Vår biblioteksturné startade på biblioteket i Toholampi. Utöver gamla bekanta möttes vi också av nya ansikten. På biblioteket pågår i år två separata projekt: Lukeva Lamppi och Sanomista Lampin malliin. Utöver de bekanta regelbundna evenemangen ordnar biblioteket också evenemang med anknytning till projekten. Bibliotekets situation är ganska stabil, och inga större förändringar är i sikte för tillfället.

När man stiger in på biblioteket i Lestijärvi känns det alltid som om man kom in ett nyrenoverat hus. Lokalen doftar som ny, även om själva byggnaden är ett klassiskt gammalt skolhus. På biblioteket möttes vi av den ordinarie medarbetaren och en ny biblioteksdirektör, med vilken vi diskuterade bibliotekets behov inför framtiden. För tillfället har biblioteket en enda funktionär med 80 procents arbetstid, så tiden går i hög grad till bastjänster och skolsamarbete. Biblioteket har ett aktivt samarbete med skolan och daghemmet i byggnaden bredvid. I bibliotekets tidningsläsesal, som påminner om ett vardagsrum, planeras filmstunder för seniorer. Biblioteket är också meröppet.

Personalsituationen på biblioteket i Halso har förändrats i år, när den ordinarie bibliotekarien gick i pension och arbetet övertogs av skolsekreteraren och en klasslärare från den närliggande skolan. I biblioteket finns personal på plats två dagar i veckan och under övriga tider är det meröppet. Trots den begränsade personalen satsar man på evenemang och skolsamarbete och under vårt besök fick vi träffa den härliga läshunden Hilu. Biblioteket satsar mycket på skolsamarbete, i synnerhet då skolan ligger på samma tomt.

Under besöket i Kurikka fick vi se stora förändringar. Biblioteket har varit stängt under sommaren på grund av en renovering av ventilationen. Under det senaste året har tjänsterna förändrats också på grund av minskad personalstyrka. Biblioteket har avstått från studioverksamheten och sin verkstadsutrustning. Bokbussen Saima kör fortsättningsvis i hela Kurikka med två chaufförer, och närbiblioteken i Jurva och Jalasjärvi har fortfarande personal på plats.

Vi fick besöka det tillfälliga biblioteket i Kauhajoki. Biblioteket var så perfekt inrett att man inte skulle ha kunnat gissa att lokalerna är tillfälliga. Det kändes som om biblioteket var grundat i den byggnaden. Hela samlingen hade flyttats enligt tidsplanen. Endast meröppettiden har biblioteket fått avstå ifrån, eftersom lokalen inte lämpar sig för det. Trots de här förändringarna arbetar bibliotekstjänsterna fortfarande mångsidigt för att erbjuda en god kundbetjäning. Biblioteket har också deltagit aktivt i stora evenemang i Kauhajoki.

Jonna Toukonen från regionförvaltningsverket kom med på besöket till biblioteket i Storå. Vi önskades välkomna av biblioteksdirektören Minna Saari och kultursekreteraren Merja Väliviita, som jobbar halvtid på biblioteket. Biblioteket har fått ny färg på väggarna och ger ett modernt intryck. Biblioteket har också deltagit i saftutdelningen på ett cykeljippo. Som stöd för skolsamarbetet köper man boktipstjänster för skolorna av biblioteket i Alajärvi.

Vi bekantade oss med personalen på Närpes bibliotek och med bokbussen. Bibliotekets sagorum och barnavdelning har renoverats till ett riktigt trivsamt utrymme. I sagorummets hörn stiger man rakt i in en sagoskog med rena stora björkar som omger utrymmet. Närbiblioteken i Pörtom och Övermark är fortfarande verksamma. Huvudbiblioteket kan inte ha meröppet, eftersom det finns i samma byggnad som stadshuset, och därför är personalen mer bunden vid kundbetjäningsarbetet. Bokbussen kör runt i glesbygden och besöker skolor och daghem. Seniorverksamheten och barn- och ungdomsarbetet är aktiva och bibliotekspersonalen har deltagit aktivt i Barnpampas. Närpes har en exceptionellt god situation för vår region, för där har man inte behövt minska personalen på över tio år.

I Kaskö träffade vi en ny arbetstagare. Biblioteket finns fortfarande i tillfälliga lokaler och har en enda anställd, som aktivt har börjat sätta sig in i biblioteksarbetet och satsa på sin yrkesmässiga utveckling. Trots den ekonomiska situationen kan biblioteket fortfarande köpa in nytt material, och tack vare det regionala Eepos-samarbetet har biblioteket ett stort nätverk.

Vörå bibliotek utnyttjar aktivt olika fonder och gör systematiskt projektansökningar för att kunna utveckla ännu mångsidigare bibliotekstjänster trots det låga antalet ordinarie anställda. Biblioteket gör regelbundet reklam för sina evenemang i den lokala gratistidningen. Biblioteket finns också med i kommunens broschyr om fritidsverksamhet, varmed också turister hittar till bibliotekstjänsterna. Biblioteket har ett aktivt samarbete med olika aktörer, daghem och skolor i regionen. På grund av avståndet kan alla klasser inte använda huvudbiblioteket, utan en del besöker biblioteken i Oravais och Maxmo. Bokbussen åker runt i glesbygden. Melinda Wörgren arbetar med ett seniorprojekt på biblioteket under det närmaste året och är en aktiv medlem i Seniorpampas. En ny bibliotekspedagog bedriver ett mångsidigt samarbete med skolor och daghem.

Personalmängden på Storkyro bibliotek har minskat under året till två heltidsanställda och en anställd på 20 procent. Trots personalminskningen är biblioteket fortfarande öppet i två skift fyra dagar i veckan och på lördagar. Ungdomarnas livlighet har dämpats med ändringar i ungdomsutrymmet, vilket har minskat belastningen på personalen.

September inleddes med planering av de strategiska målen för nästa år såväl under en direktörsträff som med AKE-ledningsgruppen. Vi gjorde de sista biblioteksbesöken för i år när vi besökte Toholampi, Lestijärvi, Halso, Kurikka, Kauhajoki, Storå, Närpes, Kaskö, Vörå och Storkyro bibliotek. Ett stort tack till biblioteken för att vi fick komma! Det är fantastiskt att få träffa så många professionella biblioteksanställda i vår region. Vi publicerar en mer omfattande rapport om våra biblioteksbesök i på nyhetssidan på vår webbplats i oktober. I vår materialbank kan du ta del av våra observationer under biblioteksbesöket i Billund; hur nya handlingsmodeller kan tillämpas för att utveckla biblioteket enligt barnens behov. En projektrapport om besöket finns på namnet ”Future libraries of Finland for children”.

I september började utbildningsserien ”Medialukutaidolla polarisaatiota vastaan” i samarbete mellan regionförvaltningsverket och AKE-biblioteken. Utbildningsseriens andra del handlar om ungdomar och ordnas via Teams den 1 oktober. Om du inte kan delta, kan du anmäla dig här så får du inspelningen i efterhand.

I oktober och november ordnar vi direktörskaffe tillsammans med AKE-biblioteken i Lahtis och Tammerfors på temat ambulerande kundbetjäningsarbete.

I september startade vi bokbusskvartar i samarbete med AKE-biblioteken i Lahtis och Borgå. Under bokbusskvartarna diskuterar vi bokbussarbetet och hur det kunde utvecklas. Kvartarna ordnas några gånger per år och är öppna för alla biblioteksanställda.

I seniorteamen behandlades bibliotekens program under de gamlas vecka. Gäster var Marjut Hepokangas som berättade om sitt projekt inom seniorarbetet och Heli Väisänen som gav vägledning om koordinering av frivilligarbetet. För musikteamet går hösten till planering av nästa års projekt. I oktober ordnas igen den årliga speldagen tillsammans med Lahden AKE, lyssna på oss den 9 oktober! Om du inte har möjlighet just den dagen kan du titta på inspelningarna i efterhand på bibliotekskanalen.

Vi har flyttat podcasterna till Youtube för att det ska vara lättare att lyssna på dem. Avsnitten för oktober och november publiceras också på Spotify, men i fortsättningen kan man lyssna på podden endast via AKEpampas egen Youtube-kanal. En utskrift publiceras fortsättningsvis på poddsidan på vår webbplats. Rubriken för oktober månads avsnitt är ”Tekoälyn monet hyödyt” och vi får höra Aleksi Paavola ge praktiska tips om hur AI kan utnyttjas på bästa sätt. Nu kan du också lyssna på avsnittet här.

Flerspråkiga biblioteket firar 30 år i år, och det vill man fira runt om i landet! Under jubileumsåret lyfter vi fram Flerspråkiga bibliotekets samlingar och bokutbud. Flerspråkiga biblioteket ber er ordna en flerspråkig bokutställning på ert bibliotek under oktober–november. Ni kan beställa affischer och material för utställningen via den här blanketten. Vi kommer också att skicka ut affischer om Flerspråkiga bibliotekets jubileumsår till biblioteken i vår region.

 Serviceplaneraren Anneli Haapaharju deltog i EBLIDA-konferensen i Riga i april. Teman på konferensen var bland annat AI:s möjligheter på biblioteket, hållbar utveckling och kulturell delaktighet. Vi besökte några lettiska bibliotek, såsom det imponerande biblioteket i Ulbroka som är ett levande kulturcentrum för konst, historia och samhälle. Centralbiblioteket i Ogre representerar i sin tur modern och hållbar arkitektur och har premierats för sina ekologiska lösningar. Utställningen Right to a Library på Lettlands nationalbibliotek belyste läsningens betydelse för uppbyggnaden av den lettiska identiteten. Varje bibliotek återspeglade den lokala kulturen, behoven och visionerna på sitt eget vis.  

På konferensen presenterade vi metoden Shared Reading, där texter läses och delas högt i små grupper via den gemensamma upplevelsen. Den här kreativa och gruppbaserade metoden väckte stort intresse och öppnade möjligheter för internationellt samarbete. En mer omfattande reserapport skriven tillsammans med Mia Karvonen publiceras i höst i nästa nummer av FSBF:s (Finlands svenska biblioteksförening) medlemstidning Bibban.  

AKEpampas ansökte om och fick Nordplus Adult-projektpengar för projektet Future libraries of Finland for children. I projektet ingick ett besök på ett barnbibliotek i danska Billund, dit serviceplaneraren Annika Ilmola och ansvariga serviceplaneraren Kai Lehtinen åkte. Billund har 7 000 invånare och är i hög grad uppbyggd kring Lego-koncernen. I kommunen fick också vattenparken Lalandia och Legoland. Biblioteket färdigställdes 2016 och dess verksamhet riktar sig till barn. Byggkostnaderna uppgick till en miljon euro och hälften finansierades av Lego-koncernens ägare. Biblioteket är inrett så att barnen ska trivas och därför finns olika slags konstruktioner där barnen kan klättra, rutscha och tillbringa tid. Biblioteket är meröppet kl. 7–22 och på vardagar finns personal på plats kl. 10–16. Under den tiden står personalen ändå inte vid betjäningsdisken, utan gör administrativa uppgifter och planerar evenemang och nätverksevenemang. Kunderna kan ringa i en klocka om de vill tala med personalen. Under meröppettiden är dörrarna öppna, så vem som helst kan gå in utan att logga in. Det enda bokmagasinet finns på huvudbiblioteket 15 kilometer bort, så biblioteket har inget eget magasin. Biblioteket fäste stor vikt vid att kunderna ska använda biblioteket på egen hand för hobbyer och lärande. Det här och många andra iakttagelser får du höra mer om under ett kommande webbinarium, där vi ger tips om hur en motsvarande modell kunde införas i Finland.   

Finlandssvenska biblioteksdagarna ordnades i Borgå den 15–16 maj på temat Människa och maskin. Svenskspråkiga biblioteksanställda från olika delar av landet samlades för att diskutera relationen mellan AI och mänsklighet i biblioteksarbetet. Evenemanget inleddes på Kulturhuset Grand, där inledningsanförandena hölls av FSBF:s ordförande Mia Karvonen och Borgå stads chef för bibliotekstjänster Malin Hollmén. I den första dagens keynote frågade sig Osma Suominen från Nationalbiblioteket om AI kan användas på ett civiliserat sätt och utmanade åhörarna att reflektera över etisk användning av AI inom biblioteksbranschen. På programmet stod mångsidiga verkstäder om allt från shared reading till AI-tillämpningar och arbetslivets framtid. I diskussionerna betonades bibliotekens betydelse som gemensamma rum, inte endast som kunskapsspridare. Den intressanta dagen avslutades med utdelningen av priset Årets biblioteksbok, som gick till Karin Collins och hennes Hangötrilogi. Serien ger en berörande beskrivning av traumat efter kriget och människans förmåga att återhämta sig från svåra upplevelser.  

Den andra dagen inleddes på Borgå stadsbibliotek med presentationer av aktuella teman i biblioteksarbetet. Nina Rehn talade om hur olika slags människor kan bemötas med respekt även i krävande situationer. Hon betonade ett konstruktivt bemötande av kunder och beaktande av specialgrupper i olika situationer. Evenemangets överraskningsgäst var författaren och illustratören Linda Bondestad som presenterade sitt verk Chop Chop: En tapper jordbos berättelse och talade om betydelsen av illustrerat berättande under teknologins tidsperiod. Hon påminde om att kreativiteten fortfarande är en stark resurs för människan. Slutligen besökte vi Borgå gymnasiums bibliotek och Runebergs hem. Där såg vi konkret hur biblioteket kan utgöra en bro mellan gamla traditioner och framtida möjligheter i det praktiska arbetet.  

Hela evenemanget gav mycket inspiration och nya synvinklar på biblioteksarbetet. Den vackra omgivningen och det varma vädret bjöd på utmärkta förhållanden för givande biblioteksdagar.  

Nya vindar i september  

Musikteamet samlas den 3 september för att fortsätta planeringen av det kommande projektet. I samband med projektet kommer AKEpampas att köpa teknisk utrustning, som kan bokas för evenemang på biblioteken via vår bokningskalender. Vi ordnar också en musikutbildning och eventuellt kommer en musiktipsare att besöka de bibliotek som har en representant i musikteamet.  

Också Seniliinit och Seniorpampas träffas i september. Seniliinit får besök av Marjut Hepokangas som berättar om sitt projekt inom välmående via läsning, medan Seniorpampas får höra Heli Väisänen från Kirkkopalvelut berätta om utveckling av frivilligarbetet.  

Från Seinäjoki åker två biblioteksanställda på funktionärsutbyte i september. Det är fortfarande möjligt att delta i utbyte i slutet av året. Utgående från intresset och deltagarantalet avgör vi om vi ordnar funktionärsutbyte nästa år. AKEpampas fortsätter med biblioteksbesöken i september och under hösten kommer vi att besöka Toholampi, Lestijärvi, Halso, Kurikka, Kauhajoki, Storå, Kristinestad, Närpes, Kaskö, Vörå och Storkyro.  

Sommarpausen från utbildningarna tar slut i september, då vi tillsammans med regionförvaltningsverket ordnar en tredelad utbildningsserie under rubriken ”Medialukutaidolla polarisaatiota vastaan”. Den första delen ordnas den 2 september kl. 9–12. Miia Utriainen håller en tvådelad utbildningsserie om att läsa tillsammans, som inleds den 24 september kl. 9–11.   

Verksamhetsplanen för nästa år planeras med direktörerna den 12 september och i AKEpampas ledningsgrupp den 26 september i Seinäjoki. Verksamhetsplanens innehåll och teman påverkas också av bl.a. AKEpampas färska enkät, ministeriets AKE-utredning och ministeriets nya utvärderingsmodell för AKE-verksamheten.  

September månads podcast-avsnitt publiceras på Spotify (Pinnalla/Flytande) den 17 september. Gäst i avsnittet är Pirkko Ilmanen, som berättar om biblioteksterapeutiska metoder i biblioteksarbetet.  

Lyssna avsnit här https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ

Äänitteen kesto: 30 min

Litterointimerkinnät

Haastattelija:	Haastattelija
Iida Kalliohaka:	Vastaaja 1
Heidi Sadinmaa:	Vastaaja 2
Maria Miettunen: Raimo Juvonen:	Vastaaja 3 Vastaaja 4
sa-	sana jää kesken
(sana)	epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja
(-)	sana, josta ei ole saatu selvää
(–)	useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää
[ääni]	litteroijan kommentti tai muu kuin puheen ääni
, . ? :-	kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa

[musiikkia]

Haastattelija: Tervetuloa Pinnalla-podcastiin. Tämänkertaisessa podcastissa meil on aiheena kirjastoauto ja kirjastoautotyö. Ja meil on tänään mukana kirjastoautosta Muoniosta ja Vantaalta. Ja esittelettekö itsenne, ketä ootte ja mitä teette? Jos alottaa vaikka Muoniosta.

Iida Kalliohaka: Moi, mä oon Iida Kalliohaka ja mä työskentelen autokirjastonhoitajana tässä yhteispohjoismaisessa kirjastoautossa.

Heidi Sadinmaa: Ja mie oon Sadinmaan Heidi, työskentelen kuljettaja-virkailijana yhteispohjoismaisessa kirjastoautossa.

Maria Miettunen: Mä oon Maria Miettunen ja työskentelen Vantaan kirjastoautossa. Oon erikoiskirjastovirkailija.

Raimo Juvonen: Mä oon Raimo Juvonen Vantaalta, kirjastovirkailija ja kuljetan myös kirjastoautoo.

Haastattelija: Tervetuloa. Miten ootte päätynyt työskenteleen kirjastoautossa? Jos vaikka Muoniosta…

Iida Kalliohaka: No, mulla tää kävi vähän niin kuin sattuman kauppaa. Mä en oo aiemmin ollu kirjastossa edes töissä, että alotin tässä työssä vasta viime vuoden kesäkuussa, että tuore pesti on. Helsingistä tänne Muonioon muuttanu, ihan kiinnostavaa nähdä, työpaikkailmoituksen perässä. Tällänen tarina.

Heidi Sadinmaa: No, miekään en ole kirjastoalalta aikasemmin. Olen nyt reilu vuojen ajanu tuota autoa, ja ihan sattumalta paikka aukesi ja hain paikkaa ja sit pääsin ajamaan. Nyt olen noin puolitoista vuotta ajanu.

Maria Miettunen: Joo, mä olin aikoinaan, opiskeluaikoina siis tai itse asiassa jo ennen opiskeluaikaa, ekassa kirjastoharjoittelussa, missä olin, Keminmaan kirjastossa, niin siellä sain kokeilla vähän kirjastoautossa olemista. Ja sitte opiskeluaikoina tein myös siellä jotakin pätkää. Ja sitte mä olin töissä Nivalassa, ja siellä työvuoroihin kuulu kirjastoautovuoroja sillai, vaikka en varsinaisesti kirjastoautolle ollu töissä, mut kaikki teki sinne aina vuoroja silloin tällöin, niin tykkäsin ihan siitä ja se on varmaan jotenki kulkenu mun mukana se kirjastoauto, en mä tiiä miten. Mutta sitte kun valuin tänne pääkaupunkiseudulle, niin Vantaalla aukesi työpaikka ja ja hain sitä, ja sitten minut siihen valittiin. Siitä on nyt joku, mitä siitä tulee, kolme vuotta.

Raimo Juvonen: Joo ja mä oon tehnyt pitkän uran aivan toisella alalla, mutta hakeuduin Espoon kirjastoon töihin ja olin siellä sit ihan kirjastossa. Mut eräässä illanvietossa sitten ikään kuin rekryttiin Espoon kirjastoautoon, josta sitten taas Vantaalta vähän sen jälkeen rekryttiin mut tänne. Ja oon tääl nyt ollu sitte just ku viisi vuotta. Tämmönen lyhyt kaari.

Haastattelija: Jos vertaillaan tälleen, ku aatellaan, että Vantaa ja Muonio on vähän erilaiset ympäristöt, että Vantaa on tämmönen tiheästi asuttua seutua ja Muonio sitte vähän vähemmän tiheästi. Niin jos ajattelee Muoniota, et miten kirjastoauto palvelee Muoniossa, jossa etäisyydet on pitkät tai teil on kolmen valtakunnan auto oikeastaan.

Iida Kalliohaka: Joo, sinällään tää on varmaan aika erilaista, ku me tosiaan täällä Suomen puolellaki ollaan useamman kunnan alueella ja sitte käydään vielä Ruotsin puolella ja Norjan puolella ja reitit on pidempiä. Nytkin me täältä Kilpisjärveltä osallistuttiin tähän, me ollaan yön yli reissulla täällä, että tänään lähdetään ajeleen takas päin kohti Muonioo, niin voisin kuvitella, että päivät on aika erilaisia täällä ku vaikka Vantaalla, kun siirtymävälitki on pitkiä pysäkiltä toiselle.

Haastattelija: Kuinka pitkiä teillä siirtymävälit suurin piirtein on?

Heidi Sadinmaa: Pysäkkien väliset vai…?

Haastattelija: Pysäkkien väliset noin arviolta. Meneekö tunti pysäkkien välillä, vai?

Heidi Sadinmaa: No joo, varmaan tällä Kilpisjärven-reitillä on semmonen tunti varmaan pisin siirtymä.

Haastattelija: Mites Vantaalla, oot vähän tiheämpään, niin miten siellä nämä siirtymävälit ja paljon pysäkkejä päivässä?

Raimo Juvonen: Siirtymävälit tietysti täällä on aika lyhyitä, koska sitten me pyritään palvelemaan mahdollisimman kattavasti kaikkee, mutta vältellään sit kiinteit kirjastojen ihan pihoja, ettei mennä tietysti kilpailee niitten kanssa. Että kyl nää on niinku pysäkkejä ei kauhean monta päivässä, sanotaan yhdellä reitille ehkä seitsemän-kahdeksan rupee oleen niinku maksimi, eli aika vähän. Et suurin osa aikaa ollaan pysäkillä, koska ne välit on niin pieniä. Ja toki tääl on liikennettä, mut ei se aiheuta minkään näköstä ongelmaa, että se on aika samanlaista, eikä suinkaan niin vilkasta kuin ehkä kauempaa katsoen näyttää.

Maria Miettunen: Saanko kysyä muoniolaisilta, siis kiinnostaa toi, että ku te ootte nytkin siellä yön yli reissulla ja siis mua on aina kiehtonu se teijän kirjastoautotoiminta siellä ja olen jopa harkinnut myös sitä paikan hakemista, koska se vaan vaikuttaa niin jännittävältä. Niin miten paljon teillä on tommosia, että lähetään reitille ja sit siellä ollaan yön yli? Mikä on niinku, no, en mä tiedä, yritänköhän tässä kysyä nyt jotakin sellaista maksimipituutta tai vastaavaa.

Heidi Sadinmaa: Kolmen viikon sykleissä, ja meillä on yks yöreissu aina viikkoon ja sitten yhdellä viikolla on kaksi yöreissua. Mutta aina yksi yö ollaan kerrallaan yötä, jos sitä kysyit.

Maria Miettunen: Joo, ehkä se oli se mun kysymys. Kiitos.

Haastattelija: Käyttekö kouluilla ja päiväkodeilla, molemmissa, Muoniossa ja Vantaalla?

Heidi Sadinmaa: Kyllä varmasti.

Iida Kalliohaka: Joo, me ainaki käydään kaikilla reiteillä melkeinpä täällä kylien päiväkodeilla ja kouluilla.

Maria Miettunen: Joo, Vantaalla sama, että joka päivä on aamulla koulu-päiväkotireitti ja sit iltasin on ne asuinalueitten reitit, missä saattaa myös olla päiväkoteja esimerkiks siinä reitin alussa. Et kyl koulut ja päiväkodit on tosi tärkeitä ja semmonen suuri asiakasryhmä.

Haastattelija: Jos ajatellaan liikennettä, niin onko sillä millaset haasteet? Tietysti Muoniossa niin että säät, liikenneolosuhteet, aiheuttaako ne esimerkiks talvisin haasteita?

Heidi Sadinmaa: No, totta kai ne aiheuttaa. Kelithän on mitä on ja pieniä teitä ja ei aina niin hyväkuntoisia teitä. Ja onhan siinä haasteita, ja Norjassa on tietenkin taas sitte ihan oma luokkaansa ne tiet, ni joo.

Haastattelija: Onko sillai, et Norjassa on paremmassa kunnossa tiet ku Suomessa?

Heidi Sadinmaa: Ää no…

Haastattelija: Vai päinvastoin?

Heidi Sadinmaa: No, en tiiä, ehkä paikoin paremmassaki kunnossa, mutta sitten siellä on mäkisiä paikkoja ja semmosia vähän haastavia paikkoja välissä ja näin.

Haastattelija: Entäs Vantaalla on sitten tietysti liikennettä vähän enemmän?

Raimo Juvonen: No joo, kyl tääl tätä liikennettä on ja totta kai se lumi aiheuttaa tuskaa joskus. Mut ei suuremmin, että eniten täällä pitää varoo sitten jalankulkijoita ja kävelijöitä tai noita koululaisii siellä koulujen pihois ja sitten pyöräilijöitä, koska ne myös talvisin kaikki aiheuttavat oman vaikeutensa, ku sitä liikennettä on tosi paljon. Täällä joutuu ajaa aika hiljaa koko aika, et se on se, mitä eniten varotaan. Et ei se lumi niinkään niin. Yleensä joka paikkaan mahtuu, ja nyt en muista, että Vantaalla ois koskaan jääty kiinni ehkä mihkään ainakaan kovin pitkäksi aikaa [naurahtaa].

Maria Miettunen: Mä oon kuullu sen jonkun legendan, että jäätiin kiinni mäkeen tai mäkeä ei päästy ylös, koska meillä on siis kitkarenkaat eikä nastoja.

Raimo Juvonen: Joo, silloin jäätiin kuulemma odottelee hiekoitusautoo, mikä tuliki sit tunnin kuluttua jo yllättäen.

[musiikkia]

Haastattelija: Pidättekö te kirjavinkkauksia autossa vai onko se ihan tätä peruskirjastotyötä tai jotain muita tämmösiä tilaisuuksia, mitkä poikkeaa normaalista kirjastoautotyöstä?

Iida Kalliohaka: Me ollaan pidetty näillä kouluilla, ei varsinaisesti siellä kirjastoautossa, mutta reittien yhteydessä on saattanut virkailija mennä pysäkin koululle pitään kirjavinkkausta tai muuta, mitä on koulun puolesta toivottukaan. Täällä on etäisyydet tosiaan vähän eri, niin sillä on eri lailla tarvetta ku täältä Kilpisjärveltäkin lähin kirjasto on 180 kilsan päässä, niin ei ne saa kirjastopalveluja sitten muuten, ellei me niitä heille tuoda.

Haastattelija: Miten Vantaalla?

Maria Miettunen: Niin, Vantaalla on kans sillai, et kirjastoautolla ei oo varsinaista sellasta vinkkausvastuuta, et sen hoitaa sitten nuo lasten työstä vastaavat vinkkarit. Mutta tietysti me tehhään sellaista jatkuvaa sellasta pienimuotosta, että asiakkaalle kerrotaan tai opettajille vinkataan uusia sarjoja tai lapsille ehotellaan jotain lukemista, että sellasta tehhään, mutta semmosta varsinaista vinkkausta ehkä ei. Mutta sitten meillä on kans tollee, et meillä saattaa olla kyytissä vinkkari, joka menee koululle vinkkaamaan, ja sit vinkkareitten kanssa tehhään yhteistyötä sillee, että me voijaan vaikka roudata ne heidän kirjat paikalle tai sellasta, kun meillä kuitenkin on sitä kapasiteettia ehkä enemmän.

Haastattelija: Millaisen vastaanoton yleensä kirjastoauto saa, ku te tuutte pysäkille, tai että miten ihmiset suhtautuu?

Heidi Sadinmaa: No, kirjastoautohan on siitä kiva paikka, että yleensä ihmiset tullee hyvillä mielin kirjastoautoon, että harvoin kukkaan tullee vihasena. Että ehkä asiakaspalvelutöistä kiitollisimmat asiakkaat on varmaan kirjastoautossa.

Raimo Juvonen: Se on just näin.

Maria Miettunen: Joo, mä yhdyn tähän kuoroon, et kaikki on yleensä asiakkaat ovat iloisia ja lapset ovat iloisia ja vanhukset ovat iloisia ja iloisia koiria käy, ja sillai niinku joo, se on tosi kiitollista työtä.

Haastattelija: Millei asiakaskunnasta ni onko lastenmateriaalia tai lapset, nuoret se suurin kohderyhmä, mikä kirjastoautossa käy, jos ajatellaan esimerkiks lainamääriä tai jotain tämmösiä?

Heidi Sadinmaa: Meillä ne on ehkä tommoset iäkkäämmät ihmiset. Ja no sitten tietenkin lapset on toinen päiväkodeilta ja kouluilta.

Iida Kalliohaka: Joo, mut semmosia nuoria ei sitten ihan hirveesti käy, että ehkä alakouluikäiset ja eläkeläiset on se isoin kohderyhmä tääl.

Maria Miettunen: Joo, meillä varmaan samat linjat, että just ku käyvään noissa kouluissa, monestihan ne on alakouluja ja just päiväkoteja, et se on sellasta nuorempia lapsia ja koululaisia. Tietysti pyritään havittelemaan myös nuoria kirjastoautoon, että on meillä lukion pihassa käyvään myös tai käyväänkö jopa muutamankin lukion. Mutta tietysti myös se, että on niitä koulureittejä, niin se painottaa sitä, että lasten materiaalia on ja täytyy olla aina, mut pyritään kyllä tarjoamaan myös ihan kaikille asiakasryhmille jotain. Ja iltapysäkeillä sitten, no, niissäkin käy paljon lapsiperheitä ja sitten käy vanhempia ihmisiä ja sillai.

Raimo Juvonen: Meillä on vielä muutama tämmöinen yhteisöasiakaskunta myös sitten, missä käydään säännöllisesti kerran kuussa suunnilleen.

Haastattelija: Onko teillä autossa mukana esimerkiks, ku joskus oon kuullut, et on ja siis viedään lääkkeitä tai jotain muuta materiaalia, muutakin kuin kirjaston perustarpeita, ni onko käyttäny kirjastoautoa muihin tämmösiin vastaaviin, että onko teillä Vantaalla ja Muoniossa tämmöstä muuta palvelua?

Heidi Sadinmaa: No, ei ehkä semmosia vakituisia, mutta joskus tullee pyyntöjä, esimerkiksi nyt joulun aikaan kuljetettiin Hetasta Muonioon joulupukin partoja. Ne oli ollu huollossa kampaajalla, ni semmonen muutama laatikollinen partoja kulki kirjastoauton kyydissä. Tämmösiä.

Maria Miettunen: Meilläkää ei oo mittää semmosia, ellei sitten aatella jotakin lainattavia esineitä, et sellasta jotain voi löytyä, roskapihtejä tai tämmösiä. Ja no niitä roskapihtejä me ollaan kyllä kuletettu, ensin kirjastot on lähettäny ne kirjastoauto-osastolle ja sitten me ollaan kuletettu ne esimerkiksi jollekin koululle, millä oli tämmönen roskankeräystapahtuma. Et sellasta jotain pienimuotoista, mut ei varsinaisesti oo kyllä. Niin no, sit meil on nyt keväällä, kun on vaalit, niin tulossa ekaa kertaa vaalibussi, et sinne pääsee äänestää sit.

Raimo Juvonen: Silloin se auto tyhjennetään kaikesta muusta ja sinne tehdään kaksi vaalikoppia ja vaalivirkailijat tulee mukaan, että se on viikon kiertue.

Haastattelija: Eli te meette, on tietyt paikat Vantaalla, jossa pääsee ihmiset äänestään tälleen?

Raimo Juvonen: Joo, se on vähän niinku kohdennettu sellaisiin opinahjoihin, missä on täysi-ikäisiä, plus sitten alueelle, mis on vähän hiljasempi ollu äänestysprosentti, ni painotetaan niitä. Plus sit jossain muualla on koko päivän kiertue, kahdeksasta kahdeksaan ollaan joka päivä viikon ajan.

Haastattelija: Onko Muoniossa ollu tämmöstä äänestysmahdollisuutta esimerkiksi?

Iida Kalliohaka: No, se on otettu huomioon tän meijän uusimman auton suunnittelussa, että sitä vois käyttää myös äänestysautona, mutta ei tietääkseni oo. No joo, ei nyt ainakaan tän kevään vaaleihin.

Heidi Sadinmaa: Eikä ole ollu aika aikasemminkaan.

Iida Kalliohaka: Joo.

Haastattelija: Miten jos aatellaan tulevaisuutta ja kirjastoautoja, niin tää kirjaston toiminta, mitä mieltä ootte, että pitäiskö sitä jollain tavalla laajentaa, ottaa mukaan jotain uusia elementtejä tai jotain muuta mahdollisuutta? Ootteko koskaan tämmösiä miettinyt tai mitä mieltä ootte näistä?

Iida Kalliohaka: No, onhan niitä mietitty tietysti, kun ollaan täysin ulkopuolisesta rahoituksesta riippuvaisia, että jos se ois katkolla, niin voisko sitten ehdottaa jotain muuta. Niin täällä esimerkiks ku käydään vanhusten pihoilla ja heillä kotona, niin on mietitty, että jos tulis tarve keksiä jotain muutakin käyttöä kirjastoautolle, ni siihenhän vois jotain kotipalveluu, hoivatyötä yhdistää kans. Että meijän kirjastoautossa on kolmelle matkustajalle paikat, että mukaanhan mahtuis vaikka joku lähihoitaja tai sairaanhoitaja.

Maria Miettunen: Joo, mä kans aattelen, että kirjastoautossa on sillee potentiaalia muuhunki ku pelkkään kirjastoon. Tietysti haluan muistaa, että kirjasto on kirjaston tehtävä ja lukuharrastus on se meijän pääasia. Mutta sitte miks ei siinä vois olla muutaki. Ja meillä on kans nyt keväällä tullu uus auto, niin siinä on pyritty ottamaan huomioon sit sellasta, että just et sen auton saa kokonaan (-) [14:35.7] ja sinne vois vaikka jotain kulttuuritoimintaa tai sitä vois käyttää tapahtumissa autona tai sellasta. Et varmaan se on sitte tulevaisuutta, että täytyy olla jotenki monipuolinen ja tommonen. Ja mun mielestä toi vaalijuttu on semmone, toki on paljon paikkakuntia, joissa kirjastoauto on vaalibussina ollut jo pitkään, niinku esimerkiks siellä Nivalassa, terveisiä vaan, niin mun mielestä tää on hyvä tämmönen avaus myös Vantaalle, että otetaan se käyttöön.

Haastattelija: Jos aatellaan muuten tulevaisuutta ja sitä haasteita, niin mikä on ehkä tommoset suurimmat haasteet kirjastoautossa, miten ootte kokenu?

Raimo Juvonen: No, mä kyllä oon sitä mieltä, et joskus kirjastoautot jää vähän katveeseen näissä muitten kirjastojen asioissa, et ajatellen sitä kenttää, että se on ne kiinteet kirjastot ja niiden palvelut. Ja kirjastoauto jää siihen väliin tai sen alle tai jonnekin syrjään, niin että ei nähdä sitä, että se on kuitenkin sellainen, mikä palvelee kaikkia asiakkaita, myös niitä, jotka käy niis kiinteissä kirjastoissa. Et se on vähän semmonen, mitä pitää koko aika pitää pinnalla, yrittää nostaa niinku, että kaikki näkee sen ja huomioi sen myös muissa ratkaisuissa, mitä kirjastossa tehdään. Mä oon ainaki kokenut, että se on vähän vaikea havaita tuolta muualta katsoen, mikä on mun mielest kuitenkin hyvin outoa, että ku ollaan samassa talossa, samaa palvellaan, ihan kaikki on samaa, ni sitte se ei vaan muistu mieleen tehdessä uusia asioita.

Ja totta kai se rahoitus on kans semmonen sitte, että koetaan, että tää on ehkä kallis ratkaisu näkemättä sitte, että mitä tää tarjoo, mitä taas muut kirjastot ei ehkä tarjoa. Et se pitäis nähdä kokonaisuutena, että katsoo vähän lukuja, että kenellä niitä asiakkaita on ja minkälaisia asiakkaita on ja miten niitä palvelee ja niin päin pois.

Maria Miettunen: Joo ja kyl mun mielestä just toi, että täytyy rummuttaa sitä kirjastoautojen tärkeyttä, koska se ehkä Muoniossa se on itsestään selvää, ku on pitkät etäisyydet muutenki ja tollee, et kaikki ei saavuta niitä palveluja. Mutta vaikka meillä on täällä tiheä kirjastoverkko, ni ei se silti tarkota sitä, että kaikilla ois helppo tulla kirjastoon missään nimessä, vaan niinku että Vantaallakin on sellasia kuitenki alueita, joista on pitkä matka muihin paikkoihin, tai siis sillai et on vaikka uusia alueita rakennetaan, niin sit siellä ei välttämättä oo aluksi muita palveluja ku kirjastoauto käy siellä. Et se on niinku se tavallaan just ehkä siinä sit, et muistetaan myös ne sellaset yksittäiset ihmiset, kelle voi olla tosi tärkeätä päästä kirjastoautoon kerran viikossa.

Iida Kalliohaka: Joo, täällä tosiaan nää pitkät etäisyydet kyllä perustelee kirjastoauton tarpeellisuuden. Ja ku näillä pienemmillä kaukasilla kylillä tää on käytännössä ainut palvelu, mikä on jäljellä. Mutta sitten ehkä uhkana on myös nää vähentyvät asiakasmäärät, että suinkaan kaikki näistä paikoista, missä käydään, niin ei oo mitään muuttovoittopaikkakuntia, että miten sen sitten perustelee, että asiakasmäärä harvenee, vaikka ne asiakkaat, jotka käy, ni on kuitenki siitä entistä kiitollisempia.

[musiikkia]

Haastattelija: Tuosta vielä kun Muoniossa ku te käytte, siis on kolmen valtakunnan kirjastoauto, te käytte Norjassa ja Ruotsissa Suomen lisäksi, ni missä paikoissa Norjaa ja Ruotsia te käytte?

Heidi Sadonmaa: No, Ruottissa me käyvään ihan pieni lenkki, tästä Muonion kohalta mennään rajan yli ja käyvään Kitkiöjärvessä ja Muodoslompolossa. Se on ihan semmonen muutaman kymmenen kilometrin lenkki. Ja sitten Norjassa me käyvään Kautokeinossa ja siinä lähikylissä.

Haastattelija: Onko Vantaalla sitten, te pyöritte ainoastaan Vantaan alueella?

Raimo Juvonen: Joo, kyllä se Vantaalla ne reitit pysytellään. Toki mainostetaan aina välillä, että käydään Helsingin kautta tai jonku muun kunnan kautta, mutta pysähdytään Vantaalla.

Haastattelija: Tässä alkuun piti kysyäki, että onko teiän kirjastoautoilla nimet?

Iida Kalliohaka: Ei ainakaan meidän kirjastoautolla.

Heidi Sadinmaa: Ei.

Maria Miettunen: Jotenkin yllättävää, koska meillähän on [naurahtelee].

Heidi Sadinmaa: Aa [naurahtaen].

Maria Miettunen: Siis Vantaalla on Tarina ja uusi auto Mysse. Ja tästähän oli ihan sellanen, et ihmiset sai ehottaa sille nimen sille uuelle autolle, mä en tiedä, että onko noitten vanhojen autojen kanssa ollu sama. Sit meillä oli väistyvä, tai toi auto, mikä sit Myssen tilalta poistui, niin sen nimi oli Haave.

Iida Kalliohaka: Tossapa suunnitelmaa, kun meidän kirjastoauto on yhteispohjoismainen kirjastoauto, nii se jo ehkä [naurahtelua] kaikista, jos huomioitaisiin.

Haastattelija: Onko teillä kerrottavana jotain hyviä muistoja tai kokemuksia joltain ajosta, joltain reitiltä tai joltain, mitä tulis mieleen?

Iida Kalliohaka: No, tätä me mietittiin ajomatkalla tänne, että vaikea poimia ehkä jotain yksittäistä, kun tuntuu, että joka reitillä sattuu ja tapahtuu. Mutta ehkä mulla edelleen mielessä on ensimmäinen kirjastoautoreissu, kun kesäkuussa tulin Kilpisjärvelle ja en tosiaan vielä tiennyt millaista tää työ on, ja sillä reissulla käytiin yhdellä pysäkillä joessa uimassa ja sitten eläkeläispariskunnan luona kahvittelemassa, siellä oli kakut pöydässä, pannullinen kahvia. Ja sitten vielä silittelemässä koiranpentua viimeisellä pysäkillä, niin se oli kyllä aika mieleenpainuva reissu.

Heidi Sadinmaa: Joo. Minunkin oli jotenkin tosi vaikea kyllä keksiä yhtä, mut sitte yhellä pysäkillä on semmonen pieni poika, joka tykkää tosi paljon Spider-Manista ja kaikista supersankareista, ja olen sitten sille aina vähän omin lupineni tilaillu muista kirjastoista niitten Spider-Man-kirjoja. Ja se on jotenkin niin ihana, ku se on niin superonnellinen, ku se saa niitä kirjoja. Ja sitten se oli yhdellä reissulla ja sen äiti oli sitten, mie en ollu silloin ite paikalla, mutta oli sanonu, et se poika on niitten kirjojen ansiosta opetellu lukemaan ja oppinut lukemaan. Nii semmosethan on aina parhaita.

Haastattelija: Kyllä.

Raimo Juvonen: Nimenomaan nää tällaiset lapsiasiakkaat yllättävästi muistaa pitempäänkin taakse tai katsoo jonkun kohtaamisen ja rupeaa puhumaan asiasta, minkä itse ehkä on osin unohtanut, kestää hetken aikaa, et saa kiinni, mistä sitä viimeksi puhuttiin. Mutta ne on todella ilosii, et siinä ei voi muuta kuin olla onnellinen lapsista.

Ja mulle kävi ekalla kirjastoautoreitillä niin, että kun mä menin virkailijaksi sitten tutustumaan, niin ensimmäisellä pysäkillä oli sitten sukulainen, et en tiennyt, en ollut nähnyt häntä tosi pitkään aikaan ja näin sit siellä yllättäen. Hänelle oli myös yllätys, et mitä mä oon siellä sit tekemässä.

Maria Miettunen: Joo, mulla ei ehkä tuu mitään tommosta tiettyä juttua. Mutta yhdyn tähän kuoroon, että asiakkaat tässä työssä on parasta. Se on kyllä aina tai jotenki ku saa palveltua jotenkin hyvin, niin sitte se ilahduttaa. Ja varsinkin lasten kohdalla tai että joku lapsi tulee kertomaan, että luin sen, mitä viimeksi kerroit, ja onko teillä sitä lisää, ja sit on sillee, et ”jes, oon onnistunu tässä.”

Haastattelija: Onko teillä jotain kysymyksiä, mitä haluatte toisillenne esittää, mitä haluatte tietää? Mitä Vantaalta halutaan tietää Muoniosta ja Muoniosta halutaan tietää Vantaalta?

Raimo Juvonen: Miten Muonioon pääsee vaihtoon?

Maria Miettunen: Mulla ois ollu just sama kysymys, et eiks me voitas järjestää joku –

Raimo Juvonen: Vaihdetaan päittäin vähäks aikaa ja katotaan, mitä tapahtuu [naurua].

Iida Kalliohaka: Se vois olla kyllä kiinnostava kokemus.

Heidi Sadinmaa: Se vois olla ihan mielenkiintoinen.

Iida Kalliohaka: Puolin ja toisin vois oppia kyllä kaikenlaista. Vantaalta kiinnostaa, että onko teillä joka viikko sama aikataulu vai vaihteleeko seki viikoittain? Millasia teijän reitit on?

Raimo Juvonen: Meil on vakioreittejä kyllä, joillain kouluilla käydään joka viikko, joillain kaksi kertaa kuussa, joillain kerran kuussa, ja sama koskee myös päiväkoteja sitten. Että päiväkodeilla rytmi on vähän hitaampi sitte, että siel ei käydä suinkaan joka viikko. Mut iltareitit sit on sellasia, että ne on aina samanlaisia, että käydään kerran viikossa samoilla paikoilla. Elikkä meillä on, niinku puoleks vuodeks tehdään aina aikataulut kerralla ja sit katotaan, pieniä muutoksia tehdään koko aika sit, jos joku yllätys sattuu, et joku koulu esimerkiksi siirtyy jonnekin toisaalle, niin totta kai niitä sit katotaan matkan varrella. Muuten pyritään pitää vakiona, koska se asiakkaiden tavoittaminen on aika haasteellista sitte, että he löytää meidät sit uudestaan uudesta paikasta tai ajasta.

Iida Kalliohaka: Millä tavalla te tavotatte asiakkaat, mitkä teidän viestintäkanavat on?

Maria Miettunen: Tietysti nykyään somessa pitää mainostella kovasti. Meillä on kirjastoautollahan on nää omat jotkut Facebook-sivut ja -kanavat. Mutta sitten on myös, koska me kuulutaan Helmet-kirjastoihin, niin sit Helmet mainostaa keskitetysti jotain, ja sit tietysti Vantaan kirjastot myös mainostaa sillee omanaan. Ja jotain kaupungin mainontaakin on.

Raimo Juvonen: Meil on sit tommonen pysäkkisovellus vielä sitte, minkä tavoittaa sit sieltä Helmet-sivuilta, mutta myös Vantaan palveluiden sivuilta, mitkä kertoo reaaliaikaisesti, missä kirjastoautot nyt liikkuu. Ja sieltä näkee myös sen aikataulun sitten, et voi tarkkailla, et jos se auto ei tule sovittuna aikana sovittuun paikkaan, ni missä se on. Siinä on puolensa ja puolensa, että näkee, missä se auto kulloinki on. Et se on myös käytetty kanava.

Heidi Sadinmaa: Joo, no sehän kuulostaa hyödylliseltä.

Iida Kalliohaka: Joo, se olis kyllä kätevä täälläki.

Heidi Sadinmaa: On, on.

Iida Kalliohaka: Tosiaan täällä sama ongelma, että asiakkaiden tavoittaminen välillä on vähän haasteellista.

Maria Miettunen: Mä oisin halunnu kysyä Muoniosta sellasta, että miten teijän reitit, niinkö just toi, että kun meillä tarkastellaan niitä varmaan sillee puolivuosittain tai ainakin vuositasolla, ni miten te teette muutoksia ja sit et esittääkö asiakkaat paljon toiveita: ”Että silloin joskus kaksi vuotta sitten oli tämmönen pysähdyspaikka, ni voisitteko nyt tulla takas tähän?” Tai just niinkö meillähän tosi paljon koulut ja päiväkodit, kun tulee uusia tai näin, niin sit ne esittää toiveita, että meille ois parempi aika tämä tiistai kello kahdeksan ja me halutaan tänne uusi aika. Ja siis paljon tulee pyyntöjä, niin miten teillä, tulleeko teillä pyyntöjä ja vastaatteko te niihin tai pystyttekö vastaamaan?

Heidi Sadinmaa: No, me tehhään aina vuojeksi kerrallaan aikataulu. Ja sitte kyllä siinä aina kun suunnitellaan seuraavan vuojen aikataulua, niin kysellään somessa ja asiakkailta, että oisko toiveita, ja sitte jonku verran niitä tulleekin ja kyllä me nyt ainaki niinku… Nyt mitä toiveita tuli viimeksi, niin saatiin aika hyvin toteutettua kaikki, että pyritään kyllä toteuttaa, olemaan siellä missä asiakkaat haluu. Sitte meillä on paljon monesti semmosia hiljaisempia pysäkkejä, missä on ehkä joskus käyny asiakkaita, muttei ennää käy, niin sitten on aina helppo vaihtaa semmonen pysäkki sitten uuteen, jos tullee joku toivomus.

Haastattelija: Oisko tähän loppuun jotain, mitä haluaisitte kuuntelijoille sanoa vielä? Jos vaikka Muoniosta alotetaan.

Heidi Sadinmaa: No, ottakaa seurantaan meidän some. Instagramissa, me ollaan siellä aika aktiivisia. Sieltä näkkee aika hyvin, minkälaista meidän arki on täällä.

Iida Kalliohaka: Joo, Heidi siis tekee hienoa työtä siellä, kuvaa näiltä reiteiltä ja pysäkeiltä videoita ja muuta, ni se on kyllä, näyttää hyvin millasta täällä on ja missä käydään, niin jos kiinnostaa, niin se löytyy nimellä kirjastoauto ypka Instagramista.

Maria Miettunen: No nii, Vantaa voi tietysti kertoa samat terveiset: seuratkaa myös meiltä. Mut niinku ylipäätään suosittelen kaikille ihmisille kirjastoautoissa vierailua, jos teillä tullee kirjastoauto vastaan jossain kadulla, niin menkää ihmeessä kurkkaamaan sisälle, koska yleensä ne, ku se kirjastoauto on pysähtyneenä johonkin, niin sehän on kaikille avoin kirjasto, et voit kävellä sisään kuin kävelisit tollaseen kiinteään kirjastoon, et tervetuloa.

Raimo Juvonen: Tervetuloa kaikki asiakkaat. Sinne voi tulla muistelemaan niitä menneitä kirjastoautokäyntejä ja ehkä toteamaan, että jotkut asiat ovat muuttuneet. Ja myöskin toteamaan sen, et meillä on paljon aineistoo sellast, mikä on nopeemmin ehkä saatavilla kirjastoautosta kuin kiinteistä kirjastoista, että esimerkiks bestsellereitä, tälläsii mitkä on just tämän päivän hittejä, niin niitä voi löytyy meiltä paljon helpommin kuin kirjastosta. Tule katsomaan ja totea tilanne.

Maria Miettunen: [naurahtaa] Näe itse.

Raimo Juvonen: Mmm.

Maria Miettunen: Näe ja koe kirjastoauto.

Haastattelija: Kirjastoauto on kumminkin semmoinen auto, mikä erottuu liikenteen massasta helposti. Se on aina värikäs ja muutenkin jotenkin semmonen, että poikkeaa joukosta.

Raimo Juvonen: Kyllä. Aina kun vilkuttaa mihin tahansa suuntaan, ni ihmiset hymyilee ja vilkuttaa takasin. Sitä kannattaa harrastaa sieltä autosta käsin myös.

Haastattelija: Mutta kiitoksia Raimo, Maria, Heidi ja Iida tästä haastattelusta, keskustelusta, ja kiitos kuulijoille.

Kaikki vastaajat: Kiitos.

[musiikkia]

Du kan lyssna podden här https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ

Äänitteen kesto: 27 min

Litterointimerkinnät

sa-	sana jää kesken
(sana)	epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja
(-)	sana, josta ei ole saatu selvää
(–)	useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää
[ääni]	litteroijan kommentti tai muu kuin puheen ääni
, . ? :-	kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa

[musiikkia]

Haastattelija: Tervetuloa AKEpampaksen Pinnalla-podcastiin. Tänään meillä on Aleksi Paavola Elev-yrityksestä, joka kertoo tekoälyn puheenvuorokoulutuksesta. Ole hyvä, Aleksi.

Aleksi Paavola: Kiitos paljon. Eli meikäläinen on tosiaan reilu kymmenen vuotta ollu teknologiayrittäjänä. Oon perustanu ja myyny pari teknologiayritystä. Ja nyt sitten viimesen sellaset… Tai oikeestaan 2017-vuodesta lähtien mä oon käyttäny suurimman osan mun päivistäni tässä tekoälyn parissa. Ja nyt reilut kaks vuotta oon sit tehny käytännössä pelkästään tekoälykonsultointia. Eli autan yrityksiä ottaa generatiivist tekoälyä käyttöön, ja oon rakentanu ja ollu mukana rakentamassa näitä järjestelmiä yrityksille ja sit myöski pitäny tästä aiheesta paljon erilaisia koulutuksia. Suurin osa ihan täällä Suomessa, mutta nyt olin just kaks viikkoa sitte tuol Saudi-Arabiassa Saudi-Arabian eri ministeriöitä kouluttamassa tekoälyasioista. Mut siinä tälleen lyhykäisyydessään.

Haastattelija: No, kuinka monipuolisesti tekoäly näkyy ihmisten arjessa?

Aleksi Paavola: Jes, erinomainen kysymys. Mä lähtisin ehkä liikkeelle tässä vielä siitä… Varmasti suurin osa nyt kuulijoista tietääkin, mistä on kysymys, mutta siis mun mielest on kiva aina sillee vähän kattoo sitä… tai avata näit termejä. Eli nyt jos mietitään ihan lyhyesti, et mistä nyt tässä tekoälyssä olikaan kysymys, niin tekoälystä ku puhutaan, niin yleisesti ottaen (–) [01:56] yleinen määritelmä on se, että meil on joku tällanen ihmisen kaltaista älykkyyttä vaativa tehtävä, jota sitte tietokoneella suoritetaan. Ja tästä mun mielest erinomainen esimerkki on nyt esimerkiks tää kissojen tunnistaminen. Ja tässä päästään samalla tää toinen keskeinen termi määrittelemään, eli koneoppiminen.

Eli nyt jos me ajatellaan kissojen tunnistamista kuvasta, niin me ei olla keksitty sellasta tapaa, miten ihminen vois koodaamalla rakentaa sen luotettavan järjestelmän. Et ihminen lois jonku algoritmin, jonka avulla me tunnistettas kissoja kuvista. Mut me ollaan kuitenki pystytty… Et täähän on tietokoneelle nykyään tämmönen tosi triviaali tehtävä, ja se johtuu just siitä, me ollaan kehitetty tää koneoppiminen. Eli nyt sen sijaan, että ihminen yrittäs jollain tavalla määrittää tämmösten ehtolausekkeiden avulla, et millä tavalla me voitas näistä kuvan pikseleistä erottaa, et onko siinä kuvas kissaa vai ei, niin nyt me jätetään tää työ tietokoneelle. Eli annetaan tietokoneen määrittää se algoritmi, ja se, mitä me annetaan sille tavallaan raaka-aineeks tähän, on sitten näitä labelöityjä kuvia. Eli iso kasa kuvia, jossa me kerrotaan, että nyt tässä kuvas sitte joko esiintyy kissa tai ei esiinny kissaa, ja sitä kautta tietokone määrittää meille sitte tällasen algoritmin, jota me voidaan sitte käyttäjinä käyttää siihen, et me saadaan tunnistettua näitä kuvia, et onko jossain kuvassa kissaa vai ei.

Mut tästä nyt päästään sitte ehkä sujuvasti siihen, että miten tää tekoäly näkyy nyt ihmisten arjessa. Nythän tää koneoppiminen on osa meidän jokaisen arkee täällä länsimaissa tosi vahvasti. Eli meil on siis… Et jos aatellaan vaikka nyt älypuhelimen eri sovellukset: käytännössä kaikki nää sovellukset jollain tavalla hyödyntää koneoppimista. Siis vaikka just sosiaalisen median sovellukset, tai sit just, jos me mennään tekee jotain verkko-ostoksia, niin siel on just nää koneoppimiseen perustuvat suosittelualgoritmit, tarjoo meille näitä tuotteita. Ja sit nytten varsinkin viime aikoina enemmän ja enemmän älyä on tullu näihin asiakaspalveluchateihin, et siellä me kohdataan nykyään aika usein tämmönen generatiivinen tekoäly. Eli nää on tässä nyt viimesen, sanotaan, ehkä kymmenen vuoden aikana, kun tää koneoppimisen tämmönen valtakausi on kukoistanu, niin tää tekoäly on tullu osaks meidän arkee. Ja nyt näyttää tosi vahvasti siltä, että tää tekoälyn voittomarssi vaan jatkuu, ja nyt sitten enemmän ja enemmän meidän arjessa me kohdataan sitten näitä tekoälyjärjestelmiä.

Haastattelija: Mainitsitki sen, että se on tullu osaks meidän arkea, ja mietin, että miksi siihen tulisi kiinnittää huomiota, niin se tosiaan on se syy, koska se näkyy kaikessa niin monipuolisesti. Mutta voiko tai pitääkö tekoälyä välttää?

Aleksi Paavola: No, tää on mielenkiintonen kysymys siis ensinnäki siitä näkökulmasta, että nyt tää tekoälyn välttelyhän on hirvittävän vaikeeta, koska just se on niin monessa paikassa meillä. Mut mä sanosin, että… Tai mä en suosittele kyllä mitenkään välttelee tätä tekoälyä, ehkä senki takia, että siinä (kyllä) [05:55] turhaan tekee omasta elämästään sitte… luo turhaa sellasta kitkaa ja haasteita. Et ehkä tunnistaminen on sitte parempi termi tähän näin. Et olis kyllä hyvä tunnistaa ne tilanteet, missä tekoäly tulee meillä vastaan. Ja sitte ehkä pohtia just sitä, että millä tavalla nyt esimerkiks näillä tekoälyalgoritmeilla pyritään sitte vaikuttaa meidän käyttäytymiseen. Mä ehkä sanosin näin, että vältellä ei tarvi, mutta ehdottomasti kannattaa opetella tunnistamaan.

Haastattelija: Ja onko tekoäly uhka vai mahdollisuus?

Aleksi Paavola: Mä sanoisin, et se on molempia, sekä että. Ite oon aina suhtautunut tähän tekoälyyn enemmän mahdollisuuksien kautta ja oon tosi positiivinen tän tekoälyn ja kehityksen suhteen. Mä uskon, että tää tulee tehostaa tosi paljon meidän työtä ja työntekoo ja mahdollistaa sellasten rutiinitehtävien automatisoinnin. Ja nää on kuitenki pitkälti sellasia tehtäviä, mitä nyt ehkä ei oo niin kauheen mielekkäitä ihmisten ylipäätään tehdä. Ja sit just tämmösiä haastavampia tehtäviä taas pystytään just tehostaa. Ja nyt ainakin… Pois lukien jotkun aika yksittäistapaukset ja… Niin tekoäly ku on kuitenkin tällanen tehostaja ja apuri, et me ollaan aika kaukana vielä siitä pisteestä, että tekoälyn avulla vois korvata työntekijöitä, siis ihan silleen kokonaisuudessaan, et se on enemmän tällasten työtehtävien tehostamista ja sitte yksittäisten työtehtävien korvaamista, mitä tapahtuu.

Mut totta kai tähän liittyy myös näitä uhkia. Eli nyt sitten meil on tiettyjä aloja, joissa on aika väistämätöntä, että tekoäly tulee vähentää ihmisten työpanoksen tarvetta. Et esimerkiks nyt, vaikka nyt itse… Tai mitä tulee tapahtuu liikenteessä, on iso muutos. Eli siis nää… Vaikka tässä nyt on… Nää kymmenen vuotta nyt on tavallaan jo odoteltu tätä itseajavien autojen tulemista, nii kyl nää kuitenkin, siitä huolimat, se on kestäny kauan, niin vuosi vuodelta tää teknologia on kyllä kehittyny merkittävästi. Ja nyt meillä on jo sitte monessa Amerikan osavaltiossa, meillä on näitä täysin itseajavia takseja. Ja tää on selkeesti juttu, mikä tulee, että meillä on kyllä tällasia tiettyjä toimialoja, missä tapahtuu sitte tosi isoja muutoksia.

Ja ehkä tänki takia mä suosittelen olee hereillä tän asian kanssa ja perehtyy tavallaan siihen, että mitkä näiden tekoälyn tavallaan vahvuudet ja heikkoudet on, nii sitte on helpompi navigoida ite siellä seassa ja miettiä, että miten tän tekoälyn kanssa voi sitte kilpailla. Tästähän hauska esimerkki on siis valokuvausteknologia, et jos me mietitään tällasta maalaustaidetta ennen valokuvausteknologian keksimistä, niin siinähän paljolti pyrittiin kuvaamaan ihmisiä, ilmiöitä sellasina kun ne oikeesti on jossain jonain hetkenä näyttänyt. Ja sit ku valokuvausteknologia tuli, nii aika nopeestihan nää taiteilijat huomas, että me ei pystytä näitten kameroiden kanssa kilpailla. Ja sit täst on kuitenki kymmeniä vuosia aikaa, ja nykytaiteella, tämmösellä maalaustaiteellaki kuitenkin mun käsitykseni mukaan menee ihan mukavasti. Eli nää on sit pystyny… Ihmiset on tosi sopeutuvaisia. Sen takia mä suhtaudun tähän just tosi positiivisesti tälleen niinku mahdollisuuksien kautta.

[musiikkia]

Haastattelija: Tohon sanoisin… En tiedä, kokeeko muut niin, mutta mä olettaisin, et ihmiset arvostaa aitoutta. Ja tekoälyä ei ehkä pidetä aitona asiana [nauraa]! Että se on, niinkun, mitä taiteeseen ja taidemuotoihin tulee, et toki muusikothan nyt on nostanut esille sen asian, että kuinka heidän ääntään käytetään väärin ja heidän kappaleitaan tekoälyn kautta, että heidän oikeuksiaan ei oteta siinä huomioon. Niin samahan, että tekoälyhän pystyy kirjottaa kirjoja, matkien jonkun jo kuolleen kirjailijan kirjotustyyliä, jollonka se voi olla vaikee tunnistaa, että kumpi on… No, nykyään, tässä vaiheessa se tekoälyn kielen taito ei välttämättä ole sitä samaa tasoa, mitä se olis sillä oikeella ihmisellä aikanaan ollut, et sen tunnistaa kömpelömmästä kieliasusta, mutta mitä pidemmälle se pääsee kehittymään, niin sitä heikomminhan sen tunnistaa. Niin mä uskon, et se, et minkä takia sitä ihmisen tekemää taidemuotoo toistaseks ainaki arvostetaan enemmän vielä, johtuu siitä, että se on aitoa eikä keinotekoisesti tuotettua. Tää on ihan täysin mun tulkintaa, voin olla väärässä, mutta näin mä ite sen nään.

No, mites sitte AI-lukutaito, mitä se on?

Aleksi Paavola: Jes, eli AI-lukutaito, vois ajatella, että se on ehkä kykyä ymmärtää, miten tekoäly toimii, ja minkälaisia vaikutuksia tekoälyllä nyt on sitte yhteiskuntaan. Ja mä ite ajattelen, että tää AI-lukutaito on tällanen… Miten sitä nyt vois sanoo? Siis tällanen… Sen ainakin tulis olla tämmönen kansantaito, siis vähän samal lailla kun joku ihan perinteinen vaikka lukutaito, että jokaisen olis mun mielestä hyvä ymmärtää, et miten nää tekoälyjärjestelmät toimii, ja sitten just tunnistaa niitä, et okei, et nyt tässä on selkeesti kyseessä tekoälyjärjestelmä, jonka kanssa mä asioin, ja sitte sen takia siihen todennäköisesti liittyy tiettyjä erityispiirteitä. Et joo, ehkä summaisin sitä näin, että se on taitoa ymmärtää, taitoa tai kykyä ymmärtää sitä, että miten tekoäly toimii.

Haastattelija: Kuinka AI-lukutaitoa voi itse kehittää?

Aleksi Paavola: No, täs on tietysti tosi paljon eri mahdollisuuksia, eli meillähän on valtavasti… Nytte vois sanoo aika turvallisesti, et me eletään kuitenki tällasessa pienessä tekoälykuplassa, nii valtavasti tästä sitten uutisoidaan ja kirjotetaan ja tuotetaan kaikenlaista sisältöö. Niin nyt sitte ihan lukemalla näitä tekoälyyn liittyviä, seuraamalla mediasta tätä tekoälyyn liittyvää keskustelua – se on tietysti yks. Sitten voi osallistua just tällasiin koulutuksiin ja kursseihin, ja näitä löytyy tosi laajalla skaalalla. Monilla varmasti jollain tavalla työpaikat tarjoo näitä, ja sitte netissä on paljon hyviä kursseja, ja löytyy myös ihan ilmasia, ja on maksullisia. Tää koulutukset ja kurssit on tietysti yks väylä, ja sitte ihan perinteiset kirjat, et tekoälyn ympärillähän on paljon, varsinkin nyt viime aikoina, kirjotettu kirjoja, niin voi ihan perinteisellä tavalla sitten kirjoista opiskella tätä. Toki sitten nää on… Yks sellanen ominaisuus, mikä näissä monissa tämmösissä kielimallipohjasissa generatiivisen tekoälyn sovelluksissa, kuten vaikka ChatGPT:ssä, niin näähän on erinomasia opettajia. Et tekoälyä voi käyttää siihen, että tekoälyn avulla opiskelee sitten tekoälystä, niin se on sellanen yks hauska tapa sitte tavallaan tutustua näihin.

Ehkä sen sanon vielä, että mikä… Kaikista parhaiten oppii käyttämään tekoälyä siten… ja ymmärtämään tekoälyä, on se, että käyttää sitä itse. Et tällanen tosi hyvä nyrkkisääntö on se, että kymmenen tuntia kun on sit käyttänyt tällasta kielimallipohjasta tekoälyjärjestelmää, kuten vaikka ChatGPT, niin sitten alkaa vähän niinku päästä kärryille siitä, että mites tää oikeen toimii.

Haastattelija: Pärjääkö kirjastotyössä enää ilman tekoälyä?

Aleksi Paavola: Hyvä ja mielenkiintonen kysymys. Varmasti pärjää, mutta sitte ehkä sitä vois myös ajatella niin, että miten paljon lisää tekoäly vois sitte tuoda kuitenkin tähän kirjastotyöhön. Ja mä uskon, että siin on kyllä paljon mahdollisuuksia. Et just esimerkiks tekoälyhän on tosi hyvä käsittelee tällasia isoja aineistoja ja tekee niistä tiivistelmiä. Ja sit myös meidän tiedonhaun menetelmät on parantunut tosi paljon, et me pystytään nykyään aika helposti tekee tällasia järjestelmiä, joissa me pystytään vaikka keskustella luonnollisella kielellä tällasten valtavien tekstimassojen kanssa. Et varmasti on näin, että tekoäly tuo kyllä huikeita mahdollisuuksia siis kirjaston palveluiden parantamiseen ja sellaseen henkilökohtasempaan asiakaspalveluun, et nythän periaatteessa tekoälyn avulla meil ois sitten mahdollista tarjota tosi helposti ja nopeesti tietoo sellasista tosi laajoista aineistoista. Nii siinä mä nään kyllä, siin on paljon potentiaalia.

Haastattelija: Tuleeko ottaa huomioon jotain tiettyjä oikeuksia tekoälyn suhteen?

Aleksi Paavola: Ehdottomasti kyllä. Eli nyt tää tietoturva-asia on ainaki sellanen, että nyt hyvänä nyrkkisääntönä vois pitää sitä, et jos aatellaan tällasia ilmasia tekoälyjärjestelmiä, joita nyt on… Esimerkiks vaikka ChatGPT:llä on tällanen, et he tarjoo myös ilmasena tätä chattipalvelua, jossa voi keskustella tekoälyn kanssa. Niin nythän siinä, niinku aina näissä ilmasissa palveluissa yleensä on, jos ei ne oo mitenkään… et jos ne on kuitenki yritysten tarjoamia, ilmasia palveluita, niin yleensä niissä on sitte jonkinlainen ansaintalogiikka, ja aika usein se on sitte jollain tavalla siihen dataan liittyvää. Eli nyt te maksatte siitä, että te käytätte ilmaseks sitä ChatGPT:tä sillä teidän datalla. Ja se tarkottaa sitä, että nyt tää OpenAI, joka on tän ChatGPT:n taustalla oleva yritys, niin se sitten näitä omia mallejaan kouluttaa näillä teidän… tai saattaa kouluttaa näillä teidän käymillä keskusteluilla ja varaa vähintäänkin siihen oikeuden. Eli hyvänä nyrkkisääntönä voitas pitää sitä, että nyt näissä ilmasissa järjestelmissä, niin jos te voitte print-… Siis se, mitä te ootte syöttämässä sinne, nii jos te voitte printata sen ja jättää kahvihuoneen pöydälle, niin sit sen voi laittaa tällaseen ilmaseen järjestelmään.

Tähän ehkä samaan hengenvetoon vois myös sanoo sen, että näiden chat-pohjasten kielimallijärjestelmien tietoturvaan liittyy kyllä aika paljon tällasta sekaannusta. Ja mä uskon, et se johtuu siitä, että nyt sillon alkuvaiheessa, sillon ku ChatGPT tuli, niin niillähän ei ollu mitään muuta kun tää ilmaisversio. Ja se ilmaisversion tietoturva on sinänsä, se on pysynyt ennallaan, ja sillon just alkuvaiheessa ihmiset syötti sinne siis asioita, jota ei tulis syöttää tällasiin ilmasiin järjestelmiin. Mut nyt sitte täs on tietysti iso tällänen liiketoimintamahdollisuus näille tämmösten kielimalli-chat-järjestelmien tuottajille, ja sen takia tähän on kehittynyt sitte… Tai he on rakentaneet tähän näitä tietoturvaominaisuuksia. Ja kyllä meillä nyt on mahdollista sit esimerkiks käyttää ChatGPT:tä siten, että sen käyttäminen on tosi tietoturvallista.

[musiikkia]

Aleksi Paavola: Et se ei vaadi, niinku, jotta näitä järjestelmiä vois käyttää tietoturvallisesti, niin enää se ei vaadi sitä, et pitäs olla mikään suljettu ympäristö, tai pitäs rakentaa joku oma ChatGPT. Et näitä tapoja käyttää tietoturvallisesti näitä kielimallipohjasia chat-järjestelmiä, nii näitä on useita. Eli tämmöset ihan niinku vastaavat… Vastaavan tason tietoturva löytyy esimerkiks tästä Microsoftin 365 Copilotista tai sitten just vaikka Googlen Gemini-järjestelmästä.

Haastattelija: Tästä mä vielä aasinsiltana viimesenä kysymyksenä esittäisin: voiko AI:hin luottaa?

Aleksi Paavola: No, tää on erinomainen kysymys, ja valitettavasti joudun vastaa tähän, että se riippuu täysin tilanteesta. Ehkä hyvänä sellasena yleisenä nyrkkisääntönä vois sanoo näin, että on hyvä suhtautua skeptisesti tekoälyn tuottamiin vastauksiin. Ja nyt tää… Puhutaan tällasesta käsitteestä ku hallusinaatio, millä tarkotetaan siis sitä, että tämmönen kielimallipohjanen järjestelmä tuottaa tekstiä, joka ei pidä paikkaansa. Ja ongelmaa on ehkä jossain määrin vähän liioteltu. Ja se johtuu ehkä siitä, että sillon marraskuussa 2022, kun ChatGPT julkastiin, nii, no, me oltiin hyvin, hyvin eri tasolla, mitä me ollaan nyt, eli täs on tapahtunut ihan valtava kehitys. Jos sä sillon kysyit ChatGPT:ltä vaikka jotain Suomen historiaan liittyen, nii se todennäköisyys, että sä sait oikean vastauksen, ei ollu kauheen korkee. Ja sitte taas todennäköisyys, että sä sait oikealta kuulostavan vastauksen, oli kuitenkin [naurahtaa] hyvä, tai tosi korkee.

Et nää on historiallisesti ja tavallaan edelleenkin nää kielimallipohjaset järjestelmät, niin nää tuottaa… Nää ei oo hyviä tunnistamaan siis sitä, että miten luotettavan vastauksen ne antaa tai on antaneet. Eli ku nää on koulutettu nyt toimimaan tämmösinä ihmisen hyödyllisinä apureina, niin näillä malleilla on tavallaan taipumus pyrkiä miellyttämään sitä käyttäjää. Eli ne pyrkii aina vastaamaan riippumatta sitte siitä, että tietääkö ne sitä oikeeta vastausta vai ei.

Ja ehkä tähän vois sanoo just sen, et sen takia varsinki tällä hetkellä tämmönen… Tää tekoäly on loistava työkalu sellaselle, jolla on sitä osaamista siitä aiheesta, mihin sitä tekoälyä sitte käyttää. Eli esimerkiks nyt vaikka se, että nyt jos mä koodaan, niin nyt ku mä osaan, mä tunnen sen tavallaan ohjelmistokehityksen kokonaisuuden tosi hyvin. Ja sit tavallaan se, mitä mä pyydän siltä tekoälyltä, on sellasta, minkä mä voisin myös tehdä itse, mutta mä saan sen nopeemmin sieltä tekoälyltä, ja välillä mä saatan saada jotain uusia ideoita myöski. Mut tällasiin käyttötapauksiin se tekoäly soveltuu ehdottomasti kaikista parhaiten, missä sun on helppo itse validoida sitä, että se vastaus on oikein. Et sellasiin sitte, et jos ajatellaan jotain sellasta aihealuetta, mistä ei itse tiedä mitään, nii sillon kannattaa olla ainakin tosi varuillaan sen suhteen, että minkälaisia vastauksia sieltä tulee. Vaikkakin nyt tää tilanne on huomattavasti, huomattavasti parempi ja menny koko ajan parempaan suuntaan. Mutta varuillaan on nyt ainakin toistaseks vielä hyvä olla, kun näitä käyttää.

[musiikki voimistuu taustalla]

Haastattelija: Kiitos, Aleksi, tää oli erittäin hyvä ja selkeyttävä puheenvuoro. Me kuullaan myöhemmin meidän koulutuksessa lisää, mutta tämä podcast julkaistaan sen jälkeen, joten tähän voi palata vielä sitten sen koulutuksen jälkeen syksyllä. Kiitos, Aleksi, erittäin paljon, ja hyvää loppuvuotta!

Aleksi Paavola: Kiitos, samoin, kiitos oikein paljon!

[musiikki jatkuu]

Laihela

Laihela bibliotek är ljust och rymligt efter att ha genomgått en vacker renovering. På barnavdelningen fick vi träffa igelkotten Fiini som fungerar som kramdjurschef på Laihela bibliotek och vann valet som ordnades för bibliotekets barnkunder. Igelkotten övervakar verksamheten på barnavdelningen samt utför representationsuppdrag såsom daghemsbesök, och deltar i bibliotekets egna evenemang, som bibliotekets kunder får information om.  I maj ordnades även ett Legoevenemang för barn. Att dela med sig av och värna om kulturarvet synliggörs i bibliotekslokalen genom att låta en nationaldräkt stå framme. I en målning av ett slott, som gjorts av en lokal konstnär, kan man hitta alla bekanta och älskade sagofigurer.

Kannus

Vid vårt biblioteksbesök i Kannus fick vi bekanta oss med en aktiv och kompetent personal, som strävar efter att utveckla sin kompetens och bibliotekstjänsterna genom att kontinuerlig fortbilda sig och verka i utvecklingsteam. Bibliotekets nya chef ansvarar för hela kommunens kommunikation vid sidan av uppdraget som bibliotekschef. I bibliotekslokalen har ändringar gjorts för att förbättra personalens arbetsförhållanden och man strävar efter att anpassa byggnaden som nu nått en god medelålder till dagens behov med hjälp av nya idéer. Spel och idrottsredskap som lånas ut till kunder finns i stora väskor som går lätt att flytta. Under biblioteksbesöken har det varit glädjande att märka att det även i mindre bibliotek finns egna arbetsplatser i personalutrymmena för alla anställda.

Karleby

Karleby bibliotek imponerade med sin storlek och ljushet.  Biblioteket har hämtat inspiration från europeiska kloster och flera olika typer av sten har använts i dess arkitektur.  I trappuppgången kan man se förhistoriska symboler, vilket är de enda förhistoriska inslaget i utformningen av utrymmet. I inredningen återkommer naturtemat både i färgval och illustrationer.  Barnavdelningen som har illustrerats av Therese Bast kan enkelt ändras till en mångsidig och stor föreställningslokal tack vare rörliga lådor. För kunderna i Karleby bibliotek finns ett flertal läsrum som tillfälligt kommer att användas av personalen under den tid som ventilationsrenoveringen pågår. Förutom huvudbiblioteket besökte vi även Björkhagens närbibliotek som nyligen renoverats. Biblioteket är beläget i anslutning till ett servicehus och har planerats som en kompakt men öppen oas av kunskap.

Soini

Biblioteksbesöket i Soini präglades av en varm och välkomnande atmosfär, och biblioteket var tidlöst till sin stil. Lokalen har använts väl både vad gäller det utlåningsbara materialet och konstutställningar.  I Soini bibliotek fungerar samarbetet bra med regionala aktörer, och lokaler erbjuds för läsning. Biblioteket är en levande och verksam del av kommunens kulturliv. Trots en liten personalstyrka har man genom olika samarbetsformer kunnat erbjuda ett brett utbud av aktiviteter.  Biblioteket erbjuder även skolbarn en lugn plats att vistas på. Bibliotekets dagliga verksamhet flyter på smidigt tack vare personalens starka yrkeskunskaper.

Etseri

Etseri bibliotek är beläget på en central plats alldeles intill skolan och idrottshallen. I bibliotekets inredning syns naturtemat både på barnavdelningen och som motiv på stora tavlor. Biblioteket har en egen musikavdelning som är relativt stor, och bland föremålen för utlåning finns flera olika instrument utöver ett brett utbud av idrottsredskap. Den numera bortgångne lokala musikern Topi Sorsakoskis guldskivor och biografier lyfts tydligt fram. Biblioteket sköts av tre bibliotekarier, som även är med i AKE:s utvecklingsteam för främjande av tjänster för barn och ungdomar samt seniorer. 

Korsnäs

I det lilla biblioteket i Korsnäs arbetar en deltidsanställd bokbussförare samt en bibliotekschef. Biblioteket drivs med traditionella värderingar utan meröppet, så att man kan satsa på personliga kundmöten. Boksamlingen i Korsnäs är liksom kundkretsen nästan helt svenskspråkig.  Många sommarstugebesökare använder bibliotekstjänsterna vilket betyder att tjänsterna används flitigt även på sommaren. Bokbussen kör runt några dagar varje månad för att nå de mest avlägsna invånarna.

Malax

Malax har många filialbibliotek i förhållande till bibliotekets personal. Biblioteksbyggnaden har färdigställts år 1984 och en stor muralmålning av ett strandlanskap pryder väggen på byggnaden. På bibliotekets golv visas ett blått mönster med en springande hund.  Det finns behov av mer utrymme för att kunna anpassa lokalen till dagens behov. I biblioteksbyggnaden finns också ett café, vars utrymmen eventuellt kunde användas för en framtida utvidgning, men inga beslut har ännu fattats i frågan. I biblioteket ordnas aktivt aktiviteter i form av boktips och sagostunder, men bokbusstjänsten har dragits in som sparåtgärd. 

Seinäjoki

Efter att vi självständigt hade gått runt och bekantat oss med biblioteket lade vi märke till akustiken i Apila-biblioteket.  Ett lågmält samtal mellan bokhyllorna på vuxenavdelningen hördes ända till nyhetsområdet, och mellan dessa utrymmen fanns en amfiteatralisk plats fylld med musik- och filmmaterial. Både där och på barnavdelningen kunde man krypa in i burriga gömställen som dämpade ljudmiljön en aning.  Trots att biblioteket snart har 15 år på nacken framstår barnavdelningens kuber och dekorationer fortfarande som tidlösa. Bibliotekspersonalen i Seinäjoki arbetar smidigt på olika avdelningar vilket skapar flexibilitet i kundservicen. Man har också fått mängden utlåningar att stiga i biblioteket både för musiken och annat material. Man har dock varit tvungen att förkorta öppettiderna en aning som sparåtgärd men huvudbiblioteket har fortsättningsvis omfattande öppettider med personal på plats. Bibliotekslokalen lämpar sig inte särskilt väl för meröppet, och därför har man valt att satsa på omfattande öppettider. En rolig detalj var hur bokhyllorna på vuxenavdelningen var designade så att böckerna på den översta hyllan låg längst fram och blev gradvis mer indragna på de nedre hyllorna, vilket gör det lättare att se bokryggarna och ta böckerna.

Ilmola

Ilmola bibliotek är jämngammalt med biblioteken i Malax och Kannus.  I kundutrymmet har de ursprungliga färgerna i orange lyfts fram genom att de har använts som accentfärger på väggarna samt på stolarna och gardinerna i läsesalen.  De bedårande originalstolarna i en äppelgrön färg har en tidlös form och färg samt en enastående ergonomisk formgivning. I bibliotekslokalen har man lyckats förbättra synligheten och fått in mer ljus genom att placera hyllorna så att gångarna blir långa och raka.  För kunderna finns också ett tyst rum och en läsesal, för att inte glömma barnavdelningen. Mötesrummet påminner om ett vardagsrum och en matsal i en herrgård med ett långt bord upplyst av en kristallkrona vilket ger sammankomsterna en hemtrevlig känsla, som att sitta hemma hos vänner och pratas vid. Mängden utlåningar i Ilmola bibliotek har också fortsatt öka i god takt. Vi fick även höra den nya bokbussens personliga jingel som lockar till sig låntagare.

Du kan lyssna avsnitt här https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ

Bandinspelningens längd: 28 min

Anteckningar i transkriberingen

Intervjuare:	Intervjuare
Lena:	Svarare 1
Karoliina:	Svarare 2
or-	ordet blir avbrutet
(ord)	en osäker samtalsperiod eller en talare vars identifiering är osäker
(-)	ett ord som inte kunde urskiljas
(–)	flera ord som inte kunde urskiljas
[10 s paus]	en paus i tal på minst 10 sekunder
, . ? :	skiljetecken enligt skrivregler eller en paus i tal på under 10 sekunder

Intervjuare: Välkommen till flytande podden, i dag har vi Lena Sågfors och Karoliina Harvala från Erte. Välkommen! Och den första frågan är: Vad är Erte?

Lena: Jag börjar kanske. Tack för att jag får vara med. Jag heter alltså Lena Sågfors och jobbar som koordinator på Seinäjokis Erte. Vårt långa namn är riskomfattande specialuppdrag gällande bibliotekstjänster som främjar barn och ungas läsande och läskunnighet. Det här är ju ett helt hopplöst namn som har tagit mig säkert fem år att lära mig att säga, så vi brukar använda oss av SJK Erte eller Seinäjokis Erte. Hoppas att biblioteksfolket vet vilka vi är.

Intervjuare: Varför grundades Erte?

Lena: Vi är det nyaste specialuppdraget som ministeriet har tillsatt. Alltså det är under visnings- och kulturministeriet som har gett det här specialuppdraget och vi har fått sju punkter om vad ministeriet vill att Seinäjokis Erte ska göra. Dom här finns på vår hemsida om någon vill fördjupa sig i dom. Jag kan säga så här kort att det handlar om att verka koordinerande, att samla expertnätverk och jobba med strukturer för att underlätta samarbeten för biblioteken. T.ex. mellan bibliotek och skolor eller bibliotek och småbarns pedagogik o.s.v. alltså såna stora helheter.

Vi ska föra bibliotekens talan i olika sammanhang och planera riksomfattande kampanjer. Vi ska sprida bra idéer om ett oder och helt enkelt jobba med utveckling av läsfrämjande verksamhet för barn och unga via dom allmänna biblioteken i Finland. Det är liksom både stort och smått i vårt uppdrag.

Intervjuare: Och Karolina, du arbetar i Rovaniemi Erte.

Karoliina: Ja, jag jobbar på Erte i Rovaniemi och vårt specialuppdrag, alltså erityistehtävä, är det samiska biblioteket och vi kallas Finlands samiska specialbibliotek.

Vårt uppdrag är att samla och sprida information om det samiska språket och samisk kultur, men också att främja tillgången till information samt kulturella fritidsintressen bland den samiska befolkningen i Finland. I princip att främja samiska bibliotekstjänster. Vi ligger i Rovaniemi och vi fungerar under Rovaniemis stadsbiblioteks lappland-avdelning.

Intervjuare: Vem kan ta kontakt med er?

Lena: Alla som vill. I Seinäjokis Erte så är ju bibliotekspersonal som jobbar med barn och unga liksom våra kunder och vår primärä målgrupp, men sen samarbetar vi ju med många andra också, men det är liksom för dom som vi jobbar.

Intervjuare: Vilka organisationer samarbetar Erte med?

Lena: Vill du ta först, Karoliina?

Karoliina: Ja, det här är lite komplext. Först fungerar vi lokalt, alltså att vi jobbar här i Rovaniemis stadsbibliotek och lapplands bibliotek. Men sen fungerar vi också regionalt, nämligen kommunbiblioteken i samernas hembygdsområde, alltså Sodankylä, Enare, Enontekis och Utsjoki kommuner. Det är viktiga samarbetspartner. Sen är det ju ett riksomfattande specialuppdrag och vi jobbar tillsammans med AKE och andra Erte. Vi har också andra bibliotek som t.ex. i Uleåborg och i Helsingfors i vårt nätverk och dessutom har vi också internationellt samarbete, eftersom det samiska området omfattar ju fyra stater, alltså i Sverige, Norge och också Ryssland finns det bibliotek som har motsvarande specialuppdrag, som vi också samarbetar med. Vi har t.ex. en gemensam samisk bibliografi.

Lena: Wow, jag känner igen det här när man jobbar riksomfattande så blir dom här samarbetena så otroligt viktiga och det beror lite på vad det är man gör i sitt arbete, så kommer man att samarbeta med olika organisationer. Men jag tänker att så här för mig på svenska, att jobba på Erte på svensk i Seinäjoki, då är t.ex. den här Åke-gruppen jätteviktig, alltså AKE bibliotekens svenska del. Regionförvaltningsverket är en viktig samarbetspartner och sen såna här finlandssvenska organisationer som också gör läsfrämjande verksamhet, t.ex. folkhälsan, läscentrum, svenska folkskolans vänner, sydkustens ordkonstskola, utbildningsstyrelsen, alltså många aktörer som jobbar läsfrämjande, men som inte är bibliotek. Det blir jätteviktigt för oss för att vi känner att vi behöver föra bibliotekens talan i dom här verksamheterna och liksom påminna om att dom allmänna biblioteken ska tas med i det läsfrämjande arbetet och det känns viktigt. Sen beror det på vad det är vi gör. Vi kan samarbeta med vem som helst nästan.

Intervjuare: Tack, vad planerar Erte för framtiden? Ska vi börja från Rovaniemi?

Karoliina: Nu måste jag skriva en strategi till utbildningsministeriet och t.ex. kurs för läsfrämjande arbete bland barn och ungdomar och speciellt i mindre samiska språk, alltså Enare och skoltsamiska. Dom är båda små språk som båda har cirka 300 talare och det utges inte väl i mycket litteratur på dessa språk och därför funderar vi på hur man främjar läsande om litteratur inte finns eller om barnet t.ex. har läst alla skoltsamiska böcker som finns. Målet är att utveckla en modell av bibliotekssamarbetet till samiska grundläggande utbildningen och småbarnspedagogiken.

Intervjuare: Och Seinäjoki?

Lena: Vi har ju samma krav förstås, att göra verksamhetsplan och så för ministeriet. Vi vill förstås fortsätta att hjälpa biblioteken på olika sätt. Det är liksom hela tiden vår drivkraft. Vi vill hjälpa och vi vill göra skillnad. Vi har vissa såna här etablerade och återkommande evenemang och verksamhet. T.ex. vår läsfest, lukulystit, tvåspråkig konferrens, som faktiskt nu 2025 kommer att vara live i Seinäjoki 13-14:e november, hoppas att alla kommer dit. Våra sommar läskampanjer är också såna här återkommande, att vi alltid producerar dom. Sen har vi lite snabbare återkommande fortbildningshelheter, Ertes distanstips, eller etävinkit och så har vi lite publikationsverksamhet som också är etablerat. Sen vill vi ju också kunna planera helt nya saker och vara snabba ifall det kommer ett önskemål från fältet, att det här skulle behövas. Vi liksom håller också vår verksamhet på det sättet så att det finns möjlighet till sånt. Men vi har arbete, det är klart att det gäller säkert alla, att hur mycket resurser vi har för vår verksamhet.

Karoliina: Och vi var ju bara en person till 2022 tror jag. Jag har börjat 2023.

Lena: Precis, och nu är ni två i Rovaniemi?

Karoliina: Nu är vi två.

Lena: Ja, precis.

Karoliina: En specialbibliotekare och sen jag, vad är kirjastovirkailija på svenska?

Lena: Bibliotekionär. Jo vi är ju tre i Seinäjoki. Vi har en utvecklingschef och sen är vi två koordinatiorer och det är klart att den största potten av våra resurser går ju till lönekostnader förstås. Sen får man se hur mycket som räcker till verksamhet och där kunde man ju önska att man hade mer för att kunna göra större skillnad.

Intervjuare: Vilken typ av evenmang och utbildningar anordnar Erte och Lena du sa någon.

Lena: Jag var inne på det att vi har våra etävinkit, distanstips, såna här webbinarier som är lite ledigare och snabbare. Vi brukar ordna kanske fyra stycken på svenska och nästan en gång i månaden på finska. Sen har vi våran lukulystit, läsfest, som är en större helhet och det är en konferrens som ordnas varannat år som webbinarium digitalt och varannat år live och i år 2025 så är det då dags för att träffas live och det ska bli jätteroligt.

Karoliina: Är bokkarusellen ert evenemang eller bibliotekskanalen?

Lena: Det är ett samarbete mellan Erte och AKE biblioteken och regionförvaltningsverket och bibliotekskanalen, så där jobbar vi tillsammans.

Karoliina: Precis som tarinasaalis på finska.

Lena: Ja, precis. Mycket sånt är vi ju gärna med i också där vi kan vara en del av en större helhet.

Karoliina: Vi ordnar evenemang om litteratur och kultur och också olika föreläsningar som har att göra med samer och vi ordnar också ofta evenemang på nätet eftersom vi fungerar i hela landet, eller streamar det. Dessutom håller vi naturligtvis t.ex. lässtund och bokprat. Sen har vi gjort en nätkurs om samisk kultur för finsk bibliotekspersonal som finns i liboppi och vi har gjort en webbplats om samisk litteratur och håller också samiska läsdiplom.

Intervjuare: Vad är Ertes önskan för framtiden?

Karoliina: Det här var lätt.

Lena: Det här var svårt. Jaha, var det lätt? Jag tänkte säga att det här är svårt. Bra, du får börja då.

Karoliina: Jag börjar. Vi önskar att vi någon gång har jämlika samiska bibliotekstjänster i hela Finland.

Lena: Wow, förstås. Jag var inne lite på samma sak. Det är någonting som man kanske slås av när man jobbar riksomfattande. Jag skulle också önska ett mer jämlikt barn- och ungdomsbiblioteksarbete i hela landet. Att från vår horisont så ser vi jättestora skillnader på olika ställen i Finland, hur man satsar på barn och ungdomars läsning och barn och unga som kundgrupp. Det är liksom ganska lätt att vi bara förtrollas av dom här nya fina biblioteken på vissa ställen, där man verkligen prioriterar barn och unga och sen glömmer man bort att det absolut inte ser ut så i resten av landet. Utan det är jättestora skillander. Jag skulle också önska att vi skulle få mer jämlikhet där. Det har varit en sån där fråga när vi har hamnat i att prioritera i Seinäjokis Erte. Där har vi valt att alltid prioritera dom små biblioteken och dom som behöver mest stöd.

Vi vet ju att det finns många såna här en mans bibliotek ute i Finland, där en och samma person sköter hela biblioteksverksamheten i en kommun t.ex. Hur ska den här läskampanjen också fungera där, samtidigt som på ett stort bibliotek med en massa som kanske har en stor avdelning för barn och unga, med mycket personal o.s.v. Det är en balans där, men måste vi välja så väljer vi alltid dom som behöver mest stöd.

Intervjuare: Vilken typ av utmaningar har verksamheten?

Lena: Det här var vi kanske inne på redan, att det ekonomiska är ju det som man tänker på allra först och det är klart att vi hade kunnat göra mycket mer om vi hade mer resurser. Vi är ju det nyaste specialuppdraget och vi fick jobba ganska mycket med det i början. Det här är vårt sjätte verksamhetsår och det tog tid för oss att etablera oss. I början så trodde alla att Seinäjokis Erte är ett projekt som verkar i något år och sen avslutas det. Vi fick alltid höra det, att folk frågade hur länge det här projektet pågår och vi bara svarade att det är kontinuerligt. Vi är här nu!

[Alla skrattar]

Lena: Men nu känns det som att vi har nått fram och att bibliotekspersonal vet vilka vi är och vad vi gör. Men utmaningen är ju det där riksomfattande, alltså att vi ska fungera i hela landet på finska och svenska, det är vår utmaning.

Karoliina: Jag tycker samma. Jag diskuterade med min arbetskamrat och hon tyckte också att en av dom största utmaningarna är att vår arbetsbeskrivning är så väldigt bred, eftersom vi ansvarar ju för tre samiska språk och alla åldersgrupper i hela Finland.

Sen måste vi ju också ha ett strikt internationellt samarbete och dessutom fungerar vi som ett lokalt bibliotek och vi är bara två personer.

Men o andra sidan tycker jag att det också är det som är skönt med det här jobbet. Att det är så mångsidigt och att man får resa till Norge för en bibliotekskonferrens, men att man också får sitta på golvet och pyssla. Jag tycker att frågan är hur man hittar balans och vad man ska prioritera.

Intervjuare: Samarbetar Erte i Seinäjoki med Erte i Rovaniemi?

Lena: Vi har samarbetat kring läskampanjer för att våra läskampanjer också har blivit översatta till dom samiska språken. När vi började så gjorde vi en resa till Rovaniemi och träffade specialuppdraget där. Därför att när vi sökte vår roll så ville vi, eftersom Rovaniemis Erte hade funnits länge, så kände vi att vi ville lära oss.

Karoliina: Vi har funnits i 30 år.

Lena: Precis.

Karoliina: Eller mer än 30 år, vi är det äldsta Erte som finns.

Lena: Jag tror att det här är också så där att när tillfälle ges, att vi gärna samarbetar och att om ni i Rovaniemi också märker att det här skulle Seinäjoki kunna hjälpa till med, så hoppas jag att ni tar kontakt.

Karoliina: Det gör vi.

Lena: Bra. Vi vill ju verkligen vara till för hela landet.

Intervjuare: Är operationen annorlunda på olika språk, eftersom Erte fungerar på fem språk?

Lena: Ska jag börja eller? Det här är kanske den viktigaste frågan i dag tror jag. Det skiljer sig beroende på språk och jag brukar framhålla hur otroligt stolt jag är över att man på Seinäjokis stadsbibliotek förstår vad tvåspråkig verksamhet innebär. Alltså det handlar inte bara om att översätta saker, utan dom tvåspråkiga biblioteken i Finland, alltså dom som jobbar på finska och svenska, dom har en annan verksamhetskultur. Man har olika behov beroende på språk och den förståelsen får du inte bara av att översätta samma verksamhet till olika språk, för att det kan vara att man behöver göra det på helt olika sätt. Därför så finns det då en svenskspråkig koordinator på Erte, där man ville att det skulle vara en som har svenska som modersmål men också har förståelse för den finlandssvenska biblioteksverksamheten. Rent konkret så möter vi ju det här när vi planerar vår verksamhet. Att vi behöver inte göra samma saker på finska och svenska, för att det finns olika behov.

Ta t.ex. tillgången till lättläst litteratur som är på finska, en ganska svår nöt att knäcka för barn och ungdomar, det finns för lite lättläst litteratur på finska. Medan det på svenska finns hur mycket som helst. Då betyder det ju också att verksamheten när det gäller det, kommer att vara olika. På finlandssvenska så är vi jättesnabba på att ta influenser från Sverige och det är liksom lätt för oss att ta in verksamhet därifrån. Vi ser det rätt konkret i att vi har utbildat 17 läsledare i shared reading t.ex. för att det är jättestort på biblioteken i Sverige och det var lätt för oss att ta in det på svenska i Finland. Så det är skillnad och jag kan tänka mig att det är ännu större skillnad för er i Rovaniemi kanske.

Karoliina: Ja, det är intressant att höra. Vi fungerar ju faktiskt på fyra språk, eftersom vi har tre samiska språk som talas i Finland och av dessa tre språk kan vi bara nordsamiska. Det är jätteviktigt att vi beaktar alla tre språken om vi t.ex. producerar några material så måste dom översättas till alla tre språk. Sen är det ju att nordsamiska är det största samiska språket, som har cirka 10,000 talare och alla andra samiska språk är väldigt små, enare och skoltsamiska har båda cirka 300 talare. Det finns inte mycket litteratur på dom språken och det är också väldigt viktigt att vi har ett bra nätverk för att ens hitta översättare som kan översätta material och man måste fundera hur man främjer läsande, om det inte finns litteratur. Vi jobbar tillsammans och vi skaffar böcker från Sverige och Norge, eftersom så mycket samiska böcker, en stor del av våra samiska böcker kommer från Sverige eller Norge.

Intervjuare: Finns där mer som talar skoltsamiska eller enaresamiska kanske ingen?

Karoliina: Jag måste säga nej. Det finns mycket nordsamiska talare i Sverige och Norge, men skoltsamiska tror jag inte att det finns i Norge längre och enaresamiska har ju aldrig funnits i andra länder. Det är bara i finska områden.

Lena: Jag tänker också att för er på specialuppdraget, att förstå och att kunna kartlägga dom här behoven och hur ni kan hjälpa och hur hjälper man när det inte ens finns böcker? Som du sa med läsfrämjande. Det är nog jätteutmanande och viktigt.

Karoliina: Problemet är inte att vi inte har böcker eller att vi inte vet vad man ska läsa.

Men att litteratur inte finns och nu funderar jag också över hur vi kunde få mer litteratur på samiska. Jag måste översätta i huvudet, men jag ville säga att det finns faktiskt, i enaresamiska utges mer litteratur än på skoltsamiska. Det finns en förening för enaresamiska språk som utger väldigt mycket enaresamisk litteratur. Det finns inte så mycket människor som skriver litteratur på skoltsamiska och ingen som utgiver skoltsamisk litteratur. T.ex. år 2023 så fick vi fyra nya skoltsamiska böcker, tror jag.

Lena: Var det både för barn och unga då eller bara för barn?

Karoliina: Nej, alla skoltsamiska böcker.

Lena: Det var fyra stycken?

Karoliina: Ja, det var fyra stycken.

Lena: Ja, så väldigt olika utmaning beroende på språk.

Karoliina: Nordsamiska har vi nog några tio varje år och enaresamiska ska jag säga tio böcker, men för skoltsamiska är fyra böcker väldigt mycket.

Lena: Så då kan det ju faktiskt vara så att barnen faktiskt har på riktigt läst allt som finns.

Karoliina: Det är möjligt. Det finns inte så väldigt mycket skoltsamiska talare, men många barn får inte lära sig skoltsamiska i skolan. Dom har ingen möjlighet och det kan vara att dom kan tala samiska men läser inte.

Intervjuare: Så vi kan säga att det är säkert annorlunda på lika språk. Också på svenska eftersom finlandssvenska är olika än rikssvenska.

Lena: Jo visst också det, absolut.

Intervjuare: Hur många finlandssvenska böcker kommer i år?

Lena: Alltså barn- och ungdoms eller?

Karoliina: Ja.

Lena: Skulle vi inte ha Sverige och deras utgivning så skulle vi ju också ha stora problem. För att t.ex. den finlandssvenska ungdomsromanen, det rör ju sig om ett par per år, det kommer inte mycket. Men eftersom vi har Sverige med alla deras förlag och utgivning så har vi ju inte dom här problemet, utan tvärt om, det blir svårt att välja för att det finns så mycket. Det är klart att vi på biblioteken gärna lyfter dom finlandssvenska barn- och ungdomslitteraturen för att den har väldigt hög kvalitet. Man vill gärna göra reklam för den, eftersom den är faktiskt väldigt god på det sättet. Man har inte möjlighet att bara jobba med finlandssvensk barn- och ungdomslitteratur för att det är nog för lite böcker helt enkelt.

Intervjuare: Tusen tack, Lena och Karoliina, det här var jättetrevligt och nu vet vi alla vad Erte är.

Lena: Tack.

Karoliina: Tack.

Du kan lyssna avsnitt här https://open.spotify.com/show/6uA8MjJloMa8UzP42begbZ

Äänitteen kesto: 34 min

Litterointimerkinnät

Haastattelija:	Haastattelija
Vastaaja 1:	Terhi Turkia
Vastaaja 2:	Ilona Heinonen
Vastaaja 3: Vastaaja 4:	Kalle Lehtinen Juliaana Grahn
sa-	sana jää kesken
(sana)	epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja
(-)	sana, josta ei ole saatu selvää
(–)	useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää
[ääni]	litteroijan kommentti tai muu kuin puheen ääni
, . ? :-	kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa

[musiikkia]

Haastattelija: Tervetuloa AKEpampas Pinnalla –podcastin pariin. Tänään on aiheena Tampereen alueellisen kehittämistehtävän eli Akepiken julkaisutoiminta ja niitä käsitteleviä aiheita. Tervetuloa myös podcastin osallistujat. Voisitteko lyhyesti esitellä itsenne ja mitä teette työksenne.

Terhi Turkia: Joo, no mä voin vaikka alottaa. Mä oon siis Terhi Turkia ja työskentelen Tampereen kaupunginkirjastolla tällä hetkellä koordinaattorina. Vastuualueena mulla on mediakasvatus. Aikasemmin oon työskennellyt mediasihteerinä täällä Tampereen kaupunginkirjastolla ja silloinki ku tulin Akelle tätä julkaisua tekemään, niin olin siellä mediasihteeritaustalla.

Ilona Heinonen: Mä olen Heinosen Ilona, mä olen musiikkikirjastonhoitaja täällä Tampereen kaupunginkirjastossa. Työskentelen pääkirjastossa enimmäkseen ja olin kirjoittamassa musiikkikirjastotyön opasta tossa kolmisen vuotta sitten.

Kalle Lehtinen: Kalle Lehtinen, mediasihteerinä nykyään Tampereen kaupunginkirjastolla Sampolan kirjastossa. Mulla on semmonen koko kirjastonlaajuinen vastuu, eli mä oon harrastustila- ja laitevastaavana, kun meillä on näitä harrastushuoneita ympäri kirjastoa. Mä olin kirjoittamassa ja toimittamassa Kivaa että on kirjastoja -julkasua, joka on tämmöinen vaikuttamisopas, joka julkaistiin muistaakseni 23 alkuvuodesta.

Juliaana Grahn: Ja mä oon kehittämiskirjaston koordinaattori Juli, lyhyesti, mutta Juliaana Grahn. Eli tässä Tampereen eli Pirkanmaan ja Keski-Suomen yleisten kirjastojen alueellisessa kehittämistehtävässä koordinoin tätä muun muassa julkaisutoimintaa. Mä itte ku mä hyppäsin tähän Ake-työhön mukaan, niin mä käytännössä perehdyin kirjastotyöhän tuon aspa-hankkeen kautta tuotetun aspa-oppaan ja sitten lasten ja nuorten kirjastotyöhön lanuoppaan ja sitten oikeestaan ton digioppaankin kautta. Et sitten Ake-työssä mä oon ollu mukana sitten toimittamassa tuota musiikkiopasta ja vaikuttamisopasta ja sitten tarjoamassa henkistä tukee myös pelioppaalle ja demokratiatyön käsikirjalle, jossa Ake toimi ei julkaisujen tuottajana vaan enemmänkin jakelukanavan tarjoajana.

Haastattelija: Akepike on julkaissut vuosittain näitä kirjasia. Miten te päädyitte tämmöseen julkaisutoimintaan?

Juliaana Grahn: Tosi hyvä kysymys. Nyt kun mä mietin tätä kyssäriä ni olis pitäny kaivaa esiin hirvee määrä erilaisia presiksiä. Mut vastaus on oikeestaan se, että piti saada yksiin kansiin tiivistettyä se, mitä oltiin saatu aikaseks. Eli tää alko vuonna 2018 Asiakaspalvelu Pike-kirjastoissa -nimisestä kirjasta. Et se oikeestaan käsitteli tätä, et minkälaista kirjastojen asiakastyö on. Siinä tuotettiin hyvin paljon ihan tutkimuspohjasta tietoo ja sit sitä kautta piti saada kootuksi tieto, jotta sitä voidaan sitten hyödyntää ja kertoo muillekin, miten cooleja kirjastoihmiset oikeasti on. Ja että miten tää kirjastotyö on muuttumassa, kun kirjastolaki, uusi sellanen tuli voimaan ja alueelliset kehittämistehtävät tuli voimaan ja asiakkailla on kuitenkin hyvin paljon muuttuvia odotuksia. Niin käytännössä tuo on ollu kätevä formaatti viedä sitä oppimista myös jatkossa sitten uusille kirjastotyöhön hakeutuville ihmisille, mutta sitten myös laajentaa sitä ymmärrystä, mikä kokeneemmilla kirjastotyöntekijöillä ehkä on jo kertyny vuosien saatossa. Pystyä tarkastelemaan sitä, että miten tää asia on muuttumassa ja että mihinkä työyhteisöt on oikeasti menossa eri kirjastoalan substansseihin liittyen.

Haastattelija: Millä te kirjastotyössä lähestytte näitä aiheita, kun teille tulee? Tuleeko teille näitä ideoita kentältä vai ootteko itse jotain erikoisosaamista, niin sitä kautta saaneet idean näihin?

Terhi Turkia: Mä voisin tosta digioppaan osuudesta puhuu sen verran, että sillon 2019, 2020:hän oli nää valtakunnalliset kirjastojen digihankkeet. Ja mä olin siinä sitten Akessa sen hankkeen koordinaattorina. Sen jälkeen sitten, koska sen vuoden teema oli täällä Akepikessä tämä digiosaaminen ja oli digiajokortti, jota henkilöstö suoritti, ja sitä vietiin sitte vähän laajemmalle alueelle. Kehittämiskirjaston alueella sinä digihankkeessa, joka kohdistu pieniin kirjastoihin, niin sit sen jatkona tehtiin tää Digiä koneeseen, mediaosaamisen huoltokirja. Ja koska mä olin ollu siinä hankkeessa koordinaattorina, niin sitten se oli jotenkin luontevaa varmaan että mä sit myöskin kokosin sen Digiä koneeseen -oppaan. Ja siellä tosiaan oli taustalla siinä hankkeessa kerätyt kokemukset ja asiat ja sitten myöskin henkilöstön ääni, mitä siinä hankkeessa oli kerätty. Oli tehty henkilöstölle aika laaja kysely näistä digiasioista kirjastossa ja sitte tietenki se oma kokemus, pitkä tausta siellä digituen ja mediasivistyksen parissa Tampereen kaupunginkirjastolla. Niin tällänen koonti oikeastaan oli siinä ideana. Ajatuksena oli, että siihen digioppaaseen otetaan konkreettisia asioita, konkreettisia ehdotuksia, millä tavalla kirjastoissa työskentelevät ihmiset voi kehittää sitä osaamista tämän aihepiirin suhteen siellä omassa työyhteisössä tai millä tavalla he voi tarjota niitä tähän mediasivistykseen tai digiin liittyviä asioita asiakkaille. Niin sit siitä tuli vähän semmonen tehtäväkirja. Eli sinne tuli pieniä tehtäviä, mitä voi sit ottaa tehtäväksi siellä omassa työyhteisössä vaikka. Tämmöset ideat oli siellä taustalla, ja asiat.

Juliaana Grahn: Ja ehkä vielä tämmönen eräs pandemia tuli siihen sitten kans aika lailla, niin se oli tällanen sattumaako digiloikka, mediahuoltokirja teki itsensä tarpeelliseksi.

Terhi Turkia: Kyllä, sehän tapahtui siis yleisten kirjastojen digihankkeen hankekauden aikana. Että tosiaan tuli korona ja sitten kaikki kirjastot suljettiin ja kaikki toiminta loppui ja sitten hetken päästä se siirty tosi voimakkaasti, esimerkiks meidän työn tekeminen siirty verkkoympäristöihin. Ja myöskin kaikki, mitä asiakkaille tarjottiin, siirty sitten etään ja verkkoperusteiseksi. Ja sitte se, et oli se digihanke siinä samaan aikaan ja sit kerättiin niitä kokemuksia, niin sehän oli valtavan buusti tälle koko aiheelle. Jos miettii vuotta 2019 ja sitte siit on vaan viisi vuotta nyt aikaa, niin ihan hirvee murros työn tekemisen tavoissa on tapahtunut sen koronapandemian ja sen digiloikan, minkä se aiheutti, niin johdosta.

Haastattelija: Eli ilman koronaa periaatteessa kirjan sisältö vois olla vähän erilainen et ois vähän vähemmän kokemusperäistä. Mielenkiintonen just tässä Digiä koneeseen –kirjassa ni huomaan, täällä on tämmönen Kielitaidottomana uudessa maailmassa. Niin justiinsa tämä, että vanhukset saattaa olla hyvinkin kielitaidottomia, kun tullaan digimaailmaan. Tiedetään kyllä, mistä on kyse, mutta sitten ei osata käyttää. Tämä on hyvä opas henkilökuntaa ymmärtämään tää.

Terhi Turkia: Joo. Digitalisaatiohan läpileikkaa koko siis yhteiskunnan ja meidän kaikkien elämään ja meidän työelämän myöskin niinku sen koronapandemian digiloikan jälkeen etenki. Kaikki asiat, mitä me tehdään, niin liittyy nykyään melkein jollain tavalla siihen digiin. Tai niitä tehdään semmosilla alustoilla tai sellaisissa ympäristöissä. Ja sit se, että yhteiskunnassa on mun mielestä näkyvillä valtava kuilu sellasten ihmisten, jotka osaa ja hallitsee vaikka älylaitteiden käyttöä ja sitä kieltä, niitä merkkejä ja niitä merkityksiä, jota käytetään tuolla digimaailmassa, esimerkiks tietää, että kirjekuoren kuva tarkoittaa sähköpostia todennäkösesti, ja sitten sellasten ihmisten, jotka ei hallitse sitä, vaikka niitä mekaanisia taitoja käyttää asioita, ei sitä kieltä, ei niitä merkityksiä pysty tulkitsemaan tai ei oo niin paljon kokemusta niistä et pystyis niitä tulkitsee. Ja sitten ehkä se ymmärrys myös et mitä tarkottaa, et joku on netissä ja joku on omalla laitteella, vaikka tämmöset asiat. Niin tällästen ihmisten välillä on tosi syvä kuilu meidän yhteiskunnassa tällä hetkellä. Ja se on jotenkin tän koko oppaankin ajatus, että kirjastojen tulis olla rakentamassa semmosta siltaa sen kuilun yli.

[musiikkia]

Juliaana Grahn: Mä täydennän tähän väliin nyt kun mä huomasin, että tämä opas ja siis nää kaikki meidän julkaisusarjan osat löytyy siis tuolta osoitteesta akepike.fi löytyy sekä painettuna julkaisuina, niitä saatetaan edelleen löytää täältä meiltä ja niitä saa sitten tilattua omaan kirjastoon, jos on yhteydessä meihin. Me ollaan näitä toimitettu myös kirjastoalan oppilaitoksiin tuonne Seinäjoen ammattikorkeelle ja jonkun verran ihan tuonne Turun ammattikorkeeseenkin. Ja on tiedossa, että ainakin tuolla Tampereen yliopistossa on näitä jonkun verran vinkattu kurssimateriaalina myös. Mutta että Terhi käytti tätä myös oivallisena kahvikuppitelineellä elikkäs lasinalusena. Eli tämä sopii myös tällaseen ihan käytännön kädet kahvissa/savessa –työskentelyyn. Mutta mitäs muuta, onko Ilona seuraavaa kertoo, mennäänkö kronologisesti, onko se helpointa?

Ilona Heinonen: Hiukan erilaisist lähtökohdista, et siin ei ollu ollu tämmöstä hanketta alla, mutta se ehkä lähti semmosesta tarpeesta et musiikkikirjastotyö on kuitenkin muutoksessa ja musiikkiformaatit on muutoksessa. Niin ehkä siitä lähtökohdasta sitten katsottiin, et on tarvetta tarkastella sitä, että mitä on se tulevaisuuden musiikkikirjastotyö. Eli minkälaisii osaamisvaatimuksia on henkilökunnalle tulevaisuudessa musiikkikirjastotyön näkökulmasta. Siinähän sitten Akepike ja Akepampas järjesti 2021 koulutuspäivän henkilöstölle. Siellä mietittiin sitten näitä teemoja ja just musiikkikirjastotyötä. Saatiin siitä samalla sit semmonen sisällysluetteloluonnos tehtyä työpajatyöskentelyllä tätä kirjaa varten. Ja siitä tavallaan potkaistiin käyntiin sitten tämä kirjan tekeminenkin. Siinäkin oli työryhmä koottu sitten kirjoittamisen tueksi tästä Akepike- ja Akepampas-alueilta. Sieltä tuli koko ajan hirveen hyvää syötettä niistä teemoista, mitä kirjassa pitäis käsitellä. Tässäkin tehtiin kysely alueen kirjastoille just musiikkikirjastotyön ongelmakohdista ja sitten toisaalta onnistumisista. Siitä saatiin myös tosi hyvää materiaalia kirjaa varten, et löydettiin niitä asioita, mitkä kaipaa eniten ohjeistusta ja koulutusta. Ja toisaalta saatiin sitte hyviä käytäntöjä jakoon myöskin tuolla kirjassa. Et tää musiikkikirjastotyön opas on myöskin, samoin kuin digityön opas, hyvin käytännönläheinen ja ajatus oli, että on tosi paljon käytännön ideoita, mitä voi kokeilla ja toteuttaa ja hyviä käytetään, mitä on jossain saatu onnistumaan. Että ei olla millään teoreettisella tasolla.

Haastattelija: Kyllä. Ja ku tätä on selannu läpitte, niin huomaa että tää on koottu just sillä tavalla että tämä ei välttämättä sovi pelkästään isoille kirjastoille, vaan tämä sopii myös kaikenkokoisille kirjastoille. Että tästä saa vinkkejä ja opastusta vähän niinku kaikkeen kirjastotyöhön, mikä liittyy jollain tavalla musiikkiin. Että ei tartte välttämättä olla isot resurssit, kun pystyy pienellä vaivalla saamaan hyvää jälkeä aikaiseksi. Et siihen tää on, oon huomannu et on tosi hyvä tämä Ääniä tulevaisuudesta.

Juliaana Grahn: Pakohuonepelin mainitsen tässä yhteydessä, et tehtiin myös, Vaasan Akepampas innosti meitä ottaan tähän mukaan tämmösen Linda Mannila, peleistä yms. projekteista tuttu henkilö koostaan tällasen musiikkiaiheisen pakohuoneen, Kirjastolainen vailla menneisyyttä. Se on både på finska och på svenska också, joten otettiin tää kakskielisyys sit mukaan myös.

Ilona Heinonen: Joo ja tämä opaskin on ruotsiks käännetty.

Juliaana Grahn: Kyllä. Mites Kalle, mites meillä meni vaikuttamisoppaan kanssa?

Kalle Lehtinen: Joo, no mä en ihan varma oo näistä taustoista tän vaikuttamisoppaan suhteen siis sinänsä, mut meillähän oli siis projekti sillon, jota me ainakin kutsuttiin, en tiedä oliks se virallinen, mutta mikä oli Pienten Pikekirjastojen puolella –projekti. Se oli sillon 22 vuonna toukokuulta vuoden loppuun. Sinä aikana sitte kirjotin/toimitin tän Kiva, että on kirjastoja –vaikuttamisoppaan. No mulla ainakin oli tähän myös henkilökohtaista erityisosaamista, kun tässä kysyttiin sitä. Eli kun mulla ei oo kirjastoalan koulutusta edelleenkään ja mä oon tullu ikään ku kirjaston ulkopuolelta, niin mä oon ollu aika monessa julkishallinnon tasolla, et mä oon ollu ulkoministeriössä ja sit mä oon ollu liikennevirastolla ja sit mä oon ollu kunnalla erilaisissa projekteissa ja kaikkeen on liittyny aina viestintää ja osaan on sitten liittyny ihan tämmöstä vois sanoo vaikuttavuutta. Joko sitä vaikuttavuutta on mitattu tai sitte on vaan pyritty vaikuttamaan tai tekeen vaikuttavaa viestintää. Esimerkiks mä oon ollu Tampereen ratikkaprojektia valmistelemassa ja siellä paljon materiaaleja sitten tuottanu ja muitakin hommia. Eli tää tuntu hyvin luontevalta mulle hakee tähän projektisuunnittelijan tehtävään silloin ja tuntuu edelleen luontevalta, että olen kirjoittanut vaikuttamisoppaan kirjastoille. Ajattelisin näin, et se, et mä tulin vähän niinku ulkopuolelta kattoon tätä, niin oli ainoastaan hyvä asia mun tapauksessa. Että se oli tosi mielenkiintosta, siinä oppi samalla ite ja sitten ehkä osas kysyä niitä kysymyksiä. Ihan napakka paketti tästä tuli, vaikka tässä nyt semmonen 100 sivua on, mutta kuitenkin täs ei sillai tyhjäkäyntiä oo tässä oppaassa. Tässä on tosiaan paljon keissejä et tääkään ei oo millään tasolla oikeestaan teoreettista, et ihan käytäntöö ja sitä, kuinka kirjastot vois vaikuttaa tosiaan päätöksentekoon. Taloushan tässä kaikessa on takana ja ne paineet, mitä sieltä tulee, että se resurssien tietynlainen haaliminen ja näin. Toki tässä oli myös tarkotuksena vähän kuvailla sitä, että mitä se kirjastotyö on oikeasti tuolla varsinkin pienissä kirjastoissa, kun kirjastonhoitaja saattaa, ensinnäkin se on usein jaettu pesti eli se voi olla kulttuurijohtaja ja jotain muutakin vielä se, jonkinnäköinen sivistysjohtaja, ja sit samalla kuitenkin tehtävät saattaa olla hyvin hyvinkin monipuoliset ja laajat. Että pitää joissain kirjastoissa jopa siivota ja pitää kiinteistöstä huolta samalla kun sitten vinkataan lapsille kirjallisuutta ja tehään kasvatusta ja ollaan tiskissä palvelemassa asiakkaita ja tehdään sitä aineistotyötä ja kaikkea muuta. Elikkä haluttiin tässä myös avata sitä et mitä se kirjastoarki on. Tää on aika iso ja laaja aihe, mutta kyllä vaikuttamisopasta kannattaa mun mielestä lukee, jos haluaa syventää vähän sitä omaa näkökulmaa siihen, miten vois mahdollisesti sitten viestiä ja kertoa ulospäin kirjastotyöstä niille oman kunnan päättäjille.

Haastattelija: Joo et semmonen iso tietopaketti koko kirjastoalan laajalta skaalalta tai mitä kaikkea se sisältää. Sitte oikeastaan tämmönen varmaan, mikä koskee varmaan kaikkia kirjastotyöntekijöitä, ni on tämä asiakaspalvelu, elikkä aspa-työ. Ja sit täs tulee mukana tämmöinen aspa-ajokortti, joka tässä jo mainittiin, tai tehtävävihko siihen, niin onko tästä mitä teillä kerrottavaa tästä?

Juliaana Grahn: Eli siis aspa-hanke itse asiassa alotti tän koko touhun. Eli tämä Uusin askelin kohtaamisiin eli asiakaspalvelu Pike-kirjastoissa on tän julkasun kaanonin numero yksi osa. Eli käytännössä kehittämiskirjastotoiminta tällai lyhyesti sanottuna tiivisty siihen asiakkaan kohtaamiseen. Siihen, et mitä se tarkottaa kirjastotyön kannalta, et kaikki konkretisoituu oikeestaan kirjaston asiakaspalvelussa. Et se on lyhyesti tän aspa-hankkeen ja tän Asiakaspalvelu Pike-kirjastoissa –nimisen julkasun tausta.  Siinä oikeestaan lähettiin määrittämään myös jonkunlaista suuntaa tälle, että mikä tää tuleva julkaisusarja on. Silloin me ei vielä tiedetty, että se on julkaisusarja. Mä en ollut ees mukana tällön, mut silti mä puhun tässä me-muodossa, et tää on tällasta. Mut et silloin todettiin, että se asiakkaan kohtaaminen kuitenkin jotenkin liittyy jokaisen kirjastolaisen työnkuvaan. Et meillä ton asiakaspalvelun ajokortin ensimmäinen suorittaja itse asiassa työskenteli luetteloinnissa ja kuvailussa. Hänellä ei ollu siis mitään asiakaspalvelukontaktia. Mutta tää mun mielestäni ilmentää sitä, että jotain asiakasyhdyspintaa liittyy jokaseen kirjaston työnkuvaan. Et siitä tää lähti. Ja sit asiakaspalvelun ajokortti, puhuit aspa-vihosta, niin se oli tehtäväkirjan ominaisuudessa vuonna 21 alkanut, 22 jatkunut ja 23 sitten päättynyt projekti tästä asiakaspalvelun ajokortista. Terhi mainitti tuon digiajokortin tuossa aiemmin, niin tällaisen ajokorttimaisen perusopintopaketin, peruspaketin hengessä tehtiin asiakaspalvelujäsennys. Mut nyt me ollaan luopuneet siitäkin. Tilalle on tullut asiakkaan kohtaamiseen liittyvä, asiakastyöhön liittyvä jatkuva koulutustarjotin. Ja oikeestaan sitä kautta voi olla, että tuosta ideavihostakin sitten ennen pitkää luovutaan tuolla verkkosivuilla. Että se tuo siis vaan ideoita työhön, mutta jokainen pystyy ite kuitenkin omaan työhönsä muotoilemaan sen, että mikä osa on hänelle olennaista ja mikä ei. Me ei Ake-työssä millään näillä julkaisuilla haluta ilmaista, et asia on just niinku näissä 100-sivuisissa oppaissa kerrotaan, vaan et se on meidän alueen näkemys, yhteenveto, koonti näistä asioista, joka ohjaa myös jonkinlaiseen jatkopohdintaan et mitä asiat voisi olla.

[musiikkia]

Terhi Turkia: Ja mä ainakin ajattelen tästä koko julkaisusarjasta sillä tavalla, ja etenkin tosta digi, mikä nyt oli se mun osuus, niin että se on ennemminki ehdotuksia.

Ilona Heinonen: Inspiraatiota.

Terhi Turkia: Inspiraatiota, ehdotuksia ja semmosia konkreettisia asioita, mitä sieltä sit varmasti jokainen, joka yleisessä kirjastossa työskentelee, niin voi saada näistä julkaisusarjan, jos niitä silmäilee ja lukee, niin voi saada jotain uusia juttuja, mitkä on semmosia konkreettisia ehdotuksia, ehkä ideoita just et mitä vois tehdä, mitä vois kokeilla. Ja on tosiaan mielestäni huomioitu tosi hyvin myös ne pienemmät kirjastot näissä, et ne ei oo pelkästään sillä lailla ne ehdotukset että no, jos teillä on 100 henkilökuntaa niin sitten pystytte tekeen tän. Vaan on myös semmosta kaikille kirjastoille sopivan kokosta asiaa.

Juliaana Grahn: Kyllä. Eli jonkunlainen tutkimuksellinen näkökulma on lyhyesti sanottuna oikeestaan liittynyt jokaseen näihin julkaisuihin. Jonkun kysymyksen ympärille kaikki näistä julkaisuista on rakentunu. Ja sit oikeestaan vielä kaiken taustalla näissä on tää uusi kirjastolaki. Meillä jokaisen näitten julkasujen kuvituksesta on vastuussa sarjakuvataiteilija Emmi Nieminen. Hän onnistu esimerkiks todella kiitettävästi, kunnioitettavasti ja ihailtavasti kuvittamaan siis meidän uuden kirjastolain. Mä puhun edelleen uudesta kirjastolaista, koska monen työntekijän näkökulmasta se on edelleen uus kirjastolaki. Edellinen kirjastolaki on tehty useita kymmeniä vuosia sitten ja tää uus on vain vähän alle 10 vuotta sitten. Mutta Emmi Nieminen tiivisti yleisen kirjaston tehtäviä ja tavotteita yhden aukeaman kokoiseen kuvitukseen. Tää kuvitus ja sitte tää asiakaslähtöinen toiminta kirjastoissa on tällaset jopa pyhät mantrat oikeestaan näitten jokaisten oppaitten alkusivuilla. Eli ensin avataan se, että mikä on yleisen kirjaston tehtävä. Sitten muistutetaan siitä, et asiakas on kuitenkin se, jota varten nää kaikki tehdään ja asiakas itse tietää tarpeensa. Ja jos ei tiedä, niin asiakasta pystyy tukemaan niitten tarpeitten sanottamisessa itse. Tää on näitten kaikkien taustalla vielä.

Terhi Turkia: Niin, siis Emmi on noi kannet ja sitte just tän sarjakuvan, mutta ei kaikkee kuvitusta tehny.

Juliaana Grahn: Ei, siellä on muitakin ihmisiä vastuussa sitten. Meillä on ollu upeita yhteistyökumppaneitaan tuolla painotalossa, saako mainostaa, painotalo Granossa ja sitten on ollut paikallisia osaajia jopa kirjastoista itestään. Jos on tiedetty että nyt on hyvä tyyppi, joka osaa myös piirtää, niin ilman muuta nää osaamiset kuuluu myös modernin kirjasto-osaamisen nostamiseen ylös. Et nähdään meidän kaikkien vahvuudet myös työntekijöinä ja ilman muuta me otetaan ne käyttöön, jos ne auttaa.

Haastattelija: Joo. Ja näistä kun kun katsoo, niin näissä on selvästi punasena lankana tää asiakaspalvelulähtöisyys. Että kaikki nää tähtää sit kuitenkin asiakaspalveluun tai sen tekemiseen nämä oppaat.

Juliaana Grahn: Ja ennen kaikkea vielä asiakkaan kohtaamiseen, se on vielä tärkeämpi. Et ehkä just se palvelu, et mitä se tarkottaa, niin siis kuntahan tuottaa kirjastopalvelut, mutta mitä yksittäinen ihminen tekee. Toivottavasti vähintään sanoo moro asiakkaalle. Mutta onko se moro, onko se asiakaspalvelua vai onko se vaan riittävä asiakaskohtaaminen osalle asiakkaasta, niin tää on ehkä tällanen, mihin me ollaan nyt viime vuosina siirrytty siitä asiakaspalvelu-sanasta. Tuolla sosiaali- ja terveyspuolella puhutaan asiakastyöstä, niin ehkä siihen suuntaan nyt toivotaan, että huomioidaan ihminen ihmisenä, jolloin ehkä se asiakaspalvelu ohjaa sanana johonkin muuhun kuin ihmisen kohtaamiseen ihmisenä.

Kalle Lehtinen: Mä komppaisin näitä edellisiä tässä kans, että nää on inspiraatioks tää vaikuttamisopas myös. Tästä vois vielä sen verran mainita, että tässähän oli Oulun Ake myös mukana ja me pyydystettiin tähän silloin tähän oppaaseen ihmisiltä tämmösiä Mitä kirjasto merkitsee, tämmöseen kysymykseen vastauksia. Eli tääl on sitten pienistä kirjastoista etenkin kerätty ihmisiltä kirjeitä, asiakkailta, et mitä se kirjasto merkitsee. Niin siinäkin yritettiin tuoda sitä asiakasta esille tässä vaikuttamisoppaassa.

Juliaana Grahn: Kyllä, siis erittäin hyvä täydennys. Ja just tää yhteistyö Ake-kirjastojen, kehittämiskirjastojen välillä. Musiikkioppaassa Ake Vaasa Akepampasin ja sitten vaikuttamisoppaassa Ake Oulun kanssa. Ne ilmentää myös tätä ihan lakisääteistä kehittämistehtävien välistä yhteistyötä, et me pystytään tekemään asioita myös yhdessä kun me tiedetään, et meijän alueet ei lopulta oo niin erilaisia, etteikö jotain teemaa todennäkösesti käsiteltäs useammassa alueessa samaan aikaan. Niin ilman muuta tällainen yhteistyö on myös resurssien järkevää hyödyntämistä yhdessä. Vaikuttamisoppaaseen liittyy myös spinoffina tällaiset vaikuttamiskortit, jotka tuotettiin esihenkilöille sitä tarkoitusta varten, et he pystyy sitten näitä samoja keskusteluja käymään myös kuntapäättäjien, viranhaltijoitten politiikassa ja hallinnollisia töitä kunnissa tekevien kanssa.

Haastattelija: Minkälaista palautetta te ootte saanu näistä, tai reaktiota, näistä julkaisuista? Onko tullu suoraa palautetta vai ootteko jotain kyselyjä esimerkiksi tehneet?

Ilona Heinonen: Toki ihan kiitosta on varmasti tullu kaikille meille tekijöille kollegoilta ja työyhteisöltä ja toki me ollaan yritetty kertoo näistä eri alan julkaisuissa ja tapahtumissa, jos vaan on ollu mahdollisuus sellaseen. Mutta mä en tiiä, Juliaana, onko sulle tullu sitten jotenkin virallisemmin vielä jostain jotain palautetta?

Juliaana Grahn: Nii, että avoimeks nää on tehty. Meillä hyvin vähän on tullu sellasta palautetta, että nää ei olis jotenkin ookoo. Et ehkä se on vähän samalla et tää on osittain myös kirja muiden joukossa, voiko näin sanoa. Et ne lukee jotka lukee ja ne jotka ei lue, niin ne ei sitten lue. Et ei oo sellasta kielteistä palautetta oikeestaan välittyny. Myös tää julkaisu prosessina on haluttu ottaa osaksi tätä meidän osaamisen kehittämistä. Et meidän julkaisutilaisuuksiin näistä jokaisesta kirjasta erikseen ei myöskään oo hirveästi liittynyt mitään sellasta kielteistä, että tää ei jotenkin koettas liittyvän työhön. Et, siis kieltävää palautetta ei ole tullut.

Ilona Heinonen: Ja hausta huomata, että vaikka tää muukin musiikkikirjastotyön opas on kuitenkin vähän kapean sektorin opas ehkä, mikä ei suoranaisesti kai, toki osaltaan kaikkia koskettaa, mutta vähän tämmönen erityisalan juttu, ni kuitenkin vaikka tämä nyt on jo muutamia vuosia vanha, niin edelleen saattaa tulla just sellasia et joku onkin, vaikka opiskelija käyttänyt tätä jossain. Uskon, et näil kaikilla oppilailla on pidemmäksikin ajaksi kyllä käyttöä, että niihin on kuitenkin koottu aika hyvin näitä kirjastoalan keskeisiä juttuja, niin uskon, että niistä on hyötyä pidemmälläkin aikajänteellä.

Terhi Turkia: Itselleni on lähinnä tullu just noilta ihmisiltä, ketkä tulee oppilaitoksista vaikkapa harjotteluun tänne Tampereen kaupunginkirjastoon, ni heiltä, että jaa että okei, et sä oot se, joka ton on tehny, et he on koulussa tutustunu häihin julkasuihin.

Itse mä ajattelen, et näillä voi olla just sinne opintoihin semmonen merkitys, et ne tuo ehkä sellasta konkretiaa siitä yleisen kirjaston työstä. Sillai mä oon ainaki ymmärtäny niiltä, kenen kanssa mä oon näistä keskustellu. Et sielt on ehkä löydetty semmosia asioita et ahaa, okei, että käytännössä se asia on näin. Kun se opinnoissa on tuotu esille jollain lailla ni sit ehkä saa semmosta näkökulmaa niiden kautta.

Haastattelija: Onko teillä muuta lisättävää näihin keskusteluun vielä?

Juliaana Grahn: Niin, ehkä toi palauteasia on sellainen, että kun täs Ake-kehyksessä jos miettii kirjastohenkilöstöö, joka on jo työelämässä, niin silloin tää tällainen palaute ei oo välttämättä vertailukelpoinen tavallaan mittana, et minkälaista palautetta me saadaan siitä, että meillä on ollu työryhmä, joka on projektina koostanu yksiin kansiin jonkun kirjastosubstanssin olennaiset asiat ja pohtinu sitä. Niin mä en tiedä et voiko sitä sillä lailla aatella, et minkälaista palautetta siitä tulee. Kiitoksia todennäkösesti, joo. Et se on hankala. Mut sit ku taas uusiin ihmisiin, uusiin, jotka tulee alalle, ja mehän lykätään siis täällä Tampereen kaupunginkirjastossa informaatiotutkimuksen harjoittelijoille käteen nää julkasut perehdytyksenä että täs ois tämmöset, pam. Voitte kuvitella tämän äänen, kun ne tulee pöytään. Heidän kauttaan se on ehkä nimenomaan sitä uuden tiedon avaamista et ai tää menee näin, et se on niin kiintee osa sitä perehdytystä. Et me ei myöskään pyydetä tästä palautetta samalla lailla kun mistä tahansa koulutuksista. Tai miten esimerkiks perehdytyksestä saattaa esihenkilö pyytää palautetta et miten tää on onnistunu. Että kun tää on ehkä tehty eri tarkoitukseen, mut kuitenki liittyen tähän samaan. Et se palaute on pikemminkin ollu sitä että voisko näitä saada painettuna meille, me tarvittas tämä. Tai sitten se, että sitä ei kuitenkaan pidä ottaa semmosena yhtenä raamattuna et silloin kun se löytyy hyllystä, niin se jotenkin tarjois ratkaisun asiaan, joka on siellä omassa yksikössä pohdittavana. Et se on hankala. Mut et ehkä se enemmän on sitä, että me saadaan jatkuvasti ideoita siitä et mikä olis seuraava julkaisu.

Kalle Lehtinen: Mä vielä tähän voisin sanoa, että tietysti ku on toimittanu ja kirjottanu tommosen oppaan vaikuttamiseen liittyen, ni totta kai sitä tulee ite tarkasteltua koko ajan siitä vaikuttamisen näkökulmasta asioita. No en tiedä,  se voi olla rasittavaakin, mut aika usein tulee mainittua että hei, tästäkin asiasta löytyis vaikuttamisoppaasta juttua et jos haluutte tietää. Et jos jonkun asian kanssa painitaan ja haluttais et se sais enemmän jalansijaa tai olis jotain resursseja. Että kun loppujen lopuks kuitenkin koko ajanhan me tarvitaan sitä vaikuttavuutta ja koko ajan meijän täytyis osata kertoo, mitä me tehdään. Että ihmiset, päättäjät, asiakkaat, jopa kollegat ni ei ne voi tajuta, mitä me tehdään, jos ei me sitä kerrota. Niin tavallaan se on semmonen työkalu itelle. Tietysti miten sen sais sillain, että kaikki kirjastolaiset lukis sen, niin se onkin sitten aika paljon vaikeampi kysymys.

Haastattelija: Onko teillä vielä joku viimeinen tervehdys kuulijoille tässä sanottavana?

Terhi Turkia: No viimeinen tervehdys sellainen, että lukekaa ne julkaisut [naurahtaa], tutustukaa niihin siinä omassa työkontekstissa sen verran, mitä tarvitsette ja mitä saatte siihen aikaa käyttää tai käytettyä. Niin itse ainakin ajattelen, että noista jokaisesta saa ihminen, joka työskentelee yleisessä kirjastossa, niin aivan varmasti asioita. Että kyllä mä suosittelen lämpimästi kaikkia näitä.

Ilona Heinonen: Kaikki ovat varmasti semmosia, että ei niitä myöskään ole pakko lukea kannesta kanteen, vaan voi vaan avata sen jostain kohtaa ja kattoo, mitä tässä on. Tai kattoo sisällysluettelosta et toi kohta kiinnostais mua nyt ja selata sitä kohtaa. Ja varmasti silläkin tavalla saa sieltä ideoita ja vinkkejä.

Terhi Turkia: Kyllä, just näin.

Haastattelija: Joo, mutta kiitos tästä mielenkiintoisesta keskustelusta ja ajastanne tän podcastin jaksolle. Kiitos.

Vastaajat: Kiitos!

[musiikki]

Saima i Kurikka 

I Kurikka togs den splitternya multiservicebussen Saima i bruk sommaren 2022. Vi fick bussen i juni och rutten kördes för första gången under sommarsemestrarna i augusti. Saima ersatte två gamla bokbussar, Präntti och Puukstaavi, och trafikerar i hela Kurikka. I synnerhet Puukstaavi hade nått slutet av sin livslängd, så en ny buss var verkligen efterlängtad. Såväl personalen som kunderna har varit väldigt nöjda med Saima, som besöks i genomsnitt 20 000 gånger årligen. Det årliga antalet lån är ungefär 50 000. 

Bussen har byggts på ett busschassi från Scania. Eftersom bussen var avsedd att bli en multiservicebuss var ett allmänt krav vid upphandlingen att utrymmena är modifierbara och kan användas för olika ändamål. Detta möjliggjordes med hjälp av vändbara eller löstagbara hyll- och vagnlösningar. Användningsmöjligheterna ökar också av att planlösningen är rymlig och att bussen är utrustad med bland annat en filmduk och en videoprojektor. Förarhytten är ljudisolerad och kan vid behov användas för kundmöten i samarbete av typen pop-up. 

Utsidan på bussen har designats av grafiker Kaisa Renkinen. Önskemålet var att bussen ska ha illustrationer med djurtema, i synnerhet skogsdjur. Bokbussen har också fått beröm för sin fräscha och glada framtoning. Användarna har varit nöjda med den rymliga planlösningen, att det finns bänkar att sitta på i bakre delen och att det är så ljust inne i bussen. Sitt namn fick bokbussen efter den första bibliotekarien i Kurikka, Saima Lohikoski. 

-Jonna Timonharju 

Valo i Seinäjoki 

I Seinäjoki kom man fram till att välja ett lastbilschassi för den nya bokbussen, eftersom det var en bekant lösning från bokbussen Ilo som togs i bruk 2015. Erfarenheterna av lastbilschassit hade varit positiva. Bokbussen bygges på Conlogs fabrik i Rautalammi. Såväl bussens utsida som dess inredning har designats av designbyrån InHouse Design i Seinäjoki. Även eleverna i årskurserna 3 och 4 i skolorna Alaviitalan koulu, Aseman koulu och Kouran koulu har kommit med idéer för bussens yttre. Bokbussen fick sitt namn, Valo, genom en namntävling.  

Valo togs i trafik 15.4.2024. Den har några hållplatser i Seinäjoki stadskärna, men de flesta hållplatserna finns i Ylistaro, Nurmo och Peräseinäjoki. Valo betjänar också två skolor i Storkyro. Biblioteken i Seinäjoki och Kurikka har även på gång ett gemensamt projekt om bokbusservicen i byar, Kirjastoautoilla kylille monipuolisesti. Projektet finansieras av regionförvaltningsverket och pågår till slutet av år 2025. Inom ramen för projektet deltar vi i olika evenemang och genomför olika serviceförsök i bokbussar.  

Första året med den nya bokbussen har inte gått helt utan problem, och bussen har också varit ur trafik i flera dagar på grund av service. Kunderna har emellertid tagit bra emot den nya bokbussen. Ett bevis på detta är att både antalet besökare och antalet lån ökade från förra året: besökarna var över 8 000 flera än året innan och även antalet lån ökade med omkring ett tusen.  

-Tytti Koivumäki 

Hilda i Vasa 

En ny bokbuss var något som hade önskats i Vasa redan i flera år. År 2023 lyckades vi säkerställa finansieringen. Planeringen av en ny bokbuss inleddes i början av 2024 och anbudsförfrågan bereddes noggrant. En intern arbetsgrupp på biblioteket funderade på vilka funktioner den nya bokbussen ska ha och även kunderna fick bidra med idéer. Vasa stad föredrar el- eller gasdrivna bilar, men storleken på bibliotekets garage och att garaget finns inne i biblioteksbyggnaden uteslöt dessa alternativ. Den nya bussen drivs med biodiesel. 

Kiitokori tog hem segern i en konkurrensutsättning om tillverkning av bussen. I juni valde en arbetsgrupp med biblioteksanställda färger till bokbussens interiör. Färgvalen på hyllorna, bänkarna och golvet är inspirerade av naturen och havet. I oktober hade bussen kommit så långt att det öppnades en portföljansökan för planeringen av utseendet för professionella konstnärer. En bred arbetsgrupp valde ut tre konstnärer i regionen till finalen. Dessa var Terese Bast, Päivi Arenius och Lotta Strandman och arbetsgruppens slutliga val föll på Terese Bast.  

En namntävling för den nya bokbussen ordnades i november. Den breda arbetsgruppen valde namnet Hilda efter Hilda Hellman (1838–1901) som är känd som en aktiv utvecklare av biblioteksverksamheten i Vasa. Bokbussarna före Rölli har haft namnen Walther och Mathilda efter tidigare biblioteksdirektörer. 

-Anna Pakka 

Jaakkoo i Ilmajoki 

Ilmajoki kom fram till att välja ett traditionellt chassi för bokbussen. Ett av alternativen var också lastbilschassi, men vi fick inga anbud enligt våra villkor på den modellen.  

Vi kontaktade illustratör/grafiker Virpi Talvitie, som hör hemma i Ilmajoki, om hon skulle ha varit intresserad av att designa bussens yttre. Hon nappade genast på förslaget och tillsammans började vi fundera på temat – något som skulle stå för både biblioteket och hela orten. Det resulterade i att man på utsidan av bussen nu kan se ett avsnitt av vägen Nikkolantie under olika årstider. Biblioteket finns med bland illustrationerna i form av en bokvagn och även chaufförens hund har fått sitt porträtt på bussen. Färgskalan är jordnära.  

Bussens namn valdes ut genom en enkät som vi genomförde bland kommuninvånarna. Av de inkomna alternativen valde vi ut Jaakkoo, efter Jaakko Ilkka såklart.  

Bussen kör både kvälls- och morgonturer i hela kommunen och stannar på totalt cirka 80 hållplatser. 

Vi på biblioteket är väldigt stolta över vår nya fantastiska bokbuss som kör omkring som en färgklick. Även kunderna är förtjusta i bussen och känner väl redan också igen melodin som spelas när Jaakkoo närmar sig hållplatsen.  

– Kati Välkkilä 

Närpes stads bokbuss/bokbil togs i bruk i januari 2019:  

Vi valde denna bilmodell (lastbil) eftersom biblioteksdelen har helt plant golv och det därmed fanns möjlighet att få in maximalt antal hyllmeter med god planering. Biblioteksutrymmet upplevs också rymligt med denna bilmodell. Planeringen underlättades även av att det fanns olika möjligheter till kunddörrens placering. Vår bokbuss trafikerar till många daghem och skolor (varav de två största centrumskolorna) och även till allmänheten med vuxna kunder, så det är viktigt för oss att kunna erbjuda ett stort och varierat utbud av böcker.   
Både personal och kunder har tagit emot bokbussen väl, den är en fin mobil reklamskylt för biblioteksverksamheten. Illustrationen gjordes av en lokal konstnär i Närpes, Sanna Ek. Vi har från tidigare konst av henne i biblioteket och hennes konstnärliga stil passade även till vår bokbuss.  
För att få fram bokbussens namn utlyste vi en tävling i de skolor som får besök av bokbussen. Eleverna fick lämna in namnförslag, och det vinnande förslaget blev Läslycka -på finska översatt till Lukuonni. Till invigningen inbjöds skolklassen med eleven som gav det vinnande förslaget, och namnet avslöjades där och då under festliga förhållanden.  

– Magdalena Udd 

Maj är en aktiv månad. Vi ordnar Eepos-nätverkets utvecklingsdag på biblioteket i Lappo den 14 maj, där Harri Sahavirta berättar om projektet Vihreä kirjasto (Gröna biblioteket) och om bibliotekets gröna val. AKEpampas deltar också i de svenskspråkiga biblioteksdagarna i Borgå och i Suomen Musiikkikirjastoyhdistys vårträff på Seinäjoki bibliotek den 5 maj.  

Årets första biblioteksturné startade i slutet av april, när vi besökte biblioteket i Laihela. I maj kommer vi att besöka biblioteken i Kannus, Karleby, Soini, Etseri, Ristiniemi, Malax, Seinäjoki och Ilmola. 

Den 7 maj får vi höra Pirkko Ilmanen berätta om verktyg för biblioteksterapeutiska metoder som en del av bibliotekstjänsterna. Den 8 maj firas Barnbiblioteksdagen i Närpes och den 9 maj Lastenkirjastotyönpäivä i Seinäjoki. 

Vi har gjort ändringar i materialet som lånas ut. Vi har ändrat på spellådornas innehåll. Nu finns det en egen spellåda för barn och för vuxna. Vi har också två par VR-glasögon, som kan lånas i varsitt paket. Du hittar materialet i bokningskalendern bland filerna på vår Teams-kanal, och i materialbanken på vår webbplats finns en instruktionsvideo om hur man bokar materialet. 

Musikteamet håller vårens sista träff den 28 maj. Då fortsätter planeringen av projektet för år 2026. Vi skickar också ut enkäter till biblioteken i regionen och med hjälp av svaren försöker vi kontinuerligt förbättra vår verksamhet utgående från behoven i regionen. Genom att svara på enkäten kan du vara med och påverka utvecklingen av AKEpampas verksamhet!  

Podcast-avsnitt publiceras undantagsvis ända till juli. I augusti har vi paus och fortsätter i september. I maj får vi höra om Akepikes publikationer som stöder biblioteksarbetet. Juni månads avsnitt handlar om Erte-verksamheten i Seinäjoki och Rovaniemi. I juli berättar vi om bokbussens liv i de nordligaste delarna av Finland, Sverige och Norge samt om bokbussarbetet i Vanda. Du kan lyssna på avsnitten här. 

AKEpampas i Vasa önskar er alla en riktigt trevlig sommar!