Kuuntele jakso täältä https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ
Äänitteen kesto: 30 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Haastattelija: Tervetuloa Pinnalla-podcastiin. Tämänkertaisessa podcastissa meil on aiheena kirjastoauto ja kirjastoautotyö. Ja meil on tänään mukana kirjastoautosta Muoniosta ja Vantaalta. Ja esittelettekö itsenne, ketä ootte ja mitä teette? Jos alottaa vaikka Muoniosta.
Iida Kalliohaka: Moi, mä oon Iida Kalliohaka ja mä työskentelen autokirjastonhoitajana tässä yhteispohjoismaisessa kirjastoautossa.
Heidi Sadinmaa: Ja mie oon Sadinmaan Heidi, työskentelen kuljettaja-virkailijana yhteispohjoismaisessa kirjastoautossa.
Maria Miettunen: Mä oon Maria Miettunen ja työskentelen Vantaan kirjastoautossa. Oon erikoiskirjastovirkailija.
Raimo Juvonen: Mä oon Raimo Juvonen Vantaalta, kirjastovirkailija ja kuljetan myös kirjastoautoo.
Haastattelija: Tervetuloa. Miten ootte päätynyt työskenteleen kirjastoautossa? Jos vaikka Muoniosta…
Iida Kalliohaka: No, mulla tää kävi vähän niin kuin sattuman kauppaa. Mä en oo aiemmin ollu kirjastossa edes töissä, että alotin tässä työssä vasta viime vuoden kesäkuussa, että tuore pesti on. Helsingistä tänne Muonioon muuttanu, ihan kiinnostavaa nähdä, työpaikkailmoituksen perässä. Tällänen tarina.
Heidi Sadinmaa: No, miekään en ole kirjastoalalta aikasemmin. Olen nyt reilu vuojen ajanu tuota autoa, ja ihan sattumalta paikka aukesi ja hain paikkaa ja sit pääsin ajamaan. Nyt olen noin puolitoista vuotta ajanu.
Maria Miettunen: Joo, mä olin aikoinaan, opiskeluaikoina siis tai itse asiassa jo ennen opiskeluaikaa, ekassa kirjastoharjoittelussa, missä olin, Keminmaan kirjastossa, niin siellä sain kokeilla vähän kirjastoautossa olemista. Ja sitte opiskeluaikoina tein myös siellä jotakin pätkää. Ja sitte mä olin töissä Nivalassa, ja siellä työvuoroihin kuulu kirjastoautovuoroja sillai, vaikka en varsinaisesti kirjastoautolle ollu töissä, mut kaikki teki sinne aina vuoroja silloin tällöin, niin tykkäsin ihan siitä ja se on varmaan jotenki kulkenu mun mukana se kirjastoauto, en mä tiiä miten. Mutta sitte kun valuin tänne pääkaupunkiseudulle, niin Vantaalla aukesi työpaikka ja ja hain sitä, ja sitten minut siihen valittiin. Siitä on nyt joku, mitä siitä tulee, kolme vuotta.
Raimo Juvonen: Joo ja mä oon tehnyt pitkän uran aivan toisella alalla, mutta hakeuduin Espoon kirjastoon töihin ja olin siellä sit ihan kirjastossa. Mut eräässä illanvietossa sitten ikään kuin rekryttiin Espoon kirjastoautoon, josta sitten taas Vantaalta vähän sen jälkeen rekryttiin mut tänne. Ja oon tääl nyt ollu sitte just ku viisi vuotta. Tämmönen lyhyt kaari.
Haastattelija: Jos vertaillaan tälleen, ku aatellaan, että Vantaa ja Muonio on vähän erilaiset ympäristöt, että Vantaa on tämmönen tiheästi asuttua seutua ja Muonio sitte vähän vähemmän tiheästi. Niin jos ajattelee Muoniota, et miten kirjastoauto palvelee Muoniossa, jossa etäisyydet on pitkät tai teil on kolmen valtakunnan auto oikeastaan.
Iida Kalliohaka: Joo, sinällään tää on varmaan aika erilaista, ku me tosiaan täällä Suomen puolellaki ollaan useamman kunnan alueella ja sitte käydään vielä Ruotsin puolella ja Norjan puolella ja reitit on pidempiä. Nytkin me täältä Kilpisjärveltä osallistuttiin tähän, me ollaan yön yli reissulla täällä, että tänään lähdetään ajeleen takas päin kohti Muonioo, niin voisin kuvitella, että päivät on aika erilaisia täällä ku vaikka Vantaalla, kun siirtymävälitki on pitkiä pysäkiltä toiselle.
Haastattelija: Kuinka pitkiä teillä siirtymävälit suurin piirtein on?
Heidi Sadinmaa: Pysäkkien väliset vai…?
Haastattelija: Pysäkkien väliset noin arviolta. Meneekö tunti pysäkkien välillä, vai?
Heidi Sadinmaa: No joo, varmaan tällä Kilpisjärven-reitillä on semmonen tunti varmaan pisin siirtymä.
Haastattelija: Mites Vantaalla, oot vähän tiheämpään, niin miten siellä nämä siirtymävälit ja paljon pysäkkejä päivässä?
Raimo Juvonen: Siirtymävälit tietysti täällä on aika lyhyitä, koska sitten me pyritään palvelemaan mahdollisimman kattavasti kaikkee, mutta vältellään sit kiinteit kirjastojen ihan pihoja, ettei mennä tietysti kilpailee niitten kanssa. Että kyl nää on niinku pysäkkejä ei kauhean monta päivässä, sanotaan yhdellä reitille ehkä seitsemän-kahdeksan rupee oleen niinku maksimi, eli aika vähän. Et suurin osa aikaa ollaan pysäkillä, koska ne välit on niin pieniä. Ja toki tääl on liikennettä, mut ei se aiheuta minkään näköstä ongelmaa, että se on aika samanlaista, eikä suinkaan niin vilkasta kuin ehkä kauempaa katsoen näyttää.
Maria Miettunen: Saanko kysyä muoniolaisilta, siis kiinnostaa toi, että ku te ootte nytkin siellä yön yli reissulla ja siis mua on aina kiehtonu se teijän kirjastoautotoiminta siellä ja olen jopa harkinnut myös sitä paikan hakemista, koska se vaan vaikuttaa niin jännittävältä. Niin miten paljon teillä on tommosia, että lähetään reitille ja sit siellä ollaan yön yli? Mikä on niinku, no, en mä tiedä, yritänköhän tässä kysyä nyt jotakin sellaista maksimipituutta tai vastaavaa.
Heidi Sadinmaa: Kolmen viikon sykleissä, ja meillä on yks yöreissu aina viikkoon ja sitten yhdellä viikolla on kaksi yöreissua. Mutta aina yksi yö ollaan kerrallaan yötä, jos sitä kysyit.
Maria Miettunen: Joo, ehkä se oli se mun kysymys. Kiitos.
Haastattelija: Käyttekö kouluilla ja päiväkodeilla, molemmissa, Muoniossa ja Vantaalla?
Heidi Sadinmaa: Kyllä varmasti.
Iida Kalliohaka: Joo, me ainaki käydään kaikilla reiteillä melkeinpä täällä kylien päiväkodeilla ja kouluilla.
Maria Miettunen: Joo, Vantaalla sama, että joka päivä on aamulla koulu-päiväkotireitti ja sit iltasin on ne asuinalueitten reitit, missä saattaa myös olla päiväkoteja esimerkiks siinä reitin alussa. Et kyl koulut ja päiväkodit on tosi tärkeitä ja semmonen suuri asiakasryhmä.
Haastattelija: Jos ajatellaan liikennettä, niin onko sillä millaset haasteet? Tietysti Muoniossa niin että säät, liikenneolosuhteet, aiheuttaako ne esimerkiks talvisin haasteita?
Heidi Sadinmaa: No, totta kai ne aiheuttaa. Kelithän on mitä on ja pieniä teitä ja ei aina niin hyväkuntoisia teitä. Ja onhan siinä haasteita, ja Norjassa on tietenkin taas sitte ihan oma luokkaansa ne tiet, ni joo.
Haastattelija: Onko sillai, et Norjassa on paremmassa kunnossa tiet ku Suomessa?
Heidi Sadinmaa: Ää no…
Haastattelija: Vai päinvastoin?
Heidi Sadinmaa: No, en tiiä, ehkä paikoin paremmassaki kunnossa, mutta sitten siellä on mäkisiä paikkoja ja semmosia vähän haastavia paikkoja välissä ja näin.
Haastattelija: Entäs Vantaalla on sitten tietysti liikennettä vähän enemmän?
Raimo Juvonen: No joo, kyl tääl tätä liikennettä on ja totta kai se lumi aiheuttaa tuskaa joskus. Mut ei suuremmin, että eniten täällä pitää varoo sitten jalankulkijoita ja kävelijöitä tai noita koululaisii siellä koulujen pihois ja sitten pyöräilijöitä, koska ne myös talvisin kaikki aiheuttavat oman vaikeutensa, ku sitä liikennettä on tosi paljon. Täällä joutuu ajaa aika hiljaa koko aika, et se on se, mitä eniten varotaan. Et ei se lumi niinkään niin. Yleensä joka paikkaan mahtuu, ja nyt en muista, että Vantaalla ois koskaan jääty kiinni ehkä mihkään ainakaan kovin pitkäksi aikaa [naurahtaa].
Maria Miettunen: Mä oon kuullu sen jonkun legendan, että jäätiin kiinni mäkeen tai mäkeä ei päästy ylös, koska meillä on siis kitkarenkaat eikä nastoja.
Raimo Juvonen: Joo, silloin jäätiin kuulemma odottelee hiekoitusautoo, mikä tuliki sit tunnin kuluttua jo yllättäen.
[musiikkia]
Haastattelija: Pidättekö te kirjavinkkauksia autossa vai onko se ihan tätä peruskirjastotyötä tai jotain muita tämmösiä tilaisuuksia, mitkä poikkeaa normaalista kirjastoautotyöstä?
Iida Kalliohaka: Me ollaan pidetty näillä kouluilla, ei varsinaisesti siellä kirjastoautossa, mutta reittien yhteydessä on saattanut virkailija mennä pysäkin koululle pitään kirjavinkkausta tai muuta, mitä on koulun puolesta toivottukaan. Täällä on etäisyydet tosiaan vähän eri, niin sillä on eri lailla tarvetta ku täältä Kilpisjärveltäkin lähin kirjasto on 180 kilsan päässä, niin ei ne saa kirjastopalveluja sitten muuten, ellei me niitä heille tuoda.
Haastattelija: Miten Vantaalla?
Maria Miettunen: Niin, Vantaalla on kans sillai, et kirjastoautolla ei oo varsinaista sellasta vinkkausvastuuta, et sen hoitaa sitten nuo lasten työstä vastaavat vinkkarit. Mutta tietysti me tehhään sellaista jatkuvaa sellasta pienimuotosta, että asiakkaalle kerrotaan tai opettajille vinkataan uusia sarjoja tai lapsille ehotellaan jotain lukemista, että sellasta tehhään, mutta semmosta varsinaista vinkkausta ehkä ei. Mutta sitten meillä on kans tollee, et meillä saattaa olla kyytissä vinkkari, joka menee koululle vinkkaamaan, ja sit vinkkareitten kanssa tehhään yhteistyötä sillee, että me voijaan vaikka roudata ne heidän kirjat paikalle tai sellasta, kun meillä kuitenkin on sitä kapasiteettia ehkä enemmän.
Haastattelija: Millaisen vastaanoton yleensä kirjastoauto saa, ku te tuutte pysäkille, tai että miten ihmiset suhtautuu?
Heidi Sadinmaa: No, kirjastoautohan on siitä kiva paikka, että yleensä ihmiset tullee hyvillä mielin kirjastoautoon, että harvoin kukkaan tullee vihasena. Että ehkä asiakaspalvelutöistä kiitollisimmat asiakkaat on varmaan kirjastoautossa.
Raimo Juvonen: Se on just näin.
Maria Miettunen: Joo, mä yhdyn tähän kuoroon, et kaikki on yleensä asiakkaat ovat iloisia ja lapset ovat iloisia ja vanhukset ovat iloisia ja iloisia koiria käy, ja sillai niinku joo, se on tosi kiitollista työtä.
Haastattelija: Millei asiakaskunnasta ni onko lastenmateriaalia tai lapset, nuoret se suurin kohderyhmä, mikä kirjastoautossa käy, jos ajatellaan esimerkiks lainamääriä tai jotain tämmösiä?
Heidi Sadinmaa: Meillä ne on ehkä tommoset iäkkäämmät ihmiset. Ja no sitten tietenkin lapset on toinen päiväkodeilta ja kouluilta.
Iida Kalliohaka: Joo, mut semmosia nuoria ei sitten ihan hirveesti käy, että ehkä alakouluikäiset ja eläkeläiset on se isoin kohderyhmä tääl.
Maria Miettunen: Joo, meillä varmaan samat linjat, että just ku käyvään noissa kouluissa, monestihan ne on alakouluja ja just päiväkoteja, et se on sellasta nuorempia lapsia ja koululaisia. Tietysti pyritään havittelemaan myös nuoria kirjastoautoon, että on meillä lukion pihassa käyvään myös tai käyväänkö jopa muutamankin lukion. Mutta tietysti myös se, että on niitä koulureittejä, niin se painottaa sitä, että lasten materiaalia on ja täytyy olla aina, mut pyritään kyllä tarjoamaan myös ihan kaikille asiakasryhmille jotain. Ja iltapysäkeillä sitten, no, niissäkin käy paljon lapsiperheitä ja sitten käy vanhempia ihmisiä ja sillai.
Raimo Juvonen: Meillä on vielä muutama tämmöinen yhteisöasiakaskunta myös sitten, missä käydään säännöllisesti kerran kuussa suunnilleen.
Haastattelija: Onko teillä autossa mukana esimerkiks, ku joskus oon kuullut, et on ja siis viedään lääkkeitä tai jotain muuta materiaalia, muutakin kuin kirjaston perustarpeita, ni onko käyttäny kirjastoautoa muihin tämmösiin vastaaviin, että onko teillä Vantaalla ja Muoniossa tämmöstä muuta palvelua?
Heidi Sadinmaa: No, ei ehkä semmosia vakituisia, mutta joskus tullee pyyntöjä, esimerkiksi nyt joulun aikaan kuljetettiin Hetasta Muonioon joulupukin partoja. Ne oli ollu huollossa kampaajalla, ni semmonen muutama laatikollinen partoja kulki kirjastoauton kyydissä. Tämmösiä.
Maria Miettunen: Meilläkää ei oo mittää semmosia, ellei sitten aatella jotakin lainattavia esineitä, et sellasta jotain voi löytyä, roskapihtejä tai tämmösiä. Ja no niitä roskapihtejä me ollaan kyllä kuletettu, ensin kirjastot on lähettäny ne kirjastoauto-osastolle ja sitten me ollaan kuletettu ne esimerkiksi jollekin koululle, millä oli tämmönen roskankeräystapahtuma. Et sellasta jotain pienimuotoista, mut ei varsinaisesti oo kyllä. Niin no, sit meil on nyt keväällä, kun on vaalit, niin tulossa ekaa kertaa vaalibussi, et sinne pääsee äänestää sit.
Raimo Juvonen: Silloin se auto tyhjennetään kaikesta muusta ja sinne tehdään kaksi vaalikoppia ja vaalivirkailijat tulee mukaan, että se on viikon kiertue.
Haastattelija: Eli te meette, on tietyt paikat Vantaalla, jossa pääsee ihmiset äänestään tälleen?
Raimo Juvonen: Joo, se on vähän niinku kohdennettu sellaisiin opinahjoihin, missä on täysi-ikäisiä, plus sitten alueelle, mis on vähän hiljasempi ollu äänestysprosentti, ni painotetaan niitä. Plus sit jossain muualla on koko päivän kiertue, kahdeksasta kahdeksaan ollaan joka päivä viikon ajan.
Haastattelija: Onko Muoniossa ollu tämmöstä äänestysmahdollisuutta esimerkiksi?
Iida Kalliohaka: No, se on otettu huomioon tän meijän uusimman auton suunnittelussa, että sitä vois käyttää myös äänestysautona, mutta ei tietääkseni oo. No joo, ei nyt ainakaan tän kevään vaaleihin.
Heidi Sadinmaa: Eikä ole ollu aika aikasemminkaan.
Iida Kalliohaka: Joo.
Haastattelija: Miten jos aatellaan tulevaisuutta ja kirjastoautoja, niin tää kirjaston toiminta, mitä mieltä ootte, että pitäiskö sitä jollain tavalla laajentaa, ottaa mukaan jotain uusia elementtejä tai jotain muuta mahdollisuutta? Ootteko koskaan tämmösiä miettinyt tai mitä mieltä ootte näistä?
Iida Kalliohaka: No, onhan niitä mietitty tietysti, kun ollaan täysin ulkopuolisesta rahoituksesta riippuvaisia, että jos se ois katkolla, niin voisko sitten ehdottaa jotain muuta. Niin täällä esimerkiks ku käydään vanhusten pihoilla ja heillä kotona, niin on mietitty, että jos tulis tarve keksiä jotain muutakin käyttöä kirjastoautolle, ni siihenhän vois jotain kotipalveluu, hoivatyötä yhdistää kans. Että meijän kirjastoautossa on kolmelle matkustajalle paikat, että mukaanhan mahtuis vaikka joku lähihoitaja tai sairaanhoitaja.
Maria Miettunen: Joo, mä kans aattelen, että kirjastoautossa on sillee potentiaalia muuhunki ku pelkkään kirjastoon. Tietysti haluan muistaa, että kirjasto on kirjaston tehtävä ja lukuharrastus on se meijän pääasia. Mutta sitte miks ei siinä vois olla muutaki. Ja meillä on kans nyt keväällä tullu uus auto, niin siinä on pyritty ottamaan huomioon sit sellasta, että just et sen auton saa kokonaan (-) [14:35.7] ja sinne vois vaikka jotain kulttuuritoimintaa tai sitä vois käyttää tapahtumissa autona tai sellasta. Et varmaan se on sitte tulevaisuutta, että täytyy olla jotenki monipuolinen ja tommonen. Ja mun mielestä toi vaalijuttu on semmone, toki on paljon paikkakuntia, joissa kirjastoauto on vaalibussina ollut jo pitkään, niinku esimerkiks siellä Nivalassa, terveisiä vaan, niin mun mielestä tää on hyvä tämmönen avaus myös Vantaalle, että otetaan se käyttöön.
Haastattelija: Jos aatellaan muuten tulevaisuutta ja sitä haasteita, niin mikä on ehkä tommoset suurimmat haasteet kirjastoautossa, miten ootte kokenu?
Raimo Juvonen: No, mä kyllä oon sitä mieltä, et joskus kirjastoautot jää vähän katveeseen näissä muitten kirjastojen asioissa, et ajatellen sitä kenttää, että se on ne kiinteet kirjastot ja niiden palvelut. Ja kirjastoauto jää siihen väliin tai sen alle tai jonnekin syrjään, niin että ei nähdä sitä, että se on kuitenkin sellainen, mikä palvelee kaikkia asiakkaita, myös niitä, jotka käy niis kiinteissä kirjastoissa. Et se on vähän semmonen, mitä pitää koko aika pitää pinnalla, yrittää nostaa niinku, että kaikki näkee sen ja huomioi sen myös muissa ratkaisuissa, mitä kirjastossa tehdään. Mä oon ainaki kokenut, että se on vähän vaikea havaita tuolta muualta katsoen, mikä on mun mielest kuitenkin hyvin outoa, että ku ollaan samassa talossa, samaa palvellaan, ihan kaikki on samaa, ni sitte se ei vaan muistu mieleen tehdessä uusia asioita.
Ja totta kai se rahoitus on kans semmonen sitte, että koetaan, että tää on ehkä kallis ratkaisu näkemättä sitte, että mitä tää tarjoo, mitä taas muut kirjastot ei ehkä tarjoa. Et se pitäis nähdä kokonaisuutena, että katsoo vähän lukuja, että kenellä niitä asiakkaita on ja minkälaisia asiakkaita on ja miten niitä palvelee ja niin päin pois.
Maria Miettunen: Joo ja kyl mun mielestä just toi, että täytyy rummuttaa sitä kirjastoautojen tärkeyttä, koska se ehkä Muoniossa se on itsestään selvää, ku on pitkät etäisyydet muutenki ja tollee, et kaikki ei saavuta niitä palveluja. Mutta vaikka meillä on täällä tiheä kirjastoverkko, ni ei se silti tarkota sitä, että kaikilla ois helppo tulla kirjastoon missään nimessä, vaan niinku että Vantaallakin on sellasia kuitenki alueita, joista on pitkä matka muihin paikkoihin, tai siis sillai et on vaikka uusia alueita rakennetaan, niin sit siellä ei välttämättä oo aluksi muita palveluja ku kirjastoauto käy siellä. Et se on niinku se tavallaan just ehkä siinä sit, et muistetaan myös ne sellaset yksittäiset ihmiset, kelle voi olla tosi tärkeätä päästä kirjastoautoon kerran viikossa.
Iida Kalliohaka: Joo, täällä tosiaan nää pitkät etäisyydet kyllä perustelee kirjastoauton tarpeellisuuden. Ja ku näillä pienemmillä kaukasilla kylillä tää on käytännössä ainut palvelu, mikä on jäljellä. Mutta sitten ehkä uhkana on myös nää vähentyvät asiakasmäärät, että suinkaan kaikki näistä paikoista, missä käydään, niin ei oo mitään muuttovoittopaikkakuntia, että miten sen sitten perustelee, että asiakasmäärä harvenee, vaikka ne asiakkaat, jotka käy, ni on kuitenki siitä entistä kiitollisempia.
[musiikkia]
Haastattelija: Tuosta vielä kun Muoniossa ku te käytte, siis on kolmen valtakunnan kirjastoauto, te käytte Norjassa ja Ruotsissa Suomen lisäksi, ni missä paikoissa Norjaa ja Ruotsia te käytte?
Heidi Sadonmaa: No, Ruottissa me käyvään ihan pieni lenkki, tästä Muonion kohalta mennään rajan yli ja käyvään Kitkiöjärvessä ja Muodoslompolossa. Se on ihan semmonen muutaman kymmenen kilometrin lenkki. Ja sitten Norjassa me käyvään Kautokeinossa ja siinä lähikylissä.
Haastattelija: Onko Vantaalla sitten, te pyöritte ainoastaan Vantaan alueella?
Raimo Juvonen: Joo, kyllä se Vantaalla ne reitit pysytellään. Toki mainostetaan aina välillä, että käydään Helsingin kautta tai jonku muun kunnan kautta, mutta pysähdytään Vantaalla.
Haastattelija: Tässä alkuun piti kysyäki, että onko teiän kirjastoautoilla nimet?
Iida Kalliohaka: Ei ainakaan meidän kirjastoautolla.
Heidi Sadinmaa: Ei.
Maria Miettunen: Jotenkin yllättävää, koska meillähän on [naurahtelee].
Heidi Sadinmaa: Aa [naurahtaen].
Maria Miettunen: Siis Vantaalla on Tarina ja uusi auto Mysse. Ja tästähän oli ihan sellanen, et ihmiset sai ehottaa sille nimen sille uuelle autolle, mä en tiedä, että onko noitten vanhojen autojen kanssa ollu sama. Sit meillä oli väistyvä, tai toi auto, mikä sit Myssen tilalta poistui, niin sen nimi oli Haave.
Iida Kalliohaka: Tossapa suunnitelmaa, kun meidän kirjastoauto on yhteispohjoismainen kirjastoauto, nii se jo ehkä [naurahtelua] kaikista, jos huomioitaisiin.
Haastattelija: Onko teillä kerrottavana jotain hyviä muistoja tai kokemuksia joltain ajosta, joltain reitiltä tai joltain, mitä tulis mieleen?
Iida Kalliohaka: No, tätä me mietittiin ajomatkalla tänne, että vaikea poimia ehkä jotain yksittäistä, kun tuntuu, että joka reitillä sattuu ja tapahtuu. Mutta ehkä mulla edelleen mielessä on ensimmäinen kirjastoautoreissu, kun kesäkuussa tulin Kilpisjärvelle ja en tosiaan vielä tiennyt millaista tää työ on, ja sillä reissulla käytiin yhdellä pysäkillä joessa uimassa ja sitten eläkeläispariskunnan luona kahvittelemassa, siellä oli kakut pöydässä, pannullinen kahvia. Ja sitten vielä silittelemässä koiranpentua viimeisellä pysäkillä, niin se oli kyllä aika mieleenpainuva reissu.
Heidi Sadinmaa: Joo. Minunkin oli jotenkin tosi vaikea kyllä keksiä yhtä, mut sitte yhellä pysäkillä on semmonen pieni poika, joka tykkää tosi paljon Spider-Manista ja kaikista supersankareista, ja olen sitten sille aina vähän omin lupineni tilaillu muista kirjastoista niitten Spider-Man-kirjoja. Ja se on jotenkin niin ihana, ku se on niin superonnellinen, ku se saa niitä kirjoja. Ja sitten se oli yhdellä reissulla ja sen äiti oli sitten, mie en ollu silloin ite paikalla, mutta oli sanonu, et se poika on niitten kirjojen ansiosta opetellu lukemaan ja oppinut lukemaan. Nii semmosethan on aina parhaita.
Haastattelija: Kyllä.
Raimo Juvonen: Nimenomaan nää tällaiset lapsiasiakkaat yllättävästi muistaa pitempäänkin taakse tai katsoo jonkun kohtaamisen ja rupeaa puhumaan asiasta, minkä itse ehkä on osin unohtanut, kestää hetken aikaa, et saa kiinni, mistä sitä viimeksi puhuttiin. Mutta ne on todella ilosii, et siinä ei voi muuta kuin olla onnellinen lapsista.
Ja mulle kävi ekalla kirjastoautoreitillä niin, että kun mä menin virkailijaksi sitten tutustumaan, niin ensimmäisellä pysäkillä oli sitten sukulainen, et en tiennyt, en ollut nähnyt häntä tosi pitkään aikaan ja näin sit siellä yllättäen. Hänelle oli myös yllätys, et mitä mä oon siellä sit tekemässä.
Maria Miettunen: Joo, mulla ei ehkä tuu mitään tommosta tiettyä juttua. Mutta yhdyn tähän kuoroon, että asiakkaat tässä työssä on parasta. Se on kyllä aina tai jotenki ku saa palveltua jotenkin hyvin, niin sitte se ilahduttaa. Ja varsinkin lasten kohdalla tai että joku lapsi tulee kertomaan, että luin sen, mitä viimeksi kerroit, ja onko teillä sitä lisää, ja sit on sillee, et ”jes, oon onnistunu tässä.”
Haastattelija: Onko teillä jotain kysymyksiä, mitä haluatte toisillenne esittää, mitä haluatte tietää? Mitä Vantaalta halutaan tietää Muoniosta ja Muoniosta halutaan tietää Vantaalta?
Raimo Juvonen: Miten Muonioon pääsee vaihtoon?
Maria Miettunen: Mulla ois ollu just sama kysymys, et eiks me voitas järjestää joku –
Raimo Juvonen: Vaihdetaan päittäin vähäks aikaa ja katotaan, mitä tapahtuu [naurua].
Iida Kalliohaka: Se vois olla kyllä kiinnostava kokemus.
Heidi Sadinmaa: Se vois olla ihan mielenkiintoinen.
Iida Kalliohaka: Puolin ja toisin vois oppia kyllä kaikenlaista. Vantaalta kiinnostaa, että onko teillä joka viikko sama aikataulu vai vaihteleeko seki viikoittain? Millasia teijän reitit on?
Raimo Juvonen: Meil on vakioreittejä kyllä, joillain kouluilla käydään joka viikko, joillain kaksi kertaa kuussa, joillain kerran kuussa, ja sama koskee myös päiväkoteja sitten. Että päiväkodeilla rytmi on vähän hitaampi sitte, että siel ei käydä suinkaan joka viikko. Mut iltareitit sit on sellasia, että ne on aina samanlaisia, että käydään kerran viikossa samoilla paikoilla. Elikkä meillä on, niinku puoleks vuodeks tehdään aina aikataulut kerralla ja sit katotaan, pieniä muutoksia tehdään koko aika sit, jos joku yllätys sattuu, et joku koulu esimerkiksi siirtyy jonnekin toisaalle, niin totta kai niitä sit katotaan matkan varrella. Muuten pyritään pitää vakiona, koska se asiakkaiden tavoittaminen on aika haasteellista sitte, että he löytää meidät sit uudestaan uudesta paikasta tai ajasta.
Iida Kalliohaka: Millä tavalla te tavotatte asiakkaat, mitkä teidän viestintäkanavat on?
Maria Miettunen: Tietysti nykyään somessa pitää mainostella kovasti. Meillä on kirjastoautollahan on nää omat jotkut Facebook-sivut ja -kanavat. Mutta sitten on myös, koska me kuulutaan Helmet-kirjastoihin, niin sit Helmet mainostaa keskitetysti jotain, ja sit tietysti Vantaan kirjastot myös mainostaa sillee omanaan. Ja jotain kaupungin mainontaakin on.
Raimo Juvonen: Meil on sit tommonen pysäkkisovellus vielä sitte, minkä tavoittaa sit sieltä Helmet-sivuilta, mutta myös Vantaan palveluiden sivuilta, mitkä kertoo reaaliaikaisesti, missä kirjastoautot nyt liikkuu. Ja sieltä näkee myös sen aikataulun sitten, et voi tarkkailla, et jos se auto ei tule sovittuna aikana sovittuun paikkaan, ni missä se on. Siinä on puolensa ja puolensa, että näkee, missä se auto kulloinki on. Et se on myös käytetty kanava.
Heidi Sadinmaa: Joo, no sehän kuulostaa hyödylliseltä.
Iida Kalliohaka: Joo, se olis kyllä kätevä täälläki.
Heidi Sadinmaa: On, on.
Iida Kalliohaka: Tosiaan täällä sama ongelma, että asiakkaiden tavoittaminen välillä on vähän haasteellista.
Maria Miettunen: Mä oisin halunnu kysyä Muoniosta sellasta, että miten teijän reitit, niinkö just toi, että kun meillä tarkastellaan niitä varmaan sillee puolivuosittain tai ainakin vuositasolla, ni miten te teette muutoksia ja sit et esittääkö asiakkaat paljon toiveita: ”Että silloin joskus kaksi vuotta sitten oli tämmönen pysähdyspaikka, ni voisitteko nyt tulla takas tähän?” Tai just niinkö meillähän tosi paljon koulut ja päiväkodit, kun tulee uusia tai näin, niin sit ne esittää toiveita, että meille ois parempi aika tämä tiistai kello kahdeksan ja me halutaan tänne uusi aika. Ja siis paljon tulee pyyntöjä, niin miten teillä, tulleeko teillä pyyntöjä ja vastaatteko te niihin tai pystyttekö vastaamaan?
Heidi Sadinmaa: No, me tehhään aina vuojeksi kerrallaan aikataulu. Ja sitte kyllä siinä aina kun suunnitellaan seuraavan vuojen aikataulua, niin kysellään somessa ja asiakkailta, että oisko toiveita, ja sitte jonku verran niitä tulleekin ja kyllä me nyt ainaki niinku… Nyt mitä toiveita tuli viimeksi, niin saatiin aika hyvin toteutettua kaikki, että pyritään kyllä toteuttaa, olemaan siellä missä asiakkaat haluu. Sitte meillä on paljon monesti semmosia hiljaisempia pysäkkejä, missä on ehkä joskus käyny asiakkaita, muttei ennää käy, niin sitten on aina helppo vaihtaa semmonen pysäkki sitten uuteen, jos tullee joku toivomus.
Haastattelija: Oisko tähän loppuun jotain, mitä haluaisitte kuuntelijoille sanoa vielä? Jos vaikka Muoniosta alotetaan.
Heidi Sadinmaa: No, ottakaa seurantaan meidän some. Instagramissa, me ollaan siellä aika aktiivisia. Sieltä näkkee aika hyvin, minkälaista meidän arki on täällä.
Iida Kalliohaka: Joo, Heidi siis tekee hienoa työtä siellä, kuvaa näiltä reiteiltä ja pysäkeiltä videoita ja muuta, ni se on kyllä, näyttää hyvin millasta täällä on ja missä käydään, niin jos kiinnostaa, niin se löytyy nimellä kirjastoauto ypka Instagramista.
Maria Miettunen: No nii, Vantaa voi tietysti kertoa samat terveiset: seuratkaa myös meiltä. Mut niinku ylipäätään suosittelen kaikille ihmisille kirjastoautoissa vierailua, jos teillä tullee kirjastoauto vastaan jossain kadulla, niin menkää ihmeessä kurkkaamaan sisälle, koska yleensä ne, ku se kirjastoauto on pysähtyneenä johonkin, niin sehän on kaikille avoin kirjasto, et voit kävellä sisään kuin kävelisit tollaseen kiinteään kirjastoon, et tervetuloa.
Raimo Juvonen: Tervetuloa kaikki asiakkaat. Sinne voi tulla muistelemaan niitä menneitä kirjastoautokäyntejä ja ehkä toteamaan, että jotkut asiat ovat muuttuneet. Ja myöskin toteamaan sen, et meillä on paljon aineistoo sellast, mikä on nopeemmin ehkä saatavilla kirjastoautosta kuin kiinteistä kirjastoista, että esimerkiks bestsellereitä, tälläsii mitkä on just tämän päivän hittejä, niin niitä voi löytyy meiltä paljon helpommin kuin kirjastosta. Tule katsomaan ja totea tilanne.
Maria Miettunen: [naurahtaa] Näe itse.
Raimo Juvonen: Mmm.
Maria Miettunen: Näe ja koe kirjastoauto.
Haastattelija: Kirjastoauto on kumminkin semmoinen auto, mikä erottuu liikenteen massasta helposti. Se on aina värikäs ja muutenkin jotenkin semmonen, että poikkeaa joukosta.
Raimo Juvonen: Kyllä. Aina kun vilkuttaa mihin tahansa suuntaan, ni ihmiset hymyilee ja vilkuttaa takasin. Sitä kannattaa harrastaa sieltä autosta käsin myös.
Haastattelija: Mutta kiitoksia Raimo, Maria, Heidi ja Iida tästä haastattelusta, keskustelusta, ja kiitos kuulijoille.
Kaikki vastaajat: Kiitos.
[musiikkia]
Voit kuunnella podcastin täältä https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ
Äänitteen kesto: 27 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Haastattelija: Tervetuloa AKEpampaksen Pinnalla-podcastiin. Tänään meillä on Aleksi Paavola Elev-yrityksestä, joka kertoo tekoälyn puheenvuorokoulutuksesta. Ole hyvä, Aleksi.
Aleksi Paavola: Kiitos paljon. Eli meikäläinen on tosiaan reilu kymmenen vuotta ollu teknologiayrittäjänä. Oon perustanu ja myyny pari teknologiayritystä. Ja nyt sitten viimesen sellaset… Tai oikeestaan 2017-vuodesta lähtien mä oon käyttäny suurimman osan mun päivistäni tässä tekoälyn parissa. Ja nyt reilut kaks vuotta oon sit tehny käytännössä pelkästään tekoälykonsultointia. Eli autan yrityksiä ottaa generatiivist tekoälyä käyttöön, ja oon rakentanu ja ollu mukana rakentamassa näitä järjestelmiä yrityksille ja sit myöski pitäny tästä aiheesta paljon erilaisia koulutuksia. Suurin osa ihan täällä Suomessa, mutta nyt olin just kaks viikkoa sitte tuol Saudi-Arabiassa Saudi-Arabian eri ministeriöitä kouluttamassa tekoälyasioista. Mut siinä tälleen lyhykäisyydessään.
Haastattelija: No, kuinka monipuolisesti tekoäly näkyy ihmisten arjessa?
Aleksi Paavola: Jes, erinomainen kysymys. Mä lähtisin ehkä liikkeelle tässä vielä siitä… Varmasti suurin osa nyt kuulijoista tietääkin, mistä on kysymys, mutta siis mun mielest on kiva aina sillee vähän kattoo sitä… tai avata näit termejä. Eli nyt jos mietitään ihan lyhyesti, et mistä nyt tässä tekoälyssä olikaan kysymys, niin tekoälystä ku puhutaan, niin yleisesti ottaen (–) [01:56] yleinen määritelmä on se, että meil on joku tällanen ihmisen kaltaista älykkyyttä vaativa tehtävä, jota sitte tietokoneella suoritetaan. Ja tästä mun mielest erinomainen esimerkki on nyt esimerkiks tää kissojen tunnistaminen. Ja tässä päästään samalla tää toinen keskeinen termi määrittelemään, eli koneoppiminen.
Eli nyt jos me ajatellaan kissojen tunnistamista kuvasta, niin me ei olla keksitty sellasta tapaa, miten ihminen vois koodaamalla rakentaa sen luotettavan järjestelmän. Et ihminen lois jonku algoritmin, jonka avulla me tunnistettas kissoja kuvista. Mut me ollaan kuitenki pystytty… Et täähän on tietokoneelle nykyään tämmönen tosi triviaali tehtävä, ja se johtuu just siitä, me ollaan kehitetty tää koneoppiminen. Eli nyt sen sijaan, että ihminen yrittäs jollain tavalla määrittää tämmösten ehtolausekkeiden avulla, et millä tavalla me voitas näistä kuvan pikseleistä erottaa, et onko siinä kuvas kissaa vai ei, niin nyt me jätetään tää työ tietokoneelle. Eli annetaan tietokoneen määrittää se algoritmi, ja se, mitä me annetaan sille tavallaan raaka-aineeks tähän, on sitten näitä labelöityjä kuvia. Eli iso kasa kuvia, jossa me kerrotaan, että nyt tässä kuvas sitte joko esiintyy kissa tai ei esiinny kissaa, ja sitä kautta tietokone määrittää meille sitte tällasen algoritmin, jota me voidaan sitte käyttäjinä käyttää siihen, et me saadaan tunnistettua näitä kuvia, et onko jossain kuvassa kissaa vai ei.
Mut tästä nyt päästään sitte ehkä sujuvasti siihen, että miten tää tekoäly näkyy nyt ihmisten arjessa. Nythän tää koneoppiminen on osa meidän jokaisen arkee täällä länsimaissa tosi vahvasti. Eli meil on siis… Et jos aatellaan vaikka nyt älypuhelimen eri sovellukset: käytännössä kaikki nää sovellukset jollain tavalla hyödyntää koneoppimista. Siis vaikka just sosiaalisen median sovellukset, tai sit just, jos me mennään tekee jotain verkko-ostoksia, niin siel on just nää koneoppimiseen perustuvat suosittelualgoritmit, tarjoo meille näitä tuotteita. Ja sit nytten varsinkin viime aikoina enemmän ja enemmän älyä on tullu näihin asiakaspalveluchateihin, et siellä me kohdataan nykyään aika usein tämmönen generatiivinen tekoäly. Eli nää on tässä nyt viimesen, sanotaan, ehkä kymmenen vuoden aikana, kun tää koneoppimisen tämmönen valtakausi on kukoistanu, niin tää tekoäly on tullu osaks meidän arkee. Ja nyt näyttää tosi vahvasti siltä, että tää tekoälyn voittomarssi vaan jatkuu, ja nyt sitten enemmän ja enemmän meidän arjessa me kohdataan sitten näitä tekoälyjärjestelmiä.
Haastattelija: Mainitsitki sen, että se on tullu osaks meidän arkea, ja mietin, että miksi siihen tulisi kiinnittää huomiota, niin se tosiaan on se syy, koska se näkyy kaikessa niin monipuolisesti. Mutta voiko tai pitääkö tekoälyä välttää?
Aleksi Paavola: No, tää on mielenkiintonen kysymys siis ensinnäki siitä näkökulmasta, että nyt tää tekoälyn välttelyhän on hirvittävän vaikeeta, koska just se on niin monessa paikassa meillä. Mut mä sanosin, että… Tai mä en suosittele kyllä mitenkään välttelee tätä tekoälyä, ehkä senki takia, että siinä (kyllä) [05:55] turhaan tekee omasta elämästään sitte… luo turhaa sellasta kitkaa ja haasteita. Et ehkä tunnistaminen on sitte parempi termi tähän näin. Et olis kyllä hyvä tunnistaa ne tilanteet, missä tekoäly tulee meillä vastaan. Ja sitte ehkä pohtia just sitä, että millä tavalla nyt esimerkiks näillä tekoälyalgoritmeilla pyritään sitte vaikuttaa meidän käyttäytymiseen. Mä ehkä sanosin näin, että vältellä ei tarvi, mutta ehdottomasti kannattaa opetella tunnistamaan.
Haastattelija: Ja onko tekoäly uhka vai mahdollisuus?
Aleksi Paavola: Mä sanoisin, et se on molempia, sekä että. Ite oon aina suhtautunut tähän tekoälyyn enemmän mahdollisuuksien kautta ja oon tosi positiivinen tän tekoälyn ja kehityksen suhteen. Mä uskon, että tää tulee tehostaa tosi paljon meidän työtä ja työntekoo ja mahdollistaa sellasten rutiinitehtävien automatisoinnin. Ja nää on kuitenki pitkälti sellasia tehtäviä, mitä nyt ehkä ei oo niin kauheen mielekkäitä ihmisten ylipäätään tehdä. Ja sit just tämmösiä haastavampia tehtäviä taas pystytään just tehostaa. Ja nyt ainakin… Pois lukien jotkun aika yksittäistapaukset ja… Niin tekoäly ku on kuitenkin tällanen tehostaja ja apuri, et me ollaan aika kaukana vielä siitä pisteestä, että tekoälyn avulla vois korvata työntekijöitä, siis ihan silleen kokonaisuudessaan, et se on enemmän tällasten työtehtävien tehostamista ja sitte yksittäisten työtehtävien korvaamista, mitä tapahtuu.
Mut totta kai tähän liittyy myös näitä uhkia. Eli nyt sitten meil on tiettyjä aloja, joissa on aika väistämätöntä, että tekoäly tulee vähentää ihmisten työpanoksen tarvetta. Et esimerkiks nyt, vaikka nyt itse… Tai mitä tulee tapahtuu liikenteessä, on iso muutos. Eli siis nää… Vaikka tässä nyt on… Nää kymmenen vuotta nyt on tavallaan jo odoteltu tätä itseajavien autojen tulemista, nii kyl nää kuitenkin, siitä huolimat, se on kestäny kauan, niin vuosi vuodelta tää teknologia on kyllä kehittyny merkittävästi. Ja nyt meillä on jo sitte monessa Amerikan osavaltiossa, meillä on näitä täysin itseajavia takseja. Ja tää on selkeesti juttu, mikä tulee, että meillä on kyllä tällasia tiettyjä toimialoja, missä tapahtuu sitte tosi isoja muutoksia.
Ja ehkä tänki takia mä suosittelen olee hereillä tän asian kanssa ja perehtyy tavallaan siihen, että mitkä näiden tekoälyn tavallaan vahvuudet ja heikkoudet on, nii sitte on helpompi navigoida ite siellä seassa ja miettiä, että miten tän tekoälyn kanssa voi sitte kilpailla. Tästähän hauska esimerkki on siis valokuvausteknologia, et jos me mietitään tällasta maalaustaidetta ennen valokuvausteknologian keksimistä, niin siinähän paljolti pyrittiin kuvaamaan ihmisiä, ilmiöitä sellasina kun ne oikeesti on jossain jonain hetkenä näyttänyt. Ja sit ku valokuvausteknologia tuli, nii aika nopeestihan nää taiteilijat huomas, että me ei pystytä näitten kameroiden kanssa kilpailla. Ja sit täst on kuitenki kymmeniä vuosia aikaa, ja nykytaiteella, tämmösellä maalaustaiteellaki kuitenkin mun käsitykseni mukaan menee ihan mukavasti. Eli nää on sit pystyny… Ihmiset on tosi sopeutuvaisia. Sen takia mä suhtaudun tähän just tosi positiivisesti tälleen niinku mahdollisuuksien kautta.
[musiikkia]
Haastattelija: Tohon sanoisin… En tiedä, kokeeko muut niin, mutta mä olettaisin, et ihmiset arvostaa aitoutta. Ja tekoälyä ei ehkä pidetä aitona asiana [nauraa]! Että se on, niinkun, mitä taiteeseen ja taidemuotoihin tulee, et toki muusikothan nyt on nostanut esille sen asian, että kuinka heidän ääntään käytetään väärin ja heidän kappaleitaan tekoälyn kautta, että heidän oikeuksiaan ei oteta siinä huomioon. Niin samahan, että tekoälyhän pystyy kirjottaa kirjoja, matkien jonkun jo kuolleen kirjailijan kirjotustyyliä, jollonka se voi olla vaikee tunnistaa, että kumpi on… No, nykyään, tässä vaiheessa se tekoälyn kielen taito ei välttämättä ole sitä samaa tasoa, mitä se olis sillä oikeella ihmisellä aikanaan ollut, et sen tunnistaa kömpelömmästä kieliasusta, mutta mitä pidemmälle se pääsee kehittymään, niin sitä heikomminhan sen tunnistaa. Niin mä uskon, et se, et minkä takia sitä ihmisen tekemää taidemuotoo toistaseks ainaki arvostetaan enemmän vielä, johtuu siitä, että se on aitoa eikä keinotekoisesti tuotettua. Tää on ihan täysin mun tulkintaa, voin olla väärässä, mutta näin mä ite sen nään.
No, mites sitte AI-lukutaito, mitä se on?
Aleksi Paavola: Jes, eli AI-lukutaito, vois ajatella, että se on ehkä kykyä ymmärtää, miten tekoäly toimii, ja minkälaisia vaikutuksia tekoälyllä nyt on sitte yhteiskuntaan. Ja mä ite ajattelen, että tää AI-lukutaito on tällanen… Miten sitä nyt vois sanoo? Siis tällanen… Sen ainakin tulis olla tämmönen kansantaito, siis vähän samal lailla kun joku ihan perinteinen vaikka lukutaito, että jokaisen olis mun mielestä hyvä ymmärtää, et miten nää tekoälyjärjestelmät toimii, ja sitten just tunnistaa niitä, et okei, et nyt tässä on selkeesti kyseessä tekoälyjärjestelmä, jonka kanssa mä asioin, ja sitte sen takia siihen todennäköisesti liittyy tiettyjä erityispiirteitä. Et joo, ehkä summaisin sitä näin, että se on taitoa ymmärtää, taitoa tai kykyä ymmärtää sitä, että miten tekoäly toimii.
Haastattelija: Kuinka AI-lukutaitoa voi itse kehittää?
Aleksi Paavola: No, täs on tietysti tosi paljon eri mahdollisuuksia, eli meillähän on valtavasti… Nytte vois sanoo aika turvallisesti, et me eletään kuitenki tällasessa pienessä tekoälykuplassa, nii valtavasti tästä sitten uutisoidaan ja kirjotetaan ja tuotetaan kaikenlaista sisältöö. Niin nyt sitte ihan lukemalla näitä tekoälyyn liittyviä, seuraamalla mediasta tätä tekoälyyn liittyvää keskustelua – se on tietysti yks. Sitten voi osallistua just tällasiin koulutuksiin ja kursseihin, ja näitä löytyy tosi laajalla skaalalla. Monilla varmasti jollain tavalla työpaikat tarjoo näitä, ja sitte netissä on paljon hyviä kursseja, ja löytyy myös ihan ilmasia, ja on maksullisia. Tää koulutukset ja kurssit on tietysti yks väylä, ja sitte ihan perinteiset kirjat, et tekoälyn ympärillähän on paljon, varsinkin nyt viime aikoina, kirjotettu kirjoja, niin voi ihan perinteisellä tavalla sitten kirjoista opiskella tätä. Toki sitten nää on… Yks sellanen ominaisuus, mikä näissä monissa tämmösissä kielimallipohjasissa generatiivisen tekoälyn sovelluksissa, kuten vaikka ChatGPT:ssä, niin näähän on erinomasia opettajia. Et tekoälyä voi käyttää siihen, että tekoälyn avulla opiskelee sitten tekoälystä, niin se on sellanen yks hauska tapa sitte tavallaan tutustua näihin.
Ehkä sen sanon vielä, että mikä… Kaikista parhaiten oppii käyttämään tekoälyä siten… ja ymmärtämään tekoälyä, on se, että käyttää sitä itse. Et tällanen tosi hyvä nyrkkisääntö on se, että kymmenen tuntia kun on sit käyttänyt tällasta kielimallipohjasta tekoälyjärjestelmää, kuten vaikka ChatGPT, niin sitten alkaa vähän niinku päästä kärryille siitä, että mites tää oikeen toimii.
Haastattelija: Pärjääkö kirjastotyössä enää ilman tekoälyä?
Aleksi Paavola: Hyvä ja mielenkiintonen kysymys. Varmasti pärjää, mutta sitte ehkä sitä vois myös ajatella niin, että miten paljon lisää tekoäly vois sitte tuoda kuitenkin tähän kirjastotyöhön. Ja mä uskon, että siin on kyllä paljon mahdollisuuksia. Et just esimerkiks tekoälyhän on tosi hyvä käsittelee tällasia isoja aineistoja ja tekee niistä tiivistelmiä. Ja sit myös meidän tiedonhaun menetelmät on parantunut tosi paljon, et me pystytään nykyään aika helposti tekee tällasia järjestelmiä, joissa me pystytään vaikka keskustella luonnollisella kielellä tällasten valtavien tekstimassojen kanssa. Et varmasti on näin, että tekoäly tuo kyllä huikeita mahdollisuuksia siis kirjaston palveluiden parantamiseen ja sellaseen henkilökohtasempaan asiakaspalveluun, et nythän periaatteessa tekoälyn avulla meil ois sitten mahdollista tarjota tosi helposti ja nopeesti tietoo sellasista tosi laajoista aineistoista. Nii siinä mä nään kyllä, siin on paljon potentiaalia.
Haastattelija: Tuleeko ottaa huomioon jotain tiettyjä oikeuksia tekoälyn suhteen?
Aleksi Paavola: Ehdottomasti kyllä. Eli nyt tää tietoturva-asia on ainaki sellanen, että nyt hyvänä nyrkkisääntönä vois pitää sitä, et jos aatellaan tällasia ilmasia tekoälyjärjestelmiä, joita nyt on… Esimerkiks vaikka ChatGPT:llä on tällanen, et he tarjoo myös ilmasena tätä chattipalvelua, jossa voi keskustella tekoälyn kanssa. Niin nythän siinä, niinku aina näissä ilmasissa palveluissa yleensä on, jos ei ne oo mitenkään… et jos ne on kuitenki yritysten tarjoamia, ilmasia palveluita, niin yleensä niissä on sitte jonkinlainen ansaintalogiikka, ja aika usein se on sitte jollain tavalla siihen dataan liittyvää. Eli nyt te maksatte siitä, että te käytätte ilmaseks sitä ChatGPT:tä sillä teidän datalla. Ja se tarkottaa sitä, että nyt tää OpenAI, joka on tän ChatGPT:n taustalla oleva yritys, niin se sitten näitä omia mallejaan kouluttaa näillä teidän… tai saattaa kouluttaa näillä teidän käymillä keskusteluilla ja varaa vähintäänkin siihen oikeuden. Eli hyvänä nyrkkisääntönä voitas pitää sitä, että nyt näissä ilmasissa järjestelmissä, niin jos te voitte print-… Siis se, mitä te ootte syöttämässä sinne, nii jos te voitte printata sen ja jättää kahvihuoneen pöydälle, niin sit sen voi laittaa tällaseen ilmaseen järjestelmään.
Tähän ehkä samaan hengenvetoon vois myös sanoo sen, että näiden chat-pohjasten kielimallijärjestelmien tietoturvaan liittyy kyllä aika paljon tällasta sekaannusta. Ja mä uskon, et se johtuu siitä, että nyt sillon alkuvaiheessa, sillon ku ChatGPT tuli, niin niillähän ei ollu mitään muuta kun tää ilmaisversio. Ja se ilmaisversion tietoturva on sinänsä, se on pysynyt ennallaan, ja sillon just alkuvaiheessa ihmiset syötti sinne siis asioita, jota ei tulis syöttää tällasiin ilmasiin järjestelmiin. Mut nyt sitte täs on tietysti iso tällänen liiketoimintamahdollisuus näille tämmösten kielimalli-chat-järjestelmien tuottajille, ja sen takia tähän on kehittynyt sitte… Tai he on rakentaneet tähän näitä tietoturvaominaisuuksia. Ja kyllä meillä nyt on mahdollista sit esimerkiks käyttää ChatGPT:tä siten, että sen käyttäminen on tosi tietoturvallista.
[musiikkia]
Aleksi Paavola: Et se ei vaadi, niinku, jotta näitä järjestelmiä vois käyttää tietoturvallisesti, niin enää se ei vaadi sitä, et pitäs olla mikään suljettu ympäristö, tai pitäs rakentaa joku oma ChatGPT. Et näitä tapoja käyttää tietoturvallisesti näitä kielimallipohjasia chat-järjestelmiä, nii näitä on useita. Eli tämmöset ihan niinku vastaavat… Vastaavan tason tietoturva löytyy esimerkiks tästä Microsoftin 365 Copilotista tai sitten just vaikka Googlen Gemini-järjestelmästä.
Haastattelija: Tästä mä vielä aasinsiltana viimesenä kysymyksenä esittäisin: voiko AI:hin luottaa?
Aleksi Paavola: No, tää on erinomainen kysymys, ja valitettavasti joudun vastaa tähän, että se riippuu täysin tilanteesta. Ehkä hyvänä sellasena yleisenä nyrkkisääntönä vois sanoo näin, että on hyvä suhtautua skeptisesti tekoälyn tuottamiin vastauksiin. Ja nyt tää… Puhutaan tällasesta käsitteestä ku hallusinaatio, millä tarkotetaan siis sitä, että tämmönen kielimallipohjanen järjestelmä tuottaa tekstiä, joka ei pidä paikkaansa. Ja ongelmaa on ehkä jossain määrin vähän liioteltu. Ja se johtuu ehkä siitä, että sillon marraskuussa 2022, kun ChatGPT julkastiin, nii, no, me oltiin hyvin, hyvin eri tasolla, mitä me ollaan nyt, eli täs on tapahtunut ihan valtava kehitys. Jos sä sillon kysyit ChatGPT:ltä vaikka jotain Suomen historiaan liittyen, nii se todennäköisyys, että sä sait oikean vastauksen, ei ollu kauheen korkee. Ja sitte taas todennäköisyys, että sä sait oikealta kuulostavan vastauksen, oli kuitenkin [naurahtaa] hyvä, tai tosi korkee.
Et nää on historiallisesti ja tavallaan edelleenkin nää kielimallipohjaset järjestelmät, niin nää tuottaa… Nää ei oo hyviä tunnistamaan siis sitä, että miten luotettavan vastauksen ne antaa tai on antaneet. Eli ku nää on koulutettu nyt toimimaan tämmösinä ihmisen hyödyllisinä apureina, niin näillä malleilla on tavallaan taipumus pyrkiä miellyttämään sitä käyttäjää. Eli ne pyrkii aina vastaamaan riippumatta sitte siitä, että tietääkö ne sitä oikeeta vastausta vai ei.
Ja ehkä tähän vois sanoo just sen, et sen takia varsinki tällä hetkellä tämmönen… Tää tekoäly on loistava työkalu sellaselle, jolla on sitä osaamista siitä aiheesta, mihin sitä tekoälyä sitte käyttää. Eli esimerkiks nyt vaikka se, että nyt jos mä koodaan, niin nyt ku mä osaan, mä tunnen sen tavallaan ohjelmistokehityksen kokonaisuuden tosi hyvin. Ja sit tavallaan se, mitä mä pyydän siltä tekoälyltä, on sellasta, minkä mä voisin myös tehdä itse, mutta mä saan sen nopeemmin sieltä tekoälyltä, ja välillä mä saatan saada jotain uusia ideoita myöski. Mut tällasiin käyttötapauksiin se tekoäly soveltuu ehdottomasti kaikista parhaiten, missä sun on helppo itse validoida sitä, että se vastaus on oikein. Et sellasiin sitte, et jos ajatellaan jotain sellasta aihealuetta, mistä ei itse tiedä mitään, nii sillon kannattaa olla ainakin tosi varuillaan sen suhteen, että minkälaisia vastauksia sieltä tulee. Vaikkakin nyt tää tilanne on huomattavasti, huomattavasti parempi ja menny koko ajan parempaan suuntaan. Mutta varuillaan on nyt ainakin toistaseks vielä hyvä olla, kun näitä käyttää.
[musiikki voimistuu taustalla]
Haastattelija: Kiitos, Aleksi, tää oli erittäin hyvä ja selkeyttävä puheenvuoro. Me kuullaan myöhemmin meidän koulutuksessa lisää, mutta tämä podcast julkaistaan sen jälkeen, joten tähän voi palata vielä sitten sen koulutuksen jälkeen syksyllä. Kiitos, Aleksi, erittäin paljon, ja hyvää loppuvuotta!
Aleksi Paavola: Kiitos, samoin, kiitos oikein paljon!
[musiikki jatkuu]
Kiersimme kevään aikana Andersin, Fredrikan ja Eepoksen alueen kirjastoissa. Saimme kokea jälleen monia mukavia kohtaamisia ja tutustuimme uusiin ihmisiin.
Laihia
Laihian kirjasto on remontoitu kauniin valoisaksi ja avaraksi. Lastenosastolla tapasimme Fiini- siilin, joka toimii Laihian kirjaston pehmopäällikkönä ja on valittu kirjaston lapsiasiakkaille järjestettyjen vaalien voittajana. Siili valvoo kirjaston lastenosaston toimintaa, sekä kiertää eri mm. päiväkodeissa edustusmatkoilla, sekä kirjaston tapahtumissa, joista raportoidaan kuulumisia kirjaston asiakkaille. Lapsille järjestettiin toukokuussa myös Lego rakentelutapahtuma. Kulttuuriperinnön jakaminen ja vaaliminen näkyy kirjastotilassa esillä olevan kansallispuvun kautta. Paikallisen taiteilijan maalaamasta linnasta voi löytää kaikki tutut ja rakkaat satuhahmot
Kannus
Kannuksen kirjastovierailulla saimme tutustua aktiiviseen ja osaavaan henkilökuntaan, jotka pyrkivät kehittämään osaamistaan sekä kirjastopalveluita jatkuvalla kouluttautumisella ja kehittämistiimeissä toimimisella. Kirjaston uudella johtajalla on vastuullaan koko kunnan viestintä kirjastotoimenjohtajan tehtävän rinnalla. Kirjastotilassa on tehty muutoksia henkilökunnan työolosuhteiden parantamiseksi ja jo hyvään keski-ikään ehtinyttä rakennusta pyritään mukauttamaan vastaamaan nykyajan tarpeisiin aina uusilla ideoilla. Asiakkaille lainattavat pelit ja liikuntavälineet löytyvät helposti liikuteltavista suurista kasseista. Kirjastovierailuilla on ollut myös ilo huomata, että pienissäkin kirjastoissa, jokaisella työntekijällä on oma työpiste henkilöstötiloissa.
Kokkola
Kokkolan kirjasto häikäisi suuruudellaan ja valoisuudellaan. Kirjasto on saanut vaikutteita eurooppalaisesta luostarista ja sen arkkitehtuurissa on käytetty useaa eri kivilajia. Rappusista voi löytää esihistoriallisia merkkejä, mikä jääkin ainoaksi esihistorialliseksi asiaksi tilan suunnittelussa. Sisustuksessa toistuu luontoteema niin värein kuin kuvituksin. Therese Bastin kuvittamasta lastenosastosta voidaan muokata monipuolinen suuri esitystila liikuteltavien laatikostojen myötä. Kokkolan kirjastossa on lukuisia lukuhuoneita asiakkaiden käyttöön, jotka otetaan tulevan ilmastointiremontin myötä tilapäisesti henkilökunnan käyttöön väistötiloiksi. Kävimme pääkirjaston lisäksi vierailemassa myös hiljattain remontoidussa Koivuhaan lähikirjastossa. Kirjasto sijaitsee palvelutalon yhteydessä ja on suunniteltu kompaktiksi, mutta avaraksi tiedon keitaaksi.
Soini
Soinin kirjastovierailu sujui lämminhenkisessä tunnelmassa ja kirjastotila on ajaton tyyliltään. Tila on otettu hyvin haltuun niin lainattavan materiaalin kuin taidenäyttelyiden kannalta. Soinin kirjastossa toimii hyvin yhteistyö alueellisten toimijoiden kanssa, tarjoten tilat lukuharrastuksiin. Kirjasto on elävä ja toimiva osa kunnan kulttuuritarjontaa, vaikka henkilökuntamäärä onkin niukka, on yhteistyömuodoilla pystytty tarjoamaan monenlaista aktiviteettia. Kirjasto tarjoaa myös koululaisille rauhallisen tilan ajanviettoon. Kirjaston arki toimii omalla painollaan, vahvalla ammattitaitoisella osaamisella.
Ähtäri
Ähtärin kirjasto sijaitsee keskeisellä paikalla koulun ja liikuntahallin välittömässä läheisyydessä. Kirjaston sisustuksessa on myös nähtävillä luontoteema suurissa tauluissa ja lastenosastolla. Kirjastotilassa on suhteellisen suuri oma musiikkiosastonsa ja lainattavissa esineissä on mahdollista lainata useita eri soittimia laajan liikuntavälinetarjonnan lisäksi. Jo edesmenneen paikallisen muusikon Topi Sorsakosken kultalevyt ja elämäkerrat ovat vahvasti esillä. Kirjastoa pyörittää kolme kirjastoammattilaista, jotka ovat myös AKE:n kehittämistiimeissä mukana kehittämässä LaNu- ja senioripalveluja.
Korsnäs
Korsnäsin pienessä kirjastossa työskentelee osa-aikainen kirjastoautokuski ja kirjastonjohtaja. Kirjastoa pyöritetään perinteisin arvoin ilman omatoimea, jotta voidaan panostaa henkilökohtaiseen asiakaskohtaamiseen. Korsnäsin kokoelma on, kuten asiakaskuntakin, lähes täysin ruotsinkielinen. Kesämökkeilijöistä moni käyttää kirjastopalveluja, jolloin kirjastopalveluja tarvitaan ahkerasti myös kesäaikaan. Kirjastoauto kiertää muutaman päivän kuukaudessa tavoittaen kaukaisimmat asukkaat.
Maalahti
Maalahdessa on kirjaston henkilökuntaan nähden monta sivukirjastoa. Kirjastorakennus on valmistunut vuonna 1984, sen seinämää koristaa suuri rantamaisema muraali. Kirjaston lattialla kipittää sinisenä ”Juokseva koira”-kuvio. Lisätilalle olisi tarvetta, jotta tila saataisiin mukautettua nykyajan tarpeisiin. Kirjastorakennuksessa toimii kahvila, jonka tiloihin voisi olla mahdollista jossain vaiheessa laajentaa, päätöksiä asian suhteen ei kuitenkaan olla vielä tehty. Kirjastossa järjestetään vinkkauksia, sekä satutunteja aktiivisesti, mutta kirjastoautopalvelut on jääneet pois säästösyistä.
Seinäjoki
Omatoimisen tutustumiskierroksen jälkeen teimme havaintoja Apila-kirjaston akustiikasta. Aikuisten osaston kirjahyllyillä käyty hiljainen keskustelu jaksoi kantaa uutisalueelle asti, näiden tilojen väliin jäi amfiteatterimainen tila, joka oli täytetty musiikki- ja elokuva-aineistolla. Niin siellä kuin lastenosastolla, oli mahdollista piiloutua pörröisiin onkaloihin, jotka hieman vaimensivat äänimaailmaa. Vaikka kirjasto on pian 15-vuotias, on sen lastenosaston kuutiot ajattomia somisteineen. Seinäjoen kirjaston henkilökunta toimii sujuvasti ristiin eri osastoilla, mikä tuo joustoa palvelutilanteisiin. Kirjasto on myös saanut lainamäärät nousemaan niin musiikissa, kuin muussakin aineistossa. Aukioloaikoja on jouduttu hieman supistamaan säätösyistä, mutta pääkirjasto on edelleen erittäin kattavasti auki henkilökunnalla. Kirjaston tila ei oikein sovellu omatoimeen, jolloin on panostettu laajaan aukioloon. Hauska havainto oli myös huomata, kuinka aikuisten aineiston hyllytys on toteutettu porrastetusti siten, että ylähyllyllä kirjat ovat aivan reunassa ja siitä alemmilla hyllyillä hieman taaempana, jolloin on helpompi nähdä kirjojen selkämykset sekä kirjaan on helppo tarttua.
Ilmajoki
Ilmajoen kirjasto on yhtä vanha kuin Maalahden ja Kannuksen kirjasto. Asiakastilassa on tuotu esiin alkuperäistä oranssia värimaailmaa lattiasta tehostevärinä myös seiniin, lukusalin tuoleihin sekä verhoihin. Ihastuttavat alkuperäiset omenanvihreät tuolit ovat ajattomat muotoilultaan sekä väriltään ja loistavat ergonomiselta muotoilulta. Kirjastotilaan on saatu parempaa näkyvyyttä ja valoisuutta sijoittamalla hyllyt pitkiksi suoriksi käytäviksi. Asiakkaille on myös käytössä hiljainen tila, lukusali, lastenosastoa unohtamatta. Kokoustila on sisustettu muistuttamaan kartanon olohuonetta ja ruokasalia, pitkä pöytä, mitä valaisee kristallikruunu, tekee tilaisuuksista kotoisia, jolloin on tunne kuin olisi ystävien luona vaihtamassa kuulumisia. Ilmajoen kirjaston lainausluvut ovat myös jatkaneet nousuaan hyvää vauhtia. Saimme myös kuulla uuden kirjastoauton persoonallisen soittoääneen, mikä kutsuu luokseen lainaamaan.
Laihia
Laihian kirjasto on remontoitu kauniin valoisaksi ja avaraksi. Lastenosastolla tapasimme Fiini- siilin, joka toimii Laihian kirjaston pehmopäällikkönä ja on valittu kirjaston lapsiasiakkaille järjestettyjen vaalien voittajana. Siili valvoo kirjaston lastenosaston toimintaa, sekä kiertää eri mm. päiväkodeissa edustusmatkoilla, sekä kirjaston tapahtumissa, joista raportoidaan kuulumisia kirjaston asiakkaille. Lapsille järjestettiin toukokuussa myös Lego rakentelutapahtuma. Kulttuuriperinnön jakaminen ja vaaliminen näkyy kirjastotilassa esillä olevan kansallispuvun kautta. Paikallisen taiteilijan maalaamasta linnasta voi löytää kaikki tutut ja rakkaat satuhahmot
Kannus
Kannuksen kirjastovierailulla saimme tutustua aktiiviseen ja osaavaan henkilökuntaan, jotka pyrkivät kehittämään osaamistaan sekä kirjastopalveluita jatkuvalla kouluttautumisella ja kehittämistiimeissä toimimisella. Kirjaston uudella johtajalla on vastuullaan koko kunnan viestintä kirjastotoimenjohtajan tehtävän rinnalla. Kirjastotilassa on tehty muutoksia henkilökunnan työolosuhteiden parantamiseksi ja jo hyvään keski-ikään ehtinyttä rakennusta pyritään mukauttamaan vastaamaan nykyajan tarpeisiin aina uusilla ideoilla. Asiakkaille lainattavat pelit ja liikuntavälineet löytyvät helposti liikuteltavista suurista kasseista. Kirjastovierailuilla on ollut myös ilo huomata, että pienissäkin kirjastoissa, jokaisella työntekijällä on oma työpiste henkilöstötiloissa.
Kokkola
Kokkolan kirjasto häikäisi suuruudellaan ja valoisuudellaan. Kirjasto on saanut vaikutteita eurooppalaisesta luostarista ja sen arkkitehtuurissa on käytetty useaa eri kivilajia. Rappusista voi löytää esihistoriallisia merkkejä, mikä jääkin ainoaksi esihistorialliseksi asiaksi tilan suunnittelussa. Sisustuksessa toistuu luontoteema niin värein kuin kuvituksin. Therese Bastin kuvittamasta lastenosastosta voidaan muokata monipuolinen suuri esitystila liikuteltavien laatikostojen myötä. Kokkolan kirjastossa on lukuisia lukuhuoneita asiakkaiden käyttöön, jotka otetaan tulevan ilmastointiremontin myötä tilapäisesti henkilökunnan käyttöön väistötiloiksi. Kävimme pääkirjaston lisäksi vierailemassa myös hiljattain remontoidussa Koivuhaan lähikirjastossa. Kirjasto sijaitsee palvelutalon yhteydessä ja on suunniteltu kompaktiksi, mutta avaraksi tiedon keitaaksi.
Soini
Soinin kirjastovierailu sujui lämminhenkisessä tunnelmassa ja kirjastotila on ajaton tyyliltään. Tila on otettu hyvin haltuun niin lainattavan materiaalin kuin taidenäyttelyiden kannalta. Soinin kirjastossa toimii hyvin yhteistyö alueellisten toimijoiden kanssa, tarjoten tilat lukuharrastuksiin. Kirjasto on elävä ja toimiva osa kunnan kulttuuritarjontaa, vaikka henkilökuntamäärä onkin niukka, on yhteistyömuodoilla pystytty tarjoamaan monenlaista aktiviteettia. Kirjasto tarjoaa myös koululaisille rauhallisen tilan ajanviettoon. Kirjaston arki toimii omalla painollaan, vahvalla ammattitaitoisella osaamisella.
Ähtäri
Ähtärin kirjasto sijaitsee keskeisellä paikalla koulun ja liikuntahallin välittömässä läheisyydessä. Kirjaston sisustuksessa on myös nähtävillä luontoteema suurissa tauluissa ja lastenosastolla. Kirjastotilassa on suhteellisen suuri oma musiikkiosastonsa ja lainattavissa esineissä on mahdollista lainata useita eri soittimia laajan liikuntavälinetarjonnan lisäksi. Jo edesmenneen paikallisen muusikon Topi Sorsakosken kultalevyt ja elämäkerrat ovat vahvasti esillä. Kirjastoa pyörittää kolme kirjastoammattilaista, jotka ovat myös AKE:n kehittämistiimeissä mukana kehittämässä LaNu- ja senioripalveluja.
Korsnäs
Korsnäsin pienessä kirjastossa työskentelee osa-aikainen kirjastoautokuski ja kirjastonjohtaja. Kirjastoa pyöritetään perinteisin arvoin ilman omatoimea, jotta voidaan panostaa henkilökohtaiseen asiakaskohtaamiseen. Korsnäsin kokoelma on, kuten asiakaskuntakin, lähes täysin ruotsinkielinen. Kesämökkeilijöistä moni käyttää kirjastopalveluja, jolloin kirjastopalveluja tarvitaan ahkerasti myös kesäaikaan. Kirjastoauto kiertää muutaman päivän kuukaudessa tavoittaen kaukaisimmat asukkaat.
Maalahti
Maalahdessa on kirjaston henkilökuntaan nähden monta sivukirjastoa. Kirjastorakennus on valmistunut vuonna 1984, sen seinämää koristaa suuri rantamaisema muraali. Kirjaston lattialla kipittää sinisenä ”Juokseva koira”-kuvio. Lisätilalle olisi tarvetta, jotta tila saataisiin mukautettua nykyajan tarpeisiin. Kirjastorakennuksessa toimii kahvila, jonka tiloihin voisi olla mahdollista jossain vaiheessa laajentaa, päätöksiä asian suhteen ei kuitenkaan olla vielä tehty. Kirjastossa järjestetään vinkkauksia, sekä satutunteja aktiivisesti, mutta kirjastoautopalvelut on jääneet pois säästösyistä.
Seinäjoki
Omatoimisen tutustumiskierroksen jälkeen teimme havaintoja Apila-kirjaston akustiikasta. Aikuisten osaston kirjahyllyillä käyty hiljainen keskustelu jaksoi kantaa uutisalueelle asti, näiden tilojen väliin jäi amfiteatterimainen tila, joka oli täytetty musiikki- ja elokuva-aineistolla. Niin siellä kuin lastenosastolla, oli mahdollista piiloutua pörröisiin onkaloihin, jotka hieman vaimensivat äänimaailmaa. Vaikka kirjasto on pian 15-vuotias, on sen lastenosaston kuutiot ajattomia somisteineen. Seinäjoen kirjaston henkilökunta toimii sujuvasti ristiin eri osastoilla, mikä tuo joustoa palvelutilanteisiin. Kirjasto on myös saanut lainamäärät nousemaan niin musiikissa, kuin muussakin aineistossa. Aukioloaikoja on jouduttu hieman supistamaan säätösyistä, mutta pääkirjasto on edelleen erittäin kattavasti auki henkilökunnalla. Kirjaston tila ei oikein sovellu omatoimeen, jolloin on panostettu laajaan aukioloon. Hauska havainto oli myös huomata, kuinka aikuisten aineiston hyllytys on toteutettu porrastetusti siten, että ylähyllyllä kirjat ovat aivan reunassa ja siitä alemmilla hyllyillä hieman taaempana, jolloin on helpompi nähdä kirjojen selkämykset sekä kirjaan on helppo tarttua.
Ilmajoki
Ilmajoen kirjasto on yhtä vanha kuin Maalahden ja Kannuksen kirjasto. Asiakastilassa on tuotu esiin alkuperäistä oranssia värimaailmaa lattiasta tehostevärinä myös seiniin, lukusalin tuoleihin sekä verhoihin. Ihastuttavat alkuperäiset omenanvihreät tuolit ovat ajattomat muotoilultaan sekä väriltään ja loistavat ergonomiselta muotoilulta. Kirjastotilaan on saatu parempaa näkyvyyttä ja valoisuutta sijoittamalla hyllyt pitkiksi suoriksi käytäviksi. Asiakkaille on myös käytössä hiljainen tila, lukusali, lastenosastoa unohtamatta. Kokoustila on sisustettu muistuttamaan kartanon olohuonetta ja ruokasalia, pitkä pöytä, mitä valaisee kristallikruunu, tekee tilaisuuksista kotoisia, jolloin on tunne kuin olisi ystävien luona vaihtamassa kuulumisia. Ilmajoen kirjaston lainausluvut ovat myös jatkaneet nousuaan hyvää vauhtia. Saimme myös kuulla uuden kirjastoauton persoonallisen soittoääneen, mikä kutsuu luokseen lainaamaan.
Pinnalla/Flytande | Podcast on Spotify
Anteckningar i transkriberingen
| Intervjuare: | Intervjuare |
| Lena: | Svarare 1 |
| Karoliina: | Svarare 2 |
| or- | ordet blir avbrutet |
| (ord) | en osäker samtalsperiod eller en talare vars identifiering är osäker |
| (-) | ett ord som inte kunde urskiljas |
| (–) | flera ord som inte kunde urskiljas |
| [10 s paus] | en paus i tal på minst 10 sekunder |
| , . ? : | skiljetecken enligt skrivregler eller en paus i tal på under 10 sekunder |
Intervjuare: Välkommen till flytande podden, i dag har vi Lena Sågfors och Karoliina Harvala från Erte. Välkommen! Och den första frågan är: Vad är Erte?
Lena: Jag börjar kanske. Tack för att jag får vara med. Jag heter alltså Lena Sågfors och jobbar som koordinator på Seinäjokis Erte. Vårt långa namn är riskomfattande specialuppdrag gällande bibliotekstjänster som främjar barn och ungas läsande och läskunnighet. Det här är ju ett helt hopplöst namn som har tagit mig säkert fem år att lära mig att säga, så vi brukar använda oss av SJK Erte eller Seinäjokis Erte. Hoppas att biblioteksfolket vet vilka vi är.
Intervjuare: Varför grundades Erte?
Lena: Vi är det nyaste specialuppdraget som ministeriet har tillsatt. Alltså det är under visnings- och kulturministeriet som har gett det här specialuppdraget och vi har fått sju punkter om vad ministeriet vill att Seinäjokis Erte ska göra. Dom här finns på vår hemsida om någon vill fördjupa sig i dom. Jag kan säga så här kort att det handlar om att verka koordinerande, att samla expertnätverk och jobba med strukturer för att underlätta samarbeten för biblioteken. T.ex. mellan bibliotek och skolor eller bibliotek och småbarns pedagogik o.s.v. alltså såna stora helheter.
Vi ska föra bibliotekens talan i olika sammanhang och planera riksomfattande kampanjer. Vi ska sprida bra idéer om ett oder och helt enkelt jobba med utveckling av läsfrämjande verksamhet för barn och unga via dom allmänna biblioteken i Finland. Det är liksom både stort och smått i vårt uppdrag.
Intervjuare: Och Karolina, du arbetar i Rovaniemi Erte.
Karoliina: Ja, jag jobbar på Erte i Rovaniemi och vårt specialuppdrag, alltså erityistehtävä, är det samiska biblioteket och vi kallas Finlands samiska specialbibliotek.
Vårt uppdrag är att samla och sprida information om det samiska språket och samisk kultur, men också att främja tillgången till information samt kulturella fritidsintressen bland den samiska befolkningen i Finland. I princip att främja samiska bibliotekstjänster. Vi ligger i Rovaniemi och vi fungerar under Rovaniemis stadsbiblioteks lappland-avdelning.
Intervjuare: Vem kan ta kontakt med er?
Lena: Alla som vill. I Seinäjokis Erte så är ju bibliotekspersonal som jobbar med barn och unga liksom våra kunder och vår primärä målgrupp, men sen samarbetar vi ju med många andra också, men det är liksom för dom som vi jobbar.
Intervjuare: Vilka organisationer samarbetar Erte med?
Lena: Vill du ta först, Karoliina?
Karoliina: Ja, det här är lite komplext. Först fungerar vi lokalt, alltså att vi jobbar här i Rovaniemis stadsbibliotek och lapplands bibliotek. Men sen fungerar vi också regionalt, nämligen kommunbiblioteken i samernas hembygdsområde, alltså Sodankylä, Enare, Enontekis och Utsjoki kommuner. Det är viktiga samarbetspartner. Sen är det ju ett riksomfattande specialuppdrag och vi jobbar tillsammans med AKE och andra Erte. Vi har också andra bibliotek som t.ex. i Uleåborg och i Helsingfors i vårt nätverk och dessutom har vi också internationellt samarbete, eftersom det samiska området omfattar ju fyra stater, alltså i Sverige, Norge och också Ryssland finns det bibliotek som har motsvarande specialuppdrag, som vi också samarbetar med. Vi har t.ex. en gemensam samisk bibliografi.
Lena: Wow, jag känner igen det här när man jobbar riksomfattande så blir dom här samarbetena så otroligt viktiga och det beror lite på vad det är man gör i sitt arbete, så kommer man att samarbeta med olika organisationer. Men jag tänker att så här för mig på svenska, att jobba på Erte på svensk i Seinäjoki, då är t.ex. den här Åke-gruppen jätteviktig, alltså AKE bibliotekens svenska del. Regionförvaltningsverket är en viktig samarbetspartner och sen såna här finlandssvenska organisationer som också gör läsfrämjande verksamhet, t.ex. folkhälsan, läscentrum, svenska folkskolans vänner, sydkustens ordkonstskola, utbildningsstyrelsen, alltså många aktörer som jobbar läsfrämjande, men som inte är bibliotek. Det blir jätteviktigt för oss för att vi känner att vi behöver föra bibliotekens talan i dom här verksamheterna och liksom påminna om att dom allmänna biblioteken ska tas med i det läsfrämjande arbetet och det känns viktigt. Sen beror det på vad det är vi gör. Vi kan samarbeta med vem som helst nästan.
Intervjuare: Tack, vad planerar Erte för framtiden? Ska vi börja från Rovaniemi?
Karoliina: Nu måste jag skriva en strategi till utbildningsministeriet och t.ex. kurs för läsfrämjande arbete bland barn och ungdomar och speciellt i mindre samiska språk, alltså Enare och skoltsamiska. Dom är båda små språk som båda har cirka 300 talare och det utges inte väl i mycket litteratur på dessa språk och därför funderar vi på hur man främjar läsande om litteratur inte finns eller om barnet t.ex. har läst alla skoltsamiska böcker som finns. Målet är att utveckla en modell av bibliotekssamarbetet till samiska grundläggande utbildningen och småbarnspedagogiken.
Intervjuare: Och Seinäjoki?
Lena: Vi har ju samma krav förstås, att göra verksamhetsplan och så för ministeriet. Vi vill förstås fortsätta att hjälpa biblioteken på olika sätt. Det är liksom hela tiden vår drivkraft. Vi vill hjälpa och vi vill göra skillnad. Vi har vissa såna här etablerade och återkommande evenemang och verksamhet. T.ex. vår läsfest, lukulystit, tvåspråkig konferrens, som faktiskt nu 2025 kommer att vara live i Seinäjoki 13-14:e november, hoppas att alla kommer dit. Våra sommar läskampanjer är också såna här återkommande, att vi alltid producerar dom. Sen har vi lite snabbare återkommande fortbildningshelheter, Ertes distanstips, eller etävinkit och så har vi lite publikationsverksamhet som också är etablerat. Sen vill vi ju också kunna planera helt nya saker och vara snabba ifall det kommer ett önskemål från fältet, att det här skulle behövas. Vi liksom håller också vår verksamhet på det sättet så att det finns möjlighet till sånt. Men vi har arbete, det är klart att det gäller säkert alla, att hur mycket resurser vi har för vår verksamhet.
Karoliina: Och vi var ju bara en person till 2022 tror jag. Jag har börjat 2023.
Lena: Precis, och nu är ni två i Rovaniemi?
Karoliina: Nu är vi två.
Lena: Ja, precis.
Karoliina: En specialbibliotekare och sen jag, vad är kirjastovirkailija på svenska?
Lena: Bibliotekionär. Jo vi är ju tre i Seinäjoki. Vi har en utvecklingschef och sen är vi två koordinatiorer och det är klart att den största potten av våra resurser går ju till lönekostnader förstås. Sen får man se hur mycket som räcker till verksamhet och där kunde man ju önska att man hade mer för att kunna göra större skillnad.
Intervjuare: Vilken typ av evenmang och utbildningar anordnar Erte och Lena du sa någon.
Lena: Jag var inne på det att vi har våra etävinkit, distanstips, såna här webbinarier som är lite ledigare och snabbare. Vi brukar ordna kanske fyra stycken på svenska och nästan en gång i månaden på finska. Sen har vi våran lukulystit, läsfest, som är en större helhet och det är en konferrens som ordnas varannat år som webbinarium digitalt och varannat år live och i år 2025 så är det då dags för att träffas live och det ska bli jätteroligt.
Karoliina: Är bokkarusellen ert evenemang eller bibliotekskanalen?
Lena: Det är ett samarbete mellan Erte och AKE biblioteken och regionförvaltningsverket och bibliotekskanalen, så där jobbar vi tillsammans.
Karoliina: Precis som tarinasaalis på finska.
Lena: Ja, precis. Mycket sånt är vi ju gärna med i också där vi kan vara en del av en större helhet.
Karoliina: Vi ordnar evenemang om litteratur och kultur och också olika föreläsningar som har att göra med samer och vi ordnar också ofta evenemang på nätet eftersom vi fungerar i hela landet, eller streamar det. Dessutom håller vi naturligtvis t.ex. lässtund och bokprat. Sen har vi gjort en nätkurs om samisk kultur för finsk bibliotekspersonal som finns i liboppi och vi har gjort en webbplats om samisk litteratur och håller också samiska läsdiplom.
Intervjuare: Vad är Ertes önskan för framtiden?
Karoliina: Det här var lätt.
Lena: Det här var svårt. Jaha, var det lätt? Jag tänkte säga att det här är svårt. Bra, du får börja då.
Karoliina: Jag börjar. Vi önskar att vi någon gång har jämlika samiska bibliotekstjänster i hela Finland.
Lena: Wow, förstås. Jag var inne lite på samma sak. Det är någonting som man kanske slås av när man jobbar riksomfattande. Jag skulle också önska ett mer jämlikt barn- och ungdomsbiblioteksarbete i hela landet. Att från vår horisont så ser vi jättestora skillnader på olika ställen i Finland, hur man satsar på barn och ungdomars läsning och barn och unga som kundgrupp. Det är liksom ganska lätt att vi bara förtrollas av dom här nya fina biblioteken på vissa ställen, där man verkligen prioriterar barn och unga och sen glömmer man bort att det absolut inte ser ut så i resten av landet. Utan det är jättestora skillander. Jag skulle också önska att vi skulle få mer jämlikhet där. Det har varit en sån där fråga när vi har hamnat i att prioritera i Seinäjokis Erte. Där har vi valt att alltid prioritera dom små biblioteken och dom som behöver mest stöd.
Vi vet ju att det finns många såna här en mans bibliotek ute i Finland, där en och samma person sköter hela biblioteksverksamheten i en kommun t.ex. Hur ska den här läskampanjen också fungera där, samtidigt som på ett stort bibliotek med en massa som kanske har en stor avdelning för barn och unga, med mycket personal o.s.v. Det är en balans där, men måste vi välja så väljer vi alltid dom som behöver mest stöd.
Intervjuare: Vilken typ av utmaningar har verksamheten?
Lena: Det här var vi kanske inne på redan, att det ekonomiska är ju det som man tänker på allra först och det är klart att vi hade kunnat göra mycket mer om vi hade mer resurser. Vi är ju det nyaste specialuppdraget och vi fick jobba ganska mycket med det i början. Det här är vårt sjätte verksamhetsår och det tog tid för oss att etablera oss. I början så trodde alla att Seinäjokis Erte är ett projekt som verkar i något år och sen avslutas det. Vi fick alltid höra det, att folk frågade hur länge det här projektet pågår och vi bara svarade att det är kontinuerligt. Vi är här nu!
[Alla skrattar]
Lena: Men nu känns det som att vi har nått fram och att bibliotekspersonal vet vilka vi är och vad vi gör. Men utmaningen är ju det där riksomfattande, alltså att vi ska fungera i hela landet på finska och svenska, det är vår utmaning.
Karoliina: Jag tycker samma. Jag diskuterade med min arbetskamrat och hon tyckte också att en av dom största utmaningarna är att vår arbetsbeskrivning är så väldigt bred, eftersom vi ansvarar ju för tre samiska språk och alla åldersgrupper i hela Finland.
Sen måste vi ju också ha ett strikt internationellt samarbete och dessutom fungerar vi som ett lokalt bibliotek och vi är bara två personer.
Men o andra sidan tycker jag att det också är det som är skönt med det här jobbet. Att det är så mångsidigt och att man får resa till Norge för en bibliotekskonferrens, men att man också får sitta på golvet och pyssla. Jag tycker att frågan är hur man hittar balans och vad man ska prioritera.
Intervjuare: Samarbetar Erte i Seinäjoki med Erte i Rovaniemi?
Lena: Vi har samarbetat kring läskampanjer för att våra läskampanjer också har blivit översatta till dom samiska språken. När vi började så gjorde vi en resa till Rovaniemi och träffade specialuppdraget där. Därför att när vi sökte vår roll så ville vi, eftersom Rovaniemis Erte hade funnits länge, så kände vi att vi ville lära oss.
Karoliina: Vi har funnits i 30 år.
Lena: Precis.
Karoliina: Eller mer än 30 år, vi är det äldsta Erte som finns.
Lena: Jag tror att det här är också så där att när tillfälle ges, att vi gärna samarbetar och att om ni i Rovaniemi också märker att det här skulle Seinäjoki kunna hjälpa till med, så hoppas jag att ni tar kontakt.
Karoliina: Det gör vi.
Lena: Bra. Vi vill ju verkligen vara till för hela landet.
Intervjuare: Är operationen annorlunda på olika språk, eftersom Erte fungerar på fem språk?
Lena: Ska jag börja eller? Det här är kanske den viktigaste frågan i dag tror jag. Det skiljer sig beroende på språk och jag brukar framhålla hur otroligt stolt jag är över att man på Seinäjokis stadsbibliotek förstår vad tvåspråkig verksamhet innebär. Alltså det handlar inte bara om att översätta saker, utan dom tvåspråkiga biblioteken i Finland, alltså dom som jobbar på finska och svenska, dom har en annan verksamhetskultur. Man har olika behov beroende på språk och den förståelsen får du inte bara av att översätta samma verksamhet till olika språk, för att det kan vara att man behöver göra det på helt olika sätt. Därför så finns det då en svenskspråkig koordinator på Erte, där man ville att det skulle vara en som har svenska som modersmål men också har förståelse för den finlandssvenska biblioteksverksamheten. Rent konkret så möter vi ju det här när vi planerar vår verksamhet. Att vi behöver inte göra samma saker på finska och svenska, för att det finns olika behov.
Ta t.ex. tillgången till lättläst litteratur som är på finska, en ganska svår nöt att knäcka för barn och ungdomar, det finns för lite lättläst litteratur på finska. Medan det på svenska finns hur mycket som helst. Då betyder det ju också att verksamheten när det gäller det, kommer att vara olika. På finlandssvenska så är vi jättesnabba på att ta influenser från Sverige och det är liksom lätt för oss att ta in verksamhet därifrån. Vi ser det rätt konkret i att vi har utbildat 17 läsledare i shared reading t.ex. för att det är jättestort på biblioteken i Sverige och det var lätt för oss att ta in det på svenska i Finland. Så det är skillnad och jag kan tänka mig att det är ännu större skillnad för er i Rovaniemi kanske.
Karoliina: Ja, det är intressant att höra. Vi fungerar ju faktiskt på fyra språk, eftersom vi har tre samiska språk som talas i Finland och av dessa tre språk kan vi bara nordsamiska. Det är jätteviktigt att vi beaktar alla tre språken om vi t.ex. producerar några material så måste dom översättas till alla tre språk. Sen är det ju att nordsamiska är det största samiska språket, som har cirka 10,000 talare och alla andra samiska språk är väldigt små, enare och skoltsamiska har båda cirka 300 talare. Det finns inte mycket litteratur på dom språken och det är också väldigt viktigt att vi har ett bra nätverk för att ens hitta översättare som kan översätta material och man måste fundera hur man främjer läsande, om det inte finns litteratur. Vi jobbar tillsammans och vi skaffar böcker från Sverige och Norge, eftersom så mycket samiska böcker, en stor del av våra samiska böcker kommer från Sverige eller Norge.
Intervjuare: Finns där mer som talar skoltsamiska eller enaresamiska kanske ingen?
Karoliina: Jag måste säga nej. Det finns mycket nordsamiska talare i Sverige och Norge, men skoltsamiska tror jag inte att det finns i Norge längre och enaresamiska har ju aldrig funnits i andra länder. Det är bara i finska områden.
Lena: Jag tänker också att för er på specialuppdraget, att förstå och att kunna kartlägga dom här behoven och hur ni kan hjälpa och hur hjälper man när det inte ens finns böcker? Som du sa med läsfrämjande. Det är nog jätteutmanande och viktigt.
Karoliina: Problemet är inte att vi inte har böcker eller att vi inte vet vad man ska läsa.
Men att litteratur inte finns och nu funderar jag också över hur vi kunde få mer litteratur på samiska. Jag måste översätta i huvudet, men jag ville säga att det finns faktiskt, i enaresamiska utges mer litteratur än på skoltsamiska. Det finns en förening för enaresamiska språk som utger väldigt mycket enaresamisk litteratur. Det finns inte så mycket människor som skriver litteratur på skoltsamiska och ingen som utgiver skoltsamisk litteratur. T.ex. år 2023 så fick vi fyra nya skoltsamiska böcker, tror jag.
Lena: Var det både för barn och unga då eller bara för barn?
Karoliina: Nej, alla skoltsamiska böcker.
Lena: Det var fyra stycken?
Karoliina: Ja, det var fyra stycken.
Lena: Ja, så väldigt olika utmaning beroende på språk.
Karoliina: Nordsamiska har vi nog några tio varje år och enaresamiska ska jag säga tio böcker, men för skoltsamiska är fyra böcker väldigt mycket.
Lena: Så då kan det ju faktiskt vara så att barnen faktiskt har på riktigt läst allt som finns.
Karoliina: Det är möjligt. Det finns inte så väldigt mycket skoltsamiska talare, men många barn får inte lära sig skoltsamiska i skolan. Dom har ingen möjlighet och det kan vara att dom kan tala samiska men läser inte.
Intervjuare: Så vi kan säga att det är säkert annorlunda på lika språk. Också på svenska eftersom finlandssvenska är olika än rikssvenska.
Lena: Jo visst också det, absolut.
Intervjuare: Hur många finlandssvenska böcker kommer i år?
Lena: Alltså barn- och ungdoms eller?
Karoliina: Ja.
Lena: Skulle vi inte ha Sverige och deras utgivning så skulle vi ju också ha stora problem. För att t.ex. den finlandssvenska ungdomsromanen, det rör ju sig om ett par per år, det kommer inte mycket. Men eftersom vi har Sverige med alla deras förlag och utgivning så har vi ju inte dom här problemet, utan tvärt om, det blir svårt att välja för att det finns så mycket. Det är klart att vi på biblioteken gärna lyfter dom finlandssvenska barn- och ungdomslitteraturen för att den har väldigt hög kvalitet. Man vill gärna göra reklam för den, eftersom den är faktiskt väldigt god på det sättet. Man har inte möjlighet att bara jobba med finlandssvensk barn- och ungdomslitteratur för att det är nog för lite böcker helt enkelt.
Intervjuare: Tusen tack, Lena och Karoliina, det här var jättetrevligt och nu vet vi alla vad Erte är.
Lena: Tack.
Karoliina: Tack.
Voit kuunnella jakson täältä https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ
Äänitteen kesto: 34 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Haastattelija: Tervetuloa AKEpampas Pinnalla –podcastin pariin. Tänään on aiheena Tampereen alueellisen kehittämistehtävän eli Akepiken julkaisutoiminta ja niitä käsitteleviä aiheita. Tervetuloa myös podcastin osallistujat. Voisitteko lyhyesti esitellä itsenne ja mitä teette työksenne.
Terhi Turkia: Joo, no mä voin vaikka alottaa. Mä oon siis Terhi Turkia ja työskentelen Tampereen kaupunginkirjastolla tällä hetkellä koordinaattorina. Vastuualueena mulla on mediakasvatus. Aikasemmin oon työskennellyt mediasihteerinä täällä Tampereen kaupunginkirjastolla ja silloinki ku tulin Akelle tätä julkaisua tekemään, niin olin siellä mediasihteeritaustalla.
Ilona Heinonen: Mä olen Heinosen Ilona, mä olen musiikkikirjastonhoitaja täällä Tampereen kaupunginkirjastossa. Työskentelen pääkirjastossa enimmäkseen ja olin kirjoittamassa musiikkikirjastotyön opasta tossa kolmisen vuotta sitten.
Kalle Lehtinen: Kalle Lehtinen, mediasihteerinä nykyään Tampereen kaupunginkirjastolla Sampolan kirjastossa. Mulla on semmonen koko kirjastonlaajuinen vastuu, eli mä oon harrastustila- ja laitevastaavana, kun meillä on näitä harrastushuoneita ympäri kirjastoa. Mä olin kirjoittamassa ja toimittamassa Kivaa että on kirjastoja -julkasua, joka on tämmöinen vaikuttamisopas, joka julkaistiin muistaakseni 23 alkuvuodesta.
Juliaana Grahn: Ja mä oon kehittämiskirjaston koordinaattori Juli, lyhyesti, mutta Juliaana Grahn. Eli tässä Tampereen eli Pirkanmaan ja Keski-Suomen yleisten kirjastojen alueellisessa kehittämistehtävässä koordinoin tätä muun muassa julkaisutoimintaa. Mä itte ku mä hyppäsin tähän Ake-työhön mukaan, niin mä käytännössä perehdyin kirjastotyöhän tuon aspa-hankkeen kautta tuotetun aspa-oppaan ja sitten lasten ja nuorten kirjastotyöhön lanuoppaan ja sitten oikeestaan ton digioppaankin kautta. Et sitten Ake-työssä mä oon ollu mukana sitten toimittamassa tuota musiikkiopasta ja vaikuttamisopasta ja sitten tarjoamassa henkistä tukee myös pelioppaalle ja demokratiatyön käsikirjalle, jossa Ake toimi ei julkaisujen tuottajana vaan enemmänkin jakelukanavan tarjoajana.
Haastattelija: Akepike on julkaissut vuosittain näitä kirjasia. Miten te päädyitte tämmöseen julkaisutoimintaan?
Juliaana Grahn: Tosi hyvä kysymys. Nyt kun mä mietin tätä kyssäriä ni olis pitäny kaivaa esiin hirvee määrä erilaisia presiksiä. Mut vastaus on oikeestaan se, että piti saada yksiin kansiin tiivistettyä se, mitä oltiin saatu aikaseks. Eli tää alko vuonna 2018 Asiakaspalvelu Pike-kirjastoissa -nimisestä kirjasta. Et se oikeestaan käsitteli tätä, et minkälaista kirjastojen asiakastyö on. Siinä tuotettiin hyvin paljon ihan tutkimuspohjasta tietoo ja sit sitä kautta piti saada kootuksi tieto, jotta sitä voidaan sitten hyödyntää ja kertoo muillekin, miten cooleja kirjastoihmiset oikeasti on. Ja että miten tää kirjastotyö on muuttumassa, kun kirjastolaki, uusi sellanen tuli voimaan ja alueelliset kehittämistehtävät tuli voimaan ja asiakkailla on kuitenkin hyvin paljon muuttuvia odotuksia. Niin käytännössä tuo on ollu kätevä formaatti viedä sitä oppimista myös jatkossa sitten uusille kirjastotyöhön hakeutuville ihmisille, mutta sitten myös laajentaa sitä ymmärrystä, mikä kokeneemmilla kirjastotyöntekijöillä ehkä on jo kertyny vuosien saatossa. Pystyä tarkastelemaan sitä, että miten tää asia on muuttumassa ja että mihinkä työyhteisöt on oikeasti menossa eri kirjastoalan substansseihin liittyen.
Haastattelija: Millä te kirjastotyössä lähestytte näitä aiheita, kun teille tulee? Tuleeko teille näitä ideoita kentältä vai ootteko itse jotain erikoisosaamista, niin sitä kautta saaneet idean näihin?
Terhi Turkia: Mä voisin tosta digioppaan osuudesta puhuu sen verran, että sillon 2019, 2020:hän oli nää valtakunnalliset kirjastojen digihankkeet. Ja mä olin siinä sitten Akessa sen hankkeen koordinaattorina. Sen jälkeen sitten, koska sen vuoden teema oli täällä Akepikessä tämä digiosaaminen ja oli digiajokortti, jota henkilöstö suoritti, ja sitä vietiin sitte vähän laajemmalle alueelle. Kehittämiskirjaston alueella sinä digihankkeessa, joka kohdistu pieniin kirjastoihin, niin sit sen jatkona tehtiin tää Digiä koneeseen, mediaosaamisen huoltokirja. Ja koska mä olin ollu siinä hankkeessa koordinaattorina, niin sitten se oli jotenkin luontevaa varmaan että mä sit myöskin kokosin sen Digiä koneeseen -oppaan. Ja siellä tosiaan oli taustalla siinä hankkeessa kerätyt kokemukset ja asiat ja sitten myöskin henkilöstön ääni, mitä siinä hankkeessa oli kerätty. Oli tehty henkilöstölle aika laaja kysely näistä digiasioista kirjastossa ja sitte tietenki se oma kokemus, pitkä tausta siellä digituen ja mediasivistyksen parissa Tampereen kaupunginkirjastolla. Niin tällänen koonti oikeastaan oli siinä ideana. Ajatuksena oli, että siihen digioppaaseen otetaan konkreettisia asioita, konkreettisia ehdotuksia, millä tavalla kirjastoissa työskentelevät ihmiset voi kehittää sitä osaamista tämän aihepiirin suhteen siellä omassa työyhteisössä tai millä tavalla he voi tarjota niitä tähän mediasivistykseen tai digiin liittyviä asioita asiakkaille. Niin sit siitä tuli vähän semmonen tehtäväkirja. Eli sinne tuli pieniä tehtäviä, mitä voi sit ottaa tehtäväksi siellä omassa työyhteisössä vaikka. Tämmöset ideat oli siellä taustalla, ja asiat.
Juliaana Grahn: Ja ehkä vielä tämmönen eräs pandemia tuli siihen sitten kans aika lailla, niin se oli tällanen sattumaako digiloikka, mediahuoltokirja teki itsensä tarpeelliseksi.
Terhi Turkia: Kyllä, sehän tapahtui siis yleisten kirjastojen digihankkeen hankekauden aikana. Että tosiaan tuli korona ja sitten kaikki kirjastot suljettiin ja kaikki toiminta loppui ja sitten hetken päästä se siirty tosi voimakkaasti, esimerkiks meidän työn tekeminen siirty verkkoympäristöihin. Ja myöskin kaikki, mitä asiakkaille tarjottiin, siirty sitten etään ja verkkoperusteiseksi. Ja sitte se, et oli se digihanke siinä samaan aikaan ja sit kerättiin niitä kokemuksia, niin sehän oli valtavan buusti tälle koko aiheelle. Jos miettii vuotta 2019 ja sitte siit on vaan viisi vuotta nyt aikaa, niin ihan hirvee murros työn tekemisen tavoissa on tapahtunut sen koronapandemian ja sen digiloikan, minkä se aiheutti, niin johdosta.
Haastattelija: Eli ilman koronaa periaatteessa kirjan sisältö vois olla vähän erilainen et ois vähän vähemmän kokemusperäistä. Mielenkiintonen just tässä Digiä koneeseen –kirjassa ni huomaan, täällä on tämmönen Kielitaidottomana uudessa maailmassa. Niin justiinsa tämä, että vanhukset saattaa olla hyvinkin kielitaidottomia, kun tullaan digimaailmaan. Tiedetään kyllä, mistä on kyse, mutta sitten ei osata käyttää. Tämä on hyvä opas henkilökuntaa ymmärtämään tää.
Terhi Turkia: Joo. Digitalisaatiohan läpileikkaa koko siis yhteiskunnan ja meidän kaikkien elämään ja meidän työelämän myöskin niinku sen koronapandemian digiloikan jälkeen etenki. Kaikki asiat, mitä me tehdään, niin liittyy nykyään melkein jollain tavalla siihen digiin. Tai niitä tehdään semmosilla alustoilla tai sellaisissa ympäristöissä. Ja sit se, että yhteiskunnassa on mun mielestä näkyvillä valtava kuilu sellasten ihmisten, jotka osaa ja hallitsee vaikka älylaitteiden käyttöä ja sitä kieltä, niitä merkkejä ja niitä merkityksiä, jota käytetään tuolla digimaailmassa, esimerkiks tietää, että kirjekuoren kuva tarkoittaa sähköpostia todennäkösesti, ja sitten sellasten ihmisten, jotka ei hallitse sitä, vaikka niitä mekaanisia taitoja käyttää asioita, ei sitä kieltä, ei niitä merkityksiä pysty tulkitsemaan tai ei oo niin paljon kokemusta niistä et pystyis niitä tulkitsee. Ja sitten ehkä se ymmärrys myös et mitä tarkottaa, et joku on netissä ja joku on omalla laitteella, vaikka tämmöset asiat. Niin tällästen ihmisten välillä on tosi syvä kuilu meidän yhteiskunnassa tällä hetkellä. Ja se on jotenkin tän koko oppaankin ajatus, että kirjastojen tulis olla rakentamassa semmosta siltaa sen kuilun yli.
[musiikkia]
Juliaana Grahn: Mä täydennän tähän väliin nyt kun mä huomasin, että tämä opas ja siis nää kaikki meidän julkaisusarjan osat löytyy siis tuolta osoitteesta akepike.fi löytyy sekä painettuna julkaisuina, niitä saatetaan edelleen löytää täältä meiltä ja niitä saa sitten tilattua omaan kirjastoon, jos on yhteydessä meihin. Me ollaan näitä toimitettu myös kirjastoalan oppilaitoksiin tuonne Seinäjoen ammattikorkeelle ja jonkun verran ihan tuonne Turun ammattikorkeeseenkin. Ja on tiedossa, että ainakin tuolla Tampereen yliopistossa on näitä jonkun verran vinkattu kurssimateriaalina myös. Mutta että Terhi käytti tätä myös oivallisena kahvikuppitelineellä elikkäs lasinalusena. Eli tämä sopii myös tällaseen ihan käytännön kädet kahvissa/savessa –työskentelyyn. Mutta mitäs muuta, onko Ilona seuraavaa kertoo, mennäänkö kronologisesti, onko se helpointa?
Ilona Heinonen: Hiukan erilaisist lähtökohdista, et siin ei ollu ollu tämmöstä hanketta alla, mutta se ehkä lähti semmosesta tarpeesta et musiikkikirjastotyö on kuitenkin muutoksessa ja musiikkiformaatit on muutoksessa. Niin ehkä siitä lähtökohdasta sitten katsottiin, et on tarvetta tarkastella sitä, että mitä on se tulevaisuuden musiikkikirjastotyö. Eli minkälaisii osaamisvaatimuksia on henkilökunnalle tulevaisuudessa musiikkikirjastotyön näkökulmasta. Siinähän sitten Akepike ja Akepampas järjesti 2021 koulutuspäivän henkilöstölle. Siellä mietittiin sitten näitä teemoja ja just musiikkikirjastotyötä. Saatiin siitä samalla sit semmonen sisällysluetteloluonnos tehtyä työpajatyöskentelyllä tätä kirjaa varten. Ja siitä tavallaan potkaistiin käyntiin sitten tämä kirjan tekeminenkin. Siinäkin oli työryhmä koottu sitten kirjoittamisen tueksi tästä Akepike- ja Akepampas-alueilta. Sieltä tuli koko ajan hirveen hyvää syötettä niistä teemoista, mitä kirjassa pitäis käsitellä. Tässäkin tehtiin kysely alueen kirjastoille just musiikkikirjastotyön ongelmakohdista ja sitten toisaalta onnistumisista. Siitä saatiin myös tosi hyvää materiaalia kirjaa varten, et löydettiin niitä asioita, mitkä kaipaa eniten ohjeistusta ja koulutusta. Ja toisaalta saatiin sitte hyviä käytäntöjä jakoon myöskin tuolla kirjassa. Et tää musiikkikirjastotyön opas on myöskin, samoin kuin digityön opas, hyvin käytännönläheinen ja ajatus oli, että on tosi paljon käytännön ideoita, mitä voi kokeilla ja toteuttaa ja hyviä käytetään, mitä on jossain saatu onnistumaan. Että ei olla millään teoreettisella tasolla.
Haastattelija: Kyllä. Ja ku tätä on selannu läpitte, niin huomaa että tää on koottu just sillä tavalla että tämä ei välttämättä sovi pelkästään isoille kirjastoille, vaan tämä sopii myös kaikenkokoisille kirjastoille. Että tästä saa vinkkejä ja opastusta vähän niinku kaikkeen kirjastotyöhön, mikä liittyy jollain tavalla musiikkiin. Että ei tartte välttämättä olla isot resurssit, kun pystyy pienellä vaivalla saamaan hyvää jälkeä aikaiseksi. Et siihen tää on, oon huomannu et on tosi hyvä tämä Ääniä tulevaisuudesta.
Juliaana Grahn: Pakohuonepelin mainitsen tässä yhteydessä, et tehtiin myös, Vaasan Akepampas innosti meitä ottaan tähän mukaan tämmösen Linda Mannila, peleistä yms. projekteista tuttu henkilö koostaan tällasen musiikkiaiheisen pakohuoneen, Kirjastolainen vailla menneisyyttä. Se on både på finska och på svenska också, joten otettiin tää kakskielisyys sit mukaan myös.
Ilona Heinonen: Joo ja tämä opaskin on ruotsiks käännetty.
Juliaana Grahn: Kyllä. Mites Kalle, mites meillä meni vaikuttamisoppaan kanssa?
Kalle Lehtinen: Joo, no mä en ihan varma oo näistä taustoista tän vaikuttamisoppaan suhteen siis sinänsä, mut meillähän oli siis projekti sillon, jota me ainakin kutsuttiin, en tiedä oliks se virallinen, mutta mikä oli Pienten Pikekirjastojen puolella –projekti. Se oli sillon 22 vuonna toukokuulta vuoden loppuun. Sinä aikana sitte kirjotin/toimitin tän Kiva, että on kirjastoja –vaikuttamisoppaan. No mulla ainakin oli tähän myös henkilökohtaista erityisosaamista, kun tässä kysyttiin sitä. Eli kun mulla ei oo kirjastoalan koulutusta edelleenkään ja mä oon tullu ikään ku kirjaston ulkopuolelta, niin mä oon ollu aika monessa julkishallinnon tasolla, et mä oon ollu ulkoministeriössä ja sit mä oon ollu liikennevirastolla ja sit mä oon ollu kunnalla erilaisissa projekteissa ja kaikkeen on liittyny aina viestintää ja osaan on sitten liittyny ihan tämmöstä vois sanoo vaikuttavuutta. Joko sitä vaikuttavuutta on mitattu tai sitte on vaan pyritty vaikuttamaan tai tekeen vaikuttavaa viestintää. Esimerkiks mä oon ollu Tampereen ratikkaprojektia valmistelemassa ja siellä paljon materiaaleja sitten tuottanu ja muitakin hommia. Eli tää tuntu hyvin luontevalta mulle hakee tähän projektisuunnittelijan tehtävään silloin ja tuntuu edelleen luontevalta, että olen kirjoittanut vaikuttamisoppaan kirjastoille. Ajattelisin näin, et se, et mä tulin vähän niinku ulkopuolelta kattoon tätä, niin oli ainoastaan hyvä asia mun tapauksessa. Että se oli tosi mielenkiintosta, siinä oppi samalla ite ja sitten ehkä osas kysyä niitä kysymyksiä. Ihan napakka paketti tästä tuli, vaikka tässä nyt semmonen 100 sivua on, mutta kuitenkin täs ei sillai tyhjäkäyntiä oo tässä oppaassa. Tässä on tosiaan paljon keissejä et tääkään ei oo millään tasolla oikeestaan teoreettista, et ihan käytäntöö ja sitä, kuinka kirjastot vois vaikuttaa tosiaan päätöksentekoon. Taloushan tässä kaikessa on takana ja ne paineet, mitä sieltä tulee, että se resurssien tietynlainen haaliminen ja näin. Toki tässä oli myös tarkotuksena vähän kuvailla sitä, että mitä se kirjastotyö on oikeasti tuolla varsinkin pienissä kirjastoissa, kun kirjastonhoitaja saattaa, ensinnäkin se on usein jaettu pesti eli se voi olla kulttuurijohtaja ja jotain muutakin vielä se, jonkinnäköinen sivistysjohtaja, ja sit samalla kuitenkin tehtävät saattaa olla hyvin hyvinkin monipuoliset ja laajat. Että pitää joissain kirjastoissa jopa siivota ja pitää kiinteistöstä huolta samalla kun sitten vinkataan lapsille kirjallisuutta ja tehään kasvatusta ja ollaan tiskissä palvelemassa asiakkaita ja tehdään sitä aineistotyötä ja kaikkea muuta. Elikkä haluttiin tässä myös avata sitä et mitä se kirjastoarki on. Tää on aika iso ja laaja aihe, mutta kyllä vaikuttamisopasta kannattaa mun mielestä lukee, jos haluaa syventää vähän sitä omaa näkökulmaa siihen, miten vois mahdollisesti sitten viestiä ja kertoa ulospäin kirjastotyöstä niille oman kunnan päättäjille.
Haastattelija: Joo et semmonen iso tietopaketti koko kirjastoalan laajalta skaalalta tai mitä kaikkea se sisältää. Sitte oikeastaan tämmönen varmaan, mikä koskee varmaan kaikkia kirjastotyöntekijöitä, ni on tämä asiakaspalvelu, elikkä aspa-työ. Ja sit täs tulee mukana tämmöinen aspa-ajokortti, joka tässä jo mainittiin, tai tehtävävihko siihen, niin onko tästä mitä teillä kerrottavaa tästä?
Juliaana Grahn: Eli siis aspa-hanke itse asiassa alotti tän koko touhun. Eli tämä Uusin askelin kohtaamisiin eli asiakaspalvelu Pike-kirjastoissa on tän julkasun kaanonin numero yksi osa. Eli käytännössä kehittämiskirjastotoiminta tällai lyhyesti sanottuna tiivisty siihen asiakkaan kohtaamiseen. Siihen, et mitä se tarkottaa kirjastotyön kannalta, et kaikki konkretisoituu oikeestaan kirjaston asiakaspalvelussa. Et se on lyhyesti tän aspa-hankkeen ja tän Asiakaspalvelu Pike-kirjastoissa –nimisen julkasun tausta. Siinä oikeestaan lähettiin määrittämään myös jonkunlaista suuntaa tälle, että mikä tää tuleva julkaisusarja on. Silloin me ei vielä tiedetty, että se on julkaisusarja. Mä en ollut ees mukana tällön, mut silti mä puhun tässä me-muodossa, et tää on tällasta. Mut et silloin todettiin, että se asiakkaan kohtaaminen kuitenkin jotenkin liittyy jokaisen kirjastolaisen työnkuvaan. Et meillä ton asiakaspalvelun ajokortin ensimmäinen suorittaja itse asiassa työskenteli luetteloinnissa ja kuvailussa. Hänellä ei ollu siis mitään asiakaspalvelukontaktia. Mutta tää mun mielestäni ilmentää sitä, että jotain asiakasyhdyspintaa liittyy jokaseen kirjaston työnkuvaan. Et siitä tää lähti. Ja sit asiakaspalvelun ajokortti, puhuit aspa-vihosta, niin se oli tehtäväkirjan ominaisuudessa vuonna 21 alkanut, 22 jatkunut ja 23 sitten päättynyt projekti tästä asiakaspalvelun ajokortista. Terhi mainitti tuon digiajokortin tuossa aiemmin, niin tällaisen ajokorttimaisen perusopintopaketin, peruspaketin hengessä tehtiin asiakaspalvelujäsennys. Mut nyt me ollaan luopuneet siitäkin. Tilalle on tullut asiakkaan kohtaamiseen liittyvä, asiakastyöhön liittyvä jatkuva koulutustarjotin. Ja oikeestaan sitä kautta voi olla, että tuosta ideavihostakin sitten ennen pitkää luovutaan tuolla verkkosivuilla. Että se tuo siis vaan ideoita työhön, mutta jokainen pystyy ite kuitenkin omaan työhönsä muotoilemaan sen, että mikä osa on hänelle olennaista ja mikä ei. Me ei Ake-työssä millään näillä julkaisuilla haluta ilmaista, et asia on just niinku näissä 100-sivuisissa oppaissa kerrotaan, vaan et se on meidän alueen näkemys, yhteenveto, koonti näistä asioista, joka ohjaa myös jonkinlaiseen jatkopohdintaan et mitä asiat voisi olla.
[musiikkia]
Terhi Turkia: Ja mä ainakin ajattelen tästä koko julkaisusarjasta sillä tavalla, ja etenkin tosta digi, mikä nyt oli se mun osuus, niin että se on ennemminki ehdotuksia.
Ilona Heinonen: Inspiraatiota.
Terhi Turkia: Inspiraatiota, ehdotuksia ja semmosia konkreettisia asioita, mitä sieltä sit varmasti jokainen, joka yleisessä kirjastossa työskentelee, niin voi saada näistä julkaisusarjan, jos niitä silmäilee ja lukee, niin voi saada jotain uusia juttuja, mitkä on semmosia konkreettisia ehdotuksia, ehkä ideoita just et mitä vois tehdä, mitä vois kokeilla. Ja on tosiaan mielestäni huomioitu tosi hyvin myös ne pienemmät kirjastot näissä, et ne ei oo pelkästään sillä lailla ne ehdotukset että no, jos teillä on 100 henkilökuntaa niin sitten pystytte tekeen tän. Vaan on myös semmosta kaikille kirjastoille sopivan kokosta asiaa.
Juliaana Grahn: Kyllä. Eli jonkunlainen tutkimuksellinen näkökulma on lyhyesti sanottuna oikeestaan liittynyt jokaseen näihin julkaisuihin. Jonkun kysymyksen ympärille kaikki näistä julkaisuista on rakentunu. Ja sit oikeestaan vielä kaiken taustalla näissä on tää uusi kirjastolaki. Meillä jokaisen näitten julkasujen kuvituksesta on vastuussa sarjakuvataiteilija Emmi Nieminen. Hän onnistu esimerkiks todella kiitettävästi, kunnioitettavasti ja ihailtavasti kuvittamaan siis meidän uuden kirjastolain. Mä puhun edelleen uudesta kirjastolaista, koska monen työntekijän näkökulmasta se on edelleen uus kirjastolaki. Edellinen kirjastolaki on tehty useita kymmeniä vuosia sitten ja tää uus on vain vähän alle 10 vuotta sitten. Mutta Emmi Nieminen tiivisti yleisen kirjaston tehtäviä ja tavotteita yhden aukeaman kokoiseen kuvitukseen. Tää kuvitus ja sitte tää asiakaslähtöinen toiminta kirjastoissa on tällaset jopa pyhät mantrat oikeestaan näitten jokaisten oppaitten alkusivuilla. Eli ensin avataan se, että mikä on yleisen kirjaston tehtävä. Sitten muistutetaan siitä, et asiakas on kuitenkin se, jota varten nää kaikki tehdään ja asiakas itse tietää tarpeensa. Ja jos ei tiedä, niin asiakasta pystyy tukemaan niitten tarpeitten sanottamisessa itse. Tää on näitten kaikkien taustalla vielä.
Terhi Turkia: Niin, siis Emmi on noi kannet ja sitte just tän sarjakuvan, mutta ei kaikkee kuvitusta tehny.
Juliaana Grahn: Ei, siellä on muitakin ihmisiä vastuussa sitten. Meillä on ollu upeita yhteistyökumppaneitaan tuolla painotalossa, saako mainostaa, painotalo Granossa ja sitten on ollut paikallisia osaajia jopa kirjastoista itestään. Jos on tiedetty että nyt on hyvä tyyppi, joka osaa myös piirtää, niin ilman muuta nää osaamiset kuuluu myös modernin kirjasto-osaamisen nostamiseen ylös. Et nähdään meidän kaikkien vahvuudet myös työntekijöinä ja ilman muuta me otetaan ne käyttöön, jos ne auttaa.
Haastattelija: Joo. Ja näistä kun kun katsoo, niin näissä on selvästi punasena lankana tää asiakaspalvelulähtöisyys. Että kaikki nää tähtää sit kuitenkin asiakaspalveluun tai sen tekemiseen nämä oppaat.
Juliaana Grahn: Ja ennen kaikkea vielä asiakkaan kohtaamiseen, se on vielä tärkeämpi. Et ehkä just se palvelu, et mitä se tarkottaa, niin siis kuntahan tuottaa kirjastopalvelut, mutta mitä yksittäinen ihminen tekee. Toivottavasti vähintään sanoo moro asiakkaalle. Mutta onko se moro, onko se asiakaspalvelua vai onko se vaan riittävä asiakaskohtaaminen osalle asiakkaasta, niin tää on ehkä tällanen, mihin me ollaan nyt viime vuosina siirrytty siitä asiakaspalvelu-sanasta. Tuolla sosiaali- ja terveyspuolella puhutaan asiakastyöstä, niin ehkä siihen suuntaan nyt toivotaan, että huomioidaan ihminen ihmisenä, jolloin ehkä se asiakaspalvelu ohjaa sanana johonkin muuhun kuin ihmisen kohtaamiseen ihmisenä.
Kalle Lehtinen: Mä komppaisin näitä edellisiä tässä kans, että nää on inspiraatioks tää vaikuttamisopas myös. Tästä vois vielä sen verran mainita, että tässähän oli Oulun Ake myös mukana ja me pyydystettiin tähän silloin tähän oppaaseen ihmisiltä tämmösiä Mitä kirjasto merkitsee, tämmöseen kysymykseen vastauksia. Eli tääl on sitten pienistä kirjastoista etenkin kerätty ihmisiltä kirjeitä, asiakkailta, et mitä se kirjasto merkitsee. Niin siinäkin yritettiin tuoda sitä asiakasta esille tässä vaikuttamisoppaassa.
Juliaana Grahn: Kyllä, siis erittäin hyvä täydennys. Ja just tää yhteistyö Ake-kirjastojen, kehittämiskirjastojen välillä. Musiikkioppaassa Ake Vaasa Akepampasin ja sitten vaikuttamisoppaassa Ake Oulun kanssa. Ne ilmentää myös tätä ihan lakisääteistä kehittämistehtävien välistä yhteistyötä, et me pystytään tekemään asioita myös yhdessä kun me tiedetään, et meijän alueet ei lopulta oo niin erilaisia, etteikö jotain teemaa todennäkösesti käsiteltäs useammassa alueessa samaan aikaan. Niin ilman muuta tällainen yhteistyö on myös resurssien järkevää hyödyntämistä yhdessä. Vaikuttamisoppaaseen liittyy myös spinoffina tällaiset vaikuttamiskortit, jotka tuotettiin esihenkilöille sitä tarkoitusta varten, et he pystyy sitten näitä samoja keskusteluja käymään myös kuntapäättäjien, viranhaltijoitten politiikassa ja hallinnollisia töitä kunnissa tekevien kanssa.
Haastattelija: Minkälaista palautetta te ootte saanu näistä, tai reaktiota, näistä julkaisuista? Onko tullu suoraa palautetta vai ootteko jotain kyselyjä esimerkiksi tehneet?
Ilona Heinonen: Toki ihan kiitosta on varmasti tullu kaikille meille tekijöille kollegoilta ja työyhteisöltä ja toki me ollaan yritetty kertoo näistä eri alan julkaisuissa ja tapahtumissa, jos vaan on ollu mahdollisuus sellaseen. Mutta mä en tiiä, Juliaana, onko sulle tullu sitten jotenkin virallisemmin vielä jostain jotain palautetta?
Juliaana Grahn: Nii, että avoimeks nää on tehty. Meillä hyvin vähän on tullu sellasta palautetta, että nää ei olis jotenkin ookoo. Et ehkä se on vähän samalla et tää on osittain myös kirja muiden joukossa, voiko näin sanoa. Et ne lukee jotka lukee ja ne jotka ei lue, niin ne ei sitten lue. Et ei oo sellasta kielteistä palautetta oikeestaan välittyny. Myös tää julkaisu prosessina on haluttu ottaa osaksi tätä meidän osaamisen kehittämistä. Et meidän julkaisutilaisuuksiin näistä jokaisesta kirjasta erikseen ei myöskään oo hirveästi liittynyt mitään sellasta kielteistä, että tää ei jotenkin koettas liittyvän työhön. Et, siis kieltävää palautetta ei ole tullut.
Ilona Heinonen: Ja hausta huomata, että vaikka tää muukin musiikkikirjastotyön opas on kuitenkin vähän kapean sektorin opas ehkä, mikä ei suoranaisesti kai, toki osaltaan kaikkia koskettaa, mutta vähän tämmönen erityisalan juttu, ni kuitenkin vaikka tämä nyt on jo muutamia vuosia vanha, niin edelleen saattaa tulla just sellasia et joku onkin, vaikka opiskelija käyttänyt tätä jossain. Uskon, et näil kaikilla oppilailla on pidemmäksikin ajaksi kyllä käyttöä, että niihin on kuitenkin koottu aika hyvin näitä kirjastoalan keskeisiä juttuja, niin uskon, että niistä on hyötyä pidemmälläkin aikajänteellä.
Terhi Turkia: Itselleni on lähinnä tullu just noilta ihmisiltä, ketkä tulee oppilaitoksista vaikkapa harjotteluun tänne Tampereen kaupunginkirjastoon, ni heiltä, että jaa että okei, et sä oot se, joka ton on tehny, et he on koulussa tutustunu häihin julkasuihin.
Itse mä ajattelen, et näillä voi olla just sinne opintoihin semmonen merkitys, et ne tuo ehkä sellasta konkretiaa siitä yleisen kirjaston työstä. Sillai mä oon ainaki ymmärtäny niiltä, kenen kanssa mä oon näistä keskustellu. Et sielt on ehkä löydetty semmosia asioita et ahaa, okei, että käytännössä se asia on näin. Kun se opinnoissa on tuotu esille jollain lailla ni sit ehkä saa semmosta näkökulmaa niiden kautta.
Haastattelija: Onko teillä muuta lisättävää näihin keskusteluun vielä?
Juliaana Grahn: Niin, ehkä toi palauteasia on sellainen, että kun täs Ake-kehyksessä jos miettii kirjastohenkilöstöö, joka on jo työelämässä, niin silloin tää tällainen palaute ei oo välttämättä vertailukelpoinen tavallaan mittana, et minkälaista palautetta me saadaan siitä, että meillä on ollu työryhmä, joka on projektina koostanu yksiin kansiin jonkun kirjastosubstanssin olennaiset asiat ja pohtinu sitä. Niin mä en tiedä et voiko sitä sillä lailla aatella, et minkälaista palautetta siitä tulee. Kiitoksia todennäkösesti, joo. Et se on hankala. Mut sit ku taas uusiin ihmisiin, uusiin, jotka tulee alalle, ja mehän lykätään siis täällä Tampereen kaupunginkirjastossa informaatiotutkimuksen harjoittelijoille käteen nää julkasut perehdytyksenä että täs ois tämmöset, pam. Voitte kuvitella tämän äänen, kun ne tulee pöytään. Heidän kauttaan se on ehkä nimenomaan sitä uuden tiedon avaamista et ai tää menee näin, et se on niin kiintee osa sitä perehdytystä. Et me ei myöskään pyydetä tästä palautetta samalla lailla kun mistä tahansa koulutuksista. Tai miten esimerkiks perehdytyksestä saattaa esihenkilö pyytää palautetta et miten tää on onnistunu. Että kun tää on ehkä tehty eri tarkoitukseen, mut kuitenki liittyen tähän samaan. Et se palaute on pikemminkin ollu sitä että voisko näitä saada painettuna meille, me tarvittas tämä. Tai sitten se, että sitä ei kuitenkaan pidä ottaa semmosena yhtenä raamattuna et silloin kun se löytyy hyllystä, niin se jotenkin tarjois ratkaisun asiaan, joka on siellä omassa yksikössä pohdittavana. Et se on hankala. Mut et ehkä se enemmän on sitä, että me saadaan jatkuvasti ideoita siitä et mikä olis seuraava julkaisu.
Kalle Lehtinen: Mä vielä tähän voisin sanoa, että tietysti ku on toimittanu ja kirjottanu tommosen oppaan vaikuttamiseen liittyen, ni totta kai sitä tulee ite tarkasteltua koko ajan siitä vaikuttamisen näkökulmasta asioita. No en tiedä, se voi olla rasittavaakin, mut aika usein tulee mainittua että hei, tästäkin asiasta löytyis vaikuttamisoppaasta juttua et jos haluutte tietää. Et jos jonkun asian kanssa painitaan ja haluttais et se sais enemmän jalansijaa tai olis jotain resursseja. Että kun loppujen lopuks kuitenkin koko ajanhan me tarvitaan sitä vaikuttavuutta ja koko ajan meijän täytyis osata kertoo, mitä me tehdään. Että ihmiset, päättäjät, asiakkaat, jopa kollegat ni ei ne voi tajuta, mitä me tehdään, jos ei me sitä kerrota. Niin tavallaan se on semmonen työkalu itelle. Tietysti miten sen sais sillain, että kaikki kirjastolaiset lukis sen, niin se onkin sitten aika paljon vaikeampi kysymys.
Haastattelija: Onko teillä vielä joku viimeinen tervehdys kuulijoille tässä sanottavana?
Terhi Turkia: No viimeinen tervehdys sellainen, että lukekaa ne julkaisut [naurahtaa], tutustukaa niihin siinä omassa työkontekstissa sen verran, mitä tarvitsette ja mitä saatte siihen aikaa käyttää tai käytettyä. Niin itse ainakin ajattelen, että noista jokaisesta saa ihminen, joka työskentelee yleisessä kirjastossa, niin aivan varmasti asioita. Että kyllä mä suosittelen lämpimästi kaikkia näitä.
Ilona Heinonen: Kaikki ovat varmasti semmosia, että ei niitä myöskään ole pakko lukea kannesta kanteen, vaan voi vaan avata sen jostain kohtaa ja kattoo, mitä tässä on. Tai kattoo sisällysluettelosta et toi kohta kiinnostais mua nyt ja selata sitä kohtaa. Ja varmasti silläkin tavalla saa sieltä ideoita ja vinkkejä.
Terhi Turkia: Kyllä, just näin.
Haastattelija: Joo, mutta kiitos tästä mielenkiintoisesta keskustelusta ja ajastanne tän podcastin jaksolle. Kiitos.
Vastaajat: Kiitos!
[musiikki]
Toukokuu on toimintaa täynnä. Järjestämme Eepos-kirjastokimpan kehittämispäivän Lapuan kirjastolla 14.5.2025, jossa Harri Sahavirta kertoo Vihreä kirjasto -hankkeesta sekä kirjaston vihreistä valinnoista. AKEpampas osallistuu myös Porvoossa järjestettäviin ruotsinkielisiin kirjastopäiviin ja Musiikkikirjastoyhdistyksen kevättapaamiseen Seinäjoen kirjastossa 5.5.2025. Vuoden ensimmäinen kirjastokierros lähti käyntiin huhtikuun lopulla, kun vierailimme Laihian kirjastossa. Toukokuussa vierailemme Kannuksen, Kokkolan, Soinin, Ähtärin, Ristiniemen, Maalahden, Seinäjoen ja Ilmajoen kirjastoissa.
7.5. Kuullaan Pirkko Ilmasen johdatuksella työvälineitä kirjallisuusterapeuttisiin menetelmiin osana kirjastopalveluita. 8.5. vietetään Barnbiblioteksdagenia Närpiössä ja 9.5. Lastenkirjastotyönpäivää Seinäjoella.
Olemme tehneet muutoksia lainattavaan materiaaliin. Olemme tehneet muutoksia pelilaatikoihin. Nyt löytyy oma pelilaatikko lapsille ja aikuisille. Meillä on myös kahdet VR-lasit, jotka ovat omassa lainattavassa paketissaan. Löydät lainattavan materiaalin varauskalenterin yhteisen Teams -kanavan tiedostoista, verkkosivujemme materiaalipankissa on opastevideo varauksen tekemisestä lainattavaan materiaaliin.
Musatiimi kokoontuu kevään viimeiseen tapaamiseen 28.5. Tapaamisessa viedään vuoden 2026 projektia eteenpäin. Lähetämme myös kyselyt alueemme kirjastoille, minkä avulla pyrimme jatkuvasti kehittämään toimintaamme paremmaksi ja enemmän alueidemme tarpeita palvelevimmiksi. Vastaamalla kyselyyn pystyt vaikuttamaan omalta osaltasi AKEpampaksen toiminnan kehittämiseen!
Podcast -jaksoja tulee poikkeuksellisesti heinäkuuhun asti. Pidämme elokuun taukoa ja jatkamme jälleen syyskuussa. Toukokuussa kuullaan AKEPIKEN tuottamista kirjastoammatillista työtä tukevista julkaisuista. Kesäkuun jaksossa voit tutustua Seinäjoen sekä Rovaniemen ERTE:jen toimintaan. Heinäkuussa voit kuunnella Kirjastoauton elämästä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisimmissa kolkissa, sekä Vantaan kirjastoautotyöstä. Voit kuunnella jaksot täältä .
Vaasan AKEpampas toivottaa kaikille oikein mukavaa kesää!
Voit kuunnella podcastin täältä https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ
Äänitteen kesto: 42 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Juontaja: Tervetuloa Pinnalla-podcastiin. Tänään meillä on vieraana Matti Pajarinen Teostosta.
Matti Pajarinen: Huomenta. Matti Pajarinen ja toimin tosiaan aluevastaavana täällä Pohjois-Suomessa tai nyt sanotaan Keski- ja Pohjois-Suomessa tai on minun minun tätä aluetta. Käytännössä tämmösen niin kun Vaasa-Kuopio -akselilta ylöspäin. Sitten hoidan tapahtumia, konsertteja, ravintoloita. Ja sit tietenkin näitä kaupunkien ja kuntienkin asioita ja seurakuntien, että vähän niin kun joka suunnasta tulee kysymyksiä myös tekijöiltä ja vähän niin kun tämmönen yleismies. Mutta pääsääntöisesti tuota näihin itse musiikkia sisältäviin tapahtumiin sitten on minun vastuualue.
Lähdetään tässä käymään läpi ihan siitä lähetään liikenteeseen, että mikä on tekijänoikeus. Ja tekijänoikeushan on, se tulee aina, kun tehdään jotain, luodaan jotain uutta. Ja se on ihan määriteltykin seuraavanlaisesti, että se teos on henkisen luomistyön ja omaperäinen itsenäinen tulos. Ja tekijänoikeuteen siihen teokseen aina sisältyy erilaisia oikeuksia. Löytyy näitä taloudellisia oikeuksia ja moraalisia oikeuksia. Ja taloudelliset oikeudet tarkottaa toki sitä, et kun sitä tällä tekijällä on oikeus määrätä sen teoksensa käytöstä kaikkinensa, että miten tuota, kuinka paljon sitä valmistetaan ja miten se saadaan yleisölle esille. Moraalisia oikeuksia on sitten ns. isyysoikeus, eli oikeus tulla mainituksi tekijänä. Mikä se nyt ikinä onkaan? Sehän voi olla, se voi olla taulu, se voi olla musiikkiteos, se voi olla ihan mikä vaan, et siihen ei oo. Ja siinä ei oo mitään taiteellista tämmöstä rimaa laitettu, et se voi olla, se on luomistyön tulos, eli se on jokainen, kun tekee sitä, niin se on hänen näkemyksensä siitä teoksesta. Ja sit siinä on myös respektio-oikeus, eli sitä ei saa muuttaa tai loukata sitä millään tavalla sitten toisessa yhteydessä esimerkiksi.
Tekijänoikeus on voimassa luonnollisesti sen teoksen tekijän elinajan. Ja sen lisäksi vielä 70 vuotta tekijän kuolinvuoden jälkeen. Eli jos puhutaan nyt musiikista tai musiikkiteoksista, niin tarkottaa, et jos musiikkikappaleella on esimerkiks ollu useampi tekijä, niin tässä tapauksessa niin sen viimeisen tekijän kuolemasta se 70 vuotta päättyy sitten se suojaus siihen.
Ja mikä on Teosto? Eli me olemme käytännössä musiikin tekijän ja musiikin käyttäjän tämmönen välipalikka, jos voi näin sanoa. Eli me edustetaan suomalaisia musiikin tekijöitä pääsääntöisesti tietenkin, kun Suomessa ollaan, mut toki käydään kohta ulkomaisiakin läpi. Mut meillä on noin 40 000 tekijäasiakasta. Ja ne on säveltäjiä, ne on sanoittajia, sovittajia ja kustantaja-asiakkaita, 40 600 tais olla ihan tarkka tällä hetkellä.
Ja me tehdään sitten yhteistyötä ulkomaisten tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. Meillä on ns. vastavuoroisuussopimus. Eli kun suomalainen musiikki soi ulkomailla, niin sieltä tilitetään meille, ja me tilitetään sitten taas meidän tekijäasiakkaille sitten se ulkomailla soitettu vice versa eli toisinpäin myös. Eli me tilitetään sitten ulospäin myös näille sisarjärjestöille sitten, kun on ulkomainen musiikki soinut meille.
Teoston ylin päätösvalta on tekijöillä itsellään. Eli mehän olemme aatteellinen yhdistys. Ylin päätäntävalta on meidän jäsenillä. Ja meitä jäseniä on noin 900 kappaletta tällä hetkellä. Eli siellä on näitä säveltäjiä ja sanottajia, kustantaja jäseniäkin sitten. Ja siitä sitten periaatteessa, jos nopeesti käyvään tää organisaatio, niin on sitten hallitus, eli hallitus toimii sit siellä jäsenistön alla. Ja sit meillä on niin kun meidän johtoryhmä, ja sitten tää operatiivista työtä tekevät ihmiset. Meillä on noin 77 ihmistä töissä Teostossa, eli meillä sitten on tämän meidän tapahtumapuolen lisäksi tietenkin on-linet. Ja sitten mikä on todella tarkkaa, on tilitys ja raportointi, että me saadaan tilitettyä ne rahat sitten oikeeseen osoitteeseen. Lisäksi on tää dokumentaatio, eli kaikki kappaleet dokumentaatio, tai on tämmösessä dokumentoidaan sitten, että me saadaan taas sitten ne jako-osuudet sieltä sitten katottuna ja ne tekijät on oikein siellä. Eli tää on aika, sanotaanko pinnan alla, isossa kuvassa tää on helppo, mutta pinnan alla kyllä aika sitten tämmöstä datan käsittelyä hyvin paljon tänä päivänä.
Teoston jäseneksi voi tulla Teoston asiakas. Eli nyt on asiakas ja jäsen on vähän eri asia. Eli jos on tämmönen normi asiakas, niin se ei oo automaattisesti jäsen. Eli siihen jäsenyyttä pitää aina hakea sitten. Ja siinä on tietyt kriteerit sitten olemassa. Niin kun sanoin, että me pidetään vähän niin kun nää rattaat pyörimässä. Eli jos lähetään tuosta ylimmästä liikenteeseen, eli kun sävelletään, sanotetaan, sovitetaan musiikkia. Siitä tehdään meille teosilmoitus. Ja sitten me se dokumentoidaan. Ja sitten, kun sitä lähetään esittämään sitä musiikkia julkisesti jossain, niin me saadaan se tieto sieltä sitten järjestöltä tai musiikin käyttäjiltä. Ja sit me yhdistetään se data sitten siihen meijän teosrekisteriin, että mikä biisi on soinut ja ketkä on siellä on sitten sitä biisiä ollu tekemässä. Ja sen kautta sitten me tilitetään sitä rahaa siitä julkisesta esittämisestä sinne tekijöille takasin. Ja käytännössä tää on tämmönen syklikin mikä pyörii koko ajan. Toki meillä sitten on myös tekijöillä edunvalvontaa ja kaikkea muuta sitten yhteiskunnallista asiaa myös. Mut tää niin kun tää meijän pääjuttu on ehottomasti tämä, että me saadaan tätä rahaa tilitettyä sitten eteenpäin sinne oikeeseen osotteeseen oikeille henkilöille.
Teosto tosiaan edustaa säveltäjiä, sanottajia, kustantajia. Ja NCB mikä tuossa on, niin tää on nyt sitten tän ennen kun levyissä luki, että Teosto, niin nyt siellä lukee tää NCB, eli mekanisointi. Ja se on tämmönen yhteispohjoismaalainen, koska äänilevyjä ei enää siinä määrin oo mitä ennen ollut, niin tää on yhdistetty pohjoismaalaiseksi sitten tää NCB. Ja sieltä tulee se mekanisointi.
Kyllä Gramex sitten on mitä kysytään, mikä on Gramexin ja Teoston ero, niin he edustaa sitten nimenomaan tätä äänitemusiikin puolta, levy yhtiöitä. Sitten näitä artisteja ja levyllä soittavia muusikkoja. Eli he taas tilittää, jos oot studiomuusikko, niin Gramex tilittää taas sinne studiomuusikkoon siitä heidän tilityksestään. Eli tää on, me ollaan tekijöitä ja sitten Gramex on muusikkojen liitto, voi sanoo näin.
No millon musiikin esittämiseen tarvitaan lupa? Tää on yksinkertanen kysymys. Musiikin julkiseen esittämiseen tarvitaan aina lupa. Eli sillä nyt ei oo merkitystä, että minkälainen se tapahtuma on, jos siellä musiikki soi. Mutta lähtökohtasesti tarvitaan aina. Sillä ei oo merkitystä onko se livemusiikkia, elävää musiikkia tai tallennettua tai äänitteeltä tuotua musiikkia tai soitetaan siellä tapahtumassa. Onko se koti- tai ulkomaista? Ja onko se tapahtuma kaupallinen tai ei-kaupallinen? Pääsymaksullinen tai pääsymaksuton? Ja mut se käytännössä tarvitaan aina. Ja vaikka se ois nykytapahtumassa nyt esimerkiksi on pelkkää taustamusiikkia, niin lähtökohtasesti aina pitää kilkuttaa kelloa, että jotain kun musiikkia käytetään, että siihen tarvitaan joku lupa. Muutamia poikkeuksia toki sitten on, että millon sitä lupaa ei tarvita. Tietenkin tämmöset perhepiirissä olevat juhlat. Eli häät, syntymäpäivät, hautajaiset, ja opetuksessa, jumalanpalveluksessa sitten se on tässä niin kun siihen ei tarvita erillistä lupaa.
Ja sitten tietenkin tuossa, kun puhuttiin tästä tekijänoikeuden, kuinka kauan tää suojaus on päällä, eli se 70 vuotta siitä kuolemasta. Ja kun sen jälkeen se raukee nyt sitten se 70 vuotta, niin sit siitä tulee ns. sitä vapaata musiikkia, eli sitä saa sitten käyttää ilman mitään lisenssiä tai lupaa.
Teoksen kopiointia yksityiseen käyttöön, se on aina, että siihen ei tarvita. Ja siteeraukseen, sitaatin on tuettava tai perusteltava omaa esitystä, eli siihen voi myös käyttää sitten. Mut tekijä on aina hyvä mainita. Ja tosiaan, kun olet järjestävä taho, niin silloin sä käytännössä vastaat siitä, että sun pitää huolehtia sitten se musiikin käyttölupa. Ja sen saa sitten meiltä. Ja me käytännössä katotaan sitten, että minkälainen se tapahtuma on. Toki kysellään, että minkälaista se musiikki siinä on ja mikä on se sopivin lupa siihen tarkoitukseen. Lupia meillä on todella paljon erilaisia, koska on hyvin paljon erilaisia tapahtumia, erilaisia ympäristöjä missä musiikkia soitetaan tai missä näitä tapahtumia on. Niin siksi on helpoin aina sitten, jos on vähänkään kysymystä, niin ottaa meihin yhteyttä sitten.
Taustamusiikista vielä sen verran, että tosiaan tää Teoston ja Gramexin tämmönen yhteisyritys, tytäryritys, kun GT musiikkiluvat, niin hallinnoi taustamusiikkia sitten Suomessa. Eli käytännössä, et se menee nyt sieltä aina. Nyt puhutaan nimenomaan tapahtumista, jossa on musiikkia, musiikkia sitten soitetaan.
[musiikkia]
Mitkä vaikuttaa siihen musiikin käyttöluvan hintaan? Siihen vaikuttaa monikin asia. Eli me toki neuvotellaan näitä hyvin paljon eri järjestöjen ja tahojen kanssa. Eli yleensä ne on kattojärjestöt niin kun esimerkiksi nyt, kun puhutaan kunnan toiminnasta, niin silloin on Kuntaliitto siellä meidän neuvotteluosapuolena. Ja sitten tehdään yhteisesti päätös, ja sit se tulee kunnille sitten se tieto sieltä kuntapuolelta sitten, Kuntaliitolta sitte. Lähtökohtana sitten, et kaikki musiikki ja nää on samanarvoista, eli me ei sit ihan sama, että minkälaista, onko se klassista musiikkia, taidemusiikkia, tai ihan pop-musiikkia, tunnettua. Et sillä ei oo merkitystä. Eli kaikki musiikki on meille samanarvoista. Korvaukset määräytyy esimerkiksi liikevaihdon perusteella, yleisökapasiteetin tai lipputulojen perusteella. Et se riippuu nyt siitä tapahtuman luonteesta sitten, että minkälainen se on.
Ja mikä on sitten tärkeä, niin nää samat käyttöehdot. Toki kun tässä tekijänoikeuslaki on tässä meijän takana. Ja kyllä niin kun meitäkin valvoo taas ylemmät tahot, et me ollaan, me ei voida toiselle antaa toista ja toiselle toista, vaan ne on kaikille toimijoille samat hinnat.
Korvaukset tilitetään sitten raporttien perusteella. Eli niin kun sanoin, että tää raportointi on kanssa tärkeä osa meille. Eli kun sitä käytetään sitä musiikkia, niin siitä tehdään erilaisia raportteja. Livepuolella se on yleensä settilista, mitä keikalla on soitettu. Äänitepuolella se voi olla, että sinne vaan merkataan sitten erilaisiin tämmösiin Excel-pohjiin mitä kunnillakin esimerkiks on tai .pdf-pohja, että sinne, että mitä musiikkia missä on soitettu. Ja sen perusteella me sitten päästään tilittämään sitä sinne oikeeseen osotteeseen.
Taustamusiikkia arvioidaan aina silloin, kun tehdään tämmönen taustamusiikkitutkimus. Ja sen perusteella sitten aina tilitetään se. Ja tosiaan niin kun sanoin, et ne tilitykset kohdistuvat oikeille tekijöille. Eli tänä päivänä hyvin paljon sitten myös puhutaan pop-musiikista, niin siellä on esimerkiksi tämmösiä biisileirejä missä sit saattaa olla niin kun tekijöinä useita eri henkilöitä. Eli säveltäjiä saattaa olla vaikka kolme kappaletta, ja sanottajiakin saattaa olla useampia. Niin sit he ovat ilmottaneet, että millä osuudella kukakin on tehnyt siihen. Ja me tilitetään sen perusteella sitten tätä rahaa eteenpäin sitten. Tässä vielä vähän, no joo tässä on vielä nyt oikeestaan, kun kysytään mikä ero on keikkapalkkioilla ja Teoston maksuilla. Eli tää kysymys tulee hyvin monesti kanssa esille. Eli tapahtumajärjestäjähän siellä nyt on taustalla. Se hankkii sen esiintyjän, ja sitten siihen sen meidän esitysluvan. Ja järjestäjä myös maksaa sen esiintymispalkkion, eli keikkapalkkion sille esiintyjälle, ja lisäksi sen musiikin käyttökorvauksen. Ja esiintymispalkkio ja musiikin käyttökorvaushan on sinänsä, et tosiaan se menee esimerkiks keikkamyyjän kautta tai sit suoraan sille artistille, esiintyjälle. Ja mikä meille maksetaan, niin me maksetaan aina sitten nimenomaan sinne musiikintekijälle. Eli nythän voi olla semmonen tilanne ja hyvin monesti on, että itse musiikintekijä ei ole artisti eikä toisinpäin. Eli silloin nimenomaan tän musiikintekijä saa sen palkkansa sitten sieltä kun eri artistit esiintyvät ja soittavat hänen tekemiään teoksia sitten.
Toki voi olla sitten niin, että musiikin esiintyjä ja artisti voi olla myös musiikintekijä, mut samalla lailla se kuuluu ihan samalla syklillä menee sekin sinne tekijälle tässäkin tapauksessa.
Sit tästä musiikkikunnan toiminnasta. Eli historiaa sen verran, että tää on tosiaan 80-luvulta asti nyt sitten Kuntaliiton kanssa tästä tehty tämmönen sopimus, ja se on vähän niin kun ns. räätälöity sopimus, eli se sitten katotaan. Semmonen mahollisimman helppo ja mahollisimman kattava sitten kunnan näihin tarpeisiin sitten mitä minkälaista musiikkia siellä käytetään. Korvaus tulee asukasluvun mukaan. Ja sit se aina kun me tarkastetaan vuosittain keväällä sitten, että paljonko se kunkin kunnan asukasmäärä. Tässä nyt on semmonen tilanne nyt tän kuntasopimuksen kanssa, eli meillä on käytännössä nyt valmistunut tää viimeisin soppari. Mut siitä mä en vielä voi valitettavasti kertoa, koska se ei oo vielä meillekään, ja mä en tiedä onko sitä vielä puumerkkejä lyöty sinne alle puolin taikka toisin. Mutta käytännössä se on valmistunut nyt. Ja siitä sitten tulee varmaan kunnillekin oma ja uusi info sitten, että mitä se käytännössä sitten tarkottaa. Pieniä muutoksia, ei isoja, mutta pieniä muutoksia.
Tätähän korjattiin tätä sopimusta jo tämän vuoden alusta. Käydään tuossa läpi, että mitä korjauksia siihen tuli. Eli sillä oli perusteena ihan sillä, että kun se jo 2008 oikeestaan oli se edellinen sopimus, eli se oli aika jo, maailma on muuttunut, sanotaan senkin jälkeen siinä. Ja mikä nyt varmaan suurimpana muutoksena tuli nyt tälle vuoteen, oli tämä pääsymaksullisten tapahtumien järjestäminen niin kun kunnan toimesta. Ne on ennen menny sinne kunnan sopimukselle viime vuonna vielä, mut tämän vuoden alusta sitten kaikki pääsymaksulliset tapahtumat, niin menee ns. tapahtumaluvat, että se ei mee sinne kuntasopimukseen sitten.
Ja tietenkin nää hyvinvointialueet, niin nää irrotettiin sitten tästä sopimuksesta. Ja heille laadittiin sitten oma.
Ja mitä se musiikkikunnan toiminnassa tää kuntalupa niin sanotusti kattaa? Lähtökohtasesti aina puhutaan kunnan peruspalveluista. Eli kun siellä musiikkia soitetaan jossain tämmösessä ihan peruspalvelua, eli tarkottaa jos siellä on, tuossa esimerkiks asiakaspalvelutilat, päiväkodit, museot, kirjastot, koulut, oppilaitokset. Niin näihin se kuntalupa riittää vallan mainiosti, kun se on tämmönen pääsymaksuton tapahtuma niin kun sanottu perusmusiikin käyttöä. Lisäksi sitten näissä ohjatussa liikunnassa, harjotuksissa kunnan järjestämissä. Sit nää ruokatilat, työvarastot, taukotilat, kaikki tämmöset mitä siellä voi sitten musiikki soida.
Nyrkkisääntönä sopimus kattaa kunnan kokonaan itsetuottamat ja järjestämät pääsymaksuttomat tapahtumat. Eli se on oikeestaan sillä lyhykäisyydessään, et tuon yksinkertasemmin sitä ei enää voi mainita. Ja tosiaan, että se edellytys on siinä, että siellä se tapahtuma on yksistään ja yksinomaisesti tän kunnan järjestämä. Et se ei oo esimerkiks yhteistyössä jonkun toisen tahon kanssa.
Eli tässä vielä yhteistoiminnassa järjestetyt tapahtumat. Eli kun se esimerkiks otetaan tää Vaasan kaupunki vaikka nyt sitten järjestää tapahtuman, jossa on sitä markkinoidaan, sitä viestitään, että se on Vaasan kaupungin tapahtuma, ja se on tämmönen. Mutta jos siinä vaikka esimerkiksi Vaasa tekee yhteistyössä vaikka paikallista, ja joku muu kunta tekee paikallisen pankin tai K-kauppa tulee sinne jotenkin markkinoimaan tai on mukana, niin sillon se tipahtaa siitä kuntasopimuksesta pois. Eli nää tämmöset yhteistyökumppanit ja sponsorit, jotka vähän niin kun saa näkyvyyttä siitä, niin silloin se katotaan, et se menee sen kuntasopimuksen ulkopuolelle. Lisäksi tässä pitää ottaa huomioon, että jos vaikka kunta järjestää, kunnilla on monesti tämmösiä ja kaupungilla liikelaitoksia. Eli vaikka ne on kunnan omistuksessa, mut ne on ihan omalla esimerkiksi y-tunnuksella omia organisaatioita, vaikka se on kunnan. Niin silti se menee sinne tapahtumaluvalle, ei kuntasopimukseen.
Ja jos liikelaitos yksistään järjestää tapahtuman, niin tarkottaa, et se menee automaattiselle tapahtumaluvalle, et se ei oo enää kuntasopimus millään tasolla sitten.
Eli kunta tarvitsee sen tapahtumaluvan. Se on semmonen vähän niin kun tapahtumalupa on meidän oikeestaan lupien semmonen sateenvarjo, et sillä pystyy ilmottaa sitten käytännössä minkälaisen tapahtuman vaan. Se on semmonen helppo ja se on kattava. Sieltä sitten meijän verkkopalvelusta siellä käydään sitten ilmoittamassa, että paljon siellä on, et minkälaista musiikin käyttö on ollu. Onko se ollu ihan taustamusiikkina siinä tapahtumassa tai onko se livebändi tai onko mahdollisesti konsertti ollu. Ja ne merkataan sinne. Ja sitten ilmotetaan siellä sitten lipputulot tai onko se pääsymaksuton ja sitten kuulijamäärät. Oikeestaan tässä mitään, no tää on vähän toistamisen tuosta ainakin, jos on kehitysyhtiöt tämmöset liikelaitokset mitkä kuuluu sinne, niin heidän kanssa aina se tapahtumalupa sitten tarvitaan.
Ja miksi tähän on niin kun oikeestaan menty? Niin tässä on, kun on kuntia jotka tekee aika paljon tämmöstä tai tekivät tämmösiä kaupallisia, ja tekevät edelleen kaupallisia konsertteja sitten. Ja sitten se vähän toi, ja sitten kun ne tipahti sinne kuntaluvalle, niin se toi vähän eriarvoisuutta sinne periaatteessa tapahtumakentälle. Eli sit me ei oltu, me ei voitu antaa samalle viivalle sitten kaikkea. Ja siitä huomattiin että tää on semmonen asia mikä pitää korjata, että me saadaan sitten kaikki sitten, voidaan palvella kaikkia samalla tavalla.
Tässä vielä vähän kertauksena. Eli tämmöset mitkä siihen kuntasopimukseen kuuluu. Eli kunnan yksin järjestämät tai tuottamat pääsymaksut, omat konsertit, matineat, yhteislaulutilaisuudet. Ja just nää tauko- ja väliaikamusiikit sitten. Ja kunnan muut pääsymaksuttomat tapahtumat, kun se on yksittäin, ja kunta yksin niitä järjestää, niin niissä ei mitään ongelmaa, et ne on edelleen siinä kuntaluvassa samoten, kun sitten nää päiväkoti, kirjasto ja kaikkien muitten musiikkitapahtumat.
[musiikkia]
Ja tässä vielä kertaalleen. Nyt sitten sopimus tämän vuoden alusta tosiaan tuli tää muutos siihen, että ja ulkopuolisten tää on kanssa hyvä pointti. Et jos on ulkopuolinen, niin järjestäjä järjestää kunnan tilassa esimerkiksi tapahtuman, niin sillon tää järjestäjä, jos on ulkopuolinen, niin se vastaa meille päin siitä, että vaikka se tila olisikin kunnan tai kunta antaisi sen tilan käyttöön tai vuokraa sitten. Ja tosiaan aina, kun yhteistyössä tehdään, niin silloin kellot soimaan, että onko kuntasopimuksen vai tapahtuman luvalla. Ja yleensä sitten ne on yhteistyössä, niin käytännössä aina tipahtas tapahtumaluvan puolelle. Kunnilla on käytännössä kaikilla aina se meidän (-) [25:17] näkyy se kuntasopimus, kun kuntalupa on voimassa. Samoten sitten tapahtumalupa on käytännössä kaikilla sitten, et sitä pystyy käyttää. Kunnilla voi olla erilaisia sopimuksia tai niin kun yhden kunnan alla voi olla meillä. Ja sit niitä tapahtumalupia, kun on eri alueita kunnissakin sitten missä, että se kannattaa sitten tarkastaa aina, että ottaa meihin yhteyttä, jos on epäselvyyttä, että mihin kuka siellä kunnassa järjestäjä ja mihin se lasku sitten siellä kunnan sisällä tulee.
Musiikki, netti ja somen käyttö siitä käydään kohta kanssa vähän, että se ei kata sitä tätä kuntasopimusta siihen erikseen tietyissä ehdoissa siinäkin sitten.
Kuntasopimukseen tämmösten niin kun velvollisuudet mitä se järjestää, kun kunta järjestää tapahtumaa. Niin jos on livekeikka, niin on hyvä pyytää esiintyjää tekemään esitysilmoitus siitä meille. Eli nimenomaan nyt sen takia just, että se esitysilmotus tarkottaa, että se on ne biisit mitä hän on esittänyt siellä, eli se (-) [26:25] niin sanotusti. Ja sen perusteella me sitten tilitetään sitten eteenpäin. Ja hyvin moni tietää nyt sitten tän meidän, et ei tarvii olla meidän tekijäasiakas. Ja meillä on myös niin kun esiintyjäasiakkaita. Eli jos vaan esiinnyt, etkä tee omaa musiikkia ja esität muitten tekemää musiikkia, niin sit sä oot niin kun periaatteessa meidän esiintyjäasiakas. Ja sä pystyt hakemaan meille esiintyjäasiakastunnukset sitten, jolla sä pystyt sen settilistan sitten taas tekemään.
Ja sitten jos on ulkomaalainen esiintyjä, niin he ei pysty taas kirjautumaan, kun siihen tarvitaan suomalaiset pankkitunnukset tähän esiintyjänkin, kun haetaan nää tunnukset sinne, niin ulkomaalaisista, niin jos on mahdollista, niin kysyä sitten settilista sitten siitä tai nää teokset mitä on esitetty siinä tilaisuudessa, niin on hyvä kysästä sitten tässä tapauksessa.
Sitten tästä tapahtumaluvasta, eli nää kunnan pääsymaksulliset konsertit, tapahtumat tai ne yhteistoiminnassa tuotetut järjestetyt musiikkitapahtumat. Ja tosiaan tää on hyvä muistaa, että jos on yhteistyötapahtuma olkoon se pääsymaksuton, niin se menee aina siihen tapahtumaluvalle aina kun se on yhteistyössä, niin se tipahtaa sieltä kuntasopimuksesta pois nää kuntaluvat.
Tapahtumalupa on niin kun sanoin, et se on semmonen meijän lupien sateenvarjo. Se on helppo. Ja siellä sitten sekä Teoston että Gramexin musiikin käyttöluvat saadaan ilmotettua yhdellä ja samalla luvalla. Eli jos siellä on äänitemusiikkia siellä tapahtumassa, niin sit ne taas tilitetään eteenpäin sinne Gramexille sitten. (–) [28:25] tai tää tapahtumalupa on aina voimassa toistaiseksi, eli siihen asti kun se irtisanotaan. Se voidaan irtisanoa myös meidänkin toimesta, jos ei esimerkiks asiat toimi tai sieltä ei jotain muuta, niin me voidaan irtisanoa se musiikin käyttölupa. Ja niin kun sanoin sopimus on y-tunnus kohtainen, eli just nää kaupunkien liikelaitokset ja tämmöset, kun niillä hyvin monella on oma y-tunnus, niin heille sitten luodaan oma sopimus. Ja sinne laitetaan yhteyshenkilöt, ja sitten tehdään sinne meidän verkkopalveluun missä tää tapahtumaluvalla tapahtumat ilmotetaan, niin annetaan sinne salasanat sille yhteyshenkilölle.
Tapahtuma, kun se haetaan. Sanoin, että varmaan 99.9-prosenttisesti kunnilla on se tapahtumalupa. Mut tosiaan mikä kannattaa nyt varmistaa, että kun jos se on joku tietty osa-alue sieltä kunnasta, joka sen järjestää, niin jos on epäselvyyttä siihen, niin kannattaa kysästä meidän asiakaspalvelusta tai minulle laittaa viestiä tai minun kollegalle Kaitsulle. Ja (–) [29:45] joka on meillä tuotepäällikkö, joka neuvottelee näitä itse kattosopimuksia sitten, että kyllä me jeesataan mielellään ja katotaan sit se oikein, et menee sinne oikeelle luvalle. Jos on uusia henkilöitä tullut, niin sittenhän sinne he ilmottelee, niin sille pitää nää verkkopalvelutunnukset sitten hakee sieltä meiltä. Ja me voidaan laittaa sitten suoraan sitten sähköpostiin sitten ne millä pääsee kirjautumaan sinne ja näkee ne kaikki kunnan tapahtumat. Ja sinne pystyy nimenomaan ilmottaa ne tapahtumat.
Tapahtumaluvasta, kun se aina laskutetaan tapahtuma kerrallaan. Karkeita tämmösiä esimerkkejä, jos on vaikka pääsymaksullinen tapahtuma, niin sillon se menee aina lipputulojen perusteella. Eli esimerkkinä tuossa nyt on vaikka konsertti, jonka pääsylipputulot on nyt 20 000 euroa, niin silloin se korvauksen määrä on 1149 euroa tämän vuoden hinnaston mukasesti. Ens vuodelle hinnastossa sen verran, että indeksikorotus on tulossa sen isompien muutoksien. Ja oikeestaan menee kaikkien meidän lupien läpi se indeksikorotus, että isompia muita korotuksia ei tule.
Ilmaistapahtumassa sitten tietenkin kun sinne ei pääsylippuja voida ilmottaa, niin sit ilmotetaan se kuulijamäärä, eli paljonko siellä ollut ihmisiä kuulemassa. Joskus voi olla vähän haastavaa. Sitten jos on vaikka joku torilla tehty tapahtuma, niin se paras arvio siitä. Eli et sehän voi olla sitten, et siinä lavan läheisyydessä tai se voi olla vaikka tämmönen pitkä tapahtuma, eli siinä vaihtuu porukkaa koko ajan, niin tietenkin sitten tämmösiä tulkintoja sitten, jos siihen tarvii apua, niin ottaa vaan taas meihin yhteyttä, että miten merkataan. Mut tämmönen paras arvio tietenkin sitten siinä. Ja nää kaikista pienimmät menee tosiaan tällä minimihinnalla. Eli se käytännössä on vaikka livekeikka pääsymaksuton tapahtuma, niin se on 45 euroa ja risat päälle sitten.
Tapahtumaluvasta löytyy hyvä hintalaskuri meidän nettisivuilta. Ja tuossa on tuo linkkikin. Ja tosiaan mä voin pistää nää tän esityksen sitten teille tulemaan erikseen, niin saatte nuo linkitkin käyttöön mitä tuossa nyt on merkattuna tähän.
Sitten musiikkiverkossa. Eli näillä somealustoilla mitä tarkottaa. Ja sitähän toki käytetään aika paljon. Eli käytännössä tarvitaan lupa näihinkin aina. Ja pois lukien eli jos livestriimataan meidän lisensioimilla alustoilla eli Facebook, Instagram, TikTok, YouTube. Ne on niin kun periaatteessa meidän lisensioimia. Ja jos sieltä tehdään livestriimi, semmonen mistä ei jää tallennetta, niin siihen ei tarvii erikseen lupaa. Eli tää on nyrkkisääntö oikeestaan tässä. Mut jos se materiaali jää vaikka siihen sitten tallennetaan ja se jää myöhemmin katsottavaksi, niin siihen tarvitaan mediapienlupa. Mediapienlupa on myös kanssa semmonen mikä hyvin monella kunnalla käytännössä on, et kun sitä kuitenkin tätä on-line käyttöä sen verran on, niin niitä löytyy. Ja siinä on eri tämmösiä laajuuksia olemassa. Eli paljonko sitä musiikkia sinne verkkoon laitetaan ja se määrittelee nyt sitten sen hinnan. Eli sieltä on S-kokosesta luvasta ihan XL-kokoseen lupaan. Ja se XL on sillä lailla helppo, se kattaa kaikki, et silloin sulla ei oo mitään rajoitteita siinä, et sä pystyt niin paljon tekemään sinne, laittaa nettiin sitä musiikkia, tallenteita. Ja pienimmillään se on noin 30 euroa kuussa, eli se S-kokonen. Ja käytännössä mitä musiikkia vaan sieltä löytyy, niin sitä pystyy käyttää. Ja tähän ei tarvii erillisiä raportteja sitten meille ilmotella sitten.
Ja tosiaan nää on niin kun Teoston lisensioimia. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin meillä on tämmönen yhteispohjoismaalainen niin kun Polar (-) [34:41], joka on tämmönen niin kun siinä on Tanskan, Norjan ja Islannin tekijänoikeustoimistot mukana. Ja on vähän enempi harteita sitten keskustella näitten jättiläisten kanssa, jos näin voi sanoa, että kyllä nää Metat ja muut on niin isoja tekijöitä sitten, että yksistään Teostolla on vähän hankala sitten keskustella. Mut nyt kun useampi tekijänoikeustoimisto, niin meillä on enempi harteita sitten. Mut YouTube, Facebook, Instagram, TikTok on lisensioituja.
Ja tosiaan tuossa vielä erikseen, että jos on maksuton livestriimi näillä alustoilla, niin siihen ei tarvita erikseen sitten mitään lupaa.
Sitten on myös semmonen. Ihan kaikkeen musiikkiin mekään emme voi antaa lupaa. Tai musiikkiin kyllä joo, mut minkälaisessa yhteydessä sitä käytetään. Eli tietenkin nää Webinaarit, koostevideot, (-) [35:43] niin mediapienluvalla, niin ne menee sinne ihan heittämällä. Mutta jos se on markkinointi- tai mainosvideo, poliittinen tai uskonnolliseen käyttöön tai yritysesittelyihin tehty video. Ja siihen käytetään sitten suojattua musiikkia, niin sitä lupaa me emme voi sitten tämmösessä tapauksessa antaa tekijän tai kustantajan puolesta. Vaan se on aina kysyttävä sitten sieltä tekijältä tai kustantajalta suoraan itseltään. Eli jos nyt puhutaan jostain mainoksesta ja sit sä käytät ilman, vähän niin kun ilman lupaa, vaikka sä oisit meiltä kysynyt. Ja sitten jos se tekijä ei itse allekirjoita vaikka jotain näkemystä tai ei, niin sit se tästä saattaa tulla tämä ongelmatilanne. Ja siksi siitä pitää aina kysyä sieltä kustantajan tai tekijän kautta suoraan.
Ja jos näistä tulee kysyttävää tai kuka on kustantaja, niin meiltä löytyy kanssa tiedot kattavasti, että kuka on kenenkin kustantaja ja mahollisesti tekijätietojakin, jos tarvii ottaa suoraan yhteyttä. Tai sitten kyllähän netistä löytyy hyvin yhteystietoja.
Sitten jos on ihan pääsymaksullisia livestriimejä tai konsertteja mitkä striimataan, niin siinä on semmonen livestriimilupa olemassa myös. Eli siihen laitetaan sitten lipputulot, jos siinä on jonkunnäköinen maksu ollu siinä ja sit se katselijoiden määrä. Ja sitten siihen lisätään sitten nää musiikkitiedot, kun puhutaan tämmösistä konserteista. Jonkun verran no täähän silloin korona-aikaan tehtiin tää käytännössä ei millään livestriimilupaa käytännössä ollu ennen koronaa, mut luonnollisesti sit siinä vaiheessa, kun näitä alettiin kyselemään, niin tää piti oikeesti vähän niin kun nollasta tehdä tämmönen lupa sit siihen asiakkaitten käyttöön, käyttäjäasiakkaitten käyttöön, että saadaan sitten asiat oikein raportoitua eteenpäin.
Sit tässä on tämmönen infograafi. Tämä on ihan hyvä tämmönen, et mitä kun on erilaisia käyttötarkoituksia, niin mistä tää lupa kysytään. Eli esitysoikeudet aina meiltä, tallennusoikeus, mekaanisointi oikeudet tulee sieltä NCB:ltä. Meillä on Ulla (-) [38:22], joka on meijän Suomen pään NCB yhteyshenkilö, Ullalta saa sieltä näihin kysymyksiin vastaukset.
Sitten näitä ääniteoikeuksia niin levy-yhtiöt ja Gramex. Sitten näitä graafisia oikeuksia. Eli kirjastopalveluista voi vaikka nyt näistä graafeista sen verran nostaa, että se menee aina, et me ei niitä graafisia oikeuksia, kun me ei edusteta. Niin se on aina kustantajan tai tekijän, jos niitä halutaan käyttää, niin se menee sieltä kautta sitten kysely. Ja tän tiedon tietenkin voidaan välittää, et kuka se kustantaja on, jos se on hakusessa tai sitä ei löydy. Taustamusiikit sitten tuon GT-musiikkilupien kautta.
Hyviä linkkejä on tässä. Joulu on jo ovella. Ja siitä tulee semmonen kysymyspatteristo aina meille kerran vuoteen, et mitkä onko joululauluja, kun on vanhoja joululauluja. Ja jossa ei ole sitä tekijänoikeutta tai ne on vapaita niin sanotusti käyttöön, et mitkä on mitkä ei. Niin me ollaan tehty semmonen kooste siitä tuonne meidän nettisivuille, tuolta linkin takaa aukee sit se. Tapahtumaluvasta löytyy ja sit nää verkkopalvelut löytyy.
Sitten tilityksistä. Eli nyt enempi sinne sitten tekijäpuolelle. Eli nää tilitysaikataulut ne on neljä kertaa, ehkä viisi kertaa ens vuonna nyt sitten tilitetään nää korvaukset aina eri alueilta sitten sinne tekijälle.
Ja sit me järjestetään Webinaareja hyvin paljon monelta eri kantilta. Ja jotenkin luulen, että kuntasopimus, kun tää uudistuu, niin tästä varmaan tulee alkuvuodesta viimestään sitten Webinaari. Ja siitä sitten kyllä ilmotetaan ja informoidaan sitten, että kannattaa kyllä siihen osallistua, että siinä käydään sitten se mikä muuttuu tässä kuntasopimuksessa sitten. Isoja muutoksia ei tullu, mutta niitä tarkentavia juttuja sinne varmaan tulee.
Juontaja: Kiitos kuuntelijoille.
[musiikkia]
Kevättä kohden jo kuljetaan, mutta kehittäminen ei silti vähene. Huhtikuussa on tarjolla vielä useampia koulutuksia. Marika Helovuo vinkkaa senioreille sopivaa kirjallisuutta Seniliinien tapaamisessa 30.4.vinkkaukseen voi osallistua myös muut AKEpampaksen alueen kirjastolaiset. Google sheetsin toimintatapoihin saadaan syventävää koulutusta 9.4.
Vamian harjoittelija Topias oli maaliskuussa apunamme kuvaamassa verkkosivuillemme uusia kuvia ja taltioimassa esittelyvideoita AKEpampaksen lainattavista laatikoista, niihin voi käydä tutustumassa verkkosivujemme materiaalipankista.
Tehostaaksemme palvelujen kohdentamista alueemme kirjastoille paremmin, olemme tehneet selkeämmän tehtävänjaon. Fredrika -kimpan yhteyshenkilönä toimii jatkossa Anneli Haapaharju (anneli.haapaharju (a)vaasa.fi), Anneli vastaa myös kaikesta ruotsinkielisestä koulutuksesta alueellamme ja palaa ÅKE-ryhmään kehittämään palveluita ruotsin kielellä valtakunnallisesti. Eepos -kimpan yhteyshenkilönä toimii Annika Ilmola (annika.ilmola(a)vaasa.fi), Annika vastaa alueemme suomenkielisestä koulutuksesta ja on valtakunnallisissa kehittämistiimeissä mukana kehittämässä suomenkielisiä kirjastopalveluita. Annelilla säilyy LaNu ja Nyfiken kehittämistiimien vetovastuu, Annikalla säilyy senioritiimien ja musatiimin vetovastuu. Kai Lehtinen toimii Anders -kimpan yhteyshenkilönä ja on mukana toiminnassa molemmilla kielillä, hänen vastuullaan on Digitiimi.
Käynnistämme keväällä AKEpampaksen ohjausryhmän, jonka tarkoituksena on lisätä ja vahvistaa vuorovaikutusta ja yhteyttä alueiden kimppoihin sekä ohjata ja kehittää toimintaamme. Ohjausryhmään kutsutaan kimppojen ja AVIn edustajat sekä AKEpampaksen henkilökunta. Ohjausryhmää vetää Vaasan kaupunginkirjaston kulttuuri- ja kirjastotoimen johtaja Sanna Bondas.
AKE-kirjastojen yhteinen vuosittainen linjakokous pidettiin 12.3. Kokouksessa käsiteltiin mm. OKMn, AVIn, Libopin, ÅKE-ryhmän ja valtakunnallisten erityistehtävää hoitavien kirjastojen (Monikielinen kirjasto, Seinäjoen ERTE ja Saamenkielinen kirjasto) ajankohtaisia asioita, AKE-kirjastojen selvitystyön tulokset sekä AKE- ja VAKE-kirjastojen vuoden 2025 toimintaa. Seuraava linjakokous pidetään syksyllä.
Lähde virkailijavaihtoon oppimaan uutta! Järjestämme tänä vuonna virkailijavaihtoja ympäri Suomea, eli mikäli sinua kiinnostaa lähteä tutustumaan toisen kirjaston toimintatapoihin, tai kielikylpyyn ruotsin-, suomen- tai saamenkieliselle alueelle on se mahdollista toteuttaa tänä vuonna. Virkailijavaihdossa et tarvitse vaihtoparia, maksamme matkan ja mahdollisen majoituksen parilta yöltä. Voit lukea aiemmista kokemuksista virkailijavaihtoraporteista verkkosivuiltamme Uutiset – AKEpampas (på svenska Nyheter – AKEpampas). Mikäli kiinnostuit, laita viestiä annika.ilmola(a)vaasa.fi
Kaikkien alueellisten kehittämistehtävien ja Erten yhteisiä Koordinaattoripäiviä vietetään tänä vuonna 3-4.4. Vaasassa. Koordinaattoripäivillä vaihdetaan osaamista, sekä opitaan uusia toimintatapoja.
Huhtikuun Podcast -jakson aiheena on: Kirjaston oikeudet striimaamiseen. Jaksossa Matti Pajarinen kertoo Teoston määritelmiä oikeuksia musiikin jakamiseen kirjaston eri mediakanavilla. Voit kuunnella jakson täältä
Äänitteen kesto: 24 min
Litterointimerkinnät
[musiikkia]
Sanna Bondas: Tervetuloa AKEpampaksen Pinnalla/Flytande-podcastiin ja jaksoon, jonka aiheena on Kirjaston päivä ja kuntavaalit. 19.3. vietetään Kirjaston päivää, jonka tarkoitus on muistuttaa ainutlaatuisesta suomalaisesta ilmiöstä eli kirjastosta. Sama päivä on myös tasa-arvon ja Minna Canthin päivä. Mun nimi on Sanna Bondas ja mä toimin Vaasan kaupunginkirjastossa kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtajana. Ja tässä jaksossa mun kanssa keskustelemassa on kulttuuri- ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja Ida Jousmäki, tervetuloa.
Ida Jousmäki: Kiitos kiitos ja hyvää huomenta.
Sanna Bondas: Mua ihan ens alkuun kiinnostaisi kuulla, että minkälainen lukija sä olet ja mikä on sun suhde lukemiseen.
Ida Jousmäki: Jaa-a, no mun suhde lukemiseen, jos mä lähen ihan sieltä muistoista, ni en mä voi sanoa, että mä oisin pienestä lähtien mikään lukutoukka ollu, mutta kyllä mulla on semmosia jotain tiettyä lukumuistoja, esimerkiksi Viisikoista, ihan pienestä lähtien. Ja sit mä muistan, et semmonen isompi lukuelämys ensimmäinen oli semmonen ku Sofian maailma. Mä olin varmaan jossain ala-asteen, en nyt ihan ensimmäisiä luokkia, mut jotenkin siitä avautu semmonen, et ei vitsi, miten makee kirja ja semmonen flow-tila ehkä ensimmäinen. Ja sitten myöhemmin mä muistan nuoruusvuosilta semmosia lukumuistoja ku esimerkiksi Supernaiivi ja ehkä semmosia Anna-Leena Härkönen ja enemmän tämmösiä kuitenkin aika kevyitä, mut jotenkin oivaltavaa semmosta ajattelua. Ja sitte nuorena aikuisena tai no nuoruudessa silloin ku asuin Englannissa, niin mä muistan jotenkin sieltä jäi siihen lukemiseen liittyen nää upeet kirjakaupat, et jotenkin, en mä nyt tiedä, ostinko mä nyt niin usein niitä kirjoja siellä, mut jotenki sinne pääsi hypistelee ja kahville ja kavereitten kaa, niin se oli jotenkin semmonen elämys itsessään. Mut et sieltä Englannista ei oo kyllä varsinaisesti jääny, et mä olisin ruvennut lukemaan englanniksi. Et ehkä silloin luin jonkin verran, mut kyl mä nykyään kyllä suomeks luen kaikki. Ja tavallaan tän päivän lukija niin kyl mä myönnän, et ne äänikirjat on aika lailla vieny sitä tilaa, että harvemmin, loma-aikoina ehkä enemmän sitte, on se hetki, että nyt mä oon vaan ja luen. Et ehkä sit semmosessa arjessa tuntuu enemmän, että se jotenkin tuntuu passiiviselta, et pitää olla tekemässä vähän kotitöitä samalla ja kuunnella tai kävelyllä, matkalla töihin tai sitten illalla ennen kö menee nukkumaan, niin siinä hetkessä. Mut kyl mä näen, että ne äänikirjat on ehkä vähä ottanu tilaa. En mä tiedä, onks se hyvä vai huono asia, et sitte jos ei niitä olis, ni tulisiko sitten ollenkaan oltua kirjojen maailmassa. Ja tietenkin tämmöset podcastitkin sitten ehkä vähän syrjäyttää sitä niinku isompia teoksia varsinkin, et sit on helpompi tarttua johonkin puolen tunnin tai tunnin podcastiin. Mut että, mut kyl mä luen. Mitäs mä luen tai kuuntelen… En ehkä niin dekkareiden ystävä oo, mutta kyl mä myönnän, et kaikennäköinen autofiktio ja vähän tietokirjallisuutta ja semmosta, et en mä välttämättä edes mitään klassikoita ekana, niihin oo tarttumassa, ainakaan tässä elämänvaiheessa. Että mä tossa vähän mietiskelin, et mitä mä oon viimeks kuunnellut tai lukenu, niin esimerkiks tuli semmonen ku Planetaarinen vaatekaappi, suosittelen, aivan yli mielenkiintonen, niinku sitä et kuinka vähän meiän pitäis oikeasti ostaa tai kuluttaa, että tää meijän planeetta edes jossain määrin, tota, en paljasta montako vaatekappaletta, mut se oli mielenkiintoinen ja aika kevyt kuitenkin. Ja kyl mä sit joululomalla Max Seeckiä dekkarin, yhden tai kaksi kuuntelin. Ja sit kolmas, mikä tuli mieleen, on tää Huokauksia luokasta, mikä on tosi mielenkiintonen tämmönen kahden opettajan kirjeenvaihtoprojekti, niin semmosia. Mut et luen, mutta tietenkin on semmonen olo, että aina voisi enemmänkin lukee.
Sanna Bondas: Joo. Mä ainaki samaistun tohon. Jo lapsena usein tuli kirjastossa käytyä ja tämmönen niinku haahuilu kirjastossa ja kirjakaupoissa on ihanaa.
Ida Jousmäki: Jep.
Sanna Bondas: Hei tota, sä oot toiminu nyt tän valtuustokauden aikana Vaasan kaupungin kulttuuri- ja liikuntalautakunnan puheenjohtajana ja oot siltä paikalta nyt lähes neljän vuoden ajan kulttuurin eri toimintayksiköitä ja seurannu siinä samalla myös sitte kirjaston toimintaa. Niin miltä sulle kirjaston toiminta näyttäytyy? Voi olla kuntapäättäjänä tai sitte kuntalaisena.
Ida Jousmäki: Hmm, kyllähän se on yksi niistä paikoista, mitä pitää vaalia, että kirjastot on kaikille. Se on maksutonta ja yleissivistävää, ja ihan kirjastolakikin meitä velvoittaa sitä ylläpitämään. Että kyl mä näen, että kirjastot on äärimmäisen merkittävä juttu ja paikka oppia ja kohdata ja semmosia virikkeitä. Ja nimenomaan se avoimuus ja julkinen tila, että sinne voi tulla. Mut sit jos ajattelee tätä kulunutta neljää vuotta, mitä on tapahtunu, nii itse asias tää e-kirja, äänikirjajuttuhan on aivan huikea homma. Et ite en oo tutustunu siihen, että on tämmönen maksullinen vastaava versio, et pitäis nähä, mut et mä oon ymmärtänyt, et nyt se on tosi laaja, et siel oikeasti on paljo matskua kuunneltavissa velotuksetta. Et sehän on aivan huikea homma. Sittenhän meillä on Vaasa, ku on tulos tää kirjastoauto, että se on, onks se nyt lähes neljä vuotta, kun me ollaan oltu tuol lautakunnas, ni sitä on käsitelty tai on ollu monta vuotta, ikään kuin pitkä prosessi. Ja sehän on huikea, että vaikka on ollu näitä leikkauksia, niin se on siellä säilyny. Että se on tärkeä juttu, et pääsee kirjastoautoon sitte joka puolelle tätä kuntaa. Et kyllä se näyttäytyy monipuolisena. Ja tänäänkin meillä on Draama-salissa kokous, että tää kirjastohan on paljon muutaki ku ne kirjat, mikä on tietenki se tärkein juttu, mut et meillähän täällä Vaasaski toi upee Black Box, missä voi järjestää tapahtumia ja kokoontumisia, niin tosi jees.
Sanna Bondas: Joo. Ja toi on varmaan just se, niinku sanoitki, että nää aika monet asiat on semmosia pitkän juoksun asioita, et voi todella kauan joutuu tekemään töitä sen eteen, et miten perustellaan jotain investointeja. Joku kirjastoauton hankintakin niin se on kuitenkin meilläkin puolen miljoonan hankinta ja siitä on aika monta vuotta puhuttu, ennenkö ne menee kaikki toimielimet läpi ja saadaan se. Niin moni asia on sit tämmöst vähän maratontyyppistä touhua. Tossa sulla oli paljon noita, mä ajattelin seuraavaks kysyy vähän näistä vahvuuksista, mut sä jo luettelitki aika hyvin, et miten sä koet, et mitkä on niitä kirjaston vahvuuksia. Ja nyt tosiaan uutenahan toi valtakunnallinen e-kirjasto on siis ihan samalla tavalla erittäin pitkä prosessi, mutta nyt hyvin laajasti Suomessa käytössä. Ei nyt ihan kaikki kunnat oo mukana, mutta on merkittävä uusi palvelu ja sisältää kaiken aikaa kasvava ja kehittyvä e-äänikirjojen ja lehtien maksuton palvelu suomalaisille.
Ida Jousmäki: Ja joo, tossa ku sä mainitsit noi vahvuudet, niin just se vielä jotenkin se tilan, ei voi ajatella, et ne seinät on aina se tärkein juttu, mut että just se, että opiskelijat, nytki ku mä tulin tänne, niin tuolla oli noit opiskelijoita, et ei kaikilla oo varaa mennä mihkään Espresso Houseen eikä oo tarkotuskaan. Että ihan perinteisesti tullaan kirjastoon tekemään koulujuttuja tai lukemaan tai muuta. Niin se, ettei ainakaan oo siitä kiinni, ettei ois rauhallista tilaa opiskella tai muuta. Ja sitte toinen, mitä mä tossa ku kävelin tänne ylös, niin tämä kiertotalous, niin mun mielestä sekin on se vahvuus myös kirjastoissa, että se mahdollinen, et voi lainata vaikka muutaki, et ollaan ruvettu vähän ajatteleen tätä, mikä kirjastoissa on se alun perinkin idea, että kaikkien ei tartte ostaa sitä samaa kirjaa, vaan sitä lainataan, niin täällä voi lainata pelejä ja harrastevälineitä ja muita. Että ehkä siinä sit just se haaste, että missä ne rajat menee, ku on nää resurssit ja tietyt kirjaston tehtävät, ettei käy niinku vaikka Postille, että sitte on kaikkea muuta ku sitä postinjakelua. En mä nyt usko, et tää on se haaste, mutta tavallaan et tärkeintä on se lukutaidon ja sivistyksen vahvistaminen, mikä nyt tällä hetkellä todellakin toteutuu.
Sanna Bondas: Niin, ettei mennä liian kauaks siitä ydintehtävästä, koska sitte kyllähän varhaiskasvatuksella, perusopetuksella, toisella asteella ja kodeilla ynnä muilla on tehtävä lukutaitoon liittyen, mutta sit on semmosta, mikä on, mistä vain kirjasto vastaa, nii sitä meidän pitää huolehtia ja ylläpitää, niin ettei meillä myöskään muutu liian häilyväksi ikään kuin, et mitä me tehdään, et me ollaan kohta leikkaas tosiaan sitä nurmikkoo jossain [nauravat].
Ida Jousmäki: Mut kyllähän se on oikeasti semmonen, pitää vähän houkutella, tää maailma, näitä kaiken maailman ärsykkeitä on niin paljon, et kyl mä myönnän, et meijänki poika niin sit ku mä sanon, et no, et mennään kirjastoon, et sit sielt pari pleikkapelii voidaan samalla lainata tai muuta. Niin et kyl siinä on semmost vähän niinku, et sit saadaan mukaan ehkä niitäkin, keille se ei olis ihan se eka ajatus, että mitä tänään tehdään.
[musiikkia]
Sanna Bondas: Joo, tää on juuri tää tasapainoilu. Ja ehkä liittyen tähän mun seuraavaan kysymykseen, ku kattoo meillä tilastoja, niin Vaasassa kirjastoo käyttää noin kolmannes asukkaista. Ja kuitenkin säännöllisesti törmätään siihen, että kirjasto nähdään jollakin tapaa vieraana tai vaikeana paikkana ja vähän sellasena hajuttomana ja mauttomana tilana, josta löytyy kirjoja. Et miten sun mielestä, ku kilpaillaan siit vapaa ajasta, et missä kirjastot pystyis sun mielestä parantaan tätä omaa tai nostamaan omaa häntäänsä vielä tai vastaamaan siihen vapaa-ajan ja ehkä erityisesti lasten ja nuorten lukuilon ja lukemisen edistämisen haasteeseen?
Ida Jousmäki: Joo, toi on hyvä kysymys. Et kyllähän se on nähty jo kaikissa, kaikenlaisissa tutkimuksissa, et se lukutaito on heikentyny, et niitä korvaavia tekemisiä on niin paljon, ettei malteta, ja itekki huomaa, et jos lukee hetken kirjaa, ni aa, no sit se juttu ja se juttuja ja se keskittyminen herpaantuu tosi helposti. Mut kyllähän sitten taas on toinen puoli sit tälle vaikka somelle tai muuta, et TikTokissa on ollu näit lukuhaasteita ja näitä, et kyl se sieltäki tavallaan, et ei kaikki, mikä siellä on somessa, ni on niin negatiivista tai ikään kuin vastakkainasettelua. Että kaikkea tarvitaan. Mä oon ehkä väärä henkilö sillä lailla vastaamaan tohon, et miten saadaan, et mä kuitenki elän tällaisessa omassa kuplassa tavallaan, että tän kaiken kulttuurin ja tämmösen parissa, että mä en näe sitä hajuttomana. Ja mulle aina jotenki kirjastot on vähän sama ku vaikka museot, että mul on just niinku sä sanoit, voi tulla haahuilemaan, et mä en ehkä esimerkiksi kirkossa käy, mut mulle tavallaan tämmöset on vähän semmosia pyhiä, tai en mä tiiä, onks pyhä oikein, mut semmonen vähän rauhoittumispaikka, et nyt mä oon vaan tässä, et mä voin löytää pari kirjaa tai sit mä voin olla löytämättä, vaikka Oodi Helsingissä voit mennä siellä pullakahvillekin vaan tai kattoo jotain näyttelyy. Ja teilläki on tuolla näyttely menossa tai lapset voi tulla päiväkodista kattoo jotain tapahtumaa tai niil on joku lukuhetki siellä. Että nytki mun toinen lapsi on eskarissa, ni sieltä kerrottiin, että ne on ollu aivan äärimmäisen hyviä, vai oliks se koulussa vai eskas vai sekä että, niin tämmösiä et joku tulee lukemaan. Et ylipäätään joku lukee sulle ääneen, niin sehän on aivan luksusta. Niin en mä tohon hajuttomuuteen…
Sanna Bondas: Sä et allekirjoita?
Ida Jousmäki: [nauraen] Mä en allekirjoita sitä.
Sanna Bondas: Se on hyvä.
Ida Jousmäki: Joo, mut mä en tiedä, oonks mä oikea henkilö tähän sanomaan. Mut että kyllähän se pitää myöntää, että kyllähän täs saa tehdä hommia, että tää lukutaito saadaan käyrää toiseen suuntaan ihan joka taholla. Että keksiä keinoja miten sitä lukemisen tai lukutaidon edistämistä saadaan aikaseks.
Sanna Bondas: Joo, kyllä. Ja täähän on aika, niinku sanoinkin, niin monen toimijan yhteispanos tarvitaan, että lukutaitoon ja lukuintoon pystytään vaikuttamaan. No, miten jos puhutaan kuntapäättäjistä, päätöksentekijöistä, niin minkälaiset kirjastoon liittyvät asiat on sun valtuustokaudella puhututtaneet päättäjien joukossa?
Ida Jousmäki: No, tässähän nyt oli, nythän on ollu tää kuluneet vuodet niin joka paikassa niin ei nyt mitään herkkua, että taloudellinen tilanne nyt on monissakin kunnissa huonontunu tai heikentyny. Että Vaasassakin me nähtiin viime vuonna näitä paljon erilaisia leikkauksia ja esimerkiks Palosaaren kirjasto oli lakkautusuhan alla ja onneks nyt sai jatkoaikaa, mut että kyllähän nää talousnäkymät on ollut heikot ja joka paikasta on jouduttu leikkaamaan myös meijän lautakunnan eli kulttuuri- ja liikuntapalveluihin liittyvistä toiminnoista. Mut että kyllä ainaki meijän lautakunnassa mä oon nähny, että se viesti, mitä tuodaan esille ja viedään eteenpäin, on se, että nää kirjastopalvelut on kuitenkin se tärkee osa meidän perusoikeuksia. Ja just että meillä on se perus kirjastolakikin, joka velvoittaa, että se tiedon saatavuus ja yhdenvertaisuus kaikilla siihen sivistykseen ja kulttuuriin on olemassa. Että tietenkin on ollu leikkauksia, mitkä on kohdistunu sitten myös näihin palveluihin, mutta en mä vielä olis huolissaan. Tietenkin sitten valtakunnallisella tasolla, ku kattoo tätä menoo ja näitä leikkauksia, niin sieltä lähtevä viesti ei ehkä puolla näitä kaikkien oikeuksia ja muita. Että sitä tietenki tässä katsoo kauhulla, että mitä sieltä vielä tulee.
Sanna Bondas: Nii ja nää on vähän myös semmosia, näihin liittyy myös näitä arvokeskusteluja sitte hyvin vahvasti. Itekki seurasin viime syksynä valtuuston budjettikäsittelyä, jossa tunnin verran Palosaaren kirjastosta puhuttiin puolesta ja vastaan. Ja sitte oli ihan mielenkiintosta kuunnella, että miten argumentoitiin sitte ja mikä siellä painoi sit vaakakupissa kelläkin. Ja toki tyytyväisiä ollaan nyt tähän tulokseen. Ja toivotaan, et tästä ei nyt mitään suuria taloushuolia tulis, mutta tosiaan ei tiedetä, miltä tulevaisuus lopulta näyttää.
Ida Jousmäki: Sehän on vähän sama nois kaikissa, mikä liittyy lähipalveluihin, että on se sitten lähikoulu tai lähikirjasto tai lähikauppa tai lähiterveysasema tai sun tie, mikä menee siitä läheltä. Et kaikki on tietenkin kiinnostuneita niistä oman asuinalueen palveluista. Ja se on hyväkin, että kaikki sitte pitää huolta ja ikään kuin puolustaa niitä omia, oman alueensa juttuja.
Sanna Bondas: Joo, ja tässähän nimenomaan Palosaaren kirjaston keississä oli kyllä erittäin vahvaa semmost kansalais- tai kaupunkilaisaktivismia siltä osin, että miten asiaa puolustettiin, mikä oli hieno asia.
[musiikkia]
Sanna Bondas: Miten sun mielestä sitten, tunteeko päättäjät tarpeeks tämmösii sivistyspuolen ja tietysti tässä kohtaa erityisesti kirjaston toimintaan liittyviä asioita, että onks jotain, mitä meidän virkamiesten pitäs sun mielestä tehdä enemmän tai paremmin?
Ida Jousmäki: Tosi hyvä kysymys. Kyllä mä näen, että sitä tekemistä tuodaan esille. Mut se on sitten eri asia tietysti, miten hyvin se on sisäistetty se tosiasia, et se lukutaito on heikentyny ja ei nyt voi sanoa katoamassa, mutta semmoisiakin tapauksia on. Et jotenki ainahan se on, mitä ikinä, on se sitten valtuusto tai mikä tahansa päätöksenteko, niin se, mitä on tässä oppinut myös tän ensimmäisen valtuustokauden aikana, et se on tosi paljon helpompi jotenkin semmosia numeerisia arvoja mitata ja ikään kuin perustella. Et jos meille tuodaan joku asia, et hei, tääl on nyt tää satama, minne pitää laittaa x miljoonaa euroa, jotta tätä elinkeinoa saadaan kehitettyä ja tänne työvoimaa ja se vaikuttaa siihen ja tähän, et ne on ikään ku semmosia numeerisia juttuja. Et sitte taas jos mennään sanomaan, että hei, tää on tosi tärkee, et meil pysyy tää, on se sitte peruskoulu tai päiväkoti tai tämmöset pehmeet arvot, että millä sitä voidaan mitata sitä, että joku enenevissä määrin on syrjäytymistä tai kuplaudutaan tai ikään ku kasvaa ne erot vaikka oppimisessa tai muuta, niin se on niin, pitää kattoo niin pitkälle, et sitä on ehkä vaikea mitata. Niin sit siks jotenkin tuntuu, et sen takia niinku, totta kai mä uskon, että kaikki, ketä tuol on vaikuttamassa, niin ne haluaa, että lapsilla on hyvät koulut ja näin. Mut että jotenkin ne pehmeät arvot sitten siellä useimmiten näissä juhlapuheissa kuuluu ja näkyy, mut et sit ku tullaan taas siihen arkeen, ni okei, rahat on loppu ja näin. Et se on haastavaa kyllä.
Sanna Bondas: Joo, tää on just sitä, mitä täs kulttuuripuolen ja kirjastojen vaikuttamistyössä keskusteluttaa säännöllisesti, esimerkiksi kirjastonjohtajien tapaamisissa ja webinaareissa, että mietitään sitä, että minkälaista vaikuttamistyötä pitäis tehdä, että miten tuodaan niitä lukuja, mitä lukuja tuodaan esiin ja sit et miten sitä laadullista vaikutusta tuodaan esiin. Et mä en tiedä, onko kukaan keksiny aukotonta keinoa siihen, että miten vaikuttavuutta vaikka kulttuurin tuomaa, kirjaston tuomaa hyvinvointia pystytään todentamaan sillä lailla avaavasti tai järkevästi niin, että se vertautuis johonkin numeeriseen.
Ida Jousmäki: Niin, kyllä.
Sanna Bondas: Ja se aiheuttaa nää haasteet siitä, et millä tavalla me perustellaan sitä, et mihin me tarvitaan määrärahoja tai miks meillä pitää olla niit toimipisteitä jossain paikassa ja kun kirjastonkin osalta on kyse tämmösest hyvin peruspalvelusta. Mutta onks jotain vinkkivitosta, et minkälaista vaikutustyötä kirjastojen pitäs tehdä? Mitä sä kaipaisit, kun sä otat kantaa tai teet päätöksiä, niin mihin sä sen perustat?
Ida Jousmäki: Tos on ehkä vähän just se sama, et mä oon ite täs kulttuurikuplassa, niin sieltä käsin. Mut se on, toi on just noin, et kyllähän niitä joitakin numeroita sinne vaik ois kuinka kyse, et miten se saatais näkymään se, että se sivistyski on ikään ku pääomaa, et se ei oo pääomaa siellä tilillä, mut sitte jotta sä saat vaikka hyvän koulutuksen tai tasa-arvoisen aseman vaikka miesten ja naisten joukossa, et naiset saa kouluttautua ja mitä ikinä tuolla nyt sit totta kai Suomessa ollaan jo pitkällä tässä. Mutta et miten sitä semmosta vaikkapa tasa-arvoo ja yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, mitä täälläkin nyt kirjastoissa on tää osallisuuden merkitys, niin miten sitä voidaan numeerisesti nyt arvottaa. Mut et ehkä just sitä tavallaan, et miten, mä en tiedä, miten nyt te virkamiehet voitte enempää tehdä mun mielestä, ainakin Vaasassa on tuotu hyvin esille tätä merkitystä, mut jotenki just se, että se kirjasto, että ku se on myös merkittävässä roolissa siinä vaikkapa siinä ihmisten osallistamisessa. Täähän on äänestyspaikkana usein vaikkapa, teillä on kaikkia kyselyitä tuolla ja teil on digitalkkari, ketä auttaa esimerkiksi iäkkäitä ja näin. Että kirjasto, et tulee semmonen olo kirjastossakin, että mä oon yhtä tärkeä ku kaikki muut ja mä voin vaikuttaa, mä voin kysellä, mä saan apua. Et must tuntuu, et se on tää koko yhteiskunnan tavallaan se breaking point tai se, että jos kuntalaisilla on semmonen olo, että mä voin vaikuttaa ja mun äänellä on väliä ja se, et mä lähetän jonneki sähköpostiin, että hei, tää homma ei toimi ja näin. Niin silloinhan me voidaan kehittyä. Ja se on nähty jo maailmasta Amerikasta ja muualta, että sitte ku se usko tavallaan menee siihen, et no, ei mua kuitenkaan kukaan kuuntele, ei tällä asialla, mun asialla oo väliä, niin sit ollaan jo aika syvällä suossa. Et jotenkin se kirjasto on mun mielestä siinäkin merkittävä, et se on semmonen osallistamisen tila kaikille. Ja esimerkiks nyt teil oli, ku sai nää pikkuset äänestää tästä kirjastoauton nimestä, ja just tämmöstä niinku tommosilla pienilläkin asioilla on se, että ne on aivan innoissaan, et hei, mä ehdotin tätä ja näin, niin saadaan ne mukaan tähän touhuun. Niin et ehkä semmonen jotenkin loppukaneetti, että sekä kirjastoissa että muualla, että ihmiset kannustetaan, että hei, mä pystyn ite olemaan mukana. Vaikka nyt ku täs oli tämmöinen sivujuonena tää, et miten voidaan kuntavaaleissa saada esille näitä kulttuuria tai ku ollaan menossa kohti kuntavaaleja, niin päättäjiä kiinnostumaan näistä asioista, niin just se, et nähdään se, et joka ikinen voi vaikuttaa sillä, on se sitten äänestäminen tai antamalla oman ehdotuksen kirjastoauton nimeksi tai muuta, niin sillähän tää homma saadaan pidettyä ikään ku kasassa.
[musiikkia]
Sanna Bondas: Hei, kiitos paljon, Ida, tästä keskustelusta. Ja hyvää kevään jatkoa ja jäädään seuraamaan jännittävien kuntavaalien etenemistä.
Ida Jousmäki: Kiitos.
[musiikkia]