Avainsana: #tack

Rakkaudesta kirjastoalaan, halusta kehittyä ja kehittää – Anneli Ketonen eläkkeelle ~ Av kärlek till biblioteksbranschen, viljan att utvecklas och utveckla – Anneli Ketonen går i pension

Kurkistus uraan ja kirjastoalan tulevaisuuteen

Anneli Ketonen istuu penkillä sanomalehteä lukevan miehen patsaan vieressä nojaten hymyillen patsaan olkapäähän. Anneli Ketonen sitter på bänken bredvid en staty av en man som sitter och läser en tidning. Anneli ler och luter mot statyns axel.
Anneli Ketonen Oslossa. / Anneli Ketonen i Oslo. Kuva/Bild: Anneli Ketonen

Anneli Ketosen pitkä ja arvostettu ura kirjastotoimen ylitarkastajana aluehallintovirastossa alkaa nyt olemaan takana päin, ja uudet hieman vapaamuotoisemmat eläkeläisen työhaasteet edessä – tai ihan käsillä. Tapasimme Annelin vielä alueemme yhteisillä johtajien kahveilla, ja pääsimme Vaasan kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtajan Marita Aholan johdolla kyselemään hieman hänen urastaan ja ajatuksistaan kirjastoalasta.

Annelilla on vahvat kirjastolaisen juuret, joita on kasvatettu ihan nuoresta tytöstä lähtien. Päätyminen kirjastoon töihin oli hänelle luonnollinen suunta. Eikä hän ole päätöstään katunut.

Mutta miten Anneli tuli lähteneeksi juuri näihin tehtäviin, ja millaista työelämä on ollut?

Vuonna 2001 lähdin korkeakoulukirjastosta valtion aluehallintoon, lääninhallitukseen. Olen koko elämäni ajan hakenut haasteita, ja tämä haaste osui juuri oikeaan aikaan. Ensimmäinen, sivistystoimentarkastajan titteli, kuulosti todella komealle! Organisaatiomuutoksia on tullut useampia, ja ne ovat olleet aina aika rankkoja. Vuonna 2010 kirjasto- ja nuorisoväki siirrettiin ELY-keskukseen. Sekin oli hienoa aikaa, vastaanotto oli todella hyvä, vaikka vieressä istuivatkin täysin eri alojen – viennin ja kalatalouden – ihmiset. Vuonna 2014 siirryimme takaisin virastotalolle, aluehallintovirastoon. Noin 20 vuotta on mennä hurahtanut aluehallintotöissä.

Mikä työssäsi on ollut parasta?

Kirjastoihmiset! On ollut mahtavaa työskennellä kirjastolaisten kanssa. Jossain välissä matkustaminen oli upeeta. Mutta kun niitä matkustuspäiviä alkoi olla tajuttoman paljon, yli 70 reissua vuodessa, niin hohto katosi. Pitkiä päiviä, pitkiä matkoja. Tämä etätyöaika oli hyvä eläkkeellesiirtymisvaihe. Työssä on ollut koko ajan uutta ja myös organisaatiomuutokset ovat pitäneet virkeänä. Ihan viimeisinä vuosina, kun on saatu taas rekrytoida, uudet nuoret työkaverit ovat voimaannuttaneet. Opettaminen ja neuvominen on ollut mukavaa, mutta erityisesti näiden henkilöiden tuomat raikkaat ajatukset ja näkemykset ovat antaneet paljon.

Entä työsi huonot puolet?

Liian vähäiset resurssit. Työ on muuttunut sellaiseksi, että tehdään kaikki itse. Se johtaa siihen, että työ on silppua, eikä voi keskittyä kunnolla, kun joka asia hoidetaan itse. Mutta nyt kun on saatu rekryttyä lisää porukkaa, niin se on auttanut. Kirjastoalan resurssit huolettavat yleensäkin.

Miten näet kirjastoalan kehityksen tulevaisuudessa?

Näkyvyyteen on kiinnitettävä huomiota. Mikään asia ei ole itsestään selvää, vaan siitä on kerrottava. Päättäjiin pitää olla yhteydessä. Näkyvyys ja vaikuttaminen työssä on etenkin osa esimiestyötä. Yhteydenpitoa on oltava koko ajan, on kerrottava suunnitelmat ja päivitettävä. Mutta kun tässä asiassa jaksetaan uurastaa, alkaa myös tulosta näkymään.

Kirjastot säilyvät kuten kirja säilyy, sillä lailla en pelkää. Korona-aika osoitti, että kirjastoja tarvitaan. Mutta töitä pitää tehdä, että saadaan ihmiset takaisin. Osa porukasta, erityisesti ne, jotka eivät lainaa vaan ovat käyttäneet kirjastoa muuten, ovat etääntyneet kauemmaksi. Se jengi pitäisi saada takaisin kirjastoon. Myös kirjastoautotoiminta on tärkeä lapsille ja nuorille; kirjastoja ja kirjastoautoja tarvitaan lukemisen edistämistyössä. Päättäjät voisi viedä koulun pihalle silloin, kun kirjastoauto on siellä käymässä, jotta he voisivat nähdä konkreettisesti, miten tärkeä palvelu se on.

Viimeisenä Annelia pyydettiin esittämään itselleen kysymys ja vastaamaan siihen.

Menneisyyden penkominen on turhaa, se on ollutta ja mennyttä. Tärkeämpää on se, mitä tehdään nyt. Eteenpäin, oli Annelin viesti. Ja juuri tässä hetkessä, juuri hänelle; eteenpäin, kohti kesää ja valoa!

Ett inblick i kärriären och biblioteksbranschens framtid

Anneli Ketonen seisoo suoraan kameraan päin vasten valkoista seinää jossa on metalliset enkelinsiivet. Hänen yläpuolellaan on teksti: I Believe I Can Fly. Anneli Ketonen står mot fotografen och hon har ängelvingar som är fast i väggen som är bakom henne. Ovanför står det I Believe I Can Fly.
Anneli Ketonen enkelinä Viipurissa. Anneli Ketonen som en ängel i Viborg. Kuva/Bild: Anneli Ketonen

Anneli Ketonens långa och uppskattade karriär som överinspektör för biblioteksväsendet börjar nu vara bakom henne, och nya, lite friare utmaningar för pensionären väntar i framtiden – eller är till hands.      

 Vi träffade  Anneli ännu på den gemensamma kaffestunden för regionens direktörer och kunde fråga om hennes tankar kring sin karriär och biblioteksbranschen i allmänhet, med hjälp av Marita Ahola, kultur- och biblioteksdirektör i Vasa som intervjuade.

Annelis rötter till biblioteksvärlden har vuxit starka redan då hon har varit en liten flicka. Att hon hamnade på jobbet i ett bibliotek var helt naturligt för henne. Och det har hon aldrig ångrat.

Men hur blev det så att Anneli sökte sig till just dessa arbetsuppgifter, och hurdant har arbetslivet varit för henne?

År 2001 fortsatte jag från högskolebibliotek till den regionala myndigheten, länsstyrelsen. För hela mitt liv har jag sökt efter utmaningar, och denna utmaning kom just passligt. Den första titeln, inspektör för bildningsväsendet, lät riktigt fint! Det har varit flera organisationsändringar, och de har alla varit ganska tunga. År 2010 flyttades biblioteks- och ungdomsfolk  till NTM-centralen. Det var också en fin tid, vi fick bra mottagning även om bredvid oss satt människor från helt olika branscher – från export och fiskerihushållning. 2014 flyttade vi tillbaka till ämbetshuset, till regionförvaltningsverket. Cirka 20 år har gått hastigt och lustigt i regionförvaltningsarbete.

Vad har varit det bästa i ditt jobb?

Bibbamänniskor! Det har varit häftigt att kunna arbeta med er på biblioteksbranschen. I något skede var det helt underbart att resa. Men när det började bli tokigt för många resedagar, över 70 i året, så var det inte så glamoröst längre. Långa dagar, långa färder. Denna period med distansarbete var egentligen bra för att övergå i pension. På jobbet har det alltid varit någonting nytt, och också organisationsändringar har varit uppiggande. Riktigt under de här sista åren, då rekrytering har åter igen varit möjlig, har nya unga arbetskompisar gett extra styrka. Att jag har fått lära ut dom och ge råd har varit trevligt, men speciellt deras fräscha tankar och åsikter har gett mig mycket.

Och vilka har varit nackdelarna?

För små resurser. Arbetet har ändrat så, att man gör allting själv. Det leder till att helheten och arbetet är splittrat överallt, och man kan inte koncentrera ordentligt på något då man måste sköta allting själv.  Men nu då det har rekryterats mera folk, så har det blivit bättre. Resurser på biblioteksbranschen är någonting jag är orolig över annars också.

Hur ser du biblioteksbranschens utveckling i framtiden?

Synlighet måste uppmärksammas. Ingenting är en självklarhet – man måste berätta om allt. Man ska ha kontakt till beslutsfattare. Synlighet och att påverka är en del av arbete speciellt för förmän. Man ska ha kontakt hela tiden, berätta vad man har planerat och uppdatera. Men, då man orkar jobba med detta, så syns det också.

Biblioteken kvarstår, likadant som böckerna  kvarstår, på det sättet är jag inte orolig. Corona-tiden visade att bibliotek behövs. Men man måste jobba för att få människorna tillbaka. En del av schacket, speciellt dom som inte lånar men använder biblioteket på något annat sätt, har blivit drivna längre bort från biblioteket. Dom borde man behöva få tillbaka till biblioteket.  Också bokbussverksamhet är viktigt för barn och unga; biblioteken och bokbussar behövs i läsfrämjande arbete. Man skulle kunna föra beslutsfattarna på plats till någon skola då bokbussen kommer dit för att konkret visa hur viktig service det är.

Till sist så blev Anneli uppmuntrad att ställa en fråga åt sig själv och svara på den.

Att rota i det förflutna är onödigt, det har viri och firi. Mycket viktigare är det, som görs nu. Framåt, det är Annelis budskap. Och just i denna stund, för henne; framåt, mot sommaren och ljus!

Anneli Ketonen seisoo iloisena sininen t-paita päällään ja esitenippu kädessään SuomiAreenan tapahtumapaikalla. Anneli Ketonen står i SuomiAreenas händelseplats i en blå t-skjorta och en bunt broschyrer i sin hand och ser glad ut.
Anneli Ketonen SuomiAreenalla. Anneli Ketonen i SuomiAreena. Kuva/Bild: Anneli Ketonen

Kiitos Annelille kaikesta koko alueen puolesta. Nähärähän!

Hela området vill tacka dig, Anneli. Vi syns!