Huhtikuun puolessa välissä PIKEAKEn ja AKE Pampaksen tarjoamassa työpajassa koottiin musiikkikirjastotyön yhteistä tiekarttaa. Kolmituntisen tavoitteena oli rakentaa sisällysluetteloa kirjastojen tulevaisuuden musiikkiosaamisen käsikirjalle tai oppaalle. Mukana oli osallistuva ja osaava 50-60 ammattilaisen joukko, jonka työskentelyä olin tukemassa.
Aamupäivän aikana vastauksia etsittiin näihin kysymyksiin:
1. Minkälaisia musiikkipalveluita kirjastot tarjoavat tulevaisuudessa? MITÄ
2. Minkälaista musiikkiosaamista edellytetään tulevaisuudessa? KUKA
3. Minkälaisissa kanavissa musiikkipalveluita tarjotaan? MITEN
4. Ketkä ovat kirjastojen musiikkiasiakkaita tulevaisuudessa? KENELLE
5. Miten pienet, keskisuuret ja isot kirjastot tuottavat musiikkipalveluita? KENEN KANSSA JA KUINKA
6. Miten mediamaailman muutos haastaa kirjastojen musiikkiosaamista? TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Miten tähän päivään on tultu?
Päivä käynnistettiin palaamalla oman musiikkikirjastouran ensi hetkiin: pienissä ryhmissä muisteltiin, millaisia ja keitä olivat asiakkaat, kollegat. tilat, työkalut, aineistot ja sisällöt, palvelut, työn tavoitteet ja työssä tarvittava osaaminen. Joidenkin osallistujien työkokemus oli vuoden tai parin mittainen, toisten lähtöpiste oli jo 80-luvulla, mikä toi esille myös työssä tapahtuneita muutoksia.
Veteraanien muistoissa korostuivat aineistojen luettelointi, siellä välähtelivät nykynäkökulmasta eksoottisemmat työvälineet ja formaatit kuten mikrofilmit ja LP:n pesulaitteet. Formaateilla on myös ollut vaikutusta toimintaan: cd teki lainaamisesta olennaista. Lainauskameraa poljettiin ja tiedonhaun infra oli hyvin toisenlaista. Tietopalvelukysymykset olivat vaativampia. Osastolla kuunneltiin musiikkia. Moni kommentoi myös, että asiakaskunta oli aikaisemmin nuorempaa. Ovatko nykyiset asiakkaat niitä samoja, jotka ovat kulkeneet mukana teini-ikäisestä saakka? “Kuulosti kiehtovalta”, totesi yksi uudemmista ammattilaisista.
Nykyhetkeen verrattuna kokoelmatyöhön ja aineistojen käsittelyyn oli enemmän aikaa. “Mihinkään ei ole riittävästi aikaa”, aineistoa ei nykyisellään ehdi edes nähdä osastolla, kun se menee suoraan lainaan. Hyllyvarauksia tehdään paljon, aineistoa siis edelleen lainataan, vaikka kirjastojen välillä onkin eroja. Lainaaminen ei kuitenkaan enää ole ainoa, eikä aina edes pääasia. Uutta ovat muun muassa karaokehuoneet ja studiot. Keskusteluissa pohdittiinkin, onko nyt palattu juurille, sisältöjen äärelle.
Tuomas Pelttari varoitti “pysähtyneisyyden uudelleenkäynnistämisestä” ja muisteli lämmöllä, kuinka tuore uusi kirjastolainen sai hyödyntää omaa innostustaan ja sisältöjen tuntemustaan työssään ja tiimissään, mikä on hyvä muistaa, kun itse on se varttuneempi ammattilainen.
Mitä näkyy horisontissa?
Kun osallistujat tähysivät oman uransa pituisen matkan tulevaan, horisontissa näkyi
- äänitelainauksen lasku ja fyysisen formaatin kuihtuminen
- kirjojen ja painettujen nuottien lainauksen säilyminen
- satunnaisten käyttäjien katoaminen
- hevijuusereiden pysyvyys
- tapahtuminen lisääntyminen ja tapahtumatuotannon vahvistuminen
- erityisryhmien korostuminen
Erityisen tärkeänä, toivottavana ja todennäköisenäkin pidettiin tulevaisuuden musiikkikirjastoissa sisältöjen avaamista ja vinkkaamista. Toiminnan ytimessä on jatkossakin informaatio, sen vaaliminen ja välittäminen. Yksi kirjastojen tehtävistä voi olla pienjulkaisujen ja marginaalijulkaisujen tarjonta. Formaattien aaltoliike näkyy kirjastoissa: vinyylit ovat jo palanneet, nyt takaisin ovat tulossa c-kasetit. Muoto muuttuu, palvelu pysyy.
Toimintamuodoista erityisesti musiikin tekijöiden tapaamiset puhuttivat: artistihaastatteluiden yhdistäminen keikkoihin MetsoLIVEN tapaan. Yhteistyö musiikkitoimijoiden kanssa toivottavasti entisestään yleistyy: oppilaitoksia, orkestereita, paikallisia muusikoita ja harrastajia kannattaa lähestyä, ellei sitä vielä ole tehty. Myös kirjastohenkilökunnan osaamisprofiili muuttuu. Musiikkikirjastotyöhönkin palkataan eritaustaisia ammattilaisia.
PopuLappi-tuoteperheen (http://populappi.rovaniemi.fi/) kaltaiset kokonaisuudet ovat varmasti tulevaisuutta, Rovaniemellä jo tätä päivää. Siellä kokonaisuuteen kuuluu tietokanta, äänitekokoelma, klubi, podcast ja tube-kanava. Paikallinen näkökulma on tärkeä.
Oletuksena on, että kohtaamisten merkitys korostuu, kokemuksen jakaminen, yhdessä tekeminen säilyy ja pedagoginen näkökulma vahvistuu. Siitä osallistujat olivat yhtä mieltä, että samanhenkisten tarve ei katoa. Kirjaston tulee olla matalan kynnyksen palvelu, joka tukee yhteisöllisyyttä.
Sisällysluettelosta vauhtia jatkoon
Kun osallistujilla on intoa ja näkemystä, vartissakin syntyy runko sisällysluetteloon. Kuusi ryhmää sai kokoon rakennelman, josta työryhmän on hyvä jatkaa:
- aineistot ja sisällöt
- palvelutarjonta
- tapahtumatuotanto
- pedagoginen tarjonta
- henkilöstön osaaminen ja sen ylläpito
- yhteistyö
- markkinointi
- resurssit
Näkökulmia on tiedostossa tarkennettu ja niihin liittyy monenlaisia lisälonkeroita kuten yhteistyön eri tasot kirjastojen välillä, kunnan muiden toimijoiden ja ulkopuolisten tahojen kanssa. Asiakkaiden ja asukkaiden yhdenvertaisuus musiikkipalveluiden suhteen eri puolilla maata on osa samaa otsikkoa. Tapahtumien tuotantoon liittyy puolestaan kysymys striimaamisesta, missä siinäkin on osaksi kysymys yhteistyöstä. Mielenkiintoinen oli myös huomio kirjaston suhteesta musiikilliseen improvisaatioon.
Mitä, miten ja kenelle 2030?
Palveluiden tulevaisuus
Tulevaisuuden palveluista työpajailijat nostivat esille soitinlainauksen, tilaisuudet ja tapahtumat sekä näihin (ja muuhunkin toimintaan) liittyvän yhteistyön. Yhteistyökuvioissa nähtiinkin potentiaalia kaikista näkökulmista, niin palveluiden, kanavien kuin kohderyhmien tavoittamisen vinkkelistä. Myös kirjastojen välistä yhteistyötä pohdittiin (annetusta otsikosta riippumatta).
“Eri kirjastot voisivat erikoistua esim. levykokoelmansa puolesta tietylle alueelle, jolloin yhteistyön kautta syntyy pätevä kirjastoverkon välinen kokoelma. Enemmän ”speksejä asiakkailta.” Kirjastosta pitää voida löytää “aina uutta ja ihmeellistä kokoelman syvyyden rinnalla”.
Kanavien tulevaisuus
Kaksi ryhmistä mietti tulevaa palvelukanavien näkökulmasta. Hallussa ovat “fyysinen kirjasto, verkkokirjasto, Facebook, Instagram, Twitter, Issuu, Soundcloud, YouTube, Musiikkikirjastot.fi ja muut verkkosivut, Kysy kirjastonhoitajalta, printtimedia ja paikallisradio”. Toinen ryhmä lisäsi listaan tarkennukset Insta live, FB live ja openstage.
Kehitettävää nähtiin mm. kirjaston ulkopuolelle jalkautumisessa ja yhteistyökuvioissa. Haaveissa on valtakunnallinen digitaalinen musiikkikirjasto, jonka rattaisiin tekijänoikeudet pistävät kapuloitaan. Nuorten saavuttamisessa on haasteita ja osittain hallussa, osittain kokeilussa on esimerkiksi Spotify-listojen hyödyntäminen.
Kohderyhmien tulevaisuus
Ketkä ovat musiikkirjastojen käyttäjiä jatkossa, keitä tavoitamme, kuka kaipaa lisähuomiota? Musiikinopiskelijat ja aktiiviset harrastajat ovat tottuneita vakiasiakkaita, joiden tarpeet pitkälle tunnetaan. Eri aineistoilla on myös omat käyttäjäryhmänsä: “CD:t: keski-ikäiset miehet, harrastehuoneiden käyttäjissä monipuolisempi jakauma”. Myös erityisryhmät, musiikinopettajat ja päiväkodit käyttävät musiikkikirjastojen palveluita.
Parempaa huolenpitoa kaipaavat keskustelujen perusteella paitsi nuoret, myös digiesteiset, maahanmuuttajat, erilaiset erityisryhmät kuten kuntoutujat ja aikuiset kehitysvammaiset. Aineiston lainaajatkin on muistettava: on “pidettävä huolta, että aineistoa riittää ja palvelut säilyvät; niin itsestään selvää, että unohtuu. Asiakkaat, joilla ei ole valmiuksia verkkokirjaston tai e-aineistojen käyttöön.” Hyvä huomio oli myös, kuinka “kotipalveluasiakas löytää musiikkiosaston aineistot?”
Useaan otteeseen mainitut nuoret eivät toki ole yksi yhtenäinen ryhmä, kuten aamupäivän aikana todettiin: “toisaalta on nuoria vinyyliharrastajia, jotka käyvät kirjastossa. Alle teini-ikäiset eivät näe fyysisiä äänitteitä. Mikä on suoratoistopalvelujen tulevaisuus? Millä tavalla tai palveluilla nuoria tavoitetaan?” Yksi osavastaus voisi olla esille tullut idea yhteistyöstä lanun kanssa.
Kaiken kaikkiaan lähtökohtana voi kuitenkin pitää ryhmä vitosen lohdullista toteamusta siitä, että “asiakkaiden kiinnostus musiikkia kohtaan on loputon”. Tästä on – kuten tavataan sanoa – hyvä jatkaa!
Artikkelin kirjoitti Päivi Jokitalo, Kirtekst
