutukset nuorten ja lasten kohtaamisesta toteutetaan verkossa suomenkielisellä ja ruotsinkielisellä ryhmällä.
Osaamisen johtamisen viimeinen koulutuskerta toteutettiin AVI:n kanssa yhteistyössä helmikuussa. Oli mukavaa, että alueen johtajia oli aktiivisesti mukana, sekä koulutus koettiin tarpeelliseksi. Johtajapäivien innoittamat Johtajien aamukahvit saavat alkunsa maaliskuussa ja ensimmäisessä tapaamisessa vierailevana puhujana on Erten Mervi Heikkilä, joka kertoo Erten toteuttamasta oppaasta nuorten kohtaamiseen -heille, jotka eivät nuorten parissa aktiivisesti työskentele.
Musatiimissä oli helmikuussa vieraana aivotutkija professori Seppo Soinila, joka opasti ymmärrykseen musiikin vaikutuksesta ihmisaivoihin.
Seniliinien vieraana maaliskuun tapaamisessa kuullaan Tervon kunnankirjaston kirjastonhoitajan Henna Ruuskasen työpäivistä seniorien säännöllisten digiopastusten parissa. Seniorpampasten maaliskuisessa tapaamisessa vierailee Tiina Kallio Sallan kirjastosta, kertomassa heidän seniorityöstään Lapin alueella.
Digiryhmä fokusoi suunnitelmaa kuluvalle vuodelle ja pohtii yhdessä mahdollisia vieraita, joilta saada hyviä käytännönläheisiä vinkkejä digihaasteiden selättämiseen.
Virkailijavaihdoissa voi oppia jotain uutta tai tuoda omaa osaamistaan toiseen kirjastoon, vaihdot ovat jälleen aktivoituneet koronan jälkeen ja ensimmäinen vaihto toteutettiin helmikuussa Seinäjoelta Kokkolaan.
AKE-alueiden, VAKE:n ja Erten helmikuisesta tapaamisesta jäi päällimmäisenä mieleen Kuopion AKE:n Nepsy-loota. Nepsy -lootasta voi löytää erilaisia keskittymistä sekä ajanhallintaa tukevia apuvälineitä ja se on tarkoitettu kirjastojen henkilökunnan tutustumiseen aiheeseen. Nepsy -aihe näkyy myös Kuopion alueella kirjaston Nepsy -nurkkauksessa. Lisää tietoa aiheesta löydät täältä .
Lastenkirjastotyön päivää vietetään jälleen keväällä. Tule mukaan Pietarsaareen 12.4! Päivä toteutetaan alueen toiveen mukaisesti kaksikielisenä ja päivän teemana on monikielisyys. Uusimmat Podcast -jaksot voit käydä kuuntelemassa täältä .
Vuoden ensimmäinen koulutus käsitteli aihetta Nuorten kohtaaminen ja ongelmatilanteet. Koulutus oli tilattu Mielenrauhaa -palvelusta ja koulutuksen piti erityisluokanopettaja Mika Vesala. Osallistujia saapui runsaasti ja koulutuksen aikana ehdittiin käsitellä aihetta laajasti sekä monipuolisesti.
Senioriryhmien Digi-teeman käynnisti Seniliinien ryhmässä Helsinkimission Koti- ja etätukihanketta tekevät Nina Saarinen ja Sirpa Hirvonen, Senior Pampaksissa Cecilia Parkert esitteli ruotsalaista DigiSen -projektia. Musatiimi toivoi vuodelle 2024 esiintyjää kiertueelle eri alueiden kirjastoille. Koska vuoden teemana on digitalisaatio musiikissa, pyritään esiintyjäksi saamaan konemusiikkia tuottava esiintyjä. Tammikuun tapaamisessa musatiimi sai kuulla Oulunkylän kirjaston kirjastovirkailija Niko Jylhältä kokemuksia sekä neuvoja Biisipajan järjestämiseen eskari-ikäisille.
Esihenkilöpäivästä alkanut johtajille suunnattu Osaamisen johtamisen – koulutuksen viimeinen koulutuspäivä järjestetään 13.2. Mikäli aihe kiinnostaa, mutta et ehtinyt kahteen ensimmäiseen osaan voit osallistua viimeiseen, koska ne ovat omalla tavallaan irrallisia koulutuspäiviä.
Tammikuussa julkaistiin podcast -jakso Tapahtumatuotannosta kirjastoissa, jossa annetaan vinkkejä ja helmikuun jaksossa Sini Helminen ja Minna Mohr puhuvat lukemisen edistämisestä nuorille sekä monikielisille. Voit kuunnella podcastit täältä .
Aloitamme tänä vuonna tarkemman tilastoinnin toiminnastamme, joten siirrymme Forms -pohjaan kouluttautumisiin ja tapahtumiin ilmoittautumisissa, sekä palautelomakkeissa. Forms soveltuu joustavasti näihin kaikkiin toimintamuotoihin, jolloin meidän ei tarvitse hajottaa lomakkeita usealle eri palvelualustalle ja saamme selkeän tilastointimateriaalin Forms -sovelluksen kautta.
Verkkosivuillamme toimii sähköinen varauskalenteri lainattavaa aineistoa varten alkuvuodesta lähtien. Tämä helpottaa alueen kirjastojen varauksien tekemistä itsenäisesti ja kalenteri toimii reaaliajassa.
AKEpampaksen logon tunnistat jatkossa tästä
Voit kuunnella podcastin täältä: Pinnalla/Flytande
kriisinkestävyys kirjastoissa podcast
Äänitteen kesto: 34 min
Litterointimerkinnät
| Haastattelija: | Haastattelija |
| Vastaaja: | Mika Mustikkamäki |
| sa- | sana jää kesken |
| (sana) | epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja |
| (-) | sana, josta ei ole saatu selvää |
| (–) | useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää |
| [tauko 10 s] | vähintään 10 sekunnin tauko puheessa |
| , . ? : | kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa |
[musiikkia]
Haastattelija: Tervetuloa Vaasan AKEpampaksen Pinnalla -podcastiin. Mika Mustikkamäki toimit Avin kirjastotoimen ylitarkastajana.
Mika Mustikkamäki: Kyllä. Moikka vaan. Kiitos kutsusta.
Haastattelija: Ja meillä on tänään aiheena on kriisinkestävyys kirjastoissa, niin mitä haluaisit kertoa, miten kriisinkestävyys tulkitaan?
Mika Mustikkamäki: Niin. Kirjastolaiset haluaa aina ensimmäisenä määritellä terminologiaa. Sehän on [naurahtaa] mukavaa. Elikkä kriisinkestävyys, sitä vois vähän tietenkin sen sanakirjamääritelmään kautta. Mehän tunnetaan ehkä kriisinkestävyydelle resilienssi sanan kautta. Sitähän on tässä viime vuosina aika paljon kuultu eri lähteistä. Se tapa miten mä ite oon kriisinkestävyyden tai resiliencesin itselleni avannu viime vuosien aikana, niin on jonkinlainen toimintakykyisyyden säilyttäminen tai erilaisista kriisitilanteista tai poikkeustilanteista palautuminen ja ehkä semmonen yleinen häiriöiden sietokyky.
Ja se et jos pohtii sitä, että no minkälaisia näkökulmia tähän kriisinkestävyyteen ja sit voi ottaa. Niin varmaan ainaki semmosen jaottelun vois tehdä, et sitä voidaan tarkastella niinkun yksilön tai sit organisaation näkökulmasta. Kriisinkestävyyttä siis. Ja ne ehkä voi tartuttaa vähän eri asioita.
Et jos lähdetään siitä, mikä on yhteistä sekä yksilö- et organisaationäkökulmille, niin on varmaan se sekä yksilöllä että organisaatiolla ois valmiutta selviytyä semmosista yllättävästikin vastaan tulevista arkisista asioista, jotka vaikuttaa kirjaston vaikka tässä tapauksessa tai sitte siihen yksilön toimintaan ja toimintakykyyn. Ja ehkä se, että kun ja jos kohtaa ja tulee vastaan tämmösiä niinkun kriisi-tyyppisiä muutoksia, niin on mahdollisuus ehkä sopeutua tai ainakin muuttaa omaa sellaista perustoimintaa sillä tavalla, että pysyy toimintakykyisenä siinä muuttuneessa toimintaympäristössä.
Et mä en tiedä, onko sitä kuinka niin kuin… tässä on viime vuosina niin paljon puhuttu tästä kriisinkestävyydestä ja resilienssistä, et onko tää jotenki jo kaikille itsestäänselvää, mutta itellä se jotenkin niinku liittyy siihen siihen muutos- ja toimintakykyisyyteen ja tavallaan palautumiseen sitten poikkeustilanteista.
Haastattelija: No kuinkas se sitten kirjastotyössä näkyy esimerkiksi henkilökunnan suhteen?
Mika Mustikkamäki: No siin on varmasti semmoinen seikka, et jos ajatellaan aivan puhtaasti sitä henkilöstön kriisinsietokykyä tai resilienssiä, niin siis ihan semmonen niinku… kriisitietoisuuden tai tämmösen niinku herättäminen voi olla tärkeää. Että tiedetään ikään kuin, mistä puhutaan kun puhutaan resilienssistä tai kriisinsietokyvystä tai tämmösestä poikkeustilanteista palautumiskyvystä. Et mun mielestä se semmonen tietynlainen tietoisuuden herättäminen on tärkeetä.
Sillon kun tiedetään, että minkälaisiin poikkeustilanteisiin tai kriiseihin varaudutaan, miksi niihin varaudutaan ja miten, niin silloin ehkä ollaan tavallaan valmiimpi on myös osallistumaan semmoseen ennakoivaan työhön, missä sitten näitä kriisejä voidaan koettaa ainakin jollain tavalla ennakolta nähdä ja lähestyä. Mutta jos ajatellaan ihan konkreettisella tasolla, niin mun mielestä henkilökunnan ja kirjastolaisten kriisinkestävyyttä siis voidaan parantaa ja ylläpitää palaamalla ihan perusasioihin, jos ajetallaan johtamisen näkökulmasta ja se, et meil on niinkun hyvä ryhmähenki, se et me tunnetaan jonkinlaista empatiaa meidän työtovereita kohtaan ja ollaan tavallaan valmiita ja avoimia kuuntelemaan toista, asettumaan toisen asemaan, ni sillä päästään jo tosi pitkälle.
Mun mielestä semmosen perusluottamuksen rakentaminen niin kuin kriisiaikoihin varautuessaan, mutta myös kriisiaikojen läpi eläessä on tosi tärkeetä. Se et meillä on horisontissa jonkinlainen näkymä siitä, et me ollaan palaamassa tai ollaan matkalla kohti sen poikkeustilan tai kriisitilanteen päättymistä, et jotenkin ite ajattelee, et se on hirveen tärkeetä, että on semmonen niinku luottamus tulevaisuuteen ja myös näkymää, et miten sinne tulevaisuuteen päästään. J
a sitä kautta tietysti, että tämmönen tilanne voi syntyä, niin se viestiminen on kauheen tärkeetä. On se sit esihenkilön viestintää tai sitten ne kirjastolaisten viestintää vaikka suoraan asiakkaille, jos ajatellaan sitä, et miten se resilienssi koskettaa ja kriisin kestokyky sitten meidän asiakkaita, niin se viestiminen on tietysti ihan ensiarvoisen tärkeetä. Et pidetään kaikki mukana myös siinä viestintällisessa ketjussa.
Haastattelija: Kuinka sitten kirjastopalvelut toimii asiakkaiden kannalta hyvin kriisinkestävyyden tukemiseksi?
Mika Mustikkamäki: Joo, no tää on tietysti se ihan perustava kysymys, että mitä kirjastot voi tehdä asiakkaidensa kriisinsietokyvyn vahvistamiseksi. Monessa yhteydessä on viime vuoden aikana kuullu sanonnan siitä, et kirjastojen olemassaololla on jo sinällään niinku hirveän tärkeä merkitys… kansalaisten kriisinsietokyvyn kannalta, mutta myös muuten. Et meillä on jonkinlaisia julkisia instituutioita, joihin on semmonen perusluottamus olemassa ihmisillä.
Siis kirjastollahan on siinä mielessä tosi hyvä lähtökohta, että kansalaisethan luottavat kirjastoihin aika yksiselitteisen vahvasti. Siinä on mun mielestä niinku ihan valtavan hieno potentiaali, minkä päälle rakentaa siitä kirjastojen kriisitietoisuutta tai sitä heidän toimintaa sinne asiakkaiden suuntaan. Et mä jotenkin näkisin, että varmaan siinä palataan niihin peruskivijalkoihin, et meil on ne fyysiset tilat, jotka voi tukea monella eri tavalla monenlaisissa erilaisissa kriisitilanteissa. Se on se matalan kynnyksen paikka tai kynnyksetön paikka, minne asiakkaiden on helppo tulla, jos he itse kohtaa elämässään kriisejä tai sit jos meillä on ihan semmosia yhteiskunnallisia poikkeustilanteita, niin kirjastot on kuitenkin se se fyysinen tila ja paikka, jonne voi tulla ikään kuin vetäytymään semmosesta akuutista omasta tilanteesta vähän toisenlaiseen toimintaympäristöön.
Sitten meil on tietysti se valtavan osaava henkilökunta, joka on tavallaan ottamassa niitä ihmisiä vastaan, kohtaamasta heitä, keskustelemassa heidän kanssaan. Siis kirjastoilla on mun mielestä niin kuin valtava tämmönen sielunhoidollinen tehtävä joskin ehkä vähän maallistuneemmassa mielessä kun [naurahtaa] joillakin muilla instituutioilla. Mut se on myös kriisinkestokyvyn kannalta nyt ihan valtavan merkityksellinen asia, et meillä on henkilökuntaa kirjastoissa, jotka asiakaspalveluu, tietopalvelua, mut ihan myös semmosia arkisia kohtaamisia.
Sit ehkä sinä kolmantena vahvana perustukipylväänä on totta kai ne kirjastoaineistot, josta sitten voi hakea niin kuin sitä semmosta henkireikää tai irtaantumista arjesta. Oppimisesta tai elämyksiä tai kokemuksia, jotka auttaa sit ehkä irtautumaan niistä välittömistä haasteista, joita elämässään kohtaa.
Haastattelija: Täs kohta mä voisin nostaa esiin kysymyksen, et ku aatellaa, et mitä suuria kriisejä tässä nyt on ollut pari vuotta kelataan taakkepäin, niin on ollut korona ja Ukrainan sota, mitkä on koskettanu hyvin vahvasti suomalaisia ja näkyneet myös hyvin vahvasti kirjastoissa. Koronan aikana ihan kirjastopalvelun hetkellisenä sulkemisena ja muutoksina ja hiljattain siinä paluuna takaisin arkeen ja sitten taas korona tähän, että yhteiskunnallisen näyttelyin ja toki aineistokokoelmiin otetaan huomioon, että meillä on pakolaisia tullut ja näin.
Niin kuinka helposti sitä voi, et jos tosissaan ajatellaa, että osa ihmisistä tulee niinku sitä arkea pakoon myöskin sinne kirjastoon, niin mikä siinä on se raja, että kuinka paljon kirjasto voi näkyä tavalla näissä kriittisissä asioissa tai ei kriittisissä, mutta kriisiin liittyvissä asioissa, ettei se niin kun on liian hyökkäävä tai päälle käyvää asiakkaalle? Et jos todellakin kaipaa sitä, ettei halua kuulla sodista tai muusta pakokauhua luovista asioista, niin et mikä on tavallaan se maltillinen tyyli ottaa kantaa ja tukea?
Mika Mustikkamäki: Toi on tosi hyvä kysymys. Ja varmasti on niinkin, että niinkun erilaisissa toimintaympäristöissä ne toimintatavat voi vaihdella ja niitten pitää vaihdella. Et me ollaan ehkä aluehallintovirastojen kirjastotoimessa aika paljon puhuttu viime vuosina siitä, että ne kirjastot on tosi niinkun omannäkösiä ja toimintaympäristöt on tosi oman näkösiä eri paikkakuntienkkin välillä ja paikkakuntien sisälläkin ehkä, jos on semmonen tilanne, et on sit useampia toimipaikkoja. Et varmasti se, et pystytään niinkun herkällä korvalla reagoimaan just siihen oman asiakaskunnan tarpeisiin, niin on tosi iso juttu.
Sit ehkä jos ajattelee, niin siis onhan sillä rakenteellisesti taustalla myös se, että kun kirjastot on osa niitä omia emo-organisaatioita, niitä kuntia ja useissa kunnissa toivottavasti nyt tässä vaiheessa näitten viimeisimpien kriisien jälkeen ollaan pohdittu myös sitä niin kun kriisivalmiutta laajemmin. Et kirjastot ois päässyt mukaan niihin keskusteluihin ja oltas tavallaan niinku yhdessä rakennettu sen koko kunnan niinkun valmiuskapasiteettia tai semmosta niinku varautumiskyvykkyyttä sit tämmösiin kriisitilanteisiin.
Et tätäkin asiaa voi lähestyy useammasta kulmasta. Jotenkin semmonen niinkun toimintasuunnitelma tai suunnitelmallisuus siinä varautumisessa on musta hirveen tärkeetä. Et ajatellaan sitä, että miten kirjasto haluaa näyttäytyä omille asiakkailleen. Et se ei tuu siinä tilanteessa, ku se kriisi on päällä, vaan et me oltas niinkun osattu varautua ja ennakoida myös sen oman toiminnan kehittämistä siinä.
Se on ihan ymmärrettävää, että erilaiset asiakkaat vaativat erilaista herkkyystasoa kirjastoammattilaisilta, mut mä en tiedä, onko siinä mitään oikotietä oikeastaan onneen, vaan et se sit liittyy tosi paljon siihen, että tunnetaan se oma asiakaskunta. Ja no, mun mielestä tää niinku kriiseissä tukeminen ja tämä, niin se koskee myös niinku semmosta käyttäjäryhmää, josta me ollaan ehkä puhuttu niin kuin kirjastojen ei-käyttäjinä ja jos ajatellaan tämmösiä laajempia yhteiskunnallisia kriisejä, niin mun mielestä se kirjasto voi olla merkityksellinen paikka myös sellaisille ihmisille, ketkä tavallisessa arjessa ei sitä kirjastoa käytä. Ja se on tietysti se ikiaikainen ongelma, että miten kirjasto tavoittaa ne niin sanotut ei-käyttäjät ja kuinka tällaiselle kohderyhmälle pitäs puhua nyt sit vaikka kirjastojen tämmösestä niinku henkisestä kriisinsietokykypalveluista tai mikä se sitten onkaan. Et on siinä varmasti työtä tehtävänä, eikä sellasia ihan patenttivastauksia tai ratkaisuja ei ole olemassa, vaan ne on tosiaan tosi paljon kiinni siitä kirjaston toimintaympäristöstä ja toisaalta siitä asiakkaiden tuntemisesta.
Haastattelija: Toki kirjastoalalla on jo nyt vaatimus tavallaan siihen, että mahollisimman niinku laaja-alainen osaaminen ja ymmärtäminen ja tunteminen ja tehdään yhteistyötä ristiin monen toimijan kanssa, kuten nuorisopalveluitten ja osittain sitten myöskin jo varmaan sosiaalipalveluidenkin kanssa. Niin tämmösissä poikkeustilanteissa sitten, missä vaaditaan tietynlaista niinkun muuntautumiskykyä, niin onko se kumminkaan kirjaston rooli sitten heittäytyä liian paljon sinne puolelle vai niinku onko se tärkeempää, et lähinnä silloin korostetaan niitä omia palveluita ja sitä omaa toimialaa?
Mika Mustikkamäki: Varmasti omista palvelusta lähteminen on tosi tärkeetä, et kuitenkin niinku äsken puhuttiin siitä, et mitkä on niitä vahvoja peruskivijalkoja siellä kirjastossa ja missä se on meidän ydinosaaminen. Niin ilman muuta sieltä kannattaa lähteä liikkeelle. Mut sit jos sen haluaa laajentaa sen ajattelun, et kuitenkin tämmöset niinkun isommat yhteiskunnalliset kriisit, jos nyt ajatellaan vaikka pandemian aikaan tai miksei myös tätä Ukrainan sotaan, Venäjä hyökkäyssota Ukrainassa, niin mun mielestä se niinku johdattaa vähintään kirjastolaiset ajattelemaan myös niin kuin sillä isommassa kuvassa. Ei pelkästään sen oman palvelutuotannon vinkkelistä. Ja jos sitä lähtee ajattelemaan näin, niin silloin se on hirmu tärkeetä, et on ne toimivat kontaktit ja yhteistyöverkostot siellä kuntien sisällä. Että tiedetään, et kenenkä kanssa lähetään puhumaan, jos puhutaan siitä, miten meidän kunta kokonaisuutena niinku lähtee tällasta varautumisen valmennustoimintaa vaikka kehittämään tai mitkä on meidän kunnassamme ne askelmerkit erilaisissa kriisitilanteissa. Liittyy se sitten henkisen kriisinkestävyyteen tai sit johonkin fyysiseen toimintaympäristöön liittyviin kriiseihin. Et tiedetään ne vastuut siellä kunnan sisällä ja tiedetään ne verkostot, kehän ottaa yhteyttä, kun se tilanne koittaa.
Voihan ilman muuta olla niin‚ että se joku semmonen mikrokriisi tulee pelkästään siellä kirjaston oman toiminnan sisällä, mutta et siihen tarvitaan mistä tukea vaikka sieltä kunnasta laajemmin. Niin sillon nää ois hyvä olla etukäteen tiedossa ja määriteltynä ne vastuut, et kuka lähtee mitäkin tekemään ja toteuttamaan sinne kriisitilanteeseen.
[musiikkia]
Haastattelija: Mites sitten näin niinku työnjohdollisessa näkökulmasta, jos jotkut kriisitilanteet koskettaakin henkilökuntaa tai joitain henkilökunnan henkilöitä hieman lähempää kuin toisia ja tavallaan niin kun se oma arjen hallintaa ja työssä jaksaminen ja selviytyminen on myöskin niinku kortilla, että ei välttämättä voimavarat riitä. Ni kuinka siinä kohtaa kannattaa parhaiten toimia?
Mika Mustikkamäki: Joo, mä en tiedä, oonko mä välttämättä ees ihan oikea henkilö edes vastaamaan tähän, mutta tietysti se on sitten aina siitä osaavasta johtamisesta kiinni, et pystyy tunnistamaan nopeasti omasta henkilöstöstä sellaset ihmiset, jotka tarvii vaikka enemmän tukea tällaisessa tilanteissa. Muuttamaan väliaikasesti ehkä heillä niinku tehtävää, tehtäväkuvaa tai niitä asioita, joista hän vastaa sille omassa kirjastossa. Ja nyt tietysti sillä oletuksella, että meillä on niin iso kirjasto kyseessä, että voidaan henkilöiden välistä työnjakoa tällä tavalla niin kuin lennosta muuttaa. Mut sellaisissa paikoissa, joissa se on, et ois mahdollisuus antaa ihmisille sitä yksilöllistä tilaa reagoida siihen ja tietysti käyttää mukana siinä vaikka työterveyspalveluja ja muita tällasia. Siihen saadaan ikään kuin moniammatillinen tiimi auttamaan sitte yksittäistä ihmistä.
Mut niinku äsken viittasin siihen, et se tavallaan ryhmähenki tai ryhmäytyminen isommassa kirjastossa, jossa sitä tiimiä ehkä on ympärillä enemmän, niin on tietysti hirveen tärkeä just semmosen… toisen asemaan asettumisen näkökulmasta. Et sit löytyy myös niiltä kollegoilta tavallaan ymmärrystä siihen, että kaikki ei välttämättä jaksa samalla tavalla, vaikka kohdataisikin samankaltasia kriisejä. Mutta henkilöstöjohtaminen ja… näkisin ite kyllä, et työterveyspalvelut on semmosii, mitkä kannattas aina niin kuin muistaa tollasessa.
Haastattelija: Joo ja korona-aikana näki sitten myöskin notkeuden, erityisesti ainakin Helsingissä, niin kirjastoalan henkilökunnassa siinä, että yhtäkkiä kun kirjastopalvelut meni kiinni, ni heitettiinkin aivan erilaisiin lähinnä enemmän niinku sosiaalialan töihin. Soittelemaan vanhuksia läpi ja viemään ruokapalveluita kotiin ovelle ja näin edespäin. Et siinä ei ollu aikaa kouluttautua, eikä… no oli siinä toki jonkunnäköistä koulutusta niihin ohjelmistoihin ja muihin tämmösii, mitkä oli pakko opetella, että siitä työstä selviytyi, mut tämmöstä niinku sosionomista näkökulmaa niin ei ja sitte varsinkin kun kohteena oli vanhukset, niin ei varsinkaan mitään vanhuspalveluiden koulutuksia tai tälläsi. Ei siin ollu aikaa semmosee. Et ei se ollu mahdollista.
Niin toki moni, joka on siis asiakaspalvelutyössä, niin kohtaa nää kaikki asiakasryhmät ja siellä työssään ikäryhmät ja muuta, mutta kun se lähtökohta ei ookkaa sitten enää se, et niinkun tuotetaan jotain kulttuurista lisäarvoa elämään, vaan niinku pyritään siihen, että se elämän hallinta ja ruoka ja kaikki muu niinku perusasiat toimii, niin se on ollut valtava harppaus ja siinä on nähny sen, että kuinka niin kun hyvin tavallaan meidän on työntekijät on kykeneväisiä tämmösiin äkillisiin roolimuutoksiin ja nopeita myöskin oppimaan uudenlaiset ohjelmistot ja uudenlaiset tavat toimia.
Mika Mustikkamäki: Kyllä. Siis mun mielestä tässä tulee se, mikä varsinkin tossa pandemian alussa huomattiin ja mikä ois niinku tärkeää muistaa jatkossakin niin on se, että kunnassa päättäjät tietävät, mitä kirjastot tekevät 2020-luvulla. Et kun nää pahimmat esimerkit pandemian alussa oli sitä, et oltiin siirtämässä kirjastoammattilaisen puistotoimen tehtäviin, kun oletettiin ihan vakavissaan, että me kirjastolaiset on ainoastaan asiakaspalvelijoina tiskissä ja nyt kun asiakkaat ei pääse tiloihin sisään, ni sit siellä ei ole mitään tekemistä sen lisäks.
Et tavallaan se sisäisen viestinnän merkitys ja se alituinen kirjaston roolin terottaminen sit siellä kunnassa niinkun päättäjille, että hei meillä on niinkun, et tiedättekö te mitä me oikeasti tehdään ja meidän mielestä meillä vois tämmösiä rooleja näissä poikkeustilanteissa. Se on hirveän tärkeitä, ettei sitte tuu tämmösiä, et oletetaan ihan mitä sattuu ja sit laitetaan ammattilaisia A) joku väärään paikkaan tai sit B) ei ymmärretä sitä moniammatillisuutta ja valtavaa niinku osaamisen kirjoa, mikä meillä henkilöstöllä on kuitenkin. Et voidaan hyödyntää erilaisissa tehtävissä. On se sitten tämmöstä informaation jakeluu tai viestintään liittyvä, mut jos ei nyt ihan riitä pensaita trimmailtais kuitenkaan, että se tuntuu menevän pikkasen ydinosaamisalueelta ohi. Mut pointtina siis se, että myös se sisäinen viestintä ja se semmoinen tietynlainen vaikuttajaviestintä on hirveen tärkeetä, kun puhutaan kirjastojen roolista tämmösissä kriisitilanteissa vaikka.
Haastattelija: Ja kirjastojen merkitys korostu ihan valtakunnallisesti siinä kohtaa, kun ovet meni kiinni.
Mika Mustikkamäki: Kyllä.
Haastattelija: Se oli kova paikka monelle. Ihan jo siinäkin, että laskujen maksamisesta tuli monelle ihmiselle erittäin vaikea asia tai OmaKannassa käymisestä tai muusta tämmösistä terveyspalveluista ja pankkiasioista, koska niin moni instanssi siirtää jo näitä heidän peruspalveluitaan kirjastoalalle.
Mika Mustikkamäki: Se on ihan totta. Se on ihan totta ja kyllähän niinku jälkikäteen sitten, kun pandemia alko näyttämään siltä, että se helpottaa, niin on pystytty kriittisesti puhumaan siitä, et oliko se niinkun oikeasuhtainen toimenpide, kun valtioneuvosto sitte määräsi kirjastot sulkemaan. Että sehän oli ihan perusoikeuksiin liittyvä asia ja muutamia oikeusoppineiden kannanottoja on tullut siitä, että ehkä vähän läikähti sitten maljan yli [naurahtaa] siinä alkuvaiheessa. Mutta mä ymmärrän sen toisaalta siinä, että silloin alkuvaiheessa oli hirveen vähän tietoa siitä, et mikä sen pandemian niinku todellinen luonne on. Et ehkä se oli siinä kohdassa oikea ratkasu sitten laittaa joiksikin viikoiksi palvelut kiinni. Aika nopeasti kuitenkin saatiin sit ruveta niitä ovia avaamaan.
Mut ihan ymmärrettävää on se, että se oli monelle niin kuin märkä rätti vasten kasvoja, että nyt se niinkun yksi semmonen luotettava tukikohta elämässä sitten ei ottanutkaan asiakkaita vastaan.
Haastattelija: Sä mainitsit aikasemmin sen, että näihin niinkun poikkeustiloihin tai kriisitilanteisiin tulisi olla valmistautunut jo ennen, kun ne tulee päälle. Niin mimmosia keinoja tähän on olemassa?
Mika Mustikkamäki: No se ennakointi ja ennalta suunnittelun tietysti mahdollisuuksien mukaan on varmaan se ainoa tapa, jolla voidaan rakentaa semmosia menetelmiä tai toimintasuunnitelmia. Et jos ajattelee ihan ennakointitoimintaa niinku yleisenäkin, niin sehän on tavallaan ideana se, että voidaan valmistautua moniin erilaisiin tulevaisuuksiin ja siel on tarjolla paljon erilaisia menetelmällisiäkin työkaluja siihen, et miten voidaan sitä tulevaisuutta koettaa ennakoida.
Et jos ajatellaan niinku tällasta kriisitilanteessa toimimista niin esim. skenaariotyöskentely vois olla siinä ihan semmonen yks kätevä menetelmä, jossa laaditaan toivottuja tulevaisuuksia tai vältettäviä tulevaisuuksia ja sit ehkä kolmantena skenaariona voi olla tämmönen todennäköinen tulevaisuus, joka niinkun tulee olemaan se ehkä todennäköisin tapa, miten asiat tulee menemään. Ja sitten tavallaan niinku näihin eri tulevaisuuksiin pohjaten laaditaan tämmösii malleja, et mitä tapahtuu ja miten me toimitaan. Et meillä on tavallaan olemassa jotain askelmerkkejä, vaikka se ois pikkasen muuttuvainenkin se tulevaisuudenkuva, mikä siellä on vastassa.
Et mun mielestä niinku mä ite ennakointikoulutuksessa jo joku vuosi takaperin olin mukana ja semmonen joku on kantava ajatus, mikä sieltä jäi itelle oli tavallaan sieltä, että kun ne tulevaisuudet tai se tulevaisuus ei oo koskaan semmonen, mikä vaan pudotetaan meidän päälle ylhäältä, vaan meillä on aina itellä joku mahdollisuus vaikuttaa siihen, et minkälainen tulevaisuus toteutuu tai tulevaisuudet. Usein puhutaan monikossa, ku ennakoinnista puhutaan ja tämmösest tulevaisuustyöstä. Mut sehän tavallaan niinku voimauttaa usein ihmisiä siinä työssä, kun ajatellaan, että mulla on itsellä mahdollisuus vaikuttaa asioihin, joita tapahtuu tai sitten kun joku semmonen ulkopuolinen tekiä tulee ja vaikuttaa, niin mulla on kuitenkin mahdollisuus olla mukana siinä, kun me reagoidaan siihen ja minkälaisia erilaisia reagointivaihtoehtoja on olemassa. Et se asennepuoli on hirveen tärkeä, kun valmistaudutaan ja ennakoidaan. Se on ehkä tärkein.
Ja sit jos ajattelee ihan henkilöstönäkökulmaa, niin tää tämmönen ennakointityö ja varautumistyö, sille tekee tosi hyvää, et me saadaan paljon erilaisia näkökulmia siihen työskentelyyn kun me ennakoidaan. Koska ihmiset tavallaan tuottaa sitä semmosta niinku tulevaisuuskuvaa aina niin yksilöllisesti omien tavallaan elämänkokemuksiin ja muihin perustuen. Ja sit jos aletaan tekeen tämmöstä ennakointityötä, niin mitä enemmän erilaista elämänkokemusta me voidaan tuoda siinä pöytää, niin sitä rikkaampia vaihtoehtoja meillä on sitten tavallaan tuottaa reagointia varten. Et se on mun mielestä, se on mun mielestä tärkeetä. Kuullaan erilaisia ääniä.
Ja vaikka… tämmönen kriisinkestävyys-kysymys ja kriiseihin varautuminen, sehän on lähtökohtaisesti aina vähän tämmöstä dystooppista ajattelua, et kriisi on niinku jotain negatiivista, joka tulee. Mutta sit kun tehdään tämmöstä tulevaisuuspohdintaa ja harrastetaan tätä ennakointityöskentelyä, niin siel ois hirveen tärkeetä laittaa myös tämmöset niinku utopia-silmälasit vähäks aikaa päälle ja ajatella niin, että jos ja kun kaikki meneekin parhaalla mahdollisella tavalla, niin mitä se tarkottaa. Ja vaikka meitä kohtasikin tämmönen kriisi, niin mikä on se meidän resilienssi parhaassa mahdollisessa tilanteessa, miten me päästään ponnahtamaan takaisin siihen niinku normaaliin arkeen. Niin sehän on tietyllä tavalla tämmöstä utopistakin ajattelun, et yritetään hakea se paras mahdollinen maailma, mikä voi toteutua. Et mä en suosittelen myös tämmöstä positiivista ennakointiasennetta ja tulevaisuusasennetta.
Haastattelija: Joo ja tuli semmonen mielikuva justiin, et tarttis ehkä futurologien kanssa enemmän keskustella, koska jos mun pitäs alkaa miettii, että mitä tulevaisuudessa voi tapahtuu, niin [naurahtaa] joko mulla alkaa semmonen whihe noise -kohina heti, et ei tuu mitään mieleen tai sit alkaa tulla kaikkia ääripää katastrofiajatuksia. Että tavallaan se, että kuinka paljon sitä ehtii ja kykenee niitä heikkoja signaaleja seuraamaan. Megatrendit nousee helpommin, mut se heikkojen signaalien poimiminen on sit kumminki. Sitä elää niin omassa arjessaan ja pyörittää sitä, ni se on hyvin hankala yhtäkkiä sit hypätä tämmöseen futurologiseen rooliin ja alkaa niinku miettii‚ et mitä jos. Niin tää oiskin ihan hyvä, jos niin kun tällaisessa ennakoinnissa käytettäs tämmöstä asiantuntijuutta sit, mikä on jo olemassa.
Mika Mustikkamäki: Ehdottomasti, kyllä. Ja sit tavallaan semmonen ulkopuolinen asiantuntija pystyy ehkä johdattelemaan niitten työkalujen käyttöönkin toisella tavalla ja voi antaa sytykkeitä, esimerkiksi siihen liittyen, et ei mennä siihen puhtaan dystooppiseen tulevaisuusajatteluun, vaan nyt se voi sitten tää tämmösen niinku… ulkoinen asiantuntija ehkä johdattaa just sinne utooppisemman ajattelun puolelle ja näkemään niinku niitä positiivisia polkuja, vaikka sit puhuttaisikin sit tällasista kriisitilanteista. Et ehdottomasti näen sen kyllä niinku tärkeenä, et käytetään myös tämmösiä nyt tulevaisuusosaajia.
Haastattelija: Ja jotenkin mielikuva tästä tulee siitä niinku… se ääri… ääriversio, ku joku amerikkalainen foliohattu, ufot tulee ja sieppaa ja kuinka toimimme tässä eteenpäin [nauraa].
Mika Mustikkamäki: Kyllä kyllä. Joo. Mut se on hyvä, että kun on näitä futuristeja ja tulevaisuuden ajattelijoita, niin he on tavallaan perehtynyt kuiteskin siihen syvällisesti usein ja he tuntee tän myös foliohattuosaston sieltä ja he osaa sit ohjata tarvittaessa niinku niitten karikkojen ohi, [naurahtaa] et pysytään kuitenkin asiassa.
Haastattelija: No tässä lopuksi, mimmoset ohjeet sä osaisit antaa tiivistetysti, että kuinka kriisinkestävyyttä ja kriisinhallintaa vois kirjastokohtasesti jatkossa vahvistaa?
Mika Mustikkamäki: Joo, no jos ajattelee jonkinlaisten käytännön tekojen tai toiminnon kautta, niin mun mielestä on tärkeää, et ensin pitää tietää itse, että voi kertoa esimerkiksi asiakkaille. Eli tavallaan niinku se selvän ottaminen ja sen semmosen kuvan rakentaminen itselle siitä, et mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mitä se kriisinsietokyky tarkoittaa meidän kirjastossa. Se on niinku hirveen tärkeä muodostaa. Et ennen sitä ennen kuin se omakuva muodostettu‚ niin hirveän vaikeasti uskottavasti ja sillä luottamuksella kääntyä sit asiakkaille viestimään. Et se on niinku hirveen tärkeetä.
Mä ite jotenkin ajattelisin, että se ois myös tosi tärkeä, et me pystyttäs käymään ehkä kirjaston sisällä, mutta myös muiden kunnan toimijoiden välillä tämmöstä jonkinlaista arvopuhetta siitä, että mitkä asiat ovat tärkeitä, jos meitä kohtaan tämmönen kriisitilanne. Jälleen on se sitte niinku henkistä puolta tai fyysistä puolta. Et tavallaan meil ois joku jaettu pelikirja siitä, et millä tavalla me reagoidaa ja mitkä on ne meidän arvot, kun me tehdään vaikka tämmöstä kriiseihin valmistautumistyötä ja sitä ennakointia.
Sit kun nää on olemassa, niin musta se on hirveän tärkeä, et me pystytään saavuttamaan niille asiakkaille myös, et mitä tää tämmönen kriisitietoinen kirjasto tarkoittaa. En tarkota sitä, et sitä pitäs olla isoilla mainostauluilla levittämässä. Mut kun se tilanne tulee, et meillä olis tavallaan ne hyvät sanotukset sit siitä kirjastojen roolista. Liittyy se sitten siihen tilaan tai liittyy se meillä aineistoihin tai liittyy se siihen meidän henkilökunnan rooliin. Et meil on olemassa se sanotus, että sä voit tulla meille asiakkaana ja susta pidetään täällä ikään kuin hyvää huolta‚ vaikka onkin stitte joku kriisi tai poikkeustilanne päällä.
No sitten jos ajatellaan tosi tosi semmosta fundamentaalista asiaa niin se, että kirjasto pääsee mukaan sinne kunnan muuhun valmiussuunnitteluun, on osa sitä kunnan yleistä varautumistyötä, niin se on ihan hirveen tärkeetä mun mielestä. Et jotenkin semmosii viestejä on kantautunut siitä, että esimerkiksi koulut nähdään tämmösen varautumisasiantuntijuuden puolella paljon jotenkin loogisempina paikkoina, esimerkiks kokoontua poikkeustilanteissa ja itse haluaisin ajatella, että no kyllä kirjastot nyt ois paljon loogisempi paikka tällaisille kokoontumisille ja niin kuin vaikkapa kuntalaisten yhteentulemiselle. Näkisin, että kirjastot ois siinä jotenkin selkeimpiä toimintaympäristöön, kun ne koulut. Kyllä mä ymmärrän sen, et se saatetaan sit nähdä toisellakin tavalla. Mut se et jos me päästään mukaan sinne kunnan omaan valmiussuunnitteluun, niin me voidaan sanottaa näitä omia ajatuksia parempi sitte sille niinku laajemmassa kontekstissa sille valmiustyölle ja varautumistyölle.
Tähän liittyen ehkä sit myös semmonen‚ että määritellään ne erilaiset toimintavastuut poikkeustilanteiden varalta. Ja siis se poikkeustilanne voi olla niinkin pieni kun joku… pieni siis kirjaston näkökulmasta, mut valtava yksilön näkökulmasta, vaikka joku sairaskohtaus kirjastotilassa. Et meillä on olemassa ne valmiit askelmerkit, et sitä ei tarvii lähtee etsimään sit sitä defibrillaattoria tai jotain muuta, vaan me tiedetään kaikki, missä se on tai me tiedetään tulipalon sattuessa, et mistä me päästään turvallisesti kaikki ulos. Ihan tämmösiä arkisia asioita.
Haastattelija: On ja ihan siis tällanen, niinku deffan puuttuminen kirjastoista, niin varmasti koskettaa aika monta kirjastoa. Et aika monessa paikassa on vaan ne sidetarpeet ja laastarit ja desifiointiaineet. Koska sekin toki vaatii kalibrointia ja muuta tällasta niin ihan totta, et pitäs olla tavallaan valmistautua siihen, että henkilökunnalla on ne ei ea-vaatimukset ainakin sillä määrällä, mikä pitää olla suoritettuna ja on voimassa olevat ja sitte myöski se, että kirjastosta löytyy se aineisto tai siis ne laitteet, joilla sitten pystyy ja joku joka osaa käyttää niitä on aina vuorossa.
Mika Mustikkamäki: Kyllä, kyllä kyllä. Siis se osallisuuden ajatushan siinä tulee sit kuitenkin ku ollaan päästy vaikka jonkun isomman kriisin alkujärkytyksestä, niin sit me aletaan puhumaan kuitenkin niistä, et miten me voidaan pitää kaikki mukana ja miten huolehditaan siitä osallisuudesta. Että ite jotenkin ajattelisin, että… no jo spalataan vielä siihen sielunhoito-termiin, et tavallaan et se palosammutin on joo se ykkösasia monessa kohdassa, mut siis hyvin nopeasti se tilanne kuitenkin lähtee tasaantumaan sillä tavalla, et me palataan niinku ehkä et se sielunhoito on se tärkeämpi puoli. Et meillä on ihmisiä, joita kohdata, meillä on paikka jonne tulla. Se osallisuuden astehan voi olla hyvin vaihtelevaa. Et saattaa olla semmonen, joka ehdottomasti haluaa sitä kahdenkeskistä puheaikaa sen kirjastoammattilaisen kanssa tai sit voi olla ihminen, joka vaan haluaa tulla sinne kirjastotilaan, nähdä että siellä on muitakin ihmisiä ja tavallaan rauhottua siitä periaatteesta ja tosiasiasta, että se kirjasto on olemassa ja hän näkee siellä niin kuin kanssaihmisiä. Et tää niinku valtava vaihteluväli sieltä palosammuttimesta sielunhoitoon on hyvä pitää mielessä.
[taustamusiikkia]
Haastattelija: Kiitos Mika tässä tuli paljon hyviä ohjenuoria, joita noudattamalla voidaan hallita kriisinhallintaa [naurahtaa], kuinka tän sanos. Hallita kriisinhallintaa. Kiitos paljon. Mika Mustikkamäki: Kiitos.
AKEpampaksen loppuvuosi on mennyt tulevaa vuotta suunnitellessa ja koulutuksia järjestäessä. Kokoonnumme koko alueen kesken yhteen Virtuaaliglögeillämme 7.12.2023 klo 9-10:00 voit tulla kuulemaan tulevan vuoden toimintasuunnitelmastamme, sekä kertomaan oman kirjastosi kuulumisia kuluneelta vuodelta.
Musatiimin marraskuun tapaamisessa oli vieraana Tuomas Pelttari Valtakunnallisen kehittämistehtävän musiikkipalveluista. Hän nosti esiin musiikkikirjastot.fi:n erittäin syvää ja monipuolista sisällön avaamista, jota pääsee kaikki kirjastot hyödyntämään, sekä jakamaan vapaasti omilla verkkosivuillaan.
Seniliinien marraskuun tapaamisessa oli vieraana Kauhavan seudun Vanhustenkoti ry:n Kehittämispäällikkö Marja-Liisa Nevala esittelemässä heidän Aijjoos -toimintaansa senioreille. Senior Pampakset saivat vieraakseen Anna Söderströmin Töölön kirjastosta esittelemään Novel café -toimintaa.
AKEpampas järjesti vuosittaiset johtajapäivät tänä vuonna Seinäjoen Alma -hotellissa yhteistyössä AVI:n ja Itä-Suomen yliopiston kanssa. Päivän teemana oli Osaamisen johtaminen. Johtajapäivät aloittivat kolmiosaisen koulutussarjan Osaamisen johtamisesta, joista ensimmäinen osa oli lähikoulutusta ja alkuvuodesta järjestetään etänä kaksi seuraavaa osaa. Kouluttajana toimii Ratkaisukeskeinen valmentaja Arttu Puhakka.
AKE:n oma podcast Pinnalla/Flytande on saanut jo toisen jaksonsa eetteriin. Toisessa osassa käsitellään työssä jaksamista Työsuojeluvaltuutetun Merja Lahden kanssa ja kolmas osa julkaistaan joulukuun puolivälissä, jonka aiheena on Kriisinkestävyys kirjastoissa. Tätä aihetta avaa meille AVI:n kirjastotoimen ylitarkastaja Mika Mustikkamäki.
Pääset kuuntelemaan podcastia ilmaiseksi täältä
AKEpampas toivottaa oikein hyvää joulua kaikille!
Nyfiken på nya finlandssvenska böcker, trender och bokutgivning idag?
Den svenska samarbetsgruppen för bibliotekens utvecklingsuppdrag Åke, ordnar en virtuell träff för förlag och bibliotekspersonal. Deltagande förlag är Schildts & Söderströms, Förlaget, Litorale och Libraria.
Vi får höra förlagen presentera sina nya böcker och en diskussion om läskulturen i förändring och utmaningarna och möjligheterna för bokbranschen.
Anmäl dig här: https://link.webropolsurveys.com/EventParticipation/EventPublic/8bbfa6eb-d4ef-4cc4-b983-846041d2359e?displayId=Fin2919716
PROGRAM
13.00 Välkommen!
13.05 Förlagen presenterar årets böcker
14.05 Paus
14.10 – 15.00 Paneldiskussion om läskulturen och bokbranschen i förvandling
Deltagare: Peter Barck (Litorale), Christoffer Holm (Libraria), Susanna Sucksdorff (Schildts & Söderströms), Hanna Ylöstalo (Förlaget), Hannele Mikaela Taivassalo (Finlands svenska författareförening), Tobias Larsson (Helsingfors stadsbibliotek), Lena Sågfors (Kronoby kommunbibliotek). Diskussionsledare: Lisen Sundqvist
Matka alkoi lämminhenkisessä tunnelmassa, sateisesta ilmasta huolimatta. Opintomatkalle osallistui 12 henkilöä useammasta eri kirjastosta. Pysähdyimme matkan varrella aamiaisella Pappa Dagiksessa, josta jatkoimme lautalla Bergön saarelle. Saarelle päästyämme, näimme valtavasti laiduntavia lampaita, jotka loivat ihastuttavaa tunnelmaa aivan omanlaisesta maailmasta ja saaristolaiselämästä. Kirjastolla meitä oli vastassa Anita Söderholm, joka työskentelee itsenäisesti kirjastolla. Tutustuimme hänen monipuoliseen työnkuvaansa, sekä kirjaston kokoelmaan ja tilastoihin.
Kirjasto on rakennettu koulun yhteyteen ja sen ikkunoista avautuu satumainen metsämaisema, sekä näköala koulun ruokasaliin.
Kirjasto huokui lämminhenkistä, perinteikästä kirjastotunnelmaa, ilman automaatteja tai kävijälaskureita.
Saaren asukkaat, sekä oppilaat tunnetaan yksilöinä, jolloin palvelukin voi olla paljon henkilökohtaisempaa ja kokoelma kohdennetumpaa.
Bergön kirjasto on Maalahden lähikirjasto, mikä mahdollistaa vaihtuvan aineiston mantereen kirjastojen kokoelmaa hyödyntäen.
Kirjastolta matka jatkui viereiseen kotiseutumuseoon, jonne oli säilötty valtava määrä saaren omaa historiaa, niin tavaroissa, kuin tarinoissa. Per-Erik Berglund johdatti meidät aikamatkalle yli sadan vuoden ajalle saaren tapahtumissa. Hän kertoi heistä, jotka elivät saarella ja heistä, jotka lähtivät.
Takaisin tullessa, auringon tullessa esiin, pysähdyimme syömään merenrantaravintola
Strand-Möllessä, nauttimaan erittäin herkullisia, laadukkaita ja edullisia ruoka-annoksia.
Ruotsinkielinen kehittämistyöryhmä ÅKE järjestää suomenkielisen koulutus- ja keskustelutilaisuuden kirjastoille, joiden alueella toimii ruotsinkielinen kielisaarekekoulu.
Aika: 26.9.2023 klo 13.00 – 14.30
Paikka: Teams
Liity kokoukseen napsauttamalla tästä
Tilaisuus on räätälöity näiden kirjastojen henkilökunnalle, joten nyt kannattaa tulla mukaan! Saatte hyviä vinkkejä ruotsinkielisistä lasten- ja nuortenkirjoista ja erilaisista mahdollisuuksista järjestää ruotsinkielistä ohjelmaa koululaisille kirjastoissanne.
Tervetuloa mukaan!
ÅKE on kirjastojen kehittämistehtävien ruotsinkielinen yhteistyöryhmä. Aluehallintoviraston koordinoimaan yhteistyöryhmään kuuluu edustajia kehittämistehtäviä hoitavista kaksikielisistä kirjastoista. Nämä ovat Porvoon, Vaasan, Turun ja Helsingin kaupunginkirjastot.